Seurapuhe Rovaniemen RY:llä 08.01.2023 16.04

Isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen, aamen.

Pyhdymme seurojen aluksi yhteiseen kiitokseen ja rukoukseen. Pyhä Jumala, rakas taivaallinen Isä. Me tänä iltana tunnemme kiitollisuutta tästä armovaltakunnasta, jossa annat meidän asua. Jossa meitä pyhän henkesi kautta ohjaat ja neuvot, opastat oikealle tielle. Jossa annat meille kaikki tiedon ja taidon aarteet, joita me tarvitsemme tällä tiellä kulkeaksemme.

Tässä valtakunnassa annat meille uskon ystäviä, saatomiehiä, veljiä ja sisaria, jotka me ymmärrämme, että ovat välttämättömiä, että me tällä tiellä pysymme. Me kiitämme siitä, että annoit ainoan poikasi, Jeesuksen Kristuksen, meidän syntiemme vuoksi uhriksi. Ja annat meille yksin armosta, joka päivä Kristuksen ansion tähden kaikki synnit anteeksi.

Me pyydämme, että siunaisit nämä seurat. Antaisit jokaiselle kuulijalle kätkevät, kuulevat korvat ja kätkevän sydämen. Antaisit siinä etupenkeissä istuville lapsille ja nuorille ja äitien ja isien sylissäkin istuville lapsille vähäksi aikaa kuulevat korvat.

On tärkeää, että me kaiken ikäisemme teitä pyrkimään yhä parempaan. Tiedättehän, mitä käskyjämme Herran Jeesuksen puolesta olemme teille antaneet. Jumalan tahto on, että te pyhitytte. Kavahtakaa siveettömyyttä. Jokaisen teistä on opittava pitämään ruumiinsa pyhänä ja kunniassa. Älkää antako sitä himon ja kiihkon valtaan, niin kuin tekevät pakanat, jotka eivät tunne Jumalaa.

Kukaan ei saa pyrkiä hyötymään veljensä kustannuksella. Herra rankaisee kaikesta sellaisesta, niin kuin olemme teille sanoneet ja peroittaneet mieleenne. Jumala ei näet kutsunut meitä elämään synnillistä, vaan pyhää elämää. Sen tähden se, joka kääntää selkänsä näille ohjeille, ei käännä selkäänsä ihmiselle, vaan Jumalalle, joka antaa teihin pyhän henkensä.

Veljäsrakkaudesta teille ei tarvitse kirjoittaa, sillä Jumala itse on opettanut teidät rakastamaan toinen toistanne. Tehän rakastatte kaikkia uskonveljiä koko Makedoniassa, mutta me kehotamme teitä, veljet, pyrkimään yhä parempaan. Pitäkää kunnia-asiannanne, että elätte rauhallisesti, hoidatte omat asianne ja ansaitsette toimeentulonne kättenne työllä, niin kuin olemme käskeneet.

Näin te elätte ulkopuolistenkin mielestä nuhteettomasti, ettekä tarvitse kenenkään apua. Aamen.

Aluksi ajattelin tuoda mukavia, lämpimiä ja turvallisia yksimielisyyden ja rakkauden terveisiä eilisestä puhujain kokouksesta. Meitä oli täältä Rovaniemeltä lähtiessä jo melkein kaikki, jotka pääsivät, Rovaniemen puhujia. Ja oli tuolta Ylä-Lapista, Länsi-Lapistakin oli puhujia linja-autokyydissä, ja matkan varrelta otettiin väkeä kyytiin lisää, niin että melkoinen joukko meitä sinne Oulun rauhaistyksen pihalle aamulla, olisiko ollut 11 aikaan, kurvasi.

Ja oli sinne löytänyt moni muukin. Kirsilän Tapani-veljen pitämän alustuksen aikana oli ihan lähes viimeistä paikkaa myöten täynnä Oulun rauhaistyksen iso seurasali. Ja käsiin kosketeltava oli ilo ja hyvä mieli ja kiitollisuus siitä, että saimme tauon jälkeen taas ihan paikan päälle kokoontua myös tähän vuodenvaihteen puhujain kokoukseen. Kiitos.

Se puhujain kokous on semmoinen, täälläkin suurin osa tässä salissa on semmoisia seuravieraita, että te ette ole puhujain kokouksessa koskaan käynyt. Sinne on kutsuttu semmoiset veljet, jotka ovat jossakin SRK:n tai LLC:n eli Amerikan keskusyhdistyksen tai SRC:n eli Ruotsin keskusyhdistyksen jäsenyhdistyksessä kutsuttu sananpalvelijan tehtävään.

Ja kyllä siellä tänäkin vuonna oli jopa puheenvuoron käyttänyt yksi rakas veli Juri Seerov Venäjältä Samarasta, joka on siellä, oiskohan siitä tuhannen kilometriä vielä Moskovastakin sinne itään päin Etelä-Siberiassa. Ja nyt en nähnyt. Mutta useimpina vuosina siellä on ollut Afrikastakin joku sananpalvelija. Ja kaikkialta maailmasta, missä Jumalan valtakunnan työtä järjestäytyneesti tehdään ja on siunattu sananpalvelijoita tehtävään.

Ja se kokous on mahdottoman tärkeä. Ja sen arvon aivan erityisesti tunsi ja aisti nyt, kun oli ollut vähän taukoa. Niin kuin siinä yksi veli, taisi olla Seppo Lohi-veli puheenvuorossaan muistutti, kun tuo Seppo Lohi-veli on tehnyt ihan tutkimustakin elävän kristillisyyden historiasta, niin muistutti, että näistä keskusteluista ja alustuksista, mitä puhujain kokouksessa on pidetty, niin niistä muodostuu myös semmoinen historiallinen jatkumo ja selkeä kuva ja käsitys siitä, että se on se, että se on se, että se on se.

Se on se, että se on se, että se on se. Se on se, että se on se. Se on se, että se on se. Ja puhujain kokouksissa käsitellään ajankohtaisia kysymyksiä. Senkin sieltä sitten näkee, että miten vuonna 2023 minkälaisia asioita taivaan Isä näki tarpeelliseksi nostaa yhteisen tarkastelun kohteeksi.

Ja tänä vuonna siellä keskusteltiin Jumalan seurakunnan olemuksesta. Ja tämä Kirsilän Tapani-veljen alustuskin oli otsikoitu, että Jumalan seurakunnan olemus. En minä lähde tätä alustusta referoimaan enkä puheenvuorojakaan, älkää pelätkö. Mutta sen minä vakuutan teille, että oli hyvä istua se noin kuusi tuntia siellä kokouksessa ja huomata, että tällä tavalla, ihan omakohtaisesti, että tällä tavalla minä olen uskonut ja tällä tavalla minä haluan uskoa.

Ja yhtenä sadoista sananpalvelijoista haluan oman uskoni tunnustaa sillä tavalla, että täällä kun oma palveluvuoro on, niin täällä teidän edessänne voin uskaltaa suun avata ja luottaa siihen, että Jumala lupauksensa mukaisesti sen hyvyydellään täyttää.

Jotenkin päällimmäisenä tekijöitä varmasti veljet ja sisaret huomanneet, miten hämmästyttävän täysi ja tämmöinen elävä on tämä meidän Rovaniemenkin seurasali ollut viimeisen puolen vuoden aikana. Kiitos.

Me emme voi olla muuta kuin kiitollisia taivaan Isälle siitä, että hän on vaikeankin ajan yli antanut uskomisen voimaa, antanut meille tahtoa ja antanut myös uskomisen ilon, jonka me näemme täällä, kun me katsomme ihmisten kasvoja ja sitä, miten iloisena lapsetkin tulevat.

Ei lapsia tarvitse euroihin pakottaa, vaikka joskus saattaa olla. Olisitte sunnuntaina, jumalantai tai lauantai tai mikä arki täällä tahansa, niin voi olla vähän juntturassa. Ei löydy oikeavärisiä sukkia tai joku muu asia on pikkusen nurinkuriin. Ei aina ihminen voi olla hyvällä mielellä ja hyvällä tuulella, mutta kyllä minä tiedän, että jokaisessa perheessä lapsetkin odottavat, että pääsevät seuroihin ja sanaan kuuloon.

Silloin kun minä olin tuommoinen aika pikkupoika, täälläkin etualalla teitä pieniäkin, minulla oli tapana, kun meillä silloin Pattioyen rauhaisuudella oli sellaiset vihreät muoviset kuppipenkit, joita aika monilla rauhaisuudella siihen aikaan. Sinne tuli kivasti käytäviä penkkiä alle. Siellä oli mukava aina mönkiä ja sitten arvuutella, että kenenkäs tutun kengät tai jalat tuossa on kohdalla. On jäänyt oikein elävästi mieleen.

Mutta eihän se kovin mukavaa varmaan niistä istujista ollut. Nyt lapset mönkiä. Te onneksi nykylapset olette paljon paremmin käyttäytyviä. Ei se haittaa, vaikka seuroissa on vähän tällaista iloista elämääkin.

Mutta se on meidän tärkeä muistaa ja ymmärtää, että moni ihminen ja oikeasti me kaikki tänne ollaan tultu kuulemaan Jumalan sanaa. On vähän vaikea kuulla, jos ei ole sellaista rauhallista ja hiljaista hetkeä ollenkaan.

On tärkeää muistaa, että meidän joukossa on sellaisiakin veljiä ja sisaria, joilla on vaikkapa huono kuulo. Ja vaikka on tällaisia teknisiä apuvälineitä, induktiosilmukka tässäkin salissa taitaa olla asennettuna, että kuulokojeet toimii hyvin. Mutta ei ole mukava, jos tulee kauheasti hälyääniä.

Kysymys ei ole siitä, etteikö vaikka kuinka virkeällä tuulella pikkupojat ja tytöt saisi seuroihin tulla ja olla täällä. Mutta Jeesus itsekinhän sanoo, että... Sillä lapsen kaltaisten on taivasten valtakunta.

Yksi veli tuossa eilisessä puhujain kokouksessa sanoo aika hyvin tästä, että... Ei siellä raamatussa... Ei Jeesus sanonut, että lapsellisten, mutta lapsen kaltaisten. Ei tämä mitään lapsellista uskoa. Nuortenkaan tarvitsee hävetä.

Vaikka tämä meidän uskon käsitys ja siitä kumpuavat monenlaiset yhteiskunnallisetkin arvot ja näkemykset ja käsitykset, niin ne eivät ole kovin muodikkaat, jos me verrataan tämän ajan moniin ilmiöihin, mutta... Ne ovat kaikkiaan muutako lapsellisia.

Meitä raamattu neuvoo, että tämän tyhmän saarnan kautta meidät vanhurskautetaan. Sekään ei tarkoita sitä, että tämä olisi jotenkin väärää tai että me olisimme tavallista tyhmempiä ihmisiä, me uskovaiset, kun me uskomme tämmöistä saarnaa, mutta... Sillä tarkoitetaan sitä, että ihmisen omasta järjestä ja omasta lihasta nousevat uskon epäilykset tulevat niin herkästi meille esteeksi, uskomisen esteeksi ja peittävät uskomisen vapauden ja ilon.

Siinä mielessä se on ihan hyvä, että me sopivasti tyhmänä ja sopivasti lapsenkaltaisena ja lapsenmielisenä istumme seurassa penkissä ja olemme valmiita kuulemaan, mitä taivaan Isällä on meille opetettavaa.

Tämä lukemani tekstikohta ei ole päiväntekstejä, mutta tämä liittyy tuohon seurakuntakysymykseen ja muutamaankin sekä siellä puhujain kokouksessa, että sitten kun me paluumatkalla linja-autossa kokoutuimme. Saman tunnin matka keskusteltiin ja annettiin mikrofonin kiertää linja-autossa ja Jumala siunasi sitä keskustelua myöskin tuon kokouksen jälkeen.

Niin monella tavalla sivuttiin tätä aihetta, mistä tässä tekstissä nyt puhutaan. Paavali siis kirjoittaa Tessalonikan seurakunnalle. Me emme tiedä. Paavalin kirjeet eivät sitä meille kerro, eivätkä paljasta. Eikä kai meillä kirkkohistoriassakaan ole kovin tarkkaa käsitystä siitä, kuinka suuri oli tuo sijoni siellä Tessalonikassa, jolle Paavali kirjoittaa.

Mutta me voimme olettaa, että ei se tuossa vaiheessa ehkä ollut kovinkaan suuri sijoni. Mutta me tiedämme, että aivan ihmeellisellä tavalla se Jumalan valtakunnan evankeliumin työ kantoi hedelmää. Ja jo näiden alkuseurakunnan kristittyjen parissa nämä aikalaistodistajat, eli apostolit, jotka olivat Jeesuksen mukana kulkeneet ja Jeesuksen puheita itse kuunnelleet, niin kuin Paavalikin.

Vaikka niin kuin me muistamme, niin Paavali oli epäuskoinen silloin, kun Jeesus ajallista matkaansa teki. Mutta hän kuitenkin oli sillä tavalla aikalaistodistaja, että hän sai parannut sen armon epäuskosta. Ja kaikista synneistä pääsi evankeliumin sanalla ja evankeliumin voimalla eroon hyvin varhaisessa vaiheessa noiden Jeesuksen viimeisten vaiheiden jälkeen.

Ja siellä Tessalonikassa oli uskovaisten joukkoja. Tuohon aikaan, kun ei kännyköillä soiteltu eikä sähköpostiviestejä lähetelty, niin lähetettiin aivan ilmeisen ahkerasti kirjeitä. Eikä meille ole kaikkia noita Paavalinkaan kirjeitä tähän aikaan asti säilynyt. Eikä varsinkaan kaikkien muiden apostolien ja muiden uskovaisten toisilleen lähettämiä kirjeitä.

Mutta Jumala on pyhän henkensä kautta ja on ihmeellisesti ohjannut niin, että meillä on tämä pyhä Raamattu, jonne on koottu aivan kristallinkirkkaana se opillinen käsitys ja opillinen näkemys, mikä tuohon aikaan oli. Ja me voimme sanoa, että se vastaa aamenta meidän nykykristittyjen, nykyuskovaisten sydämestä.

Paavali kirjoitti monille seurakunnille ja nyt tässä tuonne tessalonikalaisillekin aika yksityiskohtaisia ohjeita siitä, millä tavalla uskovaiset ymmärtävät vanhurskauttamisen, eli sen, että millä tavalla ihminen saa parannuksen armon.

Paavali toistamiseen monissa, monissa eri kirjeissä, ja sieltä ensimmäisestä, eli roomalaiskirjeestä, niin hyvin yksityiskohtaisesti Paavali kertoo ja toistuvasti, että miten on tärkeää ymmärtää, että usko syntyy kuulemisesta. Ja se on yksin Jumalan lahja ja yksin Jumalan armoa.

Ei yksikään noista tessalonikalaisen seurakunnan uskovaisesta ollut omien lahjojensa ja omien voimiensa tunnossa uskovaiseksi päässyt, vaan oli saanut kuulla sen armoevankeliumia. Jumala oli synnyttänyt heidän sydämessään uskon.

Mutta siellä oli pieni Jumalan seurakunta, palanen Jumalan valtakunnan kokonaisuutta tuohon aikaan. Niin kuin on tämä Rovaniemen Siionikin tänä päivänä.

Tässä alustuksen alussa Tapani Kirsiläveli lainasi Jeesuksen puhetta, jossa Jeesus sanoi, että ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa, että se on täällä tai tuolla. Katsokaa, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.

Minä joskus vuosia sitten kävin keskustelua erään rakkaan uskonveljen kanssa tästä asiasta, kun tuolla uskonveljellä oli uskon epäilys siitä. Muistaakseni tilanne oli semmoinen, että silloin vähän aikaisemmin minun pitämäni seurapuheen jälkeen veli oli ahdistunut ja kokenut ahdistavaksi sen, että olin Jumalan valtakunnasta puhunut.

Ajattelin sillä tavalla, että puhunut niin kuin me uskovaiset ajattelemme. Jumalan valtakunta on tämä hengen sitein yhteen liitetty uskovaisten ihmisten muodostama joukko täällä maan päällä.

Hän silloin vetosi tähän raamatukseen. Hän sanoi, että ei Jumalan valtakuntaa voida nähdä. Sehän on aivan epäraamatullista ajatella, että se olisi tämä joukko täällä. Kun Raamattu nimenomaisesti todistaa, että sitä ei voida nähdä.

Minä tuolle veljelle sitten oitin sitä asiaa sillä tavalla kirkastaa, niin kuin minä uskon ja ajattelen. Jumalan valtakunta oli tuolloin, hän tässä sanoi, että Jumalan valtakunta on teidän keskellänne. Se oli niiden kuulijoiden keskellä.

Varmasti oli tuossa, kun tämän kysymyksenkin, milloin Jumalan valtakunta tulee, niin sen kysymyksenkin esitti Jeesukselle fariseukset. Uskon oppineet, jotka eivät olleet elävässä uskossa, mutta tunsivat kyllä hyvin tarkasti kirjoitukset.

Näin niin. Jeesus kyllä tiesi, että eivät kaikki kuulijat olleet. Mutta Jeesus aivan yhtä hyvin tiesi, että siellä kuulijoiden joukossa oli niitä opetuslapsia, jotka olivat luopuneet syntielämästä ja ottaneet vastaan Jeesuksen kutsun seurata häntä.

Olivat saaneet evankeliumin sanassa syntinsä anteeksi. Ja noita ihmisiä siellä kaikkien tavallisten ihmisten, muiden ihmisten keskellä eläviä ja noita asuvia uskovaisia ihmisiä Jeesus tarkoitti. Katsokaa, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.

Miten tavallista tänäkin päivänä on se, että ihmiset etsii semmoisia ylimaallisia ja yliluonnollisia kokemuksia. Ja joku voi etsiä sitä jostakin jonkun meditaation tai tämmöisen itsensä ikään kuin hurmostilaan, kelyn tai muulla tavalla piiskaamisen keinoin.

Joku voi ajatella, että kun tekee pyhiinvaellusmatkan uskontokunnasta riippuen johonkin isoon pyhäkköön, oli se sitten Mekassa tai Roomassa tai Jerusalemissa, niin siinä astutaan ikään kuin niin lähelle taivasta ja niin lähelle Jumalaa, että sitä kautta pääsee Jumalan valtakuntaan.

Sitten on paljon, paljon niitä ihmisiä, jotka ajattelevat, että Jumalan valtakuntaan pääsee sillä tavalla, että rukoilee, että saisi ikään kuin näyn ja semmoisen uskonnollisen kokemuksen herätyksen ja Jumala sitten sitä kautta vastaa.

Me emme halua olla töykeitä, epäystäviä. Emme halua olla tästä välinpitämättömiä kenellekään. Jokaisen oma uskon käsitys ja uskon ymmärrys on herkkä asia ja tärkeä asia tuolle ihmiselle itselleen.

Mutta me myös myöskin haluamme olla raamatun pohjalla rehellisiä, avoimesti julistaa. Ja miksipä sitä pitäisi millään tavalla hävetä tai pitää vakaan alla, että Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.

Se on tässä vastaanotettavissa. Ja tänäkin iltana ei sen vuoksi, että täällä Rovaniemen rauhaistyksellä on koolla tämä mahdollisesti suurelta osin tämän yhdistyksen jäsenistä ja heidän lapsistaan koostuva joukko, vaan sen vuoksi, että tämän tällä tavalla tässä ajassa näkyvän joukon keskellä vaikuttaa se sama elävä evankeliumi.

Joka vaikutti jo tuolla Tessalonikan seurakunnassa ja joka oli saanut Paavalin sydämen kovan kuoren sulattaa ja oli Paavali saanut omat synnit sen evankeliumin kautta anteeksi. Se sama evankeliumi vaikuttaa täälläkin.

Ja siinä evankeliumin sanassa on se voima, joka siirtää pimeyden valtakunnasta valon valtakuntaan, Jumalan valtakuntaan. Ole kuuliainen sille kutsulle, tänäkin iltana se kuuluu täältä Jumalan valtakunnasta.

Usko omat syntisi, epäuskon synti ja kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ota Jeesus sydämeesi asumaan ja pyhä henki kotiopettajaksi ja ala elää uskosta.

Tästä pääsemmekin ja sitten siihen, mitä se uskossa uskovaisena eläminen on. Me yhtenä ajankohtaisena kysymyksenä tuolla puhujain kokouksessakin keskustelimme ja alustaja käsitteli sitä, että mitkä asiat uhkaa tätä Jumalan, elävää Jumalan seurakuntaa täällä ajassa.

On ulkoapäin tulevia uhkia, jotka me kaikki ymmärrämme tämän maailman. Tämän maailman kaikenlaiset eksytykset, mutta sitten on näitä sisältäpäin tulevia uhkia.

Eri seurat teillä on aina keskellänne. Ja täälläkin seuroissa on varmasti monia teitä, jotka olette olleet tietoisia, että siellä Amerikan Siionissa on tapahtunut eri seura, joka on tullut ihan näkyväksi ja ihan julkisen keskustelun aihe.

Eri seurat teillä on varmasti monia teitä, jotka olette olleet tietoisia, jotka ovat tulleet tähän maailmaan. Ja myöskin niille, jotka ovat eri seuran syntiin joutuneet.

Mutta me sitten vielä jatkoimme tosiaan tuolla linja-autossakin siitä keskustelua ja siihen aihepiiriin liittyen. Ja sitten myöskin siellä Oulun rauhoituksessa joku veli kertoi esimerkiksi semmoisen esimerkin, että kun hän oli ollut jossakin veljesten tilaisuudessa ja pitänyt pyydettynä pienen alustuksen, ja hän oli vain lyhyesti viitannut tuossa alustuksessa siihen, että hän on huolestunut siitä, että näyttää siltä, että uskovaisessakin kodeissa on nykyään vähän vähemmän lapsia kuin mitä on joskus aikaisemmin ollut.

Ja sitten oli hallittu niin, että tuossa tilaisuudessa sitten suurin piirtein kokoaikaista keskustelua pari tuntia, niin oli sitten kuitenkin keskusteltu nimenomaan tästä vastaanottamisen kysymyksestä.

Ja joku veli oli sitten, joku kiusattu veli oli sitten kysynyt tältä nuorelta puhujanveljeltä, että oletko sinä nyt minua täältä Jumalan valtakunnasta ulos saarnaamassa, kun minä ajattelen tuosta asiasta eri tavalla kuin sinä? Ollaanko me saarnaamassa ulos?

Jokainen teistä voi ajatella mitä tahansa muutakin asiaa, semmoista asiaa, joka on Jumalan valtakunnassa joko selkeän kirjoitetun Jumalan sanan perusteella, tai sitten Jumalan seurakunnassa pyhän hengen ilmoituksen perusteella nähty ja ymmärretty synniksi.

Millä tavalla, jos teille vaikka nuoret... Minä tiedän, että nykypäivän nuorten elämä on semmoista. Se voi olla, ja minä rukoilen ja toivon, että se täällä vaikkapa Rovaniemellä vielä on sen verran suojattua, että ei teistä läheskään kaikki uskovaiset nuoret ole törmänneet kovinkaan omakohtaisesti vaikkapa päihdeongelmaan.

Mutta jos joku uskovainen tuttu taikka ystävä teiltä kysyy ihan suoraan, että kun minä nyt ajattelen näin, että ei se kannabisätkän polttaminen silloin tällöin tai alkoholi niin se ei minun mielestä ole syntiä tai ainakaan mikään kadottava synti. Oletko sinä minua Jumalan valtakunnasta pois ajamassa, kun minä ajattelen tässä tällä tavalla?

Niin miten te, rakkaat nuoret, vastaatte? Millä tavalla te vastaatte itsellenne, josta kysymys koskee teitä itseänne? Millä tavalla te vastaatte sille ystävälle, jolla on tämmöinen kysymys tunnolla?

Se on hirveän tärkeää, että me uskallamme edelleenkin tänäkin aikana saarnata synnin synniksi rakkaudella ja alhaalta päin eikä mitenkään syyllistävällä tai ilkkuvalla tavalla. Mutta kyllä me näemme hirveän tärkeäksi sen, että me nuhteen ja neuvon ja opetuksen sanoja, joka mekin edelleen uskallamme esillä pitää.

Se ei ole sitä, niin kuin me tiedämme näistä eri seuroista puhuen, mistä tuollakin puhuttiin tuolla kokouksessa. Oliko se nyt uuden heräyksen se eri seurassa silloin satakunta vuotta sitten, ylikin sata vuotta sitten. Keskusteltiin tästä lain kolmannesta käytöstä, että onko oikein opettaa, että kristityllekin semmoiselle ihmiselle, joka on jo saanut omat syntinsä anteeksi, että ikään kuin vähän lain kouralla kopistellaan, että se pysyy uskomassa.

Ja tuolloin raittiisti ja oikein uskovaiset otti semmoisen kannan, että se ei ole oikein se lain alla pitäminen. Mutta se on silti eri asia, josta tämä nyt tämä luettu tekstikohta, minä nyt en ehdikään, mutta en muutenkaan ajatellut jakeita.

Mutta tämä luettu tekstikohta antaa meille selkeän esimerkin siitä, millä tavalla rakkaasti Paavali tuon ajan uskovaisia neuvoo. Kehotamme teidän veljet, ojentakaa kurittomia, rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja ja olkaa kaikkia kohtaan kärsivällisiä. Iloitkaa aina, rukoilkaa lakkaamatta.

Paavali kehottaa olemaan suora, avoin ja rehellinen myöskin, kun me puhumme tämmöisistä vaikeista asioista. Me ymmärrämme, että kun pyhä henki vaikuttaa meidän uskovaisten sydämestä, niin se saa aikaan semmoisen uskovaiselle sopivan elämän ja Jumalalle kelpaavan elämän.

Jos palataan vaikka tähän lasten vastaanottamiskykyyn, niin se on tämän ajan ihmisille. Minä olen huomannut, että julkisessa keskustelussa on joskus semmoinen sävy, että sehän on aivan täysin mahdotonta, että uskovaiset äidit vaikkapa ihan vapaaehtoisesti haluaisivat vastaanottaa noin ison määrän lapsia.

Siihen täytyy liittyä jonkinlaista lainomaista pakottamista tai muuta. Mutta me uskovaisina ymmärrämme, että se nousee sydämen uskosta. Kun Jumalan henki saa vaikuttaa, Jumala tekee meissä työtään, niin se synnyttää sydämen haluun elää sillä tavalla, että se kelpaa Jumalalle eikä se vaaranna meidän uskon elämää eikä kenenkään muunkaan uskon elämää.

Kuitenkin päällimmäisenä tämä, mitä Paavali kirjoittaa tessalonikalaiselle, että iloitkaa aina. Rakkaiskaa, rukoilkaa lakkaamatta. Se on tosi tärkeää, että me jaksamme iloita.

Niin kuin minä aloitin tämän seurapuheen, että minä ihan aidosti iloitsen siitä, kun minä katson teitä ja katson teitä lapsia ja katson kaikkia nuoria, joita on jaksanut tänäänkin tänne seuroihin tulla. Kyllä se päällimmäisenä uskovaisen elämästä, kaikkien raskaittenkin asioiden keskellä on ilo ja kiitollisuus siitä, että me saamme tänäkin aikana olla uskomassa.

Jumala antaa meille rakkauden mielen myös toisiamme kohtaan. Hyvin herkästi ja hyvin helposti meillä on sellaisia ajallisia erimielisyyksiä. Voi meillä joskus olla kysymyksiä.

Eräs rakas veli, joka minulta kysyy. En minä sitä osannut mitenkään pahana pitää, vaikka inhimillisestihan se tuntuu tämänkin seurapuheen jälkeen, jos joku kovasti pahentuu.

Kun omilla vähäisellä ymmärryksellä ja omilla lahjoilla minä vuorollani ja kukin veli vuorollaan täällä seuroissa puhuu. Jos joku pahentuu, niin se on aivan mahdottoman tärkeää. Se on täysi oikeus, että voi tulla kysymään ja laittaa vaikka viestin ja kysyä, mitä tarkoitit tuolla, kun sanoit.

45 minuuttia tai 60 minuuttia on muuten todella lyhyt aika, kun täältä kattelee täältä suunnasta sinne. Vaikka minäkin tiedän, niin kuin te siellä penkissä istujat, se aika joskus tuntuu pitkälle. Pidemmältä, jos vaikka lapset pyrkii vähän karkailemaan siitä vierestä tai joku on vähän huonosti. Penkki tuntuu kovalta, mutta ei ole kovin pitkä aika tämä seurapuheen aikakaan selittää ja perustella kovin monipuolisesti.

Näin sitä inhimillisesti ajattelee, mutta me uskon kautta ajattelemme, että taivaan Isä antaa juuri sellaisia sanoja ja juuri sen verran, kun hän näkee silloin tarpeelliseksi. Ja jos hän hyväksyy, näkee, että puheen loppuu lyhyen ja sallitaan, että puhuja tyhmistyy, niin senkin asian taivaan Isä, Jumalan pyhä henki tässä seurakunnassa, niin se kyllä oikaisee.

Näin on aina ollut ja näin on aina tulevaisuudessakin.

Kuuliaisuudesta, kuuliaisuudesta, kuuliaisuuden tärkeydestä meitä aina muistatetaan, ei vain meitä sananpalvelijoita, vaan meitä kaikkia uskovaisia, että me olisimme kuuliaisia Jumalan pyhälle hengelle, joka täällä Jumalan seurakunnassa vaikuttaa.

Tänäkin iltana niin jokainen lapsi ja vanhempi ja jokainen seuravieras jäädä uskomaan sen samaan turvalliseen evankeliumiin, joka on. Minä haluan näin uskoa. Jesuksen nimeen, aamen.