Seurapuhe Porvoon RY:llä 11.12.2022 16.01

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, seuraavaksi me pistämme kädet ristiin ja hiljenemme Isä meidän -rukoukseen.

Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaissa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Seuraavaksi pyydän lukea täältä Markuksen evankeliumista luvusta 10 jakeesta 17 jakseen 27, ja sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Ja hänen sieltä tielle mennessään juoksi muuan hänen luoksensa, polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemään, että minä iankaikkisen elämän perisin?" Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin. Käskyt sinä tiedät: älä tapa, älä tee huorin, älä varasta, älä sano väärää todistusta, älä toiselta anasta, kunnioita isäsi ja äitiäsi." Mutta hän sanoi hänelle: "Opettaja, niitä kaikkia minä olen noudattanut nuoruudestani asti." Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: "Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa. Ja tule ja seuraa minua." Mutta hän synkistyi siitä puheesta ja meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.

Silloin Jeesus katsoi ympärilleen ja sanoi opetuslapsillensa: "Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan." Niin opetuslapset hämmästyivät hänen sanoistaan. Mutta Jeesus rupesi taas puhumaan ja sanoi heille: "Lapset, kuinka vaikea onkaan niiden, jotka luottavat tavaraansa, päästä Jumalan valtakuntaan. Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan." Niin he hämmästyivät yhä enemmän ja sanoivat: "Kuka sitten voi pelastua?" Jeesus katsoi heihin ja sanoi ihmisille: "Se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle, sillä Jumalalle on kaikki mahdollista." Aamen.

Sillä uskon rukouksella, että taivaan Isä avaa sanansa, niin lähdemme sitten käymään tätä tekstiä läpi.

Mutta kun me elämme tätä adventin aikaa, niin varmaan siellä teilläkin on tänään aamulla kynttilöitä sytytetty. Kolmas kynttilä syttyi ja mukavasti yhdessä. Lehdissä oli luku siitä, että kenelle nämä kynttilät sytytetään. Siinä luki näin: ensimmäinen oli profeetoille, sitten pyhälle perheelle ja sitten paimenille. Ei lukenut, että kenelle se neljäs kynttilä sytytetään, mutta me varmaan kaikki arvaamme, kenelle se sytytetään. Sitä hetkeä me täällä adventin aikana odotamme, ja varmaan lapset ovat laskeneet, että montako yötä siihen jouluun on.

Mutta jos me palaamme tähän meidän tekstiimme: ja hänen sieltä tielle mennessään juoksi muuan hänen luoksensa, polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemään, että minä iankaikkisen elämän perisin?" Jeesushan oli näissä aikaisemmissa luvuissa ollut siellä Kapernaumissa pohjoisessa Israelissa, Geneserfjärven pohjoisrannalla. Mutta sieltä hän oli lähtenyt sitten tänne Juudeaan. Mehän suurin piirtein tiedämme, missä Jerusalem on, niin siitä jonkun verran pohjoiseen, mutta ennen kaikkea edellään on tämä Juudan heimoalue. Ja siellä Jeesus evankeliumia tarjosi opetuslastensa kanssa.

Tämä nuorukainen teki käsittämättömän hyvän kysymyksen. Voi kun tänäkin päivänä tämä Suomen kansa kysyisi, että miten minä löytäisin Jumalan valtakunnan, miten saisin iankaikkisen elämän, miten perisin kuolemattomuuden. Hyvä kysymys.

Mutta se, mikä tässä ikään kuin pistää ajattelemaan, on että muuan hänellä ei ollut nimeä. Yleensä Jumala tuntee Jumalan lapset kaikki nimeltä. Meillä on kaikki nimi, jonka Jumala on meille antanut, Jumalan lapsen nimi, mutta myös meidän oma nimemme, jonka olemme saaneet kasteessa. Mutta tässä puhutaan vaan muuan juoksijana hänen luoksensa.

Tekstimme jatkuu, että Jeesus sanoo hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin." Tässäkin kohdassa Jeesus, vaikka hän oli itsekin Jumala, ei ota sitä jumalallista kunniaa itselleen, vaan hän osoittaa Jumalaa ja Isäänsä ja osoittaa kaiken kunniansa hänelle: paitsi Jumala yksin.

Mutta Jeesus jatkaa: "Käskyt sinä tiedät: älä tapa, älä tee huorin, älä varasta, älä sano väärää todistusta, älä toiselta anasta, kunnioita isäsi ja äitiäsi." Siinä mielessä nämä käskyt ovat hyvin tärkeitä meille, että niin kuin Raamattu sanoo, että tässä Uuden testamentin aikana nämä lait ovat ikään kuin meidän lihasydämiimme piirretyt.

Ja siinä tapauksessa ne tulevat hyvin esiin, että kun me ajattelemme, että olemme tulleet tänne seuroihin, ja varmaan suurin piirtein kaikki ovat tulleet autolla. Ja jos joku varastaisi meidän automme tuosta seuraavassa ollessamme, niin emme me siitä pitäisikään. Kyllä se olisi loukkaus meidän yksityisyyttämme kohtaan ja meidän omaisuuttamme kohtaan ja mieltämme kohtaan.

Tällä tavalla laki ikään kuin peilaa meitä, että me emme varasta, mutta emme myöskään hyväksy sitä, että joku meiltä varastaa tai että joku sanoo väärän todistuksen meistä tai että me sanoisimme väärän todistuksen. Ja sitten tämä kunnioita isäsi ja äitiäsi, se mukavasti on se neljäs käsky: kunnioita isäsi ja äitiäsi, että kauan eläisit ja menestyisit maan päällä.

Täällä on näitä nuoria, niin pistäkääpä tämä korvan taakse ja sinne aivopalvolle, että kunnioittaisitte edelleen isää ja äitiä. Se on hyvän elämän perusta. Sitä ei turhan usein kuitenkaan meille teroiteta. Ja toki vastavuoroisesti myös, että me vanhempina kunnioittaisimme myös lapsiamme ja nuoriamme.

Mutta hän sanoi hänelle: "Opettaja, niitä kaikkia minä olen noudattanut nuoruudestani asti." Varmaan tässä vaiheessa, jos itse joutuisi peilin eteen ja vastaisi tällä tavalla, niin kyllä pää laskeutuisi alas. Täytyy varmaan tunnustaa, että aikamoinen fariseus on tämä nuorukainen kuitenkin, kun hän tällä tavalla vastaa. En ainakaan omasta elämästäni näin voi sanoa, vaan voi sanoa niin, että älkää tehkö niin kuin minä tein, vaan tehkää niin kuin minä sanoin. Se suurin piirtein ehkä menisi oikein.

Jumalan lapsina me elämme vain armosta. Vain armosta. Jumalan lapsi piti Jumalan valtakuntaa esillä. Hän tiesi, mitä ihmisessä on. Jumala näkee, tietää, kuulee, ymmärtää. Ja myös tässä tapauksessa hän tiesi, että tämä nuorukainen oli saanut sitä ajallista tavaraa paljon.

Ei ole kauan vaadittu jostain lehdistä. Tämä taisi olla tämmöinen ekonomityyppinen lehti, että kuinka monta miljonääriä meillä nuorissa on täällä Suomessa. Hyvin menee, ja varmaan siinä iässä tämmöinen ajallinen menestyminen on hyvin, hyvin, hyvin omasta mielestään tarpeellista. Ja kukapas ei tykkäisi, jos olisi muutama milli taskussa.

Mutta se ei tarkoita sitä, että olisi aarre siellä, talteen aarre siellä sydämessä. Koska käädys ei ole taskuja. Kaikki on lainaa. Kaikki jäävät tänne muille jaettavaksi. Ja Jumalan sana vielä Vanhan testamentin puolella sanoo, että kun taivaan Isää puhuttelee, niin hän sanoo, että maa ja kaikki, mitä siinä on, on minun.

Ja terotti monesti Israelin lapsille, että varsinkin sabattivuosina tämä asia tuli hyvin selväksi, että mikään ei ollut pysyvää, vaan kaikki palautettiin. Silloin kun oli riemuvuosi, se oli joka viideskymmenes vuosi, ja alkoi heti silloin kun se sabattivuosi loppui, eli seitsemän kertaa seitsemän, niin alkoi tämä viideskymmenes vuosi.

Ja silloin ei kahteen vuoteen kylvetty eikä niitetty, vaan Jumala oli luvannut sinä kuudentena vuotena, että hän antaa kolminkertaisen sadon teille. Ja siihen täytyy luottaa. Ja Jumala antoi. Näin hän näytti voimansa ja väkevyytensä, että hän pitää huolen heistä, ja luottakaa hänen sanaansa.

Todellakin, niin sinulla on oleva aarteet taivaassa, tule ja seuraa minua. Tällä tavalla Jumalan valtakunta lähestyy aina syntistä, syntistä ihmistä, varsinkin sellaista, joka on Jumalan valtakunnan ulkopuolella.

Ja täälläkin en tunne teitä kaikkia. Jos täällä on yksikin armosta osaton, niin tällä hetkellä kuuluu se Jeesuksenkin kutsu, mitä hän toi esille, kun hän evankeliumia saarnasi, että usko syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja vedessä, ja lähde seuraamaan elämää antavaa Jeesusta ja tätä kallista Jumalan valtakuntaa.

Ja sillä tavalla on aarteet taivaassa. Mutta hän synkistyi siitä puheesta ja meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta. Tällainen on ihmisen mieli. Haluaa ikään kuin pitää siitä ajallisesta kiinni, vaikka se on ajan rajallista, niin kuin me olemme jo huomanneet tässä, kun meillä on tullut, tai minullekin on tullut sitä ikää, ja moni veljesisar on nukkunut ajasta ikuisuuteen.

Kuinka lyhyt on se aika, minkä me täällä vietämme ja olemme. Tulee mieleen tässä yhden seurakunnan vanha rovasti, kun häneltä kysyttiin kuolemasta, niin hän sanoi: "Voi voi, kun me ymmärtäisimme, kuinka lyhyen aikaa me täällä olemme." Ja siksi on tärkeää, että meillä on nimi elämän kirjassa.

Emme voi koskaan sanoa, olemmeko me täällä päivän vai olemmeko me sata vuotta. Ja siksi, kun Jumalan valtakunta lähestyy, niin tehkää parannus ja uskokaa evankeliumia. Se on kallista Jumalan saarnaa.

Silloin Jeesus katsoi ympärilleen ja sanoi opetuslapsillensa: "Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan." Näin se on, että kyllä ihminen riisutaan.

Tässä on hyvä ikään kuin kuva tästä, kuinka vaikea on niiden päästä, joilla on tavaraa. Nimittäin Jerusalemissa on venäläinen kirkko, ja siellä aivan perustuksissa on sellainen portti, mikä on ahdas portti. Se on joskus ehkä ollut jonkinlainen kirkon sisääntuloväylä, ehkä noin 150 senttiä korkea ja sillä tavalla kapea, että mies siitä juuri pääsee menemään ja joutuu aika lailla kumartumaan, ja alaosasta kapenee.

Ei puhettakaan, että siitä kamelin saisi läpi, mutta ehkä juuri sen laihan aasin, kuormasta riisutun laihan aasin. Tämä kuvaa sitä ahdasta porttia. Ei voi olla mitään omaa, ei omaa kunniaa eikä omia saavutuksia silloin, kun Jumala kutsuu, vaan täytyy olla nöyrä mieli. Täytyy ottaa Jumalan valta vastaan niin kuin lapsi, lapsen mielellä.

Niin opetuslapset hämmästyivät hänen sanoistaan, mutta Jeesus sanoi heille: "Lapset, kuinka vaikea onkaan niiden, jotka luottavat tavaraansa, päästä Jumalan valtakuntaan." Jumalan elämä, Herra Jeesus, ikään kuin toistaa tämän valtakunnan kutsun ja ikään kuin avaa sitä, kuinka vaikeaa se on.

Elämä, Herra Jeesus, on sanonut, että minä olen tie, totuus ja elämä, ja vain hänen kauttaan voi päästä Jumalan valtakunnan osallisuuteen. Kolossalaiskirje meille avaa myös sitä, että kun Jumala loi tämän maailman, niin hän loi sen Jeesuksen, elämän kautta, ja siellä sanotaan, että hän on luonut Jeesuksen kautta kaikki herraudet, kaikki valtakunnat, näkyväiset ja näkymättömät hänessä ja hänen kauttaan.

Tällä tavalla Jumala antaa kunnian pojalleen siinä. Ja tässä tulee nyt se, että helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.

Näin se on, rakkaat veljet ja sisaret, että monet ovat kutsutut, mutta harvat ovat valitut. Ja me saamme myös nähdä sen niin, että kun elämä antava Jeesus opetuslastensa kanssa teki Jumalan valtakunnan työtä, niin hän sanoo heille, että ette te minua valinneet, vaan minä valitsin teille.

Eikö rakkaat veljet ja sisaret sinunkin kohdallesi ole tämä kallis valinta, Jumalan lapsen armo valinta ja nimi elämän kirjassa? Siinä on kaikki, mitä meillä on ja mitä me tarvitsemme.

Muistan joskus sotien jälkeen, kun ei ollut pohjoisessa Suomessa mitään muuta pystyssä kuin savupiiput ja siellä oli uskovaisia. Kun heiltä kysyttiin, että mitä teiltä puuttuu, niin he sanoivat, että ei heiltä puutu mitään. Kyllä vaatii nöyrää mieltä tällainen asenne, mutta se tulee, se on uskon hedelmä, uskosta vuotava hedelmä.

Niin he hämmästyivät yhä enemmän ja sanoivat toisilleen: "Kuka sitten voi pelastua?" Jeesus katsoi heihin ja sanoi ihmisille: "Se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle, sillä Jumalalle on kaikki mahdollista."

Ja siksi me taas vietämme sitä adventin aikaa ja odottelemme sitä joulun lasta, armon lasta. Mutta rakkaat veljet ja sisaret, niin se joulu on jo meidän sydämissämme. Se Jumalan rauha, jonka hän on antanut lapsilleen, niin se on meidän sydämissämme, ja oli hyvä, että tulit seuroihin.

Nimittäin täältä kuuluu se joulun lapsen ääni, hyvän paimenen ääni, että veljeni ja sisareni, saat uskoa Jeesuksen nimessä ja vedessä, kaikki synnit anteeksi, ja saat olla siunattu ja saat olla turvassa.

Ja myös te nuoret ja lapset, niin uskokaa Jeesuksen nimessä ja vedessä, kaikki synnit anteeksi, olkaa siunattuja ja olkaa turvassa.

Jos tänne seurakuntaan on tullut yksikin laitimmaisin tuntuinen veljeni ja sisareni, niin avaa sydämesi uskomaan Jeesuksen nimessä ja vedessä, kaikki synnit anteeksi. Elämä Herra Jeesus on luvannut heikot elämässään kantaa taivaan iloon ja taivaan riemuun.

Ja niin kallisti tämä joulukin aika näillä musiikeilla, musiikin lahjalla meidät tuomaan sen joulun lapsen ja joulun riemun ja ilon, ja haluan tuoda vielä sen riemuvuoden sieltä Vanhan testamentin puolelta. Se on myös siitä osoitus, että Jumala kerran asettaa kaikki kohdalleen niin kuin oli alussa, niin kuin oli hyvä.

Niin kuin oli hyvä, kun Raamattu sanoi, että kaikki oli hyvin, kaikki oli luotu. Ja sitten lopussa kaikki on taas hyvin, kun kaikki pistetään ennalleen ja luodaan uusi taivas ja uusi maa, missä vanhurskaus asuu.

Ja siellä me saamme elää ja iloita, siellä ei ole lankeamisen vaaraa eikä syntiä. Siellä on iloa ja pelkkää riemua.

Näin me jäämme Jumalan ja hänen armoisen sanansa siunavan haltuun. Jeesuksen nimeen, aamen.

Ja omallekin kohdalleen kysyy, että saanko minä jäädä uskomaan? Synnyt vielä anteeksi. Tahto on uskoa yhdessä teidän kanssanne. Kiitos.