Keskusteluilta/Alustus Kuopion RY:llä 21.01.2023 18.02

On suuri ilo nähdä täällä tänä iltana näin paljon nuoria. Ja tuota laulua kuunnellessa tuli se ajatus, että onkohan tämän kauniimpaa musiikkia olemassakaan kuin se, kun te nuoret lauluitte tuota yhteislaulua.

Olen tähän alustukseen muutaman tällaisen otsikon laatinut. Ajattelin, että se ehkä kuulijalle vähän jäsentää tätä, kun kuulee etukäteen, mitä on tulossa: Musiikkiraamatussa, musiikki ja muuttuva aika, musiikki ja valinnat, musiikkikokemukset ja taivaallinen kuoro. Alustuksen tuossa loppupuolella lauletaan välistäkin sitten yksi laulu.

Vuosituhansien ajan eri kulttuureihin on tavalla tai toisella kuulunut musiikki. Musiikilla on ilmaistu tunteita, välitetty viestiä, otettu kantaa, iloittu ja lohdutettu. Kun alustusta valmistellessa mietin musiikkia ylipäätään, niin se alkoi tuntua niin oleelliselta osalta ihmisen elämää, että sen voi kokea suorastaan olevan yksi ihmisen tarpeista. Suurin osa ihmisistä kaipaa kuulla musiikkia, ja hyvin monet meistä nauttivat myös osallistumisesta soittain tai laulain.

Jos musiikki on yksi tarpeistamme, voimme kysyä, millaisella musiikilla tämän tarpeemme täytämme. Musiikki on paljon esillä raamatussa. Niin kuin tuossa alkuhartaudessakin tämä puhutti, tuli esille. Raamatussa on kiitosvirsiä, esimerkiksi Marian kiitosvirsi, jossa hän ylistää Jumalaa: "Minun sieluni ylistää Herran suuruutta. Minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani. Sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa."

Yksi itselleni hyvin tärkeä tällainen kohta, missä on musiikki esillä, mainittiin sekin tuossa alkuhartaudessa. Mutta se ei ollenkaan haittaa. Se on merkityksellinen kohta. Se on se ensimmäinen ehtoollinen. Ja ajattelin, että luen sen tekstikohdan siitä asetussanoista alkaen.

Aterian aikana Jeesus on ottanut leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini." Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksi antamiseksi. Ja minä sanon teille: tästä te sen maistatte viiniköynnöksen antia, ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne isäni valtakunnassa."

Laulettuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle. Siellä vietettiin Jumalan palvelusta, joka päättyi kiitosvirteen, kuten nykyisinkin. Musiikki oli osa kristittyjen kokoontumisia jo silloin. Jumalaa ylistettiin yhdessä laulaen. Ja näin oli jo paljon ennen Jeesuksen syntymää. Psalmit ovat alun perin ylistyslauluja, valitusrukouksia ja katumusvirsiä, joita on laulettu kielisoitinten säestyksellä.

Martti Luther piti musiikkia hyvin merkityksellisenä asiana: "Rakastan musiikkia. Minua eivät miellytä hurmahenget, sillä he tuomitsevat sen. Rakastan musiikkia, koska se on Jumalan lahja, eikä ihmisten aikaansaannos. Musiikki tekee mielen iloiseksi, karkottaa paholaisen ja synnyttää vilpitöntä iloa."

Musiikki ja muuttuva aika. Musiikilla on ihmiseen iso, kokonaisvaltainen vaikutus. Musiikin keinoin on viety eteenpäin monenlaisia aatteita ja ajatusmaailmoja. On otettu kantaa poliittisesti ja uskonnollisesti, ja välitetty omaa henkilökohtaista ajatusmaailmaa ja tuntoja.

Tätä pohtiessa kysyn itseltäni ja sinulta, kuulija: millaista aatemaailmaa kuuntelemamme, soittamamme tai laulamamme musiikki vie eteenpäin? Voinko olla siinä sydämestäni mukana?

Tällä viikolla jouduin töissä sellaiseen tilanteeseen, että jouduin kuuntelemaan hyvin raskasta metallimusiikkia yhden kappaleen verran, koska se liittyi oleellisesti asiakkaan meiltä tilaamaan työhön. Musiikki oli sanoiltaan ja esitystavaltaan niin raju ja synkkä, että minun tuli sitä kuunnellessa paha olla. Tuli ihan sellainen fyysinen ahdistuksen tunne.

Kokemukset. Kokemus musiikista on hyvin henkilökohtainen. Tämä kokemus oli minun oma henkilökohtainen kokemukseni. Musiikin tyylit ja trendit vaihtelevat. Musiikin harrastamisen ja kuuntelemisen tavat ovat muuttuneet. Mutta musiikin läsnäolo meidän elämässä ei ole ainakaan vähenemään päin.

Musiikki on hieno. Tämä on hyvä mahdollisuus soittaa, laulaa ja saada niihin opetusta. Meidän on myös helppo saada kuultavaksemme musiikkia, jota haluamme. Näin ei ollut aina aiemmilla sukupolvilla. Minun isovanhempien sukupolvi on kertonut, että soittimet ja musiikin kuuntelulaitteet olivat hyvin harvinaisia kodeissa. Ainoa musiikkiin liittyvä kirjakin oli virsikirja.

Kehitys on ollut nopeaa. Elämme nyt täysin erilaisessa ajassa musiikin suhteen. Alustusta valmistellessa etsin vähän käsiini tilastoja musiikin kuuntelemisesta. Millaisista laitteista suomalaiset kuuntelivat musiikkia viime vuonna 2022? Kyselyssä oli kysytty, mistä laitteista kuuntelit musiikkia viimeisen viikon aikana.

13-18-vuotiaista nuorista 92 prosenttia kertoi kuunnellensa musiikkia puhelimeltaan. Tämän pohjalta voimme varmasti todeta, että suurimmalle osalle teistä täälläkin paikalla olevista musiikki on iso osa elämää. Emme turhaan keskustele tänään musiikista.

Jos kiinnostaa, mistä muista laitteista kuunneltiin, niin siellä oli selkeä ero: mitä vanhempia kyselyvastanneet olivat, sitä laajempi kirjo tuli näitä laitteita, ja nuoret kuuntelevat lähinnä puhelimen kautta. Vielä kuunnellaan CD-soittimilla ja vinylisoittimillakin, jotka ovat vähän muotia nykyisin taas.

Millaisilta alustoilta sitten verkosta musiikkia kuunneltiin? Spotify on hyvin laajassa käytössä. Kaikista kyselyyn vastanneista 46 prosenttia kertoi käyttävänsä Spotifyta. Mutta 13-18-vuotiaista nuorista 88 prosenttia käyttää Spotifyta joka päivä.

Mielenkiintoista ja huomioarvoista oli itselleni se noissa vastauksissa, että TikTok on nostettu somekanavista yhdeksi musiikkikanavaksi Spotifyn ja YouTuben ja muiden rinnalle. 13-18-vuotiaista nuorista 73 prosenttia käyttää TikTokia päivittäin.

Niin merkittävä rooli on musiikilla TikTokissa, että se on tähän tutkimukseen otettu mukaan. Kyselyssä nuoret ovat kertoneet, että lähes kaikki musiikki, jota kuuntelen, on tullut jossain vaiheessa TikTokissa vastaan. Eli TikTokin kautta vaikutetaan vahvasti siihen, mitä halutaan nuorten kuuntelevan.

Näille populaarimusiikin tuottajille, levyyhtiöille ja artisteille TikTok on tärkeä markkinointikanava, erityisesti nuorille, nuorelle kohderyhmälle. Tämä puoli tuosta somekanavasta on hyvä meidän tiedostaa.

Tämä on musiikki ja valinnat. Musiikin voima ihmisessä on valtava. Ihmisen mieli hakee helposti musiikista fiiliksiä. Taipumus fiilisten hakemiseen musiikista ei ole uskovaisen kannalta ihan helppo asia, sillä meidänkin mielemme on, kuten kaikilla muillakin, ailahteleva.

Jos toimimme musiikissa tai jossakin muissa asioissa paljon fiiliksen pohjalta, saatamme tehdä myös huonoja valintoja. Kuten monien muiden ajallisten asioiden kohdalla, me saatamme joutua tarkastelemaan aikaa, myös kriittisesti suhdettamme musiikkiin Jumalan sanan ohjaamana.

Tämä tuntui myös varoittavan meitä erilaisissa valintatilanteissa. Sellaisen täysin selkeän ja uskoa tukevan rajan vetäminen musiikin suhteen on haaste, koska me kuulemme musiikkia kaikkialla.

Ajattelin tässä ottaa esille somekanavat laajemminkin kuin vain musiikin suhteen. Somekanavat tarjoavat meille kaikkea samassa paketissa, esimerkiksi videoiden muodossa. Tulemmeko aina edes ajatelleeksi, missä kohtaa jokin hauska somevideo ei enää ole meille hyväksi siinä olevan kuvamateriaalin, musiikin, kielenkäytön tai muun sisällön osalta?

Henkilökohtaisesti itse koen, että minulla ainakin se oma suodatin on joskus niin harva, että siitä menee läpi melkein mitä tahansa. Someen sisältöön tavallaan turtuu eikä välttämättä kiinnitä enää huomiota edes selkeästi haitalliseen sisältöön.

Kunnes sitten jossakin kohtaa huomaan, että tämä ei tunnu enää hyvältä. Tai esimerkiksi olen tilanteessa, jossa olen jakamassa jotakin sisältöä eteenpäin, mutta havaitsen siihen mitä olen tekemässä: onko tässä oikeasti jotakin järkeä? Onko tämä rakentavaa sisältöä vastaanottajille, jos lähetän tämän eteenpäin?

Onneksi kaikissa somealustoissa on olemassa semmoinen back-nappula, josta pääsen peruuttamaan takaisin siinä kohtaa, kun huomaan, että ei tästä kannata jatkaa.

Some on nimensä mukaisesti sosiaalista mediaa, jossa kaikki läsnä olevat voivat jakaa sisältöä ja näin ollen tehdä päätöksiä siitä, millaista sisältöä kanavasta löytyy. Meistä jokainen varmasti tunnistaa sen, että kaikki eivät ole tehneet fiksuja valintoja jakaessaan someen sisältöä.

Näemme siellä väistämättä monenlaista, mitä emme edes haluaisi nähdä. Haluan kannustaa sinua, nuorempi tai vanhempi kuulija, joka käytät somekanavia, pysähtymään muutamaksi sekunniksi siinä kohtaa, kun on ihan liipasimella se näppäin julkaisee.

Kysy itseltäsi muutamaksi sekunniksi oma kysymys ensin. Tässä toimii hyvin esimerkiksi niin sanottu Sokrateen kolmoissuodatin. Jos et ole törmännyt siihen, mikä on Sokrateen kolmoissuodatin, niin jossakin sopivassa tilanteessa googletappa. Löydät tarinan, jossa opettavaisessa tarinassa on kolme suodatinta, kolme kysymystä.

Yksi liittyy totuuteen: oletko ehdottoman varma siitä, että se, mitä aiot kertoa minulle, on totta? Toinen liittyy hyvyyteen: onko se, mitä aiot kertoa minulle, hyvä vai huono asia? Ja kolmas hyödyllisyyteen: onko siitä tiedosta, jonka aiot minulle kertoa, minulle hyötyä?

Eli suodattimet siis ovat totuus, hyvyys ja hyödyllisyys. Ajatellaan, jos kaikki tuolla somessa kysyisivät itseltään nämä kysymykset, olisi sisältö hyvin erilaista.

Näiden kysymysten äärellä voi vähän soveltaen tarkastella myös omia musiikkivalintoja: totuus – voinko kuunnella tätä avoimesti ja rehellisenä itselleni, eikä minun tarvitse piilotella tätä; hyvyys – onko tämä hyvää vai huonoa; hyödyllisyys – onko tämä minulle henkilökohtaisesti iloa tuottavaa ja rakentavaa?

Musiikissa on haastavaa vetää rajoja. Käsitteet sopiva tai sopimaton musiikki ovat vaikeita määritellä. Rajat eivät ole selkeitä. Me emme käytännössä pysty tekemään mustavalkoisesti sellaista listaa, jossa on uskovaisille sopiva musiikki ja uskovaisille sopimaton musiikki. Raja on häilyvä.

Kysymys sopivasta musiikista on oman tunnon kysymys. Joskus on myös hyvä keskustella toisten veljen ja sisarten kanssa musiikkiasioista, kuten tänä iltana, ja etsiä yhdessä vastauksia silloin, kun olemme niitä vailla.

Kokemus musiikista on henkilökohtaista. Uskovaisten välilläkin on vaihtelua, miten koemme eri musiikkikappaleet ja musiikin tyylit. Tästä sain hyvän opetuksen viime kesänä Suviseuroissa, joka opetti siitä, että me voimme kokea saman laulun hyvin eri tavoin.

Itse pidän virrestä 501, "Kuule isä taivaan pyyntötään". Mielestäni se on kaunis rukous kaikkien maailman ihmisten puolesta. Erityisen puhuttelevana ja ajankohtaisena koen kolmannen säkeistön: "Ethän isä taivaan unohda lapsiasi sodan jaloissa. Rauha anna, viha sammuta, siunaa koko maailmaa."

Juuri tuon säkeistön vuoksi valitsimme yhdessä työvuorossa olleen urkurin kanssa tuon virren Suviseuroissa laulettavaksi sellaisessa kohdassa, kun SRK:n puheenjohtaja kävi kertomassa humanitaarisesta avusta eripuolille maailmaa. Meistä virsi tuntui siihen tilanteeseen sopivalta.

Olimme juuri siellä telttasakastissa keskustelleet myös Ukrainan tilanteesta, ja senkin vuoksi virsi tuntui ajankohtaiselta. Yllätyin, kun joitakin ihmisiä tämä valinta oli hämmentänyt, ja ainakin minulla, joka olin ollut kanttorina siinä tilanteessa, tuli tästä asiasta keskustelua. Minulla vilpittömästi ei olisi tullut mieleenikään, että joku voisi vierastaa tuota virttä siellä Suviseuroissa.

Opin sitä, että me tarvitsemme herkkyyttä ymmärtää ja kunnioittaa erilaisia näkökulmia. Myös aika on muuttanut joitakin asioita.

Eräs ystävä muisteli, että 80-luvulla ei olisi mitenkään ollut mahdollista, että hän olisi lapsuuden kodissaan alkanut harrastamaan kitaran soittoa. Sitä pidettiin ehdottomasti bändisoittimena, ja vaikka hän olisikin ollut kiinnostunut klassisen kitaran soittamisesta, saattoi olla, että monissakin uskovaisissa kodeissa tuolloin ajateltiin samalla tavoin.

Päivämiehessä viime vuoden puolella kerrottiin, että Kuulesovelluksessa julkaistu kitara-albumi on sovelluksen kuunnelluin äänite. On muuten kaunis levy, vaikkapa automatkoille. Tällaisissa asioissa tuntuu, että muutos ja tietynlainen vapautuminen on ollut meille hyväksi.

Kuitenkin tänä aikana meillä on vaarana mennä toiseen ääripäähän, kun kaikenlainen musiikki pyrkii meitä lähelle eri kanavista. On paljon musiikkia, jossa on selkeästi tietty sanoma, jota se viestii. Siksi joidenkin kappaleiden osalta on helppo sanoa, onko se hyvää ja uskovaisen kuunneltavaa vai ei.

Kuitenkaan tämä ei ole edes musiikin tyylilajikysymys. Siinä missä kevyessä musiikissa kappaleen sisältö voi olla vaikkapa seksuaalissävytteistä, samoin on klassisessakin musiikissa. Esimerkiksi monien yksinlaulujen rakkaustarinoissa kuvataan syrjähyppyjä ja seksisuhteita.

Olemme siis valintojen edessä myös klassisen musiikin harrastajina. Tästäkin tulee mieleen henkilökohtainen kokemus, kun lauluopettaja toi minulle laulettavaksi kappaleen, jonka säveltäjä oli tarkoittanut esitettäväksi kuin humaltuneena. Tarinan päähenkilö oli humalassa, ja esitystapa piti olla sensuuntainen.

Ei minusta tuntunut mukavalta esittää kännistä laulajaa, vaikka kappale sinänsä oli varmaan taidokas sävellys.

Yksi näkökulma näiden valintojen edessä on hyvän, tutun ja turvallisen vahvistaminen. Vanha sanonta "Hyvä harrastus varjelee monelta pahalta" on usein oikeassa.

Eräs nuori kertoi, että opistossa häntä alkoi kiinnostamaan kuoromusiikki, virsien ja sionin laulujen soittaminen. Ne veivät mukanaan, ja sen myötä kaikki kiinnostus kevyeseen musiikkiin kaikkosi.

Hän alkoi arvostaa esimerkiksi kirkkomusiikin teoksia niin paljon, että niiden tasolla eivät mitkään hittibiisit yltäneet. Nuoren kuulokkeessa soivatkin sen jälkeen esimerkiksi pahinkantaatit, yksinlaulajien virsilähetykset ja hengellinen kuoromusiikki.

Musiikki voi viedä mennessään positiivisessa ja negatiivisessa. Siksi haluan erityisesti rakas nuori tänä iltana sinua rohkaista hyvän, turvallisen ja rakentavan musiikin pariin.

Voi olla, että tätä alustusta on kuuntelemassa nuori, jonka soittolistalla ei ole koskaan ollut hengellistä musiikkia. Ja rohkaisen kokeilemaan, miltä se tuntuu. Kuule-sovellus on hyvä sijoitus, ja löydät laadukasta ja puhuttelevaa musiikkia monesta muustakin kanavasta, esimerkiksi sieltä Spotifysta tai YouTubesta.

Kuten totesin jo aiemmin tässä alustuksessa, musiikin vaikutus ihmiseen on hyvin vahva ja kokonaisvaltainen. Mutta en voi olla toteamatta, että hengellisen musiikin vaikutus ihmiseen on moninkertainen.

Kun kauniiseen, taidokkaaseen ja mieltä virkistävään sävellykseen tai sovitukseen yhdistyy uskon elämää virvoittavat ja tukevat sanat, vaikutus on valtava. Hengellinen musiikki on monesti puhuttelevaa Jumalan sanan saarnaa.

Lauletaan tähän väliin se sienilaulu.

Musiikkikokemukset. Olemme kokeneet yhteislaulun voimaa tässä salissa ja erityisen vahvana monissa suurissa seuroissa. Jos nyt suljet silmäsi ja kuvittelet itsesi keskikesään ja Suviseurateltan, voit ehkä aistia, miten ilmassa on heinäntuoksua ja ehkä äsken päättyneen sateen kosteutta.

Ympäriltäsi alkaa kuulua voimallista laulua, johon ihmiset yhtyvät sydämestään ja laulavat sen kyllyydestä ilosta, Jumalan sanan tuomasta lohdusta ja toivosta sekä Jumalan kansan koti-ikävästä.

Liittyessäsi seurakansan lauluun koet vahvan yhteisöllisen kokemuksen ja musiikin antamaa iloa. Laulettavan laulun sanoma tuntuu ehkä puhuvan sinulle, sinun arjestasi, sinun uskostasi, sinun kilvoittelustasi.

Koet tuon sanoman lohduttavana ja rukoilet mielessäsi, että jaksaisit uskoa tämän päin ja jaksaisit tulevat päivät, jos niitä annetaan, ja pääsisit kerran perille.

Tuossa hetkessä saatat tuntea suurta kiitollisuutta siitä, että olet osa tätä joukkoa. Musiikki jättää jäljen muistoihimme niin vahvan, että teistäkin ehkä moni pystyi kuvittelemaan tuon tilanteen Suviseurateltassa, sen äänimaiseman, tuoksut, positiivisen ehkä haikean tunteen, joka täyttää mielen.

Uskon, että suurin osa kokee positiivisena ja turvallisena mielikuvan Suviseurateltasta ja myös kaipaa sitä tunnetta, että pääsee sinne yhdessä laulamaan.

Suurta kiitollisuutta, ehkä joskus suurta kiitollisuutta yhdessä laulamaan.

Suurta kiitollisuutta yhdessä laulamaan.

Suurta kiitollisuutta.

Suurta kiitollisuutta.

Oman musiikkiin liittyvän kokemukseni, jotka ovat jääneet vahvasti mieleen, niitä olisi hyvin paljon, joten jouduin pohtimaan, että mihin kaikkeen aika riittää, ja valitsin kolme kokemusta: yhden lapsuudesta, yhden nuoruudesta ja yhden sitten viime kesältä.

Aika usein olen tämmöisessä tilanteessa kertonut isoveljestäni, mutta ehkä se ei haittaa. Oman elämäni historiassa siihen liittyy sellaisia tapahtumia, joissa on pahvoja muistijälkiä.

Kun olin ensimmäisellä luokalla koulussa, isoveljeni kuoli meidän koulun joulujuhlapäivänä. Aamulla olin herännyt siihen, kun sairaalasta soitettiin. Liikenneonnettomuudessa vuosia aiemmin loukkaantunut veljeni oli sairaalassa hoidettavana, ja kotiin soitettiin, että nyt on veljen kärsimykset päättyneet.

Aamulla me sitten kysyimme äidiltä ja isältä, mennäänkö me kouluun, vaikka isoveli on kuollut. Vanhemmat antoivat meidän itse päättää, mutta kannustivat, että jos on voimia, niin kouluun voi hyvin lähteä. Illalla on joulujuhlakin, jos jaksatte sinne sitten lähteä. Ja päivällä siihen harjoitettiin.

Me lähdimme kouluun. Ja tuommoinen vahva kokemus jättää mieleen monia yksityiskohtia tarkasti. Yksi oli esimerkiksi se, että siskojen kanssa, kun aamulla mentiin kouluun, niin ensimmäisenä menimme opettajille kertomaan tapahtuneesta. Ja mieleeni on piirtynyt tilanne, siellä meidän ykkös-kakkosluokan ovella, kun opettaja jäi oven ulkopuolelle itkemään.

Toinen vahva muistijälki siinä liittyy musiikkiin. Illalla joulujuhlassa laulettiin tuttu laulu, "Varpunen jouluaamuna". Silloin ekaluokkalaisena. Ja aina siitä lähtien tuo laulu on kertonut minulle omasta veljestäni: "En mä ole lapseni, lintu tästä maasta. Olen pieni veljesi, tulin taivaasta." Ja musiikki palauttaa muistot mieleen uudelleen ja uudelleen.

No sitten nuorena, reippaat kymmenen vuotta. Ja tuosta mennään eteenpäin. Opiskelin Tampereella konservatoriossa. Ensimmäisen lukuvuoden aikana me esitimme Johannespassion. En ollut perehtynyt noihin passioihin ennen sitä juurikaan.

Mutta tänä päivänä Johannespassiolla ja Matteuspassiolla on minulle erityinen merkitys musiikissa. Meille jaettiin kuoroharjoituksessa suomennospassioita. Passioita esitetään alkukielellä saksaksi, ja suomennoksen avulla sitten meidän oli helpompi ymmärtää, mitä missäkin kohdassa teosta halutaan viestiä.

Minulle avautui, miten upeasti Pahon säveltänyt Jeesuksen kärsimyksen ja kuoleman hetket. Miten musiikki ilmentää vaikuttavasti tapahtumien kulkua ja sanomaa.

Esitimme Johannespassion Tampereen tuomiokirkossa pääsiäisen alla. Minä itse en sitä kuitenkaan kokenut esiintymisenä. Koin, että olemme Jumalan palveluksessa. Passion raamatun tekstit, koraalit ja aariat puhuvat.

Kun passiossa tuli kohta, jossa on Jeesuksen sanat, se on täytetty, ja Jeesus antaa henkensä. Minulla siellä kuoron rivissä nousi kylmät väreet ja tuli kyynel silmään. Kokemus oli vaikuttava, ja tuo hetki tuntui puhuttelevalta.

Ja minä tunsin, että minä olen kylmät väreet. Se sai myös ajattelemaan Jeesuksen ristin kuolemaa ja kärsimystä juuri minun syntieni tähden. Ja sai tuon jälkeen myös raamatusta lukemaan kolkatan tapahtumista.

No sitten viime kesältä, viime kesän Suviseuroista, sain olla kanttorina sunnuntain pyhäkoulussa. Ja sitten tuli se, että minä olen kylmät väreet.

Pyhäkoululaulujen harjoitukset. Jo se hetki siinä oli koskettava. Sitten sunnuntaina pyhäkoulussa seuratelta täyttyi lapsiperheistä. Lapsia oli satoja, ellei tuhansia. Ja lasten äänet kaikuivat voimakkaana ystäislauluissa.

En oikeastaan osaa kuvailla sitä kokemusta sieltä edestä kovin tarkkaan, mutta se oli ainutlaatuinen ja vaikuttava hetki, joka itselleni muistutti siitä, että Jumalan valtakunta on lasten kaltaisten valtakunta.

Lapset uskovat nöyrästi ja aidosti ja lauloivat sydämensä kyllyydestä pyhäkoulussa.

Taivaallinen kuoro. Musiikki välittää niin vahvasti sydämemme tuntoja, että ihmiset ovat kautta vuosituhansien kuvitelleet, miten varmasti kerran taivaassakin soi musiikki. Kuinka siellä on valtava enkelten kuoro ja kauneinta mahdollista musiikkia.

Tälle ajatukselle antaa myös raamattu viitteitä. Jos ajattelemme vaikka jouluyön kertomusta, kun paimenille lauloi suuri taivaallinen sotajoukko ylistäen Jumalaa: "Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa."

Emme voi kuin aavistella paimenten kuulemaa musiikkia tuona yönä.

Viime Suviseurojen yhtenä iltana laulettu virsi "Ratki taivaassa" on jäänyt monien mieleen. Sama virsi puhutteli meitä myös Jamsan opistoseuroissa.

Viime kesänä oli pitkän tauon jälkeen saatu kokoontua isompiin seuroihin, ja sen kuuli seurakansan laulussa. Suviseuroissa ihmiset seurateltassa nousivat seisaalleen laulamaan viimeistä säkeistöä:

"Siihen ilohon, siihen riemuhun vie meidät, Herramme. Ristin kuolemasi turva tuo Jeesus matkalle. Aamen me veisaamme, aamen me veisaamme, oi Herra Sebaat."

Olemme täällä ajassa osa kilvoittelevaa Jumalan seurakuntaa. Se merkitsee pyhien joukkoa, joka kaipaa isän kotiin taivaaseen. Täällä joudumme monien vaivojen ja vastusten alle, ja sieluvihollinen haluaisi myös eksyttää meidät.

Kuitenkin Jumalan lapsilla on sydämessään taivastoivo, joka kantaa meitä ja muistuttaa siitä, että me olemme täällä vain matkalla. Välillä tie edessäpäin on sumuinen, mutta olemme monesti kokeneet, miten evankeliumin ilosanoma puhdistaa sydäntämme ja saamme kokea jotakin sellaista, joka ei ole lähtöisin tästä ajasta.

Silloin vahvistuu myös taivastoiminta ja kaipuu ihan kaikkiseen elämään. Silloin sydän yhtyy vapaana laulamaan ja soittamaan. Sitä saamme tänäkin iltana kokea näissä yhteislauluissa.

Tänäkin iltana saat, veljeni ja sisareni, kuulla hyvää sanomaa taivaan isältä. Saat uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja vedessä. Evankeliumissa on Jumalan voima. Sinun ei tarvitse tehdä matkaa omiin voimin. Jumala on luvannut lapsensa viedä kerran perille taivaaseen, jossa saamme laulaa kauneinta mahdollista kiitosvirttä.