Jouluaaton hartaus Merijärven kirkossa 24.12.2022 14.58

Kulkaamme pyhää evankeliumia Luukkaan mukaan. Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyyrinyksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon kukin omaan kaupunkiinsa.

Myös Joosef lähti Kaleleasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, Beetlehemiin. Sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.

Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö. Minä ilmoitan teille ilosanoman suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille. Te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä."

Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: "Jumalan on kunnia korkeuksissa. Maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa."

Kun ajattelemme meidän aikaamme kuunena vuonna, niin saatamme ajatella, että meidän aikamme on tapahtunut hyvin merkittäviä asioita. Meillä ihmisillä ehkä on hieman sellainen tapa, että me korostamme oman aikamme merkitystä. Toki on varmasti tapahtunutkin merkittäviä asioita, mutta ei niin merkittäviä kuin siihen aikaan, kun keisarina oli Augustus.

Tapahtui niin suuria asioita, että ajanlasku aloitettiin alusta. Niin ei ole käynyt meidän aikanamme. Oikeastaan tämä, mitä kerrottiin evankeliumissa, menee kaiken muun edelle. Tämä on etusivun juttu. Vai onko? Kun ajattelemme omaa aikaamme, niin ei tästä varmaan saada ykkösuutista. Monet asiat tuntuvat olevan tärkeämpiä kuin Jeesus.

Jumalan kirjoissa, Jumalan ajatuksissa Jeesus on tärkein asia. Jos ei olisi Jeesusta, niin ei olisi koko maailmankaikkeutta. Ei olisi mitään. Ei olisi edes elämän tarkoitusta. Kaikki olisi pohjaa vailla. Ihmiskunta, jos sitä siis olisikaan, eläisi synkkyydessä ja pimeydessä, vailla mitään toivoa, vailla minkäänlaista valoa.

Tähän profeetat ennustivat: "Esa ja muun muassa kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon, jotka asuvat kuoleman varjon maassa. Niille loistaa kirkkaus." Kaiken hän on hyvin tehnyt ajallaan. Näin sanottiin Jeesuksesta.

Tämä pätee hyvin myöskin Jumalaan. Jumala loi kaiken ajallaan hyväksi, näkyvän ja näkymättömän maailman. Me tässä evankeliumitekstissämme saamme molemmista esimerkin. Jumala loi näkyvän maailman, asetti kansat ja niille asumisen ajat ja rajat.

Marian kotikaupunki oli Nasaret. Joosefin kotiseutu oli Beetlehemissä. Nyt tuli keisarilta käsky mennä kirjoittautumaan veroluetteloon. Joosef olisi voinut mennä yksinkin tuonne Beetlehemiin ja kirjoittautua myös Marian puolesta veroluetteloon. Mutta koska Maria oli viimeisellä raskauskuukausellaan, niin eihän voi jättää häntä Nasaretiin. Tämä oli myöskin Jumalan ajatus.

"Sinä Beetlehem Efrata, et ole suinkaan vähäisin sukukuntien joukossa, sillä sinusta on nouseva hallitsija." Näinhän profeetta ennusti. Ja niinpä Joosef lähti Galileasta ja otti Marian mukaansa.

Voimme ajatella, että ei Joosefista ollut mitenkään vastenmielistä lähteä omalle kotiseudulleen. Kotiseutu on merkittävä asia. Esimerkiksi täällä Merijärvellä ja monessa muussakin kunnassa on kotiseutuyhdistys, joka vaalii kotiseudun tärkeitä asioita. Erityisesti näin joulun aikaan juuret ovat tärkeitä.

On hyvä, että meillä ihmisillä olisi myöskin hengelliset juuret, jotta me olisimme juurtuneet Jumalan valtakuntaan ja hänen rakkauteensa. Näinhän olivat myöskin Joosef ja Maria tehneet.

Me muistamme Marian ihmettelyn, kun hänelle ilmestyi enkeli ja sanoi Marialle, että sinä synnytät pojan. Maria ihmetteli tätä asiaa, mutta ei tehnyt enkelin ilmoitusta tyhjäksi. Hän kyllä kyseli, miten se on mahdollista, ja enkeli hänelle selitti.

Kun Jumala halusi toteuttaa pelastussuunnitelmansa, niin hän ei tehnyt sitä ihmisten mielen mukaisesti. Paavali kirjoittaa siitä, että tämä evankeliumi, jota julistetaan, ei ole ihmismielen mukainen. Se on siis Jumalan mielen mukainen.

Ja Jumala päätti, että Jeesus syntyy alakertaan, talliin, luolaan. Hän syntyi köyhäksi. Siinä oli Jumalalla oma tarkoituksensa. Jumala ei halunnut, että joulu on rikkaiden juhla. Hän halusi, että joulu on köyhien juhla.

Niin kuin tänäänkin soi enkeli laulu: "Tänään riemuisena se iki kirkkaudesta hiljalleen jää on jälleen köyhien se kuultavana, kuin tuli kylmän ilman lämmittää."

Jeesus syntyi ja hänet kapaloitiin ja pantiin seimeen. Kristus kapaloitiin ihmisyyteen. Jumalalle olisi ollut mahdollista tulla tänne maan päälle Jumalana, mutta niin hän ei tehnyt, vaan hän tuli ihmisenä ja Jumalana.

Se johtui siitä, että Jumala oli niin vaativa, että se, minkä ihminen oli rikkonut, niin sen piti myöskin ihmisen sovittaa. Yhden Aadamin kautta tehty rikos piti yhden ihmisen kautta sovittaa. Ja se ei ollut mitenkään muuten mahdollista kuin, että ihminen ja Jumala olivat samassa persoonassa. Ja näin oli oltava.

Ja siksi Jeesus sikisi pyhästä Hengestä. Hän ei olisi voinut muuten olla Jumalan Poika. On tärkeää, että me myönnämme, että Jeesus on sekä ihminen että Jumala. Jolle ei näin ole, niin pelastus ei ole mahdollinen.

Sillä me ihmiset olemme kaikki poikenneet pois ja tulleet kelvottomiksi. Jeesus kykeni täydellisyyteen siksi, että hänessä oli myös Jumaluus. Ja tämä oli ihme, että Jumala syntyi syrjäseudulle, Beetlehemiin, paljon pienempään kaupunkiin kuin mitä olisi ollut vaikkapa Jerusalem.

Ja hän syntyi seudulle, josta löytyi paimenia, jotka uskoivat enkelin sanomaan. Tämä joulun sanoma on edelleenkin sellainen, että se on vastaanotettava uskolla. Paimenet uskoivat ja siksi he lähtivät seimen luokse.

Luther sanoo, että me olemme kuin seimen ääreen kokoontuneet eläimet ja seimessä pannaan eteemme Kristus sielujemme ravinnoksi. Usko on sellainen asia, että se saa ihmisen liikkeelle.

Enkeli ei kehottanut paimenia lähtemään, vaan enkeli sanoi kyllä paimenille, että te löydätte lapsen kapaloituna makaamassa seimessä. Paimenille itsessään tuli sellainen halu, että nyt Beetlehemiin. Ja niin he lähtivät.

On tärkeää, että sinäkin lähdit tänään seimen äärelle. Meille ei riitä se, että me myönnämme, että on ollut olemassa Beetlehemin joulu. Joulu.

Vaan meidän sydämestämme pitää löytyä myöskin joulu. Ihmistä ei pelasta se, että hän myöntää historiallisen tosiasian, että näin näyttää olevan. Jeesus oli myös historiallinen henkilö. Hän eli keisari Augustuksen aikana, kärsi ja kuoli Pontius Pilatuksen aikana.

Vaan ihmisellä täytyy olla todiste myös omassa tunnossaan. Pyhän Hengen tulee todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapset. Tämä ei ole mahdollista muuten kuin, että Jeesus asuu ihmisen sydämessä.

Ja kun tämä joulun sanoma saa koskettaa ihmistä niin syvältä, että hän huomaa, että hän ei voi kelvata Jumalalle. Hän ei voi saada syntejään anteeksi muuten kuin Jeesuksen Kristuksen kautta, niin sydämeen alkaakin loistaa joulun valot.

Pelkkä syntien myöntäminen ja katumus ei ihmistä vielä auta, mutta kun sydämeen saa alkaa loistaa Herran kirkkaus, pääsiäisen valo, sanoma ylösnousemuksesta ja syntien sovituksesta.

Ja kun ihminen saa kuulla Kolkatain mäen evankeliumin, saa uskoa syntinsä anteeksi, niin ihmisen sydämessä alkaa todellinen joulun ilo.

Tänäänkin sinua kutsutaan. Sinua kehotetaan avaamaan ovi, kun Jeesus kolkuttaa. Hän tahtoo tulla sinun sydämesi viettämään joulua.

Sinä saat tänään kunnioittaa Jumalaa, Isää taivaallista, kaiken hyvän jakajaa, armon antimista. Kun sinä saat henkilökohtaisesti kokea, miten joulun Herra, Jeesus Kristus, evankeliumin sanassa tulee luoksesi, niin että saat uskoa syntisi anteeksi annetuksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Ja saat kokea, että maan päällä rauha on nimenomaan sinun omassa sydämessäsi. Ja kun ihmisellä on sydämessä Jumalan rauha, niin hänestä tulee rauhan välittäjä.

Niin kuin Erjärven entinen kirkkoherra Väinö Havasi siitä runossaan totesikin: "Saavu joulupienokaisen lailla mahtimieden miehen miesten neuvospöydän luo. Katso silmilläsi autuailla, kimmel aamuruskon teiltä tuo."

Jeesus tulee köyhässä Jumalan lapsessa ja haluaa välittää rauhaa tähän maailmaan. Tärkeää, että meidän yhteiskunnassamme, meidän keskellämme kaikuu rauhan evankeliumi, jotta me saisimme omassa kodissa pyytää anteeksi, antaa anteeksi, jotta me saisimme kertoa lähimmäisellemme, että ei tarvitse jäädä syntien valtaan, vaan evankeliumin kautta voi päästä uskomaan.

Tällä tavalla Jumala saakoon kunnian ja me ihmiset saamme nauttia Jumalan rakkaudesta ja myöskin lähimmäisen rakkaudesta. Jumala on sellainen Jumala, joka haluaa antaa ilon koko kansalle.

Viettäkäämme kiitosjuhlaa. Piipykäämme nyt riemuiten äärellä seimen sen ja unohtakaamme maiset huolemme, maiset tuskamme. Ajatelkaamme, että tänään on joulujen joulu.