Seurapuhe Järvenpään RY:llä 19.03.2023 17.30

Kolmiyhteisen Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Jatkaessamme näitä seuroja, pyydän lukea ennen kirjoitettua Jumalan sanaa täältä Paavalin kirjeestä Timoteukselle, sen ensimmäisestä kirjeestä Timoteukselle, sen toisen luvun alusta, jakeeseen seitsemän.

Ja nämä sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen seuraavasti: Ja arvokkaasti. Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Jumala on yksi ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Jeesus Kristus.

Kristus Jeesus. Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta, todistukseksi Jumalan tarkoituksesta, kun oikea aika oli tullut. Tämän sanoman julistajaksi ja apostoliksi minut on asetettu. Puhun totta, en valehtele, minut on pantu kansojen opettajaksi opettamaan niille uskon totuutta. Aamen.

Tämä Paavalin kirje Timoteukselle on yksi näistä Paavalin kirjeistä, jotka ovatoksi. Ne on kohdistettu yksittäiselle henkilölle. Paavalin kirjeitähän täällä raamatussa on kaiken kaikkiaan 13, ja niistä neljä on kohdistettu yksittäisille ihmisille: kaksi Timoteukselle ja sitten Tiitukselle ja Filenomille.

Kun valmistauduin tähän saarnaan, niin mietin noita päivän tekstejä. En löytänyt sieltä sellaista ja selailin tätä raamattua ja tätä Timoteus-kirjettä. Niin heräsi tietenkin sitten mielenkiinto vähän tarkemminkin selvittää, että kuka se tuo Timoteus on, jolle Paavali tämän kirjeen osoitti.

Minusta on aina mukava kartasta katsoa, mistä joku on kotoisin. Ei siinä varmaan oleellista ole seurapuheessa, mistä joku on kotoisin, mutta jostakin syystä herää mielenkiinto. Tämä Timoteushan oli kotoisin tuolta Vähästä Aasiasta. Minua pikkupoikana on aina mietityttänyt, mikä se tuo Vähä Aasia on. No sehän on tytöt ja pojat nykyistä Turkkia, Turkin aluetta.

Ja minä luulen, että täällä seuraavien joukossa on sellaisia ihmisiä, jotka ovat käyneet Turkissa lomareissulla esimerkiksi. Tämä Timoteos oli semmoisesta kaupungista kuin Lystra kotoisin. Ja nyt tullaan näihin Turkin lomakohteisiin. Tuo Lystra sijaitsee Alanyan lomakohteesta noin 150 kilometriä koilliseen.

En tiedä, onko siitä kaupungista enää ilmeisesti tänä päivänä hirveästi mitään jäljellä. Mutta tollaisesta kaupungista Timoteos oli kotoisin. Hänen äitinsä oli juutalainen ja isä kreikkalainen, ainakin perimmätiedon mukaan, kun tutkin tätä asiaa.

Ensimmäisen kerran Paavali tapasi tuon Timoteos-nuorukaisen. En muista ainakaan löytäneeni kohtaa, minkä ikäinen tuo Timoteos oli. Mutta 40-luvun puolessa välissä me muistamme raamatusta noista Paavalin kirjeistä, että hän teki noita lähetysmatkoja.

Ja jollakin lähetysmatkalla 40-luvun puolessa välissä hän sitten tapasi Timoteoksen. Ja ilmeisesti tuolloin hänen perheensä sai kokea parannuksen armo. Ja sitten meni ehkä noin viisi vuotta siitä, kun Paavali seuraavan kerran oli tuolla lähetysmatkalla.

Ja sen jälkeen tästä Timoteoksesta tuli Paavalille hyvin läheinen ihminen. Me muistamme raamatusta kertomuksia ja perimmätieto kertoo, kuinka tuo Timoteos oli monta kertaa Paavalin mukana ihan Jerusalemissa asti lähetysmatkoilla.

Ja niinpä tuosta tuli hyvin läheinen ihminen. Ja Paavali aloittaa jopa tämän ensimmäisen Timoteos-kirjeensä siitä, että hän sanoo, että tervehtii Timoteosta omaa hengellistä poikaansa. Toisessa Timoteos-kirjeen alussa taitaa jäädä tuo hengellinen sana pois, mutta hän tervehtii kuin omaa poikaansa.

Eli hänestä tuli hyvä ja se on hyvin läheinen ihminen. Ja varmaan siitä syystä sitten Paavali halusi lähestyä tätä nuorta Jumalan lasta sanan palvelijaa näillä kirjeillä. Näitä Paavalin kirjeitä näille uskovaisille veljille. Jokselle, Tiitokselle ja Filenomille kutsutaan paimenkirjeiksi, joissa Paavali hyvin yksityiskohtaisesti tuo Jumalan lasten opetusta näille veljille esille.

Niin myös tässä ensimmäisessä Timoteos-kirjeessä. Ja näin, josta luimme tuon katkelman äsken, niin Paavali antaa aivan kuin uskovaiselle ja sille seurakunnalle, missä tuo Timoteos tämän kirjeen kirjoittamisen hetkellä vaikutti, niin voisiko sanoa talosteluohjeita.

Niin kuin ennen vanhaan sanottiin, että Jumalan valtakunnassa asuminen on semmoista yhteistä talostelua. Ehkä tämän päivän kielessä teille nuoret talostelu voi olla vähän vieras, mutta semmoista yhteistä uskovaisten elämää.

Mutta ehkä kaikista tärkein asia, mitä voisi sanoa kiteytyy tämän ensimmäisenkin Timoteos-kirjeen sanomassa, mitä Paavali kehoittaa Timoteokselle: Säilytä usko ja hyvää omaa tunto. Jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskossaan, eli joutuneet uskossaan haaksirikkoon.

Eli Paavali varoittaa hyvin tärkeästä asiasta ja voisi sanoa edelleen, edelleenkin, mitä ajankohtaisimmasta asiasta, kun varoittaa meitä uskovaisia. Myös vaikka tämä oli suunnattu Timoteokselle tämä viesti, niin se on aivan yhtä tärkeä meille tämän päivän Jumalan lapsille.

Säilyttää se uskon aarre sydämellä kalliina, puhtaana, jottei se usko joutuisi haaksirikkoon. Ja sen lisäksi Paavali käy tässä kirjeessään monia, voisiko sanoa kehotuksia ja ohjeita läpi, aivan niin kuin tämä meidän tekstimmekin kertoo.

Timoteos, tämä oli tämän kirjeen kirjoittamisen aikaan Efeson seurakunnassa. Hän ei ollut enää Paavalin mukana näissä lähetysmatkoilla. Jossakin luin, että hän oli Efeson seurakunnan piispana. En tiedä mitä se on tuon aikaan merkinnyt, mutta ajattelisin, että sananpalvelijan tehtävässä siellä.

No Paavali kehottaa tässä tekstimme alussa ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta. Mitä te Paavali siis tarkoittaa? Ilmeisesti tuolla seurakunnassa, missä tuo Timoteos oli palvelemassa, oli tullut jotakin sellaisia asioita, mitkä eivät uskovaisten elämään kuulu.

Aivan niin kuin tässä Timoteos-kirjeen alussa on, Paavali kirjoittaakin, että jotta kieltäisit siellä eräitä levittämästä vieraita oppeja ja harrastamaan taruja ja noita loputtomia sukuluetteloita. Ne johtavat vain turhiin tutkisteluihin. Ne eivätkä palvele Jumalan suunnitelmaa, joka avautuu vain uskolle.

Eli ilmeisesti tuolla seurakunnassa oli vääränlaisia opetuksia ja Paavali halusi muistuttaa siitä, että ja kehotti, että noissa Jumalan palveluksissa, mitä tuolla seurakunnan keskellä pidetään, niin rukoillaan ihmisten puolesta. Ja varmaan se rukouksen aihe oli se, että ihmiset ymmärtäisivät ja jaksaisivat uskoa niin kuin Jumalan sana opettaa.

Tuo kehotushan on hyvin ajankohtainen, jos me ajattelemme tätä maailman aikaa, mitä me elämme. Minä uskon, että teillä monella seuravieraalla täällä seurasalissa, mutta myöskin siellä internetin ääressä, on läheisiä ihmisiä, jotka ovat joutuneet uskossaan haaksirikkoon, mistä Paavali tuossa edellä varoitti.

Ovat joutuneet sielun vihollisen pettämäksi ja luopuneet siitä perintöosasta, jonka itse elämän Herra Jeesus Kristus on meille valmistanut. Sen takia mekin saamme tänä päivänä jokainen kääntyä Jumalan puoleen ja rukoilla, että taivaallinen Isä johdattaisi näitä meille rakkaita ja läheisiä ihmisiä sanansa äärelle ja saisi herättää tunnon ja nöyrtyä vastaanottamaan evankeliumia.

Uskoa synnit epäuskon, kaikki synnit anteeksi. Mutta Paavali myöskin kehoittaa kiittämään kaikkien ihmisten puolesta. No sitten tässä tekstimme toisessa jakeessa Paavali tulee hyvin tärkeään asiaan myöskin, kun hän puhuu, että kuninkaat, kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää kaikin tavoin, kurskaasti ja arvokkaasti.

On tärkeää, että mekin aivan niin kuin Leo veli tuossa edellä puhui ja alkurukouksessakin mainittiin, siitä että me saamme taivaalliselle isälle tuoda kiitoksen siitä, että me saamme tänään kokoontua esivallan suojeluksessa näihinkin tämän iltapäivän seuroihin.

Aina ei ole maailmassa ollut tällä tavalla. Onneksi rakkaassa isänmaassamme on näin ollut. Me saamme aivan perustuslain suojassa kokoontua näitä seuroja viettämään. Mutta niin kuin tiedämme uutisista ja eri viestin välineistä, maailmassa riehuu tällä hetkellä hyvinkin lähellä meitä sota, sota, sota, sotakaut.

Näkyvät myöskin meille tänne rakkaaseen isämaan, kun tuossa hyvinkin lähellä käydään julmaa sotaa. Se on meidän rukouksemme aihe ja pyyntö, että taivaallinen isä saisi johdata sillä tavalla, että rauhan aika koittaisi ja nuo sodan kauheudet loppuisivat, kaikki alta maailmasta, tästä meidän lähialueilta, mutta myöskin muualta missä maailmassa näin toimii.

Mutta tämä tekstimme muistuttaa meille myöskin siitä, että mistä se tuo esivalta meille annetaan. Luther mainitsee jossakin, että tuo esivalta on meille sitaateissa aivan kuin pakollinen rakkaus. Ja aivan niin kuin Leoveli tuossa edellä kertoo ja lukiikin tuosta Isä meidän rukouksesta, kun me rukoilemme, että tuohon jokapäiväiseen leipään kuuluu hyvä hallitus ja esivalta kaiken muun keskellä.

Eli me olemme Jumalalta saaneet esi vallan, jota me uskovaisina ihmisinä haluamme tai jonka puolesta me haluamme olla rukoilemassa. Mooses muistuttaa täällä viidennessä Mooseksen kirjassa, kun syötte itsenne kylläisiksi, kiittäkää Herraa Jumalaanne ja siitä hyvästä maasta, jonka hän on teille antanut.

Eli sen kaiken, mitä me tästä rakkaasta isämaasta olemme saaneet, se on Jumalan suurta lahjaa meille ihmisille. Myöskin Paavali muistuttaa siitä Roomalaiskirjeessä tuosta esi vallan merkityksestä, mitä se tarkoittaa. Jokaisen on suostuttava esi valtansa alaisuuteen.

Eihän ole esi valtaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin. Häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa. Eli ei ole ihan mistä tahansa asiasta kysymys, vaan kaikki nämä, mitä esi vallan mukana on tullut, on Jumalalta, ja Jumalan sana kehottaa meitä rukoilemaan sen puolesta.

Minusta on hyvin puhutteleva kohta täällä raamatussa täältä Jeremian kirjasta, kun Jeremia puhuu Israelin kansalaisille, jotka ovat siirtyneet tai joutuneet pakkosiirtolaisuuteen, kun hän kehoittaa heitä, että toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt.

Rukoilkaa sen puolesta ja puolesta herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne. Eli ajatelkaapa rakkaat sanankuulijat, Jeremia kehottaa Jumalan antamin ohjein rukoilemaan sen vallan pitäjän puolesta, joka on heidät väkisin siirtänyt tuonne Babylonian maahan.

Eli tässä tulee ilmi se, että Jumala itse päättää ihmisten ja kansojen kohtaloista. Ja nyt tuolle Israelin kansalle, joka oli tuonne pakkosiirtolaisuuteen siirretty, sen esivaltana oli vieras kuningas, kuningas Nebukadnezar.

Mutta silti Jumala, profeetta Jeremian kautta kehotti rukoilemaan sen kaupungin parasta, johon hän oli heidät siirtänyt. Ei Jeremia, vaan itse taivaan Jumala. Eli Jumala oli päättänyt tuolle kansalle sellaisen kohtalon ja hän kehotti ja hän kehotti kansaa rukoilemaan sen puolesta.

Ennen kaikkea me saamme tänä päivänä rukoilla, että Jumala antaisi meidänkin esivallalle viisautta tehdä päätöksiä ihmisten ja kansojen puolesta sillä tavalla, että ne eivät olisi ristiriidassa Jumalan sanan opetuksen kanssa.

On valitettavaa tänä päivänä sekin, että tässä rakkaassa isänmaassammekin on tiettyjä päätöksiä, jopa lainsäädäntöhankkeita tehty toisella tavalla kuin Jumalan sana opettaa. Me tiedämme, että länsimainen lainsäädäntö on hyvin pitkällä tavalla perustunut, sen juuret ovat kymmenen käskyn laissa.

Ja näin me saamme uskovaisina edelleenkin rukoilla, että taivaallinen isä johtaisi ja johdattaisi meidän esivaltaamme sillä tavalla, että nuo erilaiset lainsäädännöt ja muutkin määräykset perustuisivat, ne eivät olisi ristiriidassa Jumalan sanan opetuksen kanssa.

Virsikirjan runoilija sanoo, että johdata kaikki valtias myös esivaltaa maamme ja alta, että suojassasi rauhassa elää saamme, pysyä sanassasi, eli Jumalan sanaa saisi ohjata maamme rakentamista ja esivallan toimintaa.

No sitten tekstimme jatkuu: Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallamme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

Pietari. Tässä on viittaus toiseen Pietarin kirjeeseen, jossa puhutaan tästä asiasta, kun Jumala tahtoo, että jokainen ihminen täällä maan päällä pelastuisi ja tulisi tuntemaan Jumalan tahdon ja totuuden.

Pietari kirjoittaa täällä toisessa kirjeessään sen kolmannessa luvussa: Ei Herra vitkastele täyttäessään lupausta, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin, hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan, vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.

Jumalan tahto on, että jokainen ihminen löytäisi täällä maan päällä elävän seurakunnan ja saisi sydämelleen tämän uskon lahjan ja perisi kerran iankaikkisen elämän.

Sen takia me haluamme tänäkin päivänä järjestää näitä seuroja, järjestää erilaisia Jumalan valtakunnan tapahtumia, joihin on aina kaikilla vapaa pääsy ja avoimet ovet. Haluamme kutsua ihmisiä ja tulemaan meidän seuroihimme.

Meidän tehtävämme on pitää yllä ja kutsua sisälle Jumalan valtakuntaan. Sen takia Jumala on siunannut tätä Jumalan valtakunnan työtäkin sillä tavalla, että tämän tekniikan välityksellä voimme kuunnella seuroja käytännössä ympäri maailmaa.

Ja on niitä iloisia kertomuksia siitä, kuinka ihmiset ovat löytäneet nettiseurojen kautta viestin elävältä Jumalalta kutsun sisälle Jumalan valtakuntaan. Ja sitä kutsua me haluamme tänäkin iltana olla välittämässä ja kehoittamassa ihmisiä parannukseen epäuskon synnistä.

Se on meidän rukouksemme aihe, että ne kaikki läheiset ja kaikki ihmiset löytäisivät tien Jumalan lasten keskelle ja saisivat uskoa evankeliumin omalle sydämelle.

No sitten Paavali jatkaa, että Jumala on yksi ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus. Ja tämä on se, jos me katsomme tätä maailman aikaa, missä elämme, moni ihminen ei tänä päivänä enää usko Jumalaan.

Pitäävät raamattua satukirjana. Jumala on tullut jokin muu tilalle. Mikä se joku muu on? Joillekin tämän maailman ihmisille on tullut tärkeämmäksi ajallisen elämän asiat. Palvotaan vääriä Jumalia, julkisuuden henkilöitä.

Monelle on tullut se ajallinen menestys ja kunnia paljon tärkeämmäksi. Mutta ei se ole kaukana myöskään meistä uskovaisista. Sen takia Paavali varoittaa nuorta Timoteosta täällä tuosta väärästä ja oikeasta rikkaudesta tai muistuttaa, kun hän sanoo, että täällä vähän myöhemmin kuudennessa luvussa suuri rikkauden lähde on, lähde usko kyllä onkin.

Kun tyydymme siihen, mitä meillä on, emme me ole tuoneet mitään mukanaan maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä.

Ne jotka tahtovat rikastua joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perin katoon. Rahan himo on kaiken pahan alkujuuri.

Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä. Eli Paavali varoittaa siitä, että jos tuo ajallinen rikkaus, valta ja kunnia tulee tärkeämmäksi, se luo oman vaaransa siihen, että uskomisen asia jää toissijaiseksi.

Mutta Paavali muistuttaa myöskin ja Jumalan sana muistuttaa siitä, että tuo kaikki ajallinen siunaus, mitä me olemme saaneet itse kukin kokea, on Jumalalta. Ja se ei tietenkään kiellä sitä, että me saamme myöskin nauttia siitä, että kun Jumala on siunannut meidän elämäämme ja mahdollistanut meille elämässämme erilaisia asioita.

Kunhan se ei mene uskomisen edelle, tärkeämmäksi kuin uskomisen asia. Raamatussa on noista hyvä esimerkki Mooses. Täällä hebrealaiskirjeen kirjassa kirjoitetaan, kuinka Mooses, täällä lukee, että hän mieluummin jakoi Jumalan kansan kärsimykset kuin hankki synnistä ohimenevää nautintoa.

Hän näin piti Kristuksen osaksi tulevaa häväistystä suurempana rauhassa kuin koko Egyptin aarteilta. Sillä hän kiinnitti katseensa tulevaan palkintoon.

Niinkuin muistamme raamatusta kertomuksen siitä, kuinka tuo Mooses pääsi tuonne faaraon hoviin. Siellä olisi ollut kaikki mahdollista, mutta hän piti paljon tärkeämpänä sitä palkanmaksua, mikä oli edessäpäin.

Se palkanmaksu oli taivaankoti. Hän halusi päästä taivaaseen. Hän halusi säilyttää uskon ja hyvän omantunnon sydämellä. Ei lähtenyt siihen nautintoon mukaan.

Sama oli, muistatte, tytöt ja pojat Joosefin. Hänkään ei hylännyt uskoaan. Siihen olisi ollut kaikki mahdollisuudet. Sielun vihollinen teki kaiken, että hän luopuisi elävästä uskosta.

Mutta hän ajatteli, että hänen elämänsä on Jumalan johdattamaa. Inhimillisesti ajateltuna siinä oli monia hankalia vaiheita. Joutui vankilaan ja niin edelleen orjaksi, mutta silti hän jaksoi uskoa ja katsoi, että se on Jumalan johdattamaa hänen elämässään.

Siinä on meille esimerkkejä täältä elävästä Jumalan sanasta, kuinka kannattaa olla kuuliainen Jumalan sanalle. Miksi se on tänä päivänä meillekin mahdollista? Tässä jakeessa puhuu, kun sanoo, että Jumala on yksi, yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.

Eli Jumala lähetti oman poikansa tänne maan päälle välimieheksi ihmisten ja Jumalan välille sovittamaan synnit. Aivan niin kuin Leoveli edellä puhui, niin syntiinlankeemuksen seurauksena me ihmispoloiset olemme perisynnin turmelemia.

Mutta Jumala rakasti niin valtavasti meitä syntisiä ihmisiä, että hän lähetti oman poikansa pääsiäisen uhriksi sovittamaan sinun ja minun syntisiä, kaikkien maailman ihmisten synnit ja mahdollistamaan ylösnousemuksella evankeliumin vapauttaman sanoman, jolla ihminen vapautetaan synnin orjuudesta armon alle, lain alta armon alle.

Herra Jeesus itse voitti, kukisti lain. Meistä ihmispoloisista ei ollut siihen. Hän valmisti meille evankeliumin, sen kun ihminen omistaa sydämellään, hän perii iankaikkisen elämän taivaan kunnian.

Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien. Hän antoi ihmisen puolesta todistukseksi Jumalan tarkoituksesta, kun oikea aika oli tullut. Jumala siis valmisti meille pelastussuunnitelman, joka on niin täydellinen suunnitelma, että tässä maailmassa ei täydellisempää suunnitelmaa ole.

Ihmispoloinen ei sellaiseen suunnitelmaan pysty, vaan Jumala rakkaudestaan meitä ihmispoloisia kohtaan on mahdollistanut tämän, että kun ihminen uskoo synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa maahan vuotaneessa sovintoveressä, niin hän pelastuu ja perii iankaikkisen elämän.

Nämä taivaan Isän hyvät terveiset ovat edelleen totta ja kutsu sisälle Jumalan valtakuntaan kuuluu tänäkin iltahetkenä. Jos näitä seuroja on kuulemassa sellainen ihminen, että sinä olet luopunut siitä uskon lahjasta, jonka omistaja olet joskus kenties ollut.

Olet synnin houkutusten, sielun vihollisen pettämisen kautta luopunut elävästä uskosta. Elää usko enää sitä suurta valehtelijaa. Käy sisälle armon tuomion luo. Ylennä sydämesi uskomaan epäuskoja, kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa maahan vuotaneessa sovintoveressä.

Sinä saat tästä saarnasta uskoa tämän lupauksen päälle ja lähteä seuraamaan Herraa Jeesusta ja hänen omiaan täällä maan päällä. Sinä saat seurata siihen asti kunnes tulee kutsu: Tulkaa minun isäni siunatut omistamaan se valtakunta, joka on teille valmistettu.

Kun tuo kutsu kuuluu, silloin pasuunat soi. Jumalan lapset kootaan isän luokse. Me saamme nähdä ne rakkaat kaikki, jotka ovat edeltä sinne menneet Abrahamin helmaan odottamaan ylösnousemuksen ihanaa aamua.

Meillä on rakkaat sanankuulijat, paljon hyvää ja edessä. Ja vaikka tämä maailma, elämä jatkuisikin, silti kannattaa uskon silmin katsella, uskon silmien läpi katsella tätä maailman menoa.

Vaikka siinä on paljon murhetta ja huoliakin, silti minä rohkaisen meitä kaikkia: Usko tuo turvaa elämään. Ei kannata luopua. Se suojelee ja varjelee meitä monilta synneiltä ja kiusauksilta, aivan niin kuin Paavali tässä nuorta työtoveriaan muistuttaa.

Säilytä usko ja hyvää omatuntoa. Jotkut ovat sen hylänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet. No mehän tiedämme jokainen, että ei tämä matkanteko ole helppoa. Synti tarttuu. Joka päivä tulee tehtyä syntiä. Matka tuntuu välillä vaivalloiselta.

Mutta sen takia se Herra Jeesus valmisti sen leipäaterian siellä, mistä Leo veli edellä puhui. Sen leipäaterian, joka ei ole ajallista leipää, vaan se on elämän leipää, jota me saamme joka hetki, joka päivä olla nauttimassa päivän matkan vertaa.

Aivan niin kuin Israelin kansa siellä korpivaelluksella. Ei sitä tarvitse kerätä varastoon. Riittää, kun me päivän matkan jaksamme. Sen takia tuota elämän leipää on tänäkin iltahetkenä, iltapäivän hetkenä tarjolla.

Sinä saat, rakas sisareni ja veljeni täällä salissa taikka netin ääressä, uskoa kaikki synnit ja epäilykset ja matkan viat anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa maahan vuotaneessa sovintoveressä ja olla turvallisella mielellä.

Taivaan Isä on luvannut pitää meistä huolta. Paavali puhuu tässä viimeisessä jakeessaan: Tämän sanoman julistajaksi ja apostoliksi minut on asetettu. Puhun totta, en valehtele. Minut on pantu kansojen opettajaksi opettamaan niille uskon totuutta.

Ei tuota ole pelkästään Paavalille annettu tuota tehtävää. Se on annettu meille jokaiselle uskovaiselle ihmiselle tehtäväksi viedä tuota ilosanomaa vapahtajasta, Jeesuksesta Kristuksesta, syntien sovittajasta.

Se on meidän jokaisen tehtävä. Se on meidän jokaisen tehtävä. Se on meidän jokaisen tehtävä. Kun meiltä kysytään uskomme perustaa, kertoa siitä, että en minä omien ansioideni kautta ole omalla asialla, minä olen taivaan Isän asialla tuomassa niitä terveisiä.

Tämä tekstimme keskeinen sisältö: Jumalan tahto toteutuisi, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Tämä on se rukous, johon me haluamme tämänkin seurapuheen olla päättämässä.

Että kaikki ihmiset, läheiset ja kauas kaukanakin olevat ihmiset, pääsisivät sisälle Jumalan valtakuntaan ja pelastuisivat. Itse monissa epäilyksissä ja kiusauksissa tulin tätä seurapuhetta pitämään.

Ja haluankin kysyä omalle kohdalle, että saanko minä jäädä uskomaan omat syntini anteeksi. Näin haluan jäädä uskomaan yhdessä teidän kanssanne. Saamme olla turvallisella mielellä.

Uskokaa vielä synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä Jeesuksen nimeen. Aamen.

Hiljennymme Herran siunaukseen. Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra kirkastakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen. Kiitos. Kiitos.