Aikuistenilta/Alkurukous ja alustus Järvenpään RY:llä 29.10.2022 18.37

Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen käymme tämän illan aluksi kiitokseen ja rukoukseen. Rakas Taivaallinen Isä, Pyhä ja Vanhurskas Jumala, me kiitämme sinua, että olet antanut meille tänä iltana mahdollisuuden tulla yhdelle koolle keskustelemaan sinun valtakuntasi aarteista.

Isä rakas, kiitämme sinua siitä, että olet varjellut meitä uskomaan tähän iltahetkeen saakka. Kiitämme siitä, että olet antanut valtakuntasi, jossa hoidat meitä jokaista, kannat ja rohkaiset. Sarakas, me rukoilemme vielä poikasi opettamin sanoin: Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi.

Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Olen saanut pyynnön käyttää alustavan puheenvuoron aiheesta kristityn arvomaailma. Tämä pyyntö tuli jo hyvän aikaa sitten ja on aina helppo lupautua silloin, kun on vielä pitkä aika siihen hetkeen, jolloin pitää olla alustamassa. Mutta mitä lähemmäksi se hetki tulee, niin sitä tuskallisemmaksi se muuttuu. Aina tämmöisessä puheenvuorossa on sitten oma vaivansa.

Tuossa kahvipöydässä sanonkin, että onneksi on niin, että meillä on veljien kesken semmoinen sopimus, että vähän autetaan toisia, jos sattuu jollakin olemaan aina aiheesta semmoinen runko, niin sitä on sitten helpompi lähteä käsittelemään ja muokkaamaan kuin lähteä ihan tyhjästä. Niinpä nyt sitten sattuikin, että Hannu Suohon Matti oli pitänyt vuonna kaksituhatta viisitoista maitoissa alustuksen tästä aiheesta.

Sitten Matti lupasi vapaaseen käyttöön tämän rungon, jota sitten on tässä matkan varrella hiukan muokkaillut. Otin tähän alkuun aluksi sanat, jotka ovat olleet Päivämiehen pääkirjoituksissa vuonna kaksituhatta neljätoista. Luen sen tähän alkuun johdannoksi.

Jokainen lienee joskus pohtinut sitä, mikä elämässä on arvokasta ja tärkeää. Arvostuksen kohteet voivat vaihdella eri elämäntilanteiden mukaan.

Historiasta huomaamme, että myös eri aikakausina on arvostettu eri asioita. Ajasta aikaan kestäviä arvoja löydämme Raamatusta. Niitä ovat muun muassa rakkaus, uskollisuus, elämän kunnioitus, totuudellisuus ja anteeksiantamus.

Elämä kannattaa rakentaa raamatullisten arvojen varaan, koska ne suojelevat elämää. Ihmisten välisessä kanssakäymisessä arvoilla on suuri merkitys, koska asenteemme ja käyttäytymisemme muodostuvat arvojemme mukaisesti.

Myös kodin ilmapiiri rakentuu arvopohjalle, joka sisältää niin aineellisia, henkisiä kuin hengellisiä arvoja. On hyvä pohtia, mitkä arvot ovat kodissa vallitsevassa asemassa.

Uskovaisen perheen toiveena olisi hyvä olla, että kodissa vaikuttaisi usko, toivo ja rakkaus. Tässä ajassa on tarpeen puhua myös aviopuolisoiden välisestä rakkaudesta ja aviuskollisuudesta. Puolisot tarvitsevat yhteiselämälleen luonnollisen rakennuksen tavoin vankan perustuksen.

Kestävän avioliiton perustus luodaan ensimmäisten avioliittovuosien aikana. Sitä rakentaessaan aviopuoliset sovittavat yhteen erilaisuutensa. Molemmilla on omat tottumuksensa ja tapansa sekä myös sukulaisensa ja ystävänsä. Kaiken tämän keskellä on löydettävä yhteinen kieli ja toisten ymmärtäminen.

Kodin ulkoisten rakenteiden luomisessa on hyvä ottaa huomioon ajankohtaiset tarpeet ja taloudelliset mahdollisuudet. Kodin ei tarvitse olla ylellinen, vaatimatonkin koti voi olla viihtyisä.

Jokaiselle ihmiselle on hyväksi, että hänen elämässään on asioita, jotka hän näkee tavoittelemisen arvoisiksi. Se tuo elämään sisältöä ja mielekkyyttä. Jonkin asian arvon saattaa ymmärtää vasta menetettyään sen.

Tällaisen viestin kuulemme usein ihmiseltä, joka on menettänyt läheisensä tai kamppailee terveytensä kanssa.

Toisaalta kun olemme saavuttaneet jotain, sen arvo monesti himmenee ja alamme tavoitella jotain mielestämme vielä arvokkaampaa. Tavoittelemisen ja kilpailun oravanpyörässä lähimmäinen unohtuu helposti. Jeesus tiivisti Jumalan tahdon rakkauden kaksoiskäskyyn: rakasta Jumalaa yli kaiken, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Se on hyvä muistolause elämän jokaiseen päivään. On hyvä muistaa, että tämä elämä itsessään on arvokas ja lahja.

Jumala on luonut kaiken näkyvän ja näkymättömän. Hän asetti ihmisen viljelemään ja varjelemaan luomakuntaa. Uskon kautta elämän ja luomakunnan näkee syvemmin kuin inhimillisen ymmärryksen varassa. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen yhteyteensä. Se on kaikkein arvokkain lahja.

Jumalan lapsi saa elää täällä ajassa iankaikkisen elämän toivossa. Opetuslapset kysyivät, mitä heidän pitää tehdä, että he tekisivät Jumalan tekoja. Jeesus vastasi: Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt, se on Jumalan teko. Lainaus päättyy. Tässä aiheessa kristityn arvomaailma on kaksi sanaa: kristitty ja arvo.

Kristitty tarkoittaa meidän kielessä uskovaista ja arvo toimintamme sisäistä lähtökohtaa. Ihminen elää, ihmisellä on pyrkimys elää omien tärkeänä pitämiensä arvojen mukaan. Ihminen on sisäistänyt arvonsa ja elää niiden mukaan erikseen niitä koko ajan miettimättä. Toisaalta ihminen pyrkii toimimaan arvojensa mukaan myös tietoisesti aina siinä onnistumatta. Välillä niitä punnitaan, muutetaan, korjataankin, tietoisesti joko arvojen nimellä tai muulla tavalla nimitettyinä.

Jokaisella on omat arvomme ja arvostuksemme. Arvot ohjaavat käyttäytymistämme, teemme ratkaisuja arvojen pohjalta. Arvot tähtäävät hyvään ja haluttuun asiantilaan. Jos arvot puuttuvat, voimme olla hämmennyksissä ja tuuliajoilla. Kristityn arvot ovat uskovaisen ihmisen elämän lähtökohdat ja perusteet.

Missä elämme ja miten rakennamme elämäämme, mikä määrittelee tai ohjaa elämäämme? Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus. Tälle perustalle pohjaamme kaikki muut arvot. Joko niin, että ne ovat suoraan näistä johtuvia tai vähimmillään niin, että elämän muut arvot eivät ole ristiriidassa niiden kanssa. Lisään tähän vielä, että näiden kolmen kanssa meillä on pohjana Jumalan sanaa ja Pyhän Hengen antama ymmärrys sydämessämme, sekä seurakunnassa vaikuttava Pyhän Hengen ymmärrys.

Nämä opastavat kristittyä, myös neuvovat, kun omantunnon rauha ja kristittyjen rakkaus rikkoontuvat. Tässä on kyse uskon kilvoituksesta. Miten nämä vaikuttavat elämäämme? Muistamme senkin, että pienellä lapsella on usko, ja sellaisella sisarellamme tai veljellämme, jolle Luoja ei ole luonut sellaista järkeä tai ajatuksenkulun mahdollisuutta, jolla mekin toisaalta nyt näitä asioita jäsennämme. Hänen ei tarvitse tällä tavalla asettua ja pysähtyä kristillisten arvojen kanssa.

Jumala pitää huolen hänestä ja uskomassa. Jos meidän ymmärryksemme väliin käy vähin, niin usko saa kuitenkin ihan vapaasti ja ilman huolia. Usko on lahjaa. Elämme uskossa. Se on olemista.

Haluamme myös pitää sen. Jumalakin haluaa meidän pitävän sen, uskoomme sen sisällä ja vaikuttaa koko ajan elämäämme sekä sisäisesti että ulkoisesti. Uskontunnustuksessa luemme: Minä uskon Jumalaan, Isään, kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan. Jumala on luoja, elämänantaja ja päättäjä. Jumala hallitsee kaikkea ja kaikkialla.

Hän on rakas Isä. Elämme tässä uskonnontodellisuudessa. Tämä antaa arvopohjan elämän perusvalinnoille, missä on turvani luottamus johdatukseen. Yksi asia, joka nousi jostain syystä esille alustusta valmistellessa luottamuksessa Jumalan johdatukseen, nousi esille se, että kuinka uskovaisessa perheessä saatetaan kipuilla lapsiasian kanssa. Sen, kuinka Jumala tahtoo jatkaa luomistyöläisen meidän perheiden kautta, ja kuinka inhimillinen ihminen ja ennen kaikkea sielunvihollinen tahtoisi olla tämän luomistyön esteenä.

Toisaalta tämä asia on meille helppo, toisaalta vaikea. Uskomme Jeesukseen Kristukseen, Vapahtajaamme, syntimme sovittajaan, usko uskoo Kristuksen sovitustyön omaksi. Uskomme Pyhään Henkeen, joka vaikuttaa meissä ja seurakunnassa, toimii oppaana elämässämme.

Kuten Jeesus sanoi: Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mielenne kaiken, mitä minä olen teille puhunut. Muutama sana toivosta.

Toivo menee limittäin uskon kanssa, ja monesti koemme samalla tavalla ennen kaikkea iankaikkisen elämän toivon ja luottamuksen kanssa, että Jumala johdattaa iankaikkiseen elämään. Usko ja toivo ja luottamus on myös siihen, että Jumala johdattaa koko elämäämme ja sen vaiheita.

Itse ajattelen tätä asiaa, että Jumala johdattaa koko elämäämme sellaisena, jossa on jatkuva oppimisen paikka uskoa ja luottaa siihen. Toisaalta todeta se, kuinka Jumala johtaa meidän elämäämme. Ja sitten vielä se, että me hyväksymme sen, miten Jumala johtaa meitä. Kaikki nämä asiat ovat sellaisia, joissa me sydämen puolelta haluamme olla kuuliaisia, kiitollisia ja tyytyväisiä, mutta joissa helposti ihmisen mieli osoittaa sitten jotakin muuta.

Kiitos. Rakkaudesta. Paavali jatkoi, mutta suurin niistä on rakkaus. Ainoa tärkeä on rakkaudessa vaikuttava usko. Lähtökohtana on, että Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme.

Jumalan rakkaus asuu meissä. Se on lahjana saatu. Paavali kirjoittaa Jumalan pyyteettömyydestä, joka ei odota vastarakkautta tai vastalahjaa. Rakkaus on Jumalan Hengen vaikutusta ihmisessä. Kristitty elää Pyhän Hengen mukaista elämää, ja näin toteutuu myös lain vaatima vanhurskaus.

Rakkaus toteuttaa koko lain. Laki ei voi vaatia mitään uskovaiselta, sillä hänellä on sydämessään täytetty laki Kristuksessa, täydellinen rakkaus. Yksi näkökulma tähän on, että Jumala on teidät valinnut, evankeliumi tuli teihin Pyhän Hengen voimana ja että usko on saanut teidät toimimaan ja rakkaus näkemään vaivaa ja kuinka kärsivällisesti te panette toivonne Herraamme Jeesukseen.

Tässä nousee mieleen aina toistuvasti se, kuinka uskovainen tahtoo toteuttaa aivan kuin uskon hedelmänä nousevan rakkauden kautta työtä Jumalan valtakunnassa, johon eri tehtäviin meiltä on kutsuttu. En sitä tähän alustukseen ole kirjoittanut, mutta lukemattomat kerrat olen hämmästellyt viimeisten vuosien aikana, kun Suviseura-hanke saatiin maaliin ja seurat pidettyä, jatkuvaa hämmästelyä siitä, kuinka Jumalalla oli varaa antaa kaikille työmiehille iloa, intoa, tahtoa, voimia siihen työhön.

Ja kuinka sitten, kun seurat oli pidetty, niin kuinka jokainen totesi sen, että sitä riitti juuri niin kauan aikaa kuin piti riittää.

Ja sitten, kun seurat oli ohitse, niin myös siinä kohti palattiin normaaliin, jos näin voi sanoa. Se on ihan käsittämätöntä. Sitä ei oikein voi ymmärtää, että miten Jumalalla on varaa antaa voimia ja iloa työhönsä.

Tällaisena ehkä evästyksenä, kun tiedän, että teillä tämä projekti on lähtökuopissa, olette mukana Suviseura-hankkeissa, ja varmasti monet teistä tulevat osallistumaan siihen. Siitä ei tarvitse olla huolissaan, että miten jaksaa.

Rakkaus on Jumalan Hengen vaikutusta ihmisessä. Kristitty elää Pyhän Hengen mukaista elämää, ja näin toteutuu myös lain vaatima vanhurskaus. Rakkaus toteuttaa koko lain. Laki ei voi vaatia mitään uskovaiselta, sillä hänellä on sydämessään täytetty laki Kristuksessa.

Vuosikirjassa kaksituhatta kaksi on kirjoitettu: Kristityn arvo maailmassa on kaksoisnäköala, tämä aika ja iankaikkisuus.

Ensimmäisellä sijalla on kysymys sielun pelastumisesta. Uskon elämän vaalimisen ohella kristityn arvot liittyvät myös käytännön elämään ja eettisiin ratkaisuihin. Elävä usko kantaa hedelmää rakkauden tekoina ja palveluksen työssä.

Muut elämämme arvot ja elämäntapamme ja jopa ulospäin näkyvät tapamme heijastavat sitä, että elämämme pohjana on edellä kuvattu. Paavali aivan kehottaa elämään ja käyttäytymään Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti.

Hän sanoi myös heti tuon perään: Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella, Jeesuksella, oli. Uskovainen haluaisi toimia Jumalan mielen mukaisesti eikä haluaisi tehdä syntiä, vaan taistella sitä vastaan. Tätä on kristityn kilvoitus. Uskon kilvoituksen tarkoitus eivät ole hyvät arvot sinänsä. Kristityn arvot tuovat paremminkin esille Jumalan tahdon, jota haluamme toteuttaa.

Meidän ei tarvitse vaivata itseämme sillä, ettemme ole olleet kiitollisia tai että olemme epäonnistuneet. Sitä toki olemme, mutta Jumala sen kyllä tietää, että meissä asuu vanha ihminen. Siksi hän rohkaisee ja neuvoo meitä. Jumala ei vaadi, miten suoriudumme noiden arvojen kanssa, eikä hänen tahtonsa ole rangaista meitä. Jumala tietää, ymmärtää ja on kärsivällinen.

Jopa uppiniskaista kansaa hän piti omanaan ja sanoi: Armosta ja rakkaudesta minä teitä yhä uudelleen kutsun ja parannan, ette te itse siihen halua tai kykene. En kuuliaisuutenne tähden. Silloin kun tulee syntiä, kolme Jumalaa vastaan ja saamme omantuntomme kipeäksi, meillä on syntien anteeksiantamus seurakunnan keskellä sisarissamme ja veljissämme läsnä. Itse asiassa me koko ajan elämme anteeksiantamuksessa, ja Jumalan Henki ohjaa meitä siihenkin, että me rohkaistuisimme uskomaan. Uskovaisena meillä ei tarvitse olla pelkoja.

Ei tarvitse tarkastella lakkaamatta itseään. Jumala tietää syntisyytemme, hän on varautunut siihen. Turvallisesti epätoivoon joutumatta saamme nähdä myös oman avuttomuutemme, ja samalla iloita ja luottaa siihen, että juuri tässä epätäydellisyydessä Jumala meistä huolehtii. Jumala tuntee meidät. Arkista elämää saamme elää vapaasti luottaen Jumalan lupaukseen ja huolenpitoon.

Lopuksi on myös inhimillisiä arvoja, joita yleisen ilmoituksen perusteella Jumalan äänenä ihmisten sydämessä toteutetaan sielläkin, missä ei ole uskoa. Paavali puhuu luonnollisesta laista, joka pakanoillakin on, ja ohjaa heitä myös oikeudenmukaisuuteen ja lähimmäisen rakkauteen. Epäuskoisille omantunnon vaatimus on lakia, vaatimusta. Se syyttää omassa tunnossaan silloin, kun he eivät voi sitä täyttää. Näemme murenemassa olevan arvopohjan.

Miten se vaikuttaa kristittyyteen? Onko helpompi kauhistella maailman arvopohjan muutosta, joka sinällään on tosiasia ja huolestuttava, kuin tarkastella omaa kohtaa? Vaikeaa on pysähtyä läheisten kohdalle, jotka ovat luopuneet uskosta tai jotka käyvät taistelua, ja kun itse käymme taistelua. Monestihan nämä asiat näkyvät juuri arvojen muutoksina ulospäin. Saatamme herätä huomatessamme, että arvot ovat ristiriidassa kristityn perusarvojen kanssa.

Kuten veditte sisar sitten, en tähän alustukseen lähtenyt kirjoittamaan listaa arvoista, jotka tekisivät aivan kuin arvoluettelon. Se ei ollut tarpeen, mutta varmasti keskustelussa on hyvä käydä ihan niitä elämän konkreettisia kysymyksiä läpi. Tänä aikana jotenkin tuntuu sille, että monta kertaa joutuu pysähtymään sen äärelle, että miten olemme ennen uskoneet. Ja että onko nyt joku muuttumassa. Onko arvomme muuttumassa.

Ja niin kauan kuin ne pitäytyvät ja pohjautuvat Jumalan sanaan, ne eivät muutu. Tämä arvokeskustelu on vahvana käynnissä myös tässä yhteiskunnassa. Olette varmaan edellisellä kunnallisvaaliviikolla jokainen huomannut sen, kuinka meidän eduskunta on käynyt keskustelua muun muassa aborttilainsäädännöstä, jossa tämä arvokysymys nousee hyvin konkreettisella tavalla esille. Kuinka murheellisena joutuu toteamaan sen, että kristityt arvot eivät saa enää sitä sijaa, mitä ne tässäkin yhteiskunnassa ovat aikanaan saaneet. Meidän ei tarvitse kuitenkaan olla tällaisen muuttuvan ajan keskellä aivan kuin pääpainoksissa ja murheissaan.

Kaikissa tapahtuu se, joka pitääkin tapahtua. Kaikki se, mitä on kirjoitettu, tulee tapahtumaan, ja kaiken tämän keskellä Jumala pitää omistaa huolen.

Niin kuin tuossa kirjoitin, niin arkista elämää, jokapäiväistä elämää saamme viettää ja elää, luottaa Jumalan hyvyyteen ja huolenpitoon.

Tänäkin iltana on veljet ja sisaret lupa uskoa synnit ja kiusaukset ja epäilykset anteeksi Jeesuksen nimessä ja Sovintovedessä.

Haluan myös omalle koolle kysyä, että saanko uskoa kaikki synnit anteeksi.

Haluan uskoa!