Seurapuhe Kokkolan RY:llä 28.02.2023 18.30

Yhteisen Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, aamen.

Viime sunnuntai oli ensimmäinen vastaunejan sunnuntai, aiheena Jeesus kiusausten voittaja. Salmitekstissä on lainattu Salmista 91, aivan kuin niitä mielessä pitäen, niin käymme rukoukseen. Pyydämme seura siunaustasi.

Se, joka asuu korkeimman suojassa ja yöpyy kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan. Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta ja pahan sanan vallasta. Hän levittää siipensä yllesi ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi. Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet. Ja he kantavat sinua käsillään, ette loukkaa jalkaasi kiveen.

Ja päivän rukouksen sanoin pyydämme myös taivaan Isää: Herra, meidän Jumalamme, sinä annoit poikasi joutua kiusauksiin ja tuskiin, jotta hän voisi kiusattuja auttaa. Vahvista meitä niin, että hänen avullaan voittaisimme pahan hyökkäykset. Kuule meitä pois Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme tähden. Aamen.

Ajattelin lukea seurapuheen aiheeksi Jaakobin kirjeestä, sen ensimmäisestä luvusta, joitakin jakeita. Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, tervehtii kahtatoista hajallaan elävää heimokuntaa.

"Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teistä kestävyyttä. Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden. Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. Mutta pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne. Autuas se, joka koettelemuksessa kestää. Sen kestettyään hän on saava voitonseppeleeksi elämän. Jumala on sen luvannut niille, jotka häntä rakastavat.

Älköön kukaan kiusauksiin jouduttuaan ajatelko, että kiusaus tulee Jumalalta. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään. Jokaista kiusaa hänen oma himonsa. Se häntä vetää ja houkuttelee. Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin. Ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman." Aamen.

Jaakobin kirje. Sitä on kutsuttu niin sanotuksi katoliseksi kirjeeksi. Se ei tarkoita sitä, että sillä olisi joku erityinen asema katolisen kirkon, eli roomalaiskatolisen kirkon kaanonissa. Se tarkoittaa sitä yleistä kirjettä, eli että Jaakobin kirjettä ei ollut osoitettu nimenomaisesti jollekin tietylle henkilölle tai jollekin tietylle seurakunnalle, paikallisseurakunnalle, niin kuin monet Paavalin kirjeistä on osoitettu seurakunnille, vaikkapa forinttilaiskirje tai ensimmäinen ja toinen.

Ja sitten tämä Jaakob, niin hänen on ajateltu olevan itsensä Jeesuksen, eli Herran veli. Jaakobkin oli apostoli, eli Jumalan lähettiläs, Jeesuksen Kristuksen apostoli, eli sanansaattaja, sananpalvelija, Jumalan armostaja, kutsumana. Jaakobkin koki marttyyrikuoleman sitten uskonsa tähden. Mutta kuitenkin tämä Jaakobkin, kun hän koki, hänhän eli varmastikin, jos ei nyt ihan vainojen aikoja, pikkusta ennen näitä alkuseurakunnan laimeen aikaan. Ja tämä kirje on ehkä kirjoitettu noin, jos väärin muistan, noin vuonna 55.

Mutta hän kuitenkin koki iloa, vaikka hän kärsi marttyyrikuoleman. Ja kun tässäkin hän puhuu koettelemuksista ja uskosta, niin hän kuitenkin näkee sen ilon, jota usko antaa. Tässä puhuttiin tästä uskosta, että kun uskossa selviää koetuksesta, niin tämä kasvattaa teistä kestävyyttä.

Eli kyllä, että meillä kristityillä ja Jumalan lapsilla, niin kuin ihmisillä muutoinkin on, elämässä taattaa olla koettelemuksia, monenkin laisia ajallisia koettelemuksia. Ehkä tämä koettelemussana viittaakin niihin ajallisiin vaikeuksiin tai haasteisiin, joita väistämättä elämässä tulee. Liittyy se sitten ajalliseen toimeentuloon tai työhön, työn hankkimiseen, opiskelupaikan hankkimiseen, aviopuolison löytämiseen, kodin rakentamiseen, ihmissuhteisiin. Niissä voi olla haasteita elämässä, sairauksia, menetyksiä. Ja nämä kaikki, tai jotkikin niistä, voivat olla niin ihmistä koskettavia, että ne voivat jopa johtaa paitsi elämässä hyvin syviin vesiin, jopa kriisiin, niin myös uskon kriisiin.

Jumala ei tietenkään tahdo, että se uskon kriisi sitten johtaisi Jumalan kieltämiseen ja Jumalan hyvään johdatukseen ihmistä turvaamasta. Ei, vaan päinvastoin Jumala tahtoo johdattaa ja kasvattaa ihmistä kestävyys niin, että hän kaikessa, jopa vaikeimpienkin koetusten keskellä, luottaisi ja turvaisi Jumalaan. Vähän niin kuin tuo psalmin kirjoittaja kirjoitti, että Jumala on kallio ja kilpi, vähän niin kuin muuri, jonka suojassa saa olla, joka levittää siipensä sinun yllesi.

Ihan arjessa me voimme kohdata haasteita, vaikkapa tällaisia ongelmanratkaisuja, vaikkapa ihan, jos vaihdamme vaikka autoon renkaita ja sitten sattuukin käymään niin, että tunkki vetää pää alta, niin miten toimin siinä tilanteessa. Pyrinkö ensin itse ratkaisemaan ja laistamaan renkaan? Keksimään vaihtoehtoisen ratkaisun vai kilautanko kaverille? Nyt kävi vähän hassusti, tuletko apuun? Ne ovat tällaisia hetken kestäviä koetuksia, joihin moni ehkä ratkaiseekin ongelman helposti ja jouhevasti.

Mutta sitten tällaiset pitkäkestoisemmat elämän kriisit, haasteet, niin niistä kai voidaan puhua koettelemuksina, eli vastoinkäymisinä. Niin apostoli Jaakobkin näkee tässä, että tämä koettelemus tai vastoinkäyminen, mikä se sitten onkin. Ja jos ajatellaan alkukristillisyyttä ja vainojen aikaa, niin sehän kohdistui juurikin siihen, että he tunnustivat, että Jeesus, Kristus on Herra, Messias ja Vapahtaja.

Niin kuin tämä kirjekin alkoi, eli Jeesuksen veli Jaakob tunnustaa siinä oikeastaan sen Jeesuksen messiaanisuuden, kun hän aloittaa tervehdyksellä: Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, tervehtii 12 hajaannuksessa elävää heimokuntaa. Niin hän aivan kuin rinnastaa aivan oikein Jeesuksen, Kristuksen ja Jumalan. Jeesus Kristus, joka oli Jumalan ainosyntyinen poika, mutta oli myös tosi Jumala, Messias, Vapahtaja. Niin aivan kuin samastaan, niin kuin totta onkin, Jeesus oli myös Jumalan ja Jumalan poikana hän sitten syntyi Vapahtajaksemme.

Tämä Jaakobin alkutervehdys oikeastaan myös sisältää sen alkukristillisyyden lyhyen uskontunnustuksenkin: Jeesus Kristus on Herra. Ei ole lyhyt uskontunnustus. Jeesus Kristus on Herra. Mehän olemme tottuneet tämän uskontunnustuksen rippikoulusta. Olemme jo sen, jossa tunnustamme uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan, Isän luojana, Pojan lunastajana ja Pyhän Hengen uskon ja rakkauden synnyttäjänä.

Tässä Jaakob sitten puhuu tästä, että kestävyys on täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä. Ette vajaita miltään kohden. Tämä saattaa herättää ajatuksen siitä, että miten on mahdollista päästä täydelliseen tulokseen. Että jos minä olen vain hyvin kestävä ja vastustan kaikkia kiusauksia ja osoitan urhoollisuutta elämän koetuksissa. Autan lähimmäistä. Palvelen Herraa. Käyn Jumalan sanan kuulossa. Sillä tavalla, kun pääsen täydellisyyteen ja eheyteen.

Mutta jos se jäisi tuohon, mutta kun jatkamme tätä lukua: Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille ketään soimaamatta. Ja sitten jatkaa: Mutta pyytäköön uskossa lainkaan epäilemättä.

Eli kyllä Jaakobkin näki sen, että uskorakkauden kautta työtä tekee. Usko, joka on Jumalan työ, johtaa hyvin hedelmiin. Rakkauteen ja lähimmäisenkin rakastamiseen ja palvelemiseen.

Nimittäin, jos olisin jatkanut myös tätä lukemaani tekstiä, niin myös apostoli Jaakob kirjoittaa näin, että jokainen hyvä antia, jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi.

Niin apostoli Jaakobkin, vaikka hän toisaalla myös kirjoittaa siitä, että usko ilman hyviä tekoja on kuollutta uskoa, jotenkin tähän tapaan, niin kuitenkin apostoli Jaakobkin ymmärtää ja ymmärsi sen, että ne hyvät työt ovat uskon hedelmiä, Hengen hedelmien, niin kuin apostoli Paavali Kalatalaiskirjasta luettelee näitä monia hengen hedelmiä, joista rakkaus on se suurin ja tärkein.

Vaikka minulla olisi kaikki usko ja kaikki tieto, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Olisin vain helisevä symbaali, kilisevä kulkunen. Pitkä mielisyys, ilo ja rauha, lempeys ja mitä kaikkea niitä on, jotka uskon kautta Jumala antaa, hengen voimasta lahjana Jumalan lapsille.

Me voimme ajatella, että tuo koettelemus voidaan myös ymmärtää kiusauksena. Mutta sitten kun me puhumme kiusauksesta, niin koettelemus voidaan ymmärtää vastoinkäymisenä tai hidasteena tai tällaisena asiana, joka ahdistaa tai kalvaa mieltä ja haittaa, hidastaa elämää. Onhan niitä monia sellaisia ihan inhimillisessä ajallisessakin mielessä.

Niin, mutta sitten tämä sana kiusaus ehkä enemmän viittaa sitten siihen uskon taisteluun ja uskon mukanaan tuomiin vastoinkäymisiin tai kiusauksiin, jotka tulevat sitten sieluvihollisen ja oman lihan ja veren puolelta, näitä kiusauksia.

Ja tästä apostoli puhuu sitten hyvin selkeästi siitä, miten tulee ajatella, kun uskovaa kohtaa koettelemukset tai kiusaukset: "Autuas se, joka koettelemuksesta kestää, sen kestettyään hän on saava voitonseppeleeksi elämän. Jumala on sen luvannut niille, jotka häntä rakastavat."

Ja jatkaa: "Älköön kukaan kiusauksiin jouduttuaan ajatelko, että kiusaus tulee Jumalalta. Jumala ei ole pahaan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään. Jokaista kiusaa hänen oma himonsa. Se häntä vetää ja houkuttelee."

Tässä maailmassa saattaa ihmiset ajatella myös niin, että koska Jumala on luonut minut tällaiseksi, niin kyllä minulla on oikeus tehdä ja toimia myös Jumalan vastaisesti, koska se on Jumalan luoma ominaisuus. Mutta ei Raamattu anna tälle tukea.

Ja Jumala on toki luonut meistä jokaisen omaksi kuvakseen. Ja muistamme, että siellä paratiisissa tapahtui se syntiinlankeemus, eli Jumalan kuvaa ihmisessä turmeltui. Siihen tuli särö, peruuttamaton särö, jonka Jumala käsittämättömässä rakkaudessaan oli valmis korjaamaan.

Eli hän jo siellä Raamatun alkulehdillä lupasi, että kerran on syntyvä vaimon siemenestä se, joka rikki polkee käärmeen pään. Eli jo siellä lupattiin lupaus tästä evankeliumista, Kristuksesta, jossa tämä Jumalan kuvan turmeltuminen lupattiin korjata Jeesuksessa Kristuksessa.

Niinpä siellä Raamatussa, oliko se nyt apostoli Paavali kirjoittaakin, että synnin palkka on kuolema, mutta iankaikkinen elämä on Jumalan lahja, iankaikkinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa.

Siellähän puhutaan muun muassa aistillisuudesta yhtenä synnin muotona, eli ihmisen omaa lihaa pyyteensä vetää häntä aistillisuuden syntiin. Ja jos mietimme tänä aikana, niin tällainen hyvin vapaamielinen ja tämä some-maailma tarjoaa kyllä kiusauksia tuohon aistillisuuden suhteen, ja sitä vastaan on taisteleminen.

Ja sitten katekismuksessa puhutaan maailmallisuudesta. Maailmallisuudesta varoittaa myös apostoli Johannes, rakkauden apostoli, siellä kirjeessä: "Te olette maailmassa, mutta ette ole maailmasta."

Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman.

Se vihollinen, jos muistelemme sitä syntiinlankeamuskertomusta, niin maalaili hyvin kauniin kuvan siitä paratiisin kielletyn puun hedelmästä. Ja Aatami ja Eeva lankesivat sitten tuohon ansaan. Ja se houkutteli. Se oli kaunis katsella, ja sitten kun vihollinen vielä valehteli, että "Ei, ette te suinkaan kuole, vaan te tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan", eli se maalattiin niin kauniiksi ja houkuttelevaksi, että se vielä ymmärrystäkin antaisi, niin totta kai se houkutteli.

Siinä ihmispari antautui keskusteluun sieluvihollisen kanssa, ja vihollisen voima osoittautui vahvemmaksi. Kiusaus ja himo ei vielä itsessään välttämättä johda syntiin, mutta jos sille antaa luvan, eli antaa tahdolle tavallaan luvan sille syntiin, niin silloin se himo synnyttää sen synnin.

Mutta kuitenkin Jumalan lapsella se oma tunto nuhtelee ja kehottaa panemaan synnin pois ja käymään puhdistamaan sitä omaa tuntoa, puhdistamaan vaelluksen matkavaatetta niin, että jaksaa taas jatkaa uskon matkaa, kilvoituksen matkaa hyvällä ja loukkaamattomalla omalla tunnolla.

Ja se vanha osa ei parannukseen ole taipuvainen, mutta se uusi osa, uusi ihminen, uusi Aadam Jeesuksessa Kristuksessa, se iloitsee siitä armosta ja anteeksiantamuksesta, ja näin se kuolettaa sitä vanhaa osaa. Ja näin ei tapahdu sitten sellaista kuolemaa, että se usko sammuisi kokonaan, kun jaksaa evankeliumin osallisuudessa vaeltaa.

Uskoa tuon Kristuksen täydellisen lahjavanhurskauden omalle kohdalle ja laittaa niitä synnin tarttuvaisia ja pikoja virheitä pois. Ja sanomme, että saamme käyttää ripissä armoetua. Se ei ole siis mikään pakko, vaan sen tähden, että me jaksamme uskoa itsemme pahana, pyhäksi ja syntisenä vanhurskaiksi. Kiitos.

Ja niin edelleen. Ja sitten apostoli kehottaa tästä: kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme.

Katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset. Ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella.

Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi.

Niin siinä Isä meidän -rukouksessakin me pyydämme, että älä johdata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.

Eli Jeesus, tuo ylimmäinen pappi, itse on kärsinyt vaivat ja kiusaukset ankarammin kuin kukaan meistä. Ja hänkin voitti ne Jumalan voimalla. Hän oli uskollinen hamaan loppuun asti, hamaan ristinkuolemaan asti. Ja hän voitti kiusaukset. Oli kiusattu niin kuin mekin, mutta sillä eroilla, että hän ei vain langennut syntiin.

Ja nyt hän on esirukoilijana Isän oikealla kädellä. Hän rukoilee meidän puolestamme. Hän rukoilee jokaisen omansa puolesta. Myöskin, että me kestäisimme koetukset ja kiusaukset. Kestäisimme myös tämän vaikean ajan keskellä.

Niin kuin virsirunoilija siitä kirjoittaa, kun sotasoipi maallinen on lohtu voimakas. Ja mikä se on lohtuna tällä ristintiellä? Eikö se ole se Kristuksen evankeliumi? Se, että hän on vuodattanut viattoman vereensä sinun ja minun ja koko maailman syntein edestä. Hän on lunastanut ja sovittanut sen syntivelan, jonka me rikkomukset ja syntivelat, jolloin me olemme koko velalliset.

Ja hän on sovittanut myös sen vihan, Jumalan vihan, jonka me olisimme ansainneet.

Näin saamme katsella sitä kolkkaan keskimmäisen ristin sankaria, Herraa Jeesusta Kristusta. Saada rohkeutta siitä evankeliumista, joka on Jumalan voima jokaiselle sen uskovalle autuudeksi.

Myös näissä tiispäin illan seuroissa sanankuulijani saat yleentää kaikki kiusaukset. Ja myös ne ajallisen elämän murheista johtuvat ajatukset, jotka ovat alkuun uskon voimia kuluttamassa. Ja monenlaisia epäilyksiäkin sen tähden saattaa tulla mieleen, että onko se Jumala unohtanut minut.

Mutta kuule, kyllä Jumala muistaa sinutkin ja tahtoo sinuakin rohkaista ja olla nostamassa ja kantamassa. Saat jäädä tänäkin iltana uskomaan kaikki synnit, epäilykset ja kiusaukset anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa maahan vuotaneissa sovintoverhossa, rauhaan, vapauteen ja aivan iloon asti.

Ja te nuoretkin saatte yleentää sydämen uskomaan nuoruuden kiusaukset ja epäilykset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja myös siellä netin, nettiradion äärellä.

Sinä sanankuulijani, sinäkin joka kuuntelet ehkä tätä sanansaarnaa ja ajattelet, että voi kun pääsisin osalliseksi siitä Jeesuksen seuraajien joukosta, pääsisin sisälle Jumalan armovaltakuntaan, niin sinullekin kuuluu tuo armon sana, lohdutuksen sana.

Saat uskoa kaikki synnit, epäuskonkin anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa maahan vuotaneissa veressä. Lähde Herraa Jeesusta ja hänen seuraamaan evankeliumin rohkaisemana. Ja saat hakeutua Jumalan seurakunnan yhteyteen, yhteyteen, jossa Jeesus Kristus on löydettävissä.

Näin saamme jäädä uskomaan vielä viimeisetkin kiusaukset ja epäilykset anteeksi. Myös siellä nettiradion äärellä sinä, joka tunnet yksinäisyyttä ja monenlaisia pelkoja, ahdistustakin. Sinäkin saat kiusausten ja koettelemusten keskellä uskoa.

Tämä antaa sen todellisen sydämen rauhan, ilon ja toivon, joka antaa voiman jatkaa uskon kilvoituksen matkaan eteenpäin, päivän matkan kerrallaan, päivän lapsena.

Näin saamme jäädä Jumalan ja hänen armonsa sanan siunattuun suojaan.

Ennen Herran siunausta kysyn vielä omallekin kohdalle evankeliumin siunausta. Saanatteko syntini, synnit anteeksi myös minulle? Saada jäädä uskomaan yhdessä teidän kanssanne. Jeesuksen nimeen, aamen.

Käymme vielä Herran siunaukseen.

Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra valistakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, aamen.

Herra kääntäköön. Kiitos. Kiitos. Kiitos.