Seurapuhe Oulun RY:llä 29.01.2023 17.03

Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien meidän kanssamme. Seuraajien aluksi hiljennymme rukoukseen.

Pyhä Jumala, rakas taivaallinen Isämme. Tämän kauniin sunnuntai-illan hetkenä olemme edessäsi avaton Raamatun äärellä ja pyydämme siitä sielullemme virvoitusta. Sinä taivaallinen Isä tiedät, mitä me tarvitsemme. Ja siksi me tarvitsemme. Turvallisin mielin olemme edessäsi. Ja rukoilemme, että sinä henkilökohtaisesti meille puhuisit. Näyttäisit Isän kasvosi, armosi ja laupeutasi. Me pyydämme siunausta seuroihimme. Me kätkemme rukouksiimme ne rakkaat läheiset, jotka nyt surevat pois mennyttä omaistaan. Ole sinä heidän lähellään. Lohduta ja anna turvaa sinä iankaikkinen Jumala. Siunaa meidän seuramme nimesi kunniaksi. Aamen.

Rakkaat matkaystävät. Tämä neljäs loppiaisen jälkeinen sunnuntai puhuu Jeesus-alttasi. Jumala suo. Niin nämä aiheet voivat liittyä myöskin yhteen saarnassani. Puhuen aiheesi luen profeetta Jesajan kirjasta. Sen luvusta 30, jakeesta 18 jakeeseen 21. Ehkä erään viime sunnuntain vanhan testamentin. Luen sen kirkkoraamattu 38 mukaisesti.

Sen tähden Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen. Sen tähden hän nousee armahtaaksensa teitä. Sillä Herra on oikeuden Jumala. Jumala. Autuaita kaikki, jotka häntä odottavat. Sinä kansa, joka asut Siionissa, Jerusalemissa, älä itke. Hän on sinulle totisesti armollinen. Kun apua huudat, sen kuullessaan hän vastaa sinulle kohta.

Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi. Ja sinun korvasi kuulevat takaisin tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle. Tässä on tie, sitä käykää. Aamen.

Tekstiä valmistellessani ja tätä saarnaa tutustuin profeetta Jesajan kirjasta alkuosaan ennen tätä lukua 30. Ja tulin sekä iloiseksi että surulliseksi. Ehkä ensin surulliseksi ja sitten iloiseksi. Surulliseksi sen tähden, että profeetta Jeremian teksti alkaa niin surulliseksi, kurjaksi.

Kuulkaa taivaat ja maa ota korviis, sillä Herra puhuu. Minä olen lapsia kasvattanut ja korottanut, ja he ovat minusta luopuneet. Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen, mutta Israel ei minua tunne ja minun kansani ei ymmärrä.

Mitenkä surullista, että Herra, vanhurskas ja kaikkivaltias Jumala, joutuu toteamaan omaisuuskansastaan Israelista, että he eivät tunne luojaansa. Häntä, joka väkevällä kädellään johti lupauksen kansan Egyptistä kohti luvattua maata, näytti heille voimansa ja ihmeensä, että tuo kansa kadotti luojaansa.

Ja hän, joka on luoja, hän on luoja. Jos Jesajan kirja olisi vain tätä, kuinka surullista se olisikaan. Mutta Jumala, vanhurskauden Jumala, on myöskin armon Jumala. Se, joka on nähnyt Jumalan vihaiset kasvot, ei ole nähnyt vielä kokonaista Jumalaa, sitä olemusta, jota hän pohjimmiltaan tahtoo olla luoduilleen.

Hän ilmoitti profeettojensa kautta ja myöskin tämän Jesajan kautta vahvasti lupauksestaan, Messiaasta, joka syntyy, josta Jumala oli puhunut jo Aadamille ja Eevalle vaimon siemenestä. Mutta Jumalan tarvitsi ja tarvitsee yhä kutsua valtakuntansa työhön itse lähettiläänsä.

Näin kävi Jesajankin kohdalla. Hän oli mennyt temppeliin ja siellä häntä kosketti Jumalan pyhyys. Jumalan pyhyyden keskellä yksikään ihminen ei voi ylpeillä. Eivät ole voineet ylpeillä profeetat. Eivät ole voineet ylpeillä sen jälkeen muutkaan.

Ja erityisesti siinä tilanteessa, jossa profeetta oli, että hän tunnustaa: voi minua, minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet ja kansalla, jonka keskellä asun, on saastaiset huulet. Ja nyt minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.

Profeetta Jesaja katsoi kauas. Hän katsoi Kristuksen päiviin saakka. Pääsiäisen ajan teksteissä profeetan silmät ovat tavoittaneet kärsivän vapahtajan. Kuinka vahvasti hän seitsemänsataa vuotta ennen kuin kaikki tapahtuukaan kuvaa Jeesuksen Kristuksen kärsimystä.

Jumala ei hylännyt kansaansa, vaikka se oli etääntynyt, eikä enää tuntenut luojaansa. Jesajan nimi merkitseekin Herra pelastaa. Oikeastaan tuo nimi jo kuvastaa hänen tehtävänsä, Herran pelastavaa työtä, jota hän tekee saarnatun sanan kautta, jota profeetta Jesaja on valmis saarnaamaan. Hän sanoo: tässä olen, lähetä minut.

Teksti, jonka luin, on täällä todellakin Jesajan kirjan luvussa 30. Ja sehän alkoi näin: Sen tähden Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen.

Herrankin pohjimmainen mieli ei siis olekaan kostaa. Herran syvin olemus ei ole koston, vaan armahduksen olemus. Joka on nähnyt vihaisen Herran, ei ole nähnyt vielä Herraa siinä, mistä hän tahtoo ihmiselle esittäytyä: armollisena, laupiaana.

Rakas samankuulija, panitko huomiosi, että Herra, kaikkeuden Jumala, odottaa ihmiseltä jotakin, että voisi olla armollinen, että Hän voi olla armollinen. Milloin voi olla armollinen? Eikö vasta sitten, kun ihminen on Jumalan edessä löytänyt syyllisyytensä? Sen, että minä en omilla töilläni, teoillani, enkä millään, mitä minä teen, voi sovittaa vanhurskaasta Jumalaa. Voi sovittaa pahoja tekojani, syyllisyyttäni Jumalan edessä.

Ei ole itsestäänselvyys, että ihmisellä on tällainen mieli, oikea kuva itsestään. Sillä niin helposti, kun ihmisen on olemassa, on se, että ihmisen on olemassa, on se, että ihmisen on olemassa, on se, että ihmisen on olemassa, on se, on se, on se, on se, on se, on se, on se. On se animateva isä, luova hal encourages sin spots is. On se you keep your heart.

Ja tällainen syntiin joutunut ihminen, jota me kaikki Raamatun mukaan ihan kaikki olemme, helposti ajattelee, että minähän olen niin sanotusti ihan tavallinen, niin kuin muutkin, ei sen kummempi. Ja helposti tällainen ihminen löytää myöskin puolustukseksiin yhtä ja toista sinänsä ihan hyvää, niin kuin esimerkiksi hyvä naapuruus on, niin kuin esimerkiksi yhteiskunnan palveluksessa oleva tekee hyvää työtä, ja ynnä muuta. Ihminen voi löytää peitteitä itselleen Jumalan edessä, mutta ne eivät riitä.

Herra odottaa, että voisi olla armollinen. Hän nousee armahtaakseen teitä.

Meille kaikille on, on lienee tuhla ja poikavertaus niin tuttu, että me osaamme lähes alusta loppuun kertoa, mitä siinä tapahtuu. Pojasta, joka lähtee isän kodista, joutuu vieralle maalle, menettää omaisuutensa, kaiken omaisuutensa polvittomassa elämässä, irstaisuudessa, niin kuin vanhempikäännös sanoo. Ja kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli nälkä. Ja pojalle tuli hätä.

Kun tämän päivän aihe on Jeesus auttaa hädässä, voimme kysyä, mitä kaikkea hätää ihmiskunta kätkee sisäänsä. Toistuvat uutiset: sodasta, väkivallasta, toisen ihmisen surmaamisesta, vainoamisesta. Ja sitten, jos sanoisimme tällaiset pienemmät hädän aiheet, niin kuin taloudelliset ongelmat, sairaus, joka sekin on kyllä suuri. Ne ovat hädän aiheita ihmisen elämässä.

Mutta minäpä kysyn sinulta, sanankuulija: mikä on suurin hädän aihe, mihinkä ihminen voi Jumalan edessä joutua? Itse asiassa me kuulimme sen tässä tekstimme alussa: voi minua, minä hukun.

Opetuslapset, jotka joutuivat hätään Genesaretin järvellä, olivat hukkumisvaarassa. Mutta monin kerroin kauhistuivat. Kauhistuivat. Kauhistuivat.

Kauhistuttavampi hukkuminen on silloin, kun ihminen hukkuu synteihinsä. Monin verroin kauhistuttavampi hätä on silloin, kun on sielun hätä, eikä ole auttajaa. Auttajaa.

Herra odottaa. Nousee. Armahtaa. Jotta sinua.

Puhlaaja poika, tuo on kaikkensa menettänyt. Voimme ehkä asettua. Mietti kerran jos toisenkin, että voinko minä palata. Olisiko tässä sana on kuulossa. Ehkä siellä netin äärellä yhtään kuulija, joka kyselee mielessään, voinko palata. Onko minulla oikeutta palata? Millainen on vastaanotto? Jos minä palaan.

Kun on tullut puhuttua yhtä ja toista. Kun on pullisteltu ja oltu suurta miestä ja naista. On tiedetty ja on osattu arvioida. Ja nyt pitäisikin palata pieneksi.

Isä nousee armahtaakseen. Hän nousee armahtaakseen teitä. Sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita kaikki, jotka häntä odottavat.

Oikeuden Jumala. Oikeuden. Tarkoittaa, hän on myöskin vanhurskauden Jumala. Oikeamielisyyden Jumala. Ja hänen silmiensä edessä on kaikki avointa.

Sinä kansa, joka asut Siionissa. Sinä kansa, joka asut Siionissa. Sinä kansa, joka asut Siionissa. Sinä kansa, joka asut Siionissa. Sinä kansa, joka asut Siionissa.

Ja myöskin me olemme toinen toisiamme kohtaan armahtavaisia.

Seuraava jae on eri käännösten mukaan hiukan erilainen, mutta ne eivät ymmärtääkseni sulje toisiaan. Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi.

Jumalan kansa ei ole missään maailmanvaiheessa voinut välttyä hädältä, ahdistukselta, vainolta, koettelemuksilta. Koettelemuksilta. Vastoin käymisiltä. Eikä se ole voinut välttyä synniltäkään.

Jos me sanomme, emme me syntiä tehneet ole, niin me valehtelemme, eikä ole totuus meissä.

Hätätila tulee niin helposti. Ajalliset ahdistukset, jotka äsken sen suuren ahdistuksen keskellä ajattelin pienemmäksi, voivat kuitenkin kaataa, musertaan. Sairaus. Koettelemukset. Kaatavat meidät heikot ihmiset.

Tämän päivän teksteissä on yksi henkilö, Job, joka todella tiesi, mitä ahdistukset, tämä hädän leipä suurimmillaan on. Ahdistuksen vesi ja hädän leipä.

Job, joka menetti kaiken. Jolla oli niin valtavan paljon, mutta joka menetti kaiken: omaisuuden, ison perheen, terveyden, ystävät, maineenkin.

Kaiken tuon hädän keskellä Job yltää sellaisiin sanoihin, noihin, joita en osaa ajatella itselleni tuossa tilanteessa, kun hän sanoo: Herra antoi. Herra otti. Herran nimi olkoon kiitetty.

Luulenpa, että kanssani on monia, jotka vähemmästäkin nurisevat, vähemmästäkin masentuvat, emmekä osaa kiittää.

Mutta vihdoin Jobin elämä menee niin vaikeaksi, että hän menettää elämänhalunsa. Siinä vaiheessa Job katsoo kauemmaksi.

Jos täällä tänä iltana olisi teitä Jumalan lasta, niin hän olisi teitä. Olisi teitä Jumalan lasta. Tai siellä netin äärellä yleensäkin ihmisiä, joiden päälle elämän kuormat ovat kaatuneet.

Erityisesti me Jumalan lapsina voimme ja saamme kohottaa katseemme siihen, josta Jobkin sanoo: Minä tiedän. Minä tiedän, että lunastajani elää.

Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Saan katsella häntä omin silmin ja silmäni näkevät. Hän ei ole minulle outo. Tätä minun sydämeni kaipaa.

Suurimmankin ahdistuksen keskellä Job tiesi, että minun lunastajani elää. Tämä on minun sydämeni keskellä Job.

Vanhempi tai Biblia muistaakseni sanoo jotenkin tähän tapaan: Hän viimeisenä päivänä on seisova multieni täällä. Kerran kaikki haudat aukeavat. On oleva ylösnousemus sekä vanhurskasten että vääräiden.

Jumala on uskova. Hänen yhteydessään elämä saa katsella, että viimeinen päivä onkin vapahduksen päivä. Suuren juhlan päivä, joka alkaa eikä pääse. Suuren juhlan päivä, joka alkaa eikä pääse.

Ja sinun korvasi kuulevat takaisin tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle. Tässä on tie. Sitä käykää.

Oletko kulkenut horjumatta elämäntiellä? Voi kuinka helposti me horjahdamme. Niin kuin profeetta sanoo: oikealle ja vasemmalle.

Me voimme horjahtaa siihen, joka oli tapahtunut Galatian seurakunnalle, jossa Kristuksen armosta oltiinkin palattu lain tekoihin ja niiden noudattamiseen. Ja apostoli sanoo, että te jotka tahdotte tämän, teidän mukaan elää, teille ei ole Kristus enää hyödyllinen.

Tai voi käydä niinkin, että lähdetään tämän maailman vapaaseen ilmapiiriin elämään sen mukaan niin kuin hyvältä tuntuu, niin kuin minusta tuntuu. Ja ajatellaan niin, että kun minä toimitan ja elän oman mieleni mukaisesti, minä olen täydellisesti vapaa.

Mikä harha. Jos ihminen oman mielensä mukaan täällä maailmassa alkaa elää, hän kulkee niiden virtojen mukana ja tuulien mukana. Ja hän on yhä, yhä, yhä, yhä, yhä, yhä, yhä, jotka puhaltavat. Silloin mistäkin. Ja huojuu niin kuin kaisla.

Jumalan sana ja Herra Jeesus on elämäntie. Hän sanoo, että minä olen tie, totuus ja elämä. Ei tule kenkään Isän luokse muuten kuin minun kauttani. Ja minä olen kauttasi.

Rakas sanankuulija, elämäntiellä kilvoittelija, kaidalla tiellä. Sillä Jeesus sanoo, että se tie on kaita. Tunnistat varmaan minun kanssani, että horjuvaa on kulku ollut. Mutta Herran ääni on kuulunut ja kuuluu.

Siksi tänäänkin täällä Oulun Rauhan Yhdistyksellä on lähes, voisiko sanoa, itse asiassa tässä alin täyteinen väki asettunut sanan ääreen kuulemaan, mitä Jumala puhuu. Eikä vain kuulemaan korvillaan, vaan kuulemaan ihan sydämellään.

Elävä usko on nimittäin sydämen uskoa. Ja tämä usko kaipaa jatkuvasti Jumalan sanan yhteyttä, elämän leipää, kuten Jeesus sanoikin: Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, mutta jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee.

Rakkaat nuoret. Ilmeisesti niitä sitten toiselle puheelle tulee vieläkin enemmän. Joku on saattanut ihmetellä, että mitä nuori saa seuroista. Minä sinulle, ihmettelijälle vastaan, että leipää. Leipää ne saavat. Elämän leipää. Ja sitä me saamme kaikki.

Sen äärelle me kokoonnumme ja pyydämme, että taivaan Isä avaisi sanansa ja saamme: Tässä on tie, sitä käykää. Pysykäämme sillä tiellä, jota entiset pyhät ovat kulkeneet.

Vaikka kuuluisikin, että kannattaa poikia sinne taikka tänne ja laventaa tietä, pysykäämme tällä kaidalla tiellä.

Muisto. Ehkä viidentoista vuoden takaa. Keskustelin ihmisen kanssa, joka sanoi, että minä menin seuroihin. En ollut silloin vielä vanhoillis-lestadiolaisuuden piiriin kuuluva. Ja menin seuroihin.

Hän kertoi tuosta saarnasta, että siellä hän istui ja kuunteli. Ja hän antoi lausunnon: ei se niin, mitenköhän käyttikään sano, ei se niin loistava ollut sanoitukseltaan.

Mutta sitten hän sanoi: ja tuo puhuja sanoi kolmeen kertaan, että jos tällä seuroissa on yksikään ihminen, joka haluaa saada syntinsä anteeksi ja päästä rauhaa Jumalan kanssa, niin nyt on mahdollisuus.

Ja hän sanoi, että kun hän kolmannen kerran sanoi tuon saman asian, hän nousi siltä tuolilta ja sanoi, että tässä on yksi.

Ei tämä Jumalan valtakunnan saarna ole ulkoiselta muodoltaan erityisen loisteliasta, mutta siinä on Jumalan voima, kaikesta vaatimattomuudessaan. Ja se tulee myöskin nyt lähemmäs sinua, matkaystävä, veljeni ja sisareni.

Hädän veden ja ahdistuksen veden ja hädän leivän keskeltä, seuroihin tullut, sinulle tarjotaan elävää vettä ja elämän leipää. Usko syntisi anteeksi Herramme Jeesuksen Kristuksen ja sovintoveressä. Ole vapaa ja onnellinen.

Että olemme saaneet löytää Jumalan armovaltakunnan, elää sen yhteyden. Ja se on, sillä me tiedämme, että tämän valtakunnan kautta kulkee tie kunnian valtakuntaan taivaassa.

Tässä valtakunnassa itsekin olen ollut kaikkein onnellinen, onnellinen. Saanko uskoa omat syntini anteeksi? Näin tahdon. Ja näin Jumalan lapset, veljet ja sisaret rakkaat, jääkää uskomaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä rauhaan, vapauteen ja ilon saakka. Jeesuksen nimeen. Aamen.

Vapaus.