Maakunnalliset kesäseurat/Seurapuhe Alajärven kirkossa 28.07.2023 17.59

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen puheenjohdannoksi luen Luukkaan evankeliumin 22. luvusta jakeet 61 ja 62. Sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen. Herra kääntyi ja katsoi Pietariin, ja Pietari muisti, mitä Herra oli hänelle sanonut: Ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti kiellät minut. Hän meni ulos ja itki katkerasti. Aamen.

Kohtaaminen. Kahden miehen kohtaaminen. Hyvä sanankuulija, millaisia kohtaamisia sinulla on ollut tänään tai tällä viikolla? Arkisia, ainutlaatuisia, ehkä pelottavia, jännittäviä tai odotettujakin kohtaamisia toisten ihmisten kanssa. Ehkä olet kohdannut naapuria, asiakkaita, esimiestäsi tai naistasi tai alaistasi, puolisoasi, lapsia, vanhempia, kummitätiä, ehkä vävyä, anoppia. Ehkä joku on saanut kohdata uuden perheenjäsenen. Voi täällä olla myös joukossamme sellaisia, jotka ovat antaneet jäähyväisiä henkilölle, joka on kuolemassa. Tai voi kuulijana olla myös sellaisia, jotka ehkä internetin välityksellä eivät ole kohdanneet tänään ketään tai edes tällä viikolla.

Kohdata ja tulla kohdatuksi. Eikö ihminen sitä odota ja sitä on eläminen? Kun olet tullut näihin seuroihin, niin odotat varmasti kohtaamisia. Ehkä kesän aikana on käyty rippikoulua ja odotat uusien tuttavuuksien, uusien ystävien kohtaamista. Ehkä voi olla, että olet lomamatkalla ja tämä on ainutlaatuinen tilaisuus jälleen kesässä kohdata niitä. Ehkä olet tullut kotiseudullesi takaisin kesäksi ja kohtaat täällä matkaystäviä. Ehkä voi olla korkea kynnyskin jollakin tulla seuroihin, jos joutuu sitä seurapolkua yksin astelemaan. Ja ehkä yksin olemaan seuroissakin voi tuntea suurenlaista arkuutta tulla ihmisten keskuuteen.

Odotamme siis, kun tulemme seuroihin, että saamme kohdata matkaystäviä. Mutta emmekö ennen kaikkea, kun tulemme seuroihin Jumalan sanan kuuloon, niin odota sitä, että saamme kohdata Jeesuksen. Sillä hän on luvannut, että siellä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen henkeni kautta läsnä. Emmekö me ole tulleet seuroihin, saamme tulla lohdutetuksi ja virvoitetuksi? Sillä Jumalan sanalla, sillä armoa mangelumilla, mitä taivaasta tänne vuodatetaan.

Eikö Pietarikin sanonut Jeesukselle? Kun Jeesuksen puheesta loukkaantui osa Jeesuksen seuraajistakin, niin kun Jeesus kysyi näiltä kahdeltatoista: Aiotteko tekin lähteä? Simon Pietari vastaa: Herra, keneen luomme menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat. Emmekö me noita ikuisen elämän sanoja kaipaa, kun kokoannumme yhdelle koolle Jeesuksen nimessä?

Mitä Raamattu, Jumalan sana, meille kertoo lähimmäisten kohtaamisesta? Otan muutaman esimerkin. Jeesus kertoo vertauksen palvelijoista. Jumalan sana, joka oli velkaa kymmenen tuhatta talenttia tai leiviskää. Siis sellainen velka, jota ei makseta yhdessä eikä kahdessakaan. Ei mitään mahdollisuuksia oman elämänsä aikana, vaikka kuinka töitä tekisi. Ja hän anoi kuninkaalta armoa, koska hänelle ei ollut mitä maksaa, ja kuningas oli määrännyt hänen vaimonsa ja lapsensa ja koko omaisuutensa myytäväksi ja sillä velkaa edes vähän kuitattavaksi.

Silloin palvelija heittäytyi maahan hänen eteensä ja pyysi: Ole kärsivällinen, minä maksan sinulle kyllä kaiken. Kuningas tuli sääli palvelijansa ja hän päästi miehen menemään ja antoi velan anteeksi. Ja kun tuo juuri anteeksi saanut, kymmenen tuhannen leiviskän velan anteeksi saanut palvelija kohtaa toisen kanssapalvelijan, hänkin, joka on hänelle velkaa ja anoo armoa, että ei pysty nyt maksamaan, hän toimittaa tämän tyrmään. Ja kun kuningas sitten tästä kuulee, niin hän kutsuttaa tuon kymmenen tuhannen leiviskän anteeksi saaneen palvelijan luokseen ja sanoo: Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit. Eikö sinukin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi niin kuin minäkin armahdin sinua?

Ja Jeesus kertoo: Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestänne anna kukin veljellemme anteeksi. Eikö tuo ole lähestymistapa kohdata sisaren tai veljen? Me olemme kaikki, jotka olemme saaneet uskoa syntimme anteeksi. Me olemme armahdettuja syntisiä. Armolla ja laupeudella kohtaamme toisemme.

Tai muistatko Vanhan liiton matkamiehen Jopin? Tuon idän maiden mahtavan miehen. Omaisuutta oli. Jop oli hurskas. Oli siunattu perhettä. Ja kun sitten Jopia koeteltiin, otettiin se maallinen omaisuus pois. Lapset menehtyivät. Ja hänen ruumistaan runneltiin. Tuli paiseita. Ja siinä tuo mahtava mies nyt sitten kaupungin muurien ulkopuolella, tuhkakasan päällä, ruupun palasella raapii itseään.

Jopilla oli ystäviä, Jopin ystävät. Kun kuulivat häntä kohdanneesta surusta ja menetyksestä ja sairauksesta, päättivät lähteä tapaamaan tuota ystäväänsä. Ja kun he kaukaa jo näkivät, kuinka surkea oli Jopin tila, kuinka surkealta hän näyttikään tuossa kaikkien katseiden alla siinä kaupungin muurin edessä, ja kun he saapuivat Jopin luokse, niin he olivat seitsemän päivää ja yötä puhumatta mitään.

On tärkeää ja saamme olla kiitollisia, jos meillä on ystäviä. Ystäviä, jotka tulevat silloin, kun aurinko ei paista. Meillä on murhetta. Olemme ehkä vuoteeseen sidottuja. Matka painaa ja ahdistaa. Ei meillä tarvitse aina olla valmiita sanoja tai antaa valmiita viisauksia. Ehkä riittää usein, että kulkee rinnalla, välittää.

Puheen johdantokappaleessa Jeesus ei puhunut mitään Pietarille. Ei siinä vaihdettu mitään sanoja. Katseet kohtasivat. Millainen oli tuo Jeesuksen katse? Sitä tekstikatkelma ei suoraan kerro, mutta voimme sen päätellä hieman aikaisemmasta. Jeesuksen katse ei varmasti ollut tuomitseva. Se oli laupias. Se oli luokseen vetävä. Se oli kutsuva. Niin se on tänäänkin.

Jeesuksen kohtaaminen voi olla elämässä käänteen tekevä. Se voi muuttaa koko elämän suunnan. Muutamia kohtaamisia nostan. Sakkeus. Muistuttaen tullimies Sakkeusta, publikaania. Raamatussa sanotaan toisaalta: Syntiset ja muut publikaanit. Ei ollut arvostettu juutalaisten joukossa tuo veronkerääjä, joka ensinnäkin oli roomalaisen rahan kanssa tekemisissä. Saastutti itseään. Eipä ollut rehellisen maineessa, jos tuollaista tehtävää hoiti.

Jeesus lähestyi Jerikoa. Jerikon tulliaseman pitäjä Sakkeus, varreltaan varsin pieni, kuuli, että Jeesus on tulossa, ja hän haluaa sitten nähdä Jeesuksen. Kiipeä metsäviikuna puuhun, mistä näkee väkijoukon ylitsä edes vilaukselta Jeesusta, kun hän on ensin juossut hieman eteenpäin tuota kulkuetta.

Ja kun Jeesus tulee sitten sen puun kohdalle, missä Sakkeus on häntä katsomassa, nostaa katsensa ylös ja sanoo: Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraanasi sinun kodissasi. Jeesus näkee ihmisten sydämiin. Jeesus tuntee ihmisten tuntoja. Sakkeuksenkin tunto oli herännyt. Hän halusi nähdä tuon Jeesuksen. Jeesus toimii itse siinä aloitteen tekijänäkin. Sanoo, että Sakkeus, tule alas, minä olen vieraanasi kodissasi. Ja Sakkeus tulikin kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen.

Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: Syntisen miehen taloon hän otti majapaikakseen. Ramatossa on monia esimerkkejä, missä Jeesus on tekemisissä sellaisten kanssa, joiden kanssa juutalainen ei halua olla missään tekemisissä, ei halua saastuttaa itseään. Siinäkin Jeesus antaa meille rohkaisevan esimerkin, että emme olisi arvioimassa ihmistä hänen ulkoisten ominaisuuksiensa, ammatin, ikänsä tai ehkä taustansakaan perusteella.

Ja Sakkeus saa viettää ilon päivää. Hän saa syntinsä anteeksi. Ja niin siinä näkyy heti uskon hedelmä. Hän lupaa antaa takaisin nelinkertaisesti niitä, mitä hän on ylimääräistä höynännyt, ja antaa omaisuudestaan puolet köyhille. Uskon hedelmiä näkyy heti, kun Sakkeus saa uskoa anteeksi. Tänään on pelastus tullut tähän perheen osaksi. Onhan hänkin Aabrahamin poika, Jeesus sanoo. Juuri sitä, mikä on kadonnut. Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.

Tai kuten juuri asten Reijoverlein saarnassa kuulimme, tuosta samarialaisesta naisesta siellä syykkärin kaivolla, joka oli tullut ajallista janoaan pyydyttämään tai hakemaan vettä siihen tarpeeseen. Ja kuinka hän sai kohdata Herran Jeesuksen Kristuksen, joka sanoi: Ken juo, ken saa elävää vettä, armoa evankeliumia maistaa, niin hänestä itsestään tulee lähde, joka voi saarnata syntien anteeksi.

Täällä ajassa on siis monia kohtaamisia, joita ehkä odotamme, että kun saisi vielä tuon ja tuonkin henkilön kohdata. Mitä minä sanoisin tai mitä minä kysyisin häneltä? Tärkein kohtaaminen on se, että saa täällä ajassa kohdata Herran Jeesuksen ja uskoa hänen sovitustyönsä päälle. Ja se täytyy tehdä täällä ajassa. Sitä ei enää ajan rajan tuolla puolella tehdä. Senpä tähden täällä vielä tänäkin päivänä julistetaan armoa evankeliumia, jotta yksikin, joka Jeesuksen sovitustyön päälle uskoo, pelastuisi.

Pietarin ja Jeesuksen katseet kohtaavat pitkäperjantain aamuna kukonlaulun aikaan siellä pappilan hiilivalkealla. Jeesus on kuulusteltavana siellä ylipapin talossa. Pietari on päässyt myös sinne pappilan sisäpihalle. Olo on varmasti levoton, kun mestaria Herraa siellä kuulustellaan ja tiukataan, häväistäänkin. Ja kun häneltä sitten tullaan kysymään: Sinäkin taisit olla tuolla ketsemäisessä yössä Jeesuksen mukana? Pietari kieltää. Ehkä etsii uutta paikkaa, missä ei tulisi kohtaamisia toisten ihmisten kanssa. Ehkä katse on painunut alas. Ehkä viitta on kierrottu sillä tavalla, että ei hirveästi tunnistaisi.

Tulee uusi kysyjä: Etkö sinäkin ole tuon Galilean miehen kanssa? Paljastahan murteesi se. Ja vielä kolmas kysyjä. Ja Pietari, toisen evankelistan mukaan ihan noituen kiroten, kieltää: En tunne tätä miestä. Pietari joutui kieltäjän paikalle.

Tuo sama Pietari, joka aikaisemmin oli Jeesuksesta sanonut näin: Kun Jeesus siellä kansan parista paeltaa ja opettaa ja tekee ihmetekojaan, niin osa ihmisistä uskoo hänen päälleensä ja osa ei. Ja niinpä Jeesuskin kysyy opetuslapsiltaan: Kuka ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat? Opetuslapset vastasivat: Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista. Entä te? Kysyi Jeesus.

Ja niin se kysyy tänään meiltäkin: Kuka minä teidän mielestänne olen? Simon ja Pietari vastasi nopeasti opetuslasten puolesta: Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika. Jeesus sanoi hänelle: Autuas olet sinä, Simon Joonaan poika. Tätä ei sinulle ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaassa.

Uskon silmin me katselemme Jeesusta Kristusta, meidän Vapahtajamme, niin kuin katsoi Pietarikin. Ei omalla ymmärryksellään, ei oman lihansa puolesta. Ja Jeesus jatkaa: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliille minä rakennan kirkkoni. Sitä ehdät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa. Ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.

Saiko Pietari päästän avaimet siksi, että hän oli jotenkin etevä, hansioitunut Jeesuksen seuraaja? Ei, ei, ei. Ei Jeesus niitä antanut sen takia opetuslapsille, että he omin voimin sitä työtä jatkaisivat, vaan Pyhä Henki tekee työtään ihmisten kautta. Ja tänäkin päivänä Jumalan valtakunnassa, jossa tuo usko kulkee sydämestä sydämeen, saarnataan vielä Pyhän Hengen vaikuttamana Jumalan sanaa.

Oletko sinä, sanankuulijani, joutunut tilanteeseen, jossa uskosi perusteita kysytään? Onko sinut tunnistettu siitä Galilean puheen parresta? Kielesi ero toisista opiskelukavereista, ehkä työtovereista. Tulee tallinhajua. Ehkä usein voi olla niin, että olet tiedostamatta kipuillut sen kysymyksen kanssa, että mitähän saisin uskoon tunnustettua. Mutta olet elämälläsi tunnustanut ja todistanut sitä epäuskoiselle ympäröivälle maailmalle.

Uskovainen on arka. Emme me ole helposti kailottamassa tai julistamassa omaa uskoamme. Saamme iloita tästä uskon lahjasta. Se tuo sydämeemme rauhan. Me olemme täällä matkalaisia ja kotimme on siellä taivaassa. Meillä on määränpää, mitä kohti. Uskossa haluamme kilvoitella.

Oli noilla opetuslapsilla epäilyksiä myös, kuten Raamattu meille kertoo vaikkapa tuosta Tuomaasta. Kun ylösnoussut Herra ilmestyy omilleen lukittujen ovien takana ja Tuomas ei siellä ensimmäisellä kerralla ole. Ja kun muut sitten kertovat, että Herra Jeesus Kristus on käynyt luonamme ja todistanut ja antanut meille tehtävänkin viedä tätä sanomaa eteenpäin. Ja opetuslasten tilannehan oli varmasti se, että olivat varmaan härissään ja vähän hämilläänkin.

Kun Jeesus, vaikka Jeesus oli kertonut heille useampaankin kertaan, mitä kirjoitukset hänestä kertovat ja mitä tulee tapahtumaan, kun Jeesus oli poissa, Jeesus kun aina tulee opetuslastensa luokse, niin hän puhuu rauhasta. Hän tuo sitä Jumalan rauhaa. Niin Tuomas epäilee, haluaa koskettaa rikkirevittyjä käsiä. Ja kun Jeesus sitten ilmestyy, kun Tuomaskin on paikalla, Tuomas uskoo: Minun Herrani ja minun Jumalani. Sinä uskot, kun näet. Autuas se, joka ei näe ja uskoo, sanoo Jeesus.

Mitä on tapahtunut ennen kuin Jeesuksen ja Pietarin katseet kohtaavat? On tultu viettämään Jerusalemin pääsiäistä. On vietetty Vanhan liiton pääsiäisateriaa. Jeesus on pessyt opetuslastensa jalat. Siinäkin Pietari aluksi vastustelee, että sinäkö peset minun jalkani? Herra, sinäkö peset minun jalkani? Jeesus vastasi: Tätä, minkä nyt teen, sinä et vielä käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät.

Pietari sanoi: Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani. Jeesus vastasi: Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani. Silloin Simon Pietari sanoi: Herra, älä pese vain jalkojani, pese myös pää ja kädet. Niin kuin Jeesus vastaa: Se on kylpenyt, ei tarvitse pesua. Hän on jo puhdas.

Ja niin se on täällä Jumalan valtakunnassakin. Kun tulee matkan vikoja ja virheitä, synti tarttuu, ja saamme käydä niitä anteeksi pyytämässä ja anteeksi saamassa ja uskomaan sitä jalkojen pesua.

Jeesus asettaa myös Uuden liiton aterian, ehtoollisen, ja samalla hän myös ennustaa tuon Pietarin kieltämyksen: Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljesi.

Jeesus esittää esirukouksen Pietarin puolesta. Ja kun Pietari palaisi, ja kun Pietari palaisi uskovaisten joukkoon, veljensä joukkoon, kun Pietari on sanonut, että minä olen valmis menemään vaikka vankilaan tai vaikka kuolemaankin sinun kanssasi, luottiko Pietari omiin voimiinsa? Ajatteliko, että inhimillisesti ei voi olla mahdollista, että hän joutuisi kieltämään kolmesti Jeesuksen ennen kuin kukko laulaa? Eihän kukon laulun enää montaa tuntia edes ollutkaan. Mitä se Jeesus tuollaista?

Opetuslapset lähtevät öljymäelle, ketsemäiseen puutarhaan, jossa Jeesus rukoilee. Taitaa tuo alttaritaulu meitä muistuttaa siitä, kun Jeesus pyytää Isältään: Jos tahdot, ota tämä malja minulta pois, mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun. Jeesus rukoilee suuressa tuskissaan, ja nuo opetuslapset, joita hän on pyytänyt mukaan rukoilemaan, ovat nukahtaneet.

Mitä nukutteko te? Hän sanoi. Nouskaa ja rukoilkaa, ette te joutuisitte kiusaukseen.

Jeesus kohtaa tuolla ketsemäisessä myös yhden toisenkin opetuslapsen. Sinne tulee Juudas. Juudas on poistunut tuolta pääsiäisaterialta, missä Jeesus on sanonut, että yksi tulee hänet pettämään. Ja ennen kuin Juudas kerkeää Jeesuksen luokse, Jeesus sanoo hänelle: Suudelmallako sinä ihmisen Pojan kavallat?

Pietari kielsi Jeesuksen. Juudas kavalsi. Juudas oli opetuslasten kukkarunhaltijan, rahastonhoitaja. Epärehellinen rosvo. Juudas oli paaduttunut mieleensä. Juudas kavalsi kolmesta kymmenestä hopearahasta Herransa. Ja mitä hän tekee, kun Jeesus saa kuolemantuomion? Jeesus ristiinnaulitaan. Hän menee toimeksiantajansa luokse. Hän katuu, että kavalsi viattoman veren. Mitä hänelle vastataan? Omapaan ongelmasi. Mitäpä se meille kuuluu?

Ei mennyt Juudas Jumalan lasten luokse. Ei mennyt muiden opetuslasten luokse. Meni etsimään maailmasta lohtua synkkään tilanteeseensa. Mitäpä se meille kuuluu? Sai kylmän ja tylyn vastauksen.

Kun aloitimme saarnan tuosta kohtaamisesta, nimeltä kohtaamista, me valitettavan usein saamme tässä maailmassa sitä somen välityksellä, ehkä usein nimimerkin takaa, ehkä kasvottomanakin. Eikä siellä aika kylmää ja armatonta, toista kunnioittamatonta: Mitäpä se meille kuuluu? Omapa se on asia.

Viedään Juudaksen kohtalosta, että hän ei saanut rauhaa sielulleen. Hän lähtee tästä ajasta pois oman käden kautta.

Anteeksi antamisesta ja pyytämisestä tuli mieleen Vanhan liiton Israelin kanssa ensimmäinen kuningas Saulo, joka itse koki tuohon tehtävään olevansa täysin mitätön. Saul kasvaa kuninkaaksi ja Saul kasvaa myös isoksi hengellisessä mielessä. Ja kun hän sitten tulee sotaretkeltään amalekilaisia vastaan, jossa Herra on antanut ohjeen, että kaikki pitää tuhota, niin karja kuin myös asukkaat, vaan mitäpä tekee Saulo? Säästää karjasta parhaimmat ja säästää amalekin kuninkaan.

Ja kun hän sitten kohtaa Samuelin, sekin on aika rohkeaa puhetta profeetalta sanoa kuninkaalle arvostelevasti, tai ei Samuelkaan ole omalla asiallaan, vaan Herran asialla. Mitä taivaallinen Isä, mitä Jumala on häntä pyytänyt sanomaan.

Kuinka se vaatii luottamusta, kun meille kysytään niitä uskomme perusteita tai kun me ajattelemme, että voiko tässä ja tässä tilanteessa ehkä tunnustaa uskonsa. Onko sillä vaikutuksia ehkä naapurustosuhteisiin tai ansaintamahdollisuuksiinkin? Kyllä taivaallisella Isällä on varaa siunata, ja niin hän siunaakin omia, eikä meidän tarvitse olla niissä epäilyksissä.

Vaikka se inhimillisesti tässäkin tilanteessa kuulostaa, että Samuel menee nuhtelemaan mahtavaa kuningas Saulia, jonka kädessä on ihmisten elämiä, tai niin hän ainakin ajattelee tuo Saul. Ja kun Saul ryhtyi selittelemään, kun Samuel kysyy, miksi hän säästi karjan parhaat, ja sitten Samuel sanoo tämän kohdan, mikä usein seurapuheessakin on kuultu: Kelpaako Herralle paremmin polttouhri ja uhri kuin että sinä kuulisit Herran äänen? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri, ja totella on parempi kuin oinasten lihavuus.

Ja Saul pyytää: Anna siis minulle tämä synti anteeksi, ja palaan sinun kanssasi, että minä kumartaisin ja rukoilisin Herraa. Kun ihminen, kun tunnultaan katuva ihminen pyytää anteeksi, niin eiköhän pyydä kaikkia syntejä, ei niitä syntejä, mistä on ehkä jäänyt kiinni tai mitä on kuultu tai nähty, tullut muille tietoon.

Eikö Jumalan valtakunnassa, kun täällä annetaan syntejä anteeksi, saarnataan syntiä anteeksi, sovituksen evankeliumia, niin silloin saarnataan kaikki synnit anteeksi, anna vapautus ja rauhaan asti. Ei vain osa, vaan ihan kaikki saa uskoa aina anteeksi.

Saul ei saa palaamisen armoa, ja Saul ei kadu sitä aidosti, vaan ihmisten kunnian edessä hän haluaa tehdä sovitusta.

Kun Pietarin ja Jeesuksen katseet kohtaavat tuossa kukon laulun aikaan, Pietari meni ulos ja itki katkerasti. Lähti pappilasta pois. Tiesi, että omin voimin ei oltu pitkälti kävelty. Eikö se ole hyvä asia, että oma tunto kolkuttaa? Pietari tunsi langenneensa syntiin.

Pietari ei mene suuren neuvoston luokse tai hallitusmiesten tai temppelinvartioston luokse kysymään neuvoa. Hän menee, toisin kuin Juudas, omiensa luokse, opetuslasten luokse. Ja siellä Pietari saa kuulla sovituksen sanaa. Pietarikin saa kuulla viestin ylösnousseesta Herrasta Jeesuksesta, kun sieltä haudalta lähtee ilosanoma liikkeelle.

Herra Jeesus kohtaa vielä kolmannen kerran opetuslapset siellä Piperiaan järven rannalla, nuo kalastajat. Jälleen ollaan hiiloksella. Jeesus paistaa kalaa ja leipää. Lapset, onko teillä nälkä? Ja kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Pietarille: Simon Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset? Rakastan, Herra, Pietari vastasi. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.

Ei sanonut Pietari, että rakastatko enemmän kuin muut, vaan että rakastan. Tiedät, että olet minulle rakas. Ehkä siellä kieräsi torstaissa Pietari oli omiin voimiinsa luottaen halunnut sanoa, että minä ehkä vähän enemmän tuen sinua tai olen lähempänä tai ehkä vähän enemmän yritän. Pietarilla oli nöyrä uskovaisen mieli.

Mitä Jeesus sanoo Pietarille? Ruoki minun karitsoitani. Jeesus kysyi: Simon Johanneksen poika, rakastatko minua? Rakastan, Herra, Pietari vastasi. Sinä tiedät, että olet minulle rakas. Ja Jeesus sanoi: Kaitse minun lampaitani.

Vielä kolmannen kerrankin Jeesus kysyi: Simon Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas? Pietari tuli surulliseksi. Ja Jeesus kolmannen kerrankin kysyi häneltä: Olenko minä sinulle rakas? Ja hän vastasi: Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas. Jeesus sanoi: Ruoki minun lampaitani.

Jeesus käskee Pietaria ja muitakin opetuslapsia ruokkimaan hänen karitsoitaan ja lampaitaan kahteen kertaan ja myös kaitsemaan armolla ja totuudella.

Herra Jeesus Kristus haluaa tänäänkin tässäkin seurapuheessa olla hengen kautta läsnä ja kohdata sellaisenkin ihmisen, joka koet tunnolta olevasi vielä Jumalan valtakunnan ulkopuolella. Taivaallinen Isä on herättänyt sinun tuntoasi, koetetta, et kelpaa tällaisena. Herra Jeesus Kristus on kuollut sinunkin syntiesi tähden. Saat uskoa, epäuskon ja kaikki synnit Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä anteeksi.

Pietarin ja Jeesuksen aamuinen kohtaaminen on myös yksi osa synnyntunnustusta, mikä myös kirkossamme luetaan:

Oi sinä kaikkein armollisin, ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus, armahda minua vaivaista syntistä ja katso puolieni laupeudesi silmin, niin kuin sinä katsoit Pietariin, kun hän oli kieltänyt sinut, ja niin kuin sinä katsoit syntiseen naiseen variseuksen korissa ja ryöväriin ristin puolella. Anna minulle pyhä armosi, että minä niin kuin Pietari itkisin syntyjäni, niin kuin syntinen nainen sinua sydämestäni rakastaisin, ja ryövärin kanssa saisin katsella pyhiä kasvojasi taivaassa iankaikkisesti.

Ei Pietaria ja muitakaan opetuslapsia pelastanut se, että he olivat Jeesuksen seurassa, Jeesuksen lähellä ja koittivat toimia ahkerasti. Heidätkin pelastivat usko Jeesukseen Kristukseen, Vapahtajaan.

Kyllä me usein ehkä löydämme itsemme Pietarin paikalta. Syntiä ja epäilyksiä tarttuu tällä matkalla. Mutta meillä on tämä armoevankeliumi, joka on meitä virvoittamassa ja tuomassa sitä taivasta toivoa.

Ja niin kuin tänäänkin, tuo luonnollinen sade on saanut langeta ehkä vähän kuivaankin maahan, niin saakoon armoevankeliumkin virvoittaa ehkä kuivuneitakin sydämen maaperiä.

Rakas sisareni ja veljeni, täällä kirkossa tai siellä seurakentällä, ehkä internetin ääressäkin, saat juuri sen tuntuisena, juuri omalle osoitteellesi, omalle paikallesi uskoa kaikki kiusaukset ja epäilykset ja synnit Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit. Anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit. Anteeksi.

Itsekin tälle paikalle monissa kiusauksissa tulleena ja epäilyksessä haluan kysyä, että onko minullakin lupa vielä uskoa, ehkä teidän kanssa. Haluan uskoa yhdessä Jumalan lasten kanssa Jeesuksen nimeen. Aamen. Jumalan lasten kanssa.