Helluntaiseurat/Seurapuhe Haapaveden RY:llä 28.05.2023 12.59

Kiitos, että meidät. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Luen Jumalan sanaa apostolien tekojen luvusta 2, jakeesta 36, jakeeseen 41. Sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen. Tästä siis saa koko Israelin kansa olla varma. Jumala on tehnyt Jeesuksen herraksi ja messiaaksi. Tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.

Kuulessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: veljet, mitä meidän pitää tehdä? Pietari vastasi: kääntykää ja auttakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi pyhän hengen. Ja tämä lupaus tarkoittaa teitä ja teidän lapsianne ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä, keitä ikinä Herra meidän Jumalamme kutsuu.

Ja Pietari jatkoi vielä puheitaan. Hän vetosi heihin ja kehoitti: antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana. Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolme tuhatta henkeä. Aamen.

Tämä teksti on kirkkovuosikalenterissa varsinaisesti huomisiltaan tarkoitettu teksti. Ja tuossa vanhemmassa käännöksessä tämä on loppuosa tuosta tämän luvun kolmannesta selitysosasta. Tämä on loppuosa Pietarin pitämästä saarnasta, jonka hän piti silloin, kun pyhä henki oli vuodatettu. Ja opetuslapset olivat ryhtyneet puhumaan kielillä. Ja tämä puhe oikeastaan päättyy tässä.

Tästä saa siis koko Israelin kansa olla varma. Jumala on tehnyt Jeesuksen herraksi ja Messiaaksi. Tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.

Tästä saarnasta voi sanoa, että se oli raamatullinen. Pietari lainaa vanhaa testamenttia ainakin kolme kertaa ja kertoo tässä saarnassaan Jeesuksen elämänvaiheesta, miksi hän tuli tänne maan päälle ja kuinka hän kuoli meidän syntiemme tähden. Tämä oli aika tavalla kohti käyvä, kun siinä sanotaan, että tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.

Kuulessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään. On hyvä, että me saarnaamme Jumalan sanaa ja puhuttelemme epäuskoisia ihmisiä. Mutta paraskaan saarna, parhaatkaan puhetaidot eivät riitä siihen, että ihmiset tekisivät parannuksen, koska Jumalan täytyy kutsua ja valmistaa siihen parannuksen tekoon.

Silloin, jos Jumala on valmistanut ihmisen ottamaan evankeliumia vastaan, riittää hyvin lyhytkin puhuttelu. Esimerkiksi se, että siellä seurapenkissä on sinunkin paikkasi tyhjänä. Olen kokenut tämän usein työssäni eri hengellisyyksien kanssa. Olen keskustellut uskon asioista ja tuntuu siltä, että pitäisihän heidän ymmärtää nämä uskon asiat oikein, kun niitä hyvin perustellen ja raamatun pohjalta selittää.

Mutta Jeesuskin sanoi, että en minä tullut tänne terveitä parantamaan, vaan sairaita. Ihmiset, jotka tuntevat oman syntisyytensä, ottavat evankeliumin vastaan. Tämä Pietarin saarna oli ajaton sen, että he tunsivat piston sydämessään ja he kyselivät tätä, että mitä meidän pitää tehdä.

Parannuksen tekohan ei ole meidän oma tekomme, vaan se tarkoittaa sitä, että me otamme arvo evankeliumin vastaan, kun se saarnataan pyhän hengen voimalla.

Minä olen tottunut lukemaan nämä tekstit raamatusta tuon uusimman käännöksen mukaan, mutta tämän raamatun paikan kohdalla tekee mieli loikata tuossa jakessa 38 tuonne vanhaan käännökseen. Vaan Pietari sanoi heille: tehkää parannus ja antakaa jokainen itsensä kastaa Jeesuksen Kristuksen nimeen syntien antamiseksi, niin te saatte pyhän hengen lahjan.

Tuossa uusimmassa käännöksessä saa hyvin helposti sen vaikutelman, että kastamalla ihmisestä tulee uskovainen. Ja tällainen käsitys on kirkossa yleisesti.

Lopen suviseudat, ne toissakertaiset, jotka olivat vuonna 2012, siellä piispan tervehdyspuhe venyi kolme varttia pitkäksi saarnaksi, koska piispa halusi osoittaa, että millä tavalla Jumalan valtakunnan opetus kasteesta ja ehtoollisesta on väärää. Hän perusteli sitä Augsburgin uskontunnustuksella.

Siellä kasteesta kirjoitetaan. Se kastetta koskeva kappale päättyy sillä tavalla, että... Ja tämä tuomitsee ne, joiden... Nyt en muista sanaa tarkasti. Tuomitsee ne, joiden mielestä lapsi voi pelastua ilman kastetta. Ja siellä todellakin on.

Minulla on kotona se Augsburgin tunnustushyllyssäni suomalaisen teologisen seuran julkaisu, muistaakseni vuodelta 80. Mutta minulla on myös samaisen teologisen seuran julkaisu, sama julkaisu, vanhempana käännökseltä vuodelta 60 tai 61, missä tuo kastetta koskeva jae päättyy sanoihin, että tämä tuomitsee ne, joiden mielestä lapsen kaste on väärin.

Kumpi näistä käännöksistä sitten on oikein? Siinä vanhemmassa versiossa on mukana myös saksankielinen ja latinankielinen alkuteksti. Saksaa olen opiskellut ja tiedän, että se saksankielinen teksti vastaa sitä vanhempaa käännöstä. Latinaa en ole koskaan opiskellut, mutta konekäännös kertoo, että se latinankielinen teksti vastaa tätä uusinta käännöstä.

Kumpi sitten on oikea, jos on kaksi eri kieliversiota, joiden sisältö on erilainen? Kumpi niistä on alkuperäinen teksti? Ja vastaus tähän kysymykseen on, että ei kumpikaan. Kumpikaan versio niistä ei ole se, jonka Martti Luther sai tarkistettavaksi.

Koska ne alkuperäiset latinan ja saksankieliset versiot katosivat valtiopäivien jälkeen: toinen Vatikaanin arkistoon ja toinen päätyi Lyoniin, missä se on myöhemmin poltettu uskonsotien yhteydessä. Ja se, mikä meillä nyt on käytössä, on Melaktoon omien muistiinpanojensa mukaan kirjoittama uudelleen. Ja kun luterilaisuudessa alkoi olla oppiriitoja, niin hän on vielä muokannut sitä tekstiä.

Tänään oli messukirkossa, kävin ehtoollisella kirkon opetuksen mukaan. Ehtoollisellakin voi saada syntinsä anteeksi, saada parannuksen armon. Me uskomme sillä tavalla, että se synnyttää uutta uskoa vain sillä tavalla, että kun me heikkoutta tuntevat uskovaiset menemme ehtoolliselle. Meidän uskoamme vahvistetaan siellä. Ja sillä tavalla syntyy uutta uskoa.

Ja jokaisella uskovaisella on pyhä henki sydämessään, joka on meillä kotiopettajana kertomassa, mikä on oikein ja mikä on väärin. Se on myös näillä vastasyntyneillä lapsilla. He ovat uskovaisia.

Ja hyvin paljon on myös sellaista käsitystä, että kun silloin ensimmäisenä helluntaina vuodatettiin pyhä henki opetuslapsille, että onko sitä sitten ollut maan päällä ennen sitä. Tämä Jumalan valtakunnan taloustelu on ollut sieltä paratiisista lähtien.

Silloin kun lupauksen sana annettiin, Jumala antoi sen Aatamille ja Eevalle. Se on ollut samanlaista tänne nykyhetkeen saakka. Maan päällä on aina ollut Jumalan valtakunta, josta on saarnattu syntejä anteeksi pyhän hengen voimalla.

Ennen Jeesuksen syntymää ei voitu saarnata evankeliumia ilouutista tapahtuneesta sovitustyöstä, vaan silloin saarnattiin lupauksen sanaa. Lupausta siitä, että kerran on tuleva se, joka rikki polkee käärmeen pään.

Tämä lupaus tarkoittaa teitä ja teidän lapsianne myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä. Keitä ikinä Herra meidän Jumalamme kutsuu. Tämä lupaus tarkoittaa myös meitä, jotka olemme kokoontuneet tänne.

Nykyään tätä Jumalan sanaa saarnataan ympäri maailman, niin kuin on ennustettu. Tämä internet mahdollistaa sen, että tämä saarna kuuluu laajemmalle alueelle kuin tähän seurasaliin.

Lisää jännitystä tähän tehtävään toi tietysti se, että minä huomasin, että täältä Haapavedeltä nämä saarnat yleensä pistetään tuonne nettiin menemään. Se on mukavaa, että niitä saarnoja pystytään kuuntelemaan siellä kauempana.

Minä tiedän myös, että siellä on niitä pilkkaajia, jotka haluavat kuunnella ja kirjoittaa niistä arvosteluita ja omia tekstejään tuonne netin syövereille. Siellä on palstoja, joissa puhutaan ja naureskellaan näille saarnoille.

Mutta on hyvä, että on tätä tekniikkaa. On myös ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta pääse sanaan kuuloon. Sitten, että tämä sana kuuluisi heillekin.

Siellä voi netin äärellä olla joku, joka odottaa seuroja. Odottaa sitä, että saa kuulla Jumalan sanaa.

Minä haluan nyt jo saarnata kaikille läsnä oleville ja kaikille, jotka kuuntelevat siellä etäyhteyden päässä. Tällä hetkelläkin saa uskoa kaikki omat syntinsä anteeksi.

Tuossa äsken mainitsin netin keskustelupalstat. Minä joskus vuosia sitten ajattelin, että siellä kannattaa olla mukana ja yrittää korjata vääriä väitteitä ja kirjoittaa sinne oikeaa sisältöä. Mutta tulin hyvin nopeasti siihen tulokseen, että niille vesille ei kannattaisi kenenkään uskovaisen lähteä. Siellä tulee paha mieli, kun lukee kaikkia niitä pilkkoja, mitä siellä on.

Mutta Jumala tietää, mitä me itse kukin tarvitsemme, myös siellä netin äärellä.

Minä voin muistella tässä reilun puolentoista vuoden takaista asiaa, marraskuussa eräänä lauantai-iltana 2021. Istuskelin kotona hyvin kiusattuna sen takia, että minä tiesin, että seuraavana päivänä sunnuntaina kotisioonin seuroissa johtokunnan jäsen tulee esittelemään seurakunnalle, että minut asetetaan puhujan tehtävään.

Kerrotaan kotisioonin väelle, että puhujaksi siunaaminen on kahden viikon kuluttua, ja jos jonkun mielestä minua ei saa siihen tehtävään asettaa, minä olen soveltumaton, niin pitäisi ottaa yhteyttä johtokuntaan mahdollisimman pian.

No ne tuntemiset silloin lauantai-iltana. Minä ajattelin, että nyt olisi hyvä kuulla Jumalan sanaa, ja avasin tietokoneelta yhteyden. Oulun salossa oli seurat silloin lauantai-iltana. Kuuntelin jonkin aikaa sitä saarnaa siinä.

Minulla ei ole täyttä varmuutta, kuka se puhuja oli, mutta puhuja yhtäkkiä aivan kuin muutti saarnan aihetta, että minäpä otan tämän nyt esille, kun tämä tässä toistuvasti nousee esille, ja alkoi puhumaan siitä, mitä se Jumalan ilmoitus on, mitä se saarnaaminen on, ja sitä, että miten se kirkastuu se teksti, mistä on saarnattava, saattaa vaihtua siinä seurapenkissä, kun odottaa omaa vuoroaan.

Ja hän puhui aika pitkään, juuri minulle. En tiedä, tarvitsiko sillä Oulun salon rauhan yhdistyksellä kukaan niitä sanoja, mutta minä tarvitsin niitä. Ja vaikka matkaa oli toistasataa kilometriä, Jumala tiesi, ketä oli kuulolla, ja pyhän hengen kautta avasi juuri niitä sanoja, joita minä tarvitsin.

Se tietysti rohkaisi minua tähän tehtävään, ja minä olen luvannut, että minä yritän saarnata niin kauan kuin minun annetaan.

Pietari jatkoi vielä puhettaan. Hän vetosi heihin ja kehotti: antakaa pelastaa itsenne, ette te hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana.

Kun seuraa maailmanmenoa tällä hetkellä, niin tuntuu siltä, että tämä on todella kieroutunut sukupolvi. Varsinkin, kun minun ajallinen tehtäväni on olla opettajana taidealalla. Ja siellä on vähän erikoisempaa porukkaa se opiskelijaporukka. Tietysti mukavia ihmisiä kaikki, mutta siellä on sateenkaarevia ja kaikkea muuta.

Ja sitten, kun minun tehtäväni on opettaa mainonnan tekemistä, muun muassa internettiin. Kun minusta itsestäni tuntuu siltä, että se netistä tuleva tavara, että siinä on niin paljon synnin houkutuksia, aiheuttaa niin paljon kiusauksia, että mielelläni jo luopuisin näistä sosiaalisen median kanavista itse, mutta työssäni niitä tarvitsen.

Ja tässä tämä erään Sionin laulun sanat. Niitäkin sanoja on pikkasen muutettu. Menivät jotenkin, kun kiusausten vyöryvät laineet. Se voi olla eri järjestyksissä nykyään.

Että todellakin ne kiusaukset hyökyvät sen netin kautta. Me tarvitsemme kaikki syntiä vastaan taistellessamme evankeliumia, Jumalan sanan kuuntelemista, rukousta.

Meille on annettu tuo ehtoollinen sitä varten, että meidän uskomme vahvistuisi, ja sitä kannattaa käyttää hyväkseen silloin, kun sitä on tarjolla.

Jumalan sanan avulla me pystymme taistelemaan syntiä vastaan. Ja muistakaa myös se, että käykää kyläilemässä, ja keskustelkaa siellä myös tiestä ja matkasta, Jumalan sanasta. Se auttaa meitä taistelemaan syntiä vastaan.

Tämä raamatun paikka loppuu: Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolme tuhatta henkeä.

Silloin on ollut etsikon aika, ja on ollut niitä, jotka haluavat ottaa evankeliumin vastaan ja tehdä parannuksen. Nykyään tämä on huomattavasti harvinaisempaa. Mutta parannuksen tekijöitä on edelleen olemassa.

Ja esimerkiksi tämä maailmantilanne. Hyvin paljon Ukrainasta tulleita on tehnyt parannuksia. Jumalalla on omat keinonsa siihen, että millä tavalla hän viettää valtakunnan työtä eteenpäin.

Ja me haluamme saarnata niin kauan kuin on työn aika. Joskus tulee se hetki, jolloin ovet suljetaan katua vastaan, eikä ole enää mahdollisuutta tehdä parannusta synnin maailmasta tänne Jumalan valtakuntaan.

Se ei onneksi ole meidän päätettävissä, eikä meidän tarvita sitä päättää, milloin ne ovet suljetaan katua vastaan. Me saarnaamme evankeliumia.

Aivan niin kuin Noan arkissa. Noa ei itse sulkenut sitä arkin ovea, vaan Jumala sen sulki. Jumala tietää omat aikataulunsa, että milloin tälle synnin maailmalle ei enää evankeliumia saarnata.

Se synnyttää joskus pelkoa ainakin minulla nuorempana, että miten sitten käy, kun sitä ei enää saarnata. Mutta kyllä sitä saarnataan loppuun saakka.

Jumalan valtakunnan sisällä saa yhä uudelleen ja uudelleen kysyä evankeliumia omalle kohdalleen ja uskoa omat syntinsä anteeksi.

Ja niitä parannuksen tekijöitä, vaikka niitä ei Suomessa juuri löydykään, niin niitä löytyy tuolta muualta maailmasta. Afrikassa syntyy uusia seurakuntia.

Mutta se tärkein vielä tähän loppuun teille, että me saamme edelleen uskoa, että Jeesuksen nimessä ja vedessä kaikki synnit anteeksi. Joka ikinen saa omalle kohdalleen uskoa sen. Kaikki synnit on anteeksi Jeesuksen nimessä ja vedessä. Jeesuksen nimeen. Aamen.

Kiitos. Kiitos.