Seurapuhe Järvenpään RY:llä 22.10.2023 17.31

Isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen jatkaessamme seuroja. Pyydän lukea täältä apostolien teoista luvusta kahdeksan jaksosta kaksikymmentäkuusi jakseen kolmekymmentäyhdeksän, ja sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Herran enkeli puhui Filipokselle: lähde etelään päin ja mene tielle, joka vie Jerusalemista Kaatsaan ja on autio. Filippos lähti sinne. Juuri silloin sitä tietä tuli mahtava etioppalainen, hoviherra Eunukki, joka hoiti Etiopian kuningattaren, eli Kandakeen, koko omaisuutta. Hän oli käynyt Jerusalemissa pyhävailusmatkalla ja oli nyt palaamassa kotiin, istui vaunuissaan ja luki profeetta Jesajan kirjaa.

Henki sanoi Filipokselle: mene lähemmäs ja pysyttele vaunujen vieressä. Filippos juoksi vaunujen luo. Ja kuullessaan miehen lukevan profeetta Jesajan, hän sanoi: sinä kyllä luet, mutta mahdotko ymmärtää? Mies vastasi: kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo. Hän pyysi Filippusta nousemaan vaunuihin, istumaan vierellään.

Kohta, jota hän kirjasta luki, oli tämä: Niin kuin lammas hänet vietiin teuraaksi, niin kuin karitsa, joka ääneti keritsensä edessä, ei hänkään suutansa avannut. Kun hänet alennettiin, hänen tuomionsa otettiin pois. Kuka voi laskea hänen jälkeläistensä määrän? Hänen elämänsä otettiin pois maan päällä.

Hoviherra sanoi Filippukselle: voitko sanoa, kenestä profeetta puhuu, itsestäänkö vai jostakin toisesta? Filippos rupesi puhumaan, aloitti tuosta kirjoituksen kohdasta ja julisti miehelle evankeliumia Jeesuksesta.

Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä. Silloin hoviherra sanoi: tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua? Filippos sanoi hänelle: jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista. Hoviherra vastasi: minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan poika. Ja hän käski pysäyttää vaunut.

Molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen ja Filippos kastoi hänet. Kun he olivat nousseet vedestä, Herran henki tempaisi Filippuksen pois. Hoviherra ei enää nähnyt häntä, mutta hän jatkoi iloisena matkaansa. Aamen.

Sillä uskon rukouksella, että taivaallinen isä sanoisi, avaisimme käymme tätä tekstiä läpi. Apostolien teot on siitä mielessä mielenkiintoinen, että tässä käydään ikään kuin nopeutettuna Israelin kansan historia. Siellä on monia vaiheita, mutta sitten on myös tällaista henkilökohtaista psalmia siellä.

Vähän ennen tätä kerrotaan Stefanuksesta, ensimmäisestä marttyyrista, joka kivitettiin, ja myös Paavalista, Paavalin parannuksen teosta, ja mielenkiintoisella tavalla myös patriarkoista, uskon esi-isistä, ja myös siitä Paavalin valtavasta evankeliumin työstä, jonka hän Jumalan voimalla teki.

Mutta jos me palaamme tähän meidän tekstiimme, Filipposhan oli yksi Jeesuksen opetuslapsista, ja niin kuin me muistamme, Jeesus itse valitsi heidät. Ja niin kuin hän sanoo evankeliumin teksteessä, että te ette valinneet minua vain, minä valitsin teidät. Kutsujan armon mukaan.

Tässä puhutaan Kaatsasta. Meillä on viime aikoina uutisvälineissä hyvin vahvasti ollut esillä tämä Kaatsa, ja se alue, mikä rantakaistaleella siinä on, ja sitten tämä länsiranta, niin siellä on palestiinalaisia, ja sanajuuri palestiinalainen tulee sanasta juutalainen. Nehän ovat Israelin kansan arkkivihollisia olleet vuosituhansia, että emme yhtään ihmettele, että siellä välillä soditaan.

Mutta tekstimme sanoo, että Jerusalemista Kaatsaan, ja oli autio. Ja Filippos lähti sinne. Hänhän oli siis kuulijainen tälle Jumalan kutsulle, että nyt siellä on niin sanotusti valmista viljaa. Ja Filippos lähti. Lähde etelään, ja etelään päin, ja mene tielle, joka vie Jerusalemista Kaatsaan, ja on autio. Autio.

Siihen aikaan, varmaan sillä tiellä Jerusalemista sinne rannikolle, siinä on noin 800 metrin korkeuseroja. Siihen aikaan se on ollut varmaan aika lailla, tekstimme mukaan, autio. Filippos lähti sinne.

Juuri silloin sitä tietä tuli mahtava etioppialainen hoviherra, Eunukki, joka hoiti Etiopian kuningattaren, eli Kandakeen, koko omaisuutta. Hän oli käynyt Jerusalemissa pyhävailusmatkalla.

Tämä on monellakin tapaa mielenkiintoinen jae, koska Mooseksen lain mukaan tällainen eunukki ei saanut edes tulla temppelialueelle, ja hän oli sillä tavalla etnisesti ja ruumiillisesti kelvoton tähän Jumalanpalveluselämään, mutta nyt me olemme siinä vaiheessa teksteissä, että tämä evankeliumin voittokulku lähti sieltä Jerusalemista ja Jeesuksen lähetyskäskyn mukaan, että menkää kaikkeen maailmaan.

Tämä juuri edellä veljemme Kallisti puhui, ja se oli se taivaan valtakunnan hääkutsu, ja se on kallis kutsu, jos on myös siihen erikoinen kutsu, että kun Jumalan valtakunta aina lähestyy epäuskoista, niin se joko parantaa tai se pahentaa. Ja kun taivaallinen isä lähettää taivaskutsun taivaan häihin, jos sitä kutsua ei ole vastaan, niin se on valtava loukkaus sille kutsujalle, ja silloin ihminen joutuu paatumuksen tilaan valitettavasti.

Jos me sen verran kertaamme tätä maantietoa, niin tämä Kandake oli sieltä ensimmäisestä Niilin putouksista sinne Karttumiin asti, missä yhdistyy valkoinen ja sininen Niili. Ja jos joskus katsotte vaikka G-mapsista, niin siellä on 1,8 miljoonaa ihmistä tälläkin hetkellä.

Ja tämä Niili on siitä erikoinen, että se on aina ja se on aina ruokkinut tulvimalla ja kalalla miljoonia ihmisiä. Ja niin kuin me muistamme Israelin kansan korpivaiheeltakin, ennen kuin he sinne korpivaiheelle lähtivät, niin se Israelin maahan oli siellä Goshenin maalla. Siellä kansa kasvoi ja teki valmistautumista sille korven matkalle.

Tällainen tämä Niili, valtava virta, on. Ja sitten tämä Eunukki. Yritin vähän siitä eritellä selvää, että millä tavalla ja miksi tuli sellainen ajatus mieleen, että olisiko tämä ollut kuitenkin israelilainen, koska hän hallitsi vanhan aramean ja hebrean, koska hän luki näitä kirjoituksia. Ja sitten hän oli käynyt Jerusalemissa pyhävailusmatkalla. Ja käsittääkseni hän oli käynyt pääsiäisenä siellä.

Ja me tiedämme tänäkin päivänä, kun Jerusalemissa on pääsiäisjuhlat, niin siellä on valtava määrä ihmisiä. Siis todella paljon. Mutta niin kuin tekstimme sanoo, että hän oli pyhävailusmatkalla. Ja yleensä sinne pyhävailusmatkalle tehtiin joka vuosi se matka. Ja israelilaisenkin oli sellainen tapa, että vähintään joka vuosi piti käydä täysi-ikäisen miehen ja ihmisen siellä Jerusalemissa rukoilemassa.

Ja hän oli nyt palaamassa kotiin, istui vaunuissaan ja luki profeetta Jesajan kirjaa. Ja mikä sen parempi meillekin tämän ajan illan Jumalan lapsille, raamattua kannattaa kertakaikkiaan lukea. Vaikka se ajankäyttö on, voimme sanoa hetkistä ja on kiirettä ja pitäisi olla jo siellä kun on täällä. Mutta siitä huolimatta, niin Jumalan sanasta ei koskaan pienenkään piirto katoa. Ja se ruokkii meidän uskon elämää.

Ja jos me muistelemme sitä, niin Jeesuskin sielun vihollisen hyökkäyksen torjui aina Jumalan sanalla. Ei ihminen elä yksin leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka tulee Jumalan suusta.

Ja hänhän luki tätä Jesaja 53. luvusta. Ja Herran henki sanoi Filippukselle: mene lähemmäs ja pysyttele vaunujen vieressä.

Ymmärretään siis näin, että kun tällainen suuri hoviherra vaunujen kanssa liikkui, niin hänellä oli myös mukana turvallisuus, turvajoukot, ehkä sotilaita aseineen. Muuten tällainen, voimme sanoa, että yksin vaunua liikkuva olisi hyvin helppo saalis ja hyvä saalis, niin yleensä hänellä oli aina mukana turvajoukot. Ja varmaan Filippos vähän kauempaa sieltä katseli.

Mutta henki sanoi, että mene vaunujen luo ja pysyttele. Ja niin Filippos juoksi vaunujen luo. Ja kuullessaan miehen lukevan profeetta Jesajaa, hän sanoi aika rohkeasti vielä: sinä kyllä luet, mutta mahdotko ymmärtää? Mies vastasi: kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo.

Hän pyysi Filippusta nousemaan vaunuihin, istumaan vierellä. Jotenkin tässä kohtaa nousee mieleen Pyhän Hengen kekseliäisyys ja rakkaus ihmispoloista kohtaan, että näin kekseliäästi tätä suurta hoviherraa lähestyttiin aivan henkilökohtaisesti.

Ja niin kuin me rakkaat veljet ja sisaret muistamme, evankeliumi on aina liikkunut jalkojen päällä. Ja evankeliumi aina kuuluu äänellisenä saarnana. Äänellisenä saarnana.

Tämän päivän eksytyksen henki on sellainen, että näissä vapaissa maissa, suunnat, hurmahenget, niin milloin missäkin joku tulee uskoon ja ymmärretään sen niin, että tämä on ihan niin kuin pitää olla, mutta Jumalan sana ei koskaan neuvo niin, vaan se on aina äänellinen saarna Jumalan valtakunnosta.

Se on siirtynyt aina uskosta uskoon jalkojen päällä. Niin Filippos istuu siihen viereen. Ja jota hän kirjasta luki, siis kirkasti sitä Jumalan sanaa: niin kuin lammas hänet viedään teuraaksi, niin kuin karitsa, joka ääneti keritsensä edessä, ei hänkään suutansa avannut. Kun hänet alennettiin, hänen tuomionsa otettiin pois. Kuka voi laskea hänen jälkeläistensä määrän? Hänen elämänsä otettiin pois maan päältä.

Eikö ole, rakkaat veljet ja sisaret, tämä Jumalan valtakunta turvallinen valtakunta? Tällähän aina pyhä enkeli vaihdetaan saarnataan ja kirkastetaan Jumalan sanaa ja pidetään seuroja. Se on evankeliumin tärkein tehtävä, hyvä sanoma, ja se evankeliumin ydin, että meille saarataan, että veljeni ja sisareni, ole hyvässä turvassa, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.

Tässä on se evankeliumin ydin, mitä myös tämä Filippos halusi tälle suurelle hoviherralle kirkastaa. Tässä oli kysymys elämäherra Jeesuksen sovitustyöstä.

Ja kun tämä hoviherran varmaan oli lukenut Vanhaa Testamenttia, Viittä Mooseksen kirjaa, sieltäkin löytyy Mooseksen 30, niin teksti siitä, että minun kaltaiseni profeetta, elämäherra Jeesus, syntyy kerran tänne maahan, maan päälle. Ja sitä kautta myös varmasti Filippos kirkasti, että hän on juuri se, joka antaa synnit anteeksi, että meidän ei tarvitsisi kärsiä eikä meidän tarvitsisi lähteä sinne katkeralla kuoleman tielle, vaan hän, puhtaista puhtain, synnitön, askelee täällä maan päällä käveli.

Ja niin kuin teksti meille kertoo evankeliumiteksteissä, että se on täytetty. Hän itse, elämäherra Jeesus, sen Jumalan vihan viinikuorman itse polki. Ei ollut meistä syntisistä ihmisistä synnin turmelemaa ihmistä, siihen vaan piti tulla tämmöinen viaton uhri, karitsa, lammas, joka ääneti meni sinne ristin puulle sovittamaan meidän syntimme.

Hoviherra sanoi Filipukselle: voisitko sanoa, kenestä profeetta puhuu, itsestään vai toisesta? Filippos rupesi puhumaan, aloitti tuosta kirjoituksen kohdasta ja julisti miehelle evankeliumia Jeesuksesta.

Eikö tämä ole aika ihmeellistä, että me aina kuulemme seuroista ja seuroissa tästä sovitustyöstä, Jeesuksen sovitustyöstä ja evankeliumista eri tilanteissa, eri elämän kohtaloissa, mutta aina siellä pohjalla on kuitenkin se nostava ja kantava evankeliumi, se hyvä sanoma, ja sen uskoja kerran pääsee perille.

Tätä me haluamme saarnata ja tätä me haluamme kuulla, koska muuten me varmaan tällä matkalla masentuisimme, ei olisi toivoa enää tai toivo hämärtyisi pikkuhiljaa. Meidän mielestämme me olemme ihmisinä sellaisia, mutta niin kuin puhutaan tästä lopun ajasta, niin sitä useammin mitä yhdellekin olette tulleet, niin sanokaa hyvää sanomaa Jeesuksesta.

Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä. Silloin hoviherra sanoi: tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua? Aika mielenkiintoinen kohta siinä mielessä, että kyllä tämä suuri kamariherra niin uskoi, ja näihin me olemme aina ymmärtäneet, että ensin usko ja sitten kaste.

Filippos sanoo hänelle: jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista. Hoviherra vastasi: minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan poika. Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen ja Filippos kastoi hänet.

Tällä tavalla tämä Jeesuksen lähetyskäsky tämän hoviherran kohdalla toteutui: hän kuuli jalkojen päällä kulkevan evankeliumin, hän uskoi sen ja hänet kastettiin. Tämä on se marssijärjestys, jonka elämäherra Jeesus siellä ennen yleisnousemustaan omille antoi: menkää kaikkeen maailmaan ja tehkää kaikki minun opetuslapsikseni.

Ja tässä toteutuu se lähetyskäsky. Joskus ajattelen, että kun he olivat nousseet vedestä, Herra Henki tempasi Filippuksen pois, ja hoviherra ei enää nähnyt häntä, mutta jatkoi iloisena matkaansa.

Kun tämä hoviherra lähti sinne vaivaaloiselle matkalle vielä Niilin virtaa ylöspäin Jerusalemista ensin Kaatsaan ja sitä Välimeren rannikkoa Niilin rantaa pitkin sinne ylävirtaan, puhutaan iloisesta veljestä, puhutaan iloisesta matkamiehestä.

Ja mitä se evankeliumi tekee sellaisesta, joka on pimeyden valtakunnasta siirretty, ja se on se, että elävän Jumalan valtakuntaa sisarien ja veljien keskelle hän varmaan vei suurena toimijana siellä hyvän sanoman ja evankeliumin myös sinne Kandakeen alueelle, ja hän varmaan sitä iloa jakoi siellä, että kun te olette lahjaksi saaneet, niin lahjaksi antakaa.

Ja niin kuin tekstimme täällä edellä jo kertoo, niin ei rukoilemalla löytynyt sitä rauhaa tunnolle, vaan täytyy kuunnella se ja kuulla se hyvä sanoma, evankeliumi.

Näin tämä meidän tekstimme on käyty läpi, ja tähän iltahetkeen, niin veljeni ja sisareni, saat olla siunattuja, turvassa, ja saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, ja saat olla siunattuja, saat olla turvassa Jeesuksen nimessä ja veressä, kaikki syntisi anteeksi.

Ja niin kuin me muistamme, Jeesus sanoo: ruoki minuun karitsoitani. Täällä on pieniä lapsia, vielä nuoria, niin tekin saatte jäädä uskomaan Jeesuksen nimessä ja veressä, kaikki syntisi anteeksi, ja saat olla siunattuja, turvassa.

Jeesus sanoo: tuokaa lapset minun tyköni ja älkääkä estäkö heitä. Tällä tavalla evankeliumin uskojanamme kerran pääsemme perille taivaan kotiin, näemme, jäämme Jumalani hänen armoonsa siunattuun autuuteen.

Omalle kohdallekin kysyy, että saanko minäkin jäädä uskomaan vielä syntisi anteeksi, tahtoon yhdessä uskoa tämän juhlajoukon kanssa Jeesuksen nimeen. Aamen.

Vielä me pistämme kädet ristiin ja hiljennymme tähän Aaronin siunaukseen. Siitä sanotaan, että kun Aaron siunasi Israelin kansan, tällä siunauksella, niin se oli sellainen siunaus, jota ei voinut ottaa pois.

Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä. Herra kirkastakoon kasvonsa teille ja olkoon teille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa teidän puolenne ja antakoon teille rauhan.

Isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen. Aamen.

Kiitos.