Yhteispyhäkoulu Järvenpään RY:llä 17.09.2023 11.30

Jumalan terve kaikille ja tervetuloa tähän sunnuntaipäivän Pyhäkouluun. Hiljennytään Pyhäkoulun aluksi kiitokseen ja rukoukseen.

Pyhä ja varusmies Jumala, rakas taivaallinen Isä. Kiitämme sinua kaikista ajallisista hyvistä asioista, mitä olet meille antanut. Kiitämme perheestä, ystävistä ja ennen kaikkea me kiitämme sinua pojastasi Jeesuksesta Kristuksesta, jonka olet antanut meille kaikkein tärkeimmäksi lähimmäiseksi tänne maan päälle. Siunaa tämä meidän yhteinen kokoontumisemme.

Aamen.

No niin, niinkuin varmasti kaikki huomaatte, niin ajattelin tämän yhteispyhäkoulun aiheeksi varmasti yhden Raamatun tunnetuimmista kertomuksista, kertomuksen laupiaasta samarialaisesta. En tiedä, voi olla, että teillä on jossakin pyhäkoulussa vastaava aihe ollut. Tämähän oli nimittäin kirkkovuoden pyhän aihe tai yksi Raamatun kohta tuossa, oisko pari kolme viikkoa sitten, mutta ajattelin kuitenkin, että tää on semmoinen hyvä ja tärkeä aihe, erityisesti nyt kun teillä on monella tarhat ja koulut alkanut, niin meidän on hyvä miettiä ja tutkia, että mitä se tuo lähimmäinen tarkoittaa ja erityisesti tämän kertomuksen laupiasta samarialaisesta sen kautta. Tää kertomushan on itse elämän Herran Jeesuksen vertaus erään keskustelun päätteeksi.

Niinkuin tuossa näette, niin jos te osaatte lukea, niin se kertomus löytyy tuosta ja oikeastaan sen kertomuksen johtotähtenä on tuo rakkauden kaksoiskäsky, joka on lopputulos sille keskustelulle, minkä Jeesus käy erään kirjanoppineen henkilön kanssa. Eli tuolla, kun mä oon alleviivannut tuon kohdan, että rakasta Herraa Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Eli siinä on Jeesus kautta Jumalan sanaa opettaa isoja asioita. Mehän emme kukaan halua itsellemme pahaa. Ja sen takia Raamattu opettaa sen, että meidän tulisi rakastaa sitä lähimmäistä niin kuin me rakastamme itseämme.

Mä luen teille nyt tytöt ja pojat. Kuunnelkaapa tarkkaan tuon kertomuksen Raamatun kohdan loppuosaan ja sen jälkeen vähän keskustellaan ja käydään sitä läpi.

Jeesus vastasi hänelle näin: Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät siihensä ja jättivät hänet henkihieveriin.

Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen, kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi. Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja siteitä.

Sitten hän nosti miehen uhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi seminaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.

Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi on ryöstetyn miehen lähimmäinen? Lain opettaja vastasi: Se, joka osoitti hänelle laupeutta. Jeesus sanoi: Mene ja tee sinä samoin.

No niin, tää kertomus siis tästä laupiaasta samarialaisesta sijoittuu tuonne Israelin maalle.

Ja varmasti kaikki lapset tiedätte, missä Israel on suurin piirtein. Sehän on se alue, missä Jeesus syntyi ja vaikutti elämänsä ajan. Tuolla ylhäällä oikealla on kuva Jerusalemista. Se Jerusalem oli todella tai on edelleenkin erittäin korkean kukkulan päällä tai voisi sanoa vuoren, lähes kahdeksansataa metriä korkealla meren pinnasta.

No sitten sieltä lähtee ja lähti silloin, varmasti tänä päivänä on paljon parempi tieverkosto, mutta tuohon aikaan, mihin tämä meidän kertomus sattui tai ajoittuu, niin lähti sellainen vaarallinen polku, hyvin jyrkkä mäki laskeutumaan alas, noin kolmenkymmenen kilometrin päähän olevaan Jerikon kaupunkiin.

Ja niinkuin tuossa näätte, tuo kaksisataaviisikymmentä miinus tarkoittaa, niin se oli kaksisataaviisikymmentä metriä vielä merenpinnan alapuolella tuo Jerikon kaupunki. Elikkä se oli todella jyrkkä se lasku sieltä kaupungista, Jerusalemin kaupungista tuonne Jerikoon. Siihen aikaan tuo oli muutenkin sen lisäksi, että se oli vaikeakulkuinen tuo polku, niin se oli vaarallinen liikkua. Siellä polun varrella saattoi joutua maantierosvojen ryöstömäksi, ja niinhän tässä kävi myös tälle meidän kertomuksen henkilölle. No, niin kuin jo tuossa kerroin, niin tämä kertomuksemme henkilö joutui siellä eräiden miesten ryöstettäväksi.

Sitten siinä häntä samaa tietä kulki kohti Jerusalemia ensin pappi. Mitä se pappi teki? Silvia. Menikö sen aika ajoin? Juuri näin, tuo pappi ei pysähtynyt tuon ryöstetyn kohdalle vaan jatkoi matkaan.

Raamattu puhuu, että hän väisti tuota ja jätti tuon ryöstetyn henkilön tuonne tienvarteen. No mitäs se teki tuo leeviläinen? Muistaako joku muu? Mitä se tuo leeviläinen teki? Pysähtyikö se hoitamaan tuota?

No Lilja. Ei! Leeviläinenkään ei pysähtynyt hoitamaan tuota, vaan hänkin käveli ohi. Tuo leeviläinenhän oli sellainen kirkon palvelija, papihan me kaikki tiedetään, niillä on liperit kaulassa ja se oli menossa pitämään jumalanpalvelusta. Tuo leeviläinen oli sellainen ihminen, joka meni avustamaan tuossa jumalanpalveluksessa.

Voisi sanoa, että tämän päivän oisko tuntio tai joku tämmöinen ihminen. No sitten viimeisenä tuli paikalle tuo samarialainen ja ennen kuin mietitään tuosta samarialaisista, mitä hän teki, niin nuo samarialaisethan olivat semmoisia vähän hyljeksittyjä ihmisiä. Eli nämä juutalaiset, jotka olivat valtaväestönä tuolla alueella, niin eivät oikein pitäneet näitä samarialaisia minkäänlaisina ihmisinä vaan vähän syrjivät heitä. Vois ajatella, että samalla lailla kuin meillä saattaa tänä päivänä jotkut ihmiset, esimerkiksi pakolaisiin, suhtautua syrjivästi. Nuo juutalaiset eivät oikein halunneet olla missään tekemisissä noitten samarialaisten kanssa ja ne olivat vähän niin kuin elivät omissa oloissaan eikä missään tapauksessa tuolla Jerusalemin kaupungissa.

No mitä se tuo samarialainen sitten teki tälle ryöstetylle? Kuuliko joku muukin täältä eturivistä? Kuuluukohan tuo muu? Noni, oletpa hyvä. Se auttoi tätä.

Joo, tuo samarialainen auttoi ryöstettyä ja vähän niin kuin tuossa kuvassakin näkemään, se oli tuommoisella johdolla, oisko tuo juhla-aasi, niin se oli sillä liikenteessä ja se pysähtyi auttamaan ryöstettyä. Ja tuossa on lyhyesti tiivistetty ja kerrottu, mitä se teki tuolle henkilölle. Raamattu ei sinänsä tarkasti kerro, että mitä kansalaisuutta tuo haavoitettu henkilö ryöstetty oli, mutta voimme olettaa, että kun se tuolta Jerusalemista lähti kohti sinne Jerikoa, niin se oli juutalainen ihminen. Eli se oli juuri sellainen ihminen, jotka olivat halveksivasti suhtautuneet näihin samarialaisiin, ajatelkaa. Mutta silti tuo samarialainen oli sellainen ihminen, että se ei voinut kävellä tuon loukkaantuneen ja pieksetyn ja ryöstetyn miehen ohi, vaan hän halusi auttaa sitä.

Ja niin kuin tuossa kerrotaan, että hän voiteli öljyllä ja viinillä tuon loukkaantuneen haavat ja sitten sitoi ne haavat. No mitäs muuta se teki? Osa te ette osaa lukea, mutta te kuuntelitte tuolta kertomusta, niin mitä muuta se teki tuo samarialainen tuolle ryöstetylle miehelle? Mitäs se teki? Herran.

Joo se nosti tuon miehen tuonne loukkaantuneen ja ryöstetyn miehen tuonne aasin selkään ja vei majataloon. Se oli niin, häntä niin kävi sääliksi tuo ryöstetty mies, että hän halusi auttaa ja viedä tuon henkilön turvaan, ettei se uudestaan joudu ryöstetyksi.

Ja sitten vielä, kun hän vei sen majataloon, niin apu ei vielä jäänyt siihen, vaan kun hän oli saanut sen majatalon, jossa häntä ryöstettyä pidettiin huolta, niin kun hän lähti sieltä pois, niin hän jätti rahaa sinne majatalon isännälle, että se voi hoitaa ryöstettyä vielä enemmän. Ja vielä lupasi, että kun hän palaa sinne takaisin, niin hän antaa vielä lisää, jos se on kuluttanut siellä enemmän.

Eli tällä tavalla tuo samarialainen, hyljeksitty ihminen, halusi kohdella ryöstettyä ihmistä, vaikka jos te ajattelette, niin kuin äsken käytiin läpi, niin tuo ihminen oli varmasti vähän suhtautunut pohjimmiltaan nuivasti näihin samarialaisiin ihmisiin.

Tässä on myös sillä lailla, tässä kertomuksessa hengellinenkin kuva, ja olette varmasti tytöt ja pojat ja me kaikki kuulleet, että tässä on myös uskonelämän kannalta aivan keskeinen asia, kun te muistatte, että tuo Jerusalemin kaupunki kuvaa monessa kertomuksessa Jumalan valtakuntaa.

Tässä on myös kuva siitä, kuinka tuo mies, joka lähti tuolta Jerusalemista, lähti synnin houkuttelemana kohti Jerikon kaupunkia, joka oli tuohonkin aikaan vähän semmoinen synnynnällinen kaupunki. Ja se tuolla matkalla sitten häneen tarttui syntihaavoja.

Sitten tämä samarialainen kuva tässä kertomuksessa: usko vaihtaa ihmistä itse asiassa. Se kuvaa elämän Herraa Jeesusta, joka auttaa aina, kun ihminen joutuu synnin haavojen tai kompastuu synnin haavoihin, niin kuin tällekin oli käynyt.

Tuo majatalo on kuva meille Jumalan valtakunnasta, eli siitä valtakunnasta, jonka keskellä mekin saamme tänä päivänä asua. Ja sitten nuo kaksi rahaa, denaaria, kaksi denaaria kuvaa myöskin hengellistä kuvaa, armoa ja totuutta.

Eli tekin tytöt ja pojat, kun joudutte syntiin tai me jokainen joudumme syntiin, niin meillä on täällä majatalossa, Jumalan valtakunnassa, kaksi hoitopenniä: armo ja totuus. Ja se armo on se evankeliumi, jota me saadaan joka päivä aina uudestaan ja uudestaan uskoa omalle kohdalle.

Tänäkin päivänä, tässä pyhäkoulussa, niin te saatte kaikki uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliista sovintoverestä.

Mutta tuo toinenkin hoitopenni on sillä lailla tärkeä, jos te vaikka näette koulussa tai tarhassa, että joku toinen kiusaa jotakin toista, niin kannattaa totuudessa lähestyä sellaista ja sanoa, että tuo ei ole oikein, ei kannata kiusata ketään.

Eli se tarkoittaa sitä, että me totuudessa rakastamme toinen toistamme ja sitten tuolla armolla, eli evankeliumilla, saarnamme synnit anteeksi Jeesuksen nimestä ja veressä. Ja sitä me saamme joka päivä, ei lopu täällä majatalossa tuo evankeliumin sanoma koskaan.

No sitten aivan kuin yhteenvetona tästä kertomuksesta, me voisimme vetää, että tuolla samarialaisella olisi Kristuksen mieli. Vaikka se ihminen, joka oli siellä polun varrella, joutunut ryöstettäväksi, vaikka se ei sinänsä hyväksynyt tuota samarialaista ihmistä, niin hän halusi kaikesta huolimatta auttaa ryöstettyä ihmistä.

Se oli siis lähimmäinen tuolle samarialaiselle miehelle. Mekin varmasti jokainen saamme rukoilla, että meilläkin olisi tuollainen Kristuksen mieli, että me haluaisimme auttaa ihmistä, lähimmäistä, koulukaveria, tarhakaveria silloin, kun sillä on hätä.

Ja se, mikä on erittäin tärkeää, on meidän jokaisen muistaa, että kaikki ihmiset on Jumalan luomia ja jokainen ihminen täällä maailmassa on meidän lähimmäinen riippumatta siitä, mistä hän on kotoisin, minkä värinen hän on iholtaan tai mitä kieltä hän puhuu ja niin edelleen.

Jokainen ihminen on tärkeä, meidän muistaa, on Jumalan kuva ja Jumalan luoma ja sillä tavalla meille läheinen ihminen. Jokaisella ihmisellä on sama ihmisarvo täällä ajassa.

Valitettavasti me jokainen tiedämme, te lapset tiedätte, että koulussa ja tarhassa tai missä te olettekin, kotonakin, me voimme loukata toista ihmistä. Sen takia meidän on hyvä, ja varsinkin muistuttaa jokainen meille itsellemme tärkeää asiaa, että kaikki ihmiset ovat saman arvoisia. Mutta myöskin muistuttaa sitten jotakin ystävää, jos me näemme, että hän loukkaa jonkun toisen ihmisen ihmisarvoa tai muuten puhuu pahaa siitä. Ja Jeesus, ajatelkaa, muistuttaa, että jopa vaihdokkaatkin ja vihamiehet ovat meidän lähimmäisiämme.

Te muistatte erään tärkeän asian, kun Jeesus oli siellä ristillä. Niin hänhän siellä pyysi Taivaan Isältä, että anna isä heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät. Jeesus rakasti niin paljon jokaista ihmistä täällä maan päällä, että hän jopa niidenkin puolesta pyysi Taivaan Isältä anteeksi, jotka häntä pilkkasivat ja ivasivat siellä ristin, ristin puulla. Tämä kertomushan päättyy siihen, että Jeesus kysyi tältä lainopettajalta, jolle hän tämän kertomuksen kertoi, että kuka näistä kolmesta kulkijasta oli ryöstetyn lähimmäinen. No totta kai se oli se samarialainen, joka teki sen laupeuden työn, eli hoiti tuon ryöstetyn ja vei sinne majataloon.

Tässä on meille kaikille tänäkin päivänä esimerkki siitä, että miten meidän tulisi suhtautua kanssaihmisiin, jokaiseen lähimmäiseen täällä tiellä ja matkalla. Tässä oli tämä Pyhäkoulun aihe Laukiasta samarialaisesta ja nytkin on vielä lupa jäädä pyhäkoulun päätteeksi uskomaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja minä haluan omallekin kohdalle kysyä, että saanko minäkin jäädä uskomaan omat synnit anteeksi. Näin haluan yhdessä teidän kanssanne uskoa ja hiljennytään sitten pyhäkoulun päätteeksi loppurukoukseen. Jeesus, lasten ystävä.

Katso meitä pieniä. Siunaa aamu, iltayö. Päivän leikit, kätten työ. Suojaa Jeesus kotia. Ole meidän turvana.

Anna Herra kotiimme joka päivä leipämme. Varjelethan synnistä. Poista mieli ynseä, auta että taivaaseen tämän päivän matkaa teen. Ja lauletaan pyhäkoulun lopuksi sitten virsi neljäsataakolmekymmentäyksi.

Ei mulla unohtunut yksi juttu, ootapa vielä. Muistolause. Se on vähän pitkä, mutta tuota, sanotaanpa kaikki yhteen ääneen vielä. Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella, Jeesuksella oli. Tämä on yksi raamatun kohta.