Talvipäivät/Alustus Kajaanin RY:llä 18.02.2023 18.02

Rakkaat ystävät, veljet ja sisaret Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Terveisiä Kiimingistä! Aelin sieltä tänne ja kiva nähdä, että täällä on itse asiassa aika paljon pientä porukkaa. Lapsia, tyttöjä ja poikia ja jonkun verran nuoria ja vanhempia ja sitten ihan, ihan aikuisia, oikein vanhojakin on muutamia. Niin mukava kattaus meillä täällä tänä iltana aiheena Kohtaaminen. Tätä aihetta pyydettiin ja oli mukava kuulla, kun veli jo meitä vei rukoukseen Taivaan Isän puoleen, että hänen henkensä antaisi meille viisautta ja johtaisi myöskin keskusteluja tänä iltana.

Olin vielä nuori mies, olin ihan muilla mailla. Ujona poikana menin uskovaisten seuroihin. Kirkkoon ei ole kyse tästä kirkossa, mistä kuva on yhdestä toisesta, mutta siellä oli uskovaisten seurat meneillään. Siellä koitin naulakoiden välistä puikkelehtiä, kun en oikein tuntenut ketään. Ehkä on tutun oloinen jollekin, niin kuinka ollakaan?

Eräs vanhempi mies lähestyi ja ystävällisesti hymyili, katsoi minuun ja kyseli, että no mikäs sinun nimesi on ja mistä sinä olet kotoisin ja millaista asiaa, kun nyt olet täällä, ja jatkoi puheluaan. Muistan vielä miehen lämpimän katseen ja hymyn, ja kuinka ollakaan. Hetken aikaa siitä juteltiin, niin nuorella pojalla alkoi tuntua, että no minähän olen tänne ihan tervetullut. Ei minulla tarvitse täällä jännittää ja kainostella. Tällä miehellä, jonka myöhemmin opin tuntemaan nimeltä Paul, oli erityinen lahja kohdata ihmisiä. Ja myöskin muiden ihmisten osalta huomasin, että hän kun sitten myöhemmin kävin useamminkin siellä seuroissa, hänellä oli ihan tapana käydä tervehtimässä uutta tulokasta ja saada uudet ihmiset tuntemaan itsensä tervetulleeksi.

Kunpa jokainen tuntisi itsensä ja olonsa tervetulleeksi Jumalan lasten tapahtumissa. Joku viisas on joskus sanonut, että vuosien päästä et muista, mitä tietty ihminen on sinulle puhunut, mutta muistat kyllä sen, miten hän sai sinut tuntemaan. Tässä on varmasti meillekin ajattelemisen aihetta, kun puhumme kohtaamisesta. On niitä joskus ollut toisenlaisia kohtaamisia, ei erityisesti juuri tässä, mutta saattanut olla ihan tilanteissa, missä ollaan, kodeissa tai yhteisissä tilaisuuksissa. Siinä joku henkilö tulee sinua vastaan ja on joskus itsellekin tapahtunut.

Oikein iloisesti tervehdin ja tuntuu, että käsi kyllä tällä toisellakin menee tervehdykseen, mutta katse on jo muualla. Vähän tulee sellainen tunne, että no ai että siellä ne tärkeät ihmiset oli. Rakkaat veljet ja sisaret. Voipa olla, että sinä ja minäkin olemme tällaiseen joskus sortuneet ja syyllistyneet, että mehän olemme ihmisiä, tämä on hyvin inhimillistä. Mutta siinä kun saa kohdata toistansa ja hetken tuntea, että no minä olen tässä tärkeä ja molemminpuolinen viesti, niin sellaiselle on paikkansa ja sellaista me ihmiset tarvitsemme.

Joku on voinut tuntea vuosikausia, että hän on näkymätön ja kun tulee yhdelle kuole muiden luokse, ikään kuin ihmiset menevät vähän ohi. On tärkeää, että jokainen kokee tulevansa kohdatuksi. Aloitimme tämän kohtaamisen tällä esimerkillä ihan tällaisesta uskovaisten tilaisuudesta, niin jatketaan samalla linjalla ja eräs mies kerran kirjoittikin aiheesta ja sellaisesta, että miten me Jumalan lapset kohtaamme toinen toisiamme ja täällä meidän tapaamisissamme suhtaudumme toisiimme. Tämä mies kirjoitti veljille, jotka uskotte meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen, kirkkauden Herraan: Älkää erotelko ihmisiä.

Jos teidän kokoukseenne tulee mies, jolla on kultasormus sormessa ja hieno puku yllään sekä samalla kertaa köyhä nuhruisissa vaatteissaan, miettikö vain osoitatteko huomiotanne tuolle hienosti pukeutuneelle ja sanotte hänelle: istu tähän! Tässä on hyvä paikka. Köyhälle sen sijaan sanotte, seisoit sinä tuossa tai istu tähän lattialle jalkojeni viereen. Ettekö te silloin syyllisty erotteluun omassa keskuudessanne?

Eikö teistä ole tullut tuomareita, jotka tuomitsevat väärin perustein? Varmasti jo ajattelettekin mielessänne, että kukahan tällaista kirjoitti. Köyhän perheen poika, Jaako, meidän Herramme ja Vapahtajamme pikkuveli. Katsoimme myöhemmin sitten Jerusalemin seurakunnan tärkeissä vastuutehtävissä. Jaakko myös jatkaa, kuulkaa rakkaat, niin onhan Jumala valinnut juuri maailman silmissä köyhät olemaan uskosta, rikkaat ja perimään valtakunnan, jonka Jumala on luvannut häntä rakastaa.

Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä, niin kuin se Raamatussa on, rakastan lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, te teette oikein, mutta jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä ja laki osoittaa teidät rikkojiksi. Onhan se kohtaaminen paljon muutakin kuin sitä, että tullaan teuroihin ja siellä kohdataan. Mä en tiedä, onko tarpeen koittaa määritellä, että mitä se kohtaaminen sitten on, mutta ihan muutamia ajatuksia, niin virittelemään myöskin tuota päänukkia ja sydäntä ja mieltä keskustelua varten.

Puhutaan ihmisen ja ihmisen välisestä kanssakäymisestä. On fyysistä kohtaamista kuten nyt tapahtui, että näemme ja olemme samassa paikassa. Tervehtiminen, ilmeet, eleet, kehonkieli, sanat, mitä käytämme. Ääntäminen, ajankäyttö, tällaisia asioita siihen liittyy. Onko minulla aikaa kohdata lähimmäistäni? Kohtaaminen myöskin nykyisin viestimillä monenlaista monella tavoin. Nykyisin voidaan olla yhteyksissä ihan digitaalisesti, puhelimitsekin edelleen.

Mutta myöskin viestipalvelulla ja somessa. Tietynlaista kohtaamistahan tämäkin on, toki erilaista kuin kasvokkain, ihan fyysisesti kohtaaminen. Kohtaaminen voi olla ihan jatkuvaa tiettyjen henkilöiden kanssa, jaksottaista. Töihin mennään yleensä joka päivä, paitsi viikonloput ja muut, sattumanvaraista, ihan sattuu kaupassa näkemään jotain ja niin edelleen. Siis tämä kirjo on valtavan laaja.

Kotona, koulussa, töissä, kaupassa, kadulla, kentällä. Ja mulla on kuva vähän uudemmasta koulusta kuin missä minä olin aikanaan yläasteella. Mutta tuota, mulla oli koulukaveri Pena. Pena oli sellainen hauska mietiskelijä. Oli aina monenlaisia juttuja ja tuota vähän karskeita tarinoita myös, mutta Penalla oli yksi hyvä sanonta.

Hän sanoi sen pilke silmäkulmassaan, mutta huomasin lopulta. Itse olen myöhemmin ajatellut, että kyllä siinä oli ihan todellista sanomaa. Olipa asia kuin asia, niin Pena aika usein päivästä tokaisi, että no ajatteleppa omalle kohdalle, tämä oli hänen sanansa, oliko se juttu mitä tahansa, niin hän usein painotti, että ajattelepa omalle kohdalle. Ja tietenkin se nuorista tuosta oli hauskaa aina ajatella omalle kohdalle. Vitsiähän se meni, mutta on siinä taustalla vähän syvempääkin siitä, että miten voidaan olla toisen saappaissa.

Pikkuisen alkukieliä, jos otetaan en, joka on sisällä preposia ja paahtous on vähän niin kuin kärtyminen tai tunteminen, niin aika nopeasti sieltä tulee empatiaa ja suomeen ihan empatia. Siis olla täällä jonkin ihmisen tunteista tai jopa ihan kärsimyksessä. Tätähän on empatia, kyky asettua toiseen ihmiseen saappaisiin, pystyä ajattelemaan, että miltä hän tuolta toiselta ihmiseltä tuntuu. Niin ajattelepa omalle kohdalle.

Usein loppujen lopuksi ei ole kovin monimutkaista huomata, mitä toinen tarvitsee, kunhan oikeasti, ihan oikeasti pysähdymme ja hoidamme laittaa itseämme toiseen ihmiseen asemaan. Siitä me voitaisiin jo tämän illan muistolause ottaa, että ajattelepa omalle kohdalle. Tämä Oulu, hän kyseli. Hän kyseli, mitä kuuluu, mistä sinä tulet. Hän pyrki pääsemään sisälle siihen, että mitähän tämä uusi ihminen, mitä hänellä on ajatuksissaan ja mielessään. Ja sitten kun hän oppi tuntemaan, niin sitten oli hyvä jakaa keskustelua.

Vapahtajamme tietysti on meille esikuvamme näissäkin asioissa ja siinä hänen opetuksessaan. Niin kuin tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Eikös siinä ole jo sitä rakennettuna sitä, että koitettais aatella omalle kohdalle? Jos itse olisin toisen tilanteessa, kuinka haluaisin, että minut silloin kohdataan? Elikkä Vapahtajan kehotus, niin kuin tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille.

Sehän jo kehottaa meitä empatiaan ja ymmärtämään, miettimään, miltä hän toisilta tuntuu. Ja jos minä olisin hänen tilanteessaan, niin miten haluaisin, että minut kohdellaan? Vapahtajamme opettaa meitä rakastamaan lähimmäistämme niin kuin itseämme. Mulla on aika monia näitä kalvoja täällä, mutta pyrin siihen, etten kaikkia asioita koeta edes käydä läpi tai puhua puki. Siihen kyllä usein syyllistyn, mutta jäisi sitten sellaisia aihioita, mistä käydä keskustelua.

Niin ehkä yksi tällainen, että ihan siis se toinen puoli siitä, että entäpä, jos minä en tulekaan kohdatuksi. Jos minä olenkin yksinäinen tai jos ystävä on yksinäinen, niin ajatuksia yksinäisyydestä avaamaan meille muillekin näitä asioita. Siinä yksi keskustelukysymys. Nää näkee sitten loppuun viimeiselle dialle näitä kaikkia, mutta nyt voi jo mielen porukalla alkaa muhimaan tässä. Ja kun puhutaan kohtaamisesta ja kyvystä kohdata, kukaanhan ei ole seppä syntyessään.

Ei myöskään kohtaamisessa ja sosiaalisissa taidoissa. Toisena kysymyksenä: Kyllä tästä vielä alustus jatkuu, mutta minä ripottelen näitä kysymyksiä vähän tänne, niin ei ihan näin helpolla päästä tästä. Miten lapsi ja nuori oppii empatiaa ja kohtaamaan toisiaan? Siis miten lapsi ja nuori oppii empatiaa ja kohtaamaan toisiaan. Kolmantena kysymyksenä, että miten voi saada itse ystäviä tai auttaa toistakin lapsia tai nuoria tai aikuisia?

Saamaa ystäviä? Palataan taas kotisijoihin hetkeksi. Ja kotisijoissakaan ei ole aina ihan helppo kohdata ja tutustua toisiin ihmisiin. Voi olla turhia ennakkoluuloja, että no itsestään, no minä olen tällainen, niin ei nyt kukaan halua minua kohdata ja minun kanssani jutella tai viettää aikaansa. Sitä voi olla ennakkoluuloja toisesta.

No, tuo on tuommoinen, että enpä nyt pysähdy tähän ja juttelemaan, vaan juttelen jonkun toisen kanssa. Sellaisia hassuja ikäjuttuja saattaa olla ehkä nuoremmilla enemmänkin, että no kun se ei ole mun luokkalainen. Tämä on tällainen ehkä... En tiedä, onko se suomalainen ilmiö, mutta aika tiukasti nuoriso tahtoo olla niin kuin omista luokista. Ehkä siinä on syynä sekin, että meillä on tapana se, että sama luokka vuosi vuodessa säilyy samat henkilöt, eikä niitä aina vuoden päästä sekoiteta iloisesti keskenään, jolloin taas opitaan aivan uudestaan oppimaan luokkakavereita. Näin joissakin muissa kulttuureissa on, jolloin vähän niin kuin pakosta joutuu uudelleen ja uudelleen oppimaan, tuntemaan toisiaan ihmisiä.

Mutta sellainen, mä oon joskus yllättänyt, kun pyrin saamaan lapsukaisia pelaamaan jotain yhdessä, niin sitten kuuluu kommentti, että no se ei ole mun luokkalainen. Okei, no okei. Se on yllättävä jännä homma. Eihän sen tarvi olla samaan aikaan. Jotkut minun kaikista parhaimmista kohtaamisista elämäni aikana on ollut täysin eri-ikäisiä ihmisiä.

Pikkuisen tästä voitaisiin antaa periaate, että pitäisi olla juuri saman ikäinen. Ylisukupolvien tapa tapahtuvaa kohtaamista pääsee syntymään ja aivan valtavaa rikkautta. Tällainen tapahtuu ehkä enemmänkin paikoissa, missä on pienemmät porukat eikä ole niin paljon samanikäisiä, joilla on ihan... Kun on paljon samanikäisiä, niin on ihan luontevaa, että sitten saman ikäiset vaan on keskenään. Voi olla kipeitä kokemuksia, aikaisempia kokemuksia, joka tekee siis kohtaamiset ja tutuksi tulemisen vaikeaksi ihan kotisijoissakin. Sitten aletaan olla ihan vaan sellainen tapa, että no en ole nyt ennenkään kohdannut, niin miksi mä nyt tänään alkaisin.

Sellainen omiin kupliin. Kyllä niin kuin itsekin tunnustan itsestä, niin hyvin helppo on jäädä siihen omaan kuplaan. Ja kun seuroissa sattuukin istumaan joku tavallaan uusituttavuus siihen penkin päähän, niin kysynkö, että no Jumalan terve ja mikäs sun nimi ja mitäs kuuluu? Tuskinpa ihmiset siitä panee pahaa, jos heiltä kysytään, että mikäs sun nimi ja mitä sulle kuuluu.

Voi kehittyä ihan sijoneissammekin sellainen kohtaamattomuuden kulttuuri, että äkkiä penkkiä, äkkiä kotiin.

No ei tarvi lastata ketään tästä. Siihenkin se on vapaus ja voi olla myöskin sellaisia ihan oikeita, siis ihan todellisia syitä, että on niin vaikea mitenkään muuten. Ei me, ei me ketään haluta lastata näille. Mutta tuota hyvä on. Minä luulen, että Kajaanissa täällä varmaan seurojen jälkeen vähän jutellaan ja ei ole hirveä kiirettä niinku pois.

Kyllä siellä kotonakin ehtii olla jonkin aikaa. Voi siinä käydä niin, että jos vieraantuu tällaisista kohtaamisista veljien ja siskojen kanssa keskustelusta, niin alkaa tuntumaan, että no jos nyt ei edes menisi enää siihen penkkiinkään. Mitähän se tutustuminen vaatii, lähtemistä, aikaa yhdessäololle, joskus ihan tietoista panostusta yksilöinä, porukkana, kotisijonina yhdessäoloon. Siis muiden asioiden siivoamista pois edestä. Tässä on pikkulapsia erään kirkon pihalla.

Minulla on mukavia kokemuksia kaikkia asioita taas, joita ei tarvi kopioida Amerikastakaan. Amerikassa on oma ongelmansa niin kuin Suomessakin on omat ongelmansa, mutta yksi asia siellä oli kiva, asuin siellä noin viitisentoista vuotta. Pikkulapset oli ensimmäisenä menossa aina seuroihin ja myöskin nuoriso. Kerta kaikkiaan. Aika sitähän siellä herätään, niin kuin moni saattaa tietää, niin kello yhdeksän viisitoista on sunnuntaisin pyhäkoulu.

Mutta en minä ajattele, että ne on jotenkin ne pyhäkoulut ja puheet jotenkin niin paljon mielenkiintoisimpia siellä. Eiköhän se sama henki johda siellä ja työtä tehdään lahjoilla, tämä on annettu. Minä uskon, että se siitä on kiinni. Yksi käytännön juttu: Olen kyllä miettinyt, tietenkin tämä on vaan oma kokemukseni ja anekdootteeni tähän asiaan, mutta lapset halusin mennä seuroihin, koska kyllä istuttiin, kun oli puheaika. Ja sitten syötiin, kun oli kahviaika.

Mutta sitten leikittiin ja sitten leikittiin. Ja aina oli meidänkin pojat ja tytöt, kyllä ne aina siellä jotain jalkapalloa tai väsketballia mukaan otti aamulla, kun lähdettiin, kun tiedettiin, että sinnehän mennään leikkimään kavereiden kanssa. Niin tuota mä oon joskus miettinyt, tämähän tahtoo meillä Suomessa olla, että ihan huolenaiheitakin, että no tämä on kyllä kiva nähdä Kajaanissa, täällä on pientä porukkaa tullut oikein mukavasti mukaan. Mutta joissakin sioineissa ihan selkeästi puhutaan aiheesta, että nuo lapset ja nuoret ei oikein halua seuroihin. Jos ei tunne ketään sieltä, niin se on vähän vaikea mennä ja erityisesti koronan jälkeen tämähän on haastavampaa.

Mutta lapset ja nuoret oppivat tuntemaan toisiaan tekemällä asioita yhdessä. Ei se tarvitse sitten kummempaa. Me rakennettiin kirkkoja, ei ollut mitään leikkipaikkoja ja muuta, mutta eräs isäntä toi tuon, mikäs se on, siltarummun takapihalle ja yllättävän suosittu leikki, vaikka siitä tuli leikkipaikan keskus. Mutta sellainen asia, että totta kai sanankuuloon tullaan ja silloin ollaan sanankuulossa ja annetaan sille se arvo ja myöskin totta kai tulee pitää niin, että voidaan rauhassa kuunnella. Mutta meidän tapahtumistamme voisi olla sellaista, että pienet lapset ja nuoret voisivat kohdata toisia ja siinä oppia toinen toistensa tuntemaan.

Sellainen se oli oma ajattelun johtopäätökset, että miksi ne meidän lapset niin kovasti halusivat seurui. Totta kai edelleen haluavat ja Jumalan sanan kuulla, mutta se yllätti, kun se herätys oli niin aikaisin sunnuntaina, mutta sitten oli hauskaa kavereiden kanssa. Kohtaamisesta ja tutustumisesta pieni on suurta. Jumalan terve, mitä kuuluu? Jää sulaa, kun sitä vähän aikaa sulatellaan.

Niinhän siinä käy. Kylään mennessä tai pyytäessä on hyvä muistaa, että loppujen lopuksi jokainen vain haluaa tulla kohdatuksi ja hyväksytyksi. Ei kannata liikaa jäädä kiinni puitteisiin vaan huomata, että se kyläileminenkin on sydämen kohtaamista keskenään ja ihmisenä ihmisillä olemista, eikä kannata liikaa näiden puitteiden kanssa taistella tai tuumailla.

No niin rakkaat ystävät, voisimmeko sitoutua tähän? Pidämme huolta toinen toisistamme ja kannustamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin.

Emme lyö laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia. Muistamme osoittaa vieraanvaraisuutta; yösijan antaessaan voi majoittaa enkeleitä. Näinhän puhuu heprealaiskirjeen kirjoittaja. Yhteinen rukouksemme ja kyllä varmasti yhteinen työsarkamme myös siinä, että jokaisella olisi ainakin yksi uskovainen ystävä. Maailmalla valtioiden johtajat tapaavat, ja hienoa, että tekevät näin ja yhteisiä asioita vievät läpi.

Näitä tapaamisia usein kutsutaan huipputapaamisiksi. Tässä on yksi minun huipputapaamisiani: aina silloin tällöin, kun käy lapsia hakemassa päiväkodista, niin suuri ilo on molemminpuolinen. Millaisia huipputapaamisia sinulla on? Onko sinulla sellaisia ihan suosikkikohtaamisia ja tapaamisia, mitä saat omassa elämässäsi kokea? Olisi kiva kuulla näistä.

Ei tarvitse olla sellaista, joka tapahtuu jatkuvasti. Ehkä joku yksittäinen tapaaminen, joka on erityisesti jäänyt mieleen tai kohtaaminen, kun aiheena tosiaan on se kohtaaminen. Sitten keskustelussa voisi olla vähän myöskin Raamatun tutkimista. Mitä ajatuksia nousee Kolossalaiskirjeen kolmannen luvun kaksikymmentäyksi:n jakeen muistutuksesta kodin kohtaamisista? "Lapset, totelkaa kaikessa vanhempianne, sillä se on Herralle mieleen."

"Isät, älkää aina voittiko lapsianne, etteivät he masentuisi." Mitä ajatuksia tästä nousee ja ehkä kokemuksia tai mitä olet saanut oppia elämäsi varrella tähän Raamattukohtaan liittyen? Toinen Raamatun kohta sananlaskujen kirjoista: Miten selität sananlaskua veden kalvossa? Siis kun katsot veteen. Veden kalvossa näet kasvosi.

Ja sitten sananlasku jatkuu: "Lähimmäisessä näet sydämesi." Mitähän tämä tarkoittaa? Mitä sananlaskujen kirjoittajalla on ollut mielessään? Mitä me tästä voisimme oppia?

"Veden kalvossa näet kasvosi, lähimmäisessä näet sydämesi." Ja tottakai, jos tulee jotain muita aiheeseen liittyviä, oli tosi mukava, kun Mika aloitti tämän tilaisuuden oikein aiheeseen sopivalla Raamatun kohdalla vanhasta testamentista. Mitä muita Raamatun kohtia tulee mieleen kohtaamisista? Miten Vapahtajamme kohtasi ihmisiä?

Onko meillä sieltä oppimista? Yhtenä kysymyksenä voisi olla kohtaaminen digitaalisesti. Millaisia ajatuksia siitä aiheesta? No entäpä toisen kohtaaminen, joka on erilainen kuin minä? Totta kai me olemme kaikki erilaisia.

Samalla tavalla pikkulapset olette joskus ehkä katselleet noita, mitäs ne on, leijailee lumihiutaleita. Varmaan joku kertonut teille, että tiesitkö, jokainen niistä lumihiutaleista on ihan omanlaisensa, ihan uniikki. Ei ole, kun aletaan tutkimaan, kahta samanlaista lumihiutaletta. Ajatelkaa.

Onko kahta samanlaista ihmistä? Mutta sitten, jos oikein erityisen paljon poikkeaa itsestään, tällaisen ihmisen kohtaaminen voi olla vaikeaa. Lähimmäisellä on eri uskonto, fyysiset, psyykkiset, seksuaaliset ominaisuudet. Eri kulttuuri, eri synnyinseudut, tulee ihan erilaisista paikoista. Voi elää elämää, joka poikkeaa omista arvoista ja voi olla ihan Raamatun vastaista.

Kieltäytyen perhetaustaltaan erilaiset. Tällaisen erilaisuuden kohtaaminen. Olisikohan Jumalan Pyhässä Sanassa meille ohjetta siihen, miten voimme nöyrästi ja rakkaudella kohdata lähimmäisiämme? "Älkää pitäkö itseänne muita parempana." Älkää pitäkö itseänne muita parempana.

Voi voi olla vaara joskus tuntea pitää itseään muita parempana. Kerran sanoo: älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisen rinnalle; älkää olko omasta mielestänne viisaita. Älkää maksako kenellekään paha pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvä kaikkien silmissä. Ja sitten, jos on mahdollista ja jos teistä riippuu. Eihän se aina riipu meistä.

Sen vuoksi, sen vuoksi pyhässä sanossa sanotaan, että jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. Eläkää rauhassa kaikkien kanssa. Paavali kyllä tiesi, mistä puhui. Hän näki paljon ja hyvin sekalaisia seurakuntia, mitä matkoilla näki. Erilaisia haasteita ja erilaisia iloja ja muuta.

Tällaista hän Pyhän Hengen vaikuttamana opettaa. Voi olla kohtaamisia ihmisten kanssa, jotka elävät synnissä, jumalattomasti. Muistammehan, että Jumala on tuomari, emme me. Älkää ottako oikeutta omin käsiinne.

Rakkaat ystävät, Jumala osoittaa vihaansa. Kyllä Jumala vihaa syntiä, vaikka rakastaa syntiä. Emme me ole tuomareita. Kyllä Jumala osaa sen homman.

Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihaansa. Onhan kirjoitettu: Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan, näin sanoo Herra. Edelleen sanotaan, ja tässähän on Uuden testamentin viittaus Vanhaan testamenttiin: Jos vihamiehellesi on nälkä, anna hänelle ruokaa. Jos hänellä on jano, anna juotavaa.

Näin kera tulisi ihan hiljaa hänen päänsä päälle. Älä anna pahaan voittaa itseäsi, vaan voita sinä pahaa hyvällä. Paavali kirjessään roomalaisille. Kyllähän me meidät on kutsuttu tänne maailmaan, meidät kristityt, Jeesuksen seuraajat, positiiviseksi voimaksi ja vaikutukseksi synnin turmelemaan maailman pimeyteen. Meidät on kutsuttu tänne olemaan suolana ja valona.

Herra Jeesus sanoo omilleen: Te olette maailman suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Jos suola menettää makunsa, niin millä suola saadaan suolaiseksi? Niin, kun on vaan se yksi suola. Te olette maan suola, mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään.

Se heitetään menemään ja ihmiset tallavat sen jalkoihinsa. Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Minä kerran menin läpi Ruotsin ja jouluaika oli todella pimeä. Ei siellä hirveän suuria vuoria ollut, mutta olipa kauniita pieniä kukkuloita, ja ihastelin.

Sama asia täällä, kun pikkuisen lähtee Oulusta kauemmaksi, niin ne alkavat löytymään kukkuloita. Se on kauniin näköinen, kun kukkulalla on pientä asutusta, tai ei tarvitse olla kuin vain yksi talo, niin kyllä se sieltä näkyy. Tästähän on kyse. Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Ei olisi tarvitse siis piiloutua kasvillisuuden sekaan ja koittaa häivyttää, että kun minä uskon Jeesukseen.

Ja sen vuoksi, sen vuoksi minä haluan olla kuuliainen Jumalan sanalle, ja sen vuoksi elämäni on mitä se on. Saamme elää niin kuin uskomme. Saamme olla siellä Siionin vuorella asukkaina, ja se valo loistaa. Jumala on meidät tähän kutsunut. Ei se itsestä tunnu siltä, mutta kun synnin pimeys on säkkipimeää, niin kyllä se sieltä kuitenkin uskovaisesta ihmisestä heijastuu se valo, joka on Kristus itse.

Hänhän sanoo ensin: Jeesus, minä olen maailman valo. Ja sitten tietenkin: te olette maailman valo. Kuitenkin uskomme Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin se valo kuitenkin heijastuu. Sieltä ylhäältä vuorelta se valo loistaa. Sama asia, vähän eri kielikuva, eikä lamppua, kun se sytytetään ja pannaan vakan alle, vaan lampunjalkaan.

Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisi teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isässänne, joka on taivaissa.

Kyllä me kohtaamme erilaisuutta ja syntiä tässä maailmassa, mutta saamme tehdä sen nöyrin mielin ja Jumalaa luottaen siten, että me kuitenkin uskomme, niin kuin Jumalan Sana opettaa, ja tuomme sitä Jumalan sanan ilmoitusta myöskin ympärillemme. Joskus ehkä heikoin sanoen, aika usein ihan arkisilla elämällämme. Niin mikäs se on se uskon ja elämän ylin ohje?

Kyllähän me pysytään entisten lammasten jäljissä ja uskomme niin, että kirjoitettu Jumalan Sana, Pyhä Raamattu, jonka Jumala on Pyhältä Hengeltä kirjoituttanut, on se Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle itsestään ja valtakunnastaan, hänen tahdostaan siitä, miten ihmisten tulisi täällä elää, mutta ennen kaikkea pelastuksen lahjasta. Ja Jumalan sanasta. Kerran eräs mies kysyi Jeesukselta, että mikä on siis Jumalan tahdissa lain suurin käsky? Jeesus vastasi: rakasta Herraa Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkeä.

Toinen yhtä tärkeä on tämä: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Miltähän näyttäisivätkään tänään median lyö pystyyn, jos tämä lähimmäisen rakastaminen ymmärrettäisiin siinä valossa, kun Jumala on sen sanassaan ilmoittanut.

Sitten lienee, minä luulen, että saatte tästä kiinni, kun tähän tällaista kirjoittelin, että yleistä mielikuvaa rakkaudesta vedetään suurin piirtein näihin suuntiin, että rakkaus on yhtä kuin varaukseton hyväksyntä ja toisaalta jopa välinpitämättömyys sille, mitä muut tekevät. Tekevät sen kun tekevät. Suurinta rakkautta siis tee, ettei välitetä, mitä toinen tekee. Eikö tämä ole aika mielenkiintoinen juttu?

Ja onko jopa niin, varmaan mitä kauempana näissä asioissa ollaan ja eri kulttuureissa hyvin suuria eroja, mutta ehkäpä täällä Suomessa voimme hyvinkin paljon tätä, että jopa suurempaa ja tuntuvampaa rakkautta on sitten kaikki se, mikä poikkeaa sellaisista vanhoista kaavoista.

Mikähän onkaan Jumalan tahto sille, että miten me lähimmäistämme rakastamme? Jumalan toinen taulu, miten rakastaa lähimmäistään. Ja jos muistatte niistä käskyistä: siellä on tosi monesti, että älä, älä, niin kyllä sillä on vähän syvempää tarkoitettu, että vain kieltäminen jostakin.

Otetaan esimerkki: viides käsky, älä tapa!

Eihän se ole vain kielto, että älä tapa! Eikä puhu vaan siis ihan fyysisestä surmaamisesta, mutta mitä kaikkea liittyy tappamisen alle, siis toisen ihmisen huonosti, niin kuin hänen kohtelemiseen ja niin edelleen. Mutta ei ainoastaan antaa niin, että älä tee tuota huonoa, vaan niin, että tee hyvin.

Ihan siinä ytimekkäimmässä katekismuksen selityksessähän sanotaan tästä, että meidän tulee veljätä ja rakastaa Jumalaa niin, ettemme vahingoita lähimmäistämme ruumiin tai hengen puolesta. Emmekä pahoita häntä, mutta sitten jatkuu, vaan autamme ja hoivaamme häntä kaikissa vaaroissa ja elämän tarpeissa.

Siis kun käskystä katsomme, että miten Jumala haluaa, että me täällä rakastamme lähimmäistämme, niin sehän, se on hyvä aina välillä miettiä, että tässä on lisää syvyyttä ja erityisesti sitä, että ei vaan niin, ettemme tee huonosti vaan kehotus siihen, että tekisimme hyvin kaiken, minkä te tahdotte, että ihmiset tekisivät teille. Tehkää se heille.

Mitäs siellä löytyy tänne? Ajatelkaapa, että jos lööpeissä kirjoiteltaisiin siihen suuntaan, mikä on Jumalan ajatus siitä, että miten me ihmiset täällä voimme rakastaa lähimmäistämme. Niin esimerkkinä, että ei tehdä vuoristorataa, ei tehdä aviorikosta, ei siis seksuaalisissa asioissa tehdä eikä ajatella eikä puhuta siihen suuntaan, mikä on Jumalan mielen mukaista.

Niin ajatelkaa, että tämä on Jumalan ajatus siitä, että miten me voimme lähimmäistämme rakastaa. Kyllä, jos tämän aiheen osalta yhteiskunnassamme kaikki toimisi tämän mukaan, niin mukavasti menisi.

Kunnioita isäsi ja äitiäsi! Näin rakastetaan lähimmäistä. Siellä on vanhoja ihmisiä.

Teilläkin saattaa olla vielä elossa oleva vanhus, isä tai äiti. Ei se kunnioittaminen siihen loppunut, kun sai ajokortin ja kahdeksantoista tuli täyteen, eikä hoitaminen eikä vastuu ja huolehtiminen, ei suinkaan.

Ja isä ja äiti, niin kuin Martti Luther ja ihan Raamattukin tässä opettaa, siis se auktoriteetti, mitä meille on Jumalan puolelta annettu, yhteiskunnan kunnioittaminen, oikeusjärjestelmän puolesta toimiminen ja niin edelleen. Kyllä, jos tällainen lähimmäisenrakkaus saisi toimia, mutta sielunvihollinenhan ei työtään lopeta, niin monesti tämä jää vaillinaiseksi meidän ihmisten keskuudessa.

Älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi, vaikka olisi vaalit edessä.

Aika kova sana. Tahallinen väärinymmärrys on yksi helpoimmista tavoista vaikuttaa. Jumala sanoo, että rakastetaan vihaa miehiä. Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi. Älä himoitse mitään lähimmäisen hommaa.

Siinähän on yhdeksännen ja kymmenennen käskyn ajatus erilaisia asioita. Mutta siis näin Jumalan mielenmukainen lähimmäisen rakastaminen lähtee ihan hänen sanassaan antamasta ilmoituksesta, ja kun kohtaamme toinen toistamme, niin hyvä näitä asioita on muistaa. Ja kun kohtaamme erilaisuutta, niin tämä "älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi". Miten se Martti Luther sitä selittikään, että voitaisiin selitellä asioita parhain päin. Kyllä tässä on meillä oppimista, mutta Jumalan sanan totuuksien esillä pitäminen myöskin kohtaamisissa silloin, kun sille on tarvetta ja haittaa.

Niin se on meidän vastuumme ja tehtävämme, kun meidät on kutsuttu tänne positiiviseksi vaikutukseksi tähän maailmaan, maailmanvaloksi ja maailman suolaksi. Suolana ei ole tarkoitus kivristellä ketään, suolan tarkoitus on pitää hyvänä ja pitää makua.

Entäpä sellainen kohtaaminen, kun tuntuu, että kalatalaiskirjeiset veljet, jos joku tavataan tekemästä väärin? On teidän, jota henki ohjaa lempeästi, ojennettava häntä. Olkaa kuitenkin varuillanne, ette itse joudu kiusaukseen.

Pikkupoika olen, en pikkupoika enää, mutta liian nuori kuitenkin. Tuosta mulla on omakohtainen kokemus, kun itse jouduin huonoille teille, ja sillä lähistöllä alaikäisenä tulihan se tupakka tupruteltua. Ja kovasti koivun lehtiä söin ja olin aika vakuuttunut, että kukaan ei huomaa mitään. Ei siinä mitään, menin kotiin ja kukaan ei sanonut mitään. Olin aika vakuuttunut sitten, että tällä tästä päästiin, ja tietenkään ei hyvältä tuntunut, kun salassa ja kieltämisen jälkeenkin olin sellaisen mennyt tekemään alaikäisenä.

Seuraavana päivänä isäni kohtasi minut siinä eteisessä ja sanoi: "Markus, että sinä kotona vaikka nyt tupakoimaan." Minä olin täysin pöllämysnyt, että miten ihmeessä? Ei mitään mahdollisuutta tähän tiedä, hän vain tiesi. Ja sitten isä jatkoi, että tiedätkö, että ei kerrota tästä äidille, kun ei se äidin sydän oikein kestä tällaista, niin jätetäänkö tämä meidän väliseksi? Mehän jätettiin.

Lisää siunauksellista evankeliumilla tottelematonta poikaansa, ja tuntui, että isä antoi anteeksi ja Jumala taivaassa antoi anteeksi. Meni aika pitkään, kun seuraavan kerran tupakoin. Jos hän olisi raivostunut ja alkanut huutamaan, niin minä luulen, että varmaan saman iltapäivän aikana, kun olihan siellä askissa vielä, niin olisi saattanut tulla pojalla mieleen, että no, käypä vetämään toisellekin. Kyllä sillä on merkitystä, että miten se Jumalan arvo ennättää ja saa koskettaa pienen lapsen ja nuoren sydäntä.

Kohtaamisissa on suurta Jumalan lahjaa, että on lupa pyytää anteeksi ja antaa anteeksi.

Antaa omasta puolesta anteeksi, antaa Jumalan puolesta Jumalan viestinviejänä anteeksiantamuksen itseltään Taivaan Jumalalta. Kyllä ne monet kohtaamiset ovat usein vaikeita, mutta evankeliumi ilosanoma tuo vaikeuksiinkin helpotuksen ja lievitykseen ja sitten sen ilon ja voiman.

Aatami ja Eevakin lankesivat syntiin. Jumala käyskentelee paratiisissa. Aatami ja Eeva kuulevat Jumalan askeleen paratiisissa.

Jumala kutsuu ihmistä. Atami ja Eeva eivät olleet enää yhteydessä Jumalan kanssa synnin vuoksi. Tilalle oli tullut epäusko, eikä ollut enää Jumalan kanssa yhteyttä. Niin, paratiisista Jumala kutsuu syntiinlankeemusta. Täällä ollaan nyt Kajaanissa alustusta kuulemassa.

Ehkä täällä taisitte olla netin äärellä. Toivottavasti löytyy rakas ystävä, joka olet tullut ja olet ehkä mielenkiinnosta tullut kuuntelemaan. Ehkä sydämellä ajatus, että kun kohtaamisesta olemme puhuneet, että minä en ole vielä kohdannut laupiasta Jumalaa. Minua ei ole vielä Jumala armollisesti katsonut. Minä en ole häneen yhteydessä, niin tiedätkö, että tällä hetkellä sinulle tarjotaan autosta vaihtokauppaa.

Sinä saat jättää syntisi herra Jeesuksen huomaan ja sinä saat ottaa uskalluksen vastaan evankeliumin ilosanoman ja täydellisen syntien anteeksiantamuksen. Sinä saat kohdata armollisen Jumalan. Saat tuntea hänen laupiaan kasvonsa. Ja sinä, rakas ystävä, sinua kutsutaan nyt uskomaan. Saat uskoa kaikki syntisi anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä.

Ja luulen, että täällä voi olla joku rakas veli tai sisko, joka Jumalan sanan alla tuntee, että kyllä minä usein epäilen, kyllä minä usein lankean synteihini. Jumala katsoo sinun puoleesi armollisesti, ja sinulla on myös juuri tällä hetkellä lupa uskoa kaikki synnit anteeksi. Saat uskoa synnit anteeksi Herran nimessä ja kauniissa sovituksen veressä. Saat olla ihan turvallisella ja rauhallisella mielellä.

Meillä on keskustelua varten muutamia muita kysymyksiä, joita jo sivusin, mutta muutama lisää.

Minä nopeasti luen läpi ajatuksia yksinäisyydestä. Miten lapsi ja nuori oppii empatiaa ja kohtaamaan toisia? Miten voi saada itse tai auttaa pois saamaan ystäviä? Millaisia huipputapaamisia tai kohtaamisia sinulla on? Sitten ne Kolossalaiskirjeen ja Sananlaskujen kohdat.

Mitähän ne tarkoittavat? Tai sitten jos tulee jotain muita raamatunkohtia mieleen. Onko mitään ajatuksia digitaalisesta vai onko se kohtaamista laisinkaan? Erilaisuuden kohtaaminen, kohtaaminen eri elämäntilanteissa ja ikäkausina, kohtaaminen iloa, kohtaaminen surusta sairaudessa. Me huomaamme valtavan laajan aiheen, eikä meillä ole tarpeen pitäytyä jossakin tietyssä asiassa vapaasti.

Näistä voitte keskustella tai jostain muusta. Kohtaaminen kotona, koulussa, työssä, vapaa-ajalla ja sitten ihan sellainen asia, että no mikä se on kohtaamisessa tärkeää?