Seurapuhe Helsingin RY:llä 21.05.2023 18.00

Kolmiyhteisen Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Hiljennymme näiden seurojen aluksi alkurukoukseen Siionin laulun sanoin.

Taas Herra, tulleet olemme sanasi pyhän ääreen. Suo, että määrä osamme, nyt sielullemme saamme. Suo pyhän hengen avata sanasi eläväksi ja seurakuntaa valaista Kristuksen kunniaksi. Ihmeesi näytät omilles, ilmoitat tulevaiset. Syntiset kutsut veljikses, huojenna vaivat maiset. Valaise köyhät lapsesi armosi auringolla. Suo, että pyhä kansasi armosta saamme olla. Herätä syntiin lukkuneet tilasta hukkuvasta. Armosta saata heränneet portista ahtahasta sisälle valtakuntaasi saarnalla sovituksen. Näin avaat rakkautesi. Sinulle kiitos. Aamen.

Ajattelin lukea seurapuheen johdannoksi täältä Matteuksen evankeliumista, sen viidennestä luvusta, jakeet 1-12. Sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:

Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita murheelliset, he saavat lohdutuksen. Autuaita kärsivälliset, he perivät maan. Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, heidät ravitaan. Autuaita ne, jotka toisia armahtavat, heidät armahdetaan. Autuaita puhdassydämiset, he saavat nähdä Jumalan. Autuaita rauhantekijät, he saavat Jumalan lapsen nimen. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan. Heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan, ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profettojakin, jotka elivät ennen teitä. Aamen.

Tänään vietämme kirkkovuodessa sitä aikaa, tai se on otsikoitu sellaisen ajan ja teeman alle kuin pyhän hengen odotus. Eli tämä lukemani teksti ei ollut tämän päivän evankeliumitekstejä. Taitaa olla aivan kirkkovuoden lopun tekstejä pyhäinpäivän. Mutta jotenkin ajattelin, että tämä hyvin lohduttava Jumalan sanan kohta sopii tälle ajalle, jota me elämme.

Tänään olette varmasti monet huomanneet, että on ollut liputuspäivä. Tänään maassamme vietetään myöskin kaatuneiden muistopäivää, joka juontaa juurensa tuonne 80 vuoden päähän, jolloin tuolloin ylipäällikkönä ollut Marsalkka Mannerheim päiväkäskyssään määräsi pidettäväksi toukokuun kolmannen sunnuntain kaatuneiden muistopäivänä.

Tämä päivä muistuttaa meitä tietenkin siitä, että tämän vapaan isänmaan eri vaiheissa on ollut aikaisemminkin hyvin raskaita aikoja. Ja varmasti meillä jokaisella on sukulaisia tai läheisiä, joita nämä vaikeat ajat noin 80 vuotta sitten koskettivat. Haluamme myöskin tällä tavalla olla heitä muistamassa tänään.

Voisi ajatella, että tämä tekstimme viimeinen jae on totta moneen noin 80 vuotta sitten isänmaan kohtaloissa olleen nuoren ihmisen kohdalla, kun tässä puhutaan ja Jeesus kehoittaa iloitsemaan tuosta palkasta, jonka te taivaissa saatte. Eli varmasti meillä jokaisella on läheisiä ja sukulaisia, jotka ovat odottamassa tuota ylösnousemuksen ihanaa aamua, jossa itse elämän Herra Jeesus tulee omiaan noutamaan taivaan kotiin.

Tämä raamatun kohta, minkä luin, on siis katkelma elämän Herran Jeesuksen Kristuksen tunnetuimmasta saarnasta, puheesta, jonka hän elinaikanaan piti, nimittäin vuorisaarnasta. Olemme varmasti kuulleet monia kertoja seuroissa puhuttavan eri vuorisaarnan osista, mitä Jeesus tässä puheessaan kävi läpi.

Ajattelin, kun vähän tutkin tätä taustaa, niin tuli mieleen, että tuo tilanne on varmasti ollut jonkinlaiset suviseurat, kun Jeesus on tuolla Genesaretin järven pohjoispäässä olevalla, tai perimätiedon mukaan tuolla Genesaretin järven pohjoispuolella olevalla vuorella, alkanut noita kansanjoukkoja opettamaan. Kuulijoina oli opetuslapset ja perimätiedon mukaan paljon kansaa.

Me tuossa lasten seuroissa jo aikaisemmin aamulla tai päivällä kuulimme toisen kertomuksen Jeesuksen saarnasta, kun hän siellä veneessä opetuslapsilleen ja kansanjoukoille puhui.

Tämä vuorisaarna, jos me tarkastelemme hieman sitä tarkemmin, niin ajattelisin näin, että se on hyvin ajankohtainen edelleenkin tässä meidän ajassamme. Ja se on monessa mielessä tarkoitettu varmasti, tai Jeesus tarkoitti tuon saarnan omille opetuslapsilleen, eli uskovaisille ihmisille.

Jeesus antaa ihan elämän vanhurskauteen liittyviä ohjeita, puhuu Jumalan huolenpidosta ja muistuttaa siitä, mikä asia on ihmisille elämästä kaikista tärkein asia. Nimittäin Jeesus muistuttaa tässä vuorisaarnassaan siitä, että elämän kaikista tärkein asia ihmiselle on löytää Jumalan valtakunta.

Niin kuin Jeesus tuolla myöhemmin puhuu ja kehottaa siitä, että ja varoittaa, että emme keräisi ajallisia aarteita, vaan keräisimme taivaallisia aarteita. Ei tietenkään Jeesus sitä tarkoita, ettemmekö saisi nauttia Jumalan meille antamista ajallisista lahjoista, kaikesta siitä hyvästä, mitä hän meille on antanut. Mutta hän muistuttaa siitä, että kaikista tärkein asia ihmiselle on säilyä uskomassa, säilyttää Jumalan lapsen osaa ja päästä kerran sinne taivaallisten aarteiden luo, niin kuin hän tuossa sanoo.

Yksi keskeinen ja varmasti tunnetuimpia kohtia tässä vuorisaarnassa on myöskin tuo Isämeidän rukous, joka monta kertaa luetaan ja yhdytään aina seurojen alussa.

Tämä meidän tekstimme puhuu siis autuaista ihmisistä. Täällä on teitä tyttöjä ja poikia vielä seuroissa. Teitä oli enemmän tuossa päivällä noissa lasten seuroissa. Ja kun katselin teitä täällä edessä, jotka piditte niitä seuroja ja istuitte penkissä, näimme paljon autuaita ihmisiä, lapsia.

Niin kuin me kaikki tiedämme, tuo autuas merkitsee onnellista, onniteltavaa ihmistä. Täällä seuroissa on paljon teitä nuoria, Jumalan lapsia. Ja kun minä katselen teitä täältä edestä, niin ajattelen, että ennen kaikkea minä näen onniteltavia ihmisiä. Te olette tulleet seuroihin, halunneet tulla Jumalan sanan äärelle. Saamme olla onnellisia ja iloita tästä lahjasta, suunnattomasta lahjasta, jonka osallisuudessa saamme olla.

Lauloimme ennen tätä seurapuhetta runoilijan tämän tekstin pohjalta sanoittaman laulun sanat, jotka minusta jo sinällään selittävät tämän raamatun kohdan hyvin tyhjentävästi. Aivan erityisesti minua puhuttelee tuo laulun ensimmäinen jae tai säkeistö, kun se alkaa: Herra Jeesus armossansa vuorella nyt opettaa. Jokainen siis kutsuttuna sanankuuloon tulla saa.

Ajatelkaa rakkaat sanankuulijat täällä seurasalissa ja viestimien ääressä. Me olemme kutsutut Jumalan sanankuuloon. Me olemme jokainen saaneet tänään vapaaehtoisesti kutsuttuna. Itse elämän Herra Jeesus Kristus on kutsun antajana, kutsumassa meitä Jumalan sanan virvoittavien lähteiden äärelle.

Mutta ajattelisin myös sillä tavalla, että kun tuo kutsu on osoitettu meille uskovaisille ihmisille, niin tuo kutsun antaja haluaa lähestyä myöskin sinua, rakas ystävä, jonka sydämeltä kenties elävä usko puuttuu.

Sen takia me tänäänkin järjestämme seuroja, että tuo Jumalan sana saisi tavoittaa sellaisenkin ihmisen, jonka sydämeltä elävä usko puuttuu.

Sen takia tämän seurapuheen aivan alussa haluan tuoda taivaan isältä hyviä terveisiä sinulle, rakas ystävä: Ole kuuliainen Jumalan sanan ja Jumalan pojan kutsulle. Ota vastaan evankeliumin ilosanoma. Saat sille paikalle, mistä itsesi löydät, uskoa epäuskon ja kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa maahan vuotaneessa sovintoveressä ja käydä sisälle autuaiden eli onnellisten ihmisten valtakuntaan, sisälle Jumalan valtakuntaan.

Jeesus alkoi opettamaan tekstissämme: Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Mikä se on tuo taivasten valtakunta, mistä Jeesus opettaa?

Me muistamme tämän viikon kirkkopyhistä, helatorstaista, kuinka Jeesus itse nousi tuonne ylös taivaisiin. Mutta ei hän jättänyt omiaan, vaan hän on edelleenkin täällä meidän keskellämme maan päällä.

Profeetta Jesaja kirjoittaa siitä täällä 57. luvussa: Korkea ja ylhäinen hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on pyhä, sanoo näin: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen.

Satoja vuosia aikaisemmin vapahtajan syntymään profeetat muistuttivat ja ennustivat siitä, että Jeesus on nouseva ylös taivaisiin. Mutta silti hän edelleen lupauksensa mukaisesti on meidän keskellämme. Ja niinhän rakkaat sanankuulijat on myös tänä päivänä, tänä iltahetkenä, armoalttarina, keskellämme, virvoittamassa ja rohkaisemassa meitä tässä uskontien kilvoituksessa.

Jeesus puhuu siis taivasten valtakunnasta. Mitä se meille tarkoittaa? Jeesus on myöhemminkin tässä Matteuksen evankeliumissa käyttänyt tuota taivasten valtakunnan sanaa monissa eri vertauksissa. Kysehän on siitä, että Jeesus puhuu Jumalan valtakunnasta, siitä valtakunnasta, jonka kuninkaana hän itse elämänherra Jeesus on.

Jeesukselta kysyttiin, farisealaiset kysyivät, missä se Jumalan valtakunta on. Mehän muistamme, kun Jeesus vastasi Luukkaan evankeliumissa, että ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla, eikä voida sanoa, se on täällä tai se on tuolla. Katsokaa, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.

Eli me tämän päivän seuravieraat, uskovaiset Jumalan lapset, saamme asua tässä Jumalan valtakunnassa, jossa ei ole sellaisia rajoja, niin kuin me ajallisissa valtioissa tai valtakunnissa olemme kokeneet ja nähneet. Nämä Jumalan valtakunnan rajat menevät uskovaisten, eli näiden autuaiden ja onnellisten ihmisten sydämestä sydämeen.

Eli jokaisen meidänkin tämän illan Jumalan lapsen sydämestä sydämeen kulkee tuo Jumalan valtakunnan rajat. Ja me olemme täällä maailman keskellä, niin kuin Jeesus siitä sanoo. Ei se ole merkattu sillä lailla täällä Helsingissä, että se on täällä Rauhan yhdistyksen talossa. Ei. Nämä ovat meille ajallisia kokoontumispaikkoja. Me jokainen olemme omalla arkisella vartiopaikallamme kuvaa siitä Jumalan valtakunnasta täällä maan päällä.

Sen takia Jeesus muistuttaa tässä vuorisaarnaassa myöhemmin, oikeastaan tämän tekstin jälkeen, että me jaksaisimme olla täällä maailman keskellä suolana ja valona. Se on se tuntomerkki, joka uskovaisesta ihmisestä loistaa.

Me jokainen tiedämme, että ei tämä oma kilvoitus ole ollut mikään mallisuoritus. Löydämme monta kertaa itsemme syntisenä ja hyvin kaukana siitä Jeesuksen opetuksen mukaisesta suolana ja valona olemisesta. Mutta kun kuulee noita kertomuksia tuolta maailmaltakin, niin jostakin syystä se kynttilän valo loistaa tälle maailmalle.

Tiedämme monia kertomuksia siitä, kuinka uskovaiset ihmiset ovat herättäneet ihmetystä käytöksellään. Ja tällä tavalla moni ihminen on löytänyt maan päältä tuon Jumalan valtakunnan.

Paavali meille hyvin kauniisti kuvaa tuota taivasten valtakunnan olemusta täällä roomalaiskirjeessä, sen neljännessätoista luvussa, kun hän sanoo, mikä tuo Jumalan valtakunnan olemus on: Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa.

Eli kun ihminen saa synnit anteeksi ja rauhan sydämelleen tuon uskon lahjan, niin hänessä alkaa vaikuttaa tuo Jumalan valtakunnan salaisuus: rauhaa ja iloa, vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka evankeliumin kautta Pyhä Henki vaikuttaa ihmisen sydämessä.

Tällä tavalla ihminen pääsee autuaaksi ja osalliseksi taivasten valtakunnasta. Me olemme, niin kuin Jeesus tässä sanoo, omalta puoleltamme hengessään köyhiä, mutta onnellisia, koska olemme Jeesuksen sovitustyön kautta päässeet osalliseksi Jumalan valtakunnan ja sen Jumalan lapsen osasta.

Jeesus itse muistutti siitä, että tuo Jumalan valtakunnan löytäminen on kaikista tärkein asia ihmiselle täällä ajassa. Jeesus itse ihan aivan opetuksensa alussa kiinnitti tähän asiaan huomiota, kun hän aloitti julkisen toiminnan, kun hän sanoi, että Jumalan valtakunta on lähestynyt, tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.

Meille uskovaisillehan on monesti vähän arvosteltukin siitä, että me nostamme tuon Jumalan valtakunnan aivan kuin kaiken yläpuolelle. Mutta näin itse elämänherra opetti siitä, että ihmisen tärkein asia on täällä maan päällä löytää Jumalan valtakunta ja tehdä parannus ja uskoa evankeliumi.

Tämä opetus on edelleenkin voimassa ja se on ihmiselle kaikista tärkein asia. Sieltä saarnataan täältä Jumalan valtakunnasta sitä elävää evankeliumia vielä tänäkin päivänä.

Me muistamme sen ilon, mikä sillä aarteen etsijällä kohtasi, kun hän löysi sen peltoon kätketyn aarteen. Hän möi kaiken omaisuuden. Hän iloitsi niin suuresti siitä kaikista tärkeimmän asian löytämisestä, että hän luopui kaikesta ajallisesta ja kätki sen aarteen omaan sydämeensä.

Sen takia ei ole sillä tavalla, että me tänäkin iltapäivän hetkenä haluamme jokainen olla pitämässä tuosta sydämessä olevasta aarteesta kiinni ja säilyttää tuo aarre sydämellämme.

Jeesus jatkaa tässä puheessaan. Jatkaa puhuu kärsivällisistä, he perivät maan, sekä murheellisista, jotka saavat lohdutuksen.

Jeesus, kun me mietimme tätä autuaksi julistusta, miten hän tätä puhetta pitää, niin aivan kuin vastakohtien kautta hän tuo tätä puhetta esille. Kaiken ajallisenkin murheen keskellä tämä usko, jonka omistajina me saamme olla, antaa meille elämäämme iloa ja turvaa.

Usko antaa voimaa taistella syntiä ja tämän maailman houkutuksia vastaan. Ja tällä tavalla, kun me jaksamme vaeltaa ja kilvoitella, niin Jeesus lupaa tässä tekstissämme, kun hän puhuu: Autuaita kärsivälliset, he perivät maan, lupauksen perintöosasta, joka uskovaisia ihmisiä on odottamassa.

Jesaja kuvaa kauniisti, kuinka Herran voideltu tuo ilosanoman ja lohdutuksen täällä 61. luvussa: Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan.

Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, siuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan. Heitä kutsutaan vanhurskauden tammiksi, Herran tarhaksi, jonka hän itse on istuttanut osoittaakseen kirkkautensa.

Tällä tavalla Jesaja profeetta siitä kauniisti kirjoittaa. Kuinka meitä monesti saatamme erilaisten ajallistenkin asioiden keskellä murehtia. Väsyttää myöskin nämä ajallisen elämän murheet saattavat joskus uskomisen elämääkin olla väsyttämässä.

Mutta on kuitenkin lohdullista se, niin kuin tuossa profeettakin kirjoitti. Me saamme aina uudelleen ja uudelleen tulla näiden lohduttavien sanojen äärelle. Ja kun me jaksamme näin tehdä ja tuon uskon lahjan säilyttää sydämellämme, niin meillä on edessä parempaa.

Meitä on odottamassa se perintöosa, jonka elämän Herra on meidän jokaisen puolesta valmistanut.

Jeesus sitten puhuu näissä seuraavissa jakeissa vanhurskauden nälästä, janosta ja ravitsemisesta. Puhuu myöskin armahtamisesta: Autuaita ne, jotka toisia armahtavat, heidät armahdetaan.

Miksi me olemme tänään tulleet tänne seuroihin? Eikö ole näin, että haluamme aina uudestaan ja uudestaan tulla seuroihin, jotta tuo vanhurskauden nälkä ja jano saisi ravintoa?

Se on se seurojen ja seurapuheiden pääsanoma, että saa tälläkin hetkellä uskoa sen kaltaisena kuin tänne seuroihin on tullut niistä lähtökohdista, mistä itse kukin meistä on tullut. Saa uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä ja olla turvallisella mielellä.

Tämä on se nälkä ja jano, joka meitä aina uudestaan ja uudestaan tuo tänne Jumalan sanan äärelle.

Moni ulkopuolinen saattaa ihmetellä sitä, että kun teillä on tuo ohjelma niin yksinkertainen. Mutta ei sellainen ihminen, jonka sydämeltä tuo uskon lahja puuttuu, ymmärrä sitä, että me tarvitsemme aina uudestaan ja uudestaan rohkaisua tiellä ja matkalla.

Ja sitä meille näissä seuroissa monta kertaa köyhien palvelijoiden kautta, mutta myöskin kanssapuheissa, sisarien ja veljien kanssa ollaan tarjoamassa ja lupaamassa.

Jeesus jatkaa: Autuaita puhdassydämiset, he saavat nähdä Jumalan. Autuaita rauhantekijät, he saavat Jumalan lapsen osan, Jumalan lapsen nimen.

Niin kuin tiedämme, emme me omalta puoleltamme voi sanoa, että tämä matkan teko olisi jotenkin onnistunut. Tämä kaikki on Jumalan suurta rakkautta meitä ihmispoloisia kohtaan.

Aivan niin kuin se pienoisevankeliumi meille siitä puhuu, että Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että lähetti oman poikansa, ja jokainen, joka hänen päällensä uskoo, perii iankaikkisen elämän.

Me muistamme paratiisissa sen syntiinlankeemuksen, mutta ei Jumala jättänyt ihmistä yksin. Siellä tuli lohdullinen viesti siitä, että hän lähettää tänne maan päälle sen, joka rikki polkee käärmeen pään.

Olemme saaneet elää jälleen kerran todeksi sen. Hetki sitten vietimme pääsiäisen aikaa, jolloin saimme hiljentyä Jumalan sanan kuuloon ja muistella sitä, kuinka tuo elämän Herra Jeesus Kristus kuoli meidän ja kaikkien ihmisten syntien puolesta ja nousi ylös, voitti kuoleman ja tällä tavalla pelasti meille iankaikkisen elämän.

Tästä me saamme olla osallisia uskon kautta, uskomalla Herran Jeesuksen päälle ja hänen sovitustyönsä kautta.

Jeesus jatkaa tätä tekstiämme: Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa.

Eikö ole sanankuulijat sillä tavalla, että kyllähän me monta kertaa täällä maailman keskellä olemme ehkä kummajaisia, saamme erilaista pilkkaa ja arvosteluakin, mutta tämä on Jumalan lapsen osa.

Me muistamme siitä, kuinka Jeesus itse muistutti, kun hän puhui hänen seuraamisestaan: Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.

Mutta siihen sisältyy myöskin lupaus, sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.

Jeesus ei luvannut omille seuraajilleen välttämättä helppoa elämää, mutta siitä huolimatta Jeesus puhuu autuaista ihmisistä.

Eli vaikka me joudumme tämän maailman keskellä kokemaan pilkkaa ja ahdistustakin, niin siitä huolimatta meidän kannattaa olla, aivan niin kuin Jeesus kehottaa, autuaita, onnellisia, onniteltavia tämänkin kaiken vaivan keskellä.

Mutta aivan erityisesti tällaisena kaatuneiden muistopäivänä on kuitenkin hyvää meidän iloita siitä, että me saamme esivallan suojeluksessa kokoontua näihinkin seuroihin.

Me saamme esivallan suojeluksessa aina uudestaan ja uudestaan järjestää suuria ja pienempiä seuroja. Ja aivan erityisesti nyt, kun kesä on lähestymässä, niin suviseurat ja maakunnalliset odottavat meitä.

On suurta Jumalan siunausta se, että hän on antanut meille sellaisen esivallan, että hänen suojissaan saamme kokoontua.

Jeesus päättää tämän puheensa: Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niin hän mainitsi profettojakin, jotka elivät ennen teitä.

Jeesus muistuttaa, mitä meillä on edessä. Hän puhui jo aikaisemmin tuolla perintöosasta, mutta hän haluaa, että sinä, rakas sanankuulija, sisareni ja veljeni, myöskin tänään kiinnität katseesi uskon alkajaan ja päättäjään, Herran Jeesukseen Kristukseen.

Jeesus sanoo: Iloitkaa ja riemuitkaa. Tuo palkka ei ole ajallinen palkka, mistä Jeesus puhuu. Tuo palkka on iankaikkinen palkka, joka meitä odottaa taivaan kodissa.

Siellä kodissa, minne Jeesus Kristus on edeltä mennyt valmistamaan meille asuinsijaa. Kun me jaksamme uskoa, olla autuaita ja onnellisia, tuolla taivaan kodissa odottaa meitä jokaista elämän Herran valmistama huone, jossa me saamme viettää iankaikkisuutta.

Me emme osaa edes kuvitella sitä, mikä meillä on edessäpäin, mutta Jumalan sanan lupaukset ovat sellaiset, että siellä ei ole enää murheita, siellä ei ole kipua, siellä ei ole ahdistusta, siellä ei ole yksinäisyyttä.

Siellä me saamme kaikki olla ikuisissa suviseuroissa.

Sen takia kannattaa uskoa ja turvata elämänsä vapahtajan sovitustyön päälle. Uskovainen on onnellinen, vaikka maailma ympärillämme myrskyää. Me omistamme sydämessämme Jumalan rauhan.

Meidän ei tarvitse huutaa ja pitää ääntä maailman toreilla ja turuilla. Elämässä on jotakin enempää. Tämän ja tulevan elämän lupaus, aivan niin kuin se Jeremia lupasi niille pakkosiirtolaisuudessa oleville israelaisille, kun hän sanoi: Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.

Nuiden samojen lupaustenkin varaan ja nuiden samojen lupausten kannattelemina me saamme tänäkin iltana jäädä tekemään matkaa.

On vielä teillä kaikilla, niin täällä seurasalissa kuin viestimienkin ääressä, lupa uskoa omat synnit anteeksi omalla osoitteella Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Uskokaa synnit anteeksi, josta tätä seurapuhetta kuuntelee sellainen ihminen, jonka sydämeltä uskon lahja puuttuu. Ole kuuliainen Jumalan kutsulle. Usko synnit ja epäusko anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Lähde seuraamaan Herraa Jeesusta ja hänen omiaan.

Tulin itse hyvin arkana ja kylmän tuntuisena tänne teidän eteenne. Kysyin, saanko minäkin jäädä tämän evankeliumin armon alle. Näin haluan uskoa yhdessä teidän kanssanne.

Hiljennymme Herran siunaukseen.

Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra kirkastakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.