Seurapuhe Nivalan RY:llä 14.01.2023 19.31

Armo, laupeus ja rauha Jumalalta meidän Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta olkoon meidän kanssamme nyt ja aina.

Aloitamme nämäkin iltaseurat yhteisellä kiitoksella ja rukouksella. Pyhä ja vanhurskas Jumala, rakas taivaallinen Isä, me tänäkin iltana tahdomme kiittää sinua siitä, että me saamme olla sinun lapsiasi, sinun valtakunnassasi. Sinä olet meitä tähän päivään asti armollasi hoitanut ja johdattanut tällä kaitaisella elämäntiellä. Sinä olet oman rakkaan poikasi antanut sovintouhriksi meidän ja koko maailman syntien puolesta.

Pyydämme, että sinä tänäkin iltana olisit henkesi kautta läsnä. Avaisit sanasi sen mukaan, kun näet tarpeelliseksi, ja vahvistaisit meidän heikkoa uskoamme. Puhu sinä, Herra, palvelijasi tahtoo kuulla.

Puheen johdannoksen ajattelin lukea täältä Matteuksen evankeliumin 18. luvusta, luvun lopun alkaen, ja kestää 21. jakeesta aina tuonne 35. jaehen. Ja nämä sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaa?"

"Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentä seitsemän kertaa", vastasi Jeesus.

Taivasten valtakunta on kuin kuningas, joka vaati palvelijoiltaan tilitykset. Kun hän alkoi tarkastaa niitä, hänen eteensä tuotiin palvelija, joka oli hänelle velkaa kymmenen tuhatta talenttia. Miehellä ei ollut millä maksaa. Ja niin kuningas määräsi, että hänet, hänen vaimonsa ja lapsensa ja koko hänen omaisuutensa oli myytävä ja velka maksettava.

Silloin palvelija heittäytyi maahan hänen eteensä ja pyysi: "Ole kärsivällinen, minä maksan sinulle kyllä kaiken."

Kuninkaan tuli sääli palvelijansa, ja hän päästi miehen menemään ja antoi velan anteeksi.

Mutta kun palvelija meni ulos, hän tapasi toisen palvelijan, joka oli hänelle velkaa sata denaaria. Hän kävi miehen käsiksi, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: "Maksa, mitä olet velkaa."

Mies heittäytyi maahan ja pyysi: "Ole kärsivällinen, kyllä minä maksan sinulle."

Mutta toinen ei suostunut siihen. Hän meni ja toimitti työtoverinsa vankilaan, kunnes tämä maksaisi velkansa.

Muut palvelijat näkivät, mitä tapahtui, ja panivat sen pahakseen. He menivät kuninkaalle ja kertoivat hänelle kaiken.

Silloin kuningas kutsutti palvelijan luokseen ja sanoi: "Sinä kelvoton, minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit. Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi niin kuin minä armahdin sinua?"

Pihossaan kuningas pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan.

Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestänne anna kukin veljellenne anteeksi. Aamen.

Oletko, veljeni ja sisareni, koskaan ajatellut, että jos olisit saanut elää Palestiinassa silloin, kun Jeesus täällä maan päällä oli ja olla opetuslasten joukossa, olisiko ollut helpompi uskoa kuin tänä aikana lähes 2000 vuotta myöhemmin?

Mutta jos me katselemme Jeesuksen opetuslapsia ja heidän ajatuksiaan ja toimintaansa sen valossa, mitä täällä Raamatussa kerrotaan, niin me näemme, että kyllä ne inhimillisiä olivat nuo opetuslapsetkin. Ja monista asioista Jeesuksen täytyy heitä yhä uudelleen opettaa. Ja niin hän kärsivällisesti sittenkin.

Tämän saman luvun alussa kerrotaan muun muassa siitä, miten opetuslapset alkavat kiistellä, kuka heistä on suurin. Eikö sekin ole inhimillistä? Me haluaisimme olla jotakin merkittävää ja suurta itsessämme ja myös toisten silmissä.

Ja kun nämä opetuslapset kiistelivät matkalla siitä, niin Jeesus sitten kysyi, mistä tuolla matkalla puhuitte, vaikka he varmaan tiesivät.

Ja silloin Jeesus kutsui luokseen pienen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: "Totisesti, ellette te käänny ja tule niin kuin tämä lapsi, te ette pääse taivasten valtakuntaan."

Jeesus asetti lapsen uskon esikuvaksi. Ja sitten Jeesus myös osoitti, että joka haluaa olla suurin, hän olkoon kaikkien palvelija.

Kumpikohan meistä olisi mieluisampaa, olla toisten palvelijana vai toisten palveltavana? Varmaankin me saamme kokea elämässämme molempia, sekä sitä, että meitä palvellaan, että myös sen, että me saamme palvella.

Täällä Jeesus sitten tässä luetussa katkelmassa kertoi Pietarista, joka oli ruvennut miettimään sitä, miten paljon minun pitää antaa anteeksi sellaiselle veljelle, joka yhä uudestaan rikkoo minua vastaan, joka tekee syntiä minua vastaan. Ja hän ajatteli varmaan, että seitsemän kertaa olisi riittävä. Ehkä hän ajatteli niin, että vielä samana päivänä seitsemän kertaa.

Kumpi on helpompaa, pyytää anteeksi vai antaa anteeksi? Tai kumpi on vaikeampi oppia? Se varmaan saattaa vähän vaihdella.

Toisinaan voi olla niin, että jos meitä on hyvin raskasti loukattu tai meistä on puhuttu pahaa, vieläpä totuuden vastaisesti, niin voi olla, että on vaikea antaa anteeksi.

Toki me tunnemme senkin, että kun synti meihin tarttuu, ja varsinkin sellaisia niin sanottuja nimellisiä syntiä, että me tiedämme hyvin, että tämä on Jumalan sanan vastaista, mutta minä olen nyt joutunut tällaiseen syntiin, niin on vaikea lähteä monta kertaa puhumaan näistä asioista.

Me saamme Jumalalta pyytää voimaa, että hän antaisi meille oikeanlaisen mielen pyytää omia virheitämme anteeksi ja myös antaa toisille anteeksi.

Tuolla Luukkaan evankeliumissa Jeesus opettaa, että jos veljesi tekee väärin, nuhtele häntä. Jos hän sitten katuu, anna hänelle anteeksi. Vaikka seitsemän kertaa päivässä hän rikkoisi sinua vastaan ja seitsemästi tulisi sanomaan sinulle, että minä kadun, anna hänelle anteeksi.

Tässä Jeesus sitten vastaa tuon Pietarin kysymykseen, että ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä seitsemän kertaa. Vanha käännös sanoo tässä seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.

Kun äkkiä lasketaan, niin se antaa 490 kertaa. Jos päivässä pitäisi niin usein antaa anteeksi, niin se voisi ottaa meillä koville.

Siinä seitsemässä kerrassakin varmasti, jos sama ihminen tulee seitsemän kertaa pyytämään anteeksi, että on toiminut minua vastaan, niin varmaan tuntuu, että riittääkö meillä anteeksi antamista.

Meidän on hyvä muistaa, että tässä on kysymys Jeesuksen vertauksesta. Ja tällä luvulla seitsemän on myös sellainen vertauskuvallinen merkitys, että se on täydellisyyden luku.

Se seitsemän on täydellisyyden luku. Ja sitten kun se seitsemänkymmentä kerrotaan seitsemällä, tai niin kuin tässä uudessa käännöksessä seitsemänkymmentä seitsemän kertaa, niin Jeesus tarkoittaa tällä sitä, että aina kun veljesi tulee ja katuu, niin anna hänelle anteeksi.

Me muistamme sieltä, kun Jeesus opetti Isä meidän -rukousta, niin siinä oli myös sellainen kohta, että anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa.

Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että me tavallaan ansaitsemme anteeksiannon itse, että me annamme toiselle anteeksi. Ei, vaan sitä, että kun me olemme saaneet syntimme anteeksi, niin me olemme velvollisia antamaan toisillekin anteeksi.

Efesolaiskirjeessä Paavali neuvoo, että olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin Kristuksen tähden anteeksi.

Ja kolossalaisille Paavali kirjoitti, että pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne. Antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta, niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.

Kun tämä vertaus jatkuu, niin Jeesus kertoo tällaisen esimerkin, että taivasten valtakunta on kuin kuningas, joka vaati palvelijoiltaan tilitykset. Kun hän alkoi tarkastaa niitä, niin hänen eteensä tuotiin palvelija, joka oli hänelle velkaa 10 000 talenttia.

Miten suuri rahamäärä oli 10 000 talenttia? Tuohon aikaan tavallinen rahayksikkö, mitä käytettiin, oli denaari. Ja se yksi denaari vastasi miehen päiväpalkkaan. Ja yksi talentti oli 6 000 denaaria.

Eli se oli runsaan 16 vuoden palkka. Ja nyt kun se runsaan 16 vuotta kerrotaan 10 000:lla, niin se tarkoittaa sitä, että tuo miehen olisi pitänyt tehdä yli 160 000 vuotta tavallista päivätyötä pystyäkseen maksamaan tuon velan.

Eli niin suuri velka, että tuolla miehellä ei ollut mitään mahdollisuutta selvitä siitä.

Me tiedämme, että tänä aikana on paljon tällaisia valtavan rikkaita, ei paljon, mutta kuitenkin maailmassa on tällaisia valtavan rikkaita ihmisiä, eli miljardöörejä, joilla on paljon rahaa.

Mutta tässä oli kysymys vaan ihan tällaisesta palvelijasta. Miehellä ei ollut todellakaan maksaa.

Ja kun kuningas sen huomasi, niin hän vaati, että hänen vaimonsa ja hänet ja myös lapsensa ja koko hänen omaisuutensa oli myytävä. Lapset ja vaimo ja hän itse orjiksi ja sitten kaikki omaisuus oli hävitettävä ja velka maksettava.

Ehkä oli siinä vielä, että vaikka näin olisi tehtykin, niin tuo suuri rahamäärä sittenkään ei olisi täyttänyt.

Mutta tämä mies kuninkaan edessä sanoi: "Ole kärsivällinen, minä maksan sinulle kyllä kaiken."

Varmaan hän halusi maksaa, mutta hän itsekin ymmärsi sen, että se ei taida olla kyllä mahdollista.

Ja kun kuningas näki, että tuo mies oli hädissään, niin hän sääli tuota palvelijaa ja yllättäen antoi koko velan anteeksi. 10 000 leiviskän velan, yli 160 000 vuoden työpalkan anteeksi.

Kun ihminen saa paljon anteeksi, kun Jumala antaa hänelle kaikki synnit anteeksi, niin miten se yleensä vaikuttaa ihmisen sydämessä? Eikö se ole kiitollisuus ja todella suuri ilo tätä?

Me olemme kokeneet Jumalan lapsina monta kertaa, kun me olemme ahdistuneina ja synteihin joutuneina avanneet omaa sydäntämme jollekin veljelle ja sisarelle ja puhuneet ihan tällaisia nimellisiä asioitakin pois, mitkä ovat meitä painanneet.

Kun me olemme kuulleet, että me saamme uskoa kaikki synnit anteeksi, niin kyllä siitä tulee suuri ilo, tulee vapaus, tulee kiitollisuus.

Mutta miten kävi tämän palvelijan kohdalla? Tässä kerrotaan, että kun palvelija meni ulos, hän tapasi toisen palvelijan, joka oli hänelle velkaa sataa denaaria.

Eli sadan päivän palkan. Sehän vastaa suurin piirtein puolen kuukauden palkkaa.

Eihän se pieni rahamäärä ole sekään, mutta jos verrataan siihen 60 000 denaarin hintaan, niin eihän se ole mitään.

Ja kun tämä palvelija näki tämän toisen palvelijan, kanssapalvelijan, joka oli paljon pienemmän summan hänelle velkaa, niin hän ei ainoastaan pyytänyt sitä, vaan hän otti kurkusta kiinni, kuristi kurkusta ja sanoi, että maksa heti, mitä olet velkaa.

Tämäkin mies, aivan samalla tavalla kuin tuo toinen palvelija äsken, pyysi armoa ja sanoi: "Ole kärsivällinen, kyllä minä maksan sinulle."

Mutta tuo palvelija oli armoton, vaikka hän oli saanut suuren velan anteeksi. Ja hän ei suostunut, vaan toimitti tämän työtoverinsa vankilaan, niin että tämä maksaisi tuon velan.

Tästä velasta ja velallisuudesta tuolla Luukkaan evankeliumin seitsemännessä luvussa kerrotaan myös, kun Jeesus oli fariseus Simonin huoneessa ja sinne tuotiin tällainen nainen, josta tiedät, että hän on syntinen.

Tai hän tuli sinne yllättäen, tuli ja pesi Jeesuksen jalat ja ensi itki Jeesuksen jalkojen juuressa ja sitten kuivasi kyynelensä omilla hiuksillaan.

Ja nämä fariseukset, jotka olivat siellä paikalla, ajattelivat, että jos tuo mies olisi profeetta, niin hän kyllä tietäisi, millainen nainen tuo on. Hän on viettänyt syntistä elämää.

Niin Jeesus sitten sanoi: "Kuule Simon, minulla olisi vähän asiaa sinulle."

Ja hän sitten kertoi, että oli kaksi miestä. He olivat velkaa rahaa lainaajalle, toinen viisikymmentä denaaria.

Eli tässä nyt on oikeastaan tällainen viisinkertainen summa tuohon verrattuna, tuohon äskeiseen palvelijaan, jota myöhemmin pyysi armoa.

Ja toinen sitten on puolta vähemmän.

Mutta kun Jeesus kysyi, että kun heillä ei ollut maksaa niitä rahaa lainaajalle, niin hän antoi molemmille velan anteeksi.

Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?

Kun tuo fariseus Simon tuon kysymyksen kuuli, niin hän otti varmasti sen, joka sai suurimman velan anteeksi.

Ja sitten Jeesus kertoi, että tämä nainen, joka tuli ja pesi hänen jalkansa kyynelillä ja kuivasi ne hiuksillaan, hän on saanut suuren syntivelkansa anteeksi. Siksi hän rakastaa myös paljon, ja hän halusi palvella.

Tämä fariseus Simon, kun Jeesus tuli tänne taloon, niin hän ei niitä tavallisia kohteliaisuuksia ollenkaan Jeesukselle osoittanut. Hän ei pessyt Jeesuksen jalkoja, mikä oli yksi tällainen merkki. Eikä hän suudellut. Tällainen poskisuudelma oli merkkinä myös sellaisesta ystävyydestä.

Sen sijaan tämä nainen suuteli Jeesuksen jalkoja, kun hän Jeesuksen jalkojen juuressa oli.

Mutta tässä me näimme nyt, miten tässä luetussa tapauksessa se suuren velan saanut palvelija ei saanutkaan sellaista kiitollista mieltä, vaan hän ajatteli vain, että nyt tuo ihminen on hänelle noin paljon velkaa. Ja se velka on saatava heti takaisin maksetuksi.

Kun muut palvelijat sitten näkivät, mitä siinä tapahtui, he tiesivät, että tämä oli saanut itse suuren velan anteeksi, niin he kertoivat kuninkaalle, mitä oli tapahtunut.

Silloin kuningas vihastui. Hän kutsutti palvelijan luokseen ja sanoi: "Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko suuren velkasi, kun sinä pyysit sitä minulta. Eikö sinun olisi pitänyt antaa anteeksi ja armahtaa työtoveriasi niin kuin minä armahdin sinua?"

Ja sitten vihoissaan kuningas pani tämän palvelijansa ankaran vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan.

Voimme sanoa, että hän sai elinkautisen tuomion.

Täällä Matteuksen evankeliumin 18. luvussa Jeesus opettaa, että jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi.

Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

Jos ihminen kantaa sydämessään sellaista anteeksi antamatonta mieltä toisiaan kohtaan tai vaikka vain tiettyä ihmistä kohtaan, olipa sitten uskovainen tai epäuskoinen, niin se rasittaa hänen mieltään ja se painaa häntä.

Siksi on tärkeää, että meillä olisi sellainen armollinen ja anteeksi antavainen mieli.

Me joudumme kokemaan tämän maailman keskellä monta kertaa pilkkaa ja sellaisia puheita, jotka eivät ole totta. Ja ne sattuvat meidän vanhaan osaamme, lihaamme ja vereemme.

Mutta on tärkeää muistaa se, että tämä pilkka on itse asiassa onnettomuutta, ja hänellä ei ole sitä turvaa eikä sitä onnellista osaa, mikä Jumalan lapsella on, kun hän saa armosta uskoa joka päivä syntinsä anteeksi.

Jumalan lapsella Jaakob kirjoittaa kirjassa, että joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton.

Jaakob kirjoittaa, että kun me katselemme omaa sydäntämme, niin voi miten monta kertaa me näemme, että se meidän sydämemme on paha. Ja haluaisi maksaa niin sanotusti potut pottuina ja vaatia oikeutta ja vaatia sitä, että meiltä tullaan pyytämään anteeksi.

Toisinaan uskovaisten keskenkin saattaa olla niin, että joku on hyvin raskaasti loukkaantunut toiseen veljeen tai sisareen. Ja tämä toinen ei ole ollenkaan edes tietoinen siitä.

Ehkä hän ei ole tahallaan tarkoittanut sitä, mutta joku sana on kuitenkin loukannut sitä. Tai sitten voi olla, että hän tietoisesti on näin toiminut ja saanut pahaa verta aikaan.

Sillä on tärkeää, että me lähestymme alhaalta päin ja Jeesuksen Kristuksen kirkkolain mukaan sitten, mikä myöskin muuten samassa luvussa on esimerkkinä.

Lähestymme häntä ja kerromme, että minä olen mieleeni pahoittanut ja loukkaantunut sinuun tästä. Ja silloin asiat voidaan sopia, jos tämä toinen ihminen ymmärtää, että todella hän on toiminut väärin.

Ja kun näin saadaan asiat korjata, niin rakkaus palautuu. Ja sitä rakkaudettomuutta ei tarvitse enää parantaa, mutta sitä syntiä, mikä on johtanut tähän katkokseen rakkaudessa.

Kun se pannaan pois, niin myös se Jumalan lasten keskeinen rakkaus palautuu. Molemmille ei jää hyvää mieltä.

Minä uskon, että teillä minun kanssani on tästäkin kaikilla kokemuksia.

Tämä Jumalan valtakunta, mitä me saamme elää, on armon ja anteeksiantamuksen valtakunta.

Sitä on syytä yhä uudelleen muistuttaa mieleen ja korostaa, että Jumala on suuressa rakkaudessa. Jumala on meitä kaikkia rakastanut ja yhä rakastaa, niin että hän tahtoo, että me kerran pääsisimme tämän maan vaivojen ja kiusujen keskeltä taivaan kotiin.

Me olemme uskomassa sitä varten, että me kerran saisimme olla kunnian rannalla taivaassa kiittävien joukossa ylistämässä sitä tapettua karitsaa, joka meidän edestämme on uhrattu sovintouhriksi.

Tänäkin iltana, rakkaat sisaret ja veljet, kaikki, jotka olette näihin sunnuntai-illan seuroihin tulleet, niin saatte aivan omalla sydämellänne ylentää sydämenne ja uskoa kaikki synnit ja kiusaukset ja epäilykset anteeksi.

Jeesuksen pyhässä nimessä ja kallisessa sovintoveressä saatte olla siunattuina ja turvattuina.

Jumalan armo meitä kantaa, kunnes me pääsemme taivaaseen, ja tämän saman armosiunausten alle minäkin tahdon jäädä, ja siksi kysyn, saanko uskoa omat syntini ja epäilykseni ja kiusaukseni anteeksi.

Minä lupaan uskoa yhdessä teidän kanssanne.

Ja näin me saamme jäädä nytkin Jumalan ja hänen armosanansa siunattuun haltuun. Jeesuksen nimeen, aamen.

Yhdymme vielä Herran siunaukseen.

Herra siunaa sinua meitä ja varjele meitä. Herra kirkasta meille kasvosi ja ole meille arvollinen. Herra käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi.

Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Kiitos.