Seurapuhe Järvenpään RY:llä 16.04.2023 13.04

Kolme yhteisen Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Näiden sunnuntaipäivien seurojen aluksi hiljennytään yhteiseen kiitokseen ja rukoukseen.

Pyhä ja vanhurskas Jumala, rakas taivaallinen Isämme, me tänään tuomme sinulle kiitoksen siitä, että olet antanut meille tällaisen kauniin keväisen päivän. Kiitämme siitä, että saamme kokoontua vapaassa Isänmaassa esivallan suojassa kuulemaan Jumalan sanaa ja tulemaan yhdelle koolle. Me kiitämme sinua Jumalan valtakunnasta, jonka keskellä saamme asua.

Ennen kaikkea me kiitämme... Kiitämme sinua, rakas taivaallinen Isä, valtakuntasi kuninkaasta, pojastasi Jeesuksesta Kristuksesta, jonka annoit tänne maan päälle pelastamaan ja voittamaan kuoleman vallan, jotta meillä kaikilla olisi iankaikkinen elämä. Tästä kaikesta me haluamme sinua aivan erityisesti kiittää.

Sanomme vielä turvallisesti, Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinuun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Tämän ensimmäisen sunnuntain pääsiäisestä aiheena on ylösnousemista. Ja yksi tälle päivälle merkitty raamatun kohta löytyy täältä apostolien teoista, sen kolmannesta luvusta, jakeet 23-33. Ja ajattelin nämä lukea tämän seurapuheen johdannoksi. Sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen seuraavasti:

Daavidin jälkeläisistä Jumala on lupauksensa mukaan antanut Israelille pelastajan Jeesuksen. Hänen edellään kulki Johannes, joka julisti Israelin kansalle, että kaikkien tuli kääntyä ja ottaa kaste. Kun Johannes oli matkansa päässä, hän sanoi: En minä ole se, joksi te minua luulette. Minun jälkeeni tulee toinen, jonka kenkiäkään minä en kelpaa riisumaan.

Veljet, Abrahamin jälkeläiset ja te muut, jotka pelkäätte Jumalaa, juuri meille on lähetetty sanoma tästä pelastajasta. Jerusalemilaiset ja heidän hallitusmiehensä eivät tajunneet, kuka Jeesus oli. He tuomitsivat hänet, mutta näin he panivat täytäntöön profeettojen sanat, joita joka sapattina luetaan. Mitään syytä kuolemantuomioon he eivät voineet esittää, mutta silti he vaativat Pilatusta teloittamaan hänet.

Kun he olivat toteuttaneet kaiken, mitä hänestä oli kirjoitettu, he ottivat hänet ristin puulta ja panivat hautaan. Mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Hän ilmestyi sitten usean päivän aikana niille, jotka yhdessä hänen kanssaan olivat tulleet Galileasta Jerusalemiin. Nämä ovat nyt hänen todistajiaan. He todistavat hänestä Israelin kansalle.

Me julistamme teille ilosanoman, minkä Jumala lupasi meidän isillemme. Sen hän on täyttänyt meille, heidän lapsilleen. Hän on herättänyt Jeesuksen kuolleista, niin kuin toisessa psalmissa sanotaan: Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Aamen.

Tämän sunnuntain aiheena se on siis ylösnousseen todistajat. Ja nämä kaikki raamatun tekstit kertovat, mitkä tälle päivälle on merkitty, joko ennustavat tulevista tapahtumista taikka sitten kertovat siitä todistuksesta, jota ylösnouseesta vapahtajasta olivat hänen opetuslapsensa nähneet.

Ja tekstimmehän kertoo ja liittyy tilanteeseen, jossa tuo alkuseurakunnan työ oli käynnistynyt. Ja Jumalan sanan opetus ja sanoma tästä ylösnouseesta vapahtajasta oli lähtenyt leviämään jo pakanakansoille.

Te tytöt ja pojat olitte äsken tuossa pyhäkoulussa, ja minulle jäi aivan erityisesti siitä pyhäkoulusta yksi kuva mieleen, joka on aivan keskeinen osa tätä todistusta. Muistatteko sen kuvan, tytöt ja pojat, kun siinä oli se hauta, ja sitten se haudan suuaukko oli auki, eli se kivi oli vieritetty haudan suuaukolta pois. Ja siinä on oikeastaan se keskeinen sanoma tämän päivän aiheelle, ylösnouseen todistus.

Mutta tuossakaan tilanteessa, kun tuo haudan suuaukko oli ilman kiveä, ei sieluvihollinen jättänyt maailmaa rauhaan, vaan voisiko sanoa tällä tavalla arkisesti, että hän tuli hääräämään myös tuohon tilanteeseen, ja laittoi liikkeelle myöskin maailmaan väärää todistusta.

Ja sitten nämä päivän tekstit kertovat meille siitä, miten uskovaiset ihmiset, nuo opetuslapset, saivat nähdä, että Jeesus on todella noussut ylös.

Päivän evankeliumiteksti kertoo siitä, kuinka Jeesus ilmestyi noille opetuslapsille, kun he olivat kalassa siellä Genesaretin järvellä, Galilean merellä, ja myös monia muita kertoja. Oli kaiken kaikkiaan neljä eri kertaa, kun Jeesus ilmestyi noille omille opetuslapsilleen tuon ylösnousemuksen jälkeen.

Ja tästä oli kysymys, kun nämä opetuslapset lähtivät viemään tuota ilosanomaa maailmalle eteenpäin. Me muistamme eri vaiheita siitä, ja on yksi merkittävä tapahtuma, jossa voisi sanoa, että sen seurauksena muun muassa tuo Jumalan valtakunnan sanoma ylösnouseesta vapahtajasta, Jeesuksesta Kristuksesta, on edennyt tänne meidänkin isiemme maahan.

Te muistatte varmasti, tytöt ja pojat, kun tässä raamatussa kerrotaan semmoisesta sotapäälliköstä, Korneliuksesta, joka oli noin komppanian kokoisen, eli 150 hengen vahvuisen yksikön päällikkö. Raamattu kertoo, että hän oli Jumalaa pelkäävä mies, ja hän näki unessaan sellaisen näyn, että hänen pitää hakea yksinäinen opetuslapsi, tai haetuttaa yksi opetuslapsistaan hänen luokseen ja hänen perheväkensä luokse puhumaan tästä ylösnouseesta todistajasta.

Ja tuossa tilanteessa Pietarillekin avautui näkymä siitä, että tuo sanoma ylösnouseesta Jeesuksesta kuuluu kaikille kansoille. Aivan niin kuin Jeesus oli kehoittanutkin opetuslapsiaan saarnaamaan evankeliumin hyvää sanomaa kaikille kansoille maailman äärin asti.

Ja niin tuo Pietari erilaisten vaiheiden jälkeen meni tuonne Korneliuksen kotiin, hänet tultiin hakemaan sieltä paikasta, missä hän oli, ja siellä hän rupesi julistamaan eli todistamaan pelastuksesta, ja se oli saarnaa kansoille. Eli sellaisille kansoille, jotka eivät olleet juutalaisia, eli Israelin kansalaisia, niin rupesi saarnaamaan tätä evankeliumin ilosanomaa, ja nuo Korneliuksen, tuon sotapäällikön kotiväki ja lähipiiri ottivat tuon evankeliumin vastaan.

Ja siitä avautui näille alkuseurakunnan opetuslapsille ja Jumalan lapsille kuvaa siitä, että todellakin tuo evankeliumin työ ja evankeliumin sanoma kuuluu jokaiselle ihmiselle täällä maailmassa.

Eli ajatelkaa, kaikki ihmiset, Jumalan toive ja harrastustavoite ja rakkaus on sellainen jokaista ihmistä kohtaan, että kaikki ihmiset kuulisivat tuon sanoman, evankeliumin ilosanoman tuosta vapahtajasta Jeesuksesta Kristuksesta, joka on noussut ylös. Se on Jumalan tahto.

Ja näin tuo työ oli käynnistynyt tuolla alkuseurakunnan aikana, ja Jumalan valtakunta oli lähtenyt leviämään eri puolille maailmaa. Aluksi sinne Välimeren ympäristöön, ja niin kuin tämäkin tekstimme sijoittuu tuonne Turkin alueelle Antiokiaan, ja tämä tekstimme onkin kertomus siitä, että Paavali ja yksi toinen apostoli, opetuslapsista tai uskovaista, Barnabas, olivat lähetysmatkalla, ja tämä lukemamme teksti liittyy siihen.

No, Paavali oli tämän tekstimme aikaan synagogassa, jossa häneltä pyydettiin pitämään puhe tuolla synagogassa. Ja tekstimme edellä, kun Paavali rupeaa puhumaan tuolla ihmisten keskuudessa, niin hän rupeaa hyvin tarkasti käymään läpi, miten tämä kaikki on tapahtunut.

Eli Paavali täällä edellä kertoo ja aloittaa tämän puheensa tällä tavalla: Kuulkaahan minun israelilaiset ja te muut, jotka pelkäätte Israelin Jumalaa. Jumala valitsi isämme, ja kun he olivat Egyptissä, vieraassa maassa, hän teki heistä suuren kansan ja johdatti heidät väkevällä kädellään sieltä pois.

Eli tämä kaikki raamattuun kirjoitetut tapahtumat, mitä Israelin kansalle on tapahtunut, sisältyy tähän suureen kokonaisuuteen, Jumalan pelastushistoriaan. Ja ne ovat osa sitä.

Eli me muistamme, kuinka Israelin kansa lähti sieltä sorrettuna Egyptin maalta Mooseksen johdattamana pois. 40 vuoden ajan kävi sellaista korpivaellusta autiomaassa, ja Jumala auttoi sillä tavalla, että hän hävitti sieltä luvatusta maasta seitsemän erilaista kansaa ja jakoi nämä maat israelilaisille heimoille perintömaiksi.

Ja niin tapahtui sitten Jumalan suunnitelman mukaan, että israelilaiset pyysivät itselleen kuningasta, ja he saivat sinne sellaisen kuninkaan kuin Saulin. Tuo Sauli hallitsi 40 vuotta, mutta sitten Sauli oli tottelematon Jumalalle, ja Jumala nosti kuninkaaksi sellaisen kuin Daavidin.

Ja siitä tuosta Daavidista, paimentolaispojasta, Jumala antoi todistuksen. Ja niin kuin täällä Paavali julistaa näille uskovaisille, että minä olen löytänyt Daavidin, Iisain pojan, mieleni mukaisen miehen, hän on kaikessa toteuttava minun tahtoni. Eli Daavid oli kuuliainen Jumalalle.

Daavidkinhan me muistamme, lankesi syntiin, mutta hän sai siitä parannuksen armon. Ja sitten tullaan tähän tekstimme alkuun, kun Paavali siellä synagogassa kertoo, että Daavidin jälkeläisistä Jumala on lupauksensa mukaan antanut Israelille pelastajan Jeesuksen.

Ja täällä lukee Samuelin kirjassa, vanhassa testamentissa muun muassa näin, että Jumala puhuu tuolle Daavidille, kun hän vakuuttaa ja kertoo, mitä tulee tapahtumaan. Profeetta Naattanin kautta Daavid sai tietää, että sukuusi ja kuninkuutesi pysyvät edessäni ikuisesti lujina, ja valtaistuimesi on kestävää, ikuisesti lujina, ikuisesti.

Ajatelkaa, satoja vuosia aikaisemmin tuo profeetta kertoi tuolle Daavidille, että sinun suvustasi on syntyvä ikuinen pelastaja. Ja myöhemmin Jesaja-profeetta siitä kirjoittaa Jesajan kirjassa, kuinka tuo profeetta ennusti siitä samasta asiasta, että Iisain kannosta, eli tuo Daavidin isä, hän oli paimentolainen Iisai. Raamattu käyttää tämmöistä kielikuvaa, kuin että Iisain kannosta nousee verso. Vesa puhkeaa sen juuresta ja kantaa hedelmään.

Hänen ylleen laskeutuu Herran henki, viisauden ja ymmärryksen henki, taidon ja voiman henki, totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki. Hänen ilonsa on totella Herraa, hän ei tuomitse silmämitalla eikä jää oikeutta korvakuulolla, vaan antaa heikolle oikean tuomion ja ajaa vakaasti maan köyhän asiaa.

Hän lyö vakivaltaista sanansa sauvalla ja surmaa huultensa henkeyksellä väärintekijän. Vanhurskaus on hänellä varustuksena, ja uskollisuus pyönä hänen urnillaan.

Eli satoja vuosia ennen näitä pääsiäisen tapahtumia profeetat ennustivat, että on syntyvä maailmaan Vapahtaja, Jeesus Kristus. Ja nuo profeetat ennustivat myös hyvin tarkasti sen, että tuon Jeesuksen kuoleman, eli tuon pääsiäisen tapahtumat, mitä me olemme nyt saaneet viettää, että Jeesus syyttömänä tuomittiin kuolemaan, ristiinnaulittiin ja häntä pilkattiin.

Mutta nämä kaikki olivat Jumalan suunnitelmaa, ja se huipentui siihen, että Jeesus nousi ylös haudasta ja mahdollisti sen, että jokaisella ihmisellä, joka uskoo hänen päälleen, on iankaikkisen elämän toivo.

Ja tästä Paavali tässä tekstissämme todisti tuolla synagogassa, kun hän siellä puhui.

Ja Paavali jatkoi vielä tekstissämme, että hänen edellään kulki Johannes, joka julisti Israelin kansalle, että kaikkien tuli kääntyä ja ottaa kasteen. Kun Johannes oli matkansa päällä, hän sanoi: En minä ole se, joksi te minua luulette. Minun jälkeeni tulee toinen, jonka kenkiäkään minä en kelpaa riisumaan.

Eli me muistamme raamatussa, kuinka Johannes syntyi, ja moni luuli jo, että kun oli lukenut tätä raamattua, niin he ajattelivat, että tuo Johannes on Messias. Mutta Johannes syntyykin hieman Jeesusta aikaisemmin, ja hänen tehtävänsä oli tulla raivaamaan tietä tuolle todelliselle Vapahtajalle, Jeesukselle.

Ja siitä Paavali myös muistutti tässä raamatun tekstissämme.

Te muistatte lapsetkin, kuinka Johannes siellä erämaassa julisti ja ennusti Messiaan syntymää ja tulemista.

No sitten tekstimme jatkuu, että veljet, Abrahamin jälkeläiset ja te muut, jotka pelkäätte Jumalaa, juuri meille on lähetetty sanoma tästä pelastajasta.

Eli Paavali tässä muistuttaa siitä, että noita Abrahamin jälkeläisiä ja noita pakanakansojen jäseniä, kuinka suuresti Jumala oli rakastanut noita pelkääviä ihmisiä.

Tuo Jumalan pelko, mistä tässä tekstissä mekin puhumme, ei ole sellaista pelkoa, että meidän tarvitsisi pelätä Jumalaa samalla tavalla kuin pelätään jotakin asioita elämässä, vaan se tarkoittaa kuuliaisuutta. Se tarkoittaa sitä, että me olemme kuuliaisia Jumalan sanalle ja Jumalan opetukselle.

Me muistamme muun muassa ne kymmenen käskyn lait, jotka Jumala antoi Mooseksen kautta meille ihmisille, että ne ohjaisivat meidän elämäämme ja me tekisimme kaiken sillä tavalla, että me jaksaisimme kilvoitella, ettemme lankeaisi uusiin synteihin.

Mutta niin kuin me tiedämme, me olemme kaikki perisynnin turmelemia, niin juuri tätä varten Paavali muistuttaa, että meille on lähetetty tuo sanoma pelastajasta, Jeesuksesta Kristuksesta.

Me muistamme noista pääsiäisen tapahtumista, kuinka Jeesus, kun hänet ristiinnaulittiin, osoitti niin paljon meitä ihmispoloisia ja aivan erityisesti niitä ristiinnaulitsijoitakin kohtaan rakkautta, kun hän rukoili siinä ristillä, että Jumalalta: Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.

Eli niin suuresti Jeesus rakasti noita ihmisiä, jotka hänet tuonne ristiinnaulitsi, että hän pyysi heidänkin puolestaan, että Jumala pelastaisi heidät, sillä he eivät tienneet, mitä he olivat tekemässä.

Paavali itse, kun hän oli täällä vankeudessa, myöhemmin apostolien teoissa, kun hän tätä Jumalan sanan ja Jumalan valtakunnan evankeliumia julisti, puhui vankeudestakin siitä, että tämän kaiken takia minä kutsuin teidät tänne, saadakseni tavata teidät ja puhua kanssanne. Olen näissä kahleissa Israelin toivon tähden.

Eli Paavali oli joutunut vankeuteen sen takia, että hän puhui sanomaa ja julisti tätä ylösnousemus-evankeliumia.

No sitten tämä tekstimme jatkuu, että Jerusalemilaiset ja heidän hallitusmiehensä eivät tajunneet, kuka Jeesus oli. He tuomitsivat hänet, mutta näin he panivat täytäntöön profeettojen sanat, joita joka sapattina luetaan.

Mitään syytä kuolemantuomioon he eivät voineet esittää, mutta silti he vaativat Pilatusta teloittamaan hänet.

Kun he olivat toteuttaneet kaiken, mitä hänestä oli kirjoitettu, he ottivat hänet ristin puulta ja panivat hautaan.

Tuossa jo edellä kävimmekin läpi sitä, että nuo ihmiset, jotka tuomitsivat Jeesuksen ristin puulle, eivät tajunneet, mitä he olivat tekemässä. Mutta tämä kaikki sisältyi Jumalan valmistamaan pelastussuunnitelmaan, ja Jeesus itse tiesi, että näin tulee käymään.

Hän puhui useamman kerran opetuslapsilleen ennen näitä tapahtumia ja kertoi siitä, miten noissa pääsiäisen tapahtumissa tulee käymään.

Ja me muistamme sieltä, että kun Jeesukselle ei Pilatus löytänyt mitään syytä, miksi hänet olisi tuomittu kuolemaan, hän antoi kansan päättää sen, ja me muistamme näistä raamatun kertomuksista, kuinka ihmiset vapauttivat sen suuren rikollisen, ja Jeesus tuomittiin kuolemaan.

Mutta näissä kaikissa toteutui profeettojen ennustukset, ja näin Jumala halusi, että tulee käymään.

Ja tämähän on tuolla raamatun alkulehdillä jo lupaus. Kun me muistamme paratiisissa, kun Eeva ja Aadam olivat siellä ja lankesivat syntiin, Jumala antoi tuolla paratiisissa lupauksen siitä, että kerran on tuleva sellainen, joka rikkoo käärmeen pään.

Ja tämä kaikki oli tapahtuva juuri niin kuin Jumala oli sen suunnitellut ja sallinut tapahtuman.

Mutta sitten tämä tekstimme jatkuu: Mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Hän ilmestyi sitten usean päivän aikana niille, jotka yhdessä hänen kanssaan olivat tulleet Galileasta Jerusalemiin. Nämä ovat nyt hänen todistajiaan. He todistavat hänestä Israelin kansalle.

Me julistamme teille ilosanoman, minkä Jumala lupasi meidän isillemme. Sen hän on täyttänyt meille, heidän lapsilleen. Hän on herättänyt Jeesuksen kuolleista, niin kuin toisessa psalmissa sanotaan: Sinä olet minun poikani tänä päivänä minä sinut synnytin.

Eli tullaan tähän päivän aiheeseen, voisi sanoa ytimeen, eli Jumalan suunnitelmaan siitä, että hän herätti kuolleista Jeesuksen.

Ja niin kuin tämän päivän tekstimme kertovat meille, ja niin kuin pyhäkoulussakin saimme Antti-veljen kautta kuulla, Jeesus ilmestyi vain omilleen, omille opetuslapsilleen. Ja heistä tuli sen sanoman todistajia, joista Paavalikin tässä puhuu.

Ja ajatelkaa, Paavali oikein tässä tekstissämme muistuttaa siitä, että me julistamme teille ilosanoman, minkä Jumala lupasi meidän isillemme.

Eli satoja satoja vuosia aikaisemmin Jumala lupasi noille kantaisille, Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille, että tuo Jeesus-lapsi syntyy tänne maan päälle, hänet tuomitaan ristin kuolemaan, josta hän on nouseva kolmantena päivänä ylös.

Ja tuosta ilosanomasta luo apostolitkin tässä tekstissämme julistivat.

Eli Paavalin puhe tässä lopussa voisi sanoa kääntyi siihen kaikista oleellisimpaan asiaan, eli evankeliumin julistamiseen.

Niin kuin meille Jumalan sana on opettanut, tuo evankeliumi on ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Vapahtajastamme.

Ja sitä tuo Paavali tässä halusi näille kansoille ja kansan kuulijoille julistamassa täällä.

Ja aivan niin kuin Paavali tässä tekstissä puhui, Jumala valmisti, eli tuo kaikki oli Jumalan puolelta valmista. Ihmisen vain pitää ottaa vastaan tuo ilosanoma Jeesuksesta.

No miten tuo ihminen tuon sanoman ottaa vastaan? Jeesushan itse opetti siitä, voi sanoa, että ihan julkisen toiminnan alussa, kun hän puhui, että Jumalan valtakunta on lähestynyt, tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.

Tällä tavalla ihminen, jos hän uskoo, löytää maan päältä Jumalan valtakunnan, niin hän pääsee osalliseksi tästä todistajien laumasta ja perikunnan, tuon iankaikkisen elämän.

Paavali täällä korinttilaiskirjeessä muistuttaa tästä ylösnousemususkosta, kuinka tärkeästä asiasta on kysymys siinä, kun Kristus herätettiin kuolleista. Hän kirjoittaa korinttilaiskirjeessä: Mutta ellei Kristusta ole herätetty, teidän uskonne on pohjaa vailla ja te olette yhä syntienne vallassa.

Eli olemme tämän uskon perustan ja perusasioiden äärellä.

Tuon ylösnousemuksen kautta jokaisella ihmisellä on mahdollisuus, kun hän vain uskoo tuon evankeliumin omalle sydämelleen, pelastua ja periä tuo iankaikkinen elämä.

Ja mekin, rakkaat tämän päivän Jumalan lapset, olemme tuon ylösnousemususkon todistajia.

Eli meidänkin tehtävä on julistaa ja viedä tuota ylösnousemususkon sanomaa eteenpäin, että vielä tänäkin päivänä on mahdollista, kun ihminen uskolla vastaanottaa evankeliumin ilosanoman, päästä sisälle Jumalan valtakuntaan ja periä se iankaikkinen elämä taivaassa, jonne varmasti meillä jokaisella on läheisiä, monia monia ystäviä, jotka ovat päässeet odottamaan sitä ylösnousemuksen aamua, kun tulee se kutsu: Tulkaa minun isäni siunatut omistamaan se valtakunta, joka teitä varten on valmistettu.

Sen takia me haluamme aina seuroissa ja näissä Jumalan valtakunnan tapahtumissa myös osoittaa tuota ilosanoman kutsua sellaisille ihmisille, jotka eivät vielä omista sydämen uskoa, ylösnousemususkoa.

Ja niin minäkin nyt haluan sinulle, rakas ystävä, jos täällä seuroissa on tai viestimien ääressä, niin tuo Jeesuksen opetuksen alkusanat, kun hän sanoo, että Jumalan valtakunta on lähestynyt, tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi, niin nyt tuo on sinunkin kohdallasi totta.

Kannattaa olla kuuliainen Jumalan valtakunnan kutsulle, ja sinä saat tässä ja nyt tästä saarnasta olla uskomassa epäuskon ja kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimestä ja kalliissa sovintoveressä.

Näin sinä pääset sisälle rakkaan Pojan valtakuntaan ja pääset Jumalan lasten kanssa yhdessä muiden Jumalan lasten kanssa tekemään matkaa sitä päämäärää kohti.

Mutta ei ole lohdullista, rakkaat sanankuulijat, myöskään, että tuo todistus ylösnouseesta Vapahtajasta, Jeesuksesta Kristuksesta, ei jättänyt myöskään meitä tyhjäksi, vaan meilläkin Jumalan lasten todistajilla on mahdollisuus aina uudestaan ja uudestaan olla tuon murretun leivän äärellä, niin kuin tuossa pyhäkoulussa näimme kuvan, kuinka Jeesus mursi sitä leipää.

On aina uudestaan ja uudestaan mahdollisuus nauttia tuota elämän leipää, evankeliumin ilosanomaa, ja tällä tavalla, kun me sitä elämän leipää saamme murtaa ja nauttia, niin me jaksamme tätä kilvoituksen matkaa tehdä.

Niin kuin tiedämme, jokainen meistä on varmasti kokenut sen, että synti matkalla tarttuu ja tekee matkan hitaaksi.

Niin tuo ylösnoussut Vapahtaja, Herra Jeesus, on henkensä kautta myös tänään täällä meidän keskellämme armoalttarina ruokkimassa meitä jokaista ja vahvistamassa uskon tiellä evankeliumin ilosanomalla.

Ja sen takia ylennän nyt sisareni ja veljeni, pienempiä ja suurempia, uskomaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa maahan vuotaneessa sovintoveressä.

Tällä tavalla, kun me jaksamme uskoa päivän matkan tai hetken kerralla, niin me säilymme uskomassa ja pääsemme kerran perille.

Se on aivan niin kuin Paavali tässä muistuttaa tekstissämme, että me julistamme teille ilosanomaa.

Eli me haluamme toinen toisellemme olla tuota ilosanomaa julistamassa. Se on se Jumalan lupaus ja Jumalan valmistama vanhurskaus meille ihmisille.

Aivan niin kuin se pienois-evankeliumi sen kiteyttää, että Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän lähetti ainoan Poikansa tänne maan päälle, ja jokainen, joka hänen päällensä uskoo, perii iankaikkisen elämän.

Usko on iloinen asia ja se vie kerran uskojansa perille sinne lopulliseen luvattuun maahan, jota kohti me olemme käymässä.

Näin on turvallista jäädä tänäkin päivänä uskomaan kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Tällä tavalla meidän on turvallista tehdä yhdessä matkaa.

Omaa sydäntäni kaipaa tuo evankeliumin sanoma niin kylmän ja syntisen tuntoisena tänne teidän eteenne tulin ja haluan kysyä, saanko minäkin uskoa omat syntini anteeksi.

Näin minä haluan uskoa yhdessä teidän kanssanne.

Jäämme Jumalan ja hänen armonsa turvattuun haltuun Jeesuksen nimeen. Aamen.

Hiljennymme seurojen päätteeksi Herran siunaukseen.

Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra kirkastakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.