Seurat, läh. Järviradiossa 23.10. klo 18.02/Seurapuhe Uuraisten RY:llä 16.10.2022

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Jatkaessa näitä seuroja hiljennytään kuulemaan Jumalan sanaa Matteuksen evankeliumi 22. luvusta jakeesta 34 jakeeseen 40. Ja nämä sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut sattukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: "Opettaja, mikä on lain suurin käsky?" Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat." Aamen.

Tänä sunnuntaina, 19. sunnuntai helluntain jälkeen, kirkkovuoden kirkollisena aiheena on rakkauden kaksoiskäsky. Ja tämä kuulemamme Jumalan sanan paikka oli tälle pyhälle merkattuja evankeliumitekstejä. Ajattelin kyllä jo tuossa virren aikana, että se virsi oli itsessään jo niin kuin saarna. Ja siinä puhuttiin paljon myös tästä sunnuntai-aiheesta. Mutta sillä pyynnöllä taivaan Isän puoleen, että jos Hän sanansa meille vielä avaa, me voimme hetkeksi tämän Jumalan sanan paikan ääreen hiljentyä.

Tässä puhuttiin näistä fariseuksista ja sattukeuksista. Nämä sattukeukset olivat niitä, jotka kielsivät ylösnousemuksen, että semmoista ei ole olemassakaan eikä voi olla. Ja nämä fariseukset ja sattukeukset olivat kuitenkin Israelin kansalaisia. He koittivat tämän lain täyttämisen kautta vanhurskautta saavuttaa. Niin kuin siitä täällä roomalaiskirjeessä Paavali kirjoitti ja pyysi näin: "Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa, että he pelastuisivat. Voin todistaa, että he ovat täynnä intoa Jumalan puolesta, mutta heiltä puuttuu ymmärrys. He eivät tiedä, mitä Jumalan vanhurskaus on. Ja yrittäessään pystyttää omaa vanhurskautta he eivät ole alistuneet siihen vanhurskauteen, joka tulee Jumalalta."

Nämä fariseukset ja sattukeukset, vaikka ne olivat sitä omaisuuskansaa, Israelin kansaa, niin ne olivat tämän oman vanhurskauden varaan laskeneet ja pystyttivät sitä, eivätkä siihen vanhurskauteen, mikä Jumalan edessä kelpaa, tahtoneet turvata. Mutta tämä oli se rakkauden mieli Paavalillakin, niin kuin tuosta roomalaiskirjeestä luettiin. Ja niin kuin tänäkin päivänä meillä kaikilla Jumalan lapsilla on semmoinen pyyntö, että kaikki ihmiset saisivat uskoa samalla lailla kuin me ollaan itse päästy uskomaan. Pääsisi uskomaan ja käsittämään tämän lahjan vanhurskauden.

Siitähän tässä kaikessa Jumalan sanassa ja tässä rakkauden kaksoiskäskyssä ja kaikissa tämän pyhän aiheessa on se kysymys, että kun se on niinpä, että Jumala on ensin rakastanut meitä. Jumala on niin paljon maailmaa rakastanut, että Hän on antanut ainoan Poikansa, että jokainen, joka uskoo Häneen, niin on pelastuva. Näin on Jumala maailmaa rakastanut ja näin tämä täysin lahjana antanut, niin kuin tuossa jo Jukkaveljen kautta kuultiin, että kuinka se parannuskin on kokonaan Jumalan työ alusta loppuun, eikä siinä ole vähääkään ihmisestä. Se on kaikki Jumalan puolelta.

Mutta kun Jeesus oli vastannut näille fariseuksille ja sattukeuksille, kertonut tästä ylösnousemuksesta ja puhunut, että siellä ei enää mennä naimisiin eikä oteta vaimoja eikä miehiä eikä huolehdita, ja sitten tämä teksti alkoi, että kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut sattukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: "Opettaja, mikä on lain suurin käsky?"

Niitä oli Mooseksen laki, joka siellä Siinain vuorella annettiin. Jumala antoi lain taulut. Oli kymmenen käskyn laki, mutta sitten nämä juutalaiset itse tekivät perinnäissäännöksiä ja määräyksiä, että niitä oli sitten kaikkiaan, ja taisi olla yli kuusisataa ohjetta ja määräystä, joita heidän piti täyttää ja noudattaa. Ja nämä pyrkivät siihen, että niitä pystyisi noudattamaan, mutta kuitenkin he tiesivät ja tunsivat sen, kun taas Jeesus opetti, että miten Jumalan laki on vaativa, ja kuinka sitä ei yksikään ihminen pysty täyttämään. Kun se ottaa kiinni jo ajatuksista tai tekemättä jättämisistä, ja niin kuin Jumalan sana sanoo, että joka on yhteen lain kohtaan vikapää, on syyllinen koko lakiin.

Näin ankara oli se laki, niin nämä fariseukset yrittivät hakea sellaista, että mikä se olisi se tärkein, saisiko sen tiivistettyä johonkin sen lain ohjeeseen, että sitä olisi helpompi noudattaa. Mutta samalla he myös koittivat Jeesusta laittaa ahtaalle, että miten Jeesus tulkitsee tätä heidän lakiaan ja miten Jeesus tulkitsee sen ja selittää. Mutta nämä eivät muistaneet, että Jeesus oli sanonut, että ei Hän tullut tänne lakia kumoamaan, vaan että Jeesus itse tuli täyttämään sen vaativan lain. Kun Jumala tiesi, että kenestäkään ihmisestä ei ole sitä täyttämään, niin piti Jumalan ainoan Pojan tulla se laki täyttämään ja näin valmistamaan vanhurskaus.

Näin he koittivat kysellä, että mikä on lain suurin käsky, ja Jeesus vastasi sitten näille: "Rakasta Herraa Jumalaasi koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi." Näinhän Mooseksen kirjassa sitä opetetaan, että tämä Herraa Jumalaa pitää rakastaa koko sydämestä, koko sielusta, koko mielestä.

Onko se helppo tehtävä rakastaa Jumalaa, Herraa Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi, koko mielestäsi? Kyllä siihen on sanottava, että se on ihmiseltä itseltään täysimahdoton. Tarvitaan nimenomaan se, että Jumala ensiksi rakastaa meitä. Ei ihminen omalla voimallaan, omalla ymmärryksellään, järjellään voi rakastaa Herraa Jumalaa. Ja tahtoo olla niin kuin Luther opetti, että se missä meidän ajatuksemme on kiinni, mitä me pidämme tärkeänä, se on meidän Jumalamme. Kuinka helposti se on kiintymässä meidän ajatuksemme moneen muuhun ajalliseen kiinni. Ei siinä ole ihmisestä itsestään täyttämään vähääkään tuota lainkohtaa.

Ja sitten vielä Jeesus jatkoi: "Tämä on käskystä suurin ja tärkein, ja toinen yhtä tärkeä on tämä: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Tästä Mooseksen kirjassa, taitaa olla kolmannessa Mooseksen kirjassa, kun siellä neuvotaan, että älä ole vihassa omaan kanssasi, ja rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi, vapaasti muisteltuna. Tämä oli se toinen käsky.

No, mitä arvelette, onko se sen helpompi täyttää ihmisen? Eikö ole niin, että se oma etu, oma suu on niin paljon lähempänä kuin se toisen suu? Omaa hyvinvointi, oma pärjääminen. Kaikki se oma on niin paljon lähempänä, että eikö itsekyys valtaa siinä meitä? Tämä on niin, että antaisinko minä mieluummin veljelleni sen hyvän, jonka olen itse saanut. Tällaisen Jeesus pyysi. Tämä on yhtä tärkeä: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Ei siihenkään ihminen omalta puoleltaan pysty. Ei kykene täyttämään tätä.

Ja jos tarkastellaan näitä kahta käskyä, jotka Jeesus antoi. Tämä ensimmäinen käsky, siihen voidaan ajatella kuuluvan Moosekselle annetuista käskyistä, mitkä silloin siellä korven matkalla Israelin kansa sai. Niin ne kolme ensimmäistä käskyä: "Minä olen Herra sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia." Ja "älä turhaan lausu Herran sinun Jumalasi nimeen", sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimeään turhaan lausuu. Ja kolmas käsky: "Muista pyhittää lepopäivä." Nämä kaikki kolme käskyä nivoutuvat tämän yhden käskyn alle: "Rakasta Herraa Jumalaasi koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi."

Ja sitten ne neljännestä kymmenenteen käskyt kuvaavat ihmisen ja toisen ihmisen välistä suhdetta. Nämä kolme ensimmäistä kuvaavat ihmisen ja Jumalan välistä suhdetta. Ja näistä käskyistä myös ihmisen ja ihmisen välistä suhdetta, jotka Jeesus yhdisti tämän yhden alle: toinen yhtä tärkeä on tämä: rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi.

Tällaiset käskyt antoi Jeesus ja sanoo vielä, että näiden kahden käskyn varassa on laki ja profeetat. Eli laki ja profeetat, koko Jumalan sana riippuu näiden kahden käskyn varassa. Onko ihmisestä omalta puoleltaan täyttämään noita käskyjä? Ei ole ihmisestä. Ei ihmisestä ole omalta puoleltaan niitä täyttämään. Mutta sen takia, kun Jumala tiesi, että ihmisestä ei ole niitä täyttämään, Jumala antoi lupauksen. Antoi lupauksen jo siellä paratiisissa vaimon siemenestä. Antoi lupauksen Jeesuksesta Kristuksesta, joka tulee rikkomaan käärmeen pään. Tämä lupaus annettiin ihmisille, että joka siihen uskoo, niin pelastuu.

Ja näin piti tulla Jumalan ainoan Pojan tänne maan päälle, täällä kärsiä ristin kuolema, viedä meidän jokaisen synnit sinne Golgatan ristille, vuodattaa siellä viaton uhriveri minun ja sinun syntien sovitukseksi. Niinhän Jumalan sana sanoo, että ei ole yhtään sovitusta ilman verenvuodatusta. Ei voi olla yhtään syntiä anteeksiantamusta ja sovitusta ilman verenvuodatusta. Ja sanotaan myös, että muussa nimessä kuin Jeesuksen nimessä ei ole täällä pelastusta.

Sen tähden tänäkin päivänä saarnataan syntejä anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Siinä on se ihmeitä aikaansaava nimi, Jeesuksen nimi, Immanuel, Jumala meidän kanssamme. Silloin ei ole Jumala meitä vastaan, kun Hän on meidän kanssamme ja meidän puolellamme. Ja siinä Golgatalla maahan vuotaneessa veressä. Siinä on meillä se lohtu ja turva, kun niin Jumala on suuresti meitä rakastanut, että on näin lähettänyt Poikansa Jeesuksen täyttämään tämän lain.

Ja siitä syntyy se rakkaus, kun Jumala meitä on rakastanut ja me ollaan saatu uskoa omat synnit anteeksi. Niin että me tahdomme kuuluttaa tätä viestiä ja sanomaa viedä eteenpäin, että jokaisella ihmisellä on lupa uskoa samalla lailla kuin mekin saamme uskoa. Siitä syntyy se halu tehdä sitä työtä. Mutta siinäkään ei ole ihmisestä itsestään mitään, vaan Jumala vaikuttaa sen rakkautensa kautta. Ja näin syntyy rakkaus toisiaan kohtaan, halu kuuluttaa tätä.

Ja niin kuin Jumalan sana sanoo, Jeesus itse sanoo, että rakastakaa toinen toisianne. Ja Jeesus neuvoi meitä pitämään rakkauden keskenämme ja sanoi, että siitä tämä maailma tuntee teidät minun opetuslapsikseni, että te rakkauden keskenänne pidätte. Siitä rakkaudesta meidät tunnetaan uskovaisiksi. Tunnetaan, että me ollaan erilaisia tässä maailmassa. Mutta ei siitä, että me itse sitä pystyttäisiin jotenkin pitämään tai siinä itse onnistumaan, vaan Jumala on se, joka sen vaikuttaa. Se on yksistään Jumalan työ. Jumala vaikuttaa sen rakkauden ja sen haluun rakastaa toinen toistamme.

He kiusasivat myös Jeesusta tällä kysymyksellä, kun Jeesus näin puhui näistä, että tästä rakkauden kaksoiskäskystäkin, että Jumalaa pitää rakastaa ja lähimmäistä niin kuin itseäsi. Niin he rupeaisivat sitten kyselemään, että kuka on minun lähimmäinen? Kuka on minun lähimmäinen? Niin kuin eivät olisi lukeneet Raamattua ja Jumalan sanaa. Kyllä he varmasti olivat lukeneet. Mutta Jeesus opetti sitten heille sen laupiaan samarialaisen vertauksella siitä, kuka on lähimmäinen.

Ja niin kuin Jumalan sana siitä sanoo, että ei voi katsoa yhtään erotella, että kuka se on vaan. Jokainen ihminen on meidän lähimmäisemme. Siitä Jumalan sana sanoo, että ei voi katsoa, onko ylipappi vai onko rikollinen. Niin kuin siellä Jeesuksen lähimmäisellä ristillä oli se ristiryöväri. Ei ole väliä kreikkalaisen ja juutalaisen välillä eroa. Kaikilla on sama Herra ja häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä avukseen.

Näin sanotaan Jumalan sanassa siitä. Ja tässä sanotaan vielä, että tässä roomalaiskirjeessä, että onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu." Mutta kuinka voi Herran nimeä huutaa avukseen, jos ei usko? Jos ei usko, ei voi huutaa Herran nimeä avukseen.

Niin kuin Jumalan sana siitäkin sanoo, että jos sinä sanot, että sinä rakastat Jumalaa, mutta vihaat veljeäsi, sinä olet valehtelija. Et voi vihata veljeäsi ja rakastaa Jumalaa. Vaan jos sinä vihaat veljeäsi, silloin sinä et rakasta Jumalaakaan. Näin tämä rakkaus lähimmäistä kohtaan ja rakkaus Jumalaa kohtaan nivoutuu yhteen.

Ja niin kuin me muistamme vielä sieltä, kuinka Jeesus opetti, että kaiken, minkä te teitte yhdelle lähimmäisistä, näistä vähäisimmistä, niin sen te teitte minulle. Se, miten me kohtaamme lähimmäistämme, sen me teemme itse Herralle Jeesukselle. Näin Jumalan sana siitä neuvoo ja opettaa.

Niissä puheissa tuomiopäivän teksteistä, kun siellä ne uskovaiset, jotka kunniaan saa kutsua, kun niille sanotaan, että kun te syötitte ja juotitte minut ja kävitte katsomassa minua. Ja siellä vanhurskaat tuntevat, että milloin me olemme niin tehneet, että me olemme sinua käyneet katsomassa. Niin siellä Jeesus vastaa, että se, minkä teitte lähimmäiselle, teitte minulle.

Mutta sitä lähimmäisen rakkautta ei saa aikaan mikään muu kuin Jumala. Ja se, että Jumala on ensin rakastanut meitä ja rakastanut niin suuresti, että antanut meille synnit anteeksi ja valmistanut näin vanhurskauden, niin siitä kumpuaa se rakkaus ja ilo ja halu julistaa Jumalan sanaa.

Niin kuin me jos muistellaan vielä sieltä Mooseksen kirjasta, kun siellä korven matkalla se pronssikäärme, kun ne käärmeet vahingoittivat. Sinne tuli käärmeitä niiden israelilaisten keskuuteen. Ja ne pisti ja myrkytti niitä ihmisiä. Niin kuinka Herra sanoi Moosekselle, että valmista pronssikäärme ja laita, nosta se tikun päähän, keppiin nokkaaja, että jokainen joka katsoo sitä, niin ei kuole.

Siinä oli Jumalan sanaa saarnattu. Ja jokainen joka uskoi sen Jumalan sanan saarnan, pelastui. Ei niin, että se pronssikäärme olisi jotakin auttanut niitä ihmisiä pelastumaan, vaan se usko siihen Jumalan sanan lupaukseen. Ja se, joka siitä käärmeen myrkystä oli selvinnyt, oli katsonut siihen pronssikäärmeen päälle, uskonut sen sanaan ja pelastui.

Sillä tuli iloinen mieli siitä, että minä en kuollutkaan. Ja halusi lähteä viemään sitä viestiä eteenpäin muille, joita käärme oli saanut pistää. Sen takia tänäkin päivänä, kun me tiedämme, että se käärme pistää täällä. Se käärme pistää ja myrkyttää sillä synnin myrkyllä.

Ja niin kuin siellä korven matkallakin, ei niitä luvattu ottaa pois, vaan annettiin uskon saarna, että joka katsoo sinne pronssikäärmeen päälle, kohottaa katseensa sinne, uskoo niihin lupauksiin, niin ei kuole. Ei sitä sielun vihollista ole otettu täältä pois. Se tekee työtä täällä maan päällä ja myrkyttää ja pistää meitä. Ja me huomaamme, että aina uudelleen ja uudelleen vikaan joudutaan.

Mutta siinä se Jumalan rakkaus ilmestyy. Ja sitä meille saarnataan, että siihen käärmeen myrkkyyn ei tarvitse kuolla, vaan saa katsoa Kristuksen sovitustyön päälle. Vaikka on se käärmeen myrkky päässään vaikuttama, niin siihen ei tarvitse käpertyä, vaan riittää, kun uskossa katsoo Kristuksen päälle.

Jumalan valtakunnasta kuuluu aina katuvalle kaikkien syntien anteeksiantamus. Saat tälläkin hetkellä ylentää sydämeesi uskomaan Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi. Rauha ja vapauteen. Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi. Rauha ja vapauteen ja iloon asti.

Onko minullakin lupa uskoa omat syntini anteeksi? Minulla haluaa uskoa Jumalan lasten joukon kanssa ja haluaa rohkaista teitä aivan jokaista. Te pienet tytöt ja pojatkin saatte uskoa sinne omalle paikallenne, jos on tullut tuhmuuksia tai riitoja tai jotakin, mistä on paha mieli tullut, niin kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Ja aivan kaiken ikäinen sanankuulija, niissä ajatuksissa ja tuntemuksissa, kun olet näihin seuroihin tullut tai siellä radio äärellä kuuntelemassa, saat ylentää sydämeesi uskomaan: kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Rauha ja vapauteen ja taivaan iloon asti.

Tällaisen valtakunnan Jumala on tänne maan päälle laskenut. Täällä huolehtii omistaan. Ja saarnauttaa tätä evankeliumin saarnaa kutsuksi, että jos yksikin sellainen sanankuulija on näissä seuroissa, joka kokee, että sinulla ei ole rauhaa Jumalan kanssa, niin sinullakin on lupaus: epäusko ja kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Ja lähde meitä ja Herraa Jeesusta Kristusta seuraamaan.

Jäämme näin Jumalan ja Hänen armonsa siunattuun suojaan Jeesuksen nimeen. Aamen.

Hiljennytään vielä seurojen lopuksi Herran siunaukseen.

Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra kirkastakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen. Aamen.