Googlen valitsema mainos:
← Takaisin

Seurapuhe Tampereen RY:llä 29.10.2023 16.00

Puhuja: Seppo Nissinen

Paikka: Rauhanyhdistys Tampere

Vuosi: 2023

Kirja: Kirje roomalaisille Johanneksen ilmestys Johanneksen evankeliumi

Raamatunkohta: Room. 5:1-5 2 Kor. 3:1-18 Joh. 1:1-14 1 Moos. 1:3 Ilm. 21

Avainsana: usko armo rakkaus anteeksiantamus toivo evankeliumi Pyhä Henki pelastus parannus sovitus valtakunta pyhitys vanhurskauttaminen kristityn vaellus


Kuuntele
Tämä saarna on litteroitu automaattisesti tekoälyn avulla. Voit korjata selviä virheitä muokkaamalla tekstiä lause kerrallaan.
Kolmiyhteisen Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Hiljenymme nyt Jumalan sanan tutkimiseen yhdessä tässä ja rukoilemme Taivaan Isältä seurasiunausta. Herran rukouksen sanoin:

Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaissa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Ilo nähdä tämä seurasali täynnä teitä rakkaita ystäviä. Te olette tämän viikonlopun antaneet yhteistyölle Laukaan Rauhan yhdistyksen kanssa. Se on mukava, että tämä rakkauden mieli, jonka Jumalan Henki meidän sydämissämme vaikuttaa, antaa myöskin halun yhdessä viedä tätä Jumalan valtakunnan työtä eteenpäin eri paikkakunnilla. Ja Jumala siunaa ajalliset varat sinne teidänkin tileillenne takaisin. Näin me uskomme.

Ja me saadaan maksella sitä uutta seurakuntaamme, jonka olemme saaneet tässä jokunen vuosi sitten, niin kuin täällä varmasti on teitä eilen siitä informoitu, siitä meidän hankkeesta, joka hyvin on saatu vietyä läpi muutaman vuoden takainen hanke. Niin hyvin läpi ja hyvällä ammattitaidolla sisaret ja veljet siellä. He veivät sen hankkeen läpi ja nyt on se maksaminen työnä. Ja se ei ole meidän pääasia, vaan se, että me saadaan tätä Jumalan valtakuntaa asua, kokoontua yhdessä seuroihin.

Ja ilo nähdä tuota lapsia paljon täällä ja lapsiperheitä. Itsekin olen saanut tässä olla kertausharjoituksissa heinäkuusta saakka tuolla perheessä, jossa on lapsia. Ja nähdään tämänkin seuroihin lähdön tänne nyt niin tuota. Ihanaa, että isät ja äidit jaksatte tuoda lapset seuroihin.

Luen täältä puheen johdannoksi muutaman jakeen Paavalin kirjasta roomalaisille viidennestä luvusta sen alusta Jeesuksen nimeen:

Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen. Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä. Kestävyys auttaa selviytymään koetuksista, ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Eikä toivo ole turhaa, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen. Aamen.

Tämä sunnuntaihan on kirkossa merkitty reformaation päiväksi. Tämä reformaatio on uskonpuhdistus meidän käsittämällä tavalla. Minä sen oikein tarkistin tuolta tietolähteestä, että tämä on kirkko ottanut tämän muutama vuosi sitten käyttöön, tämän reformaatiopäivän, sen uskonpuhdistuksen päivän tilalle. Ja perustelukin siinä oli, että kirkolla on mahdollisuus muuttua myöskin nykyaikana, ja se reformaatio on parempi sana kuin uskonpuhdistus. Ja se ei loukkaa muita uskontoja, näin siinä tällä tavalla kerrottiin, että se on sillä tavalla nykyaikaistettu.

Mutta kuitenkin se on suuri lahja meille se, että Luther on aikanaan elänyt ja Jumalan Hengen vaikuttamana lähtenyt evankeliumin puhtaan saarnaamiseen ja julistamisen hyväksi. Pyhän Hengen vaikuttamana tekemään työtä. Ja vuosisatojen jälkeenkin häntä veljäämme muistetaan suuresti tässä maailmassa ja vielä jopa arvostetaankin.

Mutta tämä Jumalan valtakunnan työ, se ei perustu kenenkään ihmisen tekoihin eikä aikaansaannoksiin. Toisaalta tänä sunnuntaina on teemana uskonperustus. Ja se on tärkeä asia meille. Ja varmasti kaikissa seuroissa, joissa Jumalan sanaa Jumalan lapset julistavat, niin puhutaan uskonperustuksesta. Ja varmaan jos tämä olisi pyhäkoulutunti, minä teiltä lapsilta kysyisin, että mikä meidän uskomme perusta on. Niin ainakin ehkä koulussa olevat pojat ja tytöt sanoisivat, että uskomme perustuu Jeesuksen Kristuksen sovintotyöhön meidän syntiemme sovittajana. Se on meidän uskonperustus. Jeesus Kristus, Jumalan Poika, joka on meidän syntivelkamme sovittanut. Ja hänen sovintotyönsä, uuriverensä kautta mekin saamme elämän hänen kanssaan. Uuden elämän Jumalan lapsina.

Tästä meidän raamatun kohdasta, jonka minä luin, niin tämä ensimmäinen jae kuvaa sitä, että kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. Rauha Jumalan kanssa. Eikö ole hyvä asia? Uskovaisilla on Jumalan rauha sydämessä. Jeesus sanoi, kun hän piti puheesta opetuslapsille, että rauhan minä annan teille. Minun rauhani minä jätän teille. En minä anna teille niin kuin tämä maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Älkääkä pelätkö. Eikö ole hyvä asia? Kun on synnit anteeksi, niin ei tarvitse pelätä.

Kyllähän meitä pelottaa monet asiat täällä maailmassa. Ketä enemmän, ketä vähemmän, mutta ei meissä ole yhtään sellaista ihmistä, joka ei koskaan pelkäisi. Pelko suojaa meitä tässä maailmassa. Kohtuullinen pelko on hyvä suoja elämälle. Mutta tämä tarkoittaakin sitä pelkoa, jonka aiheuttaisi se, että meillä ei olisi asiat kunnossa Jumalan kanssa. Koska me ollaan Jumalan lapsia, niin meidän ei tarvitse pelätä sitä, että Jumala antaa meille jotakin pahaa. Jumala on hyvä ja rakastava Isä omille lapsilleen.

Ja tässä toisessa jakeessa, jonka minä luin, niin tässä kirkastuu se, että Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, josta nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen. Me toivomme, että me pääsemme Jumalan kirkkauteen. Ja kyllä tämä Raamattu meitä vahvasti opastaa siihen, että kun meillä on synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa, niin meillä on myöskin Jumalan, siis me silloin elämme Jumalan kirkkaudessa.

Mä ajattelin, että minä tästä asiasta lukisin täältä Raamatusta. Se on toisessa korinttilaiskirjeessä se luku, josta minä ajattelin sitten lukea. Kuunnelkaapa, mitä täällä apostoli kirjoittaa tästä Jumalan lasten kirkkaudesta:

Alammeko jälleen suositella itsellemme? Tarvitsemme mekin teitä varten suosituskirjatta niin kuin erät muut? Te itse olette meidän suosituskirjamme, joka on kirjoitettu meidän sydämiimme kaikkien ihmisten nähtäväksi ja luettavaksi. Olettehan te selvästi Kristuksen kirje, jonka kirjoittamisen hän uskoi meille. Tätä kirjettä ei ole kirjoitettu musteella, vaan elävällä Jumalan Hengellä. Ei kivitauluihin, vaan ihmissydämiin.

Tällaisen luottamuksen Jumala on ja Kristus on meille, meistä saanut aikaan. En tarkoita, että kykenisimme ajattelemaan mitään omin päin, mikä olisi peräisin meistä itsestämme. Meidän kykymme on saatu Jumalalta. Ja hän on myöskin tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain, vaan Henki. Kirja ei näe kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.

Joku olemaa palveleva virka, jonka säädökset olivat kaiverrettu kivitauluihin, säteili sellaista kirkkautta, että israelilaiset eivät voineet katsoa Moosesta kasvoihin. Ja kuitenkin hänen kasvojensa kirkkaus oli katoavaa. Kuinka paljon suurempaa kirkkautta säteileekään hengen palvelusvirka. Jos kerran tuomion julistamisen virkaa ympäröi kirkkaus, paljon kirkkaampi loiste ympäröi silloin vanhurskaiden julistuksen virkaa.

Se kirkkaus on niin ylivoimainen, että sen rinnalla himmenee se, mikä ennen säteili kirkkaana. Sillä jos sekin, mikä on katoavaa, säteilee kirkkautta, vielä paljon kirkkaampaa on se, mikä on pysyvää. Koska meillä on tällainen toivo, esinnymme aivan avoimesti, toisin kuin Mooses, joka pani kasvoilleen peitteen, jotteivät israelilaiset näkisi katoavaisen loisteen häviämistä. Heidän mielensä paatuivat. Sama peite pysyy edelleenkin paikoillaan, kun he lukevat vanhan liiton kirjoituksia. Sillä vasta Kristus sen poistaa.

Tässä apostoli kirkastaa sitä, että Mooseksen kasvoista, kun hän tuli vuorelta ja hänellä oli kivitaulut, niin paistoi niin suuri kirkkaus, että israelilaiset eivät voineet sitä katsoa. Ja Mooseksen piti peittää kasvonsa. Mutta tämä uuden liiton kirkkaus, joka paistaa Kristuksen kasvoista hänen seurakunnassaan, voittaa sen kirkkauden. Me elämme valon lapsina. Tämä maailma, epäuskoinen maailma, elää pimeässä. Jumalan seurakunta kulkee Kristuksen kasvoista loistavassa valossa. Jumalan valtakunta on täällä maan päällä valon valtakunta.

Ja tämän valkeuden osallisuudessa me saamme tehdä matkaa. Ja Jumalan sana ohjaa meitä tässä valossa ja valaisee meidän matkaamme.

Kun tuossa mainitsin siitä uskon perustuksesta, joka on Kristus, ja täällä Johanneksen evankeliumi alussa puhutaan Kristuksesta ja Jumalan sanasta. Alussa oli Sana. Ja Sana oli Jumalan luona. Ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänestä oli elämä. Ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä. Pimeys ei ole saanut siitä valtaa.

Ja sitten täällä sanotaan, että tämä Sana, siis tämä Jumalan Sana, joka on ollut alusta saakka, niin tämä Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan. Kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.

Jumalan sana on yhtä kuin Jumala. Kolmiyhteinen Jumala. Luoja Jumala. Lunastaja. Vapahtaja. Kristus. Ja Pyhä Henki. Nämä valaisevat meidän matkaa täällä.

Ja Raamatun alussa, kun Jumala loi kaiken, niin siellä ensimmäisen Mooseksen kirjan toisessa jakeessa jo sanotaan, että Jumala teki valon pimeyteen. Jakoi valon ja pimeyden. Valkeuden. Ja tämä valkeus on ollut siitä lähtien Jumalan seurakunnassa. Ja siellä, missä Jumalan Henki vaikuttaa, niin siellä on myöskin valoa.

Jos me ajattelemme valoa, niin se on vastakohta pimeydelle. Minä olen ollut työssä semmoisessa paikassa lähes parikymmentä vuotta, jossa on absoluuttinen pimeys, jos valot sammuvat. Tuolla kallion sisässä oli ne huoneistot, missä minä olen tehnyt valtaosan virkaurastani, ja jos siellä harjoiteltiin sieltä poistumista ja sieltä sammutettiin kaikki valot, niin siellä ei todellakaan nähnyt mitään, ellet ollut palasinta, jonka sytyttää saatavilla.

Jos me ajatellaan tätä syksyn luontoa, niin kyllä sielläkin on aika pimeä, mutta ei ole koskaan täydellinen pimeys. Mutta on meidän vaikea kulkea ilman valoa tuolla maastossa, jos meillä ei ole minkäänlaista valoa.

Tästä me voidaan ajatella, että jos Jumalan lapset kulkevat valossa, niin se matka kulkee paljon paremmin kuin se, jos kuljetaan pimeydessä. Jumalan ja Jumalan Henki, Pyhä Henki loistaa sitä valoa Kristuksen kasvoista meidän uskon elämäämme.

Ja tämä tarkoittaa, tämä valossa kulkeminen sitä, että meidän ei tarvitse pelätä, niin kuin me tuossa alussa puhuttiin, että Jumalan sana toistaa meistä pelon. Ja Jumalan evankeliumi on pelkääville ja myöskin heikkoutta tunteville tässä uskossa vahvistuksena, että evankeliumi on Jumalan voima jokaiselle sen uskovalle autuudeksi. Se on valo ja se on voima.

Sen takia me tarvitaan tätä evankeliumia matkalla, että meillä riittäisi voimia kulkea tässä valossa kohti kotiamme. Me ollaan matkalla kohti taivaan kotia, jossa on sitten täydellinen elämä.

Meillä on täällä tämä ihmisyyden tuoma kuorma, jota tässä meidän tekstissäkin apostoli kuvasi, että kun meillä on koettelemuksia ja matkalla vaikeuksia, niin se tekee meitä vahvemmaksi, kun me voitamme niitä. Meillä on uskoelämässäkin monta kertaa semmoisia hetkiä, että tuntuu, että onko sitä Jumalaa ollenkaan, kun on kovat koettelemukset. Meillä on usko vähissä monta kertaa.

En tiedä, oletteko kokeneet, että joskus tuntuu sille, että vaikka kuinka rukoilisikin, että auta Jumala tässä minun ahdistuksen hetkessä, niin tuntuu, että ei kuule Jumala. Vaikka silti Jumala on sanonut, että kun teillä on hätää, niin huutakaa avuksi Jumalaa, rukoilkaa, huokailkaa Jumalan puoleen, niin Jumala auttaa.

Mutta meillä on niin vähän monesti uskoa, että me pitäisi saada oma pyyntö välittömästi näkyviin. Saattaa teillä olla kokemuksia, sisaret ja veljet, siitä, että Jumala on antanut avun heti, kun olette pyytäneet. Ja jopa semmoisena, kun on pyydetty.

Mutta Jumala on kaikkitietävä ja kaikkinäkevä. Se näkee jokaisen lapsensa elämän. Ja se näkee myöskin epäuskoisten ihmisten elämän, jotka eivät ole Jumalan armon osallisuudessa. Kaikkien ihmisten elämän se näkee. Ja Jumala on murheissaan siitä, jos ihminen on epäuskossa täällä maailmassa.

Ja Jumalan Henki kutsuu epäuskossa eläviä ihmisiä uskoon pimeydestä valoon. Se on suuri muutos, kun ihminen saa parannuksen armon ja siirtyy pimeydestä valkeuteen.

No, Jumala ja Jeesus eivät ole enää täällä maailmassa. Jeesus ei ole enää täällä. Niin kuin täällä minä äsken luin tästä tekstistä, että se tuli lihaksi tänne maailmaan, se Sana. Eli Jeesus tuli ihmiseksi ihmisten keskelle. Siis Jumala on kävellyt ihmisen jaloilla fyysisenä olentona Jeesuksessa Kristuksessa täällä maan päällä pari tuhatta vuotta sitten.

Ja se, että Jeesuksen tehtävä oli täällä vapauttaa meidät synnin orjuudesta armon osallisuuteen, vapauttaa syntinen ihminen, armahtaa tällä pelastustyöllä, jonka Jumala on Poikansa kautta valmistanut, niin maksaa meidän syntivelka ja vapauttaa meidät siitä tuomiosta, jonka me ansaitsemme syntisinä ihmisinä.

Siis me Jumalan armosta saamme syntivelan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä uskon kautta. Eikö ole suuri lahja ja armo, jos Jumala tämän saa avata ihmissydämelettä, että minä Jumalaa vastaan rikkonut ja tuomittu ihminen, kuoleman ansainnut, kadotuksen ansainnut, ei edes ajallista kuolemaa, vaan iankaikkisen kuoleman ansainnut, saan tarttua tämmöiseen armoon, että Kristus on minun puolestani kuollut ja hän tarjoaa tätä pelastusta, että poikani ja tyttäreni ovat hyvässä turvassa. Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.

Tämä yksinkertainen evankeliumi uskojansa vapauttaa syntivelasta ja siirtää Jumalan valon valtakuntaan pimeydestä ja vapauttaa iankaikkisesta kuolemasta. Tämä on valtava lahja, jota tämä Jumalan sana lupaa, ja Jumalan seurakunta täällä maan päällä on pantu tätä sanomaa julistamaan ja tätä Jumalan sanaa selittämään Pyhän Hengen kautta.

Ja jokainen meistä on oikeutettu saarnaamaan katuvalle synnit anteeksi. Lapsetkin, te kun te sanotte toisillenne tai vanhemmille tai isovanhemmille, että saa uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, kun tulee vikoja ja virheitä ja syntejä, ja niin kun niitä tulee, niin se vapauttaa, se puhdistaa sitä sydäntä synneistä ja uudistaa sitä liittoa, joka on Jumalan kanssa, että tässä armon osallisuudessa päästään taivaaseen.

Ja Jeesus opetti siitä, että kun matkalla kuljetaan pölyisellä tiellä, niin jalat pölyntyvät, likaantuvat, ja niitä pitää pestä. Tämä Jeesuksen opetus jalkojen pesusta tarkoittaa sitä, että synnit pitää aina matkalla uskoa uudelleen ja uudelleen anteeksi ja turvautua siihen armoon, että minä olen tämän armon osallisuudessa ja saan vapaana iloisena tehdä matkaa täällä Jumalan lasten joukossa.

Ja se ihme vielä, että jos epäuskoinen ihminen tulee synnin tuntoon Jumalan Hengen vaikuttamana, niin se saa tulla Jumalan lapsen luo ja kysyä, että saanko minäkin syntini anteeksi, ja kun sille saarnataan, sille ihmiselle synnit anteeksi Vapahtajan Jeesuksen nimessä ja veressä, niin hän vapautuu siitä synnistä, kun hän ottaa sen uskolla vastaan ja pääsee Jumalan lapseksi.

Ja sitten Jumalan armo siellä sydämessä alkaa opettamaan kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja tässä maailmassa elämään Jumalan lapsena. Se on niin yksinkertaista. Kuvaa Jumala saisi avata myöskin epäuskoisen ihmisen sydäntä tähän.

Tähän oli tämän viikon päivämiehessä tein varmasti, niin kuin viime viikolla, niin luitte tämmöisen Satu Leinosen tarinan, ja jotenkin se puhutteli, se toi mieleen asioita, jotka tämmöinen, kun Saara Kolehmainen oli sen kirjoittanut, sen jutun. Minä en tunne kumpaakaan henkilöä, jotka tässä mainitaan, mutta tämän Satu Leinosen tilanteesta sen verran voisin tässä kertailla. Monet on teistä sen varmasti sieltä lukenut, mutta tuota, jos joku ei lukenut, niin hän oli tämmöinen epäuskoisessa kodissa elänyt lapsi, nuori, ja hänen kodissaan ei tunnettu tätä Jumalan valtakuntaa.

Ja tämä Satu kuitenkin oli kiinnostunut myöskin uskon asioista nuorena ja lapsenakin jo ja kysyi äidiltään, että voisiko hän, kun se oli nähnyt naapurustossa niitä uskovaisia ihmisiä ja kiintynyt niihin jollakin tavalla, ja kysynyt, että voisiko hänkin päästä niinku niiden joukkoon. Niin äiti oli sanonut, että ei siihen porukkaan voi liittyä, että se on suljettu joukko, että ne on ihan omalaisia.

Ja tuota, niin se usko se tyttö sitten, että tuota näin se asia sitten varmaan on, ja tuota, mutta kuitenkin kun hän varttui, niin hän oli kosketuksissa uskovien ihmisten kanssa, koulussa oli uskovaisia opettajia ja koulukavereita, ja niistä loisti jotakin sellaista ihmeellistä rauhaa ja lämpöä, jota hän kaipasi.

Ja sitten hän kohtasi jossakin elämänvaiheessa jo aikuisena uskovaisen naisen, joka pyysi häntä seuroihin, ja hän tietysti sanoi, että eihän hän voi sinne lähteä, kun se on suljettu porukka. Se oli se sisar sanonut, että toki voit lähteä tietenkin.

Ja sitten kun hän tuli seurahuoneeseen, niin hän oikein sydämessään tunsi, että nyt hän on tullut kotiin siitä joukosta jo, niin kuin heijastui semmoinen rakkaus ja lämpö. Jumala vaikutti hänessä semmoisen tunteen, että tämä on hänen kotinsa, tämä paikka.

Ja sitten tämä ystävä, joka toi hänet seuroihin, niin kysyi, että eikö hänkin haluaisi uskoa, ja kun hän sitten tämän kertoi tämän tarinansa, että ei hän voi uskoa, kun hän ei kuulu tähän joukkoon vielä, niin kyllä, kyllä, kyllä, saat uskoa ihan vapaasti, ja hänelle saarnattiin synnit anteeksi, ja hän pääsi uskomaan ja iloitsemaan tästä armosta ja siitä rakkaudesta, joka Jumalan seurakunnasta häntä kohtaan säteili.

Nyt tästä uskon perustuksesta, kun tässä puhutaan, että se on tämä Kristus, niin se näkyy myöskin tässä seurakunnassa.

Toisen esimerkin voisin lyhyesti kertoa. Me oltiin matkalla ja lentokoneeseen noustu istumaan, ja oltiin eri penkissä vaimon kanssa. Siinä sisäänotto alkoi olla lopuilla, ja sitten siihen tuli semmoinen puolenkymmentä nuorta naista siihen lentokoneen käytävälle, ja ne hyvin reippaana ja iloisena siinä kulkivat ja kattelivat paikkoja, missä olisi paikkaa.

Ja sitten minä ajattelin, että nuista nuorista näkyy jotakin semmoista, joka vastaa niin kuin minunkin sydämen, että ne ovat varmaan saattavat olla vaikka uskovaisia nuoria. Ja sitten kun siinä minunkin vieressä oli penkki vapaana, niin siihen istui sitten yksi niistä tytöistä, ja ruvettiin siinä juttelemaan.

Niin tuota, niinhan siinä sitten kun muutama sana oltiin vaihdettu, niin kävi ilmi, että tämä tyttö oli meidän nuoruusaikaisen ystäväpariskunnan lapsi, joihin oltiin Jyväskylässä tutustuttu, ja ne olivat kasvattaneet tämmöisiä reippaita nuoria, ja ne heijasti sitä elävää uskoa siellä maailmalla liikkuessa, ja se näkyi.

Se on ihmeellinen asia, että Jumalan lapset puhumatta jo heijastavat ja puhuttelevat täällä maailmassa ihmisiä, jos Jumala suo jollekin ihmiselle armonsa, että kutsuu valtakuntaan. Se voi kutsua tällä tavalla ihmisiä erilaisten kohtaamisten kautta ja jokaista ihmistä yksilöllisesti, henkilökohtaisesti Jumala kutsuu valtakuntaansa.

Ja me saamme rukoilla ja pyytää, että jos tätäkin puhetta nyt kuuntelee semmoinen ihminen, joka koet olevasi siellä vielä siellä epäuskon hämärässä ja pimeydessä, niin Jumalan valtakunta on nyt lähestynyt sinua. Jumalan valtakunta on lähellä, ja sinä saat uskoa syntisi anteeksi Vapahtajamme Jeesuksen ansion tähden hänen nimessään ja veressään ja lähteä seuraamaan Jumalan lapsia ja pääset taivaan kotiin.

Kun tässä matkasaatossa saat elämäsi loppuun saakka siirtyä kuolemasta elämään. Sillä hetkellä, kun Jumalan Henki saa asettua sinun sydämeesi asukkaaksi, niin toinen kuolema siirtyy pois, eikä ole enää kuolemaa. Näin ihmeellinen on Jumalan armo, ja se on meidän keskellämme tässä valtakunnassa, Jumalan seurakunnassa, Jumalan valtakunnassa.

Sitä kuvataan niin kauniilla sanoilla kuin sanasto vaan pystyy kuvaamaan sitä Jumalan valtakunnan kauneutta, kun sitä Raamatusta tutkitaan. Se on taivaasta alas laskettu uusi Jerusalem, joka on valmistettu kalleimmista jalokivistä, mitä meidän ymmärryksemme käsittää.

Jos te luette tuolta Raamatun lopusta, vaikkapa Ilmestyskirjan viimeisiä lukuja, niin siellä kuvataan tämä Jumalan uuden liiton seurakunnan kauneus ja se ihmeellinen elämä, jota tässä Jumalan seurakunnassa saadaan elää.

Mutta niinkin meidän täytyy todeta, että sieluvihollinen on vihainen tälle Jumalan seurakunnalle, joka tässä valtakunnassa asuu, ja yrittää houkutella meitä pois tästä elävästä uskosta viettelysten kautta, houkutella niin kuin ensimmäisiä ihmisiä houkuttelivat, että eihän Jumala ole niin sanonut.

Kun Jumalan sanassa puhutaan, ei Jumala niin ole sanonut, että Jumalan sana on se, jota pitää meidän kuunnella ja totella. Jos me joudumme syntiin, niin ei meidän tarvitse jättää Jumalan valtakuntaa niin kuin vihollinen sanoo, vaan me saadaan usko synnit anteeksi. Ei ole sen kummempaa kuin saattaa tunto meillä säilyä, että kun me joudumme syntiin, niin tehdään synnistä parannus, hoidetaan sitä omaa tuntoa, niin me säilytään Jumalan valtakunnassa Jumalan lapsina ja päästään sitten ihan kaikkeen elämään.

Tämä Jumalan valtakunnan sanoma on meille savisissa astioissa jätetty tänne maan päälle Jumalan lasten saviastioissa kuljetettavaksi täällä maan päällä. Ja siinä se on. Se on monta kertaa se törmäys tässä maailmassa, että se on liian yksinkertainen ja se on liian halpa vastaanotettavaksi ja uskottavaksi.

Epäuskoinen maailma ei ymmärrä sitä, että täällä Jumalan sanaa pidetään ohjenuorana uskomisen asiassa ja Pyhän Hengen valkeudessa halutaan Jumalan sanan äärellä tutkia sitä, että mistä kulkee tie taivaaseen.

Ja vielä tässä lopussa ajattelin sen ajatuksen tuoda, että siellä Johannekselle ennen hänen kuolemaansa Jumala puhui ja hän käski kirjoittaa kirjeet seitsemälle Aasian seurakunnan enkelille, ja kaikkien kirjeiden loppuun laitettiin, että jolla on korva kuulla, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnalle.

Tämä on tarkoitettu meille tämänkin ajan Jumalan lapsille, että me avattaisiin korvamme kuulemaan, mitä Pyhällä Hengellä on meille sanottavana, meille seurakuntalaisille tänä päivänä. Ja tässä, että me tulisimme Jumalan sanan kuuloon, jos meillä on mahdollisuus, ja me avaisimme sydämemme ja sanoisimme itsellemme, että puhu Herra, palvelijasi kuulee, ja kuuntelisimme tätä Jumalan sanaa uskoksi sydämellemme ja vahvistukseksi.

Ei tämä ole tuomion sanaa, vaan tämä on armon ja ilon sanoma, tämä Jumalan valtakunnan sanoma. Tästä ei ole mitään pelättävää, että kuuntelee Jumalan sanaa ja yksinkertaisesti lapsen lailla uskoo sen evankeliumin. Jos ei mitään ymmärrä, niin ei sitä tarvitse ymmärtääkään kaikkea. Ei me ymmärretä tästä, mutta Jumala antaa aina sanastaan sen verran kuin se tarpeelliseksi näkee ja eri aikoina eri tavalla.

Meidän korvatkin ottavat vastaan sitä. Joskus on kiireistä, niin että ei tahdo keretä sanan kuulua eikä oikein ajatellakaan näitä uskoasioita, mutta uskoa ei kannata jättää siinäkään tilanteessa.

Tämä minä sanon myöskin itselleni, että kun saisin asua tässä armovaltakunnassa elämäni ajan täällä. On teitä paljon varmasti lapsuuden uskossa kilvottelevia, joille ei ole semmoisia suuria kokemuksia uskoon tulemisesta, että on saanut lapsesta saakka uskoa, olla, mutta se on arvokas asia, että ei ole tarvinnut maailmanreissua tehdä. Kiitos siitä Taivaan Isälle, että on monia meitä varjellut lapsuuden uskossa.

Mutta se ei ole yhtään sen parempi kuin tänä päivänä parannuksen armon saanut tuolta maailmasta. Jeesus sanoi, että joka on paljon anteeksi saanut, se myös paljon rakastaa. Herättää rakkautta. Anteeksi antamus herättää rakkautta.

Jeesus kysyi Pietarilta, että rakastatko sinä minua? Pietari joutui kolme kertaa sanomaan, että sinä olet minulle rakas. Jeesus ei sanonut Pietarille, että minä rakastan sinua paljon, vaan Pietari tiesi, että Jeesus rakastaa häntä niin paljon, että se on hänen tähtensä tullut tänne maailmaan ja lunastanut hänetkin, tämän hänenkin heikkoutensa ymmärsi ja hänen lankemuksensa ymmärsi ja rakkaudella kosketti Pietaria ja sanoi, että tälle kalliolle minä rakennan minun seurakuntani.

Pietari ei ollut se kallio, mutta se Jumalan Henki, joka hänessä asui, niin pani Pietarin töihin, ja Pietari sai tehtävän ruokkia ja kaitsea. Me olemme täällä matkalla, ja me saamme toinen toistamme täällä ruokkia täällä armo-evankeliumilla.

Nytkin saatte uskoa tai jäädä uskomaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä turvallisin mielin ja jatkaa tätä matkaa iloisesti. Tämä on ihana valtakunta, jonka Jumala on meille laskenut tänne maailmaan. Saanko minäkin omat synnit anteeksi? Haluan uskoa Jeesuksen nimeen. Aamen.

Kiitos!