Kesäseurat/Seurapuhe Pateniemen RY:llä 13.08.2023 14.45

Hiljennymme vielä ennen iltaseurataukoa tämän päivän aiheen äärellä. Ja luen tämän päivän ensimmäisen vuosikerran epistolatekstin, ja se on Ilmestyskirjasta: kirje Sardeksen seurakunnalle.

Eilen meillä oli täällä tekstinä semmoinen teksti, joka oli hieman jännitteinen siitä syystä, että Jeesus kertoi häkellyttävän vertauksen. Hän kertoi vertauksen talousrikollisesta, ja se, mikä siinä oli häkellyttävää, oli se, että hän kehui tämän epärehellisen taloudenhoitajan viisautta, ja se on sitten hämmästyttänyt pari tuhatta vuotta ihmisiä. Ja joka kerta, kun se teksti otetaan ja siitä veljet puhuvat, niin siinä on vähän niin kuin ymmällään sen tekstin äärellä.

Siinä oli tietty jännite siinä tekstissä, että miten on mahdollista, että Jeesus kehuu epärehellisen taloudenhoitajan viisautta, siis talousrikollisen? Ja me yritimme sitä eilen selvittää, ja siinä meni aikaa nelisenkymmentä minuuttia. Katoitteko te kellosta? Tuliko siitä selvyyttä?

Ja minä toistan pikkusen siitä ne keskeisimmät asiat. Soppiiko?

Miksi Jeesus kehui sen epärehellisen taloudenhoitajan viisautta? Jeesuksen mielestä hän toimi viisaasti. Niin, siinä oli Jeesuksen oman selityksen mukaan. Mehän voimme selittää Raamattua tilanteen mukaan, ja monesti ne selitykset osuvat ihan oikeaan ja rakentavat Jumalan seurakuntaa ja puhuttelevat ulkopuolella olevia ja kutsuvat ihmisiä armollisesti parannuksen askelille, vakuutuksena ja vakuuttaen siitä, että kaikille annetaan kaikki synnit anteeksi. Joka vain haluaa uskoa, niin varmasti synnit annetaan anteeksi. Sitä varten Jumalan valtakunta täällä julistaa evankeliumia.

Jeesus itse kertoi yhden ainoan selityksen, miksi hän asettaa malliksi tämän epärehellisen taloudenhoitajan viisauden. Muistatteko, mikä se Jeesuksen selitys tähän asiaan on? Meillehän ei aina kelpaa Jeesuksen selitys, vaan me luulemme, että me tiedämme asian paremmin ja osaamme sen selittää paremmin. Se on erehdys.

Jeesus selitti siihen yhden syyn, ja se syy oli se, että se epärehellinen taloudenhoitaja toimi viisaasti siksi, että se sillä väärällä mammonalla, siis maallisella rikkaudella ja omaisuudella, jota Jeesus nimitti vääräksi mammonaksi sen vuoksi, että se ei ole kestävää. Jos ihminen turvaa siihen rikkauteen, niin se ei ole kestävää. Sen turva loppuu heti, kun työsuhde loppuu. Sehän oli se vertauksen idea. Ja se työsuhde loppui, kun se isäntä käski tuoda tilikirjat ja antoi kenkää: sinä et enää toimi minun taloudenhoitajana. Se loppui. Sitä ei enää ollut käytettävissä.

Ja sehän tarkoitti sitä, että jos me turvaamme elämässämme ajalliseen mammonaan, joka tarkoitti siis rahaa, varallisuutta, ammattitaitoa, älykkyyttä, viisautta, tietoa tai mitä tahansa, mitä ihminen siis ihan oikeasti täällä maailmassa tarvitsee tullakseen toimeen, joka on ihan tarpeemme. Itse asiassa sen käyttäminen ei sinänsä ole mitenkään väärää, mutta siitä tulee väärä silloin, kun tämä kaikki maallinen hyvä elämä, menestys elämässä, korkeat opit, varallisuus, jota on hankkinut, tai mikään muu tahansa lahja tai lahjakkuus, joka ihmisellä on, jos se tulee niin tärkeäksi, että uskomisen asiat jäävät toissijaiseen asemaan, niin siitä on tullut epäjumala ja siksi sitä nimitetään vääräksi mammonaksi.

Ja tämä taloudenhoitaja, se oli tämän maailman ihminen, niinhän Jeesus sanoi. Siksi se oli niin rikollinen. Ei kaikki tämän maailman ihmiset suinkaan ole mitään rikollisia. Siellä on yhtä rehellisiä ihmisiä paljon kuin mekin olemme. Se on ihan selvä, mutta sellaisia talousrikollisiakin löytyy nykyaikanakin.

Niin hän käytti sitä omaisuuttaan häikäilemättä omaksi edukseen ja hankki sillä itselleen ystäviä. Ja tässä on se jutun pointti. Hän hankki itselleen ystäviä sillä väärällä mammonalla, ja tämä oli se asia, josta Jeesus sanoi, että minä sanon teille: hankkikaa te itsellenne ystäviä väärällä mammonalla.

Mutta ei jättänytkään asiaa siihen. Sitä ei saa hankkia epärehellisesti, mutta siihen saa ja tulee ja on oikein käyttää niitä ajallisia rikkauksia, joita Jumala on ihmisille antanut. Jos lainaa apostolin sanoja, niin tehkää hyvää kaikille ihmisille. Se ei aina kaadu esteeksi sille, etteikö se ihminen, jolle me teemme hyvää, nöyrry parannukseen mieluummin kuin se, että jos me teemme hänelle pahaa. Ei Jeesus koskaan opettanut, että hyvää tekemällä niitä ihmisiä tehdään uskovaisiksi, mutta Jumalan rakkauskin vetää ihmisiä parannukseen.

Tehkää hyvää väärällä, siis ajallisilla lahjoilla ja rikkauksilla ja varallisuudella. Ja sitten hän kehotti hankkimaan ystäviä, sellaisia ystäviä, jotka voivat ottaa teidät iankaikkisiin majoihin. Ja mistä ne löytyy, kuulkaa, semmoiset ystävät, joilla on itsellään iankaikkinen maja ja jotka voivat tarjota toiselle ihmiselle majaa? Ne ovat uskovaisia ihmisiä, Jumalan valtakunnan kansalaisia, joilla on täällä ihan oma maja. Ja sitten siellä taivaassa Jeesus on lähtenyt ja sanoi, että siellä on paljon huoneita. Siellä on monta huonetta, mutta minä menen ja valmistan teille sijan. Ne ovat täällä saattamassa meitä, ja sitten siellä se riemuitseva seurakunta tulee ottamaan meitä vastaan.

Kun kaikki se, mitä tässä ajassa me saamme käyttää, jää tänne ja kuolema katkaisee kaikki siteet. Mutta jos olemme uskomassa, niin meillä on yksi omaisuus, joka on annettu ihan omaksi, ja se on aivan omakohtainen. Kukaan ei voi uskoa toisen puolesta, vaan ihan itse omakohtaisesti olla uskomassa. Ja sitä omakohtaista suurta Jumalan aarretta ja lahjaa, joka on Jumalan valtakunta, joka omistetaan uskon kautta, niin se on sitä ihan omaa, jota ei oteta pois meiltä, kun me ylitämme sen kuoleman rajan.

Me uskovaisina, Jumalan valtakunnan kansalaisina, pukeudumme sitten katoamattomuuteen, kun tämä maallinen majamme puretaan täältä pois ja me saamme uuden kirkastetun ruumiin. Elämä Jumalan valtakunnan kansalaisena jatkuu.

Miten se epärehellinen taloudenhoitaja sitten niitä ystäviä teki? Se teki väärällä mammonalla, ja millä tavalla hän teki? Sillä tavalla, että hän lyhensi toisten velkoja. Sillä oli sata velkaa, niin istupa tuohon ja pannaan kahdeksankymmentä. Ja se oli hyvillään, kun putosi velkataakka niin paljon. Toiselle sanoi, että paljonko on velkaa, niin sata tynnyriä viljaa. Sillä, jolla oli öljyä, niin viisikymmentä; jolla oli viljaa, niin kahdeksankymmentä. Kumpikin oli hyvillään, kun velkataakka väheni.

Ja kaiken tämän hän teki isännän laskuun. Ja Jeesus sanoi, että se on toisen omaisuutta. Ja se toinen, jonka omaisuudella me täällä liikumme ja elämme ja ajamme komeilla autoilla, niin se on meille lainaa. Se on Jumalan siunaamaa meille. Sillä me toimimme täällä.

Meille on itse kullekin annettu toiselle viisi talenttia, toiselle kaksi talenttia ja toiselle yksi talentti, ja näillä meidän pitää tehdä kauppaa. Ei se ole oikein, että se yksi talentti kaivetaan maahan ja minä en tee mitään, en ainakaan Jumalan valtakunnan hyväksi. Sille kävi huonosti.

Mutta Jeesus lähetti omat opetuslapsensa julistamaan kaikille ihmisille sumeilematta kaikki synnit anteeksi. Ei ainoastaan, että hän saa puolet velastaan, joka on Isännälle eli Jumalalle, anteeksi, puolet synneistä, vaan hän kehotti opetuslapsiaan julistamaan kaikille ihmisille kaikki synnit anteeksi.

Ja Jumalan omaisuus ei kuulkaa vähene sillä, että vaikka annettaisiin kerralla kaikkien maailman ihmisten kaikki synnit anteeksi. Ja Jeesus itse lupasi, että sen laskun maksan minä Golgatan keskimmäisellä ristillä.

Selvisikö tämä nyt tän?

Tänä aamuna kirkossa oli myös hieman jännitteinen tilanne tekstissä, kun Jeesus tuli kotikirkkoonsa, ja hänelle annettiin tehtäväksi lukea teksti, ja hän piti sen johdosta saarnan. Ja ihmiset ensin ihastelivat sitä. Ja sitten kun ne oivalsi, mitä Jeesus todella sanoi, hänhän julisti evankeliumia, armon sanoja.

Mutta katsokaa, kun evankeliumilla on se ominaisuus, että vaikka me julistamme rauhaa ja rauhan sanomaa, he julistavat meille sodan. Jos evankeliumi ei saa ihmisiä parantaa, niin se pahentaa. Ne, jotka ei parane, ne loukkaantuvat.

Kyllä se on kuulkaa tänäkin päivänä sillä tavalla, että jos me sanomme oikein mukavalle tuttavalle ihmiselle, että eikö sun pitäisi tehdä parannus, niin ei se ole ihan varma, etteikö se pahennu ja loukkaannu. Minä muistan montakin semmoista. Mä koitin oikein sievästi sanoa, etteikö sinunkin pitäis parannus tehdä, niin se ihminen syvästi loukkaantui: että minäkö muka en kelpaisi? Totta kai kelpaat, mutta kun ihmisen pitäis tehdä, kaikkien pitäisi tehdä kaikkialla parannus. Ei siitä oo kysymys.

Mutta kyllä se parannussaarna loukkaa ihmistä. Sille ei mahda mitään. Maailman alusta maailman loppuun, Jumalan valtakunnan ja maailman valtakunnan välillä on raja. Ja sillä rajalla käydään taistelua. Kalske kuuluu ristin rintamalla. Raskaasti siellä taistellaan. Totuuden ja valheen henkivallat mittelivät siellä mittaa.

Kun Jeesus julisti armon sanaa ja ne oivalsivat, nuo kuulijat, ne kotikylän miehet ja naiset, mitä se sanoo? Sanooko se kuulkaa ihan tosissaan, että tämä kirjoitus on tänä päivänä käynyt toteen? Kyllä se sanoo niin, ja Jeesus sen sitten vahvisti, niin ne suuttuivat, ne loukkaantuivat, ne ihan raivostuivat. Ja seuraava aste oli se, että ne kävivät kimppuun. Niistä tuli väkivaltaisia. Ja seuraava vaihe oli se, että ne ajoivat Jeesuksen kirkosta ulos. Ja seuraava vaihe oli se, että ne aikoivat tappaa Jeesuksen.

Tämän hetken Herran apostolit joutuivat elämässään kokemaan.

Nyt kun mä luen tämän seuraavan tekstin, tämän selittämiseen ei kovin paljon jää aikaa, mutta ei tarvettakaan varmaankaan, koska tämäkin on hyvin jännitteinen teksti ja hirveän vaikea teksti ja vakava, käy kohti meitä itse kutakin. Ei tarvitse sormella näyttää toista. Se puhuttelee meitä itse kutakin.

Niin huonosti onnistuneita uskovaisia me olemme, ettei ole mitään muuta kerskauksen mahdollisuutta kuin se, minkä Paavali neuvoo, että joka kerskaa, niin kerskatkoon Herrassa.

Kuunnelkaapa, mitä Sardeen seurakunnalle, minkälaisen kirjeen Jeesus lähetti. Hän saneli tämän kirjeen.

Kirjeen lähettäjä oli kyllä juhlallinen, niin juhlallinen, että tällä Johanneksella ei tahdo löytyä oikein sanoja, miten kuvata, kun hän näki näyn siellä Patmoksessa joskus yhdeksänkymmentäviiden tienoilla jälkeen Kristuksen syntymän, keisarin Domitianoksen aikana, kun hän oli tuonne tulivuoren runtelemalle saarelle lähetetty vankisiirtolaan.

Niin, sillä kirjeen lähettäjällä, jonka Johannes näki, sillä oli kasvot, jotka loistivat niin kuin aurinko. Vähän niin kuin sillä kirkastusvuorella Pietari, Jaakob ja Johannes näkivät. Ja sitten kaikki, koko hänen olemuksensa loisti ja vaatteet loisti. Ja sillä oli sellainen pitkä ylimmäisen papin hieno puku ja leveä kultainen vyö oli siinä vyötäisillään, ja hän käveli siellä seitsenhaaraisen kultaisen kynttilänjalan keskellä, kulki siellä, ja sitten hänen kädessään oli seitsemän tähteä. Näin komea näky se oli!

Ja tämä Jeesus, jonka aikoinaan profeetta Jesaja näki Jerusalemin temppelin täyttävän mahtavuudellaan ja loistollaan, sanelee kirjeen. Ja kuunnelkaapa, minkälaisen kirjeen.

Tämä on muodoltaan, rakenteeltaan ja pituudeltaan oikein tyypillinen sen ajan kirje. Ne olivat yleensä näin lyhyitä. Me olemme tottuneet siihen, että Paavali kirjoittaa pitkiä kirjeitä, ja Raamatun kirjat ovat pitkiä kirjeitä, mutta ei niin pitkiä kirjeitä normaalisti lähetetty. Ne oli tarkoitettu saarnaksi.

"Sardeksen seurakunnan enkelille kirjoita. Näin sanoo hän, jolla on Jumalan seitsemän henkeä ja seitsemän tähteä. Minä tiedän sinun tekosi. Sinä olet elävien kirjoissa, mutta sinä olet kuollut. Herää ja vahvista sitä, mikä vielä on jäljellä, sitä, mikä jo oli kuolemaisillaan. Olen havainnut, että tekosi eivät täytä minun Jumalani vaatimusta. Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan. Tarkkaa sitä ja tee parannus. Ellet ole hereillä, minä tulen kuin varas. Yllätän sinut hetkellä, jota et aavista. Muutamia sinulla sentään on Sardeksessa, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan. He saavat käyskennellä minun seurassani valkeissa vaatteissa. He ovat sen arvoisia. Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeliensä edessä. Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille."

Eikö ollut vakavaa puhetta?

Jeesus saneli seitsemän kirjettä elämänsä aikana täällä maan päällä. Hän ei kirjoittanut yhtään kirjettä, mutta jotakin pientä kirjoitti sinne Jerusalemin temppelin pölyiselle kivetykselle, ja sitä on pari tuhatta vuotta pohdittu, että mitä hän kirjoitti.

Mutta nyt meillä on hänen sanelunsa mukaan kirjoitettuja kirjeitä täällä luettavana seitsemän kappaletta, ja niissä on erikoinen piirre. Ensinnäkin se, että ne on seitsemälle seurakunnalle kirjoitettu, ja täällä Ilmestyskirja kuvaa sitä kokonaisuutta, johon kuuluu seitsemän seurakuntaa. Se on siis vertauskuvallinen, symbolinen kuva koko elävän Jumalan seurakunnasta täällä maan päällä, mutta se on osoitettu sinne nykyisen Turkin läntiseen osaan, Aigeianmeren rannalle.

Ja se reitti, joka lähtee Efesosta liikkeelle, niin se on pituudeltaan suurin piirtein kaksisataa kilometriä, ja se etenee nämä kirjeet järjestyksessä, kun postinkantaja kulkee siellä reitillä niitä tuon ajan roomalaisten rakentamia valtateitä pitkin. Ja ne kirjeet piti lukea seuraavana. No, ne olivat lyhyitä.

Niin, kuvitelkaa, että siis seitsemälle Aasian seurakunnalle kirjoitetaan kirje, ja se seitsemän Aasian seurakuntaa, ne paikalliset seurakunnat yhdessä, ne muodostavat elävän Jumalan seurakunnan.

Ja siitä Jeesuksen Matteuksen evankeliumissa kertoma, Pietarille lausuma ja opetuslapsille lausuma lupaus kertoo. Se on nykyisessä Raamatussa käännetty tämän tekstin mukaisesti ihan hyvin, kun siellä sanotaan, että sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Ja kun siinä käytetään sanaa kirkko, niin sanalla tarkoitetaan niitä kaikkia seitsemää seurakuntaa, kaikkia Jumalan seurakuntia kaikkialla täällä maailmassa, ja ne yhdessä muodostavat sen seitsenhaaraisen kultaisen kynttilänjalan, joka seisoi vuosisatoja Jerusalemin temppelissä kunniapaikalla, ja niissä lampuissa paloi ikuinen tuli, kunnes tuli päivä, jolloin Jerusalemin temppelin historiaan vedettiin se viiva: tämän jälkeen mitään tästä ei ole enää käytettävissä.

Se seitsenhaarainen kynttilänjalka siellä Jerusalemin temppelissä oli kuva tästä Jumalan lasten yhteydestä ympäri maailmaa.

Ja sitten sanotaan, että näitä kirjoittaa hän, jolla on Jumalan seitsemän henkeä. Siis siellä jokaisessa seurakunnassa sitä seurakuntaa hallitsi Pyhä Henki, ja ne olivat kultaisia. Tällaisena pitäisi elävän Jumalan seurakunta näkyä meille silloin, kun uskon silmissä on näkökyky jäljellä. Se on niin kuin kultainen kynttilänjalka, ja se muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden, ja siihen kuuluvat kaikki Jumalan lapset.

Eikö ole erikoista, että vaikka Jeesus käyskenteli koko ajan, sillä oli ne seitsemän henkeä, joka tarkoitti, että yksi sama Pyhä Henki on joka paikassa ja hän hallitsee Pyhän Henkensä kautta seurakuntiaan. Hän on paimen.

Niin, kuitenkin niin oli, että kun hän lähetti ja saneli kirjeen seitsemälle Aasian seurakunnalle, näistä seitsemästä vain kaksi seurakuntaa oli sellaisia, joille hänellä ei ollut nuhteen sanaa. Kaikkia muita seurakuntia ja niiden enkeleitä eli sananpalvelijoita Jeesus puhuttelee ihan henkilökohtaisesti. Sananpalvelijoita, hänen välityksellään ne sanat tarkoitettiin jokaiselle seurakunnan jäsenelle.

Niin, vain kaksi näistä seurakunnista tässä yhteisessä kokonaisuudessa oli sellaisia, joita ei tarvinnut nuhdella, neuvoa, opettaa ja rankaista.

Lainaan vanhan käännöksen mukaista apostoli Paavalin neuvoa: saarnaa sanaa, pidä päällä sekä sopivalla että sopimattomalla ajalla. Nuhtele, neuvo, rankaise ja opeta. Tämä on vanhan käännöksen mukaan, ja se on ihan hyvin sanottu. Tätä Pyhä Henki palvelijoittensa kanssa harjoittaa tänäkin päivänä.

Se on meille hirveän lohdullista, että silti, vaikka niin paljon vikoja löytyi kai näissä viidessä seurakunnassa, joille kirje lähetettiin, niin se oli vielä kultainen kynttilänjalka, jonka kultaisen kynttilänjalan keskellä Jeesus kulki ja Jeesus halusi Pyhän Henkensä kautta sitä ohjata ja neuvoa.

Kaksi niistä oli sellaisia, jotka oli erittäin huolestuttavassa tilassa. Siis kaksi seurakuntaa tuossa suuressa kokonaisuudessa olivat hengellisesti erittäin vakavassa tilanteessa, ja kaikkein vakavin tilanne oli Sardeen seurakunnassa siitä syystä, että tuon Sardeen seurakunnan keskuudessa vallitsi sellainen huolettomuus ja välinpitämättömyys ja valvomattomuus, vaikka ne olivat olleet jo neljäkymmentä vuotta uskomassa. Tai ehkä juuri siitä syystä, että Jeesuksen täytyy niille sanoa, että tilanne on nyt semmoinen, että nyt on tullut etsikkoaika.

Ja sehän on tämän päivän teema ja siksi tämä kirje. Sellainen etsikkoaika, jolloin Jeesus tahtoo tehdä tilinteon ja tarkastuksen, että tälle hommalle pannaan jossakin vaiheessa piste. Ja nyt teille annetaan vielä mahdollisuus, ja se mahdollisuus on se, että te teette parannuksen. Kaikki annetaan vielä anteeksi ja kaikki on korjattavissa, kun teette parannuksen.

Herää sinä ja vahvista niitä, jotka ovat kuolemaisillaan, niitä muitakin, mutta se edellyttää tältä sananpalvelijalta, että hänen täytyy ensin herätä ja hänen on tehtävä parannus. Hän ei ole valvovassa sieluntilassa. Se on salaa hänen sieluunsa ja elämäänsä hiipinyt synnin luvallisuus.

Tekstistä selvästi näkyy, että se ei ole niin julkista, että siihen olisi voitu muut puuttua. Se on salaista sydämen synnin luvallisuutta ja suostumista siihen.

Ja tästä se ehkä johtuukin sitten se, että Sardeksen seurakunnassa elettiin kaikki nuo neljä vuosikymmentä melko rauhallista aikaa. Sieltä ei Raamattuun jäänyt jälkiä oikeastaan minkäänlaisista vainoista, eikä siellä oikeastaan jäänyt paljon jälkiä sisäisistä riidoista. Kaikki olivat niin kuin hällä väliä. Se oli selvä merkki valvomattomuudesta.

Mutta oli siinä se lohdullinen asia, että eihän sielläkään seurakunnassa sentään tilanne niin huono ollut, etteikö Jeesus, kun tekee tarkastusmatkan, jos käytämme lainausmerkeissä tällaista visitaatio-nimitystä, josta etsikkoaika tulee, niin oli pieni joukko, jolle Jeesus ei huomannut. Täällä sanotaan, että muutamia sinulla sentään on Sardeksessa, jotka eivät ole tahranneet vaatteita.

Kaikilla oli neljäkymmentä vuotta sitten, kun he olivat tehneet parannuksen, kaikille oli annettu valkoiset vaatteet, ja se pitkä valkoinen vaate on kotoisin taivaasta ja se on pyhien vanhurskauskaapu. Mutta sitten osa oli käynyt valvomattomaksi.

Jeesushan toistaa usein opetuslapsille, että minkä minä sanon teille, minä sanon kaikille, että valvokaa. Ja mitä tämä valvominen tarkoittaa? Eihän sitä teille tarvitse opettaa. Uskovaiselle ihmiselle on ihan selvä asia, että sitä ei pysy uskomassa, jos ei ahkeroi valvoa, että synti ei saa voittaa sydäntä.

Jos synnin luvallisuus voittaa ihmisen sydämen, niin tullaan pian siihen tilanteeseen, joka oli Sardeksen seurakunnan henki. Salaa suositaan syntiä. Se ei ole vielä näkyvää, mutta sitten voi käydä niin, että jos tämmöinen synnin luvallisuus jatkuu pitkään, niin Jeesus sanoi, että minä tulen äkkiä niin pian, ettet sinä huomaakaan. Ja kuivunut oksa tässä viinipuussa, niin se katkeaa.

Jeesus itse katkaisi oksan siellä ehtoollispöydässä, kun hän viimeisen kerran puhutteli Juudas Iskariotia ja tiesi, mitä Iskariot oli tekemässä. Ja kun hän ei siitä rakkauden puhuttelusta ottanut vaaria, hän katkaisi oksan ja sanoi, että minkä teet, tee se pian. Ja se oli kohtalokas lause. Hän meni ulos ja oli yö. Se oli kuivettunut oksa, joka irtosi siitä elävästä viinipuusta.

Näin siinä käy, jos synnin luvallisuus voittaa ihmisen, salainen tai sitten vähän rohkeampikin.

Herää, tee siis itse ensin parannus. Ja kun oot tehnyt itse, niin rupea herättelemään niitä ja vahvistamaan ja neuvomaan niitä toisia. Kyllä se kuuluu uskovaisen ihmisen elämään, että neuvokaa toinen toistanne niin kauan kuin sanotaan tänä päivänä, ihan Kristuksen tulemiseen asti. Semmoista on Jumalan lasten perhe-elämä elävässä Jumalan seurakunnassa.

Näin, ystävät, joita me olemme täällä saaneet ja joilla on ikuinen maja omistuksessa, tukevat toinen toisiaan matkalla taivaan kotiin. Ja ne toiset ystävät, jotka ovat jo lähteneet, ovat siellä vastaanottamassa meitä.

Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, ja tarkkaa sitä ja tee parannus. Annettiin vielä mahdollisuus. Etsikkoaika oli selvästi.

Kun kuulet Jumalan äänen, älä paaduta sydäntäsi, vaan tee parannus, sillä Jumala ei nuhtele ihmistä iankaikkisesti, koska ihminen on vainaja.

Sitä varten on Jumalan seurakunnassa rippi. Jos on tullut sellaisia syntejä, jotka ovat taakkana omalletunnolle ja uskomisen esteenä, etsitään sopiva rippi-isä tai -äiti ja tunnustakaa toinen toisille teidän syntinne, niin hän on uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa teille synnit anteeksi ja puhdistaa teidät kaikesta vääryydestä.

Eivät nämä armoneuvot ole elävässä Jumalan seurakunnassa vanhentuneet.

Ellet ole hereillä, ellet sinä herää valvomaan, niin minä tulen kuin varas, yllätän sinut hetkellä, jota et aavista, ja ihminen ei huomaakaan, että hän on hompsahtanut sellaiseen hengelliseen pimeyteen, ettei ikipäivänä olisi uskonut, että niin joskus elävässä uskossa ollut ihminen on voinut niin totaalisesti uskon asioissa pimentyä.

Muutamia sinulla on sentään Sardeksessa, jotka eivät ole tahranneet vaatteita. Synti tahraa näitä vaatteita.

Sitä on paljon keskusteltu siitä, että voiko niin kuin vanhurskauden vaate tahraantua, kun lauletaan Siionin laulussakin, ettei siinä löydy ryppyä eikä mitään saastaisuutta. Ei varmasti löydy Kristuksen valmistamassa vanhurskaudessa ryppyä eikä saastaisuutta, mutta sitten se voi tahraantua näköjään matkalla meidän omien syntien ja rikkomusten tähden. Sen takia sitä pitää sitä vaatetta peseskellä.

Matkavaate on se nimi, josta sitä yleensä sitten käytetään, kun puhutaan omantunnon puhdistamisesta. Nämä ovat niitä, jotka ovat suuresta vaivasta tulleet ja ovat vaatteensa Karitsan veressä valaisseet.

Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet. Ja tämä pieni joukko, joka täällä, se oli vähemmistönä tässä. Kaikkialla muualla, siis enemmistönä, kaikkialla muualla se oli vähemmistönä.

Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isän ja hänen enkeliensä edessä. Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.

Kukaan meistä ei voi täällä kerskailla eikä osoittaa sormella toista, mutta jokaiselle on ajankohtaista puhua siitä, mistä Jeesus puhui: uskossa valvomisen tärkeydestä, niin ettei maailman rakkaus tai synnin luvallisuus saa voittaa sydäntä, salainen tai julkisempi.

Näinhän me haluamme uskoa. Jääkää uskomaan kaikki synnit anteeksi ihan turvallisesti, ihan kaikki synnit anteeksi. Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä on synnit anteeksi. Kaikki synnit ovat anteeksi annetut Herran Jeesuksen nimessä ja veressä.

Ei tarvitse tunnon taakan alla täällä vaikertaa, kun saa kaikki, mikä tuntoa painaa, upottaa armon pohjattomaan mereen ja saa laulaa siinä laulun kirjoittajan tavoin: "Nyt vapaa olen synnin, kuolon alta."

Antakaa mullekin kaikki synnit ja epäilykset anteeksi.

Näin haluamme yhdessä taivaltaa taivaan kotia kohti.

Rukoilemme.

Herra, siunaa meitä ja varjele meitä. Herra, kirkasta meille kasvosi ja ole meille armollinen. Herra, käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.