Maakunnalliset kesäseurat/Päätösseurat/Seurapuhe Alajärven kirkossa 30.07.2023 15.30

Armo, laupeus ja rauha lisääntyköön meille meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta.

Ajattelin lukea näiden päätöseurojen puheen johdannoksi yhden tälle sunnuntaille merkityn evankeliumitekstin, joka siis liittyy tuohon kirkolliseen aiheeseen, totuus ja harha. Tämä on Matteuksen evankeliumissa, seitsemännessä luvussa, jakeet 24-29, ja sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle.

Jokainen, joka kuulee nämä sanani, mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui maan tasalle saakka.

Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, kansanjoukot olivat hämmästyksissä hänen opetuksestaan. Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat. Aamen.

Tässä puhuttiin viisas mies ja tyhmä mies. Jeesuksen puheissa toistuu usein tällainen kahden vastakkaisen ihmisen tai asian erottelu. Puhutaan esimerkiksi neitseistä. Oli viisi viisasta ja viisi tyhmää. Me olemme kuulleet tuhlaajapojasta. Siinä oli nuorempi veli ja vanhempi veli. Eli kaksi, jotka esiintyvät tuossa. Oli rikas mies ja köyhä Laazarus. Ja nyt tässä siis meille puhutaan, oli viisas mies ja tyhmä mies.

Ja tämä vertaus liittyy siis sanan kuulemiseen. Mehän olemme saaneet nyt kuulla useampana päivänä täällä Alajärvellä Jumalan sanaa. Ja täältä on julistettu Jumalan lapsille, mutta myös ulkopuolisille. Eli kaikille tasavertaisesti on julistettu ja kuulutettu Jumalan sanaa.

Ja tässä nyt siis Jeesus vertaa Jumalan sanan kuulemista tyhmään mieheen tai sitten viisaaseen mieheen. Ja alkaa tämän kohdan sillä tavalla, että jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle.

Me eilen, kun minulla oli tämä puheenvuoro, niin puhuin jo siitä, miten me suhtaudumme siihen, kun Jumala tahtoo meitä puhutella, avata meidän sydämemme ovea. Ja tämäkin teksti nyt puhuu siis kuulemisesta. Näissä seuroissa on aika paljon jo puhuttu kuulemisesta.

Mutta voisin kysyä, että onko se liikaa? Onko liikaa toistettu sitä, että seuroissa korostetaan sanan kuulemista? Ja jos me olisimme jossakin muussa hengellisyydessä, niin siellä ehkä korostettaisiin kastetta, joka on meille kallis sakramentti.

Ja monet ajattelevat ulkopuolella, että ihminen saa uskon ja tulee Jumalan lapseksi kasteessa. Tämä ei ole kuitenkaan vanhurskauttamisen perusta, vaan me olemme vanhurskautettu Jumalan armosta, Herran Jeesuksen Kristuksen ansion tähden.

Eli meillä on jo, me olemme niin kuin veljemme puhui Jumalan työpöydästä, kun ihminen idullansa alkaa kasvamaan ja kehittymään, niin se on niin kuin Jumalan työpöydällä. Ja se on jo sieltä asti vanhurskautettu.

Eli me saamme nähdä sen, kuinka kun Jumala on lähtenyt valmistamaan tietä taivaaseen. Niin kuin hän lähetti oman poikansa, niin siinä on mielenkiintoista se, että joka askeleella, aivan sieltä sikiämisestä asti, on yhtenäinen tuo vanhurskauttaminen.

Siellä ei ole pätkääkään sen vertaa, että ihminen joutuisi omalla ansiolansa kulkemaan jonkun pienen pätkän elämästään. Ei edes siellä äidin vatsassa, äiti joka odottaa lasta, vaan Kristus on kulkenut sen koko tien ja tehnyt tuon täydellisen lunastustyön. Kaikki on valmistettu.

Eli sen takia oikeastaan puhutaan kuulemisesta, niin kuin tämä raamatun kohta nyt puhuu, koska usko tulee kuulosta ja se myöskin vahvistuu kuulosta. Eli sanan kuulosta alkaa pääsy Jumalan valtakuntaan. Jotenkin tähän tapaan kristinoppi sitä määrittelee.

Eli siksi se sanan kuuleminen on niin tärkeä. Ja sitten kun jo näissä seuroissa on useampaan kertaan siitä jo puhuttukin, että tuo sanan kuuleminen on siksi, että Jumalan valtakunnasta saarnattu pyhän hengen kautta saarnattu sana, sen kautta Jumala vanhurskauttaa syntisen ihmisen.

Eli tuo sanan kuuleminen on siksi niin tärkeä. Ja täällä meitä saarnamiehiä vuorollansa tänne nousee. Me olemme Jumalan työtovereita, mutta ei ainoastaan sananpalvelijat, vaan tekin. Jokainen omalla, niin kuin sanotaan, tällaista kieltä käytetään, että vartiopaikalla.

Tämä on kaanaan kieltä, joka nousee raamatusta. Eli meillä on se vartiopaikka. Raamattu puhuu sellaisesta paikasta, että kun on muurin vartija. Ennen oli nämä kaupungit vartioitu. Ja siellä oli vartija. Ja kun vihollinen tuli, silloin piti puhaltaa pasuunaan, että tiedettiin varautua.

Ja tästä tulee sana, että meillä on jokaisella oma vartiopaikka. Eli me olemme tässä mielessä Jumalan työtovereina. Ja Paavali sanoo, että toisessa korintolaiskirjeessä näin, että Jumalan työtoverinamme vetoamme teihin. Ottakaa Jumalan armo vastaan, niin ettei se jää turhaksi.

Eli jos joku haluaa ottaa Jumalan armon vastaan, niin siinä pitäisi olla Jumalan lapsi ja läsnä. Sen takia, kun Jumalalla on täällä apulaisia. Vanha käännös puhuu apulaisista ja tämä uudempi käännös puhuu työtoverista.

Eli Jumala käyttää apulaisia. Jos täällä sanankuulossa olisi yksikin sellainen, joka olet miettinyt tuota kysymystä, että millä tavalla Jumala vanhurskauttaa syntisen, niin Jumala käyttää siihen apulaisia.

Se on aika hyvä se kertomus siitä tuhlaajapojasta. Kun tuhlaajapoika tulee isän kotiin, niin isä ei ala pukemaan sitä poikaa, vaan antaa sen tehtävän palvelijoille. Sanoo, että tuokaa kiireesti ne parhaat vaatteet.

Silloin ei viivytellä, kun joku haluaa uskoa. Silloin kiireesti palvelijat töihin. Se ei ole tuo Jumalan armo, se ei ole kortilla taikka, että siinä odotettaisiin ikään kuin jotakin kehittymistä, että katsotaan nyt miltä näyttää, että voidaanko antaa synnit anteeksi.

Ei vaan silloin, kun ihminen katuu ja haluaa kuulla omalle kohdallisen Jumalan armon, niin silloin on kiire. Silloin palvelijat alkaa nopeasti töihin. Näin siis Jumalan työtoverit toimivat täällä maailmassa.

No sitten tähän vielä tarkemmin, kun tässä Jeesus sanoo, että jokainen, joka kuulee nämä sanani. Sen verran täytyy nyt tuohon mennä tuonne tekstin edelle. Ja siellä muun muassa Jeesus varoittaa vääristä profeetoista.

Mitä ne väärät profeetat ovat? No me ymmärrämme väärillä profeetoilla sitä, jotka vääristelevät Jumalan sanaa. Siis puhuvat sillä tavalla, että ihminen saa olla ja mennä ja tehdä mitä haluaa.

Jumala katsoo, niin kuin kerran eräs ihminen sanoi, kun hänen kanssaan keskustelin, että ei Jumala ole niin pikkutarkka, että se katsoo sormiensa läpi ihmistä. Tämä sormien läpikatsominen tarkoittaa sitä, että Jumala katsoo sillä tavalla yleiskuvan, että olkoon ihminen millainen tahansa.

Niin Jumala on niin armollinen, että se armahtaa ihmistä. Kyllä näin onkin. Jumala armahtaa itsensä, mutta ei katso sormien läpi. Vaan minkä läpi? Jumala katsoo oman rakkaan poikansa ansion läpi. Eli ansion kautta.

Ja kun Jumala katsoo syntistä, katuvaa ihmistä, katsoo oman rakkaan poikansa uhrityön kautta, niin hän näkee meidät puhtaaksi ja viattomaksi.

Nyt siis nämä väärät profeetat, ne viettelevät. Mutta minä laajentaisin tätä ajatusta vääristä profeetoista ehkä vähän lähemmäksi tätä nykyaikaa, nimittäin niitä viettelijöitä, se voi olla jopa siellä kun kännykän avaa, niin siellä löytyy jo sellaisia asioita, jotka viettelevät ihmistä ja saattavat epäilyksiin ja pois Jumalan armosta.

Eli kun Jeesus varoittaa vääristä profeetoista, niin varoittaa siis siitä, että ihmiset pysyisivät elävässä uskossa.

Ja sitten tämä raamatun kohta, se siirtyy sitten, että millä tavalla tähän on varauduttava. Että ei tulisi näitä virtauksia, niin kuin tässä sitten puhutaan, kun menemme siihen, niin puhutaan näistä myrskytuulista ja virtauksista.

Mutta sen verran vielä tuohon, että kun Paavali puhuu näistä vääristä opetuksista, niin hänkin laajentaa sen sillä tavalla. Se on toisessa Timoteus-kirjassa, sanoo näin, että puhuu ihmisistä, jotka ovat alttiita juuri ja haluavat kuulla tällaisia opetusta, niin sanoo, että jotka ovat alttiita uusille opetuksille, mutta eivät voi koskaan päästä selville totuudesta.

He ovat ulkonaisesti hurskaita, mutta kieltävät uskon voiman. Ja sitten sanoo, että karta sellaisia.

Ja oikeastaan tämä vertaus tästä kahdesta rakentajasta, niin siinä onkin tämä ydinajatus, että Jeesus puhuu sen siksi, että me karttaisimme sen kaltaista.

No, tämä raamatun kohta sitten puhuu tästä viisaasta, järkevästä miehestä. Ja muistatteko muuten, sanokaapa mielessänne, ei tarvitse ääntä korottaa, löydättekö jonkun raamatusta esimerkin järkevästä miehestä.

Niitä on varmaan useitakin, mutta minulla ensimmäisenä nousee mieleen Nooa. Ja Nooa rakensi arkin sen takia, että pelastuisi.

Ja missä oli se Noan järkevyys? En ajattele sillä tavalla, että Noolla olisi ollut mielessään piirustukset. Täällä voi olla joku arkkitehtikin, joka osaa laatia monimutkaisista rakennuksista hienoja piirustuksia, mutta Nooa oli viisas siinä, että se kuuli, mitä Jumala sanoi.

Me olemme nyt puhuneet sitä, että kuulla sanaa, niin Nooa oli yksi sellainen, joka kuunteli, mitä Jumala sanoi. Ja siinä oli Noan viisaus ja järkevyys.

Nimittäin Jumala sanoi Noalle, että tee itsellesi arkki, sypressipuusta, rakenna se huoneita täyteen ja tiivistä maapielillä sisältä ja ulkoa. Ja niin edelleen.

Sieltä löytyy vanhasta testamentistä hyvinkin tarkat ohjeet, miten Jumala antoi Nooalle ohjeet. Ja siis Noan viisaus oli siinä, että se oli kuuliainen Jumalan ääneen.

No sitten löytyy kyllä muitakin. Siellä Abrahamille Jumala sanoi, että lähde maaltasi ja isäsi huoneesta sille maalle, jonka minä sinulle osoitan. Aivan tuntemattomaan.

Tuntui, että nyt pitäisi lähteä. Mutta Abraham totteli. Hän luotti siihen, että kun Jumala johtaa, niin kaikki menee hyvin.

Sinullekin rakas matkaystävä, jolla saattaa tällä hetkellä, täällä voi olla täällä kuulossa joku sellainen, jolla näyttää, että tulevaisuus on epävarma. Miten minä toimin näissä tilanteissa? On vaikea.

Tuntuu, että ei osaa ratkaista, ei tiedä, miten mennä eteenpäin. On ahdasta ja ahtautta ja murheita, niin luota Jumalaa. Hän tietää tarkoin jokaisen sinun askeleesi.

Sinä rakas matkaystävä, joka tällä hetkellä epäilysten ja kiusausten saartamana ja murheiden painamana olet istunut seurapenkkiin toivossa siinä, että minä saisin kuulla niitä sanoja, jotka rohkaisisivat ja antaisivat minulle voimaa, niin sinulla on lupaa näissä viimeisissä seuroissa ylentää kuiva ja kiusattu sydämesi uskomaan kaikki synnit ja matkan liat anteeksi Herran Jeesuksen nimessä.

Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi.

Noa oli järkevä mies. Tämä Jeesuksen vertaus siis puhuu siitä, kuinka järkevä mies rakensi kalliolle.

Oikeastaan Luukkaan evankeliumissa sanotaan sillä tavalla, että hän on kuin mies, joka taloa rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle.

Raamattu puhuu eräästä miehestä, joka sanoi, että kaivaa minä en jaksa ja kerjätä minä häpeän.

Tämä Jeesuksen kertoma mies, hän kaivoi niin syvää, maksoi mitä maksoi. Ei laskenut kustannuksia, ei laskenut vaivoja, vaan tärkein on se, että minun uskollani on perusta Kristus. Minun uskoni on perustettu Kristukseen kalliolle.

Kannatti nähdä, kannatti nähdä vaivaa.

Eli hän rakensi kalliolle, eikä hän nähnyt vaivaa, niin kuin Jeesus kertoo siitä nuoresta Mooseksesta, että hänkin näki vaivaa. Hänellä olisi ollut aivan vaivaton elämä siellä, vaara on hovissa, mutta kerrotaan, että hän näki vaivaa Kristuksen joukon kanssa, kuin ajallista tarvetta, synnistä nautita.

No eihän tämä uskonasia, ei meidän niin sovi ajatella, että tämä on yhtä vaivannäköä, vaan kyllä tämä on iloa. Tämä on iloa ja rauhaa pyhässä hengessä.

Jumalan lapsi saa iloita jo täällä ja siitä syystä, että hän katsoo kauemmaksi, niin kuin Mooseskin katsoi kauemmaksi. Niin mekin katsomme ja näemme sen, että kun me pienen hetken uskomme, niin meillä on voittopalkinto edessä.

Mutta jo tässä ajassa, niin kuin Jeesus sanoo Pietarille, kun hän miettii, että mitä me siitä saamme, kun me seuraamme sinua, niin Jeesus sanoo, että saa tässä ajassa jo satakertaisesti ystäviä ja päälliseksi vielä iankaikkisen elämän.

Eli ei tämä ole vain niin, että tässä oltaisiin jotenkin viinuksella jo tässä elämässä, vaan se, että me luovumme lihan nautinnoista, luovumme niistä, mistä tämä maailma saa ilonsa, niin se ei tarkoita sitä, että Jumalan lapsella olisi kulku synkkää ja pimeää, vaan meillä on iloa ja me kuljemme valoa kohti.

No niin, nyt siis Jeesus puhuu kalliolle rakentamisesta ja se oli viisas mies. Ja sitten kertoo, että alkoi sataa, tulvavesi virtasi, myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kalliolle.

Eli vielä tuohon kallioon, se on siis Kristus, kallio, ja tämän Paavali sanoo ensimmäisessä korintolaiskirjeessä, että Jumalalta saamani armon mukaan olen taitavan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, jolle joku toinen rakentaa, mutta kukin katsokoon, miten rakentaa perustus, on jo laskettu. Ja se on Jeesus Kristus.

Ja sitten sanoo sen, että muuta perustusta ei kukaan voi laskea.

Tuohon kun puhutaan näistä myrskytuulista, niin mikähän se voisi olla tuollainen myrskytuuli ja tulva. Me tiedämme, että jos rakennus on niin kuin puhutaan, hiekalle rakennettu, niin se tulva syö sen hiekan pois, se rakennus sortuu.

Mutta jo tässä elämässä, meidän uskon elämässämme voi syntyä tilanteita, että ajan virtaukset ovat niitä myrskytuulia. Tai on ollut eri seurojen aikoja. On siis sellaisia aikoja, että ne koettelevat uskon elämää.

Ja nyt kun mietimme, että minkälainen ihminen on sellainen, joka on varautunut tällaisiin ajan virtauksiin ja moniin vietteleviin opetuksiin ja tällaisiin, meidän on sanottava, että sellainen ihminen on varautunut, jonka tärkein asia on siinä, että minä saan olla uskomassa.

Paavali sanoo Timoteokselle, että pitäisit uskon ja hyvän oman tunnon, josta muutamat ovat hairahtuneet ja uskon puolesta tulleet haaksirikkoon.

Eli siinä tulee tuo haaksirikko, sortuminen. Että jos ihminen kulkeutuu ja ajattelee, että no minä uskon vähän eri tavalla. Meidänkin ajassamme kuuluu joskus joku sanoo, että minulla on vähän toisenlaiset ajatukset. En minä ole niin tarkka.

Ei tuo minusta ole sellainen asia, että sitä pitäisi noin toimia ja elää. Eli minä haluan vähän avartaa katsettani. Minä tahdon ajatella laajemmin.

Eli ihmiselle tulee sellaista tietoa ja kirkkautta. Hän tulee niin kuin puhutaan tällaista valaistumisesta, että hän alkaakin ymmärtää vähän laajemmin näitä asioita.

Ja kun tällaisella sydämentilalla sitten tulee eriseuran myrsky tai mikä tahansa tällainen ajan virtaus, niin ne ovat herkästi sitten tarttumassa ja tällainen rakennus sortuu, koska se on rakennettu minun mielestäni omille mielipiteille ja omille ajatuksille ja se ei enää olekaan se oma tunto Jumalan sanalla hoidettu.

Eli se on hyvin tärkeää, että Jumalan lapset ahkeroivat kuulla Jumalan sanaa ja kun tulee sellainen, että tuntuu, että tuossa asiassa minä olen toiminutkin väärin, niin sitä sanotaan, että ole ahkera ja tee parannus.

Eli silloin kun me löydämme itsemme, että me olemme joutuneet syntiin ja vikaan, että me silloin haluamme käydä parannuksen askelille.

Ja näin siis on sellaiset ihmiset, joista tässä sanottiin, että jokainen, joka kuulee nämä sanani, mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle.

Eli ei tee Jumalan tahdon mukaan, vaan tekee oman mielensä mukaan.

Tuo Paavali sanoo omista kansalaisistaan, että sanoo näin, että voin todistaa, että he ovat täynnä intoa Jumalan puolesta, mutta heiltä puuttuu ymmärrys. He eivät tiedä, mitä Jumalan vanhurskaus on, ja yrittäessään pystyttää omaa vanhurskauttaan, he eivät ole alistuneet siihen vanhurskauteen, joka tulee Jumalalta.

Eli ihmisellä saattaa olla kyllä intoa, mutta ei alistu Jumalan vanhurskaudelle kuuliaineen.

Sitten tässä on oikeastaan aika lyhyesti sanottu se, että mitä sitten tapahtuu, kun se talo on rakennettu hiekalle.

Siis sen verran vielä tuosta talon rakentamisesta, että se toinen rakentaja pääsee aivan vähällä. että mitä tässä raatamaan ruvetaan, että lasketaan siihen hiekan päälle se perustus ja saadaan äkkiä valmista.

Sen verran voin kertoa, että tässä meitä lähellä asuu perhe, joka tuli ulkomailta ja osti talon ja varmasti ihan mukavia ihmisiä ja sitten innostui rakentamaan oikein jykevän aidan, josta tehtiin nuo aitapylväät muuraamalla sellaiset oikein isot jykevät tolpat.

Mutta tämä, kun se oli tullut jostakin sellaisesta maasta, missä sananmerkitys, suomalainen sananmerkitys routa ei ollutkaan aivan tiedossa, että mitä tarkoittaa.

Minä luulen, että täällä seurasalissa me ymmärrämme, mitä tarkoittaa routa. Se tarkoittaa juuri sitä, että kaivetaan syvään, että ei pakkanen hajota rakenteita.

Niin tämän miehen, mistä kerroin, niin olikohan seuraavan talven jälkeen kaikki tolpat olivat vinossa ja nyt hän sitten oli purkanut ne kaikki pois.

Eli pääsi vähällä siinä vaiheessa, mutta sitten se koitui siihen, että se sortui.

Nyt siis meidän raamatun kohta puhuu, että tämän miehen, joka oli rakentanut hiekalle, niin hänen rakennukseensa sortui ja sanotaan, että maan tasalle saakka.

On miettinyt tuota sortumista. Pahin sortuminen on siinä, että joku luopuu uskosta.

Voiko pahemmin käydä ihmiselle, että se, mitä hän on ajatellut ja rakennellut omia ajatuksiaan ja sitten käykin niin, että ne eivät kestä Jumalan kasvojen edessä, niin tapahtuu uskosta luopuminen.

Jos tänä päivänä tässä sanankuulossa on yksikin, joka tunnet, että minun kohdallani on juuri näin käynyt, että se, mitä minä olen rakentanut.

Joku voi esimerkiksi rakentaa oma vanhurskauden rakennelman ja ajatteli, että kyllä Jumala on niin hyvä, että se minut tällä vanhurskauttaan.

Ja sitten huomaakin, että tämä rakennus sortui.

Niin sinulle minä sanon juuri nyt, että sinulla on mahdollisuus alkaa uudestaan.

Ihan niin kuin sillä minun naapurillani, joka sitten oppi sen, että mitä tarkoittaa routa.

Ja kun sinä olet nähnyt sen, mitä se oma viisaus, mihin se johtaa, niin saa alkaa uudestaan Jumalan armoon niin mittaamaton, että sille, joka tuntee, että minun rakennukseni on romahtanut, kaikki on mennyt, niin sinulle kuuluu Jumalan armo.

Sinä saat uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintovedessä.

Ja saat alkaa aivan armosta tekemään matkaa Jumalan joukon kanssa.

Tosin siinä on vaivannäköä, mutta se ei ole turhaa. Se on tällaista taistelua, monesti tämä uskominen, niin kuin Paavali sanoo Timoteokselle, että taistele jalotaistelu ja säilytä usko ja hyvä omatunto.

Ja sanoo, että jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskosta.

Eli niin kuin tuosta jo puhuimme.

Ja Paavali sitten vielä Timoteokselle jatkaa, että kun hän varoittaa näistä ajanvirtauksista ja myrskytuulista ja siitä, mitkä vaarat on, niin hän sanoo, että pyhä henki sanoo selvästi, että viimeisenä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja alkavat seurata eksyttäviä henkiä ja pahojen henkien opetuksia.

Eli siis raamattu taajaan varoittaa siitä, että tässä maailmassa on paljon eksyttäviä henkiä.

Ja siksi on hyvä, että me olemme lähellä, niin kuin eilen puhuimme siitä, että on hyvä, että me olemme lähellä sitä paimenta Herraa Jeesusta Kristusta, että me kuulemme hyvän paimenen äänen, ettei me ajaudu niin kauaksi, että me emme enää kuule Jumalan sanan, Jumalan ääntä.

Sitten tässä oli vielä lopuksi, kun Jeesus lopetti nämä puheensa, niin sanotaan, että kansanjoukot olivat hämmästyksissä hänen opetuksestaan, hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat.

Siis kansanjoukot olivat hämmästyksissä, että heidän keskellään se on kolmekymppinen mies ja lupaa iankaikkisen elämän. Millä valtuuksilla? Lupaa iankaikkisen elämän sille, joka uskoo.

Tänä päivänä joku voi ajatella, että millä valtuudella me julistamme, että kun ihminen tekee parannuksen, niin hänelle saarnataan Jumalan valtakunnasta kaikki synnit anteeksi, niin tuo saarna vaikuttaa niin valtavasti, niin kuin Luther sanoo, että saarnaa ja vaikka se olisi hyvin heikko, että vaikka se saarna olisi niin kuin heikko henkäys, niin se vaikuttaa niin valtavan asian, että sen sanan avulla suljetaan kadotus ja avataan taivas.

Ajattele, rakas ystävä, miten suuri valta on annettu Jumalan lapsille.

Jeesus puhalsi opetuslastensa päälle ennen kuin hän astui taivaaseen ja sanoi, ottakaa pyhä henki, joiden synnit anteeksi annatte maan päällä, niille ne on anteeksi annettu taivaassa.

Tähän kätkeytyy se valta, joka on annettu Jumalan lapsille.

Tällaista valtaa saat sinäkin, rakas matkaystävä, käyttää.

Sinäkin nuori lapsi, sinäkin olet tällainen vallankäyttäjä.

Sinä voit sille henkilölle, ystävälle, kaverille, joka tuntee, että minä olen syntinen, niin sinulla on valta antaa synnit anteeksi.

Ja tätä valtaa ihmiset hämmästelivät, että tällainen valta on annettu.

Ja se on tänäkin päivänä tämä valta Jumalan valtakunnassa.

Sen tähden me käytämme tätä valtaa.

Ja tänäkin tälläkin hetkellä rakas matkaystävä, joka tunnet itsesi syntiseksi, epäonnistuneeksi, niin sinulla on lupa jäädä uskomaan synnit ja matkan viat anteeksi Herran Jeesuksen yhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Ja tämän evankeliumin saat uskoa aivan sielun rauhaan ja vapauteen Jeesuksen nimessä ja veressä.

Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit.

Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi.

Saarnatteko vielä minullekin kaikki synnit anteeksi? Minä haluan uskoa yhdessä Jumalan joukon kanssa. Jeesuksen nimeen. Aamen.