Seurapuhe Kokkolan RY:llä 23.04.2023 16.01

Armo ja rauha lisääntykö meille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen, Kristuksen tuntemisen kautta.

Siljennimme seurojen aluksi yhteiseen kiitokseen ja rukoukseen. Pyhä ja vanhurskas Jumala, rakas taivaallinen Isä, kiitämme tästä keväisestä armonpäivästä, jonka olet meille suonut. Ennen kaikkea me kiitämme äskettäin vietetyn pääsiäisen tapahtumista. Siitä, että olet pojassasi Herrassa Jeesuksessa, hänen täydellisessä sovintotyössään valmistanut lahjan vanhurskauden, jonka omistajana saa tehdä armahdettuna syntisenä matkaa kohti taivaan kotiin.

Kiitämme siitä, että vielä on työn aika. Että olemme saaneet näin kokoontua yhdelle koolle sinun pyhän sanasi äärellä. Että saamme vahvistua näin Jumalan armovaltakunnan yhteydessä, sen rakkaudessa ja armohoidossa. Kiitämme tästä vapaasta ja turvallisesta isänmaastamme. Uskomisen vapaudesta, armovaltakunnastasi, jonka hoitamana ja kantamana saamme tehdä matkaa.

Rakas taivaallinen isämme, sinä tiedät ja tunnet meidät. Tunnet meidät jokaisen aivan sieltä sydämen pohjasta asti. Tiedät, mistä elämäntilanteesta me olemme kokoontuneet sanasi äärelle, saadaksemme uskollemme rohkaisua. Mä avistan meitä kaikkia uskomaan, että jaksaisimme aivan yksinkertaisesti ja luottavaisesti uskoa syntimme anteeksi poikasi Jeesuksen Kristuksen sovintotyön ansiosta. Näitä me pyydämme poikasi Jeesuksen nimeen, aamen.

Nyt on kirkkuvuodessa toinen sunnuntai pääsiäisesti. Ja tätä pyhäpäivää sanotaan hyvän paimenen sunnuntaiksi. Ne päivän tekstit kertovat ja niitä on tänään kirkoissa luettu. Ne kirkastavat hyvää paimenta, Herraa Jeesusta. Jeesus on hyvä paimen, joka pitää huolta lampaistaan. Ylimpänä paimenena hän lähetti ja lähettää edelleen opetuslapsensa kuolehtimaan Jumalan lasten laumassa ja työntuntuiselle palvelijallein valkeutta. Antaisi puhuttavaa sen mukaan, kuin taivaallisen isän tahto on.

Sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen: Herra on minun paimeneni. Ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille. Hän johtaa minut vetten ääreen. Siellä saan levätä. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minua oikeaa tietä, nimensä kunnian tähden.

Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa. Sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi. Johdatat paimen sauvallasi. Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä. Ja minun maljani on ylitsevuotavainen.

Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä. Ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti. Aamen.

Tämä paimensalmi on varmasti yksi luetuimpia ja rakkaimpia salmeja. Virsikirjastammekin löytyy virsiä tämän salmin pohjalta. Äsken kuulimmekin yhden näistä virsistä. Täytyy kyllä sanoa, että tämä on todella kaunis ja koskettava salmi. Salmi kertoo suuresta pyhän hengen ja elävän uskon avaamasta luottamuksesta Jumalaa kohtaan. Siitä, että Jumala johdattaa Jumalan lapsen elämää.

Tällainen luottamus on suurta Jumalan lahjaa. Omalta puolelta nousee rukousta vain Jumalan puoleen, että Jumala armossaan antaisi ja vahvistaisi minullekin, niin epäilevälle ja kiusatulle Jumalan lapselle, tällaista luottamusta Jumalaan ja hänen huolenpitoonsa. Koska siihenhän tämä Jumalan sana meitä opettaa ja monin tavoin rohkaisee.

Elämämme ei ole koskaan Jumalan katseen ulottumattomissa. Hän on luvannut olla omiensa keskellä joka päivä, aivan päiviemme loppuun asti, aivan maailman loppuun asti. Me saamme näin turvallisesti luottaa Jumalan lupauksiin tämän ajan keskellä kaikissa elämänvaiheissa. Niin siellä lapsena, lapsuudessa, niin myös nuoruudessa, nuorena, niin aikuisena kuin sitten vanhuksenakin.

Siellä Jesajan kirjassa on kalliit Jumalan lupaukset, sanat: Teidän vanhuutenne päivin saakka minä olen sama. Vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen. Minä nostan, minä kannan ja minä pelastan.

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Näin alkaa tämä psalmi. Hän vie minut vihreille niityille. Hän johtaa minut vetten ääreen. Siellä saan levätä.

Näin suuren hyvyyden ja luottamuksen kokemisen äärellä elävän uskon lahjana tässä ollaan. Meillä tämän ajan ihmisillä on harvalla enää kokemusta siitä paimenessa olosta. Ja se paimensanakin voi tuoda meille monenlaisia mielikuvia. Sillä raamatun ajalla ihmisille tilanne oli aivan toinen. Ihmiset ymmärsivät täysin, mistä oli kysymys, kun se paimentalaisuus oli aivan tuttua. Se oli aivan sellainen elämäntapa.

Oli täysin tuttua se, kuinka paimen hoiti ja ohjasi laumaansa. Ja tuttua oli se, kuinka lampaat ovat sellaisia laumaeläimiä, kuinka he seurasivat paimenta. Se paimen ja lauma kuuluivat kiinteästi yhteen. Meitä Jumalan lapsia on verrattu usein lampaisiin ja pieniä lapsia karitsoihin.

Me muistamme ne Herran Jeesuksen sanat siellä Valkean Typeriaan järven rannalla. Sekin Jumalan sanan kohta on tämän päivän tekstejä. Ja saimme Kokkolan kirkosta rakkaan Heikki-veljen kirkasta manakuulantaa tästä evankeliumitekstistä.

Kuinka Jeesus siellä hiilivalkealla puhutteli Pietaria ja kuinka Jeesus kolmesti antaa Pietarille tehtävän: Ensiksi ruoki minun karitsoitani, sitten kaitse minun lampaitani, sitten vielä ruoki minun lampaitani.

Ja Jeesus on sanonut myös niin, että hän tuntee lampaansa ja ne tuntevat minut.

Muistan itse pienenä pyhäkoululaisena, kun sain sellaisen taulun, jossa oli kuvattu vapahtajamme Herra Jeesus paimenena. Siinä oli vihreätä niittyä. Ja sitten pyhäkoulussa saimme aina yhden lampaan, jonka me saimme kiinnittää siihen pyhäkoulutauluun. Näin se vihreä niitty alkoi täyttyä niistä lampaista.

Näin saimme oppia sen, että olemme pieniä lampaita siellä hyvän paimenen lammaslaumassa.

Eikö tämä hyvän paimenen johdatus vihreille niityille tarkoita sitä, että hän johdattaa meitä Jumalan lapsia elävän Jumalan sanan kuulua, ammentamaan elävää evankeliumia ja me saamme näin levätä elävällä evankeliumilla vahvistettuna.

Nytkin me saamme tänään olla täällä vihreällä niityllä elävän veden äärellä. Te saatte niin lapset, nuoret kuin kaiken ikäisetkin uskoa turvallisesti syntinne anteeksi Jeesuksen nimessä ja kallissa sovintoveressä. Ja olla turvattuna ja lujaasti uskoa ja luottaa siihen, että aivan niin kuin tämä psalmi jatkuu, että hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.

Näin epäilysten ja kiusausten uuvuttama Jumalan lapsi saa kohottaa uskon käsivarret hyvää vaimenta kohden. Jumalan armovaltakunnan evankeliumista saa näin kaiken ikäinen ammentaa voimaa uskomiseen ja kilvoitukseen.

Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa. Sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi. Johdatat paimensauvalla. Sinä kataat minulle pöydän vihollisteni eteen. Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä ja minun maljani on ylitsevuotavainen.

Eikö ole turvalliset ja luottavaiset Jumalan sanat?

Näin, vaikka tämä maailma ympärillämme on levoton ja synkkäkin ja turvattomuuskin kasvaa, niin ei meidän Jumalan lasten, ei meidän tarvitse pelätä. Jeesus, hyvä paimen, on sanonut: Elä pelkää, piskuinen lauma. Minun isälläni on hyvä tahto antaa teille valtakunnan.

Kyllähän meillä on monenlaisia pelkoja. Pelkoa siitä, että saammeko nauttia rakkaassa isänmaassamme pitkään jatkunutta rauhan aikaa. Voi olla pelkoa ilmastonmuutoksesta. Ennen kaikkea Jumalan lapsella on pelkoa, että jaksanko minä näiden kaikkien pelkojen muun keskellä, että jaksanko minä uskoa.

Ja rukoilee sitä Jumalan lapsi ennen kaikkea, että voinko minä varjeltua Jumalan lapsena elämän loppuun asti.

Meillä voi olla pelkoa toimeentulosta ja läheisistä ja kuolemasta ja ihmissuhteista ja terveyden menettämisestä. Ja jotakin on jo saattanut osua kohdalleni.

Näiden pelkojemme keskellä on meidän hyvä muistaa, että ei maailmassa tapahdu mitään Jumalan sallimatta. Hän ohjaa meidän elämäämme ja antaa meille tulevaisuuden ja toivon.

Hän ruokkii ja ravitsee meitä elävässä evankeliumissa ja me saamme luottaa taivaallisen isän varjelukseen. Hän on mahdollinen lohduttamaan ja rohkaisemaan meitä. Saamme aivan kuin levätä vapahtajamme sylissä.

Joskus Herra Jeesus uupuneita lampaita kantaa aivan sylissä. Hän myös etsii eksyneitä, sitoo ja parantaa haavoittuneita.

Eikö meilläkin nyt monilla ole rukous, että saisimme kokoontua ensi kesänä suviseuroihin sinne vihreille niityille kuulemaan hyvän paimenen ääntä ja saisimme siellä elävän veden äärellä levätä.

Tämä psalmi päättyy kiitollisiin ja luottavaisiin sanoihin: Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä. Minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

Näin me Jumalan lapset saamme täällä Jumalan armovaltakunnassa, armon ja anteeksiantamuksen valtakunnassa tuntea. Saamme elävän evankeliumin turvissa, elävän evankeliumin omistajana tehdä matkan.

Olemme hiljattain saaneet hiljentyä sen pääsiäisen sanoman äärellä. Vapahtajamme Herra Jeesus on sanonut: Minä olen hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Ja näin sai tapahtua.

Hyvä paimen, hyvä paimen Herra Jeesus Kristus on viitoittanut laumalleen tien perille taivaan kotiin asti. Hän antoi henkensä lammasten edestä. Siinä on tänä iltana meidän uskomme perusta ja pelastus.

Pelastus ja ikuinen elämä taivaan kodissa tulee Jumalan kansalle, jokaiselle laumamme lampaalle lahjana, yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden.

Tästä Herran armosta me saamme tänään riemuita ja iloita.

Nytkin rakkaat matkaystävät, sisaret ja veljet, saatte iloita siitä, että hyvän paimenen ääni kuuluu Jumalan armovaltakunnassa. Uskokaa tälläkin hetkellä kaikki syntinne epäilykset anteeksi Jeesuksen nimessä ja kallista sovintoveressä.

Aina rauhaan, vapautukseen ja iloon vastaan.

Ja jos täällä seurasalissa tai siellä netin ääressä olisi tätä puhetta kuulemassa sellainen ihminen, joka et ole vielä Herran Jeesuksen lammaslaumassa, niin sinutkin vapahtajamme Herra Jeesus haluaa koota tähän lammaslaumaan. Hän on antanut henkensä sinunkin syntiesi edestä. Ne ovat sovitetut.

Tarvitsee vain uskoa ja ottaa vastaan tämä evankeliumi. Usko epäuskoja, kaikki syntinne anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja saat Jumalan voimasta uskon lahjan ja saat lähteä Jumalan lapsena tekemään iloiten matkaa kohti uutta isänmaata, taivaan kotia kohden.

Saat sydämessäsi tuntea, kuinka Herra on minun paimeneni. Ei minulta mitään puutu. Tämä Jumalan lapsen hyvä osaa. Se on aivan kuin esimakua siitä, mitä kerran on sitten siellä kirkkaudessa, taivaan kodissa, jonne me olemme matka.

Omaankin sydän kaipaa kuulla tätä evankeliumia: Saanko uskoa oman syntini anteeksi? Sydämeni haluaa minulla uskoa yhdessä teidän kanssa. Armon voima meitä kantaa, kunnes pääsemme perille, taivaan kotiin Jeesuksen nimeen. Aamen.

Kiitos.