Kiirastorstain messu/saarna Merijärven kirkossa 14.04.2022 18.58

Tämän illan pyhä evankeliumi on kirjoitettu Luukkaan evankeliumin 20. toiseen lukuun. Nousemme sitä kuulemaan.

Kun hetki koitti, Jeesus kävi aterialle yhdessä apostolien kanssa. Hän sanoi heille, ja käsinsä maljan kiitti Jumalaa ja sanoi: ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. Minä sanon teille, tästä edes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin Jumalan valtakunta on tullut.

Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne, tehkää tämä minun muistokseni. Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne, mutta tälle samalle pöydälle ojentaa yhdessä minun kanssani kätensä myös minun kavaltajani.

Ihmisen poika lähtee täältä juuri niin kuin hänen on määrä lähteä, mutta voi sitä, josta tulee hänen kavaltajansa.

Tänä iltana ei ole liene väärin muistella niitä monia aterioita, joita me olemme läheistemme kanssa nauttineet. Ehkä monet muistavat myös lapsia, lapsuudestaan ruokailun hetkiä, jolloin sai olla samassa pöydässä isän ja äidin kanssa, sisarten ja veljien kanssa. Ehkä vanhemmat muistavat, miten nopeasti ruokapöytä tyhjeniä lapset, ihmiset. Mielisellä tavalla löysivät oman ruokapöytänsä sieltä, mihin Jumala heidät johdatti.

Ehkä on tämän päivän todellisuutta, että monet isovanhemmat muistelevat niitä hetkiä, jolloin lapset ja lastenlapset ovat tulleet kotiin, ja on asetuttu yhteiseen ruokapöytään. Ehkä tänään on oikein myöskin muistaa niitä monia rakkaitamme, joiden kanssa olemme joskus yhdessä ruokailleet, mutta jotka ovat nyt umistaneet silmänsä ja ovat haudan levossa.

Jeesuskin tiesi kuolevansa. Me ihmisetkin tiedämme kuolevamme. Emme vain tiedä milloin. On hyvin todennäköistä, että tämä Kiirastorstai on monelle merijärvisellekin viimeinen Kiirastorstai. Näin ainutlaatuista on meidän elämämme. Kiitos.

Jeesuksen elämä oli vielä monin verroin ainutlaatuisempaa. Sellaista elämää ei koskaan aikaisemmin ollut kukaan elänyt, eikä sen jälkeenkään kukaan ole elänyt, eikä Jeesuksen aikanakaan kukaan muu elänyt sellaista elämää kuin hän. Hän oli inhimillisen ilo. Syntyperänsä perusteella Daavidin jälkeläinen, mutta pyhyyden hengen puolelta hän oli Jumalan poika. Siksi hän tiesi myöskin oman kuolemansa hetken.

Jeesushan aikaisemmin oli monessa yhteydessä todennut, että vielä ei ole hänen hetkensä tullut. Hän tiesi, että vääjäämättä se tulee ja nyt kun oltiin tällä aterialla, josta evankeliumimme puhuu, niin hän tiesi, että kohta on hänen hetkensä. Kohta on pimeydellä valta.

Ja te muistatte toisista evankeliumeista, että kesken aterian Juudas lähti. Hänellä oli kiire. Hänen täytyi saada viedä viestiä Jeesuksen vangitsijoille, kertoa hänen olinpaikkansa. Mutta vielä ei niin ollut käynyt.

Jeesus totesi hartaasti, että olen halunnut syödä tämän pääsiäisaterian teidän kanssanne ennen kärsimystäni. Tähän evankeliumin tekstiin ei ole kirjoitettu sitä, ymmärsivätkö opetuslapset vieläkään, että Jeesus odotti kärsimyksiä. Vai menikö tämä asia heiltä vieläkin ohitse? Näin me voimme ajatella. Eihän heidän ymmärryksensä avautunut vielä silloinkaan, kun Jeesus oli jo haudassa.

Mikään emme tänään kukaan ymmärrä paljon Jumalan aivoituksista. Jo se, että me ajattelemme omaa elämäämme ja omaa syntymäämme, niin tekee meidät nöyriksi. Salmi runoilija toteaa, että minä olen ihme. Suuri ihme. Ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekoosi. Minä olen saanut hahmoni muotoini kuin syvällä maan alla. Mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salattu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.

Näin olin myöskin Jeesuksen kohdalla. Kun aika täyttyi, niin Jumala antoi syntyä poikansa ja äidin. Ja hän antoi poikansa elää sillä seudulla, jota me voimme sanoa köyhäksi Juudean seuduksi. Juudeassa ja Galileassa hän liikkui ja herätti paljon ihmetystä.

Sillä minä sanon teille: enää en syö pääsiäisateriaa ennen kuin saa täyttymyksensä Jumalan valtakunnassa. Tällä sanalla Jeesus viittasi tulevaan kirkkauden valtakuntaan taivaassa. Tällä maan päälläkin on Jumalan valtakunta.

Eräässä yhteydessä, kun Jeesus opetti ihmisiä ja puhui heille, niin eräs pöytävieraista totesi: autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa. On eri asia aterioida Jumalan valtakunnassa kuin vaikka huoltoasemalla, jos sallitte tällaisen vertauksen. Tällaisten ruokapaikkojen ateriat ovat katoavia, mutta Jumalan valtakunnan ateriointi on ikuista.

Tällä maan päällä ihmisen tulee Jumalan valtakunnassa omistaa vanhurskautta, rauhaa ja iloa pyhässä hengessä. Tulee turvautua Jumalan armoon ja elää armosta. Kun tällainen ihminen kuolee, niin hän pääsee taivaaseen.

Hän antoi henkensä meidän luolestamme ja joka heräsi esikoisena kuolleista, jotta me saisimme kerran herätä, kun Kristus meidät herättää.

Jeesus tahtoo lävistetyin käsin tänäkin iltana tarjoilla oman ruumiinsa ja verensä nautittavaksi. Tuo ateria, niin kuin jo johdantosanoissa totesimme, kuuluttaa sitä Jeesusta, joka oli, joka on ja joka tuleva on.

Kun me käymme kohta Herran aterialle, niin me saamme samalla muistaa, että tämä elämä ei täällä maan päällä ole ikuista, vaan kerran kaikki päättyy ja alkaa ikuisuus.

Kun me tuohon pöytään kumarrumme, polvistumme, niin me saamme muistaa niitä, jotka ovat uskossa tästä ajasta lähteneet. Raamattu kehottaa katselemaan sitä, millainen oli heidän loppunsa. Se oli samanlainen kuin Paavalilla, joka totesi: minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt ja uskon pitänyt.

Paavali ei näillä sanoilla kerskaa itsestään, vaan Jeesuksesta Kristuksesta. Hänhän toteaa, että minä en ole itse tehnyt mitään, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani.

Tänään sinua kehotetaan katsomaan uskon alkajaa ja päättäjää Jeesusta Kristusta. Tänään hän ihmeellisellä tavalla pyhän hengen kauppaan. Hän on elävänä keskellämme ja hän katsoo sinua. Ja sinä saat pyytää: muista Jeesus minua.

Jeesus tietää, että meidän uskon voimamme usein ovat heikot, että me joudumme jatkuvasti turvautua Jumalan armon voimaan. Niin sinäkin tänään ehtoisi pöytään käydessäsi. Ennen sitä saat turvautua Jumalan valtakuntaan, Jumalan valtakunnan ihmeelliseen armon evankeliumiin.

Tämä evankeliumi on tarkoitettu sinullekin, joka et tänään päässyt kirkkoon, mutta kuuntelet tätä saarnaa kotona. Ehkä suuristakin kiusauksista ja epäilyksestä, syntisen tuntuisena.

Tänään kaikille epäileville, syntisille, kiusatuille, sellaisillekin, jotka tuntevat, että ovat eksyneet isävaltakunnasta, kuuluu kutsu parannukseen ja Jumalan valtakunnan iloon. Rohkaistukaa kaikki uskomaan syntinne anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Tällainen rauhan evankeliumi on todellisuutta sellaisen ihmisen elämässä, joka haluaa sen uskolla vastaanottaa. Se antaa uskojalleen Jumalan rauhaa, rauhan sydämeen. Se vaikuttaa hänessä rakkautta Jeesukseen, Kristukseen ja hänen seuraajiinsa.

On tärkeää, että me valvomme uskossamme, ettei pyhän hengen tuli sydämestämme sammuisi, että kävisi niin, että me luopuisimme Herrasta, Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta.

Ja niin kuin Juudas jopa oli valmis kavaltamaan viattoman veren, niin kuin hän jälkikäteen tunnusti. Jumala meitä auttakoon ja rohkaiskoon uskomaan häneen, joka on suurempi kuin elämämme, häneen, joka antaa meille myös huomisen ja tulevaisuuden, hän, jota monen etsivän sielu kaipaa.

Saamme rukoilla Jumalan valtakuntaa, saisi olla kaikkia etsiviä lähellä.

Nouskaamme tunnustamaan kristillinen usko:

Minä uskon Jumalaan, isään ja kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan luojaan, ja Jeesukseen, Kristukseen, Jumalan ainoaan poikaan, meidän Herraamme, joka sikiisi pyhästä hengestä, syntyi neitsyt Marjasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän ja kaikkivaltiaan oikealla puolella, ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja pyhään henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.