Seurapuhe Nivalan RY:llä 02.10.2022 19.28

Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Jatkamme vielä seuroja ja luen puheen johdannoksia tutkimisen aiheeksi, niin kuin velikin tuossa edellä mainitsi omassa puheessaan tämän päivän epistolatekstin, joka on Ilmestyskirjan luvussa 12.

Tämä päivälle merkitty teksti alkaa jakeesta 7 ja jatkuu tuonne jakeeseen 12, mutta ajattelin lukea kuitenkin myös tämän luvun aluun, eli kuusi jaetta. Ensin tästä tekstistä nämä sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Taivaalla näkyi suuri tunnusmerkki. Nainen, jolla oli pukunaan aurinko, kuu jalkojen alla ja pään päällä seppelienä 12 tähteä. Hän oli raskaana ja huusi tuskissaan synnytyspolttojen vaivaamana.

Toinenkin tunnusmerkki näkyi taivaalla. Suuri tulipunainen lohikäärme. Lohikäärme, jolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea ja kruunu kaikissa seitsemässä päässä. Pyrstöllään se pyyhkäisi pois kolmanneksen taivaan tähdistä ja sinkosi ne maahan.

Lohikäärme asettui synnyttävän naisen eteen nielaistaakseen lapsen heti kun se syntyi. Nainen synnytti lapsensa pojan, joka on paimentava maailman kansoja rautaisella sauvalla. Tämä lapsi temmattiin Jumalan ja hänen valtaistumensa luo. Ja nainen pakeni autiomaahan. Jumala on sinne valmistanut hänelle turvapaikan, missä hänestä pidetään huolta 1260 päivää.

Ja tämä päivän teksti tästä eteenpäin jatkuu seuraavasti. Taivaassa syttyi sota. Mikael ja hänen enkelinsä käyvät taisteluun lohikäärmettä vastaan. Lohikäärme enkeleineen teki vastarintaa, mutta kärsi tappion. Eikä sille ja sen joukolle ollut enää sijaa taivaassa.

Tuo suuri lohikäärme, tuo muinaisaikojen käärme, jota kutsutaan paholaiseksi ja saatanaksi, tuo koko ihmiskunnan eksyttäjä syöstiin maan päälle ja samoin syöstiin alas sen enkelit.

Minä kuulin, kuinka taivaassa sanottiin kovalla äänellä: Nyt on pelastus tullut. Meidän Jumalallamme on kuninkuus ja mahti ja hänen voidelullaan valta. Nyt on syösty ja syösty alas tuo, joka meidän Jumalamme edessä syytti veljämme päivittäin.

He voittivat hänet. Karitsan veri ja hänen todistuksensa toivat heille voiton. He eivät säästäneet henkeään, vaan olivat valmiit kuolemaankin.

Iloitkaa siis taivaat ja taivaiden asukkaat. Mutta voi maata ja merta. Saatana on laskeutunut teidän luoksenne. Se on raivon vallassa, sillä se tietää, että sen aika on lyhyt. Aamen.

Me Jariveljen kautta edellä jo kuulimme, että tänään on Mikkelin päivä. Lasten ja enkeleiden päivä. Korstaina 29. päivä oli Mikon päivä. Mikon päivänä on nimipäivä myös Mikalla ja Mikaelilla. Teitä Mikkoja ja Mikaeleita saattaa olla täällä paikan päälläkin. Myöskin Miika, Miikka ja Mikoja. Ja Miska, Mika ja Helaakin viettävät 29. päivän nimipäivänsä.

Mikkelin päivä on aina joko juuri Mikon päivänä tai sitten seuraavana sunnuntaina. Tänään siis olemme kolme päivää myöhässä varsinaisesta Mikon päivästä.

Nämä Ilmestyskirjan tekstit ovat tämmöisiä vertauskuvallisia ja sanoisimmeko, että aika haastavia tekstejäkin. Kun minä olin nuori mies, olin yhden vuoden vasta opiskellut Helsingissä, niin Alajärven suviseurusta vuonna 1970 sain vuokra isännältäni ja hänen vaimoltaan laajan arvoperäilän kirjan A ja O, joka sisältää pelkästään näitä Ilmestyskirjaan liittyviä tekstiselostuksia. Sitä sitten joskus myöhemmin olen lueskellut ja nytkin tähän puheeseen.

Luin sieltä mitä arvoveljelle, jonka varmaan ainakin teistä vanhemmista monet hyvin muistavat, niin Jumala oli avain näistä Ilmestyskirjan näkymistä. Monta kertaa tuntuu siltä, että oma ymmärrys on hyvin rajallinen ja vajava. On hyvä muistella, mitä on oppinut Simalan seurakunnassa, miten näitä tekstejä on selitetty ja sitten koittanut muistella sitä.

Tässä alussa, kun kerrottiin suuresta tunnusmerkistä naisista, joilla oli pukunaan aurinko, joka oli raskaana, joka huusi tuskissaan, niin tässä oikeastaan näkyy kaksikin kuvaa. Tässähän tuli... Toisaalta varmasti teille kuulijoillekin tuli mieleen neitsyt Maria, joka odotti Vapahtajaa.

Kun hän oli pukunaan aurinko, se tarkoitti, että tuo armon aurinko, Herra Jeesus Kristus, oli hänen kohdussaan, hän odotti lasta. Ja kun sitten kerrotaan tästä lohikäärmeestä, me ymmärrämme, että siinä on kuva sielun vihollisesta, Jumalan vastustajasta.

Sitähän tuo sana... Perkele tarkoittaa... Nämä Jumalan vastustajan nimitykset ovat sellaisia sanoja, mitä varsinkin lapsena muistan, että niitä ei missään yhteydessä tahtonut uskaltaa edes suustaan päästä. Koska monet ihmiset, niin kuin me hyvin tiedämme, tänäkin päivänä käyttävät näitä sielun vihollisia nimityksiä voimasanoina ja aivan kuin ovat kutsumassa niitä avukseen.

Ja me emme Jumalan lapsina niin halua menetellä. Ja jos joskus sellainen tilanne tulee, että turha sana pääsee turmeluksen aikana suustamme, niin kyllä meille tulee sitä pahaa omatuntoa. Ja meidän täytyy saada se anteeksi.

No täällä kerrottiin sitten myös sitä, kun lohikäärme odotti, milloin lapsi syntyi ja oli valmis nielaisemaan sen. Me näimme siinä kuvan siitä, että kuningas Herodes, joka oli sielun vihollisen vallassa epäuskoisena, pelkäsi omaa asemaansa ja omaa kuninkuuttaan.

Hän halusi sen takia surmata tuon vastasyntyneen lapsen, josta Itämaan tietäjät kertovat, että on syntynyt uusi hallitsija. Kun Herodes sen kuuli, niin hän halusi heti, että tällainen vallan tavoittelija täytyy saada pois.

Mutta niin kuin me muistamme, niin tuo Herodeksen salajuoni ei onnistunut. Vaikka hän sanoi tietäjille, että kun löydätte lapsen, niin tulkaa kertomaan minulle, että minäkin tulen kunnioittamaan häntä. Kokonaan toisenlaiset ajatukset olivat Herodeksen mielessä toki.

Tämä on se toinen kuva. Tämä on se toinen kuva tästä kuvasta Marjasta ja Jeesuslapsesta. Mutta sitten siinä näkyy myös kuva Jumalan valtakunnasta. Maria äitinä on kuva myös tästä Jumalan armovaltakunnasta, missä me saamme elää.

Ja asuvajako täällä sanottiin, että täällä oli pukunaan aurinko ja kuu oli jalkojen alla. Ja pään päällä seppeleenä kaksitoista tähteä. Niin Jumalan valtakunnassa Herra Jeesus Kristus on tuo armon aurinko. Hän toi evankeliumin valkeuden.

Ja tuo jalkojen alla oleva kuu. Siinä on merkki siitä, että tuo lain valo, Moosiksen lain valo, on niin himmeä ja toisarvoinen, että sen tuon taivaallisen kirkkauden rinnalla sillä ei ole minkäänlaista valovoimaa.

Me tiedämme kyllä sen, että tämä Moosiksen laki, kymmenen käskyn laki on koko länsimäisen maailman ja lähes koko maailman lainsäädännön perustana, ajallisen lain perustana.

Ja moni ihminen ajattelee sillä tavalla, että jos minä en ole tätä ajallista lakia rikkonut, niin minä olen taivaassa kelpoinen. En minä mitään sellaista syntiä ole tehnyt, josta Jumala voisi minut tuomita.

Tässä kuun valossakin ihminen voi nähdä sellaisia suuria syntiä ja jos joku tappaa tai varastaa tai tekee aviorikoksen, niin tällaiset voi ehkä ymmärtää vielä, mutta sitten jos me ajatellaan, että Jumalan laki on kuitenkin niin vaativa, että se ottaa kiinni jo ajatuksista ja puheista.

Niin sen edessä me näemme, että Jumalan edessä ei ole ketään synnitöntä eikä sellaista, joka Jumalalle kelpaisi.

Mutta sanottiin myös, että tämän naisen pään päällä oli seppelinä kaksitoista tähteä. Siinä on kuva kahdentoista apostolin opista, jota meidän on hyvä tänäkin päivänä seurata entisten pyhien jalan jäljissä.

Tämä seurakuntaäiti synnyttää vielä tänäkin päivänä lapsia Jumalan valtakuntaan. Me tiedämme kyllä, että jokainen tähän maailmaan syntyvä lapsi syntyy Jumalan valtakuntaan, Jumalan lapsena syntyy vähän missä puolen maailmaa tahansa, minkä tahansa uskonnon piirissä.

Hän syntyy Jeesuksen lunastamana ja Jumalan lapsena. Mutta tiedämme myös sen, että jos lapsen uskoa ei saada hoitaa, niin ennemmin tai myöhemmin ja monesti jo hyvin varhaisessa vaiheessa synti vie tuon lapsen uskon.

On suuri siunaus saada syntyä uskovaiseen perheeseen, missä lapsen uskoa varjellaan ja hoidetaan evankeliumilla.

Mutta aina kun Jumalan valtakuntaan syntyy lapsi, niin me tiedämme, että sielun vihollinen hyökkää kimppuun ja tällaiselle vastaparanuksen armon saaneelle alkaa sarnata, että onkohan tuo nyt niin, että tämä on se ainoa Jumalan valtakunta, mihin sinä parannuksen teet ja oletko sinä kuitenkaan taivaskelpoinen ja tutkipa vähän itseäsi, millaisia ajatuksia sinun mielessäsi liikkuu ja niin edelleen ja haluaa tämän uskon viedä.

Tällainen uskon taistelu on toki meillä kaikilla Jumalan lapsilla niin kauan kuin me täällä maan päällä olemme.

Me tiedämme, että omalla voimalla me emme tässä taistelussa pysy voitolla. Me tästä tarvitsemme Jumalan voimaa, joka on evankeliumi. Evankeliumi on Jumalan voima jokaiselle uskovaiselle, vanhuksellekin.

Ja luin tämän luvun alkuosan sen takia, että helpommin pääsemme tähän päivän tekstiin.

Taivaassa syttyi sota. Mikael ja hänen enkelinsä käyvät taisteluun lohikäärmettä vastaan, eli sielun vihollista vastaan kävi arkkienkeli eli ylienkeli Mikael enkeleineen.

Mistä se on tämä kuva? Tämä Mikaelin kuva sitten. Tuo Mikael tarkoittaa suomeksi: Kuka on kuin Herra, kuka on Jumalan kaltainen. Siinä on tässä arkkienkeli Mikaelissa kuva myös Kristuksesta.

Lohikäärme teki vastarintaa, mutta kärsi tappion, eikä sille eikä sen joukolle enää ollut sijaa taivaassa. Näin siinä taistelussa kävi.

Mutta tuolla sanottiin sitten myös siitä, että tämä suuri lohikäärme pyrstöllään pyyhkäisi pois kolmanneksen taivaan tähdistä. Siinä on kuva siitä, että tuo sielun vihollinen pyrkii myös Jumalan valtakunnassa tekemään tuhoa sillä tavalla, että hän sananpalvelijoita johdattaa harhaan.

Ja taivaan tähdillä kuvataan sananpalvelijoita. Me murheella joudumme senkin toteamaan, että vuosien ja vuosikymmenten kuluessa monia sellaisia veljiä, jotka ovat rakkaana olleet Jumalan valtakunnassa, on vihollinen saanut pettää ja jouduttaa pois omiin joukkoihinsa.

Ja vain harvoin sitten on käynyt niin, että on saanut vielä palaamisen armon tuolta. Ne ovat aina sellaisia hyvin murheellisia asioita.

Meillä on se sydämen rukous, että kukaan ei tällä tavalla joutuisi pois Jumalan yhteydestä ja jumalaisten joukosta.

Ajattelen niin, että varsinkin meille, jotka sananpalvelijan tehtävään on kutsuttu, on monta kertaa se suuri pelko, että minä omalla taitamattomuudellani ja ymmärtämättömyydelläni Jumalan sanaa ja Jumalan seurakuntaa olisi vahentamassa tai väärin opettamassa.

Sellaiset kiusaukset ja pelot monta kertaa mielessä pyörivät, kun on edessä palveluvuoroja. Vaikka saisin luottaa turvallisesti siihen, että Jumala johtaa tahtonsa mukaan puhetta.

Sen takia tälläkin hetkellä haluan kysyä: Monissa kiusauksissa ja epäilysten piirittämänä, onko usko vielä omat syntini anteeksi? Minä lupaan uskoa.

Sitten täällä Johannes kirjoittaa, että minä kuulin kuinka taivaassa sanottiin kovalla äänellä: Nyt on pelastus tullut. Meidän Jumalallamme on kuninkuus ja mahti ja hänen voidelullaan valta.

Nyt on syyttäjä syösty alas, tuo joka meidän Jumalamme edessä syytti veljäämme päivin ja öin.

Eikö tämä ole turvallista kuultavaa, että Jumala on tällaisen pelastuksen valmistanut meille, syyntisille ja huonoille ihmisille? Syyttäjä on syösty alas ja sielun vihollinen haluaa osoittaa yhä uudelleen ja uudelleen, että katso nyt itseäsi ja oman vaellustasi, että voiko tuollainen ihminen olla Jumalan lapsi, jolla tällaisia ajatuksia pyörii mielessä ja lankemuksiakin tulee.

Mutta me saamme yhä uudelleen turvautua noihin Jumalan sanan armolupauksiin, että vaikka me koemme heikkoutta ja puutoksia ja syyntisyyttä, niin me saamme tyytyä Jumalan armoon ja hänen johdatukseensa ja saamme luottaa, että hän myös siunaa meidän elämäämme.

Saamme rukoilla, että myös ne läheiset ja rakkaat ihmiset, jotka ovat Jumalan valtakunnan jättäneet syntien ja ylpeyksien vuoksi, saisivat vielä palaamisen armon ja pääsisivät meidän kanssamme nauttimaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä täällä Jumalan valtakunnassa.

Tämän tekstin äärellä voi syntyä sellaisia pelottavia kuvia. Tästä Ilmestyskirjasta on sanottu usein, että se on tämmöinen viimeisen aikojen tapahtumia kuvaava eli apokalyptinen kirja, ja se on täällä Raamatussa tosiaankin viimeisenä kirjana.

Se on ainoa tämmöinen profeetallinen kirja näistä Uuden testamentin kirjoista.

Mutta minä en... En... En... En... Umpeen äskenkin veljen kautta kuulimme tästä, miten tästä asiasta on puhuttu kauan. Mutta me ihmisenä kuitenkaan emme Jumalan aikataulua tiedä.

Toki tällaisten näkymien edessä, kun tänäkin päivänä on, että maailmalla kuohuu, ja varmasti monet ihmiset pelkäävät tässä maailmassa sitäkin, että syttyy ydinsota ja koko maailma tuhoutuu sen sodan seurauksena.

Mutta me tiedämme, että ei Jumala sellaista tehtävää ihmiselle anna, että hän tämän maailman lopettaa. Vaan Jumala sen, hän itse silloin, kun se aika tulee, niin päättää ja lopettaa.

Mutta niin kauan kuin me täällä maan päällä elämme ja asumme, niin meillä on halu sellainen, että mahdollisimman moni meidän lähimmäisistämme ja omaan kansamme ja omaan paikkakuntaamme asukkaistakin saisi tämän armoevankeliumin kuulla ja vielä ottaa sen uskolla vastaan.

Nähdään, että tässä valtakunnassa, jota monta kertaa maailma saattaa pilkata ja pitää ihan vääräoppisenakin, niin täällä Jumala asuu. Ja hän asuu henkensä kautta ja hoitaa lapsilaumansa armolla ja totuudella.

Tässä järjestyksessä armo ensin, mutta myös muistaen sen, että Jumalan sanaan sisältyy myös totuus. Me emme tahdo kumpaankaan niistä unohtaa, mutta meidän on hyvä aina itseämmekin muistuttaa.

Ja siitä, että se armo kuitenkin on se kaikkein tärkein asia. Ja sen varassa me saamme tätä matkaa teitä kohti taivaallista kotimaata.

Tälläkin armon siunatulla hetkellä te kaikki rakkaat matkaystävät, veljet ja sisaret, nuoremmasta vanhimpaan täällä seurasalissa tai siellä median äärellä saatte ylentää sydämenne uskomaan kaikki synnit anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja kallisessa sovintoveressä.

Saatte olla siunattuina ja turvattuina. Ja myös sinulle, joka tunnet, että sinä olet tästä armosta osaton, kun kuulet vielä kutsun Jumalan valtakuntaan.

Tässä valtakunnassa on sittenkin hyvää ja turvallista asua, kun on synnit anteeksi ja on rauha Jumalan kanssa ja tietää, että edessäpäin on aina parempaa.

Näin me saamme tälläkin hetkellä jäädä Jumalan ja hänen armonsa ansaan siunattuun haltuun. Jeesuksen nimeen, aamen.

Yhdymme vielä Herran siunaukseen. Herra, siunaa sinä meitä ja varjele meitä. Herra, kirkasta meille kasvosi ja ole meille arvollinen. Herra, käännä kasvosi meidän puolemme ja anna meille sinun rauhasi.

Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, aamen.