Jumalanpalvelus/saarna Merijärven kirkossa 30.04.2023 12.59

Nouskaamme kuulemaan pyhää evankeliumia Johanneksen evankeliumun 17. luvusta.

Jeesus rukoili ja sanoi: minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä niin kuin me olemme yhtä.

Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyy joutua kadotukseen, jotta kirjoitus kävisi toteen.

Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska he eivät kuulu maailmaan niin kuin en minäkään kuulu.

En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi, sinun sanasi on totuus.

Tämän sunnuntain kirkkovuoden teemana on Jumalan kansan kotiikävä. Tällä kirkossa eikä nettiradion äärellä ei taida olla yhtään ihmistä, jolla ei olisi ollut kotiikävä näin luonnollisessa mielessä.

Ehkä nettiradion äärellä on sellaisiakin, jotka kaipaisivat tänne Merijärvelle lapsuuden kotimaisemiin. Tai jotkut muistot nousevat aina mieleen, kun kuulette sanan Merijärvi.

On aina hyvä asia se, jos lapsi tai nuori tai aikuinen kokee kotiikävää ja kokee, että oma koti on ikävöimisen arvoinen. Se ei ole luonnollista, jos ihminen kokee, että kun vaikkapa lähtee omasta kodistaan maailmalle, että tänne en enää koskaan palaa. Silloinhan on jotakin vialla. Suhde omaan kotiin ei ole luonnollinen.

Toivottavasti kuulijoissa lähetään sellaista, joka kokee, että suhde isän kotiin, Jumalan valtakuntaan, on sellainen, että tänne tai sinne en enää palaa. Kerran sieltä lähdettyäni.

Me raamatusta muistamme kertomuksen kahdesta pojasta, jota voidaan nimittäin myöskin kutsua tuhlaajapoikakertomukseksi. Siinähän tuo nuorempi veli lähti kotoa, pyysi isältä omaisuutensa ja lähti vieraille maille ja tuhlasi kaiken. Ja hänelle tuli kotiikävä. Hänelle tuli nälkä. Ja hän päätti: nyt tämä riittää. Jospa isä ottaisi minut edes yhdeksi palvelijoistansa.

Tehän kaikki tiedätte, miten siinä kävi. Isä avoin sylin otti tuon kaiken tuhlanneen takaisin kotiin. Tällainen koti on täällä maan päällä, siis Jumalan valtakunta.

Jeesus täällä maan päällä eläessään oli tämän valtakunnan kuninkaana ja sitä hän on edelleenkin. Tämä evankeliumitekstimme kertoo siitä, että Jeesuksen ajalliset jäähyväiset olivat jo alkaneet. Hän ikään kuin ennakoiden sanoo, että minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi.

Ei ole helppo jättää jäähyväisiä. Näin on erityisesti silloin, jos joutuu jättämään rakkaille ihmisille jäähyväiset. Tietää, että ei ehkä enää heitä tapaa. Tai jos tapaakin, niin ei tiedä milloin ja miten harvoin.

Jeesus kyllä tiesi tulevansa takaisin, mutta kuitenkin oli kyse sellaisesta hyvin voimakkaasta hetkestä, tunteita sisältävästä asiasta. Hän oli menossa isän luokse ja opetuslapset jäisivät tänne maailman keskelle.

Opetuslapset eivät tätä ymmärtäneet tällä hetkellä, kun Jeesus heille puhui. Jeesus rukoili näiden opetuslastensa puolesta: Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä niin kuin me olemme yhtä.

Hän tunnemme Jumalan kolmiyhteisenä Jumalana: Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Ne ovat yksi persoona, mutta samalla kolme. Tämä ei mahdu meidän järkeemme, että miten voi olla samalla kertaa niin, että on kysymys kolmesta persoonasta, mutta samalla kuitenkin yhdestä persoonasta.

On yksi Jumala, joka vaikuttaa Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Jeesus rukoili, että tämä Pyhä Isä suojelisi heitä nimensä voimalla, sen nimen voimalla, jonka olet minulle antanut. Siis, että Isä suojelisi heitä Jeesuksen nimessä.

Jeesuksen nimi on sellainen, joka pelastaa ja sellainen, joka yhdistää. Silloin kun puhutaan Jeesuksen nimestä, Pyhän Hengen voimalla, niin Pyhä Henki kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää. Ja Jeesuksessa Kristuksessa varjelee ainoassa oikeassa uskossa, niin kuin Luther sitä selittää.

Siis Pyhä Henki voi yhdistää Jeesukseen uskovat Jeesuksen seuraajat, Jumalan lapset, toisiinsa Pyhän Hengen siteellä. Niin, että ihminen voi sydämessään kokea, miten Pyhä Henki todistaa hänen henkensä kanssa, että minä olen Jumalan lapsi.

Ja Johannes kirjoittaa, että jokainen, jolla on tämä todistus sydämessään, on Jumalan lapsi. Me saamme kysyä itseltämme, onko näin minun sydämessäni.

Jeesus toteaa, että kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyy joutua kadotukseen, jotta kirjoitus kävisi toteen.

Tässä Jeesus viittaa Juudakseen. Kun me mietimme Juudaksen elämää ja Juudaksen kohtaloa, niin emme me voi ajatella, että Juudas oli ennalta määrätty kadotukseen. Jeesus toteaa, että minä itse valitsin kaikki ne kaksitoista.

Silti yksi heistä on saatana. Saatana oli pannut Juudaksen sisimpään ajatuksen, että hän kavaltaisi Jeesuksen. Juudas oli siis kuunnellut paholaisen opetusta.

Jokainen, joka antaa itsensä paholaisen opetettavaksi, joutuu kokemaan sen, että paholainen on ollut valehtelija alusta asti. Valheen henki alkaa johtaa ihmistä väärään harhaan. Siitä on kysymys paholaisen opetuksessa.

Juudas kuunteli tuota opetusta. Kuunteli valheen ääntä. Hänellä olisi tullut kuunnella totuuden Hengen puhetta. Juudas kuunteli sitä, puhui hänelle täydellisesti sanoissa, teoissa ja ajatuksissa Jeesus Kristus.

Oli muitakin kuin Juudas ja on muitakin kuin Juudas, jotka eivät pelastuneet ja jotka eivät pelastu.

Jeesus keskusteli fariseusten kanssa ja puhui heille myöskin sitä, mitä Isä Henkensä kautta halusi heille puhuttavan. Ja nuo fariseukset sanoivat Jeesukselle, että sinussa on paha henki. He eivät tunnistaneet Pyhän Hengen puhetta.

Pyhän Hengen puhetta ei voi tunnistaa kukaan omalla järjellään eikä voimallansa, vaan siihen tarvitaan Jumalalta tuleva ymmärrys, Jumalalta tuleva viisaus, Jumalalta tuleva näkökyky, että näkee Jumalan valtakunnan ja Pyhän Hengen työn.

Jeesus toteaa, että nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät.

Jumalan työ ei jatku ikuisesti täällä maan päällä. Ei Jeesuksen työkään jatkunut täällä ikuisesti. Me kristinopista luemme, että Kristuksen työ jatkuu Pyhän Hengen työnä hänen seurakunnassaan.

Mutta näinkään ei jatku ikuisesti, vaan kerran kaikki päättyy. Loppuu tämä aika ja alkaa ikuisuus.

Tuota ikuisuutta, iankaikkisuutta me saisimme kaivata. Meillä oikeastaan tulisikin olla taivasikävä.

Eräs runoilija oli kokenut elämässään, että arvo ruokkii, lämmittää ja lisää taivasikävää. Kun ihminen saa kokea, että Jeesus on hänen Vapahtajansa, Jeesus on sovittanut hänen syntinsä, ja hän saa ne armosta uskoa anteeksi, niin alkaa tuntua hyvältä Jumalan armojärjestys.

Ja saa uskoa itsensä syntisenä vanhurskaaksi, Jumalalle kelpaavaksi. Ja ihminen alkaa sydämessään tuntea, että hänellä on hyvä Jumala, Jumala, jonka luona on paljon anteeksiantamusta.

Ihminen alkaa kaivata ikuiseen rauhan maahan, iankaikkiseen elämään. Täällä maan päällä eläessään Jumalan oma tuntee vierautta ja muukalaisuutta. Sekin lisää taivasikävää.

Jeesus sanoo, että he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan niin kuin en minäkään kuulu.

Jeesus opetti, että ei oppilas voi olla suurempi opettajaansa. Jeesusta vihattiin ja myöskin hänen seuraajiaan vihattiin.

Ja Raamatusta voimme lukea monia tilanteita, kun Jeesuksen seuraajia vangittiin ja surmattiin. Ja vaikka me saisimmekin elää rauhan aikaa, niin me sydämessä me koemme, että käymme taistelua.

Me emme käy taistelua kuitenkaan ihmisiä vastaan, vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, pahan henkivaltoja ja pahan voimia vastaan.

Hyvä ja paha taistelevat täällä maan päällä. Täällä ei voida rauhaa saavuttaa, sillä paholainen kiertää ja käy ympäri jatkuvasti ja etsii, kenet hän voisi miellä.

Paholainen yrittää eksyttää kaikki ihmiset ja saada heidät lankeamaan ja saada heidät Jumalan lapsen osasta, siihen osaan, josta Jeesus totesi Juudaksestakin, jonka täytyi joutua kadotukseen.

Jeesus rukoilee, että en kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta.

Jeesus pyysi näin, koska hän halusi, että täällä maan päällä on hänen omansa, hänen valtakuntansa, josta saarnataan parannusta ja syntien anteeksiantamusta, jotta eksynyt, jotta tunnon rauhan karottanut saisi sen uudelleen elämän lähteellä.

Tänään Golgatalla avataan elämän lähde sinun vuoksesi. Kun Jeesuksen veri vuoti viattomana maahan, se vuoti siksi, että Pyhä Henki saisi evankeliumin saarnan kautta pyhittää sinutkin Jeesuksen seuraajaksi.

Tänään on tällainen suuri hetki. On sellainen aika, jolloin voidaan toivottaa, että ole hyvässä turvassa, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.

Tällaiset terveiset tänäänkin kaikuvat Jumalan valtakunnasta. Suurikin syntinen, epäileväisikin ihminen saa tänään kokea, miten synnit, kiusaukset, epäilykset, epäusko, kaikki annetaan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Meillä on hyvä Jumala. Hänen luokseen kannattaa ikävöidä, kannattaa uskoa ja kannattaa rohkaista muitakin uskomaan.

Nousemme tunnustamaan kristillisen uskomme:

Minä uskon Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan luojaan.

Ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikiisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Marjasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin.

Astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän kaikkivaltiaan oikealla puolella, ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Ja Pyhään Henkeen, pyhään yhteiseen seurakuntaan, pyhäin yhteyteen, syntien anteeksiantamiseen, ruumiin ylösnousemiseen ja iankaikkiseen elämään.