Seurapuhe Kokkolan RY:llä 20.06.2023 18.30

Onhan Jeesus Kristus tämän valtakunnan Herra ja Kuningas, miksi emme siis puhuisi myös valtakunnasta, jonka asukkaita me saamme olla.

Seuraa minua. Jeesus aikanaan julisti ja niin hän myös hyvin yksinkertaisesti kutsui ensimmäiset oppilaansa, Simon Joonan pojan Pietarinkin ja tämän veljen Andreaksen, jotka olivat kalastajia. Hyvin lyhyesti ja yksinkertaisesti: seuratkaa minua. Ja niin nuo veljekset jättivät verkkonsa heti ja lähtivät seuraamaan elämän Herraa Jeesusta Kristusta. Ja näin Jeesus teki heistä ihmisten kalastajia.

Eli nuo ensimmäiset oppilaatkin näkivät ja pitivät Jumalan valtakunnan asiaa ja Jeesuksen asiaa kaikista tärkeimpänä asiana elämässään. Niinpä he olivat valmiita jättämään kaiken muun taakseen ja pitämään sitä paljon vähempiarvoisena.

Jeesus myös toisaalla Vuorisaarnassa opettaa elämän tärkeysjärjestystä. Kun hän sanoo, että etsikää ennen muuta Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin sen ohessa teille kaikki muukin annetaan.

Kristinoppimme opettaa, että Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja hänen opetuslapsikseen pääseminen on elämämme kallein asia.

Tässä pikkusen edellä tätä aloittamaani evankeliumikatkelmaa kerrotaan siitä, kuinka Jeesus oli viimeistä kertaa matkalla kohti Jerusalemia. Hän oli matkalla kohti ristinkuolemaa, kärsimistä ja näitä pääsiäisen tapahtumia.

Ja siinä kerrotaan, kun Jeesus oli suuntaamassa matkaansa kohti Jerusalemia, että hän lähetti sananviejiäkin edellään kulkemaan. Ja menivät eräseen Samarian kylään valmistelemaan Jeesuksen tuloa. Nämä kyläläisetkin kieltäytyivät ottamasta Jeesusta vastaan, koska hän oli matkalla Jerusalemiin.

Ja sitten näillä Jaakobilla ja Johanneksella meni vähän tunteisiin tämä tilanne ja he tahtoivat lihan ja veren puolelta olla kostamassa. Kun näin nyrpeästi Jeesusta oltiin ottamasta vastaan tai kieltäytyttiin yleensäkin ottamasta häntä vastaan, niin he sanoivat Jeesukselle: Herra, tahdotko, että käskemme tulen iskeä taivaasta ja tuhota heidät niin kuin Elia teki? He viittasivat ennen kirjoitettuun Vanhan testamentin, eli hebrealaiseen raamattuun profeetta Eliaan.

Mitä Jeesus vastasi heille? Hän kääntyi ja nuhteli opetuslapsia ja sanoi: te ette tiedä, minkä henki olette. Ihmisen poika ei tullut ihmisten sieluja kadottamaan, vaan pelastamaan.

Eli Jumalan valtakunnan työtä ei tehdä lihan käsivarren voimalla, vaan sitä tehdään Jumalan hengen voimasta ja Jumalan sanaan, ennen kirjoitettuun Jumalan sanaan vedoten ja pyhän hengen voimaa rukoillen ja sitä, että Jumala antaisi oikealla hetkellä oikeat sanat, kun tätä valtakunnan työtä tehdään ja kohdataan ihmisiä täällä maailmassa, myös etsiviä sieluja, heitä, joilla on puutetta rauhasta, sydämen rauhasta.

Tekstimme alkoi näin: Kun he tekivät taivalta, muuan mies sanoi Jeesukselle: minä seuraan sinua minne ikinä menetkin. Ehkä tämä kyseinen mies oli kuullut Jeesuksesta hänen tekemistään monista ihmeteoistaan. Maine oli kiirinyt. Jeesusta todella monet uskoivat, että siinä oli ihmisen poika.

Kaikki eivät toki näin tehneet, mutta joka tapauksessa Jeesus kiersi kylästä kylään ja kaupungista kaupunkiin siellä Juudeassa ja Israelissa. Ja hän oli Jumalan valtakunnan asialla. Ei Jeesuskaan ollut omalla asialla, vaan hän pyrki tekemään lähetteensä isän Jumalan tahdon.

Toisaalla hän opetti myös siitä, kuinka hänen isänsä eli taivaan Jumala ja hän itse on yhtä ja kuinka hänen omansa ovat myös yhtä. Tätä hän opetti viinipuuvertauksessa. Tähän on se totinen viinipuu ja te olette oksat. Oksa voi irrallaan kantaa yhtään hedelmää.

Tämä mies oli ehkä voimainsa tunnossa ja tavallaan ihaili Jeesusta taaksepäin. Ja nyt hän halusi ilmaista sen, että minä seuraan sinua minne ikinä menetkin.

Jeesuksen vastaus on ehkä hieman yllättävä, kun hän sanoi tälle miehelle: Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta ihmisen pojalla ei ole, mihin päänsä allistaisi.

Eli Jeesus tahtoi siinä sanoa sen, että Jeesuksen seuraajat, hänen omansa, Jumalan valtakunnan asukkaat, ovat vieraat ja muukalaiset täällä maailmassa. Ja niin kuin Raamattu siitä sanoo, että Jumalan valtakunta on niin kuin hävitetty kaupunki tai niin kuin hakomaja yrttitarhassa.

Jumalan omaan, hänen seuraajansa, eivät saa täällä ajassa kunniaa ja mainetta. Ja saavat osakseen pilkkaa ja vainoakin.

Ja toisaalla Raamatussa puhutaan, että kun itse isäntääkin Jumalan vastusti ja Pilatusta vastusti, niin mikä on osansa sitten hänen palvelijoillaan tai talon asukkailla.

Eli helppoa tietä Jeesus ei seuraajilleen luvannut, mutta kuitenkin hän lupasi omilleen voimansa ja voiman korkeudesta.

Siellä ylimäispapillisessa puheessaan, ylimäispapillisessa rukouksessaan, hän rukoili omiensa puolesta ja lupasi voiman ylhäältä taivaasta.

Ei Jumalan lapsena jaksakaan tilvoitella omiin voimin, vaan tyhän hengen antamin voimin, evankeliumin voimasta.

Ja siitä, että tahdotaan yhdessä kokoontua mahdollisimman keskelle valtakuntaa. Ei jäädä sinne reuna-alueille, koska vihollinen on siellä lähellä, vaan ollaan uskovien yhteydessä Jumalan valtakunnan keskellä. Kuunnellen Jumalan sanaa ja evankeliumia, rukoillen ja kiittäen ja anoen taivaan Jumalaa.

Ja myöskin leivän murtamiseen kehotetaan, niin kuin siellä apostolien teoissa sanotaan siitä, että he elivät alkuseurakunnassa. He elivät, siis nuo Jeesuksen alkuseurakunta, keskinäisessä yhteydessä ja alttarisrukouksessa ja leivän murtamisessa.

Tässä erottui kolmenlaisia ihmisiä, jotka Jeesus kohtasi. Ja voimme sanoa, että heillä oli elämänsä tilaisuus tulla Jeesuksen joukkoihin Jumalan valtakuntaan. Tuhannen taalan paikka, niin kuin sanotaan.

Mutta jos se Jumala yksin on, joka valmistaa ihmisen sydämen maaperän ottamaan tuon sanan vastaan. Mutta Jumalan valtakunnan asukkaina me tahdomme olla kylvämässä tuota Jumalan sanan siementä niin, että mahdollisimman runsaasti, niin kuin siellä kylväjävertauksessa tulee esiin.

Tämä ensimmäinen mies ei kerrottu, mikä oli hänen motiivinsa lähteä seuraamaan Jeesusta. Ehkä hänelle oli tullut sellainen ajatus, sinällään aivan hyvä ja oikea ajatus, että hänen valtakuntansa asukkaana Jeesuksen seuraaminen on ihana asia. Niin kuin onkin.

Jumalan valtakunta on rauhan ja ilon valtakunta. Sen asukkailla on syntien anteeksiantamuksen seurauksena sydämessään rauha ja iankaikkisen elämän elävä toivo.

Ja se on niin kallis asia omistaa tuo sydämen rauha, että sille ei vedä vertoja. Ikään kuin maallinen raha eikä omaisuus, ei kunnia eikä maine.

Mutta tämä seuraaminen merkitsee myös kodittomuutta maailmassa.

Ja Jeesus täällä Luukkaan evankeliumissa edellä samaisessa yhdeksännessä luvussa myös puhuu siitä, mikä on Jeesuksen seuraajan osa täällä maailmassa. Kun hän sanoo kaikille: jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon jopa päivän ristinsä ja seuratkoon minua.

Jeesuksen seuraajan tie on myös ristinkantajan tie.

Jatkaa sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen minun tähteni kadottaa, on sen pelastava.

Eli jos katsoo, että Jeesuksen tähden, Jumalan valtakunnan tähden olen valmis luopumaan kaikesta isästäni, äidistäni, veljestäni ja kaikesta ajallisesta, jos se on Jumalan valtakunnan löytämisen vuoksi.

Jumalan valtakunta on tärkeämpi asia, että sen nojalla on valmis luopumaan näistä ajallisista.

Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, ettemmekö me saisi kantaa Jumalan lapsina pitää yhteyttä sisariin ja veljiin, myös sellaisiin, jotka eivät ole välttämättä Jumalan valtakunnassa.

Päinvastoin kehottaa siihen Kristuksen miehellinen rakkaus.

Ja ennen muuta tietenkin toisiin Jumalan lapsiin kehotetaan rakkauden pitämiseen.

Siitä teidät minun opetuslapsikseni tunnetaan, että te keskinäisen rakkauden pidätte.

Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman, mutta saattaa itsensä tuhoon ja turmioon?

Joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä on ihmisen poika häpeävä, kun hän tulee kunniassaan isänsä ja pyhien henkelien kirkkaudessa.

Näistäkin tulee tämä sana ihmisen poika esiin.

Jeesus oli siis ihmisen poika. Hän oli Jumalan poika. Hän oli tosi ihminen ja tosi Jumala, kuten toinen uskon kappale siitä selittää.

Hän oli syntynyt, ei luotu. Tosi ihminen, tosi Jumala.

Sitten eräälle toiselle Jeesus sanoi matkallansa Jerusalemiin: seuraa minua.

Tämä vastasi: Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni.

Jos oli niin, niin kuin tuohon aikaan oli tapana, että juutalaisessa yhteiskunnassa, kun läheinen kuoli, niin hänet haudattiin samana päivänä.

Niin siitä paljastui se, että kyseessä oli miehen esittämä veruke.

Todennäköisesti saattoi olla, että hänen isänsä oli oikeasti sairaana, mutta vielä elossa.

Mutta hän asetti sanansa niin, että hän siirsi parannuksen tekoa tulevaisuuteen.

Siitähän on kyse mielenmuutoksesta, kun Jumalan valtakunta lähestyy ihmistä.

Muuten siellä Markuksen evankeliumissa, kun kerrotaan Jeesuksen julkisen toiminnan alusta, niin Jeesus piti hyvin lyhyet seurat.

Hän sanoi: aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on teitä lähestynyt, tehkää parannus ja uskokaa evankeliumiin.

Ja siellä Markuksen evankeliumissa kerrotaan myös siitä, kuinka tätä parannusta ja syntien anteeksiantamusta pitää saarnattamaan.

Evankeliumia pitää saarnattamaan kaikkialle maailmaan.

Ja joka uskoo sen ja on saava kasteen, niin on pelastuva.

Näin tällainen oli tämä Jumalan armojärjestys.

Me emme tiedä kukaan huomisesta sen tähden.

Me myöskään sitä, että annetaanko meille mahdollisuus huomenna tehdä parannusta ja uskoa evankeliumiin.

Sen tähden Raamattu toisaalla sanookin, että jos te tänä päivänä kuulette Jumalan kutsun tai äänen, niin olkaa kuuliaisia ja tehkää parannus.

Silloin kun te kuulette Jumalan äänen, niin silloin on se otollinen hetki, silloin on autuuden päivä.

Toista tilaisuutta ei välttämättä tule.

Niinpä Jeesuksen vastaus tällekin miehelle oli: anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa.

Tässäkin tulee tämä Jeesuksen opetuksen hyvin keskeinen asia.

Opetus Jumalan valtakunnasta, josta Jeesus lukuisin vertauksin opetti.

Muistamme sen peltoon kätketyn aarteen esimerkin.

Jumalan valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre.

Pelto, jonka mies osti.

Hän myi kaikki ja osti sen pellon.

Sen mukana sai sen aarteen.

Moni on valmis kyllä tunnustamaan Jeesusta, ottamaan sen Jeesuksen, mutta se pelto, pelto tilkku näyttää liian halvalta.

Ne ihmiset, jotka työskentelevät siellä pellolla, näyttävät liian halpa-arvoisilta ja semmoisilta, jotka eivät tämän ajan mahtavien silmissä näytä yhtään miltään.

Sen tähden se pelto jääkin monelta löytämättä ja ostamatta.

Mutta Jumalan valtakunta ja Jeesus Kristus kuuluvat yhteen.

Niitä ei voi erottaa.

Kolmaskin henkilö.

Sillekin Jeesus sanoi.

Tai se alkoi näin, että vielä eräs toinen sanoi: Herra, minä seuraan sinua, mutta anna minun ensin käydä hyvästelemässä kotiväkeni.

Siihen ehkä kätkeytyy ajatus siitä, että tämän kutsun saa ja ajattelee, että hänen täytyy ensin vähän käydä neuvottelua siitä, että miten tämä asia on.

Onko se mahdollista, että minä lähden Jeesusta seuraamaan?

Käykö se teille?

Oletteko te sen jälkeenkin vielä ystäviäni?

Rakastatteko te vielä senkin jälkeen minua?

Eli sellainen veruke, joka saattaa tulla esteeksi.

Lähiomaiset.

Mutta usko, vaikka se on pyhien yhteyttä, yhteisen seurakunnan syntien anteeksiantamisen ja ruumiin ylösnousemuksen uskosta, kuten kolmannessa uskontunnustuksen kappaleessa sanomme, niin samalla se on henkilökohtainen asia.

Se otetaan aina henkilökohtaisesti tuo kutsu vastaan, jos on sen kadottanut sen uskon lahjan.

Usko on henkilökohtainen.

Emme voi omien vanhempiemme uskolla tulla autuaksi.

Emme omien sisariemme tai lastemme uskolla, vaan omalla henkilökohtaisella uskolla.

Se evankeliumikin otetaan vastaan henkilökohtaisesti.

Ja se on yksin Jumalan työ.

Jumala vaikuttaa katuumisen ja evankeliumin uskomisen lahjan.

Siitähän kristinoppimme vähäkatekismuskin kolmannen uskon kappaleen selityksessä selittää Luther, että mitä se on, usko.

Pyhään henkeen ja yhteen pyhään kristilliseen seurakuntaan ja niin edelleen ja syntien anteeksiantamiseen.

Luther selittää sitä näin: Minä uskon, että minä oman järkeni voimasta en voi Herran Jeesukseen Kristukseen uskoa, eli hänen tykönsä tulla.

Vaan pyhä henki on kutsunut minut evankeliumilla, valaissut minua lahjoillaan, pyhittänyt ja varjellut minut oikeassa uskossa.

Samoin hän kutsuu koko kristikuntaa maan päällä, kokoaa, valaisee, pyhittää ja varjelee sitä ainoan oikean uskon kautta Jeesuksessa Kristuksessa.

Tässä kristikunnassa hän joka päivä runsain määrin antaa minulle ja kaikille uskoville kaikki synnit anteeksi ja herättää viimeisenä päivänä minut ja kaikki kuolleet sekä antaa minulle ja kaikille kristukseen uskoville iankaikkisen elämän.

Tämä on varmasti totta.

Näin siis Martti Luther kolmannen uskon kappaleen selityksessä.

Oikeastaan selittää sitä uskon syntymistä, sitä parannuksen armon saamista, sitä kun ihmisille julistetaan epäusko ja kaikki synnit anteeksi, kertakaikkisesti Jeesuksen nimessä ja veressä.

Ja kun näin julistetaan evankeliumia, niin silloin tämän evankeliumin vastaanottaja saa sydämessään asti uskoa, että ne synnit on annettu anteeksi myös taivaassa.

Jumala on antanut ne synnit anteeksi.

Ja ne kaikki synnit epäuskokin upotetaan sillä hetkellä visusti armon pohjattomaan mereen.

Ja ne ovat niin kaukana kuin itä on lännestä.

Niitä ei enää muisteta.

Mutta se pyhä henki opettaa sitten, että jos on tullut rikottua yhteiskuntaakin vastaan, niin kuin siinä sunnuntai-evankeliumissa se sakkeus, tullimies Sakkeus, joka oli varas.

Kun Jeesus kutsui häntäkin, Sakkeus tulee alas.

Sakkeus tuli sieltä viikunapuusta alas.

Ja niin hän siinä kävi, että kun Jeesus sanoi, että tänä päivänä vietän ilojuhlaa kanssasi.

Ja niin sinne tuli sitten koko Sakkeuksen perhekunta ja niin edelleen.

Niin se pyhä henki alkoi opettamaan Sakkeustakin sen parannuksen saamisen jälkeen.

Ja hän lupasi puolet omaisuudesta antaa köyhille ja nelinkertaisesti maksaa niille takaisin, joita oli vääryydellä ottanut.

Niin kuin tullimiehillä, publikaanilla oli tapana.

Sen sai aikaan uskon henki, Kristuksen henki, Sakkeuksenkin sydämessä.

Tälle kolmannelle Jeesus vastasi: joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.

Tuo aura, härkäsysteemihan oli sellainen, että joka ajoi sitä auraa, niin sitä veti ehkä härkäpari.

Ja sitten toisella kädellä ohjastettiin sitä härkäparia ja toisella kädellä sitten sitä auraa.

Ja se oli hyvin herkkä liikkeinen.

Eli jos ei keskittynyt siihen hommaan kunnolla, niin se kyllä meni siitä linjasta vinoon ja saattoi karahtaa kiveen ja siinä saattoi käydä huonosti.

Eli Jeesus otti tässäkin sitten tavallaan tällaisen esimerkin ajallisesta elämästä: joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.

Eli siinä tavallaan se, että kun katsoo taakseen, eli sinne ensiseen elämään, käy hyvästelemässä kotiläin, niin siinä helposti karahtaa sitten kiville se hyvä yritys, hyvä aie tulla sisälle Jumalan valtakuntaan.

Ja näin ei sitten ehkä pääse käymäänkään, kun ne läheiset ihmiset ehkä rupeavat sanomaan, että älä nyt hyvä mies siihen joukkoon mene.

Nauti elämästä.

Ehkä sitten vanhuudessa.

Ei parannu sitten.

Onhan sulla sitten aikaa ja mahdollisuuksia.

Mutta voi olla, että tuota tilaisuutta ei tulekaan koskaan.

Vaikka eläisikin vanhaksi, niin voi olla, että Jumala ei anna tuntoa synneistä.

Sen tähden tarvitsee olla kuuliainen tuolle kutsulle.

Tuosta eteenpäin katsomisesta myös apostoli Paavali opettaa monessa kohtaa.

Ja sitten kirjeessään filippiläisille Paavali kirjoittaa: Kun hän katselee sitä uskon päämäärää ja pyrkii saavuttamaan sen, kun on kerran päässyt Jeesuksen Kristuksen omaksi, että hän onnistelee sitä kohti, mikä on edessä.

Siis sitä kunnian taivasta kohti.

Hän ottaa kuvan juoksukilpailusta tai juoksemisesta.

Filippiläiskirjeessä kolmannessa luvussa hän kirjoittaa muun muassa näin: Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon pääsyn taivaaseen.

Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat.

Näin meidän on siis ajateltava, jos kerran olemme täydellisiä.

Jos jossakin kohteessa ehkä ajattelette toisin, Jumala on ilmoittava teille, kuinka asia on.

Meidän on vain jatkettava eteenpäin siitä, mihin olemme päässeet.

Ja hän varoittaa sitten: Olenhan usein sanonut teille ja nyt sanon aivan itkien, että monet elävät Kristuksen ristin vihollisina.

Heidän loppunsa on kadotus.

Vatsa on heidän Jumalansa ja häpeä heidän kunniansa.

Ja he ajattelevat vain maallisia asioita.

Mutta me olemme taivaan kansalaisia ja taivaasta me odotamme pelastajaksi Herraa Jeesusta Kristusta.

Hän muuttaa meidän ruumiimme tästä alennustilasta oman kirkastuneen ruumiinsa kaltaiseksi voimallaan, jolla hän kykenee alistamaan valtaansa kaiken.

Eli Jeesus tai Paavali katsoi uskon alkajaan ja perustajaan ja täydelliseksi tekijään Herran Jeesukseen Kristukseen.

Hän katsoi palkanmaksajaa ja Paavalikin oli joutunut monesta luopumaan ja kärsimään vaivaa Kristuksen tähden, niin henkistä kuin fyysistäkin vaivaa.

Mutta hän tahtoi kilvoitella uskon kilpailun loppuun saakka.

Ja tuossa uskon kilpailussa ei palkita vain kolmea ensimmäistä, vaan kaikki, jotka pääsevät perille.

He saavat tuon vanhurskauden seppeleen.

Eli saavat viettää ilojuhlaa taivaan kunniassa kaikkien pyhien ja Jeesuksen Kristuksen kanssa.

He saavat nähdä hänet niin kuin hän on, kasvoista kasvoihin.

Onnellista kotimatkaa sinulle, sanankuulijani.

Saat ylentää sydämesi uskomaan kaikki eletyn elämän erheet, murheet ja synnit anteeksi.

Sinä sanankuulija, sinä Jumalan lapsi, joka tunnet heikkoutta ja vähävoimaisuutta, niin tämä evankeliumi on voima sinulle.

Saat uskoa sille paikalle kuin itsesi tunnet: pahana, pyhänä ja syntisenä vanhurskaaksi.

Saat uskoa kaikki synnit anteeksi, aivan armosta Jeesuksen nimessä ja kalliissa maahvotetussa sovintoveressä.

Rauha on vapauteen ja ilo asti.

Jos tänne seuroihin on tullut yksikään sellainen, joka tuntee, että tämä Jumalan valtakunta ei ole vielä omalla kohdalla totta, niin sinullekin ja sinä etäyhteyden päässä netin ääressä, missä oletkin, kuuntele tätä saarnaa, niin älä sinäkään siirrä parannuksen tekoa huomiseen.

Ole ahkera ja tee parannus ja usko kaikki synnit ja epäuskokin anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Näin sinusta tulee Jumalan lapsi ja saat lähteä Herra Jeesusta Kristusta ja hänen omiansa seuraamaan opissa, elämässä ja kärsimisessä.

Ja luottaa siihen, että hän antaa apunsa ja voimansa tällä tiellä.

Et ole yksin tällä matkalla, vaan Jumalan valtakunnassa on sisaret ja veljet, jotka tukevat sinua tällä matkalla.

Jääkää kaikki uskomaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Omalle kohdallekin tahdon kysyä, että saanko uskoa omat syntini, kiusaukseni ja epäilykseni anteeksi.

Yhdessä tahdon jäädä Jumalan lasten kanssa uskomaan Jeesuksen nimeen ja aina siunaavaan nimeen.

Aamen.

Rukoilemme vielä seuran päättyessä.

Jumala, nykyisyys täyttää ajatuksemme kiinnostavilla ja ahdistavilla asioilla.

Tulevaisuuteen, valtakuntasi juhlaan, emme edes ymmärrä kaivata.

Havahduta meidät tajuamaan, että tulevaisuus on jo läsnä kaikissa ratkaisuissamme.

Auta näkemään, että sinä luot uutta.

Auta kuulemaan, kun kutsut meitä.

Auta liikkeelle sinun tulevaisuuttasi kohti.

Tätä me rukoilemme poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Ja pyydämme vielä, että sinä siunaisit tämän illan ja yön levon.

Siunaisit tulevat suuret kesäseurat, suviseurat ja sen Jumalan valtakunnan työn eri muodoissaan.

Niin, että me saisimme keskittyä aivan olennaiseen Jumalan sanan kuuloon.

Ja sanomme vielä: Herra, siunaa sinua meitä ja varjele meitä.

Herra, valaise kasvosi meille ja ole meille armollinen.

Herra, käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Aamen.