Kesäseurat/Seurapuhe Pateniemen RY:llä 13.08.2023 14.45

Hiljennymme vielä ennen iltaa, seuraa taukoa tämän päivän aiheen äärellä. Luen tämän päivän ensimmäisen vuosikerran epistolatekstin. Se on Ilmestyskirje Sardeksen seurakunnalle.

Eilen meillä oli täällä tekstinä sellainen teksti, joka oli hieman jännitteinen siitä syystä, että Jeesus kertoi häkellyttävän vertauksen. Hän kertoi vertauksen talousrikollisesta, ja se mikä siinä oli häkellyttävä, oli se, että hän kehui tämän epärehellisen taloudenhoitajan viisautta, ja se on sitten hämmästyttänyt parituhatta vuotta ihmisiä.

Joka kerta kun se teksti otetaan ja siitä veljet puhuvat, niin siinä on vähän ymmällään sen tekstin äärellä. Siinä oli tietty jännitys siinä tekstissä, että mikä on mahdollista, että Jeesus kehuu epärehellisen taloudenhoitajan viisautta, siis talousrikollisen. Yritämme sitä eilen selvittää, siinähän meni aikaa neljäkymmentä minuuttia. Katsottateko te kellosta? Tuliko siitä selvää?

Minä toistan pikkuisen siitä ne keskeisimmät asiat. Oppikoko? Miksi Jeesus kehui sen epärehellisen taloudenhoitajan viisautta? Jeesuksen mielestä hän toimi viisaasti. Siinä oli yksi Jeesuksen oman selityksen mukaan.

Mehän voimme selittää Raamattua tilanteen mukaan, ja monesti ne selitykset osuvat ihan oikeaan ja rakentavat Jumalan seurakuntaa, puhuttelevat ulkopuolella olevia ja kutsuvat ihmisiä armollisesti parannuksen askelille vakuutuksenaan ja vakuuttaen siitä, että kaikille annetaan kaikki synnit anteeksi, joka vain haluaa uskoa, niin varmasti synnit annetaan anteeksi. Sitä varten Jumalan valtakunta täällä julistaa evankeliumia. Jeesus itse kertoi yhden ainoan selityksen miksi hän asettaa malliksi tämän epärehellisen taloudenhoitajan viisauden? Muistatteko mikä se Jeesuksen selitys tähän ostan sijaan?

Meillähän ei aina kelpaa Jeesuksen selitys, vaan me luulemme, että me tiedämme asian paremmin ja osaamme selittää paremmin. Se on erehdys. Jeesus selitti siihen yhden syyn. Se syy oli, että epärehellinen taloudenhoitaja toimi viisaasti siksi, että se sillä väärällä mammonalla, siis maallisella rikkaudella ja omaisuudella, jota Jeesus nimitti vääräksi mammonaksi sen vuoksi, että se ei ole kestävää. Jos ihminen turvaa siihen rikkauteen, siellä ei ole kestävää.

Sen turva loppuu heti, kun työsuhde loppuu. Sehän oli se vertauksen idea. Se työsuhde loppui, kun isäntä käski tuoda tilikirjat ja antoi kenkää: sinä et enää toimi minun taloudenhoitajana. Se loppui. Sitä ei enää ollut käytettävissä.

Sehän tarkoitti sitä, että jos me turvaamme elämässämme ajalliseen mammonaan, joka tarkoitti siis rahaa, varallisuutta, ammattitaitoa, älykkyyttä, viisautta, tietoa tai mitä tahansa mitä ihminen siis ihan oikeasti täällä maailmassa tarvitsee tullakseen toimeen, jolloin ihan tarpeemme. Itse asiassa sen käyttäminen ei sinänsä ole mitenkään väärää. Mutta siitä tulee väärä silloin, kun tämä kaikki maallinen, hyvä elämä ja menestys elämässä, korkeat opinnot, varallisuus, jota on hankkinut,

tai mikä muu tahansa lahja tai lahjakkuus, joka ihmisellä on, jos se tulee niin tärkeäksi, että uskomisen asiat jäävät toissijaiseen asemaan, niin siitä on tullut epäjumala ja siksi sitä nimitetään vääräksi mammonaksi. Tämä taloudenhoitaja, se oli tämän maailman ihminen, niinhän se Jeesus sanoi. Siksi se oli niin rikollinen. Ei kaikki tämän maailman ihmiset suinkaan ole mitään rikollisia.

Siellä on yhtä rehellisiä ihmisiä paljon kuin mekin olemme. Se on ihan selvä. Sellaisia talousrikollisiakin löytyy nykyaikanakin. Hän käytti sitä omaisuuttaan häikäilemättä omaksi edukseen ja hankki sillä itselleen ystäviä. Ja tässä on se jutun pointti.

Hän hankki itselleen ystäviä sille väärällä mammolla. Tämä oli se asia, josta Jeesus sanoi, että minä sanon teille, hankkikaa te itsellenne ystäviä väärällä mammonnalla, mutta ei jättänytkaan asiaa, sitä ei saa hankkia epärehellisesti, mutta siihen saa, tulee ja on oikein käyttää niitä ajallisia rikkauksia, joita Jumala on ihmisille antanut.

Jos lainaa aposto niin sanoo, että tehkää hyvää kaikille ihmisille. Se aina avautuu esteeksi sille, etteikö se ihminen, jolle me teemme hyvää, parannukseen löydy mieluummin kuin se, jos me teemme hänelle pahaa.

Ei Jeesus koskaan opettanut, että hyvää tekemällä niitä ihmisiä tehdään uskovaisiksi, mutta Jumalan rakkauskin vetää ihmisiä parannukseen. Tehdään hyvää väärällä, ajallisilla lahjoilla, rikkauksilla ja varallisilla. Sitten hän kehotti hankkimaan ystäviä. Sellaisia ystäviä, jotka voivat ottaa teidät iankaikkisiin majoihin. Ja mistä ne löytyvät, kuulkaa ystävät, joilla on itsellään iankaikkinen maja, ja jotka voivat tarjota toiselle ihmiselle majaa. He ovat uskovaisia ihmisiä.

Jumalan valtakunnan kansalaiset, joilla on täällä ihan omaa majaa. Sitten siellä taivaassa Jeesus on lähtenyt ja sanoi, että siellä on paljon huoneita, siellä on monta huonetta. Kyllä nämä menevät ja valmistan teille sijaa. Ne ovat täällä saattamassa meitä ja sitten siellä se riemuitseva seurakunta tulee ottamaan meitä vastaan. Kun kaikki se, mitä tässä ajassa me saamme käyttää, jää tänne ja kuoleman katkaisee kaikki siteet.

Mutta jos olemme uskovasti, niin meillä on omasta, ja se on aivan omakohtainen. Kukaan ei voi uskoa toisen puolesta, vaan ihan itse omakohtaisesti olla uskomus. Ja sitä omakohtaista suuta Jumalan aarretta ja lahjaa, joka on Jumalan valtakunta, joka omistetaan uskon kautta, niin se on sitä ihan omaa, jota ei oteta pois meiltä, kun me ylitämme sen kuoleman rajan. Me uskovaisena Jumalan valtakunnan kansalaisena pukeudumme sitten katoamattomuuteen, kun tämä maallinen majamme puretaan täällä pois. Ja me saamme uuden kirkastetun ruumiin, elämä Jumalan valtakunnan kansalaisena jatkuu.

Miten se epärehellinen taloudenhoitaja sitten niitä ystäviä tekisi? Se teki väärällä mammonalla ja millä tavalla hän teki? Sillä tavalla, että hän lensi toisten velkuja. Sillä oli sata velkaa, niin istupa tuohon ja kannan kahdeksankymmentä. Se oli hyvillään, kun putosi velkataakka niin paljon, että kahdeksankymmentä.

Toiselle sanoi, että paljonko on velkaa, niin sataa tynnyrää viljaa, sillä jolla oli öljyä, niin viisikymmentä. Oli viljaa, niin kahdeksankymppiä. Kumpikin oli hyvillään, kun velkataakka väheni. Kaiken tämän hän teki isännän lastin. Jeesus sanoo, että se on toisen omaisuutta. Se toinen, jonka omaisuudella me täällä liikumme ja elämme ja ajamme komeilla autoilla, niin se on meille lainaa, se on Jumalan siunaamaa meitä. Sillä me toimimme täällä.

Meillä on itse kullekin annettu toiselle viisi talenttia, toiselle kaksi talenttia ja toinen yksi talentti. Näillä meidän pitää tehdä kauppaa. Ei se ole oikein, että se yksi talentti kaivetaan maahan ja minä en tee mitään. En ole ainakaan Jumalan valtakunnan hyväksi. Siinä kävi huonosti.

Mutta Jeesus lähetti omat opetuslapsensa julistamaan kaikille ihmisille sumeilematta kaikki synnit anteeksi, ei ainoastaan, että hän saa puolet velastaan, joka on isännälle eli Jumalalle, puolet synneistä, vaan hän kehotti opetuslapsia julistamaan kaikille ihmisille kaikki synnit anteeksi. Jumalan omaisuus ei kuulkaa vähene sillä, että vaikka annettaisiin kerralla kaikkien maailman ihmisten kaikki synnit anteeksi, ja Jeesus itse lupasi, että sen laskun maksan minä, kolvataan keskimääräisellä ristillä.

Selvisivät minä, että. Tänä aamuna kirkossa oli kanssa hieman jännitteinen tilanne tekstissä. Jeesus tuli kotikirkkoonsa, ja hänelle annettiin tehtäväksi lukea teksti, ja hän piti sen johdosta saarnan.

Ihmiset ensin ihastelivat sitä. Sitten kun he oivalsivat, tämä Jeesus todella sanoi. Hän näin juristi evankeliumia, armon sanoja. Mutta katsokaa, kun evankeliumilla on se ominaisuus, että vaikka me julistamme rauhaa ja rauhan sanomaa, he julistuvat meille sormin. Jos evankeliumi ei saa ihmisiä parantumaan, niin se pahentaa.

Ja jotka eivät parane, niin loukkaantuvat. Kyllä se on kuulkaa tänäkin päivänä sillä tavalla, että jos sanomme oikein mukavalle tuttavalle ihmiselle, että eikö sinun pitäisi tehdä parannusta, niin ei se ole ihan varmaa, että se paennut ja loukkaantuu. Minä muistan montakin sellaista. Minä koitin oikein hirveästi sanoa, etteikö sinun pitäisi tehdä parannusta, niin se ihminen syvästi loukkaantui, että minä kun mukaan en kelpaa. Totta kai kelpaan, mutta kun ihmisen pitäisi tehdä, kaikkien pitäisi tehdä kaikkialla parhaaksi, ei siitä ole kysymys. Mutta kyllä se banaanus saarna loukkaa ihmisiä, mutta sille ei mahda mitään.

Maailman alusta maailman loppuun. Jumalan valtakunnan ja maailman valtakunnan välillä on raja. Sillä rajalla käydään taistelua. Kalske kuuluu ristinrintamalle. Raskaasti siellä taistellaan.

Totuuden ja valheen henki valtamittelevat siellä viikkoa. Jeesus julisti armon sanaa, ja ne oivalsivat nuo kuulijat. Ne kotikylän miehet ja naiset, mitä se sanoo. Sanaako se kuulkaa ihan tosissaan, että tämä kirjoitus on tänä päivänä käynyt toteen? Kyllä se sanoo niin.

Ja Jeesus sen sitten vahvisti, niin ne suuttuivat, ne loukkaantuivat, ne ihan raivostuivat. Seuraava aste oli se, että ne kävivät kimppuun, niistä tuli väkivaltaisia. Seuraava vaihe oli se, että ne ajoivat Jeesuksen kirkosta ulos. Seuraava vaihe oli se, että ne aikoivat tappaa Jeesuksen. Tämän ketjun Herran apostolit joutuivat elämässään kovin.

Nyt kun luen tämän seuraavan tekstin, tämän selittämiseen ei kovin paljoa jää aikaa, mutta se ei ole tarvettakaan varmaankaan, koska tämäkin on hyvin jännitteinen teksti, hirveän vaikea teksti, vahva keino, käy kohti meitä itse kutakin. Ei tarvitse sormella näyttää toista. Se puhuttelee meitä itse kutakin. Niin huonosti onnistuneita uskonvaisiamme olemme, ettei ole mitään muuta kerskaamisen mahdollisuutta kuin se, minkä Paavali neuvoi, että joka kerskaa, niin kerskatkoon herrassa. Kun enkäpä mitä Sarkeen seurakunnalle, minkälaisen kirjeen Jeesus lähetti.

Hän saneli tämän kirjeen. Kirjeen lähettäjä oli kyllä juhlallinen, niin juhlallinen, että tällä Johanneksella ei tahdo löytää oikein sanoja miten kuvata, kun hän näki näyn siellä pakkauksessa, joskus yhdeksänkymmentäviisi tienoilla jälkeen Kristuksen syntymän keisari Domindionoksen aikana, kun hän oli tulivuoren runtelemalle saarelle lähetetty vankisiirtolaan. Kirjojen lähettäjällä, jonka Johannes näki, oli kasvot jotka loistivat, kuten aurinko vähän niin kuin kirkastusvuodella Pietarin Jaluch ja Johannes Netyllä. Koko hänen olemuksensa ja vaatteet loistivat, ja siellä oli pitkä, ylimmäisen papin hieno puku. Leveä kultainen vyö oli siinä vyötäisillään.

Hänen kädessään oli kultainen kynttilänjalka. Tai siis hän käveli vielä seitsemänhaarisen kultaisen kynttilänjalan keskellä, kulki siellä. Ja sitten hänen kädessään oli seitsemän tähteä. Näin komean näyn se oli. Tämä Jeesus, jonka aikoinaan profeetta Jesaja näki Jerusalemin temppelin täyttävän mahtavuudellaan ja loistollaan, sanelee kirjeen.

Kuunnelkaa minkälaisen kirjeen. Tämä on muodoltaan, rakenteeltaan ja pituudeltaan oikein tyypillinen sen ajan kirje. Ne olivat yleensä näin lyhyitä. Me olemme tottuneet siihen, että Paavali kirjoittaa pitkiä kirjeitä ja Raamatun kirjat ovat pitkiä kirjeitä, mutta ei niin pitkiä kirjeitä normaalisti lähetetty. Ne olivat tarkoitettu saarnaksi.

Saardeksen seurakunnan enkelille kirjoita. Näin sanoo hän, jolla on Jumalan seitsemän henkeä ja seitsemän tähteä. Minä tiedän sinun tekosi. Sinä olet elävien kirjoissa, mutta sinä olet kuollut. Herää ja vahvista sitä, mikä vielä on jäljellä, sitä, mikä jo oli kuolemaisillaan.

Olen havainnut, että tekosi eivät täytä minun Jumalani vaatimusta. Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan. Tarkkaa sitä, jätä parannus. Ellet ole hereillä, minä tulen kuin varas. Yllätän sinut hetkellä, jota et aavista.

Muutamia sinulla sentään on Sardeksessa, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan. He saavat käyskennellä minun seurassani valkeissa vaatteissa. He ovat sen arvoisia. Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni isäni ja hänen enkeliensä edessä, jolla on korvat kuulla, mitä Henki sanoo seurakunnille. Eikö ollut vakavaa puhetta?

Jeesus saneli seitsemän kirjaa elämänsä aikana täällä maan päällä. Hän ei kirjoittanut yhtään kirjettä, mutta jotakin pientä kirjoitti Jerusalemin temppeliin pölyiselle kivetykselle. Sitä on parituhatta vuotta pohdittu, mitä hän kirjoitti. Mutta nyt meillä on hänen sanelunsa mukaan kirjoitettuja kirjeitä täällä luettavana seitsemän kappaletta. Niissä on erikoinen piiri.

Ensinnäkin se, että ne on seitsemälle seurakunnalle kirjoitettu. Ilmestyskirja kuvaa sitä kokonaisuutta, johon kuuluu seitsemän seurakuntaa. Se on siis vertauskuvallinen, symbolinen kuva koko elävän Jumalan seurakunnasta täällä maan päällä, mutta se on osoitettu sinne nykyisen Turkin läntiseen osaan, Aasian rannalle, ja se reitti, joka lähtee Epesosta liikkeelle, on pituudeltaan suurin piirtein kaksisataa kilometriä. Se etenee näiden kirjeiden järjestyksessä, kun postinkantaja kulkee siellä reitillä tuon ajan roomalaisten rakentamia valtateitä pitkin. Ne kirjeet piti lukea seurakunnassa, ne olivat lyhyitä.

Kuitenkaan, että seitsemälle Aasian seurakunnalle kirjoitetaan kirje, ja ne seitsemän Aasian seurakuntaa, paikalliset seurakunnat, yhdessä muodostavat elävän Jumalan seurakunnan. Siitä Jeesuksen Matteuksen evankeliumissa kertomaan, Pietarille lausumaan ja opetuslapsille lausumaan lupaus kertoo. Se on nykyisessä Raamatussa käännetty tämän tekstin mukaisesti ihan hyvin, kun siellä sanotaan, että sinä olet Pietari ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Kun siinä käytetään sanaa kirkko, niin sillä tarkoitetaan niitä kaikkia seitsemää seurakuntaa, kaikkia Jumalan seurakuntia kaikkialla täällä maailmassa. Ne yhdessä muodostavat sen seitsemänhaaraaisen kultaisen kynttilänjalan, joka seisoi vuosisatoja Jerusalemin temppelissä kunniapaikalla, ja niissä lampuissa paloi ikuisen tulen, kunnes tuli päivä, jolloin Jerusalemin temppelin historiaan vedettiin se viiva tämän jälkeen, eikä enää mitään tästä ollut käytettävissä.

Seitsenhaaranen kynttilänjalka Jerusalemin temppelissä oli kuva tästä Jumalan lasten yhteydestä ympäri maailmaa. Ja sitten sanotaan, että näitä kirjoittaa hän, jolla on Jumalan seitsemän henkeä. Siellä jokaisessa seurakunnassa sitä seurakuntaa hallitsi Pyhä Henki. He olivat kultaisia. Tällaisena pitäisi elävän Jumalan seurakunnan näkyä meille silloin, kun uskon silmissä on näkökyky.

Se on niin kuin kultainen kynttilänjalka ja se muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden. Ja siihen kuuluvat kaikki Jumalan lapset. Eikö ole erikoista? Vaikka Jeesus käyskenteli koko ajan, sillä oli ne seitsemän henkeä, joka tarkoitti, että yksi sama Pyhä Henki on joka paikassa ja hän hallitsee Pyhän Henkensä kautta seurakuntia. Hän on paimenut.

Kuitenkin niin oli, että kun hän lähetti ja saneli kirjeen seitsemälle Aasian seurakunnalle, näistä seitsemästä vain kaksi seurakuntaa oli sellaisia, joille hänellä ei ollut suhteen sanaa. Kaikkiaan muita seurakuntia ja niiden enkeleitä, eli sananpalveluita, Jeesus puhuttelee henkilökohtaisesti. Sananpalveluita, ja hänen välityksellään ne sanat tarkoitettiin jokaiselle seurakunnan jäsenelle. Niin vain kaksi näistä seurakunnista tässä yhteisessä kokonaisuudessa oli sellaisia, joita ei tarvinnut nuhdella, neuvoa, opettaa ja rankaista lainaan vanhan käännöksen mukaista apostolin Paavalin neuvoa, saarnaa, sanaa, pidät päälle sekä sopivalla skittää, sopimattomalla ajalla. Nuhtele, neuvo, rankaise ja opeta tämän vanhan käännöksen mukaan. Se on ihan hyvin sanottu. Tätä Pyhä Henki arvioiittensa kanssa harjoittaa tämänkin päivän.

Se on meille hirveän lohdullista, että silti, vaikka niin paljon vikoja löytyi näissä viidessä seurakunnassa, joille kirje lähetettiin, niin se oli vielä kuntainen kynttilänjalka, jonka kuntaisen kynttilänjalan keskellä Jeesus kulki ja Jeesus halusi Pyhän Hengen kautta sitä ohjata ja neuvoa. Kaksi niistä oli sellaisia, jotka olivat eri yhteisön huolestuttavassa tilassa, siis kaksi seurakuntaa tuossa suuressa kokonaisuudessa olivat hengellisesti erittäin vahvassa tilanteessa. Kaikkein vakavin tilanne oli SARVEn seurakunnassa siitä syystä, että tuon SARVEn seurakunnan keskuudessa vallitsi sellainen huolettomuus, välinpitämättömyys ja valvomattomuus, vaikka ne olivat olleet jo neljäkymmentä vuotta useammassa, tai ehkä juuri siitä syystä. Että Jeesuksen täytyy niille sanoa, että tilanne on nyt sellainen, että nyt on tullut, että on tullut, että on tämän päivän teema.

Ja siksi tämä kiire sellainen, että siksi on aika, jolloin Jeesus tahtoo tehdä tilin teon ja tarkastuksen, että tälle hommalle pannaan jossakin vaiheessa piste. Ja nyt teille annetaan vielä mahdollisuus. Se on mahdollisuus, ja mahdollisuus on se, että teette parannuksen. Kaikki annetaan vielä anteeksi ja kaikki on korjattavissa, kun teette parannuksen. Hätä sinä ja vahvista niitä, jotka ovat kuolemaan, sillä on niitä muitakin, mutta se edellyttää tältä sananpalvelijalta, että hänen täytyy ensin herätä ja häneen on tehtävä parempi.

Hän ei ole valvovassa sieluntilassa. Se salaa hänen sieluunsa ja elämäänsä hiipinyt synnin turvallisuus. Tekstistä selvästi näkyy, että se ei ole niin julkista, että se olisi voitu muut puuttua. Se on salaista sydämen synnin turvallisuutta ja suostumista siihen. Tästä ehkä johtuukin sitten se, että Saardesin seurakunnassa elettiin kaikki noin neljäkymmentä vuosikymmentä melko rauhallista aikaa.

Sieltä ei Raamattu jäänyt jälkiä, oikeastaan minkäänlaista vainoista, eikä siellä oikeastaan jäänyt paljon jälkiä sisäisistä riidoista. Kaikki olivat niin kuin hällä väliä. Se oli selvä merkki valvomattomuudesta. Mutta oli siinä se lohdullinen asia, että eihän sielläkään seurakunnassa sentään tilanne niin huono ollut, etteikö Jeesus kun tekee tarkastusmatkan, jos käytämme lainauksessa tällaista Visitaakion-nimitystä, josta etsiikö aika toveen, niin oli pieni joukko, jolle Jeesuksella heilu huomasivat, jotka valvoivat. Täällä sanotaan, että muutamia sinulla sentään on Saarlisessa, jotka eivät ole tahranneet vaatteita.

Kaikille oli neljäkymmentä vuotta sitten, kun olivat tehneet parannuksen, kaikille oli annettu valkoiset vaatteet. Se pitkä valkoinen vaate on kotoisin taivaasta ja se on pyhien vanhuuskausi. Mutta sitten osa oli käynyt valvomattomaksi. Jeesus toistaa usein opetuslapsille, että minkä minä sanon teille, minä sanon kaikille, että valuhkaaja. Mitä se tämän valkoinen tarkoittaa, eihän sitä teille tarvitse opettaa. Uskovaiselle ihmiselle on ihan selvä asia, että sitä ei kysy uskomassa, jos ei ahkeroi valvoa, että synti ei saa voittaa sydäntä.

Jos synnin luvallisuus voittaa ihmisen sydämen, niin tullaan pian siihen tilanteeseen, joka oli Sar-Keksen seurakunnan henki. Salaas, poistetaan syntiä, se ei ole vielä näkyvää. Mutta sitten voi käydä niin, että jos tämmöinen synnin luvallisuus jatkuu pitkään, niin Jeesus sanoo, että tulen äkkiä niin pian, ettet sinä huomaakaan.

Kuivunut oksa tässä viinipuussa, niin se katkeaa. Jeesus itse katkaisi oksan siellä ehtoollispöydässä, kun hän viimeisen kerran puhutteli Juudas Iskariot ja tiesi, mitä Iskariot olivat tekemässä.

Kun hän ei siitä rakkauden puhuttelusta ottanut vaavia, hän katkaisi oksan ja sanoi, että minkä teet, tee sen pian, ja se oli kohtalokaslause. Hän meni ulos ja osasi yö. Se oli kuivattunut oksa, joka irtosi siitä elävästä viiniköynnöksestä. Näin siinä käy, jos synnin luvallisuus voittaa ihmisen. Salainen tai sitten vähän rohkeampi.

Herää. Käsisit itse ensin parantuneet. Ja kun olet tehnyt itse, niin rupea herättelemään niitä ja vahvistamaan ja neuvomaan niitä toisia. Kyllä se kuuluu uskovaisen ihmisen elämään, että neuvokaa toinen toistanne niin kauan kuin sanotaan tänä päivänä, ihan Kristuksen tulemisen asti. Semmoista on Jumalan lasten perheen elävässä Jumalan seurakunnassa.

Näin ystävät, joita me olemme täällä saaneet, ja joilla olemme ikuinen maja omistuksessa, tukevat toinen toisiaan matkalla taivaan kotiin, ja ne toiset ystävät, jotka ovat jo lähteneet, ovat siellä vastaanottamassa meitä. Muista kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan. Tarkkaasi tämä, ja tämä annettiin. Annettiin vielä mahdollisuus. Etsikön aika oli selvästi.

Kun kuulet Jumalan äänen, älä malta sydäntäsi vaan tee parannus, sillä Jumala ei nuhtele ihmistä iankaikkisesti, koska ihminen on vanha ja sitä varten on Jumalan seurakunnassa rikki, jos on tullut sellaisia syntejä, jotka ovat taakkana omalle tunnolleen ja uskomisellesi. Etsitään sopiva rippi-isä tai äiti ja tunnustakaa toinen toisillenne teidän syntinne, niin hän on uskollinen ja vanhurskas niin, että hän antaa teille synnit anteeksi ja puhdistaa teidät kaikesta vääryydestä.

Eivät nämä armoneuvot ole elävässä Jumalan seurakunnassa vanhentuneet. Ellet ole hereillä, ellet sinä elä valvomaan, niin minä tulen kuin varas. Ylläkään sinut hetkellä jotain, että aavistit ja ihminen ei huomaakaan, että hän on humpsahtanut sellaiseen hengelliseen pimeyteen, ettei ikipäivänä olisi uskonut, että niin joskus elävässä uskossa ollut ihminen on voinut niin totaalisesti uskon asioissa pimentyä.

Muutamia sinulla on sentään, taikka niin sentään Sarviksessa, jotka eivät ole tahranneet vaatteita. Syntitahraa näitä vaatteita. Sitä on paljon keskusteltu siitä, että voiko vanhurskauden vaate tahraantua, kun lauletaan Siionin laulustakin, ettei siinä löydy ryppyä eikä mitään saastaa. Ei varmasti löydy Kristuksen valmistamassa vanhurskaudessa ryppyä eikä saastaa. Mutta sitten se voi tahraantua näköjään matkalla meidän omien syntien ja rikkomusten tähden.

Sen takia sitä vaatetta pitää peseskellä matkavaelta. Se on se nimi, josta sitä yleensä sitten käytetään, kun puhutaan omantunnon puhdistamisesta. Nämä ovat niitä, jotka ovat suuresta vaivasta tulleet ja ovat vaatteensa Karitsan veressä valaisseet. Se jopa voittaa saa ylleen valkeat vaatteet. Tämä pieni joukko, joka täällä, se oli vähemmistönä tässä, kaikkialla muualla siis enemmistönä, kaikkialla muualla se oli vähemmistönä.

Se jopa voittaa saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isän ja hänen henkensä edessä, jolla on korvat, se ulkoa, mitä henki seurakunnalle sanoo. Kukaan meistä ei voi täällä kepskailla eikä osoittaa sormella toisin. Mutta jokaisella on ajankohtaista puhua siirtämistä. Jeesus puhui uskossa valvomisen tärkeydestä, niin ettei maailman rakkaus tai synnin luvallisuus saa voittaa sydäntä. Salainen tai julkinen. Näinä me haluamme uskoa.

Jääkää uskomaan kaikki synnit anteeksi ihan turvallisesti. Ihan kaikki synnit anteeksi. Herran Jeesuksen nimessä ja kallis sovintoveressä. Jeesuksen nimessä veressä on kaikki synnit anteeksi. Jeesuksen nimessä veressä on synnit anteeksi.

Kaikki synnit ovat anteeksi, anteeksi Herra Jeesuksen nimessä veressä. Ei tarvitse tunnon takaa alla täällä vaihertaa, kun saa kaikki mitä tuntoa painaa, odottaa armon pohjattomaan mereen. Ja saan laulaa jinnöllä on kirjoittajan tavoin: Nyt vapaahan olen synninhuollon. Antakaa mullekin kaikki synnit ja epäilykset anteeksi. Näin haluamme yhdessä taivaltaa. Taivaan kotia kohti.

Rukoilemme. Herra siunaa meitä ja varjele meitä. Herra kirkastakoon meille kasvosi ja ole meille armollinen. Herra käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.