Varttuneiden kerho/Seurapuhe Nivalan RY:llä 01.11.2023 11.03

Kolmiyhteisen Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aloitamme tämänkin kerhon yhteisellä kiitoksella ja rukouksella. Pyhä ja Vanhurskas Jumala, rakas Taivaallinen Isä. Me tänäkin päivänä tahdomme kiittää sinua niistä kaikista lahjoista, joita sinä olet meille itse kullekin suostunut.

Me kiitämme kaikesta ajallisesta, jota olemme osaksemme saaneet, mutta ennen kaikkea, tänäkin päivänä meidän suurin kiitoksen aiheemme on se, että sinä oman ainokaisen rakkaan poikasi annoit meidän syntimme sovitukseksi tänne maan päälle, eikä vain meidän vaan koko maailman syntien edestä.

Me itse pyydämme, että sinä tänäkin iltana, tänäkin päivänä, olisit Henkisen kautta läsnä ja antaisit sellaisia sanoja, jotka voisivat lohduttaa ja virvoittaa meitä tällä elämän kaidalla tiellä. Me sanomme turvallisesti: Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtuuko sinun tahtosi? Nyt, Katri. Joskus käy näinkin.

Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Ajattelin lukea täältä puheenjohdoksi yksi Mooseksen kirjan luvusta kolmekymmentä kaksi muutamia jakeita alkaen jakeesta tuhat yhdeksänsataakaksikymmentäviisi. Nämä sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Laavan kohtasi Jaakobin, kun tämä oli leiriytynyt Gileadin vuorille, niin myös Laavan leiriytyi sinne meinineen. Laavan sanoi: "Mitä olet tehnyt? Sinä olit petollinen ja veit tyttäreni mukanasi, ikään kuin he olisivat olleet sotasaalista.

Miksi pakeneit salaa minun luotani? Et kertonut minulle aikomuksistasi mitään. Minä olisin saattanut sinut iloisesti matkaan, lauluin, tammuriineen ja harpuin. Et antanut minulle edes tilaisuutta suurella lapsenlapsiani ja tyttäriäni hyvästiksi. Siinä teit kovin tyhmästi.

Minä voisin tehdä teille paljonkin pahaa, mutta teidän Isänne Jumala sanoi minulle viime yönä: 'Varo ettet puhu pahasti Jaakobille.' Hyvä, sinä lähdet matkaan, koska niin kovasti ikävöit isäsi luo. Mutta miksi varastit minulta Jumalan kuvat?"

Jaakob vastasi: "Minä lähdin salaa, koska pelkäsin, että sinä riistäisit minulta tyttäresi, mutta kuolema sille, jonka halusta sinä löydät Jumalasi.

Saat sukumme miesten läsnä ollessa itse tutkia, mitä minulla on mukanani ja ottaa omasi pois." Jaakob ei tiennyt, että Raakel oli varastanut jumalat. Aamen.

Jumala säätää asumisen ajat ja rajat. Olemme nyt Ullan kanssa kohta viisi viikkoa asuneet Kokkolassa viisikymmentä vuotta sitten.

Minä aloitin täällä työni poikamiehenä vielä silloin, jo kolme vuotta myöhemmin. Muutuimme toisen kerran Nivalaan ja silloin meillä oli jo vanhin poika puolen vuoden ikäinen. Täällä Nivalassa on ollut hyvä ja mukava elää, ja täältä jää hyvin lämpimät muisto meille tästä ajasta, mutta meidän kohdallammekin tämmöinen uusi aika on sitten alkanut.

Uskon, että Kokkolan sijainti tulee yhtä rakas meille kuin Nivalan sijainti on ollut. Myös tässä tekstissä kerrotaan muuttomatkasta.

Taskilan Lauri-veli taisi joskus saarnassaan sanoa, että tämä Jaakob teki pitkän kyläreissun penonsa luo. Se kesti kaksikymmentä vuotta. Muistamme, miten Jaakob lähti pakoon veljensä. Esa on vihaa, kun hän sai esikoisen siunauksen Eisaon sijasta, joka kuitenkin oli hivenen häntä vanhempi. Vähän olivat kaksosia niin kuin muistamme.

Se olisi perimieltyksien mukaan kuulunut, mutta Jumala ilmoitti jo ennen kaksosten syntymää, että tämä vanhempi on palveleva nuorempaa. Siellä tosiaankin kävi sillä tavalla, että Esa ajautui pois elävästä uskosta ja otti heettiläisiä puolisoita itselleen, ja siitä oli suurta murretta vanhemmille, Isakille ja Rebekalle.

Rebekka ymmärsi sen, että esikoisoikeus kuuluu Jaakobille eikä Esalle. Toisin kuin monesti kuulee selitettävän Jumalan valtakunnan ulkopuolella, niin tässä ei ollut kysymys sellaisesta petoksesta, johon Jaakob olisi tietoisesti ja tahallaan syyllistynyt. Hän voitti esitellä sitä, kun äiti sanoi, että sinun tulee saada esikois siunaus ja tuki hänet Esaan vaatteisiin. Mutta sitten kuitenkin myöhemmin Isakin ymmärsi myös, että kyllä tämä aivan oikein meni, että tuo siunaus kuului Jaakobille.

Jaakob laittoi tosiaan kaksikymmentä vuotta tuolla Labanin luona, ja ensimmäiset seitsemän vuotta hän palveli Laabania, jotta hänen ihastuksensa kohde Raakel tulisi hänen vaimokseen. Kun seitsemän vuotta oli kulunut, muistan, miten siinä kävi, että hän saikin Lean, vanhemman sisaren.

Kun Jaakob sitten kyseli, että mitenkä tämä nyt näin meni, niin hänelle selitettiin, että Laban sanoi, että täällä on tällainen tapa, että ensimmäinen aina vanhempi naimisiin, mutta jos palvelee toiset seitsemän vuotta, niin saa myös Lean. Ja kun Jaakob rupesi näin tehdä, niin siinä sitten pidettiin heti perään toisetkin häät, ja näin Jaakobilla oli kaksi vaimoa.

Jumalan siunaus seurasi Jaakobin elämää tuolla Labanin luona sekä tuo Labanin karja että myös Jaakobin oma omaisuus, ja kaikki karja lisääntyi ja kasvoi. Kun tuo neljätoista vuotta oli kulunut, niin Laban ei vieläkään halunnut päästää Jaakobia pois, vaan pidätteli häntä siellä luonaan.

Mutta sitten siinä kuitenkin kävi sillä tavalla, että kun tuo Jaakobin lauma ja karja kasvoi nopeammin ja paremmin kuin Labanin ja hänen poikiensa karja, niin he kävivät kadehtimaan ja sanoivat, että Jaakob on vienyt kaiken, mikä kuuluu isällemme, ja hankkinut koko rikkautensa isämme kustannuksella. Jaakob myös huomasi, että Laban ei ollutkaan enää yhtä suopea ja myötämielinen häntä kohtaan kuin aikaisemmin. Hän kutsui sitten Raakelin ja kertoi, että tilanne on tällä tavalla muuttunut. Isäsi kasvoista näin, että hän ei ole enää yhtä suopea kuin ennen. Tehän tiedätte, että minä olen parhaani mukaan palvellut isänne.

Hän sen sijaan on petkuttanut minua ja vaihtanut palkkaani kymmenen kertaa. Sitten vielä kertoi esimerkin siitä, millä tavalla tuo Jaakobin lauma oli lisääntynyt tämmöisillä täplikäillä ja kirjavilla karitsoilla, jotka olivat lampaan hänelle luvanneet. Ehkä siinä on kuva sitten myös tästä Siionin laumasta, joka on maailman silmissä tämmöistä täplikästä ja kirjavaa ja jollakin tavalla epäpuhdasta verrattuna tällaisiin puhtaisiin valkoisiin lampaisiin.

Silloin Raakel ja Lea sitten vastasivat Labanille, että meillä ei ole isämme luona enää mitään perintöosaa jäljellä. Hänhän kohtelee meitä kuin orjia, sillä hän myi meidät ja vielä söi suuhunsa sen hinnan, jonka oli meistä saanut.

Jatko vielä, että koko se rikkaus, jonka Jumala on ottanut pois, minne isältämme kuuluu meille ja lapsillemme. Tee siis nyt niin kuin Jumala on käskinyt sinun tehdä, kun Jumala sanoo, että nyt sinun aika lähteä takaisin isäsi kotiin.

Jaakob otti lapsensa ja vaimonsa, pani kamelin selkään ja otti mukaan palvelusväkinsä ja omaisuutensa ja karjansa ja lähti matkaan Labanin tietämättä salaa. Laban oli lähtenyt kerittämään lampaita, ja kun hän tuli parin päivän päästä takaisin kotiin, niin hän kuuli, että nyt sieltä on Jaakob perheineen lähtenyt.

Siinä ennen lähtöä sitten vielä tapahtui semmoinen asia, että tämä Raakel otti ne isänsä Jumalan kuvat. Ymmärtäisin niin, että vaikka Laban palveli Jumalaa, niin hänen oli myös tällaisia epäjumalia, mitä siihen aikaan oli Jumalan kuvia.

Jostakin syystä ne lähtivät sitten Raakelin mukaan. Tuossa tekstissä, minkä luin, niin vietätte jo siihen. Kun Laama sitten kuuli, mitä oli tapahtunut, hän lähti taka-ajoon ja seitsemän päivän kuluttua hän saavutti miehineen Jaakobin perheen ja hänen sukunsa siellä Giljalin vuorilla ja alkoi moittia ja opettajathan on, että he ovat tehneet väärin ja huonosti, kun olet petollisesti vienyt tyttäreni mukaan, niin he ikään kuin olisivat sotasaalista. Hän piti vielä aivan niin kuin omana omaisuutena noita tyttöjä. Ei ajatellut sillä tavalla, että mies luopuu isästään ja äidistään ja liittyy vaimonsa ja samalla tavalla sitten myös vaimosta ja miehestä tulee semmoinen uusi perhe ja sillä tavalla määräysvaltaa enää ei ole isällä tähän näihin tyttäriinsä.

Sitten kun hän tässä sanoi vielä miksi pakeneit salaa luotani etkä kertonut minulle kaikestasi mitään, minä olisin saattanut sinut iloisesti matkaan, lauluin, tamperulinen ja hartuin. Siinä hän varmaan puhui totuuden vastaisesti, koska hänhän hyvin jyrkästi vastusti sitä, koska hän näki, että kuitenkin tuo Jakobin läsnäolo oli vaikuttanut sillä tavalla, että hänen omaisuutensa koko ajan lisääntyi, mutta siitä huolimatta hän kadehti Jaakobia, joka menestyi vielä paljon paremmin. Edellisenä yönä kuitenkin Jumala oli varoittanut unessa Laabania, että älä puhu pahasti Jaakobille. Laaman kuitenkin muisti sen ja tahtoi sen mukaan toimia. Mutta sitten hän kysyi, että miksi sitten kuitenkin varastit minulta Jumalan kuvat?

On sitten varmaan semmoisenkin osin kuin tuossa sanoi, että voisin tehdä teille paljonkin pahaa, mutta teidän isienne Jumala sanoi minulle viime yönä. Tulee sellainen kuva, että uskon perustus ei ollut samanlainen Laabanilla kuin Jaakobilla, kun hän puhuu teidän isienne Jumalasta eikä meidän Jumalastamme. Jaakob oli menettänyt varmaan tämän oikean uskon ymmärryksen, johon viittaan myös Jumalan kuvien hankkiminen. Sitä miksi tuo Raakelin kuvat otti mukaan, niin meidän on vaikea ehkä ymmärtää, halusiko hän, että näitä kuvia enää ei palveltaisi, tähän sen takia otti mukaan vai ajatteliko, että hän voisi niitä tarvita joskus? Jaakob sitten tuon kuullessaan, kun hän ei tiennyt mitään tästä, että ne Jumalankuvat olivat lähteneet Raakelin mukana, niin hän sanoi, että sinä saat tutkia joka paikan täältä ja jos joltakin löytyy, niin se on kuoleman omaa.

Laivaan kävi sitten ensin Jaakobin teltassa, sitten Leon teltassa ja sitten meni orjattarien, jotka myös synnyttivät, niin kuin muistan, Bilha ja Silpa, lapsia Jaakobille näiden teltassa. Sitten hän meni Raakelin telttaan, mutta täällä kerrotaan, että Raakel oli pannut nämä Jumalan kuvat kamelin satulla säkkiin ja istuin niiden päällä. Laapan penkoi koko teltan eikä löytänyt niitä, ja Raakel sanoi isälle, että älä vihastu, herrani, vaikka en voikaan nousta tieltäsi, minulla on se naisten tavallinen vaiva. Eikä tuo Laaman sitten löytänyt Jumalan kuvia, vaikka hän kuinka niitä etsii. Kun tuo etsintä päättyi, niin silloin Jaakob kiivaastui ja alkoi syyttää Laabania, ja hän sanoi, että mikä on minun rikkomukseni?

Mitä pahaa minä olen tehnyt, kun näin ryntäät minun perääni? Nyt olet pengonut kaikki minun tavarani. Löysitkö mitä itsellesi kuuluvaa? Panesi se tähän minun väkeni ja muun väkeni eteen, niin he saavat ratkaista asian. He jatkoi, että minä olen ollut luonasi kaksikymmentä vuotta, eivätkä sinun lampaasi ja vuohesi ole menettäneet karitoitaan, enkä minä ole syönyt pässiä sinun lammastasi.

Aina kun toin sinulle pedon raatelemaan lampaan, jouduin sen korvaamaan. Minä olen saanut siitä vastata, oli se sitten viety päivällä tai yöllä. Päivisin minua aivosi helle, öisin en vilulta saanut silmiini unta. Kaksikymmentä vuotta olen viettänyt sinun talossasi. Neljätoista vuotta palvelin sinua saadakseni kaksi tytärtäsi ja kuusi vuotta saadakseni sinulta lampaita ja ohia, mutta kymmenen kertaa sinä muutit minun palkkaani.

Ellei isäni Abraham Jumala, jota myös Isak palvelee, olisi ollut minun puolellani, sinä olisit lähettänyt minut matkaan tyhjin käsin. Jumala näki ahdinkoni ja työni paljouden ja ratkaisi asian viime yönä.

Me sitten suostuimme sovintoon tämän jälkeen Jaakobin kanssa, ja he pystyivät tällaiseen kivipatsaan sinne tavallaan todistajaksi siitä, että tämän rajan yli, jos ei jompikumpi mene, niin he eivät tee mitään pahaa toisilleen. Näin he sitten hyvästelivät toisensa.

Tuosta Jumalan kuvista myöhemmin sitten kerrotaan täällä, että kun Jaakob oli asettunut muistaakseni Siikemiin, niin siellä hän pystytti alttarin Herralle, ja kaikki nämä Jumalan kuvat haudattiin maahan.

Se selvisi kuitenkin sitten myöhemmin, että ne olivat lähteneet mukaan myös Jaakobille tässä asiassa. Mutta onko siinä kuva siitä, että uskovaisella ihmiselläkin saattaa tulla sellaisia asioita, jotka tulevat hyvin tärkeiksi ja tavallaan alkavat vallata tällaista epäjumalan paikkaa elämässä.

Tänä päivänähän meillä ei varmaankaan ole kovin paljoa sellaisia puisia tai kivisiä Jumalan kuvia, mitä palvotaan, mutta voisinko sanoa, että tällainen mammona ja ajallinen omaisuus ja kunnia ja maine. Monet tällaiset asiat saattavat alkaa ihmisen sydämessä nousta tärkeäksi.

Näemme tästä, että nämä Vanhan testamentin aikaiset ihmiset ja uskovaisetkin olivat omalta puoleltaan raadollisia ja syntiin taipuvaisia ja heikkoja.

Tuossa Jaakobin käyttämässä puheenvuorossa, kun hän pihassa puhui, näkyi myös se, että Jaakobilla oli luottamus siihen, että hän oli ollut hyvin taitava ja ahkera tässä työssä. Jumala oli häntä sen tähden siunannut.

Mutta niin kuin me muistamme, Jumalan täytyy Jaakobiakin vielä nöyryyttää ennen kuin hän kohtasi Esau'n siinä yleisessä kamppailussa, siinä painissa, minkä hän kävi. Täällä voi sellaisen kuvan saada, että se oli enkeli, joka sen kanssa paini, mutta ymmärrämme, että ehkä siinä on ollut kysymys siitä, että toinen uskovainen on Jaakobia tahtonut neuvoa, ja lopulta Jaakob sitten sanoi, että en päästä sinua, ennen kuin siunaat minua.

Tuon kaikkein kalleimman siunauksen turvaamana ja voimalla Jaakob sitten kohtasi tuon välinsä Esau'n, joka oli tulossa suuren sodanjoukon kanssa häntä vastaan.

Ja kun hän nöyrästi lähestyi veljeään, niin myös Esau'n sydän sillä tavalla suli, että hän ei käynytkään Jaakobin ja hänen väkensä kimppuun, vaan he erosivat sovussa.

Tosin kyllä, niin kuin varmaan muistatte, kun Esau ehdotti, että lähdemme jatkamaan tästä matkaa nyt yhdessä, niin Jaakob ei siihen suostunut. Hän sanoi, että minun joukossani on sellaisia hidaskurkuisia lapsia ja myös karjaa, että mene sinä edeltä, että minä tulen täältä omaa vauhtiani sitten.

Tällä tavalla tässäkin Raamatun kohdassa näkyy todella selvästi se, että me olemme samalla tavalla kuin nuo Vanhan testamentin uskovat nytkin, niin omalta puolelta olemme monella tavalla puutteellisia ja helposti joudumme syntiin, ja se näkyy ajatuksissa ja sanoissa ja teoissa. Monta kertaa tulee myös laiminlyöntejä.

Me tiedämme, että oli hyvä ja oikea toimia tietyllä tavalla, mutta kuitenkin emme saa sitä aikaiseksi. Mutta kun me saamme elää tässä Jumalan armo valtakunnassa, niin meillä on joka päivä tilaisuus ja mahdollisuus pyytää evankeliumia ja saada evankeliumin siunausta itse kukin kohdallemme, ja sen varassa meidän on turvallista ja hyvää elää tänäkin päivänä.

Nytkin, rakkaat sisaret ja veljet, te kaikki saatte turvallisesti ylentää sydämenne uskomaan kaikki synnit ja kiusaukset ja epäilyksetkin anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja kallis sovintoveressä, Jeesuksen nimessä.

Jeesuksen nimessä on kaikki synnit anteeksi. Saadaan minäkin vielä uskoa samalla tavalla.

Ne lupaa uskoa yhdessä teidän kanssanne. Näin me saamme nytkin jäädä Jumalan ja hänen armasanansa siunattuun haltuun. Jeesuksen nimeen, Aamen.

Pyydä vielä Herran siunausta. Herra, siunaa sinä meitä ja varjele meitä.

Herra, kirkasta meille kasvosi ja ole meille armollinen. Herra, käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, Aamen.