Messu/saarna Korpilahden kirkossa, Jyväskylässä 22.01.2023 09.59

Me olemme kuulemassa päivän evankeliumia. Johanneksen evankeliumin luvusta neljä.

Monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen kuultuaan naisen todistavan. Hän kertoi minulle kaiken, mitä olen tehnyt. Kun samarialaiset tulivat Jeesuksen luo, he pyysivät häntä jäämään kaupunkiin, ja hän jäikin sinne kahdeksi päiväksi. Yhä useammat uskoivat Jeesukseen kuultuaan hänen itsensä puhuvan, ja he sanoivat naiselle: "Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän on todella maailman pelastaja."

Kuulin vastikään kertomuksen Ekvadorissa lähetysmatkalla olleelta mieheltä. Hän oli pitänyt Jumalan palvelusta paikallisessa slummissa. Kesken saarnan osa aikuisista kuulijoista oli rynnännyt paikalta pois. Jonkin ajan kuluttua he olivat palanneet takaisin, ja tuon Jumalan palveluksen jälkeen selvisi, että he olivat saaneet puhelimiinsa viestin kesken Jumalan palveluksen, että alueella liikkui aseistettuja miehiä. He tiesivät, että tällaiset miehet saattavat olla sissejä, jotka kaappaavat paikallisia lapsia orjikseen, ja ehkä kouluttaakseen heistä sotilaita. Aikuisille tuli siis kiire suojaamaan ja pelastamaan omia lapsiaan kesken saarna.

On myös kerrottu, että Ukrainan sodan aikana lapsia on viety Venäjälle pois kotimaasta ja annettu adoptoitavaksi uusiin perheisiin. Satoja vuosia sitten, muun muassa niin kutsutun isovihan aikana, myös moni suomalainen lapsi joutui kaapatuksi Venäjälle kauas kotimaastaan.

Sanotaan, että nykyään Suomi on maailman turvallisimpia maita. Täällä ei alituiseen tarvitse pelätä lastenkaan turvallisuuden puolesta, ja lapset voivat liikkua onneksi suhteellisen vapaasti. Se on suuri Jumalan siunaus.

Joku saattoi ihmetellä, kuinka nämä lapsiin liittyvät asiat liittyvät päivän evankeliumitekstiin. Mutta tänään en puhukaan tuosta evankeliumitekstistä, vaan tuosta aiemmin kuulusta vanhan testamentin tekstistä, jonka se jo meille luki. Siinä kerrottiin Syyrian kuninkaan sotapäälliköstä Naamanista. Syyria oli Israelin vihollismaa, ja kerrotaan, että kun syyrialaiset kerran olivat Israelissa ryöstöretkellä, he toivat sieltä mukanaan pienen tytön, joka sitten joutui Naamanin vaimona palvelijaksi. Ei siis mitään uutta auringon alla.

Pieni israelilainen tyttö joutui kauas kotoaan palvelijaksi ja orjaksi sotapäällikkö Naamanin vaimolle. Tytön kohtalo oli kova, niin kuin kaikkien niiden lasten, jotka tällä tavalla joutuvat kaapatuksi. Joutua kauas vanhemmista ja muista läheisistä vieraaseen maahan ja vieraaseen kulttuuriin. On vaikea ja käsittämätön kohtalo, kuinka hyvä ja kaikkivaltias Jumala voi tällaisen kohtalon sallia. Ja me emme aina ymmärrä Jumalan teitä ja Jumalan tarkoitusta.

Onneksi tuo tyttö ei kuitenkaan vaikuta täysin onnettomalta. Ehkä hän olisi voinut joutua pahempiinkin oloihin, vaikkapa väkivallan uhriksi. Raamatussa kerrotaan myös Joosefista, jonka hänen veljensä möivät orjaksi Egyptiin. Jumala oli lapsena. Hänkin sinne joutui. Siinä kertomuksessa sanotaan, että Joosef oli kuitenkin onnellinen mies, sillä Jumala oli hänen kanssaan. Vaikeuksienkin keskellä voi olla onnellinen, jos Jumala on mukana. Jumala on meidän kanssamme.

Tuo pieni israelilainen lapsi oli avuton ja heikko. Mutta hänen isäntänsä, sotapäällikkö Naaman, oli vahva, rikas ja voimakas. Hänen ei tarvinnut tuntea päällä nälkää tai pelätä. Kun kaikki asiat olivat hyvin, oli hyvinvointia ja turvaa. Niin kuin meilläkin Suomessa asiat ovat usein ja pääsääntöisesti hyvin. On ruokaa, on turvaa. Ei tarvitse pelätä.

Mutta kuitenkin tuo inhimillinen turva, inhimillinen voima ja valta ja rikkaus eivät suojelleet Naamania, kun iski vaikea sairaus. Sairaudet ovat tasapuolisia. Ei katsota, onko rikas tai köyhä. Onko paljon vai vähän valtaa. Sairaus annetaan ihan kenelle Jumala sen kaikkivaltiaudessaan sallii.

Spitaalisairaus. Se oli sen ajan pelätty ihokudoksiin vaikuttava sairaus, joka runteli ihmisen ja saattoi viedä elämän lopulta täydelliseen perikatoon ja jopa kuolemaan. Tieto tuosta mahtavan sotapäällikön sairaudesta kulkeutui myös pienelle israelilaistytölle, palvelijalle, orjalle. Hän tietää, mistä Naamanille löytyisi apu. Hän luottaa, että Israelista on sellainen profeetta, joka on elävän Jumalan profeetta ja hän voi auttaa.

"Kumpa herrani pääsisi käymään sen profeetan luona, joka on Samariassa, se mies parantaisi hänet spitaalista."

Samaria on yksi alue, joka kuuluu Israeliin. Vaikean sairauden edessä, johon ei löydy parannusta, Naaman on toivoton ja ajattelee, että kyllähän lopulta voisi kokeilla vaikka tuota profeettaa, josta tuo pieni tyttö hänelle kertoi. Hän lähtee kertomaan asiasta omalle esimiehelleen, kuninkaalle. Syyrian kuningas sanoo, että selvä homma, että jos kerta sieltä voi apua saada, niin minä kirjoitan sinulle suosituskirjeen. Lähdet Israeliin ja jospa sitten tulet taas terveeksi.

Naaman lähtee, hän ottaa valtavan omaisuuden mukaan kultaa ja juhlapukuja. Ajattelee, että nehän voi viedä palkaksi sitten tuolle hänen parantajalleen. Mutta Naaman ei mene kuitenkaan suoraan tuon profeetan luokse, vaan hän menee Israelin kuninkaan luokse. En tiedä ajatteleeko hän, että tuo kuningas on kuitenkin Israelin inhimillisesti voimakkain ja hänellä on eniten valtaa. Jos joku siellä Israelissa hänet voi parantaa, niin eiköhän se kuningas ole.

Hän menee sen kuninkaan luokse ja antaa sen kirjeen kuninkaalle. Siinä kirjeessä sanottiin nuo sanat, että tämä kirje tuo sinulle palvelijani Naaman. Eli tämä kirje on siltä Syyrian kuninkaalta. Olen lähettänyt hänet luoksesi, jotta parantaisit hänet spitaalista.

Kun Israelin kuningas lukee tuon kirjeen, hän repäisee vaatteensa. Se on merkki siitä, että hän katuu. Hän osoittaa avuttomuuttaan. Hän sanoo, että olenko minä Jumala, jolla on elämä ja kuolema vallassaan, kun hän lähettää spitaalisen minun parannettavakseni. Selvästikin hän vain hankkii riitaa kanssani.

Tuo kuningas oli epätoivoinen. Kun naapurimaan mahtavalta kuninkaalta tulee tällainen viesti ja ajattelee, että tuo viesti on vain riidan hankkimiseksi. Ja vähän tuommoinen satiirinen viesti, että parannappa nyt tämä minun sotapäällikköni, kun hänellä on tällainen mahdoton sairaus, spitaali vaivanaan.

Israelilainen kuningas on epätoivoinen, mutta kun Jumalan mies, Jumalan profeetta Elisa kuulee, mitä Israelin kuningas on tehnyt, hän lähettää sananviejät sanomaan kuninkaalle, että miksi repäisit vaatteesi. Lähetä tuo mies minun luokseni, niin hän tulee tietämään, että Israelissa on profeetta. Profeetta on Jumalan sanansaattaja, Jumalan mies.

Elisa luottaa Jumalan voimaan. Hän pyytää lähettämään Naamanin luokseen. Naaman menee Elisan luo, mutta Elisa ei ota häntä edes vastaan. Hän ainoastaan lähettää palvelijan, joka kertoo ohjeen: "Mene Jordanille ja peseydy siellä seitsemästi, silloin sinun ihosi palaa entiselleen ja olet taas puhdas ja terve."

Yksinkertainen ohje. Mene ja peseydy seitsemästi ja sen jälkeen olet taas puhdas ja terve. Mutta tästä Naaman vihastuu. Ihan liian yksinkertaista. Luulin, että tuo profeetta olisi edes tullut minun luokseni ja tehnyt liikutukset kättä sairaan paikan päällä, ottanut sillä tavoin pois spitaalini. Ja eivätkö kotimaani Damaskoksen joet Abana ja Barbaro ole kaikki Israelin vesiä paremmat ja puhtaammat? Ja nyt tuo muka profeetta sanoo minulle, että mene vain ja peseydy seitsemän kertaa siellä Jordanissa. Liian helpolta kuulosti profeetan ohje.

Mutta palvelija saa kuitenkin suostuteltua. Hän sanoo, että jos profeetta olisi määrännyt sinulle jonkin vaikean tehtävän Naaman, etkö olisi täyttänyt sitä, saati sitten kun hän sanoo, että sinun on puhdistuaksesi vain peseydyttävä.

No näin tuo Naamanin palvelija saa lopulta houkuteltua Naamanin niin, että hän menee ja peseytyy tuolla Jordanissa seitsemän kertaa. Ja silloin hänen ihonsa tuli lapsen ihon kaltaiseksi ja hän oli taas puhdas.

Sen jälkeen tulee Naamanin uskon tunnustus. "Nyt minä tiedän, että ei Jumala ole missään muualla kuin Israelissa. Otathan siis kiitoslahjani palvelijaltasi vastaan."

Hän sanoo Elisalle kiittäen siitä, että hän on löytänyt elävän Jumalan.

Tämä kertomus on tuhansia vuosia vanha. Raamatun kertomus. Siinä on kuitenkin paljon viisautta. Ja ajattelen, että se kertomus myös opettaa meille paljon Jumalasta ja hänen tavastaan toimia myöskin silloin, kun hän kutsuu ihmisiä uskomaan ja yhteyteensä.

Jumalan järjestys on erilainen kuin meidän ihmisten. Hän ei ole voimassa, viisaudessa ja vallassa. Vaan hän on heikkoudessa. Tuo pieni lapsi, jolla on kova kohtalo, israelilainen tyttö, ja hän kertoo elävästä Jumalasta tuolle Naamanille, suurelle sotapäällikölle. Naaman lähtee etsimään pelastusta. Hän menee löytämään Jumalan miehen ja profeetan. Naaman on riisuttu kaikesta inhimillisestä voimasta ja vallasta, kun hän on saanut tuon sairauden. Niin kuin se meillekin käy. Hän on valmis etsimään pelastusta. Mutta tuntuu, että liian yksinkertainen on tuo pelastus. Mielellään tekisi jotakin sen pelastuksen eteen. Mutta kun ainoastaan menet ja peseydyt seitsemän kertaa. Ja se on siinä.

Me mielellämme tekisimme myös pelastuksemme eteen. Me saatamme... Sairaus saattaa meitä pysäyttää. Ihan ajallinen sairaus tai jokin muu elämän kohtalo. Me saatamme tuntea oman heikkoutemme ja huomata, että meissä on myös synnin spitaalisairaus. Tunnemme itsemme avuttomaksi ja kaipaamme Jumalan armoa. Ja samanlaista luottamusta, joka tuolla pienellä tytöllä on elävää Jumalaa.

Mutta meille ei kävisi yksinkertaiset keinot armon vastaanottamiseksi. Me mielellämme tekisimme jotakin sen eteen, että Jumala meidät pelastaa. Mielellämme hankkisimme ansioita, jotta voisimme näyttää Jumalalle, että kyllä minä olen käynyt kirkossa ja kyllä minä olen rukoillut. Olen lukenut Raamattua. Olen tehnyt paljon hyvää läheisilleni. Katso Jumala, eikö nämä kelpaa. Ne ovat hyviä asioita. Ne ovat tärkeitä asioita.

Mutta Jumalan järjestys on kuitenkin se, että ensin hän tekee meidät tyhjiksi, köyhiksi, avuttomiksi, pelkääviksi. Ja sen jälkeen hän täyttää meidät armollaan ilman meidän omaa ansiotamme. Ja sen jälkeen tuo armo ja rakkaus saa tehdä meitä myös noita Jumalan töitä.

Tänäänkin Jumalan armo ja anteeksiantamus on läsnä avuttomalle spitaaliselle. Avuttomalle lapselle, joka kaipaa luottamusta Jumalaan. Sinulle, joka löydät itsesi tästä kertomuksesta. Älä pelkää. Jumala on armollinen ja hyvä. Hän kutsuu meidät uskomaan tänäänkin. Saat uskoa syntisi anteeksi. Hänen poikansa nimessä ja veressä saat turvata pelastajaan, Jumalan poikaan. Omasta voimasta ja ansiosta.

Näitä ei voi julistaa, vaan Jumalan pyhän hengen voimasta. Niin profeetta Elisakin tunsi. Nimittäin kun tässä kertomuksessa Naaman ottaa ison omaisuuden mukaan, jonka hän lupaa sille, joka hänet pelastaa, niin Elisa ei suostukaan ottamaan tuota omaisuutta vastaan. Hän sanoi, että ei se minun ansiotani ollut, vaan Jumala teki sen työn sinussa. Jumala sinut johdatti tähän tilanteeseen. Se on Jumalan ansio.

Ja niin se elävä usko on. Jumalan täydellinen työ ja lahja, jonka me ihmiset vain uskolla voimme ottaa vastaan ja omistaa. Ja sen jälkeen Jumala työtänsä meissä tekee synnyttää iloa ja rauhaa ja vapautta. Onnea siitä, että me olemme pelastetut tuosta kuoleman sairaudesta, spitaalista ja synnistä.

Nousemme tunnustamaan kristillisen uskon:

Minä uskon Jumalaan, Isän kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herramme, joka sikiisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istui Jumalan, Isän kaikkivaltiaan oikealla puolella, ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja Pyhään Henkeen, Pyhään yhteiseen seurakuntaan, Pyhään yhteyteen, syntien anteeksiantamiseen, ruumiin ylösnousemiseen ja iankaikkiseen elämään.

Kiitos.