Perheseurat/Seurapuhe Turun RY:llä 06.11.2022 16.01

Jesuksen nimen hiljennymme niiden raamatun sanojen äärelle, jotka apostoli Paavali on kirjoittanut Efesolaisille kuudennessa luvussa, eli aivan siellä kirjeen lopussa.

Lopuksi. Heiskää lujina, kiinnittäkää vyönne vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksi alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, sillä voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Kiitos. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa hengen miekka Jumalan sanaa. Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki hengen antamin voimin, pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta.

Rukoilkaa myös minun puolestani, että minulle annettaisiin oikeat sanat suuhun, kun ryhdyn puhumaan, ja että voisin rohkeasti julistaa evankeliumin salaisuutta, jonka vuoksi olen lähettiläänä, mutta nyt vankilassa. Rukoilkaa, että voisin puhua rohkeasti, niin kuin minun tulee. Aamen.

Tämän päivän matkustaminen on aika helppoa. Ja ajattelen, että täällä seuroissa voi olla joitakin sellaisia seuravieraita, jotka olette käyneet Kreikassa. Nostakaapa käsi ylös, ketkä olette käyneet Kreikassa. Oho, onpas teitä paljon.

Jotkut teistä Kreikan kävijöistä ovat ehkä käyneet Efesossa. Nostakaa käsi ylös, ketkä olette käyneet Efesossa. Teitä on jo vähän vähemmän, mutta muutamia. Efeso on hyvin vanha kaupunki. Se on meren rannalla. Ja siellä... Efeson kaupungissa on eletty tuhansia vuosia. Kreikkalaiset ovat viljelleet maaseutua. He ovat kalastaneet siitä Välimerestä kalaa. He ovat rakentaneet laivoja ja veneitä. Ja niillä laivoilla ja veneillä he ovat purjehtineet ympäri Välimeretä. Välillä ostain erilaisia tavaroita. Ja välillä myyden niitä. Ja välillä ovat puolustaneet omaa kaupunkiansa ja maatansa. Ja välillä he ovat hyökänneet vihollisia vastaan.

Siellä Efeson kaupungissa apostolit kävivät. Siis ne Jeesuksen opetuslapset. He tekivät sinne matkoja. Paavalikin kävi siellä Efesossa. Hän meni sinne sekä laivalla, veneellä, että myöskin kävellen. Ja kun Paavali oli käynyt siellä Efesossa, niin hän oli oppinut tuntemaan niitä ihmisiä, jotka siellä Efesossa asui. Ja hän oli keskustellut heidän kanssaan. Hän oli pitänyt heille seuroja. Hän oli opettanut heitä. Ja hän oli neuvonut heitä siitä, millä tavalla ihminen pääsee Jumalan lapseksi.

Apostoli Paavali siellä Efesossa muistutti siitä, mistä kaikki on saanut alkunsa. Aivan niin kuin Mikko edellä seurapuheessa kertoi, että kaikki on lopulta saanut alkunsa Jumalan kätten ja sanojen voimasta. Ja apostoli oli kertonut näille Kreikan ihmisille, että heidän pakanalliset käsityksensä Jumalan luonteesta ja olemuksesta olivat oikean suuntaisia, mutta niistä ei ollut oikea vastaus.

Apostoli neuvoi heille, miten elävä Jumala toimii. Jumala, joka on kaiken luonut ja luo ja pitää yllä. Että hän on luonut myöskin ihmisen. Apostoli teki tuolla Efeson alueella Jumalan valtakunnan työtä. Hän sanoi, että on synti ja väärintä.

Apostoli Paavali sanoi, että kaikenlaisista vääristä uskomuksista ja pakanallisista Jumalan palvelustavoista voi päästä eroon ja niistä kuuluukin päästä eroon. Ja ihminen voi tulla Jumalan lapseksi, kun hän saa uskoa kaikki synnit anteeksi.

Antamuksen evankeliumi, joka saarnataan Jumalan pojasta, hänen nimensä voimasta ja hänen ristillä kuolemisensa kautta, siirtää ihmisen pimeyden valtojen palveluksesta valon valtakuntaan ja Jumalan lapseksi. Tällainen ihmeellinen ihme oli Efeson kaupungissa saanut tapahtua monien ihmisten elämässä. Ja he olivat tulleet uskovaisiksi Jumalan lapsiksi.

Ja sinne Efesoon oli syntynyt pieni elävä Jumalan seurakunta, joka kokoontui siellä ja vietti Jumalan sanan äärellä yhteisiä seuroja ja tilaisuuksia. Paavali oli kiitollinen siitä Jumalan siunauksesta, joka siellä Efesossa oli tapahtunut, kun Jumalan palvelijat olivat kutsuneet ja rohkaisseet uskomaan ja tulemaan Jumalan lapseksi.

Mutta Paavalin ajatuksiin oli, että he olivat kantautuneet myöskin jotakin sellaista, että hän tiesi ja tunsi, että tuo uskovaisten joukko Efesossa on joutunut vaikeuksiin uuden ja vanhan ajattelutavan välillä. He ovat kiinnittäneet toivonsa Jumalan valtakunnan evankeliumiin, mutta he eivät ole olleet valmiita päästämään irti kaikesta siitä vanhasta, johon he ovat tottuneet ja joka on kulkenut heidän mukanaan elämäntapana ja houkuttelevana vaarallisena asiana.

Paavali tunnistaa ja tietää, että Efes on uskovaisten elämässä, ja että se on uskovaisten elämässä käydään hyvän oman tunnon kamppailua synnin ja Jumalan hengen välillä. Ja nyt tässä tekstissä, jonka luin saarnatekstiksi, apostoli Paavali haluaa rohkaista taisteluun syntiä ja pahan valtoja vastaan.

Synnin voimista apostoli käytti tällaisia nimiä: pimeyden voimat, pahat henget, avaruuden pahat henget ja niin edelleen. Nyt on kiinnostavaa katsoa täältä Efesolaiskirjeestä, että mitä nämä pimeyden voimat saivat aikaan, ja mitä niistä seurasi, kun ihmiset alkoivat seuraamaan, tai nämä pimeyden pahat voimat houkuttelivat uskovaisia ihmisiä pois hyvän oman tunnon elämästä ja Jumalan lapsena olemisesta.

Täällä Efesolaiskirjeen aikaisemmissa vaiheissa Paavali kertoo, että se on uskovaisten elämästä, ja mitä niistä seurasi, kun ihmiset alkoivat seuraamaan, ja mitä ne pimeyden pahat voimat ovat siellä heidän keskellään vaikuttaneet. Kuunnelkaapa, täällä voi olla jotakin tuttua, jotakin sellaista, joka ei ole pelkästään kahden tuhannen vuoden takainen ilmiö. Täällä voi olla joitakin sellaisia asioita, jotka ovat vieläkin aivan ajankohtaisia ja tarkasti huomioon otettavia.

Yksi asia, josta apostoli Paavali Efesolaiskirjeen kirjoittamisessa kirjoittaa, on se, että siellä kristittyjen uskovaisten kesken oli eripuraisuutta ja riitaisuutta. Apostoli varoittaa siitä, että kristittyjen ei tule antautua riitelemään keskenään, vaan hän sanoo, pyrkikää aina elämään saamanne kutsun arvoisesti.

Kun nämä Efesolaiset ovat saaneet kutsun Jumalan lapseksi, niin apostoli sanoo, että heidän pitää elää tuon kutsun arvoisesti, nöyrinä ja lempeinä ja kärsivällisinä, ja heidän tulee tulla toimeen keskenään, ja rauhansiteiden avulla heidän tulee säilyttää pyhän hengen luoma ykseys ja yksimielisyys. Eli apostoli Paavali varoittaa riitelemästä keskenään.

Sitten toinen asia, josta Paavali täällä varoittaa, siitä jo vähän puhuinkin, että ihmiset eivät epäilisi, että on elävä Jumala, jonka kädessä ja viisaudessa ja kaikessa valtakunnassa kaiken elämän kulku on, että he eivät antautuisi takaisin noiden kautta, pakanoiden tavoin epäilemään Jumalan olemassaoloa.

Sitten apostoli tämän jälkeen varoittaa, että heidän ei pidä olla paatuneita sydämeltään. Eli ei saa olla kova epäuskoinen sydän. Sitten hän varoittaa Efesolissa, että he eivät antautuisi takaisin noiden kautta, eikä heidän pidä olla paatuneita sydämeltään.

Sitten on kiinnostavaa katsoa, että ketä siellä Efeson seurakunnassa on, joille apostoli kirjoittaa. Ja hän kohdistaa erityisiä neuvoja aviopuolisoille, erikseen aviomiehille, ja erikseen aviovaimoille, erikseen lapsille, ja erikseen vanhemmille, erikseen niille, jotka ovat isäntiä ja työnantajia, ja erikseen niille, jotka ovat toisen palveluksessa, joko orjana tai palkkaa nauttien.

Eli aika pitkästi olen tässä seurasaannassani kertonut taustoja. Ja nyt, lyhyesti, myöskin pysähdyn sitten siihen, mitä apostoli Paavali sitten haluaa sanoa, että miten me säilymme uskovaisina, ja miten me voitamme tuon pahan vallan.

Eli apostoli käyttää tuon ajan ihmiselle katukuvasta tutun vertauskuvan, nimittäin siellä Efesossa ja Kreikassa järjestystä, poliisin tehtävää ja virkavallan tehtäviä hoitivat tuon ajan sotajoukot, ja voimme ajatella, että heillä oli hiukan samanlainen varustus kuin tämän ajan mellakkapoliisit.

Ja sitten, kun me ajattelemme, että mitkä ruumiin osat tarvitsevat suojaa ja ovat erityisen haavoittuvia ihmisellä, niin apostoli on katsonut, että sotilailla, jotka käyvät sotaa, on kypärä. Kypärä on hyvää muillekin, jotka liikkuvat sellaisissa paikoissa, joissa voi loukata pään. Toivon, että kaikki käyttävät polkupyöräkypärää ja laskettelukypärää ja työmailla suojakypärää ja tarvittaessa muitakin päähän liittyviä suojavarusteita.

Apostoli on katsonut, että se antaa tuolle kypärälle sellaisen merkityksen, että se oli hetkinen, että minun ajatukseni katkesivat tässä. Kypärä on siinä tarpeellinen, että se suojelee ajatuksia, ja silloin, kun ajatuksia suojataan, niin pystyn tekemään vastarintaa niitä ajatusvirtauksia ja mielen liikkeitä vastaan, jotka ovat johdattelemassa pois oikeasta.

Sitten apostoli kehottaa laittamaan vyön vyötärölle ja myös varmaan roikkuu sitten suojavarusteita, jotka suojelevat vatsan seutua ja lantiota. Ja apostoli sanoo, että tämä suojavarustus on totuus. Eli hän kehottaa peittelemättömästi ja rohkeasti kysymään, että onko ne puheet, joita me puhumme, totta? Vai ovatko ne epärehellisiä ja petollisia?

Ja sitten apostoli sanoo, että haarniska on vanhurskauden haarniska ja sitten suojakengät, jotka suojaavat jalkoja, ovat rauhan evankeliumin kengät. Sitten on vielä kilpi, ja kilpi suojaa pahan nuolia vastaan ja viimeisenä apostoli mainitsee miekan, hengen miekan, joka on Jumalan sana.

Tämä teksti on tämän pyhäpäivän, joka on siis kirkkovuodessa, uskon, Jumalan valtakunnan työn juhlapäivä, reformaation ja uskon purjeen yhdistyksen muistopäivä. Ja se palauttaa meidän kaikkien mieleen sen, että kaikkina aikoina Jumalan kansan ihmeellinen oikeus on siinä, että me saamme aina kysyä, että miten syntinen ihminen saa syntinsä anteeksi, ja miten ihminen pääsee perille iankaikkisesti, iankaikkiseen elämään.

Eli, miten Jumalan valtakunta on läsnä meidän ajassamme, ja miten me säilymme sen osallisuudessa, ja siihen Mikko veli kauniisti ja puhuttelevasti edellä viittasi useankin otteeseen, että Jumalan armo ja kaikkien syntien anteeksiantamus on se, että on täällä ihmisten maailmassa.

Jumala on kutsunut palveliansa, lapsensa, uskovaisensa, ei siihen, että pitäisimme tätä evankeliumia jotenkin salassa, tai että pelokkaina siitä puhuisimme, vaan että me puhuisimme siitä rohkeasti. Kuinka rohkeasti, että me muistamme puhua siitä, että mikä on elämän kallein lahja, Jumalan lapseksi pääsemisen lahja, ja kaikkien syntien anteeksi saamisen lahja.

Minua erityisesti tässä Efesolaiskirjeen kohdassa puhuttelee tämä Paavalin tapa lopettaa tämä kirje, ja paljastan teille, että tämän nyt luettavan kohdan takia valitsin tämän tekstin. Ajattelen apostoli Paavalia sitä, että hän oli ollut vihainen Jumalan lasten toimintaa kohtaan. Hän oli ottanut heitä kiinni, ja hän oli antanut syytöksiä ja todistuksia, jotka johtivat heidän vangitsemiseensa ja tuomitsemiseensa.

Ja kun taivaallinen isä pysähdytti häntä, ja auttoi tekemään täyden käännöksen, hän sai synnit anteeksi, uuden elämän ja elämälle uuden suunnan. Hänestä tuli uskollinen Jumalan evankeliumi, ja hän oli palvelija.

Ja sitten hän, kun hän on vankina, niin esittää tällaisen pyynnön. Ja nyt minä pyydän, että te kaikki kuuntelette tarkkaavasti. Kuuntelette sen, mikä on Paavalin pyyntö. Ja se on tämä.

Ensinnäkin hän sanoo, pysykää valveilla. Mitä tarkoittaa, että me Jumalan lapsena pysymme valveilla? Eikö se tarkoita sitä, että me emme huomaamattamme luisuisi pois hyvältä omantunnolta, ja että synnin voima ei vähitellen saisi asemaa meidän elämässämme, vaan me saisimme aina taistella sitä vastaan, että väärät ajatukset eivät saisi meissä valtaa.

Ajatelkaa, tällaisen kehotuksen Paavali sanoo, pysykää valveilla. Sitten hän antaa toisen neuvon, rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta. Hän ei siis sano, että valvokaa vain oman uskomisenne vuoksi, vaan että pyytäkää, että Jumala varjelisi kaikki matkaystävät yhdessä Jumalan lapsena.

Tälle on meidänkin aikanamme suuri tarve, ja näin pyytäessämme saamme uskoen pyytää ja luottaa, että Jumala pitää meistä huolen. Eli hän sanoo, pysykää valveilla, rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta.

Ja sitten hän sanoo, rukoilkaa myös minun puolestani, että minulle annettaisiin oikeat sanat suuhun, kun ryhdyn puhumaan, ja että voisin rohkeasti julistaa evankeliumin salaisuutta, jonka vuoksi olen hänen lähettiläänsä, mutta nyt vankilassa.

Tässä kohtaa ajattelen, että taivaallinen Isä on antanut kaikille meille mahdollisuuden puhua evankeliumista rohkeasti, sopivina hetkinä, ja joskus myöskin sopimattomina hetkinä. Tällaiset hyvän puolesta toivotukset.

Apostoli lähetti rakkaille matkaystävilleen Efesoon, ja nämä hyvät toivotukset ovat säilyneet meidän päiviimme asti. Kiitollisena saamme ajatella Jumalasta hyvää, että hän tällaisten viisaiden ja rikkaiden sanojen avulla pitää lapsistaan huolen, ja että hän evankeliumin voimalla korjaa ja rohkaisee perille saakka, iankaikkiseen kotiin saakka.

Patka ystäväni, jää turvallisella ja rohkealla mielellä uskomaan kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen.

Kysyin myös itsessäni, onko jäädä näin kaikki synnit uskomaan anteeksi. Näin tahdon uskoa teidän kanssanne. Jeesuksen nimessä ja veressä on hyvä jäädä uskomaan kaikki synnit anteeksi.

Käymme yhteiseen rukoukseen.

Rakas taivaallinen Isä, kiitämme sinua isällisestä varjeluksestasi siitä, että valtakuntasi saa olla meidän keskellämme. Anna meidän säilyä sinun ominasi. Vahvista meitä taistelussa syntiä ja sen voimia vastaan. Herra siunaa meitä ja varjele meitä. Kirkasta meille kasvosi ja ole meille armollinen. Käännä kasvosi meidän puolemme ja anna meille sinun iankaikkinen rauhasi. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Kiitos.