Seurapuhe Rovaniemen RY:llä 16.11.2022 19.02

Yhdymme seurojen aluksi kiitokseen ja rukoukseen. Pyhä Jumala, rakas taivaallinen Isämme. Me haluamme kiittää sinua tästä alkutalven illasta, kauniista säästä, jona me olemme saaneet tänne seurapaikalle tulla. Kuka kävellen, kuka pyöräillen, kuka autolla. Joka tapauksessa me olemme aistineet sinun luomakuntasi kauneutta, joka nyt nukkuu pakkasen kourissa talven alla.

Me haluamme kiittää siitä, että annoit meille sellaisen mielen ja haluamme, että me tulimme tänne rauhanyhdistyksille kuulemaan sinun sanaasi, siitä ottamaan, kiitos, saamaan virvoitusta. Me kiitämme siitä, että annoit nämä kaikki matkaystävät ympärillemme. Me jokainen tiedämme, että me emme yksin jaksa tätä matkaa tehdä. Me tarvitsemme sinun voimiasi ja matkaystävien apua, evankeliumin voimaa, jokapäivä ja joka hetki.

Me pyydämme, että siunaisit nämä seurat täällä puhutun ja luetun sanaasi ja antaisit lupauksesi mukaan poikasi, Jeesuksen Kristuksen, olla täällä meidän keskellämme. Pyydämme vielä: Isää meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Olemmehan päässeet tuntemaan hänet, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja voimallaan. Näin hän on meille lahjoittanut suuret ja kalliit lupaukset, jotta te niiden avulla pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, ja tulisitte osallisiksi jumalisesta luonnosta.

Pyrkikää sen vuoksi osoittamaan uskossanne lujuutta, lujuudesta oikeaa tietoa, tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä kestävyyttä, kestävyydessä Jumalan pelkoa, Jumalan pelossa keskinäistä kiintymystä, kiintymyksessä rakkautta. Kun näette, teillä on kaikki nämä avut ja ne vielä enenevät. Te ette jää toimettomiksi, eikä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen jää teissä vaille hedelmää.

Se taas, jolta kaikki tämä puuttuu, on likinäköinen, suorastaan sokea. Hän on unohtanut, että hänet on kerran puhdistettu aiemmista synneistään. Pyrkikää siis, veljet, yhä innokkaammin tekemään lujaaksi kutsumuksenne ja valintanne. Kun näin teette, te ette koskaan lankea. Ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidän Herramme ja Vapahtajamme, Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.

Tämän vuoksi haluan alati muistuttaa teitä näistä asioista, vaikka te ne tunnettekin ja pysytte horjumatta siinä totuudessa, joka teille on annettu. Mielestäni on paikallaan, että muistutan ja herättelen teitä niin kauan kuin vielä elän tässä maallisessa majassani. Minä näin tiedän, että majaani puretaan kohta. Sen on meidän Herramme Jeesus Kristuskin minulle ilmoittanut.

Niinpä tahdon huolehtia siitä, että te minun lähtöni jälkeenkin voisitte aina pitää mielessänne nämä asiat. Emmehän me silloin, kun saatoimme teidän tietoonne Herramme Jeesuksen Kristuksen voiman ja tulemisen, olleet lähteneet seuraamaan mitään ovelasti sepitettyjä taruja, vaan olimme omiin silmiin saaneet nähdä hänen jumalallisen suuruutensa. Aamen.

Meillä ei ole mitään tarkkaa tietoa siitä. Vähintään sellaista perimätietoa, että Pietari oli ehkä sellainen kuuskymppinen suurin piirtein, kun hän kärsi marttyyrikuoleman. Ja Pietari viittaa tässä sinne Johanneksen evankeliumin loppuun, kun Jeesus ilmestyi.

Ja vielä vanhana miehenä Pietarikin jaksoi näissä kirjeissään olla opastamassa, neuvoamassa ja ohjaamassa niitä uskovaisia, joita hän oli tavannut siellä matkan varrella kymmeniä vuosia kestäneen apostolin tehtäväsaikana.

Ja Pietarilla saattoi itselläänkin olla vähän semmoinen ajatus, että vieläkö minä kehtaan neuvoa. Enkö minä nämä samat asiat ole jo moneen kertaan sanonut. Se on vähän niin kuin puhuja veljelläkin tulee semmoinen ajatus, kun miettii, että minkä tekstin valitsisi ja mistä aiheesta taivaan Isä tahtoisi tänä iltana seuraväkeä muistuttaa, neuvoa ja opettaa.

Niin kerta toisensa jälkeen aina huomaa, että Raamattu on täynnä mielenkiintoisia tekstejä ja mielenkiintoisia kohtia ja kertomuksia ja tapahtumia. Mutta se ydinsanoma, ihan riippumatta mistä kohtaa Raamattu avaa, niin se ydinsanoma on ihan sama, joka tässä nyt luetussa tekstikohdassa oikeastaan aivan ytimekkäästi tulee sanotuksi.

Se on meidän uskovaisten tärkein tehtävä, että me pidämme esillä Jumalan sanaa ja rohkaisemme toinen toisiamme uskomaan ja kutsumme niitä, jotka eivät vielä ole uskomassa, niin kutsumme niitä Jumalan valtakuntaan. Niin kuin tässä Pietari sanoi, että tämän vuoksi haluan alati muistuttaa teitä näistä asioista, vaikka te ne tunnettekin. Mielestäni on paikallaan, että muistutan ja herättelen teitä niin kauan kuin vielä elän tässä maallisessa majassani.

Täällä kun katsoo täältä edestä tätä seuraväkeä, niin tämä on semmoinen mielenkiintoinen yhdistelmä nuoruutta ja kokemusta, nuoruutta ja vanhuutta. On niin mukava, että te iäkkäämät veljet ja sisaret jaksatte myöskin tulla tänne keskiviikkoilla seuroihin ja olla sillä tavalla ikään kuin esimerkkinä meille nuoremmille ja ennen kaikkea teille nuorille.

En enää itseäni ikään rohkene ihan teidän joukkoon laskea, mutta esimerkkinä siitä, miten me haluamme uskovaisena kilvoitella ja miten tärkeää on se, että se paikka siellä seurasalissa ei tyhjene. Vaikka kyllä teistä jokainen tietää, te varsinkin iäkkäämmät uskovaiset siinä, niin kyllä te olette kuullut seuroissa Jumalan sanaa luettavan ja puhuttavan niin monen kertaan, että ette te mitään uutta odotakaan te tuutta seuroihin.

Toki aina joskus taivaan Isä avaa jonkun näkökulman tai näköalan asiaan, joka saattaa jonkun solmun tai hankalan mielessä pyörineen asian avatakin. Ja sitä saa rukoillakin taivaan Isältä. Jos tuntuu, että uskon elämässä tai uskovaisena elämisessä on joku semmoinen vaikea asia, joka tekee matkaa hitaaksi ja aiheuttaa sellaista kuormaa, joka painaa harteilla, niin taivaan Isä kyllä sinun rukouksesi ja huokauksesi kuulee ja tietää. Hän auttaa, hän haluaa auttaa.

Ja sen vuoksi on aina hyvä viivähtää Jumalan sanaa kuulossa ja olla sanan alla. Se on hyvä se vanha sanonta tai vanhan tapa sanoa, että ollaan sanan alla. Joskus on käytetty tämmöistäkin termiä, että ollaan tipun alla, jos tullaan ihan siihen lähelle puhujan pönttöä kuuntelemaan.

Niinkuin vaikka noissa isoissa kesäseuroissa, jos ajattelemme, kun oli pitkä tauko suviseuroista, niin ainakin minulla tuli ja varmaan monella teilläkin tuli oltua vähän tavallistakin useampi seurapuhe ihan siellä seurateltassakin. Ja tuli voimakas, voimakas kiitollisuuden tunne siitä, että saamme olla yhdellä koolla ja Jumala sai ruokkia ja neuvoa ja kutsua ja puhutella kansansa.

Mutta sitten ne kaikki semmoisetkin puheet, joita ei ehtinyt ihan ajatuksen kanssa siellä seurateltassa kuunnella, niin se sana virtaa siellä seurakentällä. Ja korva poimii sieltä aina jonkun yksittäisen asian ja välillä useammankin. Ja monesti huomaa, että niitä tulee ihan sydämeen kätketyksikin, niitä Jumalan sanoja, jotka sieltä tyhjän palvelijasuusta putoilevat.

Kyllä se on todella tärkeää, että me ihan samalla tavalla kuin kaikki ennen uskoneetkin ja aiemmat sukupolvet, niin me pidämme arvossa ja kunniassa sen, että me käymme seuroissa ja ahkeroimme lapsiakin, kun teilläkin nuorilla tulee olemaan lapsia, jos Jumala suo niin.

Ahkeroitaisi lapsiakin viedä jo hyvin nuorena, kun meillä on rauhanyhdistyksellä niin täällä kuin jokaisella rauhanyhdistyksellä ympäri Suomea, niin on monipuolista Sionin toimintaa ja lapsi- ja nuorisotyötä. Vaikka se saattaa vähän kiukutella se pieni lapsi, että ei jaksa sunnuntaiaamuna lähteä pyhäkouluun, mutta kyllä te jokainen muistatte omasta lapsuudesta, jotka olette pyhäkoulussa olleet, ja minäkin, kun olen omia lapsia käyttänyt, niin lapset tulevat niin hyvällä mielellä, kun ne saa käydä pyhäkoulussa ja kuulee Jumalan sanaa ja saavat omalle kohdalle uskoa.

Lapsikin kaipaa evankeliumia ja lapsikin kaipaa kuulla Jumalan rakkaudesta ja Jeesuksen lunastustyöstä. Kyllä lapsi ymmärtää ne asiat paljon paremmin, lapsen uskolla ymmärtää kuin mitä me oman järkemme kahlitsemat aikuiset ymmärrämme.

Mutta tosiaan, sitten tässä Pietari meitä muistuttaa myöskin tämmöisestä sukupolvien ketjusta ja tämmöisestä jatkumosta, jota sen vuoksi oikeastaan tämä teksti minulle tuli mieleenkin, kun minä ajattelin. Se on se, on aikaa, kun on viimeksi ollut keskiviikkoseuroissa puhumassa, mutta joka kerta on vähän tämän tyyppinen asetelma, että täällä on vanhat nuorten tukena ja nuoret vanhojen apuna.

Ja on tärkeää ymmärtää, että meidän jokaisen elämällä on alku ja loppu ja te olette siinä kohta ehkä elämänkaaren kaikkein korkeimman lakipisteen alkupäässä. Elämässä on paljon kaikenlaista hyvää edessäpäin ja myös uskon vaelluksessa on mielenkiintoisia tehtäviä.

Tietenkin opiskelijana ja varusmiehenä, ketä teitä täällä on, niin aika moni on vähän semmoisessa tilanteessa, että ei vielä ole pystynyt kotiutumaan. Me tietysti toivottaisimme rovaniemeläiset uskovaiset kovasti, että te opiskelijatkin kokisitte tämän Rovaniemen rauhanyhdistyksen ihan kotisiioniksi ja kotiutuisitte tänne.

Se tuntuu todella mukavalta näin keskiviikkoina, mutta sunnuntainakin kun näkee, että on jonkun verran aina viikonloppuna nuorta väkeä jäänyt tänne paikkakunnalle, niin se tuntuu kauhean mukavalta. Ja kyllä täällä Siionin työmuodoissa löytyy erilaisia tehtäviä teillekin, jos haluatte tehdä.

Mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun sitten asetutte jonnekin pysyvämmin asumaan, niin huolehtikaa siitä, että askeleet johtavat sinne rauhanyhdistyksen talolle ja esitelkää itsenne ja kysykää niiltä muilta uskovaisilta, ketä te olette, ja ilmoittautukaa Siionin tehtäviin ja mukaan siihen Siionin toimintaan.

Sillä tavalla Jumala siellä Siionissa meitä kaitsee ja varjelee ja antaa juurtua Jumalan valtakuntaan. Jos ihmisellä ei ole juuria, jos uskovaisella ihmisellä ei ole juuria Jumalan valtakunnassa, niin herkästi jos tulee se myrskytuuli tai tulvavesi, niin se irrottaa semmoisen puun, joka on vähän heiveröisellä kasvupaikalla.

Ja saattaa käydä niin, että löytää itsensä ajelehtimasta eikä oikein tiedä, että minne on menossa. Mutta jos on juuret rujasti kiinni tässä ajallisessakin Jumalan valtakunnan toiminnassa, niin se meitä monelta pahalta varjelee ja antaa meille monenlaista tukea.

Mutta sitten ihan opillisessa mielessä, että se ei ole turhaa puhetta, vaikka minä jo tämmöisenä keski-ikäisenä kyllä avoimesti sen myönnän, että minä olen monessa nykyajan asiassa todella tyhmä verrattuna tämän päivän opiskelija-ikäisiin nuoriin ihmisiin.

Ihminen alkaa katsomaan koko ajan kapeamman ja kapeamman putken läpi, kun elää työssä käyvän ihmisen elämää. Ja siinä oman ulko-oven ja roskapöntön ja työpaikan oven välillä kulkee kolmiota, niin se alkaa kapeenemaan se näkökulma. Ja teillä se ei ole vielä kaventunut.

Mutta uskon asiassa ei tarvita mitään modernisaatiota, eikä meidän tarvitse uskon kysymyksistä lähteä etsimään mitään semmoista mullistavaa uutta. Eikä sitä kyllä ole tarjollakaan. Jos joku Raamatusta tai jostakin uskon yhteisöstä semmoista mullistavaa uutta löytää, niin se ei ole Jumalasta semmoinen.

Jumala on kanssaansa johtanut ja varjellut ja ihan sillä samalla evankeliumilla siunannut, ihan sieltä Abrahamista ja Abrahamin esi-isistäkin alkaen, läpi Vanhan liiton tapahtumien ja alkukristillisyydessä, sinä aikana, josta tämä nyt luettu tekstikohta kertoo, ja tänä päivänä.

Aivan samaa evankeliumia. Se on ollut tarjolla. Ei se ole muuttunut. Eikä Jumalan tahto ole se, että evankeliumi mitenkään muuttuisi. Joka tästä Jumalan sanasta jotakin pois jättää tai siihen jotakin lisää, ei sen toiminta ole Jumalasta, vaan se on ihmisestä ja sielun vihollisesta.

Ja sen vuoksi on niin tärkeää, että me kuunneltaisiin, otettaisiin oppimista. Ja ennen uskoneista, jotka teistä oli sunnuntaina seuroissa, niin me kuulimme Samuliveljen. Tiedän, onko Samuli täällä. Samuliveli kertoi hyvin monipuolisesti ja mielenkiintoisesti eri seuran ajoista, jotka te vanhemmat uskovaiset muistatte.

Joku vanhimmista saattaa muistaa useammankin eri seuran aikaa. Hirveän kipeitä asioita. Ja ei niistä tee mieli edes puhua eikä niitä tee mieli muistella. Mutta on niissä semmoinen piisaus niissäkin kätkettynä, että vaikkapa minä, 77 vuonna syntyneenä, niin en minä muista edellisistä eri seurien ajoista yhtään mitään.

Ja on hirveän tärkeää, että jos vaikkapa tämmöisistä raskaistakin asioista jotakin kokemuksia uskovaisilla ihmisillä on, niin niistä uskallettaisiin uskovaisten kesken puhua. Koska muuten se informaatio tulee jostakin muualta.

Eikö niin, että kyllä nuoret ihmiset tänä päivänä löytävät netin keskustelupalstoilta ja somesta ja missä kaikkialla te liikutte ja mistä kaikkialla te informaatiota saatte, niin ei se lopu kesken se informaatio. Ja se ei välttämättä ole semmoista tietoa, joka on objektiivista ja oikeaa.

Me kuitenkin haluamme uskon kautta niin ymmärtää, että Jumala on varjellut juuri tätä lapsilaumaa, juuri tätä Siionia. Eikä se tarkoita vain nyt koolla olevaa, Rovaniemen rauhanyhdistyksellä koolla olevaa joukkoa, vaan sitä joukkoa, jota Pyhän Hengen rakkauden side yhdistää tänä päivänä eri puolilla maailmaa.

Enimmäkseen varmaan on niin, että vanhoillislestadiolaisten nimellä eri maissa kulkevaa väkeä. Mutta me ymmärrämme sen, että ei Pyhän Hengen työ rajoitu mihinkään tällaiseen yhdistystoimintaan, vaan on paljon tälläkin puheella.

En tiedä, laittiko seuraisäntä tämän puheen kuulumaan tuonne nettiin, mutta jos laittoi, niin voi hyvinkin olla, että tälläkin seurapuheella on kuulijoita, jotka eivät ole rohkaistuneet tai eivät pysty tulemaan. Ovat vaikka vuoteeseen sidottuna jossakin, eivät pysty tulemaan seuraan ja kuuntelemaan.

Niin kyllä, ja tämä Henki voi tehdä työtään myöskin heidän sydämessään ja tekeekin. Yleisestä saarnasta voi omat syntinsä uskoa anteeksi ja olla ihan samalla tavalla uskomassa mekin.

Olisi tietenkin hirveän tärkeää, että kun me tehdään tätä ja kun tekin teette jokainen omalla vartiopaikallanne sitä Pyhän Hengen papin työtä ja olette valona ja suolana ihan omalla käyttäytymisellä ja puheillanne.

Mutta tarvittaessa, kun keskustellaan asioista, niin tuokaa myös rohkeasti esille uskovaisten Raamattuun ja Pyhän Hengen neuvoihin pohjautuva käsitys asioista. Mitä te ajattelette uskomisen asioista ja mitä te ajattelette siitä, että miten ihminen pääsee uskomaan, miten ihminen perii kerran iankaikkisen elämän.

Siitä on tärkeää puhua kaikille lähimmäisille kanssaihmisille, keitä me kohtaamme. Se on tärkeää silloin myöskin tietysti ilmoittaa se osoite, että mistä se Jumalan valtakunta löytyy. Koska niin kuin tässä Pietari muistuttaa, niin on hirveän tärkeää.

Hän luetteli näitä erilaisia lupauksia, joita meille on annettu, joita Jeesus Kristus maan päällä vaeltaessaan antoi ja niitä lahjoja, joita Jeesuksen Kristuksen tunteminen meille antaa. Ja hän tässä lopuksi mainitsi, että on tärkeää osoittaa Jumalan pelossa keskinäistä kiintymystä ja kiintymystä ja yksissä rakkautta.

Se tarkoittaa sitä, että meistä kukaan ei pysy uskovaisena yksinään. Ja sen vuoksi on tärkeää, ei siksi, että meidän tarvitsisi mitenkään itseämme korostaa tai rehvastella sillä asialla, kun ei siinä ole mitään rehvasteltavaa.

Me ymmärrämme kyllä, että enemmän tämän ajan keskellä me tunnemme sellaista muukalaisuutta ja outoa. Ei se nyt outo ole sellainenkaan inhimillinen tunne, että me saatamme ihan hävetä tätä omaa asemaamme, että me olemme vanhoillislestadiolaisia. Se ei ole mikään kunnia nimi monissakaan piireissä tänä aikana.

Niinhän me silti uskaltaisimme sen kertoa. Minä olin eilen illalla, en tiedä oliko joku teistä seuroissa, mutta oli Rovaniemen kirkossa seurot. Ja aina kun on kirkossa seurot, vaikka siinä oli eilenkin aika vähän väkeä, niin aina tulee mieleen, että saattaa olla joku ihan kadulta poikamutta, että tulla kun on kirkossa seurat.

Niin siellä aivan erityisesti tulee mieleen, että kuinka tärkeää se olisi antaa se oikea osoite. Että kun ihminen kuulee Jumalan kutsun ja tuntee, että nyt on tuossa puhutussa, puhutussa sanassa ja Jumalan sanassa, Jumalan selittämisessä, siinä on Kristuksen Henki ja siinä on Jumalan ääni kuuluva kutsuva ääni.

Niin olisi niin tärkeää, että tuo ihminen silloin myös tietäisi, että mistä se löytyy se Jumalan valtakunta. Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin teille kaikki sen ohessa annetaan.

Se on se tärkeä asia pelastuksen kannalta, että löytää Jumalan valtakunnan täällä maan päällä. Pyrkikää sen vuoksi osoittamaan uskossanne lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa, tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä kestävyyttä, kestävyydessä Jumalan pelkoa, Jumalan pelossa keskinäistä kiintymystä ja kiintymyksessä rakkautta.

Lujuudessa oikeaa tietoa ja tiedossa itsehillintää. Tuo oli vielä semmoinen asia, johon ajattelin lyhyesti puuttua tai jos Jumala suoni siitä jotakin lyhyesti sanoa.

Voidaanko me tietää Jumalasta tai Jeesuksesta? Voidaanko me tietää uskosta mitään? Sillä tavalla varmasti, mitä tämän ajan ihmiset pitävät varmana tietona. Eihän se ollenkaan kuulu uskon olemukseenkaan semmoinen, että me pystyttäisiin aivan faktatietona, että me voitaisiin omiin käsiin kosketella kaikkia näitä asioita, mistä Raamattu meille puhuu ja niitä asioita, mitä Pyhä Henki meille ilmoittaa.

Niitä asioita, jotka me uskon kautta ymmärrämme oikeiksi ja meidän sielumme autuuden ja pelastuksen kannalta tärkeiksi. Siinä vaiheessa, kun Jeesus oli ristiinnaulittu ja ylösnoussut, eikä ollut kulunut kuin muutama päivä, niin siinä vaiheessa jo kävi niin, että opetuslapset alkoivat epäillä.

He olivat sentään monta vuotta kulkeneet elämäherran seurassa ja nähneet kaikki ne ihmeet, mitä Jeesus teki ja kuulleet kaikkein parhaan opettajasuusta. Meidän kaikki ihmisten sanat, vaikka olisi kuinka suuri retorikko tai tiedemies tai muu luennoitsija, meidän ihmisten sanat ovat aivan mitättömiä sen rinnalla.

Elämäherran vaelsi täällä maan päällä ja neuvoi ja ohjasi ja opasti viisaudella ja taidolla, tulkitsi myös vanhoja kirjoituksia jumalallisella viisaudella. Ei siihen ollut kirjaoppineilla mitään sanottavaa, niin kuin me monesta kohtaa Raamatussa luemme.

Siitä huolimatta opetuslapsille tuli epäilyksiä. Ei ollut kuin muutama päivä kulunut. Me muistamme, miten Jeesus sanoi Tuomakselle, kun hän siellä suljettujen ovien takana ilmestyi opetuslapsille. Hän sanoi Tuomakselle, että pistä sormesi minun naulanreikiin ja minun kylkihaavaani. Älä ole epäuskoinen, vaan ole uskovainen.

Uskon olemus on se, että se on lujaa luottamusta niihin, joita toivotaan, eikä näkymättömistä epäillä, niin kuin Paavali kirjoittaa roomalaisille.

Ja sen vuoksi älkää sekään, rakkaat uskovaiset, nuoret ja vanhemmat, niin älkää lähtekö viisauden keinoin, kirjaviisauden keinoin etsimään, että löytyisikö jostakin parempi totuus, parempi viisaus ja ymmärtäväisemmät.

Uskovaiset, kun täältä Jumalan valtakunnasta löytyy. Tämä ei perustu, tämä uskominen siihen, että minä kyllä aivan auliisti ja avoimesti myönnän, että yliopistossa koulutuksen saaneet Raamatun tutkijat ja tuntijat ovat siinä asiassa tutkimuksen keinojen näkökulmasta sata kertaa viisaampia kuin minä ikinä voin olla ja ymmärtävät asiasta.

Mutta meidän ajatuksemme, uskovaisten ajatus on se, mikä oli Filippoksella ja se, mikä oli sillä Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherralla, kamaripalvelijalla. Tuo kamaripalvelija luki Jesajan profeettaa ja Filippos sitten nousi hänen vaunuihinsa.

Mitä tuo sanoo tuo kamaripalvelija? Kuinka minä taisin ymmärtää, ellei joku minulle sitä selitä tai avaa? Hän oli varmasti kyllä ajallisessa mielessä viisas ja älykäs ihminen ja hän olisi tuollaisen asemaan päässyt muuten.

Mutta hänellä ei ollut uskon tuomaa näköalaa siihen tekstiin, mitä hän luki. Ja hän tiesi ja tunsi ja tunnusti sen, että häneltä puuttui sen mukana kaikki. Kun ei ollut uskon tuomaa ymmärrystä, niin ei ollut yhtään mitään.

Ja näin me ajattelemme uskovaisetkin. Tuolle kamaripalvelijalle sai Filippos saarnata kaikki synnit anteeksi ja sen jälkeen vielä kun totesi, että hän tuo kamaripalvelija sai uskoa niin kuin hänkin, niin sitten vielä kastoi tuon kamaripalvelijan.

Ja näinhän kävi myös siellä Korneliuksen kodissa pidetyissä seuroissa, missä Pietari ihmetteli Jumalan viisautta ja Jumalan tarkoitusperiä, kun niin moni pakana sai siitä Pietarin saarnasta uskoa syntinsä anteeksi.

Ja Pietari sitten kysyi, että mikä estää minua näitä, jotka ovat niin uskoneet niin kuin minäkin, vedellä kastamasta. Sillä tavalla se Jumala synnyttää uusia lapsia valtakunnassa tänäkin aikana.

Ja aivan samalla tavalla Jumala myös meitä säilyttää ja varjelee tämän valtakunnan osallisuudessa tänäkin päivänä ja tänäkin iltana. Saatte uskoa omat syntinne ja epäilykset ja kiusaukset anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Rauhaa ja vapauteen ja iloa asti.

Sillä tavalla jaksaa aina kappaleen matkaa eteenpäin kohti kotikuntaa. Omallekin kohdalle haluan kysyä, että saanko minä uskoa kaikki arkikiusaukset ja synnit ja epäilykset anteeksi. Minä haluan uskoa.

Jeesuksen nimessä ja vedessä on kaikki synnit anteeksi. Kaikki saa uskoa aivan vapaasti omalle kohdalle Jeesuksen nimessä ja vedessä. Kaikki synnit on anteeksi annetut. Jäämme näin uskomaan vapaina lapsina matkaa tekemään. Jeesuksen nimeen, aamen.

Pyydämme Herraa siunaukseen. Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra valistakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, aamen.

Herra kääntäköön kasvonsa meille ja olkoon meille rauhan.