Seurakuntapäivä/Alustus Pornaisten RY:llä 19.03.2023 16.00

Seurakuntapäivä alussa. Tullaan yhdelle koolle sinun lapsinasi. Tahdomme kiittää siitä, että sinä olet suuressa hyvyydessäsi. Varjellut meitä tässä tallemmassa uskossa, jonka olet lahjoittanut meille ansiottomille.

Tahdomme kiittää siitä, että annoit ainoan poikasi tulla tänne alas maan päälle kärsiä ja kuolla meidän syntiemme tähden ja nousta ylös kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden. Tahdomme kiittää siitä, että sinä olet suuressa hyvyydessä.

Tahdomme kiittää tästä ajallisen elämämme lahjasta, sen eri vaiheista, sen iloista ja suruista. Tahdomme kiittää isän maasta, jossa me saamme vapaasti kokoontua kenenkään estämättä. Tahdomme kiittää sitä, että sinä olet suuressa hyvyydessä.

Viimeisenä maailman aikana. Rakas taivaallinen isä, sinä tiedät ja tunnet meidät jokaiset sisimpäämme myöten. Tunnet salatuimmatkin ajatuksemme. Tunnet kipumme. Näet koettelemuksemme. Näet kaiken.

Ja sinun lapsesi tänään tarvitsee. Siksi me turvallisesti luottaen sinun henkesi johdatukseen. Tänä päivänä rohkenemme käydä yhdessä viettämään tätä seurakuntapäivää.

Ole meidän kanssamme lupauksesi mukaan. Ole rohkaisemassa myöskin jokaista puhumaan kaikista niistä asioista, joita sinä olet nähnyt tarpeelliseksi. Ole meidän kanssamme lupauksesi mukaan.

Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Niin rakkaat pornaisten veljet ja sisaret. Todellakin Kärkisen uuntoveli soitti minulle jokin aika sitten ja teki sellaisen suoran kysymyksen, että voisinko tulla pitämään teille alustusta aiheesta seurakuntaoppi, seurakunnan merkitys.

Ja kyllä siinä puhelimessa taisi aika pitkähiljainen aika olla. Ja ennen kuin rohkeni lupautua tähän, luottaen kuitenkin siihen, että meillä on kristillisyydessämme niin paljon kirjallisuutta. Ja tästäkin aiheesta, johon on lupa nimenomaan tukeutua.

Ja niinpä olenkin sitten lainannut hyvin paljon näitä kirjoituksia tähän alustukseen. Ja kuulemisen ja ymmärtämisen sujuvoittamiseksi minä jätän noita raamatun lauseita. Ja sitten näitä lähtökohtia. Lähdekirjallisuutta.

Tässä nyt on Lutterin. Lutteria on paljon ja sitten tunnustuskirjoja ja raamattua. Ja tänne mainitsematta.

Minulla on tässä väliotsikkona ensimmäisenä seurakuntaperuste. Se kuulostuu Jumalan sanaan. Sitten näkyvä ja salattu seurakunta. Yksi pyhä yhteinen seurakunta. Synnin päästön armohuone. Ulkoiset uhkat ja sisäiset eksytykset. Turvallinen valtakunta. Ja lopuksi veljellisessä ja yhteisessä rakkaudessa.

Sana oppi. Se saattaa kauskahtaa meille vähän etäiseltä. Mutta huomaamme varmaan kohta, että ei se niin etäinen olekaan. Se on raamatussakin ihan tuttu käyttö. Se on käsite.

Ja se esiintyy siellä monta kertaa. Esimerkiksi apostoli Johannes kirjoittaa. Jokainen, joka harhailee ja ei pysy Kristuksen opissa, ei hänellä ole Jumalaa. Joka pysyy Kristuksen opissa, hänellä on sekä isä että poika.

Seurakunta. Opilla yleensä tarkoitetaan käsitystä Jumalan seurakunnasta ja sen olemuksesta sekä merkityksestä. Kristin oppimme mukaan, kristillinen seurakunta on maan päällä muukalainen, hajalla asuva ja taisteleva.

Se elää pyhän hengen ohjauksessa maailman loppuun saakka. Mutta ilmestyy Kristuksen tullessa. Hänen kanssaan kirkastettuna ja riemuitsevana.

Seurakuntaa voidaan yrittää kuvata myös, että se on sekä maallinen että taivaallinen. Se on läsnä oleva ja tuleva. Salattu ja julkinen. Jumalallinen. Ja inhimillinen.

Mitkään sanat tai ihmispäätelmät eivät kuitenkaan yllä tavoittamaan pyhän, yhteisen ja apostolisen seurakunnan todellista olemusta.

Kristillisen seurakunnan tuntomerkit on Jumala antanut sanassaan. Siksi seurakunnan tulee aina rakentua Jumalan sanan perustukselle. Seurakunta perustuu Jumalan sanaan.

Käsityksemme Jumalan seurakunnasta pitäytyy järkähtämättömästi raamattuun. Lutherin opetuksiin ja tunnustuskirjoihin. Tämä on kaikkien ihmisten vapaasti luettavissa. Myös kristillisyytemme julkaisuista ja kirjoista.

Ulkoista seurakuntaa ei tule sekoittaa Jumalan seurakuntaan. Pyhäin yhteyteen. Joka on kirkon sisällä.

Kansankirkko on nähty kristillisyydessämme aina kalliina taivaan lahjana. Joka sukupolvesta toiseen on opettanut kansamme noudattamaan kristillistä elämäntapaa.

Ja pitää nyt esillä raamatun pyhät kirjoitukset sekä tunnustuskirjat. Kirkko on hoitanut sakramentteja. Suorittanut avioliittoon vihkimisen ja hautaamisen.

On tärkeää kuulua kirkkoon ja omaan seurakuntaan. Sillä edelleenkin kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.

Jumalan seurakunnalle ei löydy maailmasta mitään muuta vertailukoodetta tai vastaavuutta. Tämä pyhien yhteisö poikkeaa kaikista maallisista organisaatioista siinä, että se uskoo ja elää Jumalan tahdon ja johdatuksen varassa.

Jumalan seurakunnan sisäistä olemusta voidaan tutkia vain, että se on yhdessä Jumalan sanan avulla.

Raamatun opetus seurakunnasta, sen olemuksesta ja merkityksestä avautuu ihmiselle vain pyhän hengen kautta.

Samalla on kuitenkin nöyrästi todettava, että ihmisinä emme kykene ymmärtämään Jumalan kaikkivaltiutta ja suuruutta. Myös Kristuksen seurakunnan syvinneet, joten arvo jää meille salaisuudeksi.

Paavalin sanoin, ymmärrämme vain puolittain. Vain puolittain.

Pyhän hengen kautta avautuu näköalaa, että seurakunta on totuuden patsas ja totuuden pylväs ja perustus.

Sen perustuksena on profeettojen ja apostolien oppi, Jumalan muuttumattomaan sanaan perustuva uskon käsitys, jossa kulmakivenä on itse Jeesus Kristus.

Tätä totuutta seurakunta pitää esillä.

Jumalan seurakunta on vanhurskauttamisopissaan erehtymätön, koska se pitää kiinni Jumalan sanasta.

Näin Jumalan elävä seurakunta, jota seurakunta säilyy maan päällä aikojen loppuun saakka.

Raamattu, kirjoitettu Jumalan sana on seurakunnan auktoriteetti.

Sitten Jumalan sanaa ja seurakuntaa ei voida erottaa toisistaan. Ei.

Sillä Jumalan sanaa ei voi olla ilman Jumalan kansaa. Ja päinvastoin. Päinvastoin.

Ei Jumalan kansaa voi olla ilman Jumalan sanaa.

Näkyvä ja salattu Jumalan seurakunta.

Jumalalla on aina ollut täällä maan päällä valtakunta, jonka kansalaiset ovat muodostaneet Jumalan seurakunnan.

Vanhassa testamentissa siitä käytetään muitakin nimiä, kuten Sion, Sionin vuori, Jumalan asuinsija ja Jumalan maja, ja Jerusalem.

Vanhan testamentin Jumalan kansa ja uuden testamentin Jumalan kansa ovat samaa kansaa.

Vanhan liiton pyhät uskoivat lupauksen sanaan Jeesuksesta. Ja uuden liiton pyhät täyttyneeseen lupaukseen uudessa testamentissa.

Jumalan valtakunta on keskeisellä sijalla Jeesuksen opetuksessa. Ja tämän valtakunnan kutsua hän julisti alusta alkaen.

Aika on täytetty ja Jumalan valtakunta on teitä lähestynyt. Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumia.

Jeesuksen työ maailmassa jatkuu pyhän hengen työnä hänen seurakunnassaan.

Uuden testamentin seurakunnalla tarkoitetaan Jumalan seurakuntaa eli kristillistä seurakuntaa, jonka jäsenet on pyhä henki evankeliumin kautta kutsunut, pyhittänyt ja koonnut.

Sekä valaissut lahjoillaan ja varjellut oikeassa uskossa.

Seurakunnan jäsenet on kutsuttu seuraamaan Jeesusta opissa, elämässä, kärsimisessä.

Kristillinen seurakunta on olemukseltaan pyhien yhteyttä, jossa seurakunnan jäsenet muistavat ja kantavat toisiaan rukouksin.

Sisäiseltä olemukseltaan se on vanhurskautta, rauha ja iloa pyhässä hengessä.

Jumalan valtakunta ja seurakunta ovat yhtä, eikä niitä voida erottaa toisistaan.

Tämän valtakunnan rajat ovat näkymättömät. Ne kulkevat sen asukkaiden sydämestä sydämeen pyhän hengen yhdistämänä.

Valtakunnan kuningas on Jeesus Kristus.

Fariseukset kysyivät kerran Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee. Milloin?

Jeesus vastasi, ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa, se on täällä tai se on tuolla.

Katsokaa, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.

Jumalan valtakuntaa ei voi nähdä luonnollisilla silmillä, vaan se voidaan nähdä vain uskon kautta.

Usko syntyy ja elää syntien anteeksi antamuksen evankeliumista, jota tästä valtakunnasta julistetaan kaikille pyhän hengen voimasta.

Pyhä henki avaa silmät näkemään Jumalan seurakunnan, jota ihminen ei voi omilla luontaisilla kyvyillään nähdä, löytää eikä omistaa.

Luther kuvasi, että mistä usko kuulee hyvän paimenen äänen, eli evankeliumin oikean julistuksen, siellä se näkee myös Jumalan seurakunnan, vaikka silmä näkisi vain yleisen katsetta herättävän ihmisjoukon.

Parannuksen armon saanut liite yhden kaltaiseen sydämen uskoon Jumalan seurakuntaan, veljelliseen ja yhteiseen rakkauteen.

Tämän rakkauden osallisuudessa vaeltavat tuntevat toisensa pyhän hengen kautta, kuten Luukas kirjoittaa. Niiden paljoudessa, jotka uskoivat, oli yksi sydän ja yksi sielu. Yksi sydän ja yksi sielu.

Myös Lars Levi Lestadius löysi ydin seurakunnan ulkoisen seurakunnan keskeltä, kun Lapin Maria opasti ja avasi hänelle uuden elämän Kristuksessa.

Samalla tavalla Lapin Maria, eli Milla Clemensdotter, löysi ydin seurakunnan tavatessaan uskovaisen pastorin Pär Brandelin Nooran pappilassa.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä elää yhä tämä sama Kristuksen seurakunta.

Tänään eri puolilla maailmaa elää Kristuksen seurakunnan jäseniä, jotka kuuluvat johonkin toiseen kirkkoon tai eivät ole minkään kirkon jäseniä.

Heillä on kuitenkin pyhän hengen yhteys Kristuksen seurakunnan kanssa, kun ovat saaneet kuulla elävää Jumalan sanaa ja uskoa evankeliumin omalle kohdalleen.

Tämä valtakunta on sekä julkinen että salattu.

Tätä salaisuutta Paavali avaa Efesolaisille avioparin vertauksella. Mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa. Ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.

Tämä salaisuus on suuri. Minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.

Kristus on ylkä ja morsian on seurakunta.

Ilman Kristusta seurakunta on arvoton. Mutta ilman seurakuntaa Kristus ei ole näkyvissä.

Tämän saman yhteyden Jeesus esitti vertauksessaan totisesta viinipuusta, jossa Kristus on viinipuu ja Jumalan lapset ovat oksia.

Jos elämän yhteys Jeesukseen katkeaa, oksa kuivuu ja Jumala leikkaa sen irti viinipuusta.

Huomaa, Jumala leikkaa sen irti viinipuusta.

Jäähyväispuheessaan Jeesus opetti: Minä olen isässä ja te minussa ja minä teissä.

Tässä erottamattomassa yhteydessä kristitty ei voi uskoa eri tavalla kuin pyhä yhteinen seurakunta.

On tärkeää olla tämän evankeliumin hoidossa, Jumalan sanaan kuulossa.

Josta hebrealaiskirjeen kirjoittaja muistuttaakin: Me emme saata lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokoontumisia, niin kuin muutamilla on tapana.

Vaan meidän tulee rohkaista toisiamme sitä enemmän, mitä lähempänä näette Herran päivän olevan.

Jumalan valtakunnassa on kaksi osaa. Sen muodostavat kilvoittelevat, kilvoitteleva seurakunta täällä maan päällä ja riemuitseva seurakunta taivaassa.

Kaikki, jotka maan päällä pysyivät loppuun saakka kilvoittelevan seurakunnan yhteydessä, pääsivät kerran riemuitsevaan seurakuntaan.

Myös lapset kaikkialla maailmassa syntyvät Jumalan seurakuntaan Kristuksen sovitus- ja lunastustyön perusteella, joka alkoi pyhän hengen sikiämisestä Marian äidin kohdusta asti.

Monet raamatun kohdat tukevat sitten tätä käsitystä, että kaikki maailman lapset syntyvät tänne Jumalan valtakuntaan.

Esimerkiksi psalmi 87: Siionille pitää sanottamaan, että kaikki naiset kansat siellä syntyvät, ja että korkein sitä rakentaa.

Vain Jumala näkee ja tuntee lopulta ihmisten sydämen tilan ja tuntee seurakuntansa jäsenet.

Yksi pyhä yhteinen seurakunta on vain yksi ainoa Jeesuksen Kristuksen seurakunta, joka on Jumalan oma seurakunta maailmassa.

Paavali valaisee asiaa ruumiin vertauksella, jossa Kristus on seurakunnan pää.

Jumala on alistanut kaiken hänen valtaansa ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle seurakuntansa päälle.

Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen joka kaiken kaikessa täyttää.

Ruumis ei voi olla elävä, jos siltä puuttuu pää, Kristus.

Ei voi myöskään olla monta ruumista eli monta eri tavalla uskovaa ja opettavaa joukkoa.

Kun on yksi pää, on yksi ruumis.

On vain yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu.

On yksi. Yksi on Herra. Yksi usko. Yksi kaste.

Näin Efesolaiskirjeessä.

Jeesus itse opetti: On oleva yksi lauma ja yksi paimen.

Luther toteaa: Me olemme varmoja siitä, että oikea seurakunta on siinä, missä on pieni Kristusta tunteva joukko, yksimielinen opissa, uskossa ja Kristuksen tuntemisessa.

Jos yksimielisyys rikkoutuu, niin kuin alkuseurakunnasta lähtien on tapahtunut, tulee hajaannus.

Tällöin ei voi jokainen joukko olla se oikea seurakunta, sillä on vain yksi Kristuksen seurakunta, jossa evankeliumi puhtaasti saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.

Luther kirjoittaa isossa katekismuksessaan: Minä uskon, että maan päällä on pelkkien pyhien pyhää, pieni joukko ja seurakunta, yhtenä ainoan pään Kristuksen alaisena, pyhän hengen kokoon kutsumana.

Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä.

Sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymiä ja jakautumisia.

Minäkin olen sen jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinen.

Siihen pyhä henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa.

Juuri tämä on siihen tulemisen alku.

Eikö ollutkin Lutherilla ihan samanlainen usko kuin meillä?

Uuden liiton seurakunta sai alkunsa ensimmäisenä helluntaina, jolloin opetuslapsille annettiin pyhän hengen voima.

Apostolit lähtivät viemään Jumalan valtakunnan sanomaa eteenpäin aina maailman ääriin saakka.

Apostollisen seurakunnan perustana on Jeesuksen opetuslasten todistus Kristuksesta.

Kristuksen seurakunta on pyhä, koska se on erotettu Jumalalle ja siinä vaikuttaa Kristuksen henki.

Pyhyys ei ole seurakunnan jäsenten omaa pyhyyttä, vaan Kristukselta saatua lahjaa.

Pyhyydestään huolimatta seurakunta on myös syntinen, koska sen jäsenet ovat perisynnin turmelemia.

Tämän vuoksi seurakunta ei tässä ajassa tule koskaan täysin puhtaaksi.

Nikean uskontunnustuksen mukaisesti me uskomme yhden ainoan pyhän, yleisen ja apostolisen seurakunnan.

Seurakunta on yhteinen eli yleinen siksi, että se edustaa ja opettaa Raamatun koko totuutta sekä pyrkii levittäytymään kaikkialle maailmaan.

Siksi se tekee lähetystyötä Kristuksen käskyn mukaisesti.

Jokainen uskovainen on pyhän hengen pappi, jolla on valtuutus todistaa Kristuksen armosta.

Pietari kirjoittaa: Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen pappeus, pyhä kansa, omaisuuden kansa, ilmoittamaan sen voimaa, joka teitä pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa kutsunut on.

Jumalan sanan työlle avautuu mahdollisuuksia tavallisen arjen kesken, työssä ja vapaa-ajalla.

Martti Luther velvoitti erityisesti isiä huolehtimaan lastensa kristillisestä kasvatuksesta.

Jumalan valtakunta on Jumalan kuninkuutta ja Herruutta, jossa on kysymys Jumalan olemuksesta ja hänen pelastavasta toiminnastaan.

Tämä valtakunta ei ole peräisin tästä maailmasta eikä se tavoittele maallista valtaa.

Se on kukistumaton ja ikuinen, mutta se voidaan ottaa pois ihmisten keskeltä.

Siksi ihmisen tärkein tehtävä elämässään on etsiä Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan.

Jumalan valtakuntaa voidaan kuvata myös Jumalan armon ja rakkauden valtapiirinä.

Uskovaiset ihmiset omistavat sisäisesti sen syvintä olemusta eli lahjavanhurskautta.

Heissä Jumalan valtakunta lähestyy myös toista ihmistä.

Valistetaan tässä välissä Haaston ajan Sionin laulu 35.

Synnin päästön armohuone.

Martti Luther liitti seurakunnan ja ihmisen vanhurskauttamisen kiinteästi yhteen.

Hän kirjoittaa, sen siis, jonka on löydettävä Kristus, on ensin löydettävä seurakunta.

Kuinka tiedettäisiin, missä on Kristus ja hänen uskonsa, ellei tiedettäisi, missä hänen uskovaisensa ovat.

Seurakunnan jäsenyydestä Luther kirjoitti, ei kukaan ole, eikä voi olla, kristillisen seurakunnan tai kristikunnan jäsen, ellei hän ole oikeauskovainen, siis vanhurskas ja pyhä, niin kuin uskonkappale todistaa.

Minä uskon pyhän kristillisen seurakunnan.

Ihmisen uudestisyntyminen ja seurakuntaan sisälle tuleminen ovat samanaikaisia tapahtumia.

Jumala käyttää seurakuntaa ja synnin päästöä välineenä syntisen vanhurskauttamisessa ja vanhurskautettuna varjelemisessa.

Isossa katekismuksessa on tiivistetty seurakunnan, Jumalan sanan ja uskon yhteys.

Pyhä henki vetää meitä joka päivä sanalla seurakunnan yhteyteen.

Samalla sanalla ja syntien anteeksi antamuksella hän synnyttää uskon sekä lisää ja vahvistaa sitä.

Synnin päästö perustuu Kristuksen käskyyn.

Se on olemukseltaan pyhän hengen virka, jonka Kristus on jättänyt seurakunnalle.

Raamatun opetus seurakunnasta liittyy siis erottamattomasti vanhurskauttamiseen, eli parannuksen armon saamiseen.

Jumala ei jätä lastansa yksin kilvoittelemaan tänne aikaan, vaan antaa hänelle saattomiehet, kotifioisen uskon sisaret ja veljet.

Koko Jumalan seurakunnan hänelle tueksi ja turvaksi.

Sakarjan profeetan kirjassa Herra Sebaot sanoo Joosualle: Jos sinä vaellat minun teilläni ja jos sinä pidät minun vartioni, minä annan sinulle näistä muutamia, jotka tässä seisovat, saattamaan sinua.

Uskoa hoidetaan seurakunnan yhteydessä armolla ja totuudella.

Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet.

Ja jos yksi jäsen saa osaksensa kunniaa, iloitsevat kaikki muutkin sinua.

Kristittyjen yhteiselämään kuuluu myös toinen toisensa rohkaiseminen neuvon, nuhteen ja opetuksen sanoilla.

Niin kuin Paavali toisessa Timoteus-kirjeessä kirjoittaa.

Rakkaudessa annettujen neuvojen tarkoituksena ei ole vaatia, vaan rohkaista ja auttaa Jumalan lasta hänen taistelussaan synnin voimia vastaan.

Paavali kirjoittaa, ei niin, että me hallitsisimme teidän uskoanne, vaan me olemme auttajat teidän ilonne, sillä te seisotte uskossa.

Ulkoiset uhkat ja sisäiset eksytykset.

Jumalan seurakunta on aina ollut myös taisteleva seurakunta.

Paavali kirjoittaa, emmehän me taistele ihmisiä vastaan, vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan.

Jokainen yksittäinen Jumalan seurakunnan jäsen kokee sieluviollisen viettelykset ja eksytykset sisimmässään.

Puhumme kiusauksista ja epäilyksistä.

Äärimmillään synti saa aikaan sen, että ihmisen usko kuolee.

Kristin opin mukaan käy näin, ellei pyhä henki saa hoitaa ihmistä Kristuksen ja hänen seurakuntansa yhteydessä.

Kullakin ajalla on omat viettelyksensä.

He tahtovat hiipiä mieliimme salaa ja vieroittaa meitä toisistamme, toisten uskovaisten yhteydestä.

Erityisesti tällä viimeisellä ajalla korostetaan yksilön oikeuksia yhteisön sijasta.

Tämä individualismina tunnettu maailmankatsomus, niin kuin Wikipedia sitä kirjoittaa, se tunnustaa yksilön itsevaihtoa, yksilön määrämisoikeuden ja maksimaalisesti rajoittamattomat oikeudet yhteiskunnassa.

Maailma hahmotetaan yksilökeskeisesti ja yksilön itsekykyä puolustetaan.

Kollektiivinen säätely torjutaan.

Individualismi vastustaa auktoriteettia ja kaikenlaista yksilön kontrolloimista.

Nyt minä kysynkin sinulta, veljeni ja sisareni: Tarvitsetko sinä Jumalan sanaa, auktoriteettia ja pyhän hengen ohjausta elämässäsi?

Paavali neuvoo meitä lopun ajan Jumalan lapsia: Älkää antako kenenkään nyt millään tavoin johtaa itseänne harhaan.

Ennen tuota päivää näet tapahtuu uskosta luopuminen ja ilmaantuu itse laittomuus ihmishahmossa.

Kadotuksen ihminen, hän vastustaja, korottaa itsensä kaiken Jumalana pidetyn yläpuolelle.

Asettuu itse istumaan Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.

Ympärillä oleva yhä sekularisoituva maailma pyrkii vaikuttamaan valintoihimme ja ajatteluumme.

Samoin kuin lukemattomat raamatun hengittömät tulkinnat.

Apostoli varoittaa, että viimeisellä ajalla tulevat pilkkaajat, jotka Jumalaan vastattomissa himoissaan vaeltavat.

Nämä ovat ne, jotka eri seurat tekevät, lihalliset, joilla ei henkeä ole.

Apostolin varoitus on ajankohtainen.

Koitelkaa henget, onko ne Jumalasta.

Siellä, mistä ei ole pyhää henkeä, siellä järkiperäiset päättelyt nousevat korvaamaan hengen puutteen.

Jumalan valtakunnassa tarvitaan jatkuvasti sota-aseita valtakunnan ulkopuolelta tulevia sieluvihollisen hyökkäyksiä vastaan, mutta myös sisältä päin nousevia ja väärän hengen eksytyksiä vastaan.

Paavali varoittaa nuorta Timoteosta pysymään oikeassa opissa ja karttamaan oikeaa oppia sortavia harhaopettajia.

Se, joka opettaa toisin eikä seuraa Herramme Jeesuksen Kristuksen terveellisiä sanoja ja uskomme mukaista oppia, on pöyhkeä eikä ymmärrä mitään.

Hänellä on vain kiihkeä halu väitellä ja kiistellä.

Sellaisesta syntyy kateutta, riitaa, herjauksia ja ilkkeitä epäluuloja.

Jumala on lahjoittanut valtakuntansa asukkaille erilaisia armolahjoja, myös henkien erottamisen lahjan, jolla oikean erottaa väärästä.

Lapset ja lapsenmieliset säilyvät Jumalan valtakunnassa, vaikka henkien erottamisen lahja puuttuisikin.

Usko ei ole tietämisessä eikä laajassa ymmärryksessä, vaan kuuliaisuudessa pyhän hengen äänellä.

Jeesus muistuttaa usein: Jolla korva on, se kuulkoon, mitä henki seurakunnille sanoo.

Tämä on turvallinen valtakunta.

Jumalan seurakunta on meille kuin rakas äiti, joka hoitaa, pesee ja puhdistaa lapsiaan.

Tässä seurakunnassa on turvallista olla, kun matkalla tarttuneet synnit saa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Missään muualla oma tunto ei rauhoitu kuin täällä Jumalan perheväen keskellä, kun kauttaisemme uskomme ja kilvoittelemme hyvän omantunnon kanssa.

Missään muualla ei koeta ihmeellistää Jumalan lahjoittamaa vanhurskautta, rauhaa ja iloa kuin Jumalan valtakunnan osallisuudessa.

Apostoli Johannes onkin kiteyttänyt tämän kirjeessään: Ja jos me valkeudessa vaellamme niin kuin hänkin valkeudessa on, niin meillä on osallisuus keskenämme ja Jeesuksen Kristuksen, hänen poikansa veri, puhdistaa meitä kaikesta synnistä.

Ja kiusausten ja epäilysten uuvuttamalle on voimaannuttavaa kokea tämä osallisuus uudelleen ja uudelleen.

Voimme siunata toisiamme evankeliumilla.

Kotisionin ja läheisten matkaystävien tuki erilaisissa elämäntilanteissa on korvaamaton.

Vapahtajan vertaus lammaslaumasta hyvän paimenen johdossa on kaunis.

Jos ykseämme tiiviisti yhdessä kuunnellen hyvän paimenen ääntä, joka kuuluu pyhän hengen saarnan kautta hänen seurakunnossaan, niin varjellumme tämän maailman eksytyksiltä ja viettelyksiltä.

Muuten yksikseen omiin voimiinsa ja järkeensä luottava eksyy korpeen ja on sudelle helppo saalis.

Mutta harhautuneitakin kohtaan taivaallinen isä on pitkämielinen, jotta näilläkin olisi mahdollisuus kuulla hänen äänensä.

Paavali neuvoo kalattalaisia: Veljet, jos joku tavataan tekemästä väärin, on teidän, joita henki ohjaa, lempeästi ojennettava häntä.

Ja lopuksi veljellisessä ja yhteisessä rakkaudessa.

Pyhä henki vaikuttaa vilpittömän rakkauden, joka on saanut paljon anteeksi.

Se myös paljon rakastaa.

Rakkaus on kekseliäs ja toimelias.

Tulee halutuksi työhön.

Usko yhdistää ja usko rakkauden kautta työtä tekee.

Maallistuvan ajan keskellä Jumalan seurakunnan antamissa tehtävissä ja ennen muuta omakohtaisen uskon hoitamisessa Jumalan sana neuvoo rakkaasti.

Olkoon rakkautenne vilpitön.

Vihatkaa pahaa.

Pysykää kiinni hyvässä.

Osoittakaa toisille lämmintä veljesrakkautta.

Kunnioittakaa kilvan toisianne.

Älkää olko velttoja.

Olkaa innokkaita.

Palakoon teissä hengen tuli.

Palvelkaa Herraa.

Yhdessä teemme matkaa evankeliumin armohoidossa, uskoen syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja kallissa sovintoveressä, kilvoitellen kohti taivaan kotia.

Uskoen, toivoen ja iloiten.

Evankeliumissa on Jumalan voima.

Lopuksi haluaisin kysyä omallekin kohdalle tätä evankeliumin voimaa.

Kun mahdollisimman tuntuisena tulin tänne teidän eteen, saanko uskoa syntini anteeksi? Lupaan uskoa.