Jämsän opistoseurat/Avajaiset Keuruulla 21.07.2023 10.00

Kolme yhteisen Jumalan isänä, pojan ja pyhän hengen nimeen. Näiden keurun seureen aluksemme kiitämme ja rukoilemme.

Sua kiitän Jumalani, kun yöllä suojelit. Kaikista vaaroistani armollasi varjelit. Möyrästi pyydän vielä, oi multa köyhältä, apuas ethän kiellä tänäänkään päivänä.

Pyhä kaikki-valtias, rakas taivallinen isämme, tänä keskikesän perjantaihaamuna olemme saaneet kokoontua opistoseuroihin tänne Keurulle. Täällä kauniin keskisuomalaisen luonnon äärellä saamme olla niin hengellisesti kuin myös ajallisesti vihreillä niityillä ja virvoittavan veden äärellä.

Olemme kokoontuneet pyhien kasvesi eteen, avatun raamatun äärellä. Ole pyhä henkesi kautta läsnä seuroissa ja anna sanan palvelijoille se voimaa ja viisautta sekä henkesi johdatusta julistaa sanasi rakkaudessa ja totuudessa. Virvoita ja vahvista meitä lapsiasi evankeliumin sanalla. Kutsu vielä armosta osattomia sanalasi valtakuntasi yhteyteen.

Rukoilemme pyhää läsnäoloasi. Auta meitä koko sydämestämme uskomaan sinuun, seuraamaan tahtoasi ja toimimaan sanasi mukaan.

Töyrinä kiitämme sinua tänä aamuna kaikesta hyvyydestäsi, jota niin runsain määrin saamme omistaa. Kiitämme vapaasta ja turvallisesta isänmaastamme sekä sen suomasta uskomisen ja kokoontumisen vapaudesta. Kiitämme isän uskon lahjasta ja sen synnyttämästä onnesta ja rauhasta sekä iankaikkisen elävänä toivosta, jota saamme omistaa yksin armosta ja poikasi ansion kautta.

Kiitämme isää siunauksesta ja johdatuksesta, jolla valtakuntasi työt olet siunannut. Näin opistoseurassa tuomme kiitoksen myös siunauksesta, jota kristillisyytemme opistot ovat kokeneet. Vielä pyydämme, että antaisit sanasi kaikua kutsuvana ja virvoittavana niin täällä seura-alueella kuin myös aina maan ääriin asti.

Tuo pyhän hengen lohdutus sille kuulijalle, joka yksinäisyydessä ja ehkä kaukanakin täältä haluaa pysähtyä täältä lähetettävän sanoman äärelle. Lohduta ja virvoita kuulijaa, joka olisi halunnut tulla keskellemme, mutta ajalliset esteet ovat sen estäneet. Anna meidän sanastasi kokea lupaus niin yksinäisyyden keskellä kuin täällä seura-alueella, että sinä olet omiesi kanssa maailman loppuun asti.

Pyhää kaikki-valtias Jumala, siunaa alkavat seurat nimellisesti kiitokseksi ja sielujemme autuudeksi. Sanomme vielä turvallisesti, isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaissa.

Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Älä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Avaus sanojen aiheeksi pyydän lukea täältä psalmi raamatusta psalmista kolmekymmentä ja keen kolmetoista. Sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen. Siksi minä laulan sinulle kiitoslaulun. Laulan koko sydämestäni, enkä vaikene. Herra minun ja Jumalani, sinua minä ylistän nyt ja aina. Aamen.

Hyvät seuravieraat, rakkaat veljet ja sisaret. Jämsän kristillisen opiston puolesta minulla on iloa toivottaa teidät kaikki tervetulleiksi tänne opistoseudulle Keurulle. Tämän toivotuksen haluan välittää myös sinne viestimien äärelle, lähelle ja kauas.

Tämä on viides kerta, kun me saamme kokoontua tänne isoon kirjan alueelle. Tässä aivan aluksi haluan tuoda kiitoksen tästä mahdollisuudesta isoon kirjan väelle ja siitä palvelumielestä, jota me täällä olemme saaneet teiltä kokea.

Tämän kesän juhlat ovat järjestäneet Keski-Suomen alueen rauhan yhdistyksen. Paljon olette työtä tehneet suurella sydämellä. Opistoseurat ovat myös osa opistotyötä. Kiitos veljet ja sisaret työstä.

Opistoseurojen päätarkoitus on, että Jumala saisi kutsua ihmisiä kaikkialta valtakuntansa. Että uskovaiset saisivat vahvistua uskossaan. Seurojen tunnuksiksi on tänä vuonna valittu iloikkaat ja riemuikkaat. Palkkane on suuri taivaissa.

Seuratunnuksesta välittyy ilo, jota me olemme kokeneet ja jota uskon aarteen löytäjät ovat kokeneet kautta maiden ja vuosien tuhanten. Kuten seurakutsussa luimme, nämä opistoseurat ovat iso tapahtuma keskellä asutusta ja lomapaikkoja.

Tämä kuormittaa lähiseudun asukkaiden harkea. Meidän tulee huomioida heidän tarpeensa ja kunnioittavasti suhtauduttava heihin ja arvokkaaseen luontoon. Meidän on tärkeää ennen kaikkea ottaa vastuu omasta toiminnasta, mutta myös rakentavasti ja rakkaudella puuttua toisten tekemisiin.

Kyse on kaikkien yhteisestä asiasta, jotta voimme myös tulevaisuudessa kokoontua tänne Keurulle.

Ja veljet ja sisaret, kun me olemme opistoseuroissa, niin muutama sana opistosta, lähinnä sieltä hallinnon näkökulmasta.

Viime talvi oli opistossa toinen niin sanottu laajennetun perusopetuksen vuosi. Opisto on yksi mahdollisuus nuorelle suorittaa oppivelvollisuutta peruskoulun jälkeen. Tämä opistolle annettu tehtävä on luottamuksen osoitus opistoissa tehtävälle opetustyölle.

Tämä on nostanut opistojen profiilia suomalaisessa koulutuskentässä. Opistovuosi ei ole välivuosi nuorelle, vaan oppivelvollisuuden jatkoa, siis opiskelua.

Kaiken muutoksen keskellä olemme iloineet siitä, että opetuksessamme saa edelleen näkyä kristillinen arvopohja, johon opistotyö on aina perustunut.

Tässä yhteydessä haluan kiittää opiston henkilökuntaa. Suurella sydämellä olette tätä työtä tehneet nuortemme hyväksi. Monet haasteet ja yllätyksellisetkin tilanteet saattavat tulla esiin, kun opistovuotta vietetään lähes 160 nuoren kanssa, niin sanotussa internaatissa, eli sisäoppilaitoksessa.

Antakoon taivallinen isämme teille edelleen viisautta, voimia ja arvonlisuutta tässä vaativassa tehtävässä.

Jumala on siunannut opistoa myös taloudellisesti. Talous on tällä hetkellä vakaa, mutta monenlaisia haasteita on edessä. Valta tukee opistoa huomattavalla suurella summalla, tosin ne pienenevät leikkauksienne kanssa tänä vuonna.

Tosin me myös toteamme sen, että nämä leikkaukset ovat paljon kevyemmät, mitä keväällä odotimme.

Opisto haluaa palvella koko taustayhteisöä, ja sieltä tuleva tuki, niin taloudellinen kuin myös rukouksina muistaminen, kantavat täällä työtä tekemiä.

Taustayhteisön yhteinen huoli on, että opistoissa ei ole tilaa kaikille halukkaille. Liian moni joutuu pettymään, kun ensisijainen valinta yhteisvalinnassa ei tuottanut toivottua tulosta.

Kauhaan suviseurojen yhteydessä kokoontunut SRK-johtokunta antoi täyden tuen sille, että neljännen opiston mahdollisuutta tutkitaan ja asian eteen tehdään tarvittavia valmisteluja. Samoin SRK-vuosikokous antoi tukensa tälle hankkeelle.

Rakkaat veljet ja sisaret, seurojemme tunnus kehoittaa meitä iloitsemaan ja riemuitsemaan. Alussa lukemani psalmin kohta puhuu kiittämisestä. Saakoon nämä aiheet olla läsnä seuroissamme ja virvoittamassa mieliämme ja sydämiämme.

Näillä sanoilla, veljet ja sisaret, tervetuloa Keurulle opistoseuroihin.

Tämä meidän lyhyt raamatun kohta on lyhyt jae sieltä suuremmasta kokonaisuudesta, joka on otsikoitu Herran hyvyys on loppumaton.

Kun tuossa jokin aika sitten mietin näitä avaussanoja ja mitä ottaisi tekstiksi tähän, niin... Jotenkin minulla tuli nämä eri psalmiraamatun kohdat ja se kiitollisuus, mikä sieltä kumpuaa mieleen.

Jos me ajattelemme, veljet ja sisaret, tätä aikaa ja päivää, jossa me elämme, me voimme sanoa, että me elämme hyvin negatiivisvoittoista aikaa.

Jos me luemme ja seuraamme tämän päivän mediaa, löydämmekö sieltä yhtään positiivista uutista? On ilmastokriisiä, on erilaisia taloudellisia vaikeuksia, on sotia, monenlaista hätää ja puutetta. Ja tämä saattaa myös meidän mieliimme tarttua.

Mutta jos sinä, veljeni ja sisareni, tänä aamuna näissä avajaisseuroissa katselet sitä omaa sydäntäsi, omaa elämääsi, vaikka Jumala meitä kuljettaa eri reittejä ja saattaa antaa hyvinkin vaikeita koettelemuksia sinne arjen keskelle, niin eikö sittenkin me voimme todeta tänä päivänä, että meillä on hyvää täällä olla.

Miten Jumala on hyvin sinun ja minun elämäni siunannut. Ja mistä se meidän suurin kiitos tulee tänäkin päivänä.

Siinä on niin laulaja toteaa: Oi, mulla on onnen päivä. Miksi en mä laulaisi, kun sydämen on täynnä.

Miksi sitten kiittäisimme? Voi, jos sellainen kiitollinen mieli saisi olla meidän sydämellämme koettelemustenkin keskellä.

Ja mistä se meillä tulee se suurin kiitos tänäkin aamuna? Se tulee siitä, niin kuin siitäkin ne siinä on niin laulaja laulaa: Oi, iloisen Jumalan lapsi, synnit on anteeksi.

Tämä anteeksiantamus, se, että meillä on tunnon rauha, suhteet ylöspäin kunnossa, se on niin valtava asia, että me emme sitä voi käsittää.

Tänne maan päälle Jumala on jättänyt tämän valtakuntansa. Ja tähän valtakuntaan on jätetty hänen omilleen myös tämä syntien anteeksiantamuksen virka. Ja tämä virka on edelleen voimassa.

Ja tätä Jumalan armojärjestystä sitä ei muuta tämän ajan filosofiset virtaukset. Sitä ei muuta tekoälyä. Ei salaliittoteoriat. Ei monet valhepuhujat. Vaan ei Jumala. Jumalan valtakunta. Jumalan armojärjestys. Se kestää kaiken keskellä.

Me saatamme monasti pelätä. Ja se mielikin saattaa olla niin, että se on siellä turmeluksen puolella, epäilysten puolella. Ja me emme jaksa kiittää taivaallista Jumalaa.

Sionin laulaja toteaa: Jeesukseni rakkautta kyllin en voi kertoa. Laulaisin nyt siitä, mutta kieleni on kankea.

Mutta tämä Sionin laulaja sitten turvallisesti jatkaa: Vaan sen varmaan tiedän, että sitten laulun toisin käy, kun ei yhtään kyynelettä enää silmissäni näy.

Tämän me lupaamme, monasti kiittämättöminä tuntoisina. Saamme sen muistaa, että kerran alkaa sellainen kiitosvirsi, johon minäkin heikon mieleni saan yhdistää.

Sillä kiitosvirrellä on alku, mutta ei koskaan loppua.

Tämän takia, veljet ja sisaret, me haluamme täällä olla vaeltamassa tämän valtakunnan yhteydessä. Tuntui miltä tuntui, näytti miltä näytti, vaikka laitimmaisimman tuntoisena, mutta valtakunnan sisäpuolella.

Sillä tämä meidän uskomme ei ole vain tätä ajallisuutta varten, vaan se kantaa meidät sinne taivaan kunniaan.

Mutta minä uskon, veljet ja sisaret, niin kuin tässä tämä meidän tekstimme puhuu, täällä tämä psalmin kirjoittaja antaa tunnustuksen: Herra minun Jumalani.

Voimmeko me, veljet ja sisaret, tänään todeta: Herra minun Jumalani.

Tämä on asia, mitä me monasti epäilemme. Vai tuntuuko, veljet ja sisaret, siltä, kun siihen seurapenkkiin istuit, että tähän istui yksi Jumalana valittu, hänelle pyhä ja rakas lapsi.

Voi miten monasti me epäilemme tätä. Saatamme aivan ympärillemme katsella, että kyllä ne on muut, mutta miten on minun laitanen? Saapuko se minun purteni milloinkaan sinne autuuden satamaan?

Kun me, veljet ja sisaret, luemme raamattua, niin me näemme, että nämä samat ajatukset, samat taistelut ne ovat myös entisillä pyhillä olleet.

Me muistamme sen Johannes Kastajana. Hän, joka sai olla Jordan-virralla kastamassa Jeesuksen, sai olla näkemässä, miten taivaat avautui. Kyyhkynen pyhän hengen tavoin laskeutui Jeesuksen päälle. Kuului ääni taivaasta: Tämä on minun rakas poikani, minä mielistyin. Kuulkaat häntä.

Tällaisen kokemuksen Johannes ei kokenut. Sitten elämän vaiheet johdatti Johanneksen sinne vankilaan pyrmään. Ja siellä yksinäisyydessä, kaiken keskellä, siellä Johannes alkaa epäilemään.

Siellä tulee valtavat epäilykset. Hän lähettää omiaan kysymään Vapahtajalta: Oletko sinä se tuleva vai pitääkö meidän toista odottaa?

Muistamme, miten Jeesus suhtautui tähän epäilevään Johannekseen. Ei hän alkanut torumaan Johannesta, vaan hän käskee opetuslasten kertomaan, mitä he näkevät ja kuulevat.

Miten siellä kuolleet herätetään, sokeat saavat näköönsä, rammat hyppivät ja köyhille saarnataan evankeliumia.

Se evankeliumi tänäkin päivänä on sinne köyhälle sielulle. Se on sitä taivaan mannaa. Se hälventää niitä epäilyksiä. Se kirkastaa sitä taivastoivoa.

Aivan niin kuin ne Johannes sai kokea siellä vankilassa.

Tai muistamme myös sen epäilevän Tuomaan. Jeesus ilmestyi kuolemansa jälkeen ja ylösnousemisen jälkeen omilleen. Tuomas ei ollut paikalla. Tuomas oli valtavissa epäilyksissä, niin kuin muutkin opetuslapset suurten hämmästyksen keskellä kaikesta tapahtuneesta.

Tuomas toteaa, kun muut opetuslapset iloisena kertovat, miten Vapahtaja ilmestyi heille: En usko, ellen näe.

Niin suuret epäilykset oli Tuomalla. Hän ei jaksanut uskoa epäilysten yli.

Sitten seitsemän päivän perässä Vapahtaja ilmestyi jälleen sinne lukittujen ovien taakse. Tuomas on paikalla.

Miten reagoi Jeesus? Alkaako hän torumaan jo Tuomasta: Mikset sinä uskonut tästä? Minä puhuin sinne monta kertaa näistä asioista.

Ei alkanut. Jeesus sanoo: Tuomas, tule tänne. Pistä sormesi haavaani, ojenna kätesi, laita minun kylkeeni. Ole uskovainen, älä epäuskoinen.

Tänä aamuna sinulle epäilevän sanan kuulijalle Vapahtajamme henkensä kautta sanoo: Tule tänne. Pistä sormesi haavaan. Älä epäile.

Näiden epäilysten, monien arkisten huulien ja kiusausten keskellä meillä kaikuu tämä evankeliumin ilosanoma näissäkin seuroissa ja aivan näinä alkajaisiksi avajaispuheessa.

Sinä epäileväinen sanan kuulija, vaikket sinä jaksaisi edes pyytää, niin sinulle kaikuu tämä taivaasta lähetetty evankeliumin ilosanoma.

Saat sille paikalle, missä istutkin, saat ylentää sydämesi uskomaan. Synnit, matkanevät ja virheet anteeksi. Epäilyksetkin anteeksi Jeesuksen nimessä ja kallissa maanvuotaneessa sovintoveressä.

Ja tämä sama sanoma se kaikuu näistä seuroista sinne lähettimien välityksellä, ehkä hyvin yksinäisille paikallekin.

Saat sairasvuoteilla olla tai muuten yksinäisyyden keskellä. Epäilykset tulevat mieleen: Onko Jumala minut unohtanut tänne?

Vapahtaja sanoo sinullekin: Tule tänne. Pistä sormesi haavaani. Sinullekin kaikuu tämä evankeliumin ilosanoma. Synnit on annettu anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Ja me, veljet ja sisaret, tiedämme, me olemme täällä matkalla. Ja monasti se kiitos ja ylistys, josta tämä meidän tekstimme puhuu, se jää hyvin vajaksi.

Mutta virren tekijä toteaa myös kauniisti: Ylistän isää sinua nyt täällä murheen maassa, vaan kerran valkovaatteissa sun luonasi kunnossa soi.

Saan siellä iäti veisata: Mä elän laupeudesta.

Kerran, veljet ja sisaret, alkaa tämä iäinen kiitosvirsi.

Nyt me olemme matkalla. Nyt me vielä tarvitsemme tätä taivaan mannaa, Jumalan armoa, ja sitä on täällä Jumalan valtakunnassa tarjolla.

Jää sen tähden turvallisesti uskomaan. Synnit, viimeiset epäilykset ja kiusaukset anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Ja näin saamme olla näitä seuroja alkamassa ja pyytämässä sitä, että taivallinen vanhin siunaisi sanaan kylvötyömme täällä niin, että saisimme täällä virvottua ja vahvistua.

Ja taas palaan matkaa sitten tätä taivastietä jatkaa.

Näin jäämme Jumalan ja hänen armonsanansa haltuun Jeesuksen nimessä. Aamen.