Pookiseurat/Seurapuhe Muhoksen RY:llä 08.10.2023 17.01

Armo, laupeus ja rauha lisääntyköön meille meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta.

Vanhan testamentin tuomarien kirjassa kerrotaan värikäs tapahtuma, kuinka Gideon saa kutsun Herran työmieheksi. Minä luen puheenjohdannoksi täältä tuomarien kirjan luvusta kuusi ensimmäiset jaetut puheenjohdannoksi.

Israelilaiset rikkoivat Herraa Jumalaansa vastaan, ja Herra jätti heidät midianilaisten armoille seitsemäksi vuodeksi. Midianilaiset ahdistivat Israelia ankarasti, ja siksi israelilaiset joutuivat tekemään vuorille turvapaikoikseen onkaloita, luolia ja varustuksia. Aina kun he olivat kylväneet viljan, tulivat midianilaiset, amalekkilaiset ja itäisen autiomaan paimentolaiset, ja alkoivat hyökkäillä heidän kimppuunsa. He pystyttivät leirejään israelilaisten maahan, ja tuhosivat sadon Gaasan liepeille saakka, ja ryöstivät kaikki lampaat, naudat ja aasit, niin ettei israelilaisille jäänyt henkensä pitimeksi mitään syötävää.

Viholliset tulivat maahan karjoineen ja telttoineen, kuin heinäsirkkalauma. Heitä ja heidän kameleitaan oli lukematon määrä, ja maahan tunkeutuessaan he hävittivät kaiken. Näin israelilaiset joutuivat midianilaisten ahdistamina suureen kurjuuteen, ja he huusivat avukseen Herraa. Aamen.

Tämä Vanha testamentti tunnetaan kirjana, joka kertoo paljon tapahtumia Israelin kansan historiasta. Mutta Vanha testamentti ei ainoastaan kerro historiaa, vaan tahtoo meidän sisäistävän sen, että tähän on usein kätketty esikuvia. Siitä neuvosta, miten Jumala tahtoo meidän luottavan hänen lupauksiinsa. Hän ohjaa ja opettaa meitä näiden tapahtumien kautta, niin tässäkin tuomarien kirjan kohdassa.

Tämä lukemani teksti ajoittuu siihen Israelin kansan vaiheeseen, jolloin korpivaellus oli juuri päättynyt. Ja kansa oli asettunut Kanaanin maalle. Ja tässä tilanteessa oli kansalla kyllä ollut aihetta kiitokseen ja elävän Jumalan palvelukseen. Mutta näin ei tapahtunut.

Luin tekstiksi aivan kuin johdannon, jota seuraa mielenkiintoinen ja monivaiheinen tapahtumajakso. Tämä kuvaa sitä, miten Jumala kärsivällisesti opettaa, opastaa lapsiaan uskomaan ja viemään evankeliumin työtä maailmassa eteenpäin. Käymme läpi näitä tapahtumia sen verran, kun Jumala näkee hyväksi.

Nimittäin tämä Gideon, josta tämä kirja kertoo, on tämän Jumalan puhuttelun ja kouluttamisen keskeinen henkilö. Täällä saman luvun 11. jaksossa sanotaan, että kun Israelin kansa oli rukoillut tai huutanut Jumalan puoleen hädissään, niin Herran enkeli tuli Ofraan ja asettui suuren puun alle, joka kasvoi Apiesvinläisen sukuun kuuluvan Joaksen maalla.

Tämä Joaksen poika Gideon oli juuri puimassa vehnää viinikurnassa, pitääkseen viljan piilossa midianilaisista. Tuossa veljen puheessa äsken kuulimme, että on aika tyypillistä, että kun me rukoilemme Jumalaa, niin kuin tässäkin tapahtui, niin se Jumala ei välttämättä vastaakaan siihen rukoukseen niin kuin me haluamme tai kuvittelemme.

Tässä kerrotaan, että Herran enkeli tuli Ofraan. Me olemme oppineet kuulemaan ja näkemään ja lukemaan, että Herran enkeli voi olla erilaisessa hahmossa. Tässä veljen puheen alla kuulimme, kuinka kirkkauden henkiolento enkeli lähestyi Korneliusta. Ymmärtäisin, että tässä oli kuitenkin profeetta, niin kuin täällä meidän lukemassamme tekstissä sanottiin, että kun kansa huusi apua, niin Jumala lähetti profeetan.

Ja tämä onkin mielenkiintoinen Jumalan tapa kasvattaa ja kouluttaa ja puhutella ihmisiä. Tämä Herran enkeli oli siis täällä tammen alla, suuren puun alla. Ja hän ilmestyi tälle Gideonille ja sanoi: "Herra olkoon sinun kanssasi, sinä urhea soturi." Tämä tervehdys oli aika hämmentävä. Tuli mieleen tuo Marian kohtaama henkiolento enkeli Gabriel. Eikö siinäkin Maria kokenut, millainen tämä tervehdys oli?

Herra ilmestyi tosiaan Gideonille ja sanoi: "Herra olkoon sinun kanssasi, sinä väkevä sotamies." Tällä uudessa käännöksessä sanotaan, että Herra on kanssasi, sinä urhea soturi. Ja aivan oikein Gideon vastasi: "Voi Herrani, jos Herra todella on meidän kanssamme, niin miksi kaikki nämä onnettomuudet ovat kohdanneet meitä?" Ja Gideon muistelee, että missä ovat kaikki hänen ihmetyönsä, joita isämme aina puhuivat kertoessaan, kuinka Herra toi meidät pois Egyptistä.

Herra on nyt hylännyt meidät ja jättänyt meidät midianilaisten armoille. No näinhän se tässä näyttää tapahtuneen, kun midianilaiset saivat kokea tällaisen kohtalon. Mutta Herra tiesi, mikä oli syy. Siellä tosiaan lukemani tekstin alussa sanotaan, että israelilaiset rikkoivat Herraa vastaan ja Herra lähetti heidät midianilaisten armoille seitsemäksi ajaksi.

Ja nyt Jumala haluaa tämän syyn perusteella puhutella nimenomaan Gideonin kautta kansaa. Silloin Herra katsoi häneen ja sanoi tuolle Gideonille: "Käytä tätä voimaa, joka sinussa on. Mene ja pelasta Israel midianilaisten käsistä. Minä lähetän sinut." Tämä rohkaiseva puhe, jota täällä vanhan käännöksen puolella sanotaan, että Herra käänsi itsensä hänen puoleensa ja sanoi: "Mene tässä väkevyydessä."

Eikö ole, veljet, jotka puhujan tehtävään olette kutsuttu, niin tuttua tämä? Tämä estely, mitä sitten Gideonkin vielä tämän päälle sanoi, kun tuntuu, että omat voimat ja ymmärrys ja Jumalan sanan tuntemisen määrä on niin vähäistä, että ei tähän tehtävään pysty lähtemään.

Herra vaan, Herra enkeli, taikka tässä varmaankin tämä profeetta sanoi, että mene siinä väkevyydessä. Mene ja pelasta Israel midianilaisten käsistä. Minä lähetän sinut. Tässä se on se suuri turva, mihinkä me saamme jokainen omassa elämässämme turvautua Jumalan lapsina, kun saamme uskoa, että Jumalan tietämättä ei mitään pahaa meille tapahdu.

Mutta Gideon vastusti. Hän vastasi hänelle: "Herrani, kuinka minä voisin pelastaa itseni Israelin? Minähän olen Manassen heimon vähäpätöisintä sukua ja olen perheen nuorin." Näin se on. Kyllä se tuntuu, että toiset olisivat tähän tehtävään sopivampia.

Ja tosiaan nämä suuret epäilykset, että Jumala on nyt sallinut tämmöisen koettelemuksen. Miten tästä päästään eteenpäin? Tuohon, mitä se, että Gideon olisi mahdollisesti omasta mielestä ajatellut, että miten Jumalan pitäisi auttaa. Kyllähän ne tulee mieleen juuri nämä ekyyttistä lähtemisen ja korpivaelluksen suuret ihmeet.

Kun siellä yritettiin Punainen meri ja saatiin kalliosta vettä ja oli viiriäisiä ja monenlaisia ihmeitä, joita Jumala antoi. Kyllä kaikki Gideonkin ajatteli, että joku tämmöinen se pitäisi tapahtua, mutta Jumalalla oli toiset suunnitelmat.

Herra sanoi hänelle: "Kun minä olen sinun kanssasi, sinä kukistat midianilaiset aivan kuin vastassasi olisi yksi mies, yksi ainoa mies." Kyllä tässä Jumalan enkeli tai profeetta puhuu juuri sillä tavalla, niin kuin Jumala toivoo meidän uskovan.

Mä tuossa aivan lähipäivinä kuuntelin taas sitä Kuule-sovelluksen ohjelmaa, podcastia, ja siellä Antti ja Inna keskustelivat juuri tästä lapsen uskosta. Ja kun se Jumalan poika sanoo opetuslapsillekin, että joka ei tule niin kuin lapsi, ei pääse sisään taivasten valtakuntaan.

Niin mitä se tämä lapsen usko sitten on? No siinä tuli heräsi mieleen, että lapsi luottaa ja uskoo vanhempaansa sokeasti, aivan kuin sokeasti. Mutta sitten tuli esille tuossa podcastissa, en ole koskaan ajatellutkaan, että se ominaisuus kuuluu myös lapseen ja lapsen uskoon, että tämä lapsi on niin avuton.

Mitä pienempi, sen avuttomampi. Ei edes itse osaa syödä, ei pestä, ei puhdistaa, vaan on täysin vanhempien armoilla. Niin varmaankin se tuo taivaallinen isä on ajatellut näin, että tällaisena hän toivoo ihmisen hänet kohtaavan.

"Kun minä olen sinun kanssa, niin sinä kukistat midianilaiset." Niin tämä Gideon lupesi lämpenemään tämän enkelin puheesta. Hän sanoi, että "Jos olen saanut osakseni sinun suosiosi, niin anna minulle joku merkki siitä, että sinä todella itse puhut minun kanssani." Tuo merkki tulee kyllä hyvin nopeasti mieleen näin inhimilliseltä kantilta.

Kyllä ne juutalaisetkin Jeesukselta pyysivät merkkiä, mutta tuo juutalaisten pyyntö ei herättänyt samanlaista vastakaikua. Jeesus vain sanoi, että teille ei anneta muuta merkkiä kuin Joona-profeetan merkki. Ja se tällä viestillä viittasi tähän elävään uskoon, että vanhurskaus on omistettava uskolla.

Ei muuta merkkiä kuin Joona-profeetan merkkiä. Muistatte varmaan sen Jeesuksen vertauksen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Kuinka tosiaan siinäkin tulee näkyviin tämä, että rikas mies pyysi, että isä Abraham, lähetä, niin se puhuu siinä vertauksessa, vertauksessa isä Abraham, lähetä joku kuolleista puhuttelemaan minun viittä veljeäni, jotka ovat epäuskossa, että ei hekin joutuisi tähän vaivan sijaan.

Se on muuten harvoja tapauksia Raamatussa, missä puhutaan tuonpuoleisesta elämästä. Tai onko se elämä, joka tapauksessa rikas mies näki vaivassaan, näki Lasaruksen Abrahamin helmassa ja sen osan, mikä se oli saanut.

Niinhän tuohonkin pyyntöön, tuohonkaan pyyntöön Jumala ei antanut sellaista merkkiä. Sanoi, että heillä on Mooses ja profeetat, uskokoot niitä. Ja näin se on tänäkin päivänä.

Mutta Gideonin pyyntöön, kun Gideon sanoi, että anna minulle merkki siitä, että sinä todella itse olet se, joka puhut minun kanssani, että kun ei hän tuntenut tuota puhuttelijaa tarkemmin.

Mutta sitten välittömästi ennen kuin puhuttelija enkeli jatkoi, niin Gideon pyytää, että "Ole täällä, kun tulen takaisin ja tuon eteesi ruokauhrin." Ruokauhrin.

Niin enkeli sanoi, että minä jään odottamaan. Mitä tämä ruokauhri tarkoittaa? Minä olen ajatellut, että kun se uhrijumalanpalvelus kuuluu Vanhan testamentin aikaan. Siellähän on monenlaisia uhreja. Siellä on syntiuhria, kiitosuhria ja niin poispäin.

Se on sitä ihmisen puhetta Jumalan kanssa. Se tuo Jumalan eteen omat asiansa. Ja se kiitosuhrihan se on kaikkein semmoinen tärkein. Sanotaan, että aina tulisi antaa kiitosuhri. Se kiitosuhri on niiden huulten hedelmä, jotka tunnustavat Jumalan omakseen.

Ja tästä asiasta me saisimme sen uhrin aina antaa. Mutta nyt puhutaan tästä Gideonin esittämästä uhrista. Se selviää tässä, kun Gideon menee ja valmistaa uhrin: uhriksi nuoren pukin ja leipoi happamattomia leipiä ja ehtamitaallisen jauhoja ja pani lihankorin ja lihaanliemen ruukkuun.

Sitten hän palasi suuren puun juurelle Jumalan enkelin luo ja asetti ruuat tarjolle hänen eteensä. Gideon rakentaa oman näköisensä uhrin, joka sisälsi eläinuhrin, eli tässä puhutaan pukista, ja sitten leipoi happamattomia leipiä ja mitallisen jauhoja ja vei enkelille. Mitä enkeli niille tekee?

Minä rohkenisin ajatella, että tässä Gideon kertoo omaan elämäänsä ja omaan näkemyksensä tästä tilanteesta, missä nyt ollaan. Miten hän tuntee ja kokee ja uskoo.

Nimittäin tämä viittaa siihen samaan asiaan, kun Israelin kansa oli lähdössä luotulle maalle, Egyptin orjuudesta. Ja se viimeinen ilta, jolloin Tuonilan enkeli kävi ottamassa jokaisesta egyptiläisestä perheestä esikoisen.

Niin se Jumala neuvoi Moosesta, että asettukaapa pääsiäislammasta syömään ja syökää se aina perhekunnittain. Ja tämän pääsiäislampaan verellä sivelkää ovenne pihtipielet, niin Tuonilan enkeli menee teidän perheenne ohi.

Siis israelilaisten perheitten ohi niin kuin meni. Mutta tuossa yhteydessä puhutaan myös, että miten pääsiäislammas piti syödä. Se piti syödä happamattoman leivän ja katkerain yrttien kanssa.

Tämä kuvaa sitä meidän elämäämme uskonkilvoituksen tiellä, jossa meille tapahtuu lankemuksia ja me joudumme korjaamaan asioita. Ne eivät ole helppoja. Ne saattavat meidän ihmiskunniaan ja kaikenlaiseen meidän arkuuteemme sattua tämä niin, että se on aivan kuin söisi sitä uhrilammasta katkerain ruohojen kanssa.

Mutta mitä on tämä happamaton leipä? Se happamuus esiintyy Raamatussa eri tarkoituksissa, mutta tässä yhteydessä se kuvaa sitä hapatusta, mikä ei ole Jumalan mielenmukainen. Ei syödä happaman leivän vaan happamattoman leivän kanssa.

Ja nyt Gideonkin toi happamattoman leivän sillä merkillä, että hän halusi olla avoin ja paljas ja rehellinen. Ei mielistellä eikä pyöristellä eikä kaunistella oman matkantekonsa huonoutta. Ja tämä kelpasi enkelille.

Täällä sanotaan, että enkeli sanoi hänelle: "Pane lihaa ja leipä tuohon kalliolle ja kaada liemi niiden päälle." Ja Gideon teki niin. Kaada tuohon kalliolle. Vanha käännös sanoi, että pane tuohon kiveen päälle. Mutta se on ihan sama asia. Missä kivestä ja kalliosta on kysymys? No se on esikuva Herrasta Jeesuksesta.

Tämä uhri, tämä tunnustus, tämä vuodatus, sen saa laskea Kristus kalliolle. Ja mikä on tämän enkelin tehtävä? Täällä sanotaan, että silloin Herran enkeli ojensi sauvan, joka hänellä oli kädessään, ja kosketti sen kärjellä lihaa ja leipää.

Ja kalliosta kohosi tuli, jonka liekit söivät lihaan ja leivän. Ja sitten Herran enkeli katosi näkyvistä. Nyt arvaatte, mistä on kysymys. Odottaa varmaan ennemminkin jo tämän tienneen.

Mutta kysymyshän on niin ihanasta asiasta, että tämä evankeliumi, matkasauva, tämä sytyttää sen tulen, joka lähtee Kristus kalliosta. Ihan kaikki sen elämän tuli, niin kuin sanotaan myös, että upotetaan kaikki synnit armon pohjattomaan virtaan.

Samalla tavalla tässä tällä tuli-esimerkillä näytetään, kuinka tuli nousi kivestä ja poltti tämän ruokauhrin. Aivan niin kuin siellä Emmauksen tien kulkijat saivat kohdata Herran Jeesuksen, tunnistaa Herran Jeesuksen.

Kun hän otti leivän ja mursi ja antoi heille, niin heidän silmänsä aukenivat. Aukenivat uskomaan. Tässäkin näkyy, että Gideon tunnisti. Herran enkeli katosi. Herra Jeesuskin katosi opetuslasten edestä.

Tällä tavalla Gideon pääsi näkemään ja ymmärtämään ja uskomaan. Tämä merkki riitti hänelle.

Sinä yönä Herra sanoi Gideonille: "Ota isäsi paras sonni, se joka on seitsemänvuotias. Revi maahan isäsalttari, jolla hän uhraa Baalille, ja kaada sen vieressä oleva Asera-paal.

Nyt joutui Gideon Jumalan kouluun. Gideon, joka oli päässyt uskomaan, niin Jumala otti hänet työmieheksi, ja tämä evankeliumin työ, Jumalan valtakunnan työ, alkoi kotoa. Kotoa.

Näinhän se kuuluukin olla. Siellä Joas, Gideonin isä, palveli epäjumalaa, Baalia. Sehän on Vanhan testamentin tunnettu epäjumala. Ja sitten siellä Aserapaalu, joka metsistöä kuvaa, niin sitä palveli Gideonin isä.

Niin Herran enkeli käski tehdä tämän, hävittää se sieltä Gideonin kotoa. Ja sitten sanoi, että rakennat tälle kukkulalle kivistä alttarin Herralle, Jumalallesi, ja rakennat sen säädetyllä tavalla, ja uhraat sitten sonnipolttouhriksi, ja käyt polttopuuna Aserapaalua, jonka kaadoit maahan.

Nyt rakennettiin se Karmelinvuoren Elian alttari. Samanlainen alttari, joka kivien päälle, kahdentoista kiven päälle Elia rakensi. Ja nämä kivet kuvaavat oikeaa oppia.

Ja tämä Gideon otti mukaansa kymmenen palvelijaa ja teki niin kuin Herra käskenyt oli, mutta hän ei uskaltanut tehdä tätä päivällä, vaan teki sen yöllä, koska hän pelkäsi sukulaisia ja kaupungin väkeä.

Tällaista se Jumalan valtakunnan työ monta kertaa on. Hiljaisuudella ja pelvolla tätä työtä tehdään, ja tässä on merkille pantavaa, että Gideon sai ja otti mukaansa kymmenen palvelijaa. Nämä olivat niitä Gideonin ensimmäisiä saattomiehiä, jotka Jumala oli hänelle osoittanut, aivan niin kuin ylipappi Joosua, kun ylipappi sai parannuksen armon Sakarian kirjassa: "Minä annan tässä sinulle muutamia saattajia sinua varten."

Tämä on Jumalan lapsen suuri rikkaus, että meillä on saattomiehet, jotka opettavat ja kantavat meitä ja auttavat, kun me kompastelemme ja uuvumme. Tässäkin on näkyvillä, kuinka Jumala salli ja aivan kuin siunasi tämän Gideonin saattomiehet.

Ja ne tehtiin yöllä. Ja kun aamulla kaupungin väki heräsi, niin täällä sanotaan, että kun kaupungin asukkaat seuraavana aamuna nousivat, he näkivät, että Baalin alttari on hajotettu ja sen vieressä seissyt Aserapaalu kaadettu.

Ja että uudella alttarilla on uhrattu polttouhriksi täysikasvuinen sonni. Nyt oli vaihtunut tässä kaupungissa epäjumala eläväksi Jumalaksi.

Mutta ei se niin vaivaton ollut. Täällä sanottiin, että he kyselivät silloin toisiltaan, kuka tämän on tehnyt. Ja kun he ryhtyivät tutkimaan asiaa, he saivat tietää, että syyllinen on Gideon, Joaksen poika.

Niin silloin kaupungin asukkaat tulivat ja sanoivat Joakselle: "Tuo poikasi tänne. Hänen on kuoltava, sillä hän on repinyt maahan Baalin alttarin ja kaatanut Aserapaalun sen vierestä."

Ja nyt olikin sitten vedenjakajapaikka. Mitä sanoi Joas, Gideonin isä? Lähtikö hän kaupunkilaisten puolelle vai mitä tapahtui?

Mutta Joas sanoi edessään seisoville joukoille: "Puolustatteko te Baalia? Tekö yritätte pelastaa hänet? Sen, joka asettuu puolustamaan Baalia, on kuoltava ennen aamun koittoa."

Tämä järisyttävän tuntuinen vertaus kuolemasta osoittaa sen, että kuka Jumala johtaa heitä elämään ja oikealle tielle. Joas ymmärsi ja uskoi tämän pojan tekemiseen ja uskoon.

Ja hän lähti puolustamaan sitä, sanomalla niin, että jos sen, joka asettuu puolustamaan Baalia, on kuoltava ennen aamun koittoa, niin jos Baal on Jumala, puolustakaa nyt itseänne.

Ja kun Gideon oli repinyt maahan hänen alttarinsa. Tässäkin on ihan oikea, aivan kuin hedelmä Joaksen uskosta siinä, että siinä asetetaan elävä Jumala ja epäjumala rinnakkain katsomaan, kumpi pystyy toimimaan.

Elävä Jumalan esimerkki on näkyvillä. Näin se kansa uskoi.

Ja tämä Gideon sai taivaalliselta isältä, Jumalalta, uusia tehtäviä. Nimittäin amalekkilaiset ja midianilaiset olivat lähestymässä itäiseltä maalta jälleen sotamielessä.

Silloin Herran henki valtasi Gideonin ja hän puhalsi torveen ja kutsui Abiesrin suvun miehet mukaansa. Ja hän asetti sanansaattajat kaikkialle, missä asui Manassen heimoa.

Ja Manassenlaiset kokoontuivat ja seurasivat häntä. Samoin hän lähetti sanansaattajat Asserin, Sebulonin ja Naftalin heimoille niiden keskuuteen.

Ja Jumala siunasi valtavasti tämän Gideonin työn niin, että hän lyhyessä ajassa kokosi 32 000 miehen sotajoukon.

Tämä on mielenkiintoinen asia, miten yksinkertaisen lapsen uskon kautta Jumala valmistaa Gideonin taisteluun. Mutta ei tämä ollutkaan vielä niin helppo.

Tämä nimittäin Gideon vielä epäili, kun aivan kuin vihollisen voima kasvoi, niin epäili Jumalan, että onko Jumala todella hänen puolellaan.

Hän sanoo täällä näin: "Gideon sanoi Jumalalle, osoita minulle, että todella teet minusta Israelin pelastajan, kuten olet luvannut. Katso, minä panen villaisen nahan pihalle. Jos kaste tulee ainoastaan nahan päälle, ja kaikki muu maa on kuiva, niin minä ymmärrän, että minun käteni kautta Israelin vapahdat, niin kuin sinä sanonut olet."

Kyllä minä kun tätä luin, niin minä ajattelin, että on se tuo Jumala kärsivällinen. Kyllä se, että Mooseksenkin kapinointia vastaan oli pitkämielinen, ja niin se oli Gideoninkin kanssa.

Niin se Gideon vei sen nahan ulos, ja aamulla nahka oli aivan märkä ja muu maa kuiva. Mutta vieläkin Gideon sanoi: "Sano, että hän vihastu minuun, jos minä vielä kerran puhun sinulle. Anna minun tehdä villoilla vielä yksi koe."

Tällä kertaa pysyköön villat kuivana, vaikka maa on niiden ympärillä kasteesta märkä. Ja Jumala teki sinä yönä niin. Ja Gideon uskoi.

Gideon oli siis varustamassa, varustautumassa sotaan suurta vihollista vastaan. Mutta sitten alkoi Jumalan vastavuoroinen herättely Gideonissa, nimittäin täällä sanotaan mielenkiintoinen asia.

Herra sanoi Gideonille: "Sinulla on liian paljon väkeä mukanasi. En voi antaa miestäsi voittaa midianilaisia. Silloinhan Israel saattaisi ottaa voitosta kaiken kunnian ja sanoa, me saavutimme voiton omiin voimin."

Tämä on kuulkaa aika häkellyttävä asia, että ihmismieli saattaa yhtäkkiä kääntyäkin ottamaan näistä saavutuksista, Jumalan siunaamista saavutuksista, kunnian itselleen.

Siksi Jumala pitää meitä lapsen ja pienen paikalla. Ja nytkin hän kuulutti Gideonille, että sinulla on liian paljon miehiä.

Ja ensimmäinen ehdotus oli se, että se joka pelkää, saa palata kotiin. Ja kolmestakymmenestä kahdesta tuhannesta miehestä kaksikymmentä kaksituhatta lähti kotia. Kymmenen tuhatta jäi.

Mutta ei vielä mitään. Jumala sanoi, että vielä on liian paljon. Vielä on liian paljon.

Ja testasi näitä loppuja miehiä sillä tavalla, että käski viedä ne sinne veden ääreen ja katsoa, miten ne juovat vettä lammikosta.

Ja teki sillä tavalla, että tästä kymmenestä tuhannesta miehestä kolmessataa miestä Jumala kelpuutti sotarintamalle. Kolmessataa miestä. Alle prosentti.

Oisi siinä tuntunut, että nyt Gideon taas nosti kädet pystyyn, mutta ei. Kyllä Gideon halusi uskoa. Mutta Jumala loppuun asti johdatti Gideonia.

Hän jopa sanoi, että nytkö lähdet sotarintamalle, niin hänpä kuljettaa sinut sinne vihollisleiriin kuuntelemaan, mitä ne puhuvat.

Ja siellä etuvartioissa, kun Gideon sai vielä ystävänsä Purin mukaan siihen vakoilumatkalle, niin kuuli, kuinka viholliskansan etuvartiomiehet keskustelivat yöllisistä unista.

Ja toinen sanoi, että "Minä näin merkillisen unen. Täällä kieli porokakku, sellainen leipä, ja heidän teltansa kaatui ja tuhoutui."

Toinen sanoi, että "Se ei ole mikään muu kuin Gideonin Joaksen pojan miekka."

Silloin Gideon lähti kotiin ja sanoi sotaväelle, että nyt valmistaututaan sotaan.

Kyllä minä sanon, että se sotakin oli niin merkillinen, että Jumala ei antanut heille edes aseita. Lampun ja soihdun, niin lampun ja soittimet, ja he menivät tämmöisillä aivan kuin leluilla niitä vihollisleirejä vastaan.

Mutta Jumala oli senkin kautta johdattanut, että he nostivat suuren huudon ja särkivät lamput ja ruukut. Ja viholliset luulivat, että nyt niitä on joka puolella noita israelilaisia, ja he rupesivat sotimaan toisiaan vastaan.

Ja tällä tavalla Jumala antoi voiton Gideonille. Ja näin se tekee omalle kansalleen ja meille jokaiselle henkilökohtaisesti niiden ongelmien ja kiusausten keskellä, mitä meitä kohtaa, jos me jaksamme uskoa.

Minun täytyy sanoa, että minä olen omassa elämässäkin joutunut kohtaamaan tällaiset koettelemukset, ja olen hämmästynyt. Tuo lapsen usko, siksi voin rohkeasti sanoa, että sillä on edelleen se voima, joka tässä Gideonin tapauksessakin oli.

Se vaatii meiltä vaan lapsenomaista uskoa. Jaksathan sinä, matkaystävä, avata sydämesi uskomaan.

Saat jäädä Herran Jeesuksen nimessä ja kallisessa sovintoveressä uskoon kaikki kiusaukset, epäilykset ja synnit anteeksi. Jumala vie meitä ihan kaikkiseen elämään tämän uskon kautta.

Saanko minäkin jäädä uskomaan? Haluan uskoa yhdessä teidän kanssanne. Jeesuksen nimeen. Aamen.

Hiljennymme Herran siunaukseen.

Herra siunaa meitä ja varjele meitä. Herra valista kasvosi meille ja ole meille armollinen. Herra käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille rauha isän, pojan ja pyhän hengen nimeen. Aamen.