Sanajumalanpalvelus/saarna Merijärven kirkossa 25.12.2022 06.58

Nouskaamme kuulemaan pyhää joulu-evankeliumia. Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon kukin omaan kaupunkiinsa.

Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.

Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtä äkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: älkää pelätkö. Minä ilmoitan teille ilosanoman suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille. Te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.

Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: Nyt, Betlehemiin. Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.

He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä. Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.

Oletko sinä joskus miettinyt elämän tarkoitusta? Kun lapsi kastetaan, niin pappi tekee hänen otsaansa ristinmerkin ja toteaa: antakoon hän sulle voimaa joka päivä kuolla pois synnistä ja elää Kristukselle. Siinä on lyhyesti elämän tarkoitus sanottu. Kuolla pois synnistä ja elää Kristukselle. Siksi tässä evankeliumitekstissämme puhuttiin vapahtajasta.

Huomasitte varmaan, että tässä ei mainittu nimeä Jeesus. Sen sijaan mainittiin jo tuo sanomani vapahtaja. Mainittiin Kristus ja mainittiin Herra. Tämä kaikki ovat myöskin Jeesuksen nimiä. Tässä evankeliumitekstissämme esiintyi myös muita nimiä: Augustus, Kyrenius, Maria, Joosef. Monia muitakin nimiä olisi voitu mainita. Emme tarkkaan tiedä, keitä kaikkia oli tuossa Jeesuksen seimen äärellä. Oikeastaan meidän ei tarvitsekaan tietää. Tärkeintä olisi se, että minä olen seimen äärellä.

Betlehemin joulu on meille tärkeä asia. Siitä meille kerrottiin evankeliumitekstissämme. Me kaikki tiedämme, että siitä on kulunut aikaa jo yli kaksi tuhatta vuotta. Betlehemin joulun lisäksi me tarvitsemme oman joulumme. Meille ei riitä se, että meidän kodissamme on joulu. Sitähän monet ihmiset valmistelevat ja hyvä niin. Siinä on varmaan yksilöllisiä eroja, miten joulu kunkin mielestä on valmisteltava.

Mutta todellinen joulu ihmiselle syntyy hänen sydämeensä. Ja tämä on hyvä asia, että puhutaan sydänten joulusta. Nimittäin meidän yhteiskunnassamme saattaa olla, että jopa nettiradion kuulijoissa on sellaisia, jotka eivät pystyisi tällaista ulkonaista joulua valmistelemaankaan. Ei ole voimia, ei ole terveyttä. Siksi tänään sinulle ja kaikille kuuluvat sanat: Tulkaa, kaikki on jo valmiina.

Me olemme omien jouluvalmistelujemme kanssa pahasti myöhässä. Nimittäin Jumala aloitti nämä jouluvalmistelut jo maailman luomisen aikoihin. Hän teki pelastussuunnitelman luomalleen ihmiselle. Kaikki on luotu Kristuksen kautta ja häntä varten. Sinutkin. Siihen juuri kiteytyy se elämän tarkoitus: Kuolla joka päivä pois synnistä ja elää Kristukselle.

Jeesuksella ei ollut tilaa majapaikassa. Tuo majapaikka saattoi olla ihan tavallinen talo. Voi olla jopa niin, että Joosef, kun Betlehemiin lähti Nasaretista noin 130 kilometrin matkan, niin ajatteli tuolla matkalla, että hän ensiksi kysyy yöpaikkaa sukulaistaloista. Hänhän oli Betlehemistä kotoisin. Hänen sukujuurensa olivat siellä. Mutta kansa oli paljon liikkeellä, eikä yöpaikkaa löytynyt. Tosin löytyi sitten eläinten suojasta, tallista, luolasta, alakerrasta paikka.

Jumala. Jumala. Jeesus syntyi ja hänet pantiin seimeen. Näin Jumala tuli keskellemme. Hän tuli siis alhaalle, alakertaan. Jumala. Jumala. Jumala ei olisi kenellekään tavoittamattomissa. Seimen äärelle saattoi tulla pienet lapsetkin ja he näkivät, että seimessä makaasi vapahtaja.

Joulu on pienten ja köyhien juhla. Raamatussa puhutaan siitäkin, että eivät terveet tarvitse parantajaa. Itse asiassa näin tämä Luukas, evankeliumitekstimme kirjoittaja, lääkäri ammatiltaan, totesi eräänä toisessa kohtaa. Jumala. Jumala. Jumala. Jumala valmisti pelastuksen syntisille. Ihminen, joka ei koe syntisyyttä, ei tarvitse myöskään vapautusta synneistään.

Tosin me ymmärrämme niin, että Jumalan edessä kukaan ihminen ei ole synnitön, mutta kaikki ihmiset eivät koe syntisyyttä. Siksi eivät tunne tarvetta päästä synneistään vapaaksi. Paimenet selvästikin tarvitsivat vapahtajaa. He pelästyivät, kun Herran kirkkaus ympäröi heidät.

Enkeli kuitenkin puhui heille eräänlaisen esipuheen, jossa hän totesi: älkää pelätkö, minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Näin enkeli valmisti paimenia vastaanottamaan vielä suuremman sanoman. Nyt paimenet tiesivät, ettei ole kyseessä mikään paha asia, mikään pelottava asia, vaan on kysymys jostakin suuresta, iloisesta asiasta. Eihän enkeli muuten heille olisi ilmestynyt.

Ja todella suuresta asiasta olikin kysymys. Enkeli sanoi, että teille on tänään Daavidin kaupungissa syntynyt vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Ja hän antoi merkin siitä, että löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä. Ja kun enkeli oli tämän sanonut, niin samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko.

Emme tarkkaan tiedä, paljonko enkeleitä oli, tai emme oikeastaan tiedä ollenkaan muuta kuin, että oli suuri joukko. Muistamme Raamatusta, kun Jeesusta oltiin vangitsemassa. Niin hän olisi silloin pystynyt sanojensa mukaan kutsumaan paikalle noin 70 000 enkeliä. Varmaan paljon enemmänkin enkeleitä on Jumalan luona. Emme tiedä määrää. Ei mikä meidän tarvitsekaan tietää.

Mutta varmaan tätäkin tapahtumaa, tätä ilmoitusta, oli juhlistamassa ihan riittävän suuri joukko, jotta nuo paimenetkin olisivat havainneet, että oli kysymys yliluonnollisesta asiasta. Se näkymätön maailma, jonka Jumala luomisessa myös loi, oli nyt heidän keskellään silmin nähtävissä. Ja nuo enkelit lauloivat: Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

Tämä enkelien laulu on esillä jokaisessa messussa, jota vietetään kirkoissamme. Emme aina huomaa, että Jumalan työt ovat keskellämme. Tämäkin päivä on Jumalan teko. Koko elämämme on Jumalan lahjoja täynnä.

Paimenet saivat tehdä työtä. Heillä oli tärkeä tehtävä huolehtia laumasta. Meillä monilla on myös ajallisia tehtäviä. Jotkut ovat elämäntyönsä tehneet ja ovat eläkkeellä. Jotkut ovat saattaneet terveytensä vuoksi olla sairaseläkkeellä ikäänsä. Jokaisella kuitenkin on tärkeitä tehtäviä, vaikkapa kodissa tai lähimmäisten keskellä.

Niiden keskelle tulee sanaa, että on syntynyt vapahtaja. Enkeli ei paimenille sanonut, että menkää Betlehemiin. Menkää etsimään häntä, mistä minä teille ilmoitin. Vaan paimenet itse kokivat, että nyt on lähdettävä. Nyt Betlehemiin. Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen minkä Herra meille ilmoitti.

Paimenilla oli usko siihen, että mitä enkeli sanoi, niin se on totta. Niin tapahtuu. Ja heillä tuli kiire. He halusivat päästä äkkiä näkemään tuon, mitä enkeli oli heille ilmoittanut. Ja he löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä.

Ja nyt paimenet saivat olla itse viestin viejinä. He kertoivat Marialle ja Joosefille, mitä heille oli lapsesta sanottu. Ja kaikki, jotka kuulivat tämän paimenten kertomuksen, olivat ihmeissään. Niinhän mekin olemme. Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.

Näin Maria varmaan teki myös silloin, kun enkeli Gabriel oli hänelle ilmestynyt ja sanonut, että sinä synnytät pojan ja annat hänelle nimen Jeesus. Ja varmaan silloinkin Maria tutkisteli sydämessään asioita, kun hän myöhemmin oli Jerusalemissa pääsiäisjuhlilla. Ja Jeesus tuolla matkalla joutui kadoksiin ja sitten lopulta löytyi, ja Jeesus selitti, että hän oli siellä, missä hänen isänsä on.

Meidänkin elämässämme voi olla ihmeellisiä tapahtumia ja me saamme niitä tutkistella ja miettiä, katsella Jumalan ihmeitä elämässämme. On tärkeää, että me kokoonnumme Jeesuksen seimelle ihmettelemään. Nimittäin sydämemme ei voi tulla joulu. Me emme voi saada sielullemme ravintoa, ellei me tule Jeesuksen luokse.

Luther totesi, että me olemme kuin seimen ääreen kokoontuneet eläimet ja seimessä pannaan eteemme Kristus sielujemme ravinnoksi. Sellainen on Jumalan valtakunta tänäänkin. Jumalan valtakunnassa eletään armon evankeliumista, armon sanoista.

Jeesus syntyi tänne maailmaan siksi, että hän tuli valmistamaan isän luokse sijaa. Jumalan tahtoon, että kaikki ihmiset uskoisivat ja pelastuisivat. Jumalan tahtoon, että Jumalan tietää, että eivät kaikki vielä usko. Ja siksi pelastuksen evankeliumia saarnataan tänäkin jouluna.

Jeesuksen seimen äärelle kutsutaan, isän valtakuntaan kutsutaan ja todetaan, että kaikki on valmiina uskottavaksi ja vastaanotettavaksi. Jumalan armo on keskellämme sinua varten, jotta armo saisi tehdä sinun sydämeesi joulun.

Päällä synnin maan rauhaa kaivataan, karkottamaan vihaa sydämistä, luomaan Herran kansaa ihmisistä. O, jos sana jouluyön saisi tehdä rauhantyön. Tämä on pyyntömme tänäänkin.

Sinä saat uskoa syntisi anteeksi annetuksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Tällainen on Jumalan valtakunta. Tällaista on olla Jeesuksen seimen äärellä. Nyt viipykäämme riemuiten äärellä seimen sen ja maiset tuskat unohtain on joulu joulujen.

Nouskaamme tunnustamaan kristillinen usko:

Minä uskon Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan luojaan.

Ja Jeesukseen, Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka siki pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin.

Astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän kaikkivaltiaan oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Ja Pyhään Henkeen, pyhään yhteiseen seurakuntaan, pyhäin yhteyteen, syntien anteeksiantamiseen, ruumiin ylösnousemiseen ja iankaikkiseen elämään.