Syysseurat/Seurapuhe Hämeenlinnan RY:llä 09.09.2018 15.06

Jumala-sana äärellä. Ja sitten katsotaan, jos Jumala siitä jotakin meille kirkastaa.

Tuossa Vesa luki äsken salmia, ja minullakin on tässä salmiteksti avoimena. Salmista 34 ajattelin lukea muutamia jakeita Jeesuksen nimeen.

Minä tahdon aina ylistää Herraa, lakkaamatta laulaa hänelle kiitosta. Herran hyvyyden tähden minä ylistän itseäni onnelliseksi. Maan hiljaiset kuulevat sen ja iloitsevat. Tulkaa, kiittäkää minun kanssani Herraa. Kunnioittakaamme yhdessä hänen nimeään.

Minä käännyin Herran puoleen, ja hän vastasi minulle. Hän vapautti minut kaikesta pelosta. Ne, jotka katsovat häneen, säteilevät iloa. Heidän kasvonsa eivät punastu häpeästä.

Minä olin avuton ja huusin apua. Herra kuuli minua ja pelasti minut kaikesta hädästä. Herran enkeli on asettunut vartioon. Hän suojaa niitä, jotka palvelevat Herraa, ja pelastaa heidät.

Katsokaa, nähkää omin silmin, maistakaa, katsokaa Herran hyvyyttä. Onnellinen se, joka turvaa häneen. Aamen.

Tässä on näissä seuroissa puhuttu tästä Jumalan valtakunnasta ja sen matkamiehistä, meistä eri aikakausina eläneistä ja nyt elävistä. Ja edellisessäkin puheissa ja kaikissa puheissa on esillä se, kuinka onnellinen saa olla se, joka on löytänyt Jumalan valtakunnan ja iloita siitä suuresta lahjasta.

Tämä psalmin kirjoittaja, joka on sama Daavid, josta äsken pitkään Vesa puheili hänen elämästään ja niistä vaiheista, joissa hän eli. Hän eli inhimillisen elämän, kaikki ne iloineen ja suruineen, uskovaisena miehenä, nuorukaisena ja vanhana.

Hänessä on paljon raamattuun kirjoitettu opiksi meille, että elämä on Jumalan käden alla matkantekoa, kun sen Jumalan lapsena saa tehdä. Tulee epäonnistumisia, mutta ne saa uskoa anteeksi, kun saa niistä tunnon.

Jumalan valtakunnasta meitä lähestytään ja opastetaan, jos me olemme heikoiksi tulleet. Me saamme iloita siitä, että meillä on tämä vapauttava evankeliumi meidän keskellämme. Turvana ja matkasauvana, ja maan hiljaiset kuulevat sen ja iloitsevat.

Maan hiljaiset. Ja eduskunta päättää, ja niitä lakeja meidän isänmaassa noudatetaan. Ja niin kuin edellisessäkin puheessa mainitsin, lainrikkoja on tuomion alainen. Ja Jumalan armo syntistä kohtaan menee tuomion yli.

Tässä Jumalan lapsi avautuu silmät näkemään tämän suuren Jumalan rakkauden ja siunauksen ja ylistää sitä monisanaisesti sitä lahjaa. Että minä tahdon aina ylistää Herraa, lakkaamatta laulaa hänelle kiitosta. Herran hyvyyden tähden minä ylistän itseäni onnelliseksi, ja maan hiljaiset kuulevat sen ja iloitsevat.

Tulkaa, kiittäkää minun kanssani Herraa. Se on iloinen asia, tämä uskoasia.

Jotenkin minä, tästä on jo aikaa, kun minä sain käydä Israelissa, ja siellä synagogassa, synagogakirkossa oli Jumalan palvelus menossa. Ja vaikka ne eivät ole käsittäneet siellä juutalaisuudessa tätä uskon salaisuutta, joka Kristukseen liittyy, ne odottavat vielä Messiasta.

Sillä tavalla Jumala on kätkenyt tämän heiltä, tämän evankeliumin armon ja Jumalan valtakunnan salaisuuden.

Niin se Jumalan palvelusmeno, mikä siellä oli, niin se yllätti kuinka riemullista se näytti olevan. Ne siellä oikein näkyvästi osoittivat sitä iloa ja riemua, mitä he kokivat siinä uskossaan.

Minä ajattelin, että varmaan tuo tuommoinen ilonpito niin se on kuulunut siihen alkukristillisyyden ja sen aikaisen kristillisyyden, kun Daavidkin eli, niin siihen elämänmenoon. Että sitä oikein näkyvästi osoitettiin sitä iloa ja riemua siitä uskosta.

Ne olivat oikeasti uskomassa silloin vanhan testamentin aikaan nämä ihmiset. Sen jälkeen on se pimeys tullut sinne, että ne eivät ole tätä Kristuksen lunastustapahtumaa käsittäneet tapahtuneeksi tosiasiaksi.

Ja siinä Jumala heitä jollakin tavalla pitää vielä tämmöisen verhon takana. Me emme ymmärrä, enkä käsitä sitä, että avaako Jumala sen verhon tälle kansalle, joka siellä tänäkin päivänä elää sillä alueella.

Mutta että tämä meidänkin Jumalan palvelu, vaikka se tuntuu, että näissä seuroissa monta kertaa on semmoinen hyvin harras ja tämmöinen melankoolinen meininki, niin ei meidän sydämet ole tästä uskosta murheellisia, eikä meidän tarvitse olla semmoisia murheen alla eläjiä, vaan me saamme riemuita tästä ja iloita tästä uskosta.

Meidän temperamentti on ehkä erilainen kuin oli siihen aikaan, kun nämä eli nämä raamatun vanhan testamentin uskovaiset, ne ehkä osasivat eri tavalla iloita. Mutta kyllä mekin sydämessämme iloitsemme tästä vapaudesta, minkä evankeliumi tuo meidän sydämeen.

Ei ole syyllisyyttä Jumalan edessä. Syyllisyys on pois, kun on synnit anteeksi. Niin se on ilon asia ja ilon aihe meille ja kiitoksen aihe.

Kyllä me saamme tähän psalmin lauluun sydämestämme yhtyä ja riemuita tästä valtavasta lahjasta, minkä Jumala tässä on meille antanut.

Minä käännyin Herran puoleen ja hän vastasi minulle. Hän vapautti minut kaikesta pelosta. Ne, jotka katsovat häneen, säteilevät iloa.

Kehen katsovat? Vapahtajaan. Herran Jeesukseenhan me katsomme. Me ylennämme katseemme hänen puoleensa ja hänen armohoidossaan.

Täällä Jumalan valtakunnassa me teemme matkaa. Ja täällä säteilee ihmiset iloa siitä, että Kristus on meidän puolestamme kärsinyt ja voittanut synninvallan.

Me olemme kaksiosaisia täällä maailmassa. Meitä toisaalta tämä maailma, kaikki ne houkutuksineen, se viettelee. Se saattaa asettaa meille näköaloja, jotka näyttävät, että siellä on iloa, siellä on vapautta, kun luovumme tästä uskosta, joka sieluvihollinen herkästi osoittaa meille kahleeksi.

Että tämä usko on kahle. Se estää meitä iloitsemasta ja olemasta vapaita tässä maailmassa.

Mutta antaako se sieluvihollinen, maailmanruhtinas, jos sen taloutusnuorossa ihminen kulkee täällä maailmassa, niin antaako se sitten sitä vapautta syyllisyydestä?

Jumala on tietysti oman tunnon herättäjä. Ja myöskin on paljon ihmisiä, jotka tekevät täällä matkaa ihan vapaina ja iloisina epäuskossa. Mutta Jumala ei ole herättänyt heille tätä synnin tuntoa ja taivasikävää.

Mutta jos Jumala saa herättää tunnon, että minä olen sillä tiellä, joka vie, niin kuin Raamattu sanoo, että kadotukseen.

On kaksi tietä Raamattu asettaa. Me puhumme, mitä Raamattu puhuu, niin näinhän se on, että on kaksi tietä. On tämä lavea tie, jolla on paljon kulkijoita, sanoo Raamattu. Ja on kaitatie, jolla on vähän kulkijoita.

Että harvat ovat, jotka löytävät tämän elämäntien. Näin se Jumalan sana sanoo.

Ja maan hiljaiset kuulevat sen ja iloitsevat. Eli on se maan hiljaisten joukko, jotka ovat löytäneet tämän.

Ja täällä varmaan on seuroissa veljiä ja sisaria, jotka ovat kokeneet sen, että mitä on elää, jos Jumala avaa synnin tunnon ja hädän siitä, että missä minä pelastun.

Panee etsimään Jumalan valtakuntaa ja anteeksiantamusta ja vapautusta siitä syyllisyydestä, joka synti aiheuttaa Jumalan edessä.

Lapsuudesta asti uskomassa olleita on täällä varmasti paljon. Minäkin kiitän siitä Jumalaa, että olen saanut lapsesta saakka olla tässä Jumalan valtakunnan armohoidossa.

Ei ole sitä kokemusta, minkä tuo se parannuksen armon saaminen epäuskosta. Mutta kyllä meillä jokaisella on se kokemus, mitä evankeliumin voima vaikuttaa, kun on synnin tunto ja saa evankeliumin kuulla.

Se on iloinen asia, että vapautuu siitä kuormasta, jonka se omalla tunnolla aiheuttaa. Joka on luonnollinen Jumalan lapsen tila.

Myöskin joskus, että on syyllisyyden tunnetta. Tarvitsee kuulla sen evankeliumin vapauttavan sanoman, että synnit saa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Turvallisin mieli. Tämä vapauttaa syyllisyydestä. On taas hyvä olla.

Vaikka me olemme uskovaisina Jumalan käden alla, vaikka meillä on synnin tuntoa. Me aina tunnemme, rikkoneemme ja rikkovamme Jumalaa vastaan, mutta kun me olemme armahdettuja.

Meidän nimi on siellä elämän kirjassa taivaassa, eikä sitä sieltä oteta pois, vaikka me heikostikin onnistumme tällä matkalla.

Ei sitä Jumala sieltä ota pois sen tähden, että me epäonnistumme matkalla. Mutta jos me luovumme tästä uskosta, niin silloin se joutuu sen ottamaan pois.

Mutta sen saa sinne kirjoitettua uudelleenkin. Minä olen joskus yksinkertaisesti siitä ajatellut, että siellä saattaa olla monen ihmisen nimen kohdalla yliviivaus, mutta se on uudelleen kirjoitettu sinne. On saanut parannuksen armon uudelleen.

Jumala on armollinen. Niin kuin se oli, niin kuin Vesaan puheessa kuultiin, myöskin Daavidia kohtaan, joka joutui myöskin lankemuksiin.

Vaikka Jumala hänestäkin sanoi, että hän on mies minun mieleni mukaan. Oli nöyrä kuitenkin silloin, kun häntä puhuteltiin.

Ja niin se meilläkin on jokaisella se nimi, että me olemme miehiä ja naisia Jumalan mielen mukaan, kun me saamme olla uskomassa.

Näin meidän on hyvä luottaa siihen.

Herran enkeli on asettunut vartioon. Hän suojaa niitä, jotka palvelevat Herraa ja pelastaa heidät.

Tässä puhuttiin enkeleistä. Kun minä tätä tekstiä luin ja ajattelin, että voisiko tästä täällä puhua, niin minulle tuli nuo enkelit mieleen.

Ja tuossa laulettiinkin äsken, tuossa paristakin virressä, tuossa Vesankin puheen alla laulettiin enkeleistä.

Ja tässä virressä, mikä äsken laulettiin, niin armollaan Herra ennättää turvaksi omillensa. Ja enkelinsä lähettää hän heidän avuksensa.

Uskotaanko me enkeleihin? Kun raamattua tutkii ja katsoo. Minä katsoin raamatun sanakirjaa, missä kohdissa raamatussa puhutaan enkeleistä.

Niin kyllä paljon puhutaan enkeleistä raamatussa. Vanhassa testamentissa puhutaan paljon enkeleistä. Ja myöskin uudessa testamentissa on enkelit läsnä.

Ehkä meidän olisi hyvä joskus ajatella sitä enemmänkin, että meillä on tämmöinen enkelijoukko myöskin meidän matkassamme täällä.

Ja enkelinsä lähettää hän heidän turvaksensa.

Kun jouluyö oli, niin paimenet näkivät enkeleitä ja ne kertoivat suuren ilon.

Jeesus puhui myöskin enkeleistä. Hän sanoi, että kun hän otti lapset syliinsä ja siunasi niitä, niin hän sanoi, että heidän enkelinsä taivaassa näkevät aina minun isäni kasvot, joka on taivaassa.

Näitte lasten enkelit. Eli onhan niitä enkeleitä meidän rinnalla, vaikka me emme niitä näe.

Eikä me olla semmoisia enkelinpalvojia, että me tässä nyt ruvettaisiin ylihengellisesti enkeleistä veistelemään.

Mutta kyllä se tosiasia raamatun mukaan on, että kyllä tänäkin päivänä enkelit meidän elämää saattelee ja ohjaa.

Ja näin me saamme myöskin sitä ajatella, että meidän turvanamme on myöskin näitä taivaan enkeleitä.

Niin kuin tuli tuossa mieleen, että siinä päivällisessä saarnassakin, minkä minä tässä pidin, siinä tekstissä, siinä lopussa, minä näin sen puheen yhteydessä käsitellyt sitä viimeistä jaetta siitä Pietarin kirjasta.

Siinä luki, että tätä Jumalan lasten menoa täällä maailmassa, kun täällä saarnataan evankeliumia, niin enkelitkin näkevät ja iloitsivat.

On se niin arvokasta Jumalan valtakunnan evankeliumin julistaminen ja saarnata.

Että jos meitä joskus ahdistaa tämä maailma, ja henkilökohtaisetkin koettelemukset saattavat meitä ahdistaa, niin kyllä me saamme turvata ja luottaa siihen, että kyllä meistä pidetään huolta.

Myöskin meidän matkaystävät ovat enkeleitä meidän rinnalla. Mutta myöskin ihan nämä taivaan henkivallat, niin kyllä ne pitää Jumalan lapsista huolta.

Ja tästä Jumalan seurakunnasta täällä maan päällä.

Niin lapsellisesti minä jaksasin uskoa ja käsittää tämän, että ei meillä lopu täällä voimavarat Jumalan seurakunnalla ja Jumalan valtakunnalla.

Kyllä ne riittää, mutta meillä yksittäisillä matkamiehillä usein on varmasti voimat vähissä.

Ja myöskin epäilyksiä siitä, että jaksanko minä. Jaksanko minä elää tässä ajassa ja jaksanko minä uskoa tässä ajassa.

Mutta uskotaan päivä kerrallaan. Tehdään matkaa päivä kerrallaan ja hetki kerrallaan.

Ja luotetaan siihen, että uusi päivä avaa uudet voimat ja avaa uudet näköalat. Myöskin uskoa ja elää.

Elämä on Jumalan lahja. Terveys on Jumalan lahja. Siitä saamme olla kiitollisia ja iloisia.

Mutta myöskin sairauden kohdatessa on Jumala meidän kanssamme. Näin me saamme uskoa.

Minä olin avuton ja huusin apua. Herra kuuli minua ja pelasti minut kaikesta hädästä.

Katsokaa, nähkää omin silmin. Maistakaa, katsokaa Herran hyvyyttä.

Jumala ei ole paha meitä kohtaan. Vaikka meistä koettelemusten hetkellä saattaa tuntua, että nyt Jumala rupesi kiusaamaan ja aiheuttaa meille, Jumala on meidät unohtanut tai kääntänyt selkänsä.

Mutta koetetaan jaksaa uskoa niin, että Jumala ei käännä meille selkäänsä. Jumala rakastaa lapsia.

Jos me inhimillisinä vanhempina rakastamme omia lapsiamme, niin me tiedämme, että Jumalan rakkaus omia lapsiaan kohtaan on paljon suurempi kuin meidän inhimillinen rakkautemme omia lapsiamme ja perheitämme ja ystäviämme kohtaan.

Kyllä Jumala pitää omissaan täällä hyvän huolen, vaikka sallii meille myöskin koettelemuksen aikoja.

Me uskomme niin, että ne ovat Jumalan sallimia meidän elämään.

Toki meillä tulee asioita, jotka meidän inhimillisestä heikkoudestamme ja myöskin tällaisesta taipumuksesta kaikkeen pahaan johtuvat.

Mutta me tiedämme, että Jumala tietää meidän heikkoutemme ja auttaa myöskin niissä, että me saisimme, ettei tämä maailman houkutukset meitä veisi pois tästä Jumalan valtakunnasta.

Vaan että me saisimme kokea tämän Jumalan valtakunnan arvon ja rikkauden, joka tästä Jumalan lapsen osasta myöskin tähän ajalliseen elämään tulee.

Ajallisen elämänkin tehtävät on hyvää tehdä, kun on hyvää omaa tuntoa ja rauha Jumalan kanssa.

Ei tarvitse ihan kaikista asioista hätääntyä.

Vaikka ihmiskunta hätääntyy paljolti tämän maailman ilmaston lämpenemisen ja ydinsodan uhan ja kaikkien tämmöisten uhkien alla me täällä maailmassa elämme.

Ja saatamme ahdistua, mutta olkaamme hyvässä turvassa.

Mitään ei tapahdu Jumalan sallimatta.

Ja sen me voimme myöskin olla varmoja siitä, että ihmiskäsi ei tätä maailmaa lopeta.

Ja ihmiskäsi ei saa tuhottua tätä maailmaa, vaan sen tekee Jumala sitten ajallaan, kun se aika on.

Mutta me emme tiedä sitä aikaa, mutta me saamme elää täällä hyvässä turvassa.

Jumala pitää huolen ihmiskunnasta ja tästä maailmasta.

Ihmiskunta on synnin ja epäuskon vallassa ja tekee paljon pahaa toisilleen.

Mutta Jumalan käden alla on kaikki maailmantapahtumat.

Näin me saamme uskoa tässä ajassa, jota me elämme, että saamme olla hyvässä turvassa uskoa ja jatkaa matkaa kohti kotiin.

Ja tehdä näitä ajallisia tehtäviämme täällä maailmassa hyvällä ja iloisella mielellä.

Ja luottaen siihen, että kannattaa uskoa.

Tekin nuoret ja lapset, niin maailmassa on paljon viettelyksiä ja houkutuksia teillekin.

Ja tarjouksia siitä, että jättäkää tuo vanha-aikainen usko ja lähtekää elämään niin kuin muutkin ihmiset täällä maailmassa elävät.

Mutta se ei kannata.

Moni, joka on sinne lähtenyt, on pettynyt sillä matkalla.

Rukoillaan Jumalaa, että Jumala meitä itse kutakin varjelisi tässä uskossa.

Teitä nuoria ja lapsia ja meitä vanhempia.

Koska vain Jumalan varjeluksen ja Jumalan siunauksen ja evankeliumin siunauksen osallisuudessa me saamme olla turvassa ja jatkaa tätä elämää täällä maailmassa.

Meillä on hyvä osa täällä pohjoisessa maassa elää.

Meillä on täällä ihana luonto ja maailman puhtain ilma, niin kuin sanotaan.

Ja moni muu asia on lähes maailman parasta.

Olkaamme kiitollisia Jumalalle siitä, että hän on meidät antanut asua näin hyvässä maassa.

Ja että tämä myöskin varjeltuisi, tämä meidän kaunis maa ja yhteiskunta.

Kaikki ihmiset täällä ovat arvokkaita ja koko tässä maailmassa.

Että me uskovaisina saamme toinen toistamme ihmisinä arvostaa ja kunnioittaa täällä tehdä tätä matkaa.

Ja Jumala meille antakoon siihen voimaa ja myöskin heijastaa tätä elämällemme tätä evankeliumin kalleutta.

Että kun meidän ympärillä elää ihmisiä, jotka kaipaavat Jumalan rauhaa, niin että se jaksattaisiin sitten kertoa, kun se tulee puheeksi.

Että se on Jumalan valtakunnassa edelleen olemassa tämä evankeliumi, joka vapauttaa kaikesta synnistä.

Ja myöskin sitten ohjaa elämään täällä maailmassa.

Sivästi ja Jumalan lapsen matkassa, Jumalan lasten joukossa tehdään matkaa.

Näin me saamme jäädä turvallisin mielin tässä tätä, jatkamaan tätä matkaa.

Täällä Hämeenlinnassa ja me siellä Laukaassa ja kaikkialla.

Jumala on meidän kanssamme ja evankeliumin voima puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Nytkin saamme uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja jäädä turvallisin mielin tätä matkaa jatkamaan.

Jeesuksen nimeen, Aamen.

Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi.

Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä.

Herra kirkastakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen.

Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, Aamen.

Kiitos.