Tiistaikerho/Raamattutunti Jyväskylän RY:llä 17.10.2023 13.22

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen hiljennymme tämän kerhon aluksi kiitokseen ja rukoukseen. Rakas taivaan Isäämme. Me olemme saaneet tällä pienellä joukolla tähän Jyväskylä-rauhastuksen tilaan kokoontua tämän kerhon merkeissä. Meillä on se rukous, että me saisimme täällä vahvistua yhteisessä rakkaudessa ja uskossa, tavata toisiamme ja tukea tällä matkalla. Ja että sinä evankeliumillasi meitä myöskin hoidat ja ruokit tässäkin hetkessä. Kiitämme myös tästä ajallisen elämän mittaamattomasta lahjasta, jonka meille olet suonut.

Olet tuonut meidät taivaassa varten ja kutsunut tälle tielle. Varjele meitä tässä hallitussa uskossa elämämme loppuun saakka. Hoida evankeliumilla ja Pyhän Hengen armon lahjoilla meitä kaikkina päivinä elämämme loppuun saakka. Olet lahjoittanut meille paljon ajallisen elämän siunausta tässä rakkaassa isänmaassamme. Varjele meitä tässä elämässä kansaamme ja anna tähän yhteiskuntaan päättäjille viisautta.

Tehdään oikeita ratkaisuja sinun sanasi mukaisesti. Rukoilemme poikasi Jeesuksen opettamin sanoin: Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi. Tapaturkoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaissa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.

Anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Rakkaat sisaret ja veljet, ilo kohdata teitä täällä. Kutsuitte tänne, tänne tätä puheenvuoroa pitämään. Annoitte sen luottamuksen, että voin tulla tänne ja olette tukemassa tässä tehtävässä. Tämä on tämmöinen keskustelutilaisuus, jossa me vuorovaikutuksessa olemme toistemme kanssa. Tässä ei ole mitään sellaista suurta ilmoitusta tästä aiheesta minulla.

Mutta ajattelin, niin kuin te varmaan pyytäisittekin, että semmoisia ajatuksia nostetaan tästä aiheesta. Toistamme tarvitsemme! Me ihmisinä tarvitsemme toisiamme. Me emme tässä maailmassa pysty elämään ilman toisten ihmisten läsnäoloa ja apua. Jo tämän yhteiskunnan ja tämän talousjärjestelmän toimiminenkin se vaatii, että meillä on elinkelpoiset olosuhteet, niin se vaatii paljon yhteistyötä ihmisten välillä.

Kun Jumala loi ihmisen, niin hän loi ensin yhden ihmisen, ja sitten hän totesi, että ihmisen ei ole hyvä olla yksin ja Jumala loi avun ihmiselle ja totesi, että se on hyvää ja otettiin ihmisen asumaan sinne paratiisiin ja kaikki oli täydellistä. Kunnes sitten tuli synti ja vietteli ihmisen pois Jumalan tahdon tieltä. Jumalan rakkaus luomaansa ihmistä kohtaan kuitenkin oli niin suuri, että hän valmisti avun pelastuksen ihmissuvulle pajassaan Jeesuksessa Kristuksessa, jonka me kristittyinä ja uskovaisina tunnemme miten se tapahtui, miten tälle pelastuksen tielle päästään.

Mutta myöskin sellainen ihminen, joka on eksyksissä täällä maailmassa, niin voi päästä tälle tielle saamalla parannuksen, armon ja synnit anteeksi Jumalan seurakunnan yhteydessä Pyhän Hengen kautta saarnaulaa, saarnotus evankeliumissa. Näinhän me tämän uskomme ja tänäkin päivänä tämä on mahdollista, jos tätä puhetta vaikka kuuntelee joku sellainen ihminen, joka harhailee eikä ole Jumalan valtakunnan yhteydessä tämän evankeliumin arvon osallisuudessa, niin se on mahdollista tässäkin hetkessä saada tämä syntien anteeksiantamus Jeesuksen Kristuksen ansion tähden.

Hänen nimessään ja veressään saa uskoa kaikki synnit anteeksi. Niin paljon on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että ei yksikään, joka ääneen uskoo, joutuisi kadotukseen. Se on suuri rakkaus Jumalalta meitä kohtaan. Ja tämän rakkauden, Jumalan osoittaman rakkauden, osallisuudessa myöskin meillä on mahdollisuus toteuttaa sitä, mitä Jumala sitten ilmoittaa, että meidän tulisi rakastaa Jumalaa koko sydämestämme, koko sielustamme, koko mielestämme ja kaikella voimallamme. Ja rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme.

Nämä Jumalan lupaukset ja nämä rakkauden kaksoiskäskyn sanat lyhykäisyydessään antavat mahdollisuuden elää rauhassa ja sovussa ja tasapainossa Jumalan ja ihmisten kanssa. Tämä rakkauden kaksoiskäsky ei voi toteutua kenenkään ihmisen kohdalla täydellisesti ilman Vapahtajan läsnäoloa sydämessä.

Tässä maailmassa kaikki ihmiset, kaikki luodut ovat meidän lähimmäisiämme laajasti ajateltuna. Me ihmisinä olemme ikään kuin velvollisia osoittamaan toinen toisellemme tätä rakkautta ihmisinä. Että tämmöinen Jumalan hengen vaikuttava rakkaus, kun saa olla ihmisen sydämessä, niin se säteilee ja osoittaa sitä lämpöä ja rakkautta lähimmäistä kohtaan, olipa se lähimmäinen millainen tahansa.

Jeesus antaa siitä opetuksen meille, että kyllähän pakanatkin läheisiään rakastavat. Mutta rakasta sinä vihamiestäsi! Se vaatii jo aika paljon, ja se ei inhimilliselle ihmiselle ole mahdollista. Mutta Jumalan Henki voi vaikuttaa sen, että myöskin se rakkauden lämpö, jota Jumalasta tulee, niin se voi myöskin kohdata jopa vihamiehen.

Sitten, miten me voitas viestiä tätä rakkauden lämpöä toisillemme?

Me kohtaamme täällä päivittäin toisiamme. Nytkin kun me tultiin tähän tilaisuuteen niin me kohdattiin toinen toisemme. Ja tunsimme, varmasti niin kuin jokaisen henkilön kohdalla kohdatessamme sen, että minkälainen suhde meillä on tähän ihmiseen. Kuinka kauan on tunnettu ja kun tunnemmeko hyvin vai vuoroosti tunnemmeko, olemmeko olleet tekemisissä enemmän tai vähemmän.

Tällaista tunnekohtaamista me teemme aina kun me kohtaamme ihmisiä, outoja ihmisiä tai tuttuja ihmisiä esimerkiksi tuolla kaduilla ja kaupoissa ja missä me kohtaamme, tulemme ihmisten kanssa tekemisiin, niin me viestimme toinen toisellemme sanatonta viestintää omalla olemuksellamme ja ilmeellämme ja eleillämme ja katseellamme.

Nämä kaikki viestittävät sitä, mitä me tunnemme tuosta toisesta ihmisestä. Ja tuossa viime sunnuntaina, kun oltiin täällä seuroissa ja oli semmoinen mukava mieli kohdata täällä teitä rakkaita, jotka ootte pitkältäkin ajalta tuttuja ja on asuttu tätäkin Jyväskylän siioniaa yhdessä. Niin semmoista lämpöä sydämessä sai tuntea, kun kohtasin teitä rakkaita ystäviä.

Sitten tuossa juteltiin vasemman Hannun kanssa tuossa penkissä tästä kuulovammaisten puheista, viestinnästä. Mä kysyin Hannolta, että miten sinä ajattelet, kun tulkkaat tätä puhetta kuurolle, että meneekö se viesti perille?

Niin Hannu sanoi heti, että kyllähän se heti tietää, kunhan näkee sen ilmeistä, että meneekö se viesti perille. Sanaton viestintä on vahva viesti. Se on vahvempi kuin sanallinen viesti. Ja yleensäkin se viesti on totuudenmukainen. Sanoilla me voidaan peittää tunteitamme, mutta kehonkieli ilmaisee totuuden.

Me oltiin Päivin kanssa jo jonkin aikaa sitten Dubaissa lomareissulla ja siellä satama-alueella käveltiin ja siinä oli sitten semmoisia yrittäjiä, jotka semmoisilla pienillä paateilla kuskasivat ihmisiä siihen tataama-altaaseen ja vähän kauemmas, kuljettelivat siinä semmoisia ajeluretkiä niillä pikkuveneillä.

Siinä sitten semmoinen vanhempi mieshenkilö oli siinä laiturilla ja se näytti puuhastelevan siinä jonkun veneen kanssa ja sitten se vene lähti siitä rannasta ja me ajauduttiin siinä sitten tämän miehen lähelle ja ruvettiin viestimään niillä sanoilla, mitä me ehkä yhteisiä sanoja siinä löydettiin yhteisellä kielellä ja päästiin semmoiseen pieneen keskusteluyhteyteen.

Mies sanoi, että hän on Jemenistä tullut tänne tämän veneen kanssa ja yrittää tässä tienata muutamia kolikoita päivässä aina tässä työssä. Hän kertoo myöskin perheestään muutamia sanoja, että hänellä on poikia siellä Jemenissä, jotka ovat armeijan töissä ja sillä tavalla. Siellä on aika rauhatonta ollut näinä aikoina varsinkin, mutta myöskin silloin oli.

Sitten me kerrottiin sitten ketä me ollaan ja mistä me ollaan, ja hyvin vähillä sanoilla tehtiin sitä viestintää, mutta sitten puhuttiin myöskin kristinuskosta ja siitä uskosta, mikä hänellä on. Hän oli muslimi, ja vähän siitä Lähi-idän tilanteestakin ihan muutama sana sitten ajettiin siinä. Sitten se mies katsoi meitä ja sanoi, että te kyllä rakastatte toisiaan. Se oli aika yllättävä sana. Me kiitottiin, että näin se asia onkin, että kyllä me rakastetaan toisiamme.

Ja siinä sitten erottiin ja vähän me sitten ihmeteltiin, että mistä se sen älysi, että me rakastetaan toisiamme niitten keskustelujen pohjalta, mitä me siinä käytiin. Muutama sana laitettiin. Tämmönen on ihminen ihmiselle, kun se kohtaa. Ei siinä tarvi ruveta riitelemään uskosta, eikä elämästä, eikä politiikasta, eikä mistään, kun ihminen saa vaihtaa ajatuksia toisen ihmisen kanssa, niin se on merkityksellistä ja se jää mieleen.

Toinen asia tuosta kohtaamisesta, niin olin tuolla työpaikalla niin kuin me mennään aina työpaikalla itse kukin silloin kun oltiin työelämässä. Siinä sanotaan aina huomenet, jos satutaan muistamaan, ja jos siltä kiireellä mikä on, niin sattuu hoksaamaan sanoa toiselle huomenta.

Mulle jäi pysyvästi mieleen semmonen yksi toimistorouva, joka siellä sitten oli töissä ja aina vuosien varrella oli tullut tutuksi, niin hän tervehti aamulla, että "Huomenta Seppo! Huomenta Seppo." Se jäi mieleen, että se kohdisti sillä sanalla sen huomenensa aika syvälle. Tämmöisiä me olemme ihmisinä toisillemme, kun me hoksaamme. Hoksaamme, että annamme sen viestin tulla semmoisena kuin se tuntuu sieltä sydämestä lähtevän, myöskin sanoilla ja eleillä toisillemme.

Jumalan Sana opettaa meitä, että mikäli se teistä riippuu, niin pitäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa. Jeesus on hyvä esikuva tietysti siitä, millä tavalla hän kohtasi ihmisiä. Kyllä se siellä alkuseurakunnan historiassakin näkyy, kuinka tärkeää oli se niiden uskovaisten yhteys toinen toistensa kanssa. Me emme voi oikeastaan kuvitellakaan sitä, minkälaiset ne olosuhteet olivat, kun seurakunta koki vainoa ja joutui pelkäämään sitä olemassa olevan yhteiskunnan asennetta, tätä alkavaa kristinuskoa ja sen opetusta kohtaan. Mutta he pitivät yhtä siinä elämässä, tukivat toinen toistaan.

Halusivat niin kuin Jeesus oli heitä opettanut ja jättänyt tämän rakkauden viestin, että pitäkää rakkaus keskenänne ja mikäli se teistä riippuu, niin kaikkien ihmisten kanssa. Tässä arkisessa elämässä meillä on myös jatkuvasti kohtaamisia kodin ja perheen keskellä toinen toistemme kanssa. Ja siinä se viestintä on sitten jatkuvaa ja myöskin se, että me viestimme sitä toinen toisesta välittämistä, niin se siellä arkielämässä näkyy perheenjäsenten kesken todella hyvin ja siellä myös hoidetaan niitä ihmissuhteita ja ihmisten välisiä asioita myös anteeksiantamuksella ja palautellaan sitä rakkautta.

Niin kuin tuossa aikaisemmin jo mainitsin, niin meillä on paljon kontakteja kodin ulkopuolelle. Kun me lähdetään kodin ovesta ulos, niin me saatetaan kohdata hyvin paljon erilaisia ihmisiä.

Kun me lähdetään kauppareissulle tai työhön. Kun me kohtaamme naapureita, niin tämä niin sanottu kyläyhteisö, sehän on semmoinen vahva yhteenkuuluvuus ollut vanhanaikaisessa yhteiskunnassa, jossa ihmiset tunsivat ihan naapialta toisensa monien kilometrien säteellä kodistaan. Se kotiseutu oli todella tuttu. Ihmisiä ja heidän tekemisiään ja puheitaan myöten ne oli hyvin läheiset suhteet näissä maalaisyhteisöissä.

Sitten kun yhteiskunta kaupunkiistui, niin seinän takana olevaa naapuria ei saada tuntea, joka nukkuu tossa kolmekymmentä sentin päässä seinän takana, niin saattaa olla niin, että ei tunne kuin ehkä kasvoista.

Jos niistäkään pahimmillaan. Elikkä vieraan ihmiset on helposti vieraantuvat toisistaan, ja kun vieraantuu, niin ei ole sitä kanssakäymisen tuomaa turvallisuutta, joka oli siinä kyläyhteisössä ihmisten välillä. Tätä moni ihminen kaipaa. Yksinäisyyden tunne on hyvin vahva siellä, missä on paljon ihmisiä. Myöskin nuoret kokevat sitä yksinäisyyttä suurissa joukoissa.

Kouluelämässä, työpaikoilla, harrastuksissa ja asioiden eri palvelujen tarjoajilla ne on kaikki semmoisia asioita, joissa me viestimme itsestämme ja otamme viestiä vastaan toisilta. Tämä kohtaaminen, jos se on semmoinen positiivinen, että se viestii positiivisia tunteita, niin se on mukava voimavara aivan tuntemattomien ihmisten välillä. Erityisen tärkeä on ystäväpiiri. Läheiset ystävät meille. Varmaan sinulla ja minulla on tässä ystäväpiiri kehissä monella tasolla olevia ystäviä.

On ne ihan lähinnä olevat, jos ajatellaan semmoista keskipistettä ja sen ympärille piirretään renkaita kehiä, niin se matka siihen keskipisteeseen pitenee, kun niitä renkaita piirretään lisää. Mutta saattaa niitten määrä sitten niitten ihmisten määrä jotka siellä eri kehillä on niin ne saattaa sitten myöskin noudattaa vähän niin kuin sitä, että se on pidempi se kehä kun se on kauempana. Sinne mahtuu enemmän sitä joukkoa. Mutta ne läheiset ihmissuhteet on merkittäviä ja tärkeitä meidän elämässämme ja niitä me tarvitsemme. Ja voi olla, että tämä sama ongelma, jos siitä nyt ongelmasta puhutaan, niin on nuorilla. Mutta se on ehkä myös meillä ikääntyvillä tämä ongelma, että onko niitä kavereita.

Voi olla, että moni meistä ikääntyvistä niin saattaa kokea, että se ystäväpiiri jotenkin saattaa niinku harvata ja vähentyä, jo ihan luonnostaankin, mutta että sekin on sitten itsestä kiinni varmasti paljon meistä ja meidän persoonasta, että miten me säilytämme niitä läheisiä ihmissuhteita. Että me joskus tarvii vähän niinku ponnistaa siihen, että lähtee tapaamaan sitä ystävää ja kohtaamaan ja kokee sen, että on se niin ihana, että minulla on tällainen ystävä. Kannattaa pitää siitä ystävä kiinni. Me uskovaisina olemme kyllä niin kuin tässä suuren lahjan omistajia, että meillä on tämä sisarten ja veljien joukko Siionissa. Me ehkä emme ymmärräkään sitä, mikä valtava kontaktipinta meillä on tässä Siionin työssä Jumalan lasten yhteydessä.

Saada päivittäin ja ainakin viikottain, jos terveys antaa myöten ja voimavarat, niin tulla yhteen tänne tämmöisessäkin suuressa Siionissa kun täällä Jyväskylässä niin kun tämä sali täyttyy kerta toisensa jälkeen samalla tavalla uskovista sisarista ja veljistä, nuorista ja vanhoista. Se on valtava rikkaus. Sitä moni varmasti karehti, että niillä on tuo joukko. Missä ne tapaa lapsia, nuoria, vanhoja, kaikenikäisiä. Ihan noin tämä ihmisinä kohtaaminen ja sitten meitä vielä Jumalan sanaa täällä hoitaa ja ruokkii.

Me olemme yhteisen pöydän ääressä täällä Jumalan sanaa kuulemassa ja kokemassa tätä yhteyttä. Tästähän Jumalan sanaa meitä kehottaa, että pitäkää tästä kiinni. Sitä enemmän kun näette, että tuolla maailmassa tuo meno muuttuu semmoiseksi, että se ei ole oikein hyvää. Se pahenee tuo maailman aika, tuo syntielämän meidän ympärillämme. Ei meidän sinne tarvitse katsoa, mutta Jumalan sanaa kehottaa, että pitäkää keskenään sitä enemmän yhteyttä kun näette tämän tämmöisen ajan iltaan tulevan syntielämän ympärillenne, niin tulkaa toistenne lähelle.

Tämä on arvokas kehotus ja muistaa meidän sydämessämme, että Jumala on tänne järjestänyt meille tämän ajallisenkin matkan saappaat tähän Siioniin. Kyllä ne Siioni ulkopuolisetkin ystävät on merkittäviä meidän matkan varrella. Kyllä siellä on hyviä ystäviä ja hyviä ihmisiä, jotka rakastavat myöskin meitä ja kulkevat meidän rinnalla ihmisinä. Vaikka kulkevat epäuskossa, mutta se on Jumalan työ, jos hän sieltä auttaa parannukseen, mutta ne ovat arvokkaita ne ihmiset meidän lähellämme, niin naapurit kuin muutkin tuttavat ja ystävät.

Nämä tämmöset asiat niin, kun Kalatalaiskirjeessä siellä Raamatussa näistä uskon hedelmistä puhutaan, niin on se tärkeää, että Hengen hedelmät, niin ne on rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.

Näitä tuottaa usko. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myöskin seurattava Hengen johdatusta. Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme. Näitä neuvoja Seppaa Vili on sinne kirjoittanut, kun hän on näitä Hengen hedelmiä tutkistellut. Nämä on yksinkertaisia neuvoja, mutta Jumalan henki meidän sydämissämme niin kyllä se tuottaa näitä hedelmiä, joita me emme ehkä huomaa.

Mutta nämä on hyviä asioita, jotka ja ne vaikuttaa myöskin meidän elämään toistemme kanssa positiivisesti nämä uskon hedelmät. Ja meillä on anteeksiantavuus. Siihen on tärkeää, että meillä on myöskin nämä matkaystävät meidän ympärillämme, että me saamme päivittäin ja hetkittäinkin jutella omista asioistamme läheisille, niille rinnalla kulkijoille, jotka ovat sinä meidän lähellä, että jos on taakkoja, niin me voimme niistä taakoista päästä evankeliumin kautta. Ja kyllä se ajallisen elämän kuormienkin kantamisessa on se ystävä tärkeä. Kun meitä kohtaa onnettomuus tai sairaus tai joku, niin kyllä me tarvitsemme silloin läheisten tukea ja apua ja iloitsemme siitä, kun sellaista saamme.

Elikkä tämä, mihin me tarvitsemme toisiamme, niin kyllä se on tämä tunnekuulo tähän joukkoon, niin se on tärkeää. Ja tämmöinen hengen yhteys. Ystävyyssuhteiden muodostaminen kaikissa elämänvaiheissa ja niiden ylläpitäminen kantaa. Me ihmiset tulemme elämässämme hyvin erilaisista taustoista. Meillä on erilainen lapsuusympäristö ollut.

Ja me on saatu erilainen koulutus mahdollisesti. Ja työelämän kokemukset on vienyt meitä tiettyyn suuntaan. Meillä on erilaisia mielenkiinnon kohteita myöskin. Sillä tavalla me eroamme toisistamme ja saattaa olla, että jossakin elämänvaiheessa tulee vertailtua sitten, että tuolla toisella on niin paljon paremmin mahdollisesti kuin minulla tai sitten se on niin erilainen, että ei meillä oikein synkkaa kuin se on. Mutta tämäkin, tämä meidän uskovaisten yhteisö, tämä Siioni, niin se on semmoinen tasoittaja, että jos me ajatellaan tuolla maailmassa, niin hyvin paljon ne ystävyyssuhteet ja ne kanssakäymiset on sen yhteisen kokemusmaailman kautta.

Mutta täällä Siionissa meillä on kaikenlaisia taustoja. Meillä on kuitenkin tämä yhteinen usko, tämä Jumalan perheväkeen kuuluminen, niin se on semmoinen yhdistävä tekijä, ja siinä ei sitten nouse nämä ajallisen elämän saavutukset pääosaan, vaan ne on siinä meillä mukana. Mutta me tässä Siionissa olemme, olipa papamme millä tasolla tahansa tässä yhteiskunnallisessa järjestelmässä koulutuksen tai kokemusten kautta, niin se yhdistyy tässä meidän Jumalan perheväen yhteydessä niin, että meillä on mahdollisuus kohdata hyvin monenlaisia ihmisiä ajallisessa mielessäkin, niin se on valtava rikkaus. Eikä pääse semmoinen ajatus tulemaan, että minä torjun sen takia jotakin, kun se on niin erilainen. Vaan että minä saan siitä omaankin elämääni rikkautta tuosta ystävästä, joka tulee erilaisesta taustasta. Toki me olemme sitten kuitenkin ihmisinä semmoisina, että ystävyyskin niin se asettuu sitten tietylle tasolle ja sen me hyväksymme.

Mutta ettei meillä ole semmoista tarvetta erottautua vain sen tietyn yhteiskunnallisen aseman vuoksi esimerkiksi. No niin, tämmöisiä asioita tässä on tullut. Ajattelin, että mä tuossa kotona huomasin tämmöisen kotikirjastossa tämmöisen Anna-Maija Raittilan kirjan kuin Onnea siunausta päivääsi, niin täältä pari semmoista lyhyttä katkelmaa alueen tähän. Se on vain siemen, ja siemen on aina pieni. Eikä se voi kasvaa muutoin kuin kätkössä.

Mutta siinä on iankaikkinen elämä. Siinä on Jumalan valtakunnan koko täyttymyksen lupaus. Herra, ylösnoussut. Sinä pyydät minua vehnänhyvän tielle, joka tahtoo tallettaa elämänsä itseltään kadottaa sen. Tässä olen!

Kylvän minut. Sirottele minut. Opeta minulle oikeaa elämäni säilyttämistä. Yhteisen elämäni säilyttämistä. Sen enentämistä toisille.

Ei menehtymistä mielettömällä tavalla. Ei katkeraa raarantaa. Ei sulkeutumista vaan siemelle hajoamista sinun tahtosi tavalla.