Seurakuntapäivät/Alkurukous ja alustus Kokkolan RY:llä 24.09.2023 13.04

Kiitos, että isän, pojan ja pyhän hengen nimen laitamme aluksi käsijärjestykseen ja hiljennymme yhteisen kiitoksen ja rukouksen.

Rakas taivaallinen isämme, haluamme kiittää sinua siitä suurimmasta lahjasta, jonka olet uhrannut koko ihmiskunnalle, että sinä annoit ainokaisen poikasi meidän ja kaikkien syntien edestä. Tällä ainoalla uhrilla on maksettu tosiaankin kaikkien ihmisten kaikki synnit. Mutta kaikki ihmiset eivät usko sitä, että näin onnellisesti on tapahtunut. Ei sittenkään, vaikka sinä olet laskenut tänne maan päälle valtakunnan, jonka valtakunnan sisältä edelleen saarnataan tuo sana, tämä on tullut lihaksi. Ja vaikka edelleen tässä valtakunnassa sinä asut henkesi kautta ja tämän valtakuntasi kautta sinä pelastat ja otat turvaan tältä maailmalta.

Meidän rukouksemme on, että jos tässäkin huoneessa ja mahdollisesti kuka tämän sanan kuulee, että pyhä henki olisi avaamassa ja kirkastamassa, mikä valtava apu on siinä ja mikä mahdollisuus on tässä, että on evankeliumin sana edelleen, jota puhtaasti ja oikeasti saarnataan sinun valtakunnastasi. Ja meille, jotka olemme saaneet sinun lapsi olla, kuka syntymästä asti, kuka sitten myöhemmin aikuisannoksen armon kautta, niin sinä hoidat tässä valtakunnassa, tässä armohuoneessa. Ja sinä ruokit niin kuin lintuemopoikasia. Mutta olemme tulleet sinun sanasi äärelle ja yksinkertaisesti pyydämme ja rukoilemme, että sinä olisit siunaamassa tätä puhuttua ja kuultua sanomaa.

Vielä sanomme sinun poikasi opettamin sanoen: Isä meidän, joka olet taivaassa, pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme, ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Minulle annettiin tämmöinen tehtävä, että tullaan tulla suttuna tänne Kokkolaan siio, niin avataan alustamaan keskustelua, että keskustelisimme tämmöisestä asiasta kuin muuttumaton Jumalan sana. Ja olen sitten koittanut tämmöisen työn ja miettiä. Ja tuo Pyykölän Pekka-veli, kun pyysi tätä tähän tehtävään, niin hän kyllä valtavasti helpotti tätä työtä, kun hän sanoi, että sinun ei tarvitse pyörää keksiä, että saat käyttää muun muassa viime suviseurojen alustusta, jossa voi sanoa, että ammattilaisen ihmisen tekemässä alustuksessa käsiteltiin aikain merkkejä, ja siellä oli otsikkona tämmöinen: "Onko ihminen luomistyön ihme?"

Ja minä olen toteuttanut sitten rohkeasti, ei nyt niin, että kokonaan tätä alustusta, mutta kerron aina, mikä on mistäkin lähteestä tähän koottu, tähän alustukseeni. Mutta tämä on semmoisella ajatuksella tehty, että tässä on tätä otsikkoa Muuttumaton Jumalan sana. On mietitty niin, että näkisimme semmoisia reimareita, missä me tällä hetkellä olemme matkalla, ja minkälaisia ajanmerkkejä me näemme ympärillemme. Ja se aivan kuin punainen lanka tässä on tässä tekstissä ja sanomassa se, että Jumalan sana on tosiaan muuttumaton, ja se on vakaa, mutta kyllä aika on muuttuva, ja se on se, joka aivan kuin elää ja liikkuu.

Ja jos lähden tuosta liikkeelle ihan luettuna, olen kirjoittanut, että ei tässä nyt menisi kovin hirvittävän pitkään, enkä usko, että tämä on kovin pitkä. Niin lasten mieliksi laitan tuohon, ja vähän vanhempienkin mieliksi vaihdan kuvaan. Täällä ei olekaan muutama kuva, mutta mä en tiedä, että näettekö te, mitä siinä on. No siinä on hilloja. Eli tämä on ihan oma, tai tämä on minun tai vaimoni ottama kuva tuolta Lapista. Oltiin Norjassa, ja oli semmoinen ihme, että en minä mikään luonnontuntija ole, mutta korkealla ylängöllä oli semmoinen avankolaakso, ja siellä oli vettä siellä laakson pohjalla, mikä on tietenkin luonnollista. Niin semmoiseen paikkaan oli tullut avanko suo, siis kivien päälle. Ja siinä suolla oli, niin kuin näette, niin en minä tiedä näettekö, mutta siinä on vieri vieressä keltaisenaan, ja vielä kypsymättömiä hilloja.

Miksi minä tämän kuvan otin? Eli mä taisin sanoa siellä ihan ääneenkin, meitä oli neljä aikuista, jo tämmöistä varttunutta ihmistä. Niin miten Jumala ilmoittaa itsensä, on se käsittämätöntä, että hän luonnossakin meitä näin voimakkaasti puhuttelee, ja meillähän kävi niin, että me oltiin sähköpyörillä liikkeellä, niin niin se tavara löytyi muovipusseja, ja me keräsimme varmaan neljä litraa tuosta hilloja reppuja. Vaikka emme olleet sen takia siellä liikkeellä.

Mutta miten Jumala ilmoittaa itsensä ja oman pyhän tahtonsa, niin sitä kristinoppi kertoi, että Jumala ilmoittaa itsensä ihmiselle monella tavalla. Jumala kohtaa meidät luonnossa, elämämme kohtaloissa, käännekohtia. Hän puhuu meille omassa tunnossamme, mutta erityisesti Jumala ilmaisee itsensä meille pyhässä, raamatussa ja vapahtajassamme, Jeesuksessa Kristuksessa, eli sanassa.

No, näin yksinkertaisesti tämä teksti käsitteli, että mikä on Jumalan sana. Eli sana tuli, tämä on nyt ihan puhasta raamattua, sana tuli ihmiseksi, on otsikko. Alussa oli sana, sana oli Jumalan luona, ja sana oli Jumala. Jo alussa sana oli Jumalan luona, kaikki syntyi sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä on ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. Sana tuli lihaksi, asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka isä ainolle pojalle antaa. Hän on täynnä armoa ja totuutta. Tämä oli Johanneksen kirjasta.

No vielä tästä sanasta, niin mitä Jumalan sana kertoo meille. Hebrealaiskirja sanoo, Jumalan sana on elävä ja väkevä, ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, ja se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme.

Vielä tästä sanan kaksiteräisestä miekasta ilmestyskirjassa sanotaan: Pergamonin seurakunnan enkelille kirjoita, näin sanoo hän, jolla on kaksiteräinen terävä miekka. Psalmikin kirjoittaa, eli vanhan testamentin kirjatkin kirjoittavat samasta asiasta. Heillä on huulillaan Jumalan ylistys, heillä on kädessään kaksiteräinen miekka.

No tuossa oli tuosta äskeisestä, eli en nyt hoksannut ihan vaihtaa näitä kuvia, mutta tuossa oli päivämieslehdestä lainattu kuva, jossa on meidän sanastamme, siinä on tuo pyhä raamattu tuossa edessä, ja sitten siinä on tuo vauva, joka säteilee, eli siinä on meidän messiaamme.

No sitten joudutte tyytymään tämmöiseen hyvin sotaisaan kuvaan, eli tämä nyt on lainattu museosta, jostakin arkistosta tämmöinen kuva, jossa on miekka. No pojilla saattaa herätä kulmakarvat, että no onpa aika rajun näköinen peli. Tuo on semmoinen jostakin maasta löytynyt, se on niin vanha, että siitä on jo lähtenyt osa raudasta, eikä ole kyllä terävä, mutta voi kuvitella, minkälainen sota-ase tämä on ollut, eli se on kummaltakin syrjältä teroitettu miekka, ja semmoista sanotaan kaksiteräiseksi miekaksi.

Ja nyt raamattu, niin kuin äsken me luimme tuossa, niin monessa kohdassa kertoo tästä kaksiteräisestä miekasta, että sillä on oma tarkoituksensa, eli meillä on täällä taistelu, ei ihmisiä vastaan, vaan sanotaan, että pimeyden henkivaltoja vastaan. Se tarkoittaa, että käytännössä sielun vihollista vastaan. Ja se on vielä liittoutunut meidän oman lihan, ja tosiaan sielun vihollinen, ja tämä maailma, tämmöinen kolmiyhteys, jossa meillä on taistelu.

Sitten seuraavaksi minä lainaan päivämiehen matkaevääksi kirjoitusta, eli tämmöistä blogia, jonka on kirjoittanut semmoinen nuori veli, tai nuorempi veli, Mika Mutanen, ja esimerkiksi eilen, kun me tultiin etelästä lasten luota, niin me kuunneltiin sattumalta tämän saman veljen alustusta, olikohan se Limingan Siionille, sitä voisi muuten kannattaisi kuunnella. Se oli niin elävä ja voimallinen alustus, että se oli mielenkiintoinen.

Mutta tämä veli kirjoittaa päivämiehessä tästä kaksiteräisestä miekasta seuraavasti: Jokin aika sitten keskustelin nuorten kanssa seksuaalisuuteen liittyvistä kysymyksistä. Asiat ovat arkaluonteisia ja kuuluvat yksityiselämän piiriin. Mutta niitä käsitellään roskasti ja ronskisti mediassa ja somessa. Vapaa ja rajoittamaton seksuaalisuus on saanut jalan myös kouluopetuksessa, joten ei ole ihme, jos aihepiiri hämmentää uskovaisia nuoria. Keskustelua tarvitaan, jotta voisimme taistella raamatun vastaisia käsityksiä vastaan. Kokemukseni mukaan monet nuoret ovat olleet yllättyneitä siitä, miten selkeästi Jeesus ja apostolit opettavat näistä asioista raamatussa.

Edellä mainittu aihepiiri kuvastaa sitä, miten Jumalan sana on tärkein taisteluase. Raamatussa Jumalan sanaa verrataan kaksiteräiseen miekkaan. Tällainen ase on useimmille tuntematon, sillä kaksiteräisiä miekkoja ei enää käytetä. Tämän kaikki nykyiset veitset ja työvälineet ovat yksiteräisiä, eli ne ovat teroitetut vain toisesta syrjästään.

Moni ei varmaankaan ole ajatellut, että Suomen poliisin lokossa esiintyy kaksiteräinen miekka, jonka päässä on leijonan kuva. Antiikin aikaan tällaista viiltävän teräväksi teroitettua miekkaa käytettiin taisteluaseena, ja huolimattomasti käytettynä se oli vaarallinen myös sen käyttäjälle. Kuvittele, miten vaarallinen työkalu molemmista syrjistään teroitettu puukko olisi.

Jumalan sanan miekka on terävämpi kuin mikään ihmisen valmistama ase. Se tuo esille kaiken synnin, erottaa lihalliset ajatukset ja tunkeutuu sielun ytimeen asti. Jumalan sanan kaksiteräisessä miekassa on sekä lain että evankeliumin terä. Niitä ei voi käyttää erikseen, vaan toinen terä seuraa aina toista.

Pietarin käyttämä ase Jeesuksen vangitsijoita vastaan oli yksiteräinen, joten siinä oli vain lain pistävä terä. On sanottu, että uskovainen kuulija erottaa evankeliumin ja lainsanan toisistaan, mutta herännyt ihminen voi kokea molemmat terät kipeinä viiltoina. Kun ihminen saa uskon lahjan, evankeliumin terä alkaa hoitaa ja puhdistaa sielua.

Jumalan sana ei ole lelukaupasta ostettu muovinen miekka, jolla kuulijoita läksytellään jatkamaan syntistä elämää. Sen sijaan Jumalan sanan tarkoitus on pistää reikä ihmisen sydämeen, jotta ihminen huomaisi oman syntisyytensä. Vain tätä kautta ihminen voi alkaa etsiä rakastavaa Jumalaa. Lainaus päättyy.

No tuo lainterä, eli kun me puhumme kaksiteräisestä miekasta, niin se toinen puoli on lainterä, jonka tehtävä on herättää ihminen synnistä. Lain tehtävä on herättää paatunut ihminen. Jumala on kirjoittanut kaikkien ihmisten sydämiin jo syntymässä tahtonsa ja lakinsa.

Siitä johtuu, kun esimerkiksi eduskunnassa puhutaan sikiön oikeuksista, asia aiheuttaa selkeästi suuttumusta ja pahennusta sellaisissa henkilöissä, jotka eivät ole uskon näkökulmasta katsomassa tätä elämää. Eli mehän näimme muun muassa viime hallituskauden aikana, tämä hallitus on jo tehnyt isoja päätöksiä, mutta oli monia sellaisia lakeja, joissa tuli keskusteluun vaikka sikiön oikeudet, joita muun muassa uskovaiset kansanedustajat ajoivat, niin se herätti tämmöisissä ihmisissä, jotka eivät esimerkiksi Jumalaan usko, pahennusta.

Ja olisin näkemässä, että siinä on kuva siitä, miksi he suuttuivat, niin siinä on aivan kuva, että myös heillä on oikeudentunto tässä asiassa ja tieto siitä. Eli epäuskoinenkin ihminen tunnistaa suuttuessaan näin, aivan kuin kuun valossa ja hämärästi, mikä on oikein ja mikä väärin. Länsimaiset lait perustuvat Jumalan kymmenen käskyn lakeihin. Niihin on toki tullut paljon lisää, mutta toki paljon hylätty siitä alkuperäisen lain sanomasta ajassamme.

No lain, taikka tämän miekan toinen terä on sitten evankeliumi, ja tuo evankeliumista sanoo raamattu, että se on Jumalan voima, ja se on valo, joka on niin kirkas, aurinkoakin kirkkaampi, että se näyttää pienimmätkin synnit ja virheet. Evankeliumissa on syntien anteeksiantamuksen sanoma, pyhän hengen sanoma, joka tekee eläväksi kuolleen ja virvoittaa väsyneen ja nälkäisen sielun.

Evankeliumin ja uskon siunauksen alla saa joka hetki uskoa kaikki syntinsä anteeksi. Jeesuksen uhri on ainut, mikä kestää Jumalan katseen alla. Ensimmäinen evankeliumi saarnattiin syntiin langenneelle Aadamille ja Eevalle, jonka sanoma oli jotenkin, että on tuleva se, joka rikki polkee käärmeen pään, mutta tuo käärme on pistävä häntä kantapäähän.

Sitten pohdintoja siitä, miten aika on muuttunut. Ja otan itseni tässä aivan komiittatikuksi, eli te näette minut, että tukka on jo harmaa, ja tuossa seuraajia tai joku kysyy sakastissa, että vaan Anttiko se kysyy, että no ootko sinäkin jo eläkkeellä. Tuossa kuluneella viikolla mentiin, oli tämmöinen sisäänpääsy, käytiin tuossa Karavan messuilla, niin kyllä ne ihmiset tunnistavat tuon iän, koska se heti kysyy, että käykö tämmöinen eläkeläislippu. Eli minä olen 60 v.

Mitä minun aikanani on tapahtunut? Mitä minä olen itse kokenut? Tässä on muutamia asioita. Nuoruudessani lähes joka kodista lähti iso joukko lapsia kouluun. Ei ollut isoja eroja, oliko se uskovainen koti vai eri lailla uskova koti, tai ihan niin sanotusti jumalaton koti. Eli siitä on siis aikaa noin 60-55 vuotta, kun sitä koulutaivalta, Kukonkylän sieltä kodista kun lähti, niin sieltä jokaisesta talosta, missä oli lapsia, niin niitä reppuselässä tuli. Se oli hyvin homogeeninen, eli tämmöinen tasalaatuinen se perhe siihen aikaan.

No alkoholi ja huumeet olivat hävettäviä asioita, ainakin maalaisyhteisössä. Toki siellä saatettiin tietää, että jossakin kodeissa oli semmoisia ihmisiä, jotka käyttivät alkoholia, mutta sitä tehtiin piilossa, aivan kuin häveten. Avopareja, mikään me nykyisin lapsenkin tietää, mitä tarkoittaa avopari. Se tarkoittaa, että ei ole menty naimisiin, ei ole Jumalalta haettu vahvistusta sille liitolle, niin siihen aikaisessa meidän kylällä, niin minä en oikeasti tunnista ainottakaan. Ei ainottakaan avoparia. Jos olisi ollut, niin tämä on vähän pahan kuuloinen, mutta niitä olisi sanottu susipariksi. Se oli aivan tämmöinen vähän pilkallinen sanomakio, herätti pahennusta.

No sitten tämmöinen, mistä tuossa jo on tullut viitteitä, eli tämmöiset homo- ja lesbosuhteet sekä kaikenlaiset irtosuhteet koettiin yksimielisesti vääräksi tavaksi elää. Siitä huolimatta, että tällaisia ihmisiä oli silloin, on kaikkina aikoina ollut. Ja raamatun historiakin kertoo tästä, muun muassa Sodoman ja Gomorran kohtaloista kerrottaessa.

No sitten ihminen oli osa luontoa. Näen sen tällä tavalla nykypäivänä. Luontoa kunnioitettiin, mutta ei palvottu. Ennen koira lopetettiin, jos eläin sairastui. Meilläkin se oli, muistan miten nalliniminen koira, kun se tuli vanhaksi, niin se oli isällä vähän tämmöinen, pojat. Ja pojat tiesivät, mitä tehdään. Sitä ei pienemmille lapsille niin kerrottu, että mitä sille koiralle sitten tapahtuuko. Se ei enää kotiutunut. Mutta siitä huolimatta luontoa kunnioitettiin ja osattiin tietyllä tavalla myös pelätä.

No mites tänä aikana, jos katsoo tätä murrosta, mikä minun elämäni aikana on tapahtunut. Avioliittoja edelleen solmitaan jonkun tilaston mukaan noin 20 000 vuodessa. Niistä purkautuu 13 000. Tämä on siis ihan aika tuoretta tietoa.

No avoliittojen pysyvyydestä minä en tiedä, mutta voisin kuvitella, että kuinka paljon löyhempiä ne liitot ovat verrattuna näihin kuitenkin avioliittoon. No sitten Suomen laki hyväksyy tänä aikana homoliitot. Mutta tämä ei näytä riittävän tällaisille ihmisille, vaan halutaan myös, että tällaiset parit siunataan avioliittoon ja halutaan kirkon hyväksyntä. Ja se on tällä hetkellä aivan, josta puhutaan kirkollisessa elämässämme.

No sitten vastikään säädettiin niin sanottu trans-laki. Laki antaa mahdollisuuden vaihtaa sukupuolta sellaiseksi, miten kokee ja tuntee itsensä olevan, riippumatta siitä, kumpi sukupuolen ruumintaan ja kromosomistoltaan. Tuo viime suviseuran alustus puhui näistä asioista paljon, mutta en ole niitä lähtenyt sitten kaikkia tähän kopioimaan.

Huumeista puhutaan nykyisin, että ne eivät olisikaan niin turmiollisia. Välillä on keskusteltu jo siitä, että lievimpien huumeiden myyntiä ja hallussapitoa voitaisiin sallia.

No sitten luontosuhteista. Suhtautuminen lemmikkeihin ja yleensä luontoon monille näyttää, että luonnosta on tullut Jumala. Lapsia ei haluta ottaa vastaan, mutta erilaisia lemmikkejä saattaa olla useita samassa kodissa.

Ehkä tämmöinen erikoisin asia ei varmaan teistä moni huomannut. Viime hallituskaudella oli tämmöinenkin esitys eräältä edustajalta. Lakialoite, että toimeentulotukeen lisättäisiin, pitäisi lisätä oikeus hakea korvausta lemmikin aiheuttamiin kuluihin. Eli yhteisistä varoista pitäisi semmoisille ihmisille, jotka elävät aivanko yhteisillä varoilla, niin pitäisi vielä lemmikkejä huoltaa ja heidän sairauksistaan vastata. En ota kantaa, mutta ainakin mitä keskustelin yhden uskovan kansanedustajan kanssa, piti täysin käsittämättömänä.

No sitten Jumalan sanan pysyvyys ja muuttumattomuus ajasta huolimatta. Miettikääpä sydämessänne, mitä jos Jumalan sana oikeasti muuttuisi koko ajan, ajan ja tapojen myötä. Miltä se tuntuisi? Näinhän kirkossamme on käynyt. Eli evankelis-luterilaisessa kirkossahan on käynyt niin, että siellä on lähdetty tekemään päätöksiä ja säädöksiä ohi Jumalan pyhän sanan.

Tämä nyt on minun päätelmäni, mutta seurauksena on epävarmuutta, toivottomuutta, turvattomuutta. Ja tämmöinen kysymys, että onko milloinkaan ollut näin paljon mielisairauksia? Mielen erilaiset ongelmat ovat enemmistönä esimerkiksi työssä poissaoloissa. Ennen taisi olla tuki- ja liikuntaelinsairaudet isoimmassa osassa.

Mutta lohdutuksena Jumalan sana pysyy muuttumattomana. Vaikka raamatun käännöksiä, esimerkiksi tässä trioraamatussa, on kolme. Niiden kaikkien sanoma on yhtenevä ja oikea pyhän hengen kautta tulkittuna. Ja se on Jumalan pyhän tahto.

Tästä Jumalan sanan pysyvyydestä raamattu vielä kirjoittaa psalmissa: sinun sanas on minun jalkaani kynttilänä ja valkeus teilläni. Jesaja kirjoittaa: ruoho kuivettuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti.

Sitten Jesaja kirjoittaa: minä vannon itse kauttani ja minun suustani on vanhuksen sana käyvä ulos ja sen pitää vahvana pysymän. Minulle pitää kaikki polvet kumartaman ja kaikki kielet vannottaman.

Pietari kirjoittaa ensimmäisessä kirjessään: mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti ja on se sana, joka teidän seassanne saarnattu on. Vielä psalmi 19: Herran sana on puhdas ja aito ja se pysyy iäti. Herran säädökset ovat lujat, ne ovat oikeita kaikki.

Sitten minä nyt lopuksi lainaan tätä. Aika pitkästikin luen vähän toista sivua tästä puhujankokouksen alustuksesta, joka on myös ollut näkyvillä päivämieslehdessä. Sen takia lainaan tätä. Ensinnäkin minulla on siihen lupa, niin kuin kuultiin. Ja sitten alustuksen pitäjä oli, ymmärtääkseni, niin kuin sanoinkin ammattilainen, että on aivan kuin isompi näkemys myös koulutuksensa kautta. Seppo Parkkilakas oli hänen nimensä muistaakseni.

Avioliitosta. Tänä vuonna vanhuskasten lepoon päässyt rakas veljemme Matti Taskila lausui elokuussa 2020 kirkolliskokouksen täysistunnossa seuraavasti: Vihkimiskäytäntöön liittyen kirkko voi vihkiä ainoastaan miehen ja naisen avioliittoon. Tässä suhteessa kirkolla voi olla vain yksi linja. Minulle keskustelu avioliitosta ei ole tasa-arvo- tai ihmisarvokysymys. Kysymys on uskollisuudesta Jumalan sanalle.

Sitten jatkuu: Jokainen ihminen joutuu tekemään elämässään valintoja hyvän ja pahan välillä. Kyse on kilvoittelusta ja hyvän oman tunnon säilyttämisestä. Hetero-, bi- tai homoseksuaalisen käyttäytymisen toteuttaminen elämässä on ihmisen oma valinta. Uskon lahjana saatu pyhä henki ohjaa kristittyjä oikeisiin ratkaisuihin.

Ymmärrämme, että poikkeava sukupuolinen identiteetti tai seksuaalinen suuntautuminen on koettelemus, jonka kanssa ihminen voi joutua taistelemaan vuosikymmenten ajan. Kumpa siinäkin vaikeassa asiassa sellaisen lähimmäisen elämässä saisi tapahtua Jumalan tahto ja hän saisi säilyttää puhtaan oman tunnon.

Erityistä taitoa kysytään silloin, kun uskonvelinä tai sisarina kohtaamme tuollaisen koettelemuksen kanssa elävän ihmisen. Saamme siinäkin rukoilla taivaalliselta isältä ymmärrystä ja oikeita sanoja rohkaisemaan Jumalan sanan mukaiseen elämän valintoihin.

Jeesuksen opetus avioliitosta on kuvattu Markuksen evankeliumissa. Hänen luokseen tuli myös fariseuksia, jotka häntä koetellakseen kysyivät, saako mies hylätä vaimonsa? Hän vastasi heille, mitä Mooses on siitä säätänyt? He sanoivat, Mooses antoi meille luvan kirjoittaa erokirjan ja hylätä vaimon.

Silloin Jeesus sanoi, te olette kovasydämisiä, siksi hän laati teille sen säännöksen. Mutta maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole vain kaksi.

Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako? Kun he olivat keskenään, opetuslapset kysyivät uudestaan tätä asiaa. Jeesus sanoi heille: Se, joka hylkää vaimonsa ja menee naimisiin toisen kanssa, on aviorikkoja ja tekee väärin vaimoaan kohtaan. Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, hänkin tekee aviorikoksen.

Jeesuksen opetuksen perusviesti on siis selvä. Ihminen ei saa erottaa sellaista, jonka Jumala on yhdistänyt.

Toisena asiana hän käsitteli aborttia. Vuonna 2021 tehtiin Suomessa noin 7600 raskauden keskeytystä, eli aborttia. Ja lukumäärä on koko maailmassa vuosittain noin 73 miljoonaa aborttia.

Luterilaisessa kirkossa esiintyy ajatusta, että lainsäädäntöön perustuva oikeus aborttiin on ihmisoikeus. Vanhollislehtarilaisen kristillisyyden kanta aborttiin on selkeän kielteinen. Äidin kohdussa oleva elämä on arvokas ja suojeltava aivan alusta lähtien.

Abortissa ei ole kyse pelkästään raskauden keskeytyksestä, vaan elämän päättämisestä, johon ihmisillä ei ole oikeutta. Hannan kiltosvirressä sanotaan: Herra lähettää kuoleman, antaa elämän, vie alas tuonelaan ja nostaa sieltä.

Yhteiskunnassa tulisi keskustella enemmän syntymättömän lapsen oikeudesta elämään. Se on todellinen ihmisoikeuskysymys. Samalla myönnämme, että joskus, onneksi harvoin, voidaan joutua äärimmäisen vaikeiden eettisten valintojen eteen.

Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun raskaana olevan äidin henki on vaarassa. Eli kysymys on tilanteesta, jossa uhkana on menettää joko äidin tai kohdussa olevan sikiön henki. Tällöin lääketieteen etiikan lähtökohta on suojella äidin elämää.

Ja viimeisenä lainauskohtana lyhyt otsikko, eutanasia. Suomen lääkäriliitto, tämä on vaan aivan kuin loppupäätelmä, en sitä koko asiaa tässä kerro. Suomen lääkäriliitto ei kannata aktiivisen eutanasian laillistamista Suomessa.

Lääkäriliiton mukaan lääkärien tehtävä käyttää nykylääketieteen mahdollisuuksia kärsimyksen hoitoon, eikä hoitojärjestelmän puutteita tule korjata eutanasian avulla. Lääkärien kriittinen kanta on hyvin ymmärrettävissä.

Myös kirkkokunnat suhtautuvat kriittisesti aktiiviseen eutanasiaan. Evankelis-luterilaisen kirkon katekismuksessa viidennen käskyn selityksessä sanotaan: jokainen ihmisen elämä on Jumalan lahja ja sellaisena arvokas.

Kristittynä uskomme Jumalan sanaan perustuen, että jokainen ihminen syntyy tähän maailmaan Kristuksen lunastamana. Koko elämämme, mukaan lukien sen alku ja loppu, ovat luojamme tiedossa ja hänen vallassaan. Lainaus päättyy.

Lopuksi itse muistelen puhujankokouksen keskusteluita. Taisi olla ensimmäinen keskustelija, joka sai puheenvuoron, niin toi esille tämmöisen asian, että meilläkin on uskovaisina oikeus puolustaa sitä kantaamme, mitä pyhä henki johdattaa mieleemme.

Toki sävyisästi, kuten Pietari siitä kirjoittaa, käyttäen sanaa hiljaisuudella ja pelvolla. Ei meidän tarvitse hävetä sitä elämää, mikä on Jumalan tarkoittama ja hänen tahtonsa. Emme me kuitenkaan taistele ihmisiä vastaan, vaan pimeyden henkivaltoja vastaan.

Olemmehan taivaan isän asialla, hänen lähettiläitään niin kotona kuin sen ulkopuolella. Evankeliumi on ruokamme, ja se on ainoa mahdollisuus, että pääsisimme iankaikkiseen elämään. Meillä on tämä iankaikkinen, muuttumaton sana käytettävissämme, ja tämä sana ei muutu, koska se on taivaasta lähetetty.

Tässä se nyt lyhykäisyydessä, tai minulta jo meni ajantaju sekaisin, että menikö siinä sitten kauan, mutta se mitä Jumala antoi ilmoitusta, mutta kyllähän sitä aina tämmöisen pyhän Jumalan sanaa alla itsensä kokee täysin kelvottomaksi. Ennen kaikkea syntiseksi haluan kysyä vielä, että jaksatteko sisaret ja veljet vielä minua siunata ja antaa syntejä anteeksi.

Myös teille rakkaat kuulijat, jos Jumalan sana sai koskettaa, niin tälläkin lailla lupaa jäädä uskomaan, pyytämättäkin ja pyytäen kaikki synnit saa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Tuossa osa näistä keskustelukysymyksistä siitä suviseura-alustuksesta, muun muassa tuo ensimmäinen kysymys ihmiselämän arvo, jos siitä halutaan pohtia.

No sitten tämä erilaisuuden huomioiminen, niin täytyy sanoa, että esimerkiksi omassa elämässä törmäsin lähiaikoina. Otan yhden esimerkin, josta tosi paljon on kyllä nykyisin kristillisyydessä puhuttu, niin yksinäisyys. Miten voi Jumala koetella tämmöisellä asialla, että aivan kuin ei löydy ystävää läheisluotettua.

Ja siitä tulee semmoinen kierre. Täytyy sanoa, että siitä on kyllä ihan oma kohtaistakin kokemusta silloin nuorena. Ja sanon teille nuorille, että kun te olette tänne tullut, niin tekisi mieli kysyä, että moniko teistä varmisti kaveriltaan, että tuletko sinä? Siihen aikaan se oli paljon vaikeampaa. Se piti soittaa, ja isä ja äiti kuuli sen puhelun, koska se puhelin oli kaikkien keskellä.

Mutta minä en tahtonut uskaltaa muuten lähteä niin, että tiesi, että siellä on tuki ja turva mukana, joko seuroissa tai tämmöisissä keskustelutilaisuuksissa.

No sitten tuokin on tuo usko ja järki, niin se on sieltä suviseura-alustuksen tiimoilta. Mutta siinähän se meillä taistelun paikka on, eli uskon ja järjen taistelu. Uskon vastakohtahan ei ole järki, vaan se on epäusko.

Sitten vielä tuohon, josta jo puhuin tuossa tekstissä, niin kristityn suhtautuminen luontoon, että minkälainen luontosuhde meillä olisi oikein ja kohtuullista olla.

Ja vielä viimeisenä, mitä tarkoittaa tänä aikana, olemme maailmassa, mutta emme maailmasta.

Kiitoksia kärsivällisyydestä. Kiitos.