Suviseurat Kauhavalla/Seurapuhe 03.07.2023 11.00

Jumalan armo, laupeus ja rauha lisääntyköön meille meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta. Aamen!

Hiljennymme sen Jumalan sanan ääreen, joka on kirjoitettu toisen Samuelin kirjan kuudenteen lukuun. Sanat alkavat täältä jakeesta yksitoista jakeeseen kuusitoista, ja sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

"Ja Herran arkki viipyi kolme kuukautta Oobed-Eedomin katilaisen huoneessa, ja Herra siunasi hänen ja kaiken hänen huoneensa. Ja se oli sanottu kuningas Daavidille, että Herra oli siunannut Oobed-Eedomin huoneen ja kaiken, mitä hänellä oli, Jumalan arkin tähden. Niin meni Daavid ja toi Jumalan arkin Oobed-Eedomin huoneesta Daavidin kaupunkiin ilolla. Ja kun ne, jotka Herran arkkia kantoivat, olivat käyneet kuusi askelta, niin uhrattiin härkä ja lihava lammas. Ja Daavid hyppäsi kaikella voimalla Herran edessä, ja hän oli vaatetettu liinaisella päällysvaatteella. Ja Daavid ja kaikki Israelin kansa toivat Herran arkin riemulla ja pasuunan helinällä. Ja kun Herran arkki joutui Daavidin kaupunkiin, katsoi Miikael, Saulin tytär, ikkunasta ja näki kuningas Daavidin hyppäävän kaikella voimalla Herran edessä, ja hän katsoi hänen ylön sydämessänsä."

Aamen.

Vanhan testamentin Raamattu kertoo kahdesta arkista, Nooan arkista ja liiton arkista. Jumala oli itse antanut molempien arkkien rakentamisesta ja sisustamisesta hyvin tarkat ohjeet.

Tästä Nooan arkista on kirjoitettu ensimmäisen Mooseksen kirjan kuudennen luvun kolmannessatoista jakeessa näin: "Jumala sanoi Nooalle: 'Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta elollisesta maan päällä, sillä maa on ihmisten takia täynnä väkivaltaa. Minä hävitän heidät ja maan heidän kanssansa. Tee itsellesi arkki sypressipuusta. Rakenna se huoneita täyteen ja tiivistä se maapihkalla sisältä ja ulkoa.'"

Liiton arkin rakentamisesta löytyy vastaavasti ohjeet toisen Mooseksen kirjan kahdennestakymmenennestäviidennestä luvusta, sen kymmenennestä jakeesta. Luenpa senkin tähän rinnalle: "Tee akasiapuista arkku, joka on kaksi ja puoli kyynärää pitkä ja puolitoista kyynärää korkea, ja myös puolitoista kyynärää leveä. Peitä se, sen pinnat puhtaalla kullalla sekä sisältä että ulkoa, ja tee sen ylälaitaan ympäröivä kultareunus."

Nämä arkit olivat aika tavalla eri kokoisia ja eri tavalla sisustettuja ja varustettuja, mutta niillä näyttää olevan jotain, tai paljonkin yhteistä. Vaikka Vanhan testamentin puusepäntaidot ja niiden tutkiminen on kiintoisaa, niin paljon kiintoisampaa näissä arkeissa on kuitenkin se esikuva, jonka Jumala on näihin kätkenyt.

Tämä Vanha testamentti on muutoinkin ihmeellinen kirja. Minä olen hyvin usein lainannut, niin kuin monet veljet ja sisaret tietävät, tätä Vanhaa testamenttia juuri tämän vuoksi, että vaikka se on historiaa, Raamatun historiaa, niin Jumala on usein kätkenyt näihin tapahtumiin sellaisen esikuvan, joka sopii meille tämänkin päivän Jumalan lapsille.

Pysähdytäänpä tarkastelemaan tätä liiton arkkia tarkemmin, koska se näyttää olevan tässä tekstissämme keskeisesti esillä. Tämä liiton arkki rakennettiin korpivaelluksen matkalla. Sen kuljettamiseenkin Jumala antoi ohjeet.

Täällä toisen Mooseksen kirjan kahdennessakymmenennessäviidennessä luvussa, eli samassa luvussa, missä kuvataan tätä arkkia, Jumala antoi ohjeet. Ja siellä sanotaan näin: "Valaa neljä rengasta ja kiinnitä ne arkun neljään jalkaan, kaksi rengasta sen kummallekin sivulle, ja tee kantopuut akasiapuusta ja päällystä ne kullalla, ja työnnä ne arkun sivulla oleviin renkaisiin, niin että arkkua voidaan kantaa tankojen varassa." Tällaiset ohjeet arkin, tämän liitonarkin siirtämiseksi.

Sitten mainitaan, että tällä arkilla oli erillinen kansi, jolla on erikoinen nimi. Nimittäin sen nimi Raamatussa mainitaan: armoistuin. Sille armoistuimelle piti kiinnittää kaksi enkeliä, jotka seisoivat aivan kuin vastatusten, ja ne levittivät siipensä suojaamaan tätä arkin kantta.

Tämä oli varsin mielenkiintoinen yksityiskohta, sillä vanhan Siionin laulun kirjoittaja kirjoittaa näistä enkeleistä: "Ei kerubiinit valkosiivillään nyt enää peitä armoistuinta. Se avoimena keskellämme on. Ken janoo, lähteest' ammentakohon." Tämä on se vanha, vanhalla sanotuksella oleva Siionin laulu, joka on jäänyt niin mieleen.

Tämä Siionin laulun kirjoittajalle on avautunut kalliisti armoistuimesta, armoistuimella tarkoitettu esikuva, johon palaamme, jos Jumala suo vielä puheen aikana.

Tämä liitonarkki ei ollut tyhjä astia, ei mikä tahansa astia, vaan Raamattu sanoo: "Sinun pitää paneman arkkiin sen todistuksen, jonka minä sinulle annan." Sen todistuksen, ja sitä todistusta muistelee vielä Heprealaiskirjeen kirjoittaja yhdeksännessä luvussa, sen jakeessa kolme.

Nimittäin tämä Heprealaiskirjeen kohta kuvaa tabernaakkelimajaa, eli sitä korpivaelluksen aikaista jumalahuonetta, kirkkoa. Siellä sanotaan, että toisen verhon takana oli se teltan osa, josta käytettiin nimeä kaikkein pyhin. Siellä oli tämä kultainen suitsutusalttari ja liitonarkki.

Niin, tässä kertoo Heprealaiskirjeen kirjoittaja, että siellä arkissa säilytettiin kolmea... Tai itse asiassa tämä jatkuukin, tämä Heprealaiskirjeen kohta, sanomalla näin: että tämä arkki, joka oli kauttaaltaan kullalla päällystetty, ja arkussa oli kultainen mannaa sisältävä astia, Aaronin sauva, joka puhkesi lehteen, sekä liitontaulut.

Arkki säilytettiin Jumalan huoneessa kaikkein pyhimmässä osassa. Ja siellä arkissa tosiaan säilytettiin kolmea korpivaelluksen matkalla keskeistä aarretta: mannaa kultaisessa astiassa, Aaronin sauvaa ja laintauluja. Näillä on mielenkiintoinen merkitys ja esikuva.

Te, rakkaat matkaystävät, olette varmasti seuroissa kuulleetkin tästä mannasta, jonka Jumala antoi korpivaelluksen matkalla sataa Israelin kansan ruoaksi joka aamu. Se oli valkeaa niin kuin mesileipä, ja sillä oli merkillinen olemus, kun sitä sai jokainen kerätä tarpeensa mukaan. Joka keräsi paljon, niin ei silläkään liikaa ollut, ja joka keräsi vähän, niin sekin oli riittävästi.

Mutta tuo manna pilaantui. Se pilaantui vuorokaudessa. Seuraavana päivänä se oli syöntikelvotonta. Mutta tässä liiton arkissa säilytettiin kultaisessa astiassa aivan kuin muistona tätä taivaan mannaa, joka meille esikuvallisesti näyttää evankeliumin esikuvana, joka ruokkii kuolemattoman sielumme ja joka annetaan meille lahjana Pyhän Hengen kautta taivaasta.

Tällainen oli yksi aarre siellä liiton arkissa.

Sitten siellä oli toinen. Täällä sanotaan, että Aaronin sauva. Mikä on tämä merkillinen Aaronin sauva? Jumala ilmoitti näiden sauvojen kautta tahtonsa korpivaelluksen matkalla kapinoivalle Israelin kansalle. Tässä ilmoituksessa, Jumalan ilmoituksessa, oman tahtonsa ilmoituksessa, käytettiin apuna näitä sauvoja.

Tämä kapina sai nimensä Kooran kapina. Se sai alkunsa siitä, kun Koora, Datan ja Abiram, niiden johdolla kansa nousi kapinaan Moosesta ja Aaronia vastaan. He sanoivat Moosekselle ja Aaronille: "Miksi te korotatte itsenne Herran seurakunnan yläpuolelle?"

Me muistamme, että ei ollut helppo tehtävä Moosekselle lähteä kansan johdattajaksi. Ei ollut oma halu eikä pyrkimys, mutta Jumala joutui jopa kovalla kädellä taivuttelemaan Moosesta tähän tehtävään. Voimme ymmärtää, että tämä kansan kapina oli Moosekselle hyvin raskas.

Niin Herra lohdutti Moosesta, ja tästä tapahtumasta tarkemmin kerrotaan tässä neljännen Mooseksen kirjan seitsemännessätoista luvussa, sen kuudennestatoista jakeesta alkaen. Minäpä luen, koska se on hyvin tärkeä ja mielenkiintoinen ja keskeinen asia:

"Sano Israelin lapsille, että jokaisen sukukunnan päämiehen on annettava sinulle sauva." Niitä sukukuntiahan oli kaksitoista, yksi kutakin heimoa kohti, eli yhteensä kaksitoista sauvaa. "Kirjoita sitten kunkin päällikön sauvaan hänen nimensä, mutta Leevin heimon sauvaan kirjoita kuitenkin Aaronin nimi." Kutakin heimon päämiestä kohti saa olla siis vain yksi sauva.

"Ja pane sauvat pyhäkön pyhäkkötelttaan liitonarkin viereen, mistä saatte kohdata minut. Minä valitsen miehen sillä tavalla, että sauva, joka puhkeaa lehteen, niin minä sillä vaiennan israelilaisten nurinan kuulemasta heidän ainaista valitustaan." Jumala halusi näyttää tällaisen matkasauvan kautta tahtonsa. Merkillistä!

Sitten jatkuu tässä kahdennessakymmenennessäkolmannessa jakeessa: "Mooses vei sauvat Herran eteen liitonarkkia suojaavaan telttaan. Kun hän seuraavana päivänä meni sinne, Leevin sukukuntaa edustava Aaronin sauva oli puhjennut lehteen, ja siinä lehtien lisäksi oli kukkia ja kypsäksi ehtineitä manteleita."

Jumala ei jättänyt mitään sattuman varaan, ei mitään jossittelun varaan. Hän halusi näyttää, että Leevin sukukunta hoitaa tätä tehtävää.

Tämä on erittäin tärkeä esikuva jälleen, kun katsomme, mitä oli kolmas aarre. Se oli laintaulut. Nämä Jumalan sanaan kuuluvat, pyhän evankeliumin kuuluva osa. Siinähän Jumalan evankeliumi sisältää, niin kuin näissä seuroissa on kuultu, kaksi osaa: armo ja totuus.

Tämä armo itse asiassa tuli tässä mannassa jo esille, ja nämä laintaulut kuvaavat lakia, totuutta. Ja nämä kolme Jumala käski tallentaa liitonarkkiin.

Tämä lain tehtävähän on herättää eksyksissä olevan ihmisen synnintunto, joka on parannuksen ensimmäinen osa. Tämä Jumalan kivisiin tauluihin kirjoittama kymmenen käskyä, se laki toimittaa edelleen tätä tehtävää.

Jumala on suuressa viisaudessa kätkenyt tähän liitonarkkiin esikuvallisesti meille kalliin viestin. Minä rohkenisin sanoa, että eikö tässä ole esikuvaa evankeliumin työstä maan päällä?

Ja aivan kuin kertauksen omaisesti voisi vielä muistella, että siinä evankeliumin työssä maailmassa se on täysin Jumalan kädessä, ja Jumala ohjaa sitä Henkensä kautta. Tässä maailmassa on ihmetelty ja luultu, että tätä Jumalan huonetta ohjaa joku johtokunta tai hallitus tai kuitenkin ihmisryhmä. Eivät ymmärrä sitä, että tätä Jumalan valtakuntaa ohjaa Pyhä Henki. Se ei ole meihin heikkoihin matkaystäviin sidottu, vaan Jumala Henkensä kautta ohjaa, ja se tulee esille tässä liitonarkissa.

Sitten täällä sanottiin, että tämä liitonarkki oli kullattu sisältä ja päältä. Tässä liitonarkissa liikkuu puhtaan evankeliumin puhdas oppi. Siinä kullatun arkin sisällä se kulkee paikkakunnalta toiselle, maasta toiseen ja maan äärestä toiseen. Näin kallis kuva.

Sitten se vielä jatkuu. Kun mainittiin siitä siirtämisestä, Jumalan arkin siirtämisestä, niin Jumalan lapsethan kuljettavat korennoilla kantaen, eli kertoen hyvää sanomaa suusta suuhun ja sydämestä sydämeen, sinne, missä löytyy vastaanottavaista uskoa. Näin yksinkertaista.

Kun temppelin esirippu pitkänä perjantaina repesi ylhäältä alas saakka, se avasi evankeliumin työn kaikkialle, missä vastaanottavainen usko löytyy. Nämä kerubiinit eivät siis enää peitä armoistuinta. Se avoimena keskellämme on. Se on avoin ja vapaa kaikkien ammennettavissa.

Olen kuullut, että tämän liiton arkin nykyistä sijaintia ei tiedetä, eikä paikkaa eikä kohtaloa tunneta. Minäpä kysyn sinulta, matkaystävä: tiedätkö sinä, missä liiton arkki tänä päivänä on? Se on täällä Jumalan huoneessa, niin kuin se Raamatun sanan mukaan kuuluukin olla. Ei fyysisenä, ei konkreettisena arkkina, vaan esikuvallisena.

Tästä arkista kertoo tämä tekstimme ja sen liitonarkin Vanhan testamentin historian eräästä vaiheesta.

Tekstissämme sanottiin: "Ja Herran arkki viipyi kolme kuukautta Oobed-Eedomin katilaisen huoneessa." Eihän se ollut Herran huoneessa. Se oli Oobed-Eedomin katilaisen huoneessa. Se ei ollut Herran huoneessa kaikkein pyhimmässä. Itse asiassa se oli ollut poissa jo yli kaksikymmentä vuotta.

Miksi? Mikä oli tilanne? Ensimmäisessä Aikakirjassa on kirjoitettu syy siihen. Nimittäin kuningas Daavid oli huolissaan arkin kohtalosta ja ehdotti Israelin kansan vanhimmille: "Noutakaamme Jumalan arkki meidän tykömme, sillä emme siitä Saulin aikana huolta pitäneet." Emme Saulin aikana huolta pitäneet.

Me muistamme, kuinka Jumala hylkäsi Saulin, kun Sauli ei ollut kuuliainen Jumalan sanan neuvoille. Sauli oli Israelin kuningas ja päämies, ja siksi Daavid totesi: siitä ei Saulin aikana huolta pidetty.

Oletteko panneet merkille Jumalan evankeliumin kulun maan päällä? Kuinka se joskus on ollut aivan kuin syvällä maan alla, hukassa, ja sitä on etsitty vaikeitten olosuhteitten keskellä. Sitä kertoo Raamattu Lapin Marian ja Laestadiuksen ja pappi Brandelin ja näiden Jumalan lasten kautta.

Mitenkä on liiton arkki ollut aika ajoin hukassa? "Emme siitä Saulin aikana huolta pitäneet."

Muistatteko, miten liiton arkki joutui hukkaan? Ylipappi Eelin pojat olivat vieneet sen kerran temppelistä sotarintamalle, ja sieltä filistealaiset olivat ottaneet sen sotasaaliiksi, yrittäen yhdistää Israelin Jumalan, elävän Jumalan, oman Dagon-jumalansa kanssa yhteiseksi jumalanpalvelukseksi, omien mielihalujensa ja tahtonsa mukaisesti.

Tähän ihmisten rakentamaan jumalisuuteen se ei elävälle Jumalalle käynyt. Jumala rankaisi filistealaisia tästä, ja siltä matkalta liiton arkki palautettiin nopeasti härkien vetämissä vaunuissa ilman ohjastajaa Israeliin. Se oli värikäs tapahtuma, mutta emme siihen tarkemmin lähde.

Siitä lähtien liiton arkki oli ollut Abinaadamin huoneessa Gibeassa. Ei siis Oobed-Eedomin huoneessa, vaan Abinaadamin huoneessa.

Täältä Daavid yritti jo tätä ennen, tekstiämme ennen, tuoda arkin Daavidin kaupunkiin, mutta se tuonti ei onnistunut. Sitä ei viety Jumalan antamien ohjeitten mukaan.

Toisen Samuelin kirjan luvussa kuusi, sen alussa, kerrotaan tästä Daavidin yrityksestä. Täällä sanotaan tällä tavalla: "Ja Daavid taas kokosi kaikki valitut miehet Israelista, kolmekymmentätuhatta, ja he panivat Jumalan arkin uuden vaunun päälle ja toivat sen Abinaadamin huoneesta, joka asui Gibeassa. Mutta Ussa ja Ahjo, Abinaadamin pojat, ajoivat sitä uutta vaunua." Ja jatkaa täällä kuudennessa jakeessa: "Mutta kun he saapuivat Naakonin puimatantereen kohdalle, härät alkoivat vikuroida, ja Ussa ojensi kätensä ja tarttui Jumalan arkkuun. Silloin Ussaa kohtasi Herran viha. Jumala löi häntä tuon hairahduksen tähden niin, että hän kuoli Jumalan arkun viereen."

Silloin Herran teko sai Daavidin pelon valtaan, ja hän sanoi: "Kuinka minä voisin ottaa Herran arkun luokseni?" Hän ei tahtonut viedä Herran arkkia Daavidin kaupunkiin, vaan jätti sen nyt Oobed-Eedomin huoneeseen.

Tällä tavalla tämä arkki kulkeutui, ja täällä tekstissämme sanotaan, että kun Herran arkki oli viipynyt kolme kuukautta Oobed-Eedomin huoneessa, Oobed-Eedomin katilaisen huoneessa, niin Herra siunasi hänen ja kaiken hänen huoneensa.

Mikä on tämä Oobed-Eedom, josta tämä tekstimme kirjoittaa? Minä olin lapsi, kun täällä Jumalan valtakuntaa riepotteli eri seurat. Ja minä lapsena kuulin, kun joku vanha ihminen saattoi valittaa, että mitenkähän minä säilyisin uskomassa, kun on tämmöset taistelut Jumalan huoneen keskellä. Pääsenkö minä taivaaseen?

Niin, tässä häntä lohdutettiin, että kyllä sinä pääset taivaaseen, että jos sinulla on epätietoisuutta, missä on Jumalan valtakunta, missä Jumalan Henki vaikuttaa, niin menepä kysymään tuolta mökin mummolta. Se tietää.

Minä olen ajatellut tuota tapahtumaa, että tämä Oobed-Eedom oli yksi mökin mummo, josta ei Raamattu tuon koommin kertonut eikä muistellut. Mutta se Oobed-Eedom oli yksinkertainen uskovainen, ja tämä Oobed-Eedom otti tämän liiton arkin hoidettavaksi, ja Jumala siunasi koko hänen huoneensa.

Jumala siunaa köyhän, nöyrän matkaystävän, Jumalan lapsen elämän liiton arkin tähden.

Ja tämä viesti, kun tuli tekstimme mukaan Daavidille, kun täällä sanotaan, että "ja se oli sanottu kuningas Daavidille, että Herra oli siunannut Oobed-Eedomin huoneen ja kaiken, mitä hänellä oli, Jumalan arkin tähden", niin meni Daavid ja toi Jumalan arkin Oobed-Eedomin huoneesta Daavidin kaupunkiin ilolla.

Mikä merkillinen asia tässä oli mennyt vikaan, että Daavid ei ensi yrittämällä saanut arkkia vietyä Jerusalemin temppeliin? Voimme arvella ja tarkastella tätä hetken.

Kun täällä sanottiin, että Daavid kokosi kolmekymmentätuhatta valittua miestä arkkia noutamaan. Olemme näissä seuroissa ihastelleet tätä seurajärjestelyä. Tämä on tietysti vuosien aikana, tämä organisaatio, kehittynyt, mutta ihan selvästi tässä huomataan, että seuraorganisaatiossa on tehty valintoja, henkilövalintoja, jossa on mietitty sopivat henkilöt vastaamaan tietyistä osa-alueista.

Jumalan valtakuntaan mahtuu ja on tarvetta käyttää tällaisiakin lahjoja tässä fyysisessä päivittäisessä työssä. Mutta sitten kun puhutaan evankeliumin työstä, niin siinä työssä kaikki Jumalan lapset ovat tasapäistä joukkoa. Se tuo Oobed-Eedomikin osoittaa tämän, että näin on asia.

Daavid ei ymmärtänyt. Hän luotti suureen viisaitten valikoitujen miesten joukkoon, uskoi tämän tehtävän, ison asian, hakea liiton arkin Jerusalemiin. Se oli yksi varmaan syy.

Mutta mitä muuta huomasitte, kun käytiin läpi tätä Jumalan antamia ohjeita arkin siirtämisestä? Kannettiinko sitä korennoilla? Ei. Se nostettiin uusien vaunujen päälle, ja kaksi Abinaadamin poikaa, niin kuin tässä on myös sanottu, nousivat niille vaunuille ohjastamaan näitä härkiä.

Jumalan valtakuntaa ei ohjasta ihminen, vaan Jumalan Pyhä Henki. Nämä Abinaadamin pojat olivat kaksikymmentä vuotta pitäneet liitonarkkia siellä omassa varastossaan kotona, ja ne olivat kasvaneet niin paljon, että he tietävät, mitenkä Jumalan valtakuntaa johdetaan ja hoidetaan. Näin minä yksinkertaisesti ajattelisin.

Ja sitten kävi vielä niin, että kun härät vikuroivat ja yrittivät kaataa tämän arkin, viedä ojaan, niin täällä sanotaan, että Ussa tarttui liitonarkkiin kiinni, ja silloin Jumala vihastui Ussalle, ja Ussa menetti henkensä.

Ei ole kumma, että Daavidille tuli hätä: miten minä vien liiton arkin? Mutta kun hän kuuli nämä uutiset Oobed-Eedomin huoneesta, niin hän lähti heti. Daavidille aukesi tämä asia, miten Jumala hoitaa valtakuntansa työtä.

Ja niin sanotaan täällä, että kun hän sai kuulla tämän, niin syttyi usko ja ymmärrys, uskon tuoma ymmärrys, miten Jumalan valtakunnassa eletään. Ja niin lähti Daavid ja toi liiton arkin, niin kuin täällä sanotaan, ilolla.

Kun Jumala oli siunannut Oobed-Eedomin huoneen ja kaiken sen, mitä hänellä oli, Jumalan arkin tähden, niin meni Daavid ja toi Jumalan arkin Oobed-Eedomin huoneesta Daavidin kaupunkiin ilolla.

Ja tässä sitten kuvataan sitä matkaa. "Ja kun ne, jotka Herran arkin kantoivat"—tämä kuvaa nyt sen, että nyt Daavid ymmärsi: sitä kannetaan. Evankeliumi kulkee suusta suuhun, sydämestä sydämeen, eikä se kulje niin kuin ihmisviisaus ja tämä maailma antavat ymmärtää.

Ei tänne Jumalan valtakunnan suviseuroillekaan ole järjestetty muuta ohjelmaa kuin tätä yksinkertaista ohjelmaa. Daavidille aukesi tämä asia.

Ne toivat arkin kaupunkiin, Daavidin kaupunkiin, ja sitten kerrotaan: "Ja kun ne, jotka Herran arkkia kantoivat, olivat käyneet kuusi askelta, niin uhrattiin härkä ja lihava lammas." Ei ollut tämä matkanteko kovin nopeaa, kun pidettiin joka kuuden askeleen päässä seurat: uhrattiin härkä ja lihava lammas.

Eikö tämä sama kuva ole näkösällä Jaakobin matkasta takaisin isänsä luokse, kun Esau kehottaa, että lähde meidän mukaan, mennään yhdessä? Jaakob sanoo: ei. Tämä minun matkasaatto on sellaista, että me tarvitsemme aikaa. Ja aivan sama ilmiö on näkösällä täällä.

"Ja Daavid hyppäsi kaikella voimalla Herran edessä, ja hän oli vaatetettu liinaisella päällysvaatteella." Tämä oli iloista matkaa, tämä arkin kuljettaminen nyt. Daavid hyppäsi kaikella voimalla, ja siellä soitettiin ja laulettiin, niin kuin näissäkin seuroissa on soitettu ja laulettu.

Ja kun ne joutuivat, täällä sanotaan, että "kun Herran arkki joutui Daavidin kaupunkiin, katsoi Miikael, Saulin tytär, ikkunasta ja näki kuningas Daavidin hyppäävän kaikella voimalla Herran edessä", niin hän katsoi hänen ylön sydämessänsä.

Valitettavasti tällaistakin tapahtuu. Jumalan valtakunnan raja saattaa kulkea aviovuoteen halki. Se saattaa kulkea perheen sisällä, koska tämä usko, elävä usko, on sydämen asia. Se on omakohtainen asia.

Tällä tavalla kävi Miikaelille. Mutta Daavid meni sinne kaupunkiin, ja siellä pidettiin seuroja.

Ja sitten kun sieltä seuroista lähdettiin, niin Daavid palasi kotia ajatellen viedä hyviä seuraterveisiä. Mutta ei Miikael ollut valmis ottamaan vastaan. Hän meni Daavidia vastaan huoneensa ulko-ovelle ja sanoi, kiusaten, että kuinka jalo on ollut Israelin kuningas tänä päivänä, että hän on paljastanut itsensä niin kuin irstaat ihmiset paljastavat näitten piikain edessä.

Rakkaat matkaystävät, me voimme sanoa tänä päivänä, että meille on kaikista kalleinta kuitenkin tämä Jumalan juhlasaatto, Jumalan lapset. Ja niin se oli Daavidillekin.

Hän sanoi Miikaelille, että minä tahdon paljon halvempi vielä olla, ja minulle on paljon tärkeämpi olla näitten piikain ystävä kuin rakastaa tätä maailmaa.

Haluathan sinäkin, matkaystävä, tällä tavalla Daavidin kaltaisesti yksinkertaisesti jäädä uskomaan vielä näittenkin seurojen jälkeen? Tätä evankeliumia on täällä tarjolla.

Saat ylentää sydämesi uskomaan Herra Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä synnit ja matkan viat anteeksi Herra Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Tämä valtakunta ja tämä armovaltakunta on ihana asia. Minäkin haluan tämän matkasaatossa kulkea. Saanko minäkin vielä jäädä uskomaan? Haluan uskoa yhdessä teidän kanssanne.

Jeesuksen nimeen, aamen.