Suviseurat Kauhavalla/Keskustelu ja iltakylä/Paneeli, yleiskeskustelu ja iltarukous 01.07.2023 21.55

Tältä on pieni eiden tyttö, joka etsii äitiään. Rakkaat nuoret, olette lämpimästi tervetulleita tähän iltakylään.

Onpa niin kaunis näky katsella tätä suurta nuorten joukkoa, joka on kokoontunut tänne telttaan. Sinä, joka olet siellä radion ääressä, niin sinäkin olet lämpimästi tervetullut tähän iltakylään. Tai sinä, joka olet siellä kenttäalueella ja olet pysähtynyt kuuntelemaan ja osallistumaan tähän iltaan, niin sinäkin olet lämpimästi tervetullut tähän iltakylään. Tai siellä vaunuilla tai missäpä oletkin, niin olet rakas, lämpimästi tervetullut tähän iltaan.

Tässä iltakylän aikana me saamme jokainen osallistua tähän iltakylään. Ja yleisökko rauhanyhdistyksessä on tämmöinen iltakylä, nuorten ilta tai nupeeta nula, niin sitä on valmisteltu etukäteen. Ja minä kiitän teitä, rakkaat nuoret, jotka olette osallistuneet tämän illan miettimiseen niin alustuksesta lähtien kuin myös tämän iltakylän osioon. Noin 50 nuorta, jotka olette täällä teltassa, niin erityiset kiitokset myös teille ja myöskin monelle muulle, jotka olette tässä suunnitelleet tätä iltakylää.

Tässä on ollut myös ohjaajia mukana, jotka ovat täällä teltassa myöskin mukana ja monia muita ja myös varttuneempaa väkeä. Ehkä minä kuulun siihen varttuneempaan väkeen. Minun nimeni on Juha Luokkala. Ja toimin tässä vähän niin kuin juontajana. Ja sitten nämä nuoret, jotka kohta esittelevät itsensä, niin sitten kertovat ketä ovat.

Minäpä pyytäisin ihan aluksi tässä iltakylän aluksi, että katoppa siihen ympärille. Minkälaista väkeä näet ympärilläsi? Eli pikkusen katsele taakse ja sivulle. Eikö ole monenlaista väkeä? Ajatelkaapa rakkaat nuoret, että tämä iltakylä on koonnut monenlaisia nuoria tähän. Toiset on tulleet etelästä. Toiset on tulleet pohjoisesta. Ja toiset on tulleet. On tulleet ehkä. On tulleet. Tänään tällä viikolla ollut töissä. Tai osa on ollut lomalla ja niin edelleen. Monesta tilanteesta ollaan kokoonnuttu tänne.

Mutta enemmittä puheitta niin todella lämpimästi tervetuloa tänne iltaan. Ja käydäänpä läpi ketä meillä tässä nyt on mukana. Kertokaa rakkaat nuoret, että ketä olette. Ja minkälaisia viimeisiä. Ja milliksi olette täällä panelisteiksi tulleet.

Jumalan terve. Mä oon Niistisen Matilta Tampereelta. Mä olin ehtoollisen aikana täällä isossa teltassa laulamassa. Ja se tuntui tosi hyvältä, koska viime kesänä mulla oli ääni lähtenyt. Ja mä en pystynyt oikein laulaa yhtäkään laulua loppuun asti. Mä toivon todella, että tänne illan aikana me jokainen saatais pysähtyä elämän tärkeimmän asian äärelle.

Jumalan terve. Mä oon Lindforsin Lassi Tuubesilahelta. Kyllä jännittää. Ihan mahdottomasti. Tossa kun astui ylös niin hyvä, ettei itku päässyt kun katsoi, että täällä on näin paljon porukkaa. Huhhuh.

Jumalan terve. Mä oon Rontin Leo ja Rovaniemeltä. Kyllä tätä iltaa on jännityksellä odotettu ja mietitty. On tää vähän erilainen fiilis olla täällä puhujankorokkeen tällä puolella. Toivottavasti ei tuu tavaksi ainakaan lähiaikoina vielä, mutta luottavaisin fiiliksi.

Jumalan terve. Mä oon Nisi siellä. Jaaada Hollolasta. Sieltä läheisestä kupeesta. Mä todella nautin olla Tassuvi-seuroissa vuoden tauon jälkeen. Ja myönnän, että vähän jännittää, mut ei anneta sen haitata. Nämä nuoret on ihan huippuja nuoria. Ja kiitollinen on siitä, että saatiin tänne teidät mukaan.

Tuo Jounin, Jouhintika Jounin alustus oli todella hyvä. Ja taivaan isälle siitä erityiset kiitokset. Se oli vahvasti Jumalan sanaan pohjautuva ja myöskin erittäin ajankohtainen. Monia varmasti teilläkin siellä penkissä monenlaisia mietteitä, kohta saatte niitä kertoa.

Mutta kysynpä teiltä, että minkälainen jäi teillä nuoret päällimmäisenä mieleen tästä Jounin alustuksesta?

No ne oot siis paljonkin tosi hyviä ja tärkeitä. Ja teemoja, erityisesti mielenterveyteen liittyvät ajatukset. Ja se, että mitä vaikkapa ystävän tykkäykset tai jakamiset viestittää somessa. Sekä keskustelun läheisen kanssa, jos on noussut huolta uskon asioista. Tuntuu tosi hyvältä.

Toisinaan musta tuntuu, että tässä ajassa korostuu uskovaisen keskellä sellainen ajatus, että jokainen tekee omat valinnat. Eikä ole meidän asia ottaa niitä puheeksi. Nyt tekstissä tuli lempeällä tavalla muistutus siitä, että jostakin opetetaan huolehtimaan toisista uskovaisista. Ja sitä parasta huolehtimista, niin siitäkin oli puhetta.

Evankeliumi. Olisi tärkeää, että opeteltaisiin käyttämään sitä evankeliumia, niin kuin tuossa äsken puheessa mainittiin.

Äsken kun tänne tulin, niin ystävät vielä siunasivat siinä viime metreillä. Ja jäätivät kovasti tsemppejä. Ja se evankeliumi tuntuu aina niin hyvältä, niin käyttäkää sitä.

Tuo ajatus, minkä Jouni ihan viimeisenä nosti. Eli se, että me ei säilytetä sitä uskoa ja hyvää omaa tuntoa, vaan tätä aikaa varten. Me kilvoitellaan uskomassa sitä varten, että me päästäisiin kerran sinne taivaan kunniaan.

Mun mielestä siinä oli ihanan yksinkertaisesti avattu tärkeimpiä asioita. Ja muistutetaan, kuinka meidän tulisi rakkaudella huolehtia myös matkapystävistä.

No aluksi puhuttiin paljon uskosta ja sen tärkeydestä. Ja Jouni muistutti tuossa, miten uskosta kannattaa pitää kiinni. Ja kuinka se on elämän talteen aarre. Ja kuinka sieluvihollinen sitä pyrkii ottamaan Jumalan lapsilta pois.

Niin miten tuota teillä... Minkälaisia ajatuksia tämä usko teille tuo mieleen ja mitä se teille merkitsee?

No mulle tulee ainakin ekana mieleen, että usko merkittää tulevaisuutta ja toivoa. Että sitä, että mitä ikinä tuleekin elämässä vastaan, niin se on just mun kohdalle tarkoitettu. Että joku toinen taivaan isä on sen tiennyt, että miten sen kuuluu mennä. Miten se menee parhain päin.

Mutta kuitenkin tärkeämpi näkökulma sitä tulevaisuudesta ja toivosta on... Toivo siitä, että... Kerran silloin tulevaisuudessa... Silloin tulevaisuudessa... Voisi päästä sinne taivaaseen.

Usko on lahjaa ja... Koen, että usko on antanut mulle iloa ja rauhaa. Ja... Sitä kun miettii, niin jos uskon lahja menettää, niin se rauha menettää. Ja... Mitä maailmassa... Maailma tarjoaa, niin se ei tarjoa sitä rauhaa.

Jeesus sanoi opetuslapsilleen... Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille. En sellaista, jonka maailma antaa.

Mulla itellä oli yläasteen aikana... Sillä tavalla vaikeeta, että... Ei ollut kauheasti uskovaisia kavereita koulussa ja... Oli ikään kuin toinen jalka jo maailmassa.

Sitten rippikouluaikaan, niin... Sai siellä vahvistusta uskolle ja... Usko sai kirkastua siinä ja... Sai matkaystävien avulla jatkaa tätä matkaa uskovaisena.

Edelleenkin... Niin kuin Leo tuossa äsken sanoi, niin... Se toivo ja rukous, että sais tässä joukossa olla ja kerran päästä taivaaseen... Se on... Kirkkaan aina mielessä. Tai ei aina, mutta... Olispa aina.

Usko on mulle tuki ja turva. Se ohjaa mun kaikkia valintoja elämässä. Se tuo lohdutusta vaikealla hetkellä. On turvallista olla.

Kun mä voin rukoilla... Jumalalta apua... Jaksomiseen vaikeisiin tilanteisiin. Mä voin luottaa siihen... Että kävi mitä tahansa. Niin kaikki kääntyy aina parhain päin. Ja lopulta mä pääsen sinne isänlokse taivaan kotiin.

On myös lohullista, että mä osaan kohdata matka ystävät kerran taivaassa. Että ero niistä tutuista ei ole lopullinen.

Ja kun jaksaa vaan uskoa ja käyä siellä Jumalan sanan kuulossa... Mä huomaan myös, että siellä arjen keskellä... Kodiaskareissa... Koulussa... Töissä... Se uskon kallio saattaa vielä unohtua.

Ja siksi meidän olisi tärkeää välillä pysähtyä miettimään... Että millainen lahja se on. Ja kun saa uudestaan ja uudestaan... Uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Aivan kuin pieni lapsi.

Usko on koko mun elämän perusta. Se näkyy arjessa valintoina ja mun tapana olla ja elää. Se kantaa ja tuo turvaa sellaisina hetkinä, kun on varma, että ei tästä voi selvitä.

Ja ajatus siitä, että kun oma elämä on taivaan isän käsissä... Voi luottaa siihen, että kaikki menee juuri niin kuin on tarkoitettu.

Usko tuo yhteenkuuluvuuden tunnetta eri ikäisten ja erilaisten taustojen keskellä. On ollut aina yhtä ihmeellistä saada kokea olevansa samalla... Samaa joukkoa, kun on tavannut uskovaisia Amerikassa tai muualla.

No niin. Mukavia ajatuksia uskosta. Nyt minä heitän teille. Rakkaat nuoret, saatte keskustella tästä kysymyksestä. Mitä usko sinulle... Merkitsee tai... Ja myöskin se, että mitä jäi päällimmäiseksi mieleen tästä alustuksesta.

Nostakaapa peukkua pystyyn, sitten kun näkyy kuva täällä teltassa, että kun näkyy nuo kysymykset.

No niin, nyt... Nyt näkyy kysymykset sielläkin. Kattokaapa siitä ympäriltä... Muutamia ihmisiä... Kenen kanssa keskustelisitte... Keskustelisitte... Olkaa rohkeita ja ottakaa muutamaa... Ihan ei tarvi liikkua mihinkään, vaan ihan siitä omalta paikaltani. Muutamia ihmisiä.

Ja kattokaa, ettei kukaan jää yksin. Elikkä... Ympärille vähän katottaa ja pyytäkää siihen keskustelemaan näistä. Niin muutama minuutti aikani.

Mitä jäi päällimmäiseksi mieleen? Mitä usko sinulle merkitsee? Kiitos.

Tuossa alustuksessa... Tuossa alustuksessa... puuttiin ajankohtaisista ilmiöistä. Some, TikTokit, erilaiset videot ja niin edelleen. Monenlaisia houkutuksia on uskovaisille ihmisille.

Ja erityisen... Kiitos erityisesti Aastrita nuorille, jotka elätte tätä aikaa erityisesti ja osaatte käyttää näitä somealustoja hyvin.

Mä kysyn teiltä nuoret, että mikä uhkaa teidän mielestänne uskon lahjaa?

Joo, niin kuin tuossa sanottiin, niin kyllä se haaste nykyaikana näkyy nuorilla ehdottomasti. Sielu vihollinen on niin ovela, että sen kalaverkot, ne kyllä saa monen kiinni. Ja se saa synnin näyttämään hyvältä ja semmoset ihan arkiset asiat, urheilu, some ja musiikki, raha, monet tämmöset asiat.

Ja se on se, että se on se, että se on se, että se on se. Niissä saattaa piileä se synti. Ja jos niistä tulee liian tärkeitä, niin silloin usko saattaa jäädä taka-alalle.

Olisi tärkeää pitää se tärkeysjärjestys sillä tavalla, että usko olisi etusijalla. Raamatussa on kohta, missä sanotaan, että missä on aarteesi, siellä on sydämesi.

Ja koen, että olisi... Tärkeää, että ei kiinnittäisi liikaa tähän ajalliseen aikaan.

Uskon lahjaa uhkaa alustuksessakin esille tullut just some ja sen tarjoamat houkutukset. Se sisältö vetää helposti maailmaan. Musiikkia on kaikkialla ja sieltä tulee ihan huomaamatta. Otetaan seurattua epäusvasten elämää ja otettua siitä myös mallia.

Se tuo paineita, millainen meidän tulisi olla. Siellä on liikaa täydellisyyttä, tai ainakin esitettyä täydellisyyttä. Ja siellä korostetaan kaikkea maallista.

Toinen, mikä uhkaa uskolla, on ystäväpiiri, jonka meno on maailmasta. Syynä voi olla uskovaisten ystävien puute tai sen menon hiljainen muuttuminen.

Se johtaa kuitenkin ennen pitkään, että meidän itsemmekin pois uskovaisten keskeltä.

Tilanne on haastava, sillä eihän kukaan meistä halua kääntää meidän omille ystäville selkäämme. Mutta onneksi me voidaan kuitenkin yhdessä keskustella asiasta ja miettiä sitä.

Me haetaan nuorena myös hyväksyntää ja arvostusta. Ja tästä syystä meidän tulisi olla tarkkana. Mistä me sitä hyväksyntää ja arvostusta haetaan?

Sillä jos me haetaan sitä porukasta, jonka meno ei ole enää uskovaisten menoa, se johtaa meidän itsemmekin pois. Ja se on vaaraa menettää usko.

Toisinaan on ollut vaikeaa tyytyä taivaan isän tahtoon. Nuorempana musta tuntui tosi epäreilusti. Kun muun muassa koulupaikka jäi saamatta, seurustelusuudet päättyivät. Ja kun yläasteikäisenä sairastui masennukseen.

Niissä hetkissä epäilykset siitä, onko Jumala edes olemassa, tai onko tämä oikea usko, oli tosi paljon mielessä.

Juuri nuo asiat, mitä Juha tuossa mainitsi. Niin ne tuli itselläkin ensimmäisenä mieleen, että someen ja internetiin ne erilaiset maailmankuvat ja ajatusmallit ja arvot. Ne tulee nykyaikana erityisen lähelle sinne koteihin ja kouluihin ja farkkujen takataskuihin asti.

Että siitä on itselläkin ollut semmoinen kokemus esimerkiksi. Selailun niitä monille varmaan tutut Instagramin kelaat. Niin sieltä on aina välillä tullut semmoista sisältöä vastaan, mikä ei ole ainakaan ollut uskoa tukevaa.

Ja niistä on myös saattanut tulla epäilyksiä ja kiusauksia. Joskus on myös tullut eksittyä netin keskustelupalstoille, missä... Se usko kuvataan niin eri valossa. Itse asiassa tuntuu, että niin väärässä valossa.

Ja joskus on hiipynyt mieleensä ajatuskin, että onko tämä ihan hölynpölyä, kun nämä ihmiset täällä sanoo näin. Mutta aina on saanut lapsen kaltaiseksi uskoa ja luottaa.

Ja onkin mukavia ajatuksia. Ja varmaan suuri osa pystyy näihin samaistumaan.

Nyt olisi penkkikeskustelun aika. Ja myöskin siellä kentällä, niin se nuoret, jotka kuulette tämän puheen, niin pysähtykääpä siinä lähellä olevien kanssa. Ja jos näette siinä jonkun yksinäisen nuoren, tai ehkä aikuisenkin, niin ottakapa mukaan keskusteluun. Ja keskustelkaa tästä.

Kyllä. Kysymyksestä. Mikä uhkaa uskon lahjaa? Aikaa muutama minuutti, olkaapa hyvä.

Olipa hyvät sanat tuossa laulussa. Tuossa alustuksessa puhuttiin siitä, miten Jumala antaa voimaa uskomiseen. Mitä teillä nuoret on mielessä tästä? Ja mikä teitä rohkaisee uskomaan?

Tuota kysymistä miettiessä itsellä nousi ekana mieleen evankeliumi. Se, että me saadaan uskoa, ja sisimmissä on oikeasti halu uskoa, on asioista se tärkein.

Myös kun alustuksessa mainittu hyvä olo ja rauha. Vapaus laskeutuu tunneksi. Ja kun alustuksessa mainitsee, että on hyvä. On meidän taas helpompi jatkaa matkaa.

Hyvänä rohkaisevana matka evänä toimii myös nämä suviseurat. Se, että kun ollaan tänäänkin saatu täällä nauttia. On ihanaa ollut kuunnella seuroja laulaa oikein sydämen kyllyydestä. Ja aistia tätä levollista tunnelmaa ja vapautta.

On turvallista ja rauhallista olla. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos.

Ja autaista nekin läheiset ja tutut, jotka ovat uskon kieltäneet, saisivat parannuksen armon.

Niissä hetkissä on tuntunut, että saa olla aivan kuin taivaan isän kämmenellä. Monissa asioissa sitä on usein jälkikäteen ymmärtänyt, että näin tämän asian kuuluikin mennä. Että itse asiassa taivaan isän järjesti asiat paremmin kuin osasi itse edes kuvitella.

Sekin rohkaisee uskomaan, että meillä uskovaisilla on jälleen näkemisen toivo. On ihana ajatella, että vielä jonain päivänä saadaan nähdä kaikki läheiset ja rakkaat, jotka on jo päässeet perille.

Tuossa äskeisessä laulussa. Tuli aika hyvä vinkki tähän kysymykseen. Siinä sanottiin, että johdan luokse ystävän, johon luottaa uskalla.

Semmoinen ystävä, semmoiset ystävät, joiden kanssa on pystynyt puhumaan syvällisemmin myös uskoasioista. Ja sitten korjaamaan virheitä, siunaamaan evankelmilla.

Se on ollut tosi ihana ja tärkeä tuki. Myös ehtoollisella käyminen on ollut monesti tosi voimakas kokemus. Ja siinä on tuntenut sen, mitä sitä ehtoollisella käynnistä sanotaan.

Sen ehtoollispöydän alttariin puolikaareen. Toinen pää on taivaassa. Ja nyt sen sain äskenkin kokea ja juuri sillä se tuntui.

Itse olen kokenut erityisesti uskon vahvistusta, kun olen saanut olla mukana leirityössä. Ehkä mahdollisesti joku saattaa olla ollut samalla leirillä kuin itse.

Itsekin olen ollut aika useasti isoisen roolissa. SRK-rippileirit ja monet viikonloppuleirit ovat olleet tosi tärkeitä. Ja olen kokenut, että isoisen työ on ollut tosi tärkeää ja palkitsevaa.

Usein olen kokenut, että saa enemmän kuin mitä voi itse antaakaan. Leireillä olen saanut olla virvoittautumassa yhdessä muiden uskovaisten nuorten kanssa. Ja saanut jutella uskon asioista. Laulaa Sionin lauluja ja virsiä. Ja nauttia uskomisen ilosta.

Se on ollut itselle se asia, mikä on saanut minua aina uudestaan ja uudestaan mukaan. Iso se homma. Suosittelen kyllä lämmöllä kaikille teille. Kiitos.

Kiitos näistä ajatuksista. Ja nyt olisi teidän vuoro keskustella. Nyt heittäisin teille, nuoret tykkää tämmöisistä haasteista.

Niin ottakaa siihen keskusteluun mukaan yksi sellainen tai kaksi, joiden kanssa äsken et keskustellut. Ja katsokaa vielä se, että... Yksikään ei jää yksin ilman kaveria siinä lähellä.

Tämä sama myös siellä kentän ulkopuolella. Eli kysymyksestä, mikä rohkaa se ja auttaa uskomaan.

Tuossa alustuksessakin mainittiin... Tuo yksinäisyys ja kuinka kuormittavaa ja raskastakin se voi olla. Ja me emme varmasti kukaan haluaisi kokea sellaista kuormittavaa yksinäisyyttä.

Joskus tuntuu, että on parempi, että on mukavakin olla yksin vähän rauhoittumassa. Mutta silloin kun se yksinäisyys ei ole omaa tahtoa, saattaa tuntua se raskaalta. Se raskaalta.

Niin... Sitä me emme... Lähimmäisellemme tietenkään toivoisi.

Oisko teillä nuoret mitään ajatuksia, miten me saataisiin huomioitua kaikkia niin, että ei kukaan jäisi yksin?

Joskus olen kohdannut sellaista, että kun kaveriporukasta joku alkaa seurustelemaan, menee kihloihin tai naimisiin, ei enää kysellä menoihin mukaan.

Olisi tärkeää muistaa, että kyllä ne kaipaavat edelleen muita ihmisiä ympärille.

Muistettaisiin myös niitä, jotka asuvat yksin ja joilla on ehkä korkeampi kynnys kysyä, että onko porukka tekemässä jotain.

Edes se, että kysyy, lähdetkö mun kanssa seuroihin, voi rohkaista toista pysymään uskomassa ja tulemaan uskovaisten keskellä.

Sitä saattaa ehkä pelätä, ettei osaa lähestyä toista ihmistä tai tekee se jotenkin väärällä tavalla.

Me ollaan vajaavaisia siinä asiassa, ihan niin kuin kaikissa muissakin. Ja se omasta mielestäni ehkä kömpelökin tapa pyytää toista mukaan voi olla just se, mitä se eniten tarvitsee.

Ja siitä tarjouksesta jää varmasti parempi mielikuva siitä, ettei mitään kutsua tai pyyntiä. Mitään viestejä ei tuukaan. Ja se saattaa vaikka ensi kerralla tai sitä seuraavalla tai kymmenellä kerralla rohkaistua.

Me helposti ajatellaan, että kysymys... On te... Niin, että kysymys, miten voimme varmistaa, että kukaan ei jää yksin. Koskevaa yksinäistä tuntevaa ihmistä.

Mutta tota pohjin se ei kuitenkaan ole ihan niin. Meillä... Niinkö... Niinkö... Olisi sitten uusi elämäntilanne tai mikä tahansa.

Me voidaan tarjota sitä apua myös asioiden kanssa. Ja... Se voidaan tarjota keskusteluapua tai muuta.

Ja nuoret toivoikin tukea sieltä kotoa. Että olisitte... Niinkö joku tärkeä ja läheinen ihminen, kenen kanssa me voitais keskustella ja käydä niitä asioita läpi.

Kuule nuori ystäväni. Jeesus puhuu juuri sulle. Tule minun vierelleni. Tule minun vierelleni. Ja löytyy paikka kiusatulle.

Rakas kanssanuori. Joka tunnet yksinäisyyttä. Koet ehkä syvääkin kipua siitä, että... Sulle ei ole löytynyt sitä... Ystävää.

Mä haluan muistuttaa sua, että... Sulla on paras ystävä, ketä... Maapäällään kantaa. Jeesus on luvannut auttaa heikkoja.

Ja... Ja... Sulla saa olla rukouksen mieli, että Jumala siunaisi sulle ystäviä. Me kannetaan sua esirukouksin.

Saa tulla luottavaisin mielin, että... Just sulle löytyy se ystävä.

Sitten meitä, joille Jumala on siunannut ystäviä. Varsinkin itteähän pitäisi aina oikein muistuttaa, että... Osaisi... Osaisi... Rohkaista itseä ottaa muita mukaan.

Tiedät, se ei ole aina ihan helppoa. Mutta me ei tiedetä, millaisia aarteita ja lahjoja me menetään, jos me ei oteta ja huomioida toisia ihmisiä.

Jokainen ihminen on tärkeä ja Jumalan lahja. Olisi tärkeää, että pysähdytään. Ja kohdataan ihmisiä.

Täällä suviseuroissa on ollut mukava, kun ihan tuntemattomakin ihmiset ovat olleet vaikka tervehtinyt tai hymyillyt vastaan tullessaan. Se ystävällinen hymykin voi auttaa.

Se oli juuri näin, niin kuin sanoitte, että taivaan isä tietää. Itse Jeesus on luvannut olla kanssamme kaikkina päivinä elämämme loppuun asti.

Tuo yksinäisyys voi olla kuormittava, mutta voi luottaa siihen, että jos tässä vaiheessa ei ole ystävää, niin jossakin vaiheessa se taivaan isä on voinut tarkoittaa, että löytyy hyväkin ystävä.

Tarvitaan kärsivällisyyttä myöskin näissä asioissa ja sitä saa pyytää Jumalalta.

Nyt meillä on aikataulu sellainen, että meillä alkaa olla... Nyt me ei keretä tätä viimeistä keskustelua käydä, mutta ajattelen näin, että tämä keskustelu saakoon jatkua siellä kaveriporukassa ja perheissä ja ketkä kuuntelette tätä, niin näitä asioita keskustellaan.

Uskon, että myöskin rauhanyhdistyksessä myöskin nämä asiat... Aiheet ja teemat, mitä tässä nousi esille, on tosi tärkeitä ja näihin varmasti on hyvä sitten myöskin myöhemmin palata.

Tämä ilta oli mukava hetki, lyhyt hetki tässä ja varmasti monenlaisia ajatuksia oli teidän mielissänne.

Tänä aikana, kun puhutaan näistä ajan haasteista, niin saattaa omassa mielessä tulla esiin, että mitenhän minä selviän. Pysynkö minä uskomassa?

Mutta voitte, rakkaat nuoret ja kaikki, luottaa siihen, että taivaan isä antaa voimaa uskomiseen. Vaikka tuntuisi niin kuin opetuslapsilla, että me hukumme.

Jumala on luvannut olla kanssamme. Haluaa pitää hyvän huolen. Ja tällaisen myrskynkin keskellä se viesti on yksinkertainen. Älä pelkää.

Tässä iltahetkessä saat, rakas nuori, jos on joku jäänyt mielen päälle, joku asia. Tai syntisyys painaa tai muuten vain haluat kuulla evankeliumia omalle kohdallesi, niin saat uskoa tässä hetkessä. Kaikki synnit anteeksi. Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Ja luottaa siihen, että taivaan isä vie perille iankaikkiseen elämään. Tähän saamme luottaa jokaisena päivänä, että Jumala pitää huolen ja hän kantaa meidät perille taivaaseen.

Pyydetään illan päätteeksi yhteiseen kiitokseen ja rukoukseen.

Rakas taivaallinen isä. Kiitos tästä iltaisesta. Kiitos siltä hetkestä. Me isä kiitämme elämän lahjasta ja kaikesta siitä, mitä olet antanut elämäämme.

Isä me kiitämme, että sinä olet luvannut pitää meistä huolen kaikkina elämän hetkinä. Sinä tiedät, mitä me tarvitsemme ja olet luvannut meitä auttaa.

Me kiitämme, että sinä annat voimaa uskomiseen ja annat tulevaisuuden ja toivon. Ole siunaamassa tämä tuleva yö. Anna niitä vastauksia myös elämämme, mitä me kipeästi kaipaamme.

Isä siunaa meitä. Ole kanssamme ja vie kerran perille iankaikkiseen elämään. Herra siunaa meitä ja varjele meitä.

Herra kirkasta kasvosi meille ja ole meille armollinen. Herra käännä kasvosi meidän puoleemme. Ja anna meille sinun rauhasi isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen. Aamen.

Kiitos. Kiitos.