Seurapuhe Muhoksen RY:llä 04.11.2023 17.00

Kolmiyhteisen Jumalan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen alamme seuramme yhteisellä kiitoksella ja rukouksella.

Rakas taivaallinen Isämme, me tahdomme sinua kiittää tänäkin iltana, tällä hetkelläkin, jolloin olemme saaneet tulla yhdelle koolle, avatun Raamatun äärelle, tutkimaan sinun sanaasi. Isämme lapsenmielisesti ajattelemme ja pyydämme ja rukoilemme, että sinun tahtosi jälkeen olisit näissäkin pyhäinpäiväseuroissa avaamassa sanastasi sen määräosan, jota tänä päivänä näihin seuroihin tulleina tarvitsemme.

Ennen muuta me tahdomme muistaa tänään niitä pyhiä läheisiä edesmenneitä, jotka ovat saaneet matkasauvan laskea ja ovat päässeet lupauksesi mukaan odottamaan sitä ikijoulua, joka kerran alkaa jokaisella, joka Jumalan lapsena uskossa saa tältä ajasta ajan rajana tuolle puolen siirtyä.

Ennen muuta me tänään kiitämme siitä, että sinä olet valmistanut poikasi sovituskuoleman kautta sen vanhurskauden, jonka päälle uskomallamme me tänä päivänä saamme olla Jumalan lapsia ja vaeltaa Jumalan lapsena tässä ajassa, tämän maailman keskellä, kertoen ja puhuen siitä uskosta, joka vieläkin kantaa kuolemankin rajan yli.

Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Tänä päivänä on pyhäinpäivä. Luen tutkimisen aiheeksi rinnakkaistekstin tuolta Hebrealaiskirjeestä sen yhdestoista luvusta, neljä jaetta alkaen jakeesta kolmetoista. Ja sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen:

"Nämä kaikki ovat uskossa kuolleet, eivätkä ole lupauksista saaneet, vaan ainoastaan taampaa nähneet ja kuitenkin niihin turvanneet ja hyvin tyytyneet ja tunnustaneet, että he olivat vieraita ja muukalaisia maan päällä. Sillä ne, jotka näitä sanovat, osoittavat, että he isän maata etsivät. Ja jos he sitten muistaisivat, kusta he lähteneet olivat, olisi heillä kyllä aikaa palata ollut. Mutta he pyytävät parempaa, se on taivaallista. Sen tähden ei Jumala häpe kutsuttaa heitä Jumalakseen, sillä hän valmisti heille kaupungin." Aamen.

Tänä pyhäinpäivänä monet meistä ovat käyneet läheisten haudoilla sytyttämässä kynttilöitä tai ovat monella tapaa muistaneet niitä läheisiä uskossa nukkuneita, edesmenneitä Jumalan lapsia. Monet ovat kaipauksella ja ikävällä muistaneet läheisiään.

Tänä päivänä me saamme näissäkin seuroissa aivan kuin uskoa ja ajatella niin, että taivaallinen Jumala kuljettaa meitä juuri täällä ajassa, sitä elämän polkua sen verran ja siihen suuntaan, mikä on meidän parhaaksi.

Tämän Hebrealaiskirjeen pohjalta ajattelin aivan kuin katsella sitä, millä tavalla Jumala on edesmenneitä vanhan liiton uskovaisia täällä ajassa kuljettanut ja miten hekin turvasivat siihen uskoon. Ja aivan kuin katselemme sitä, miten sinä ja minä tänä päivänä tässä ajassa, tämän ajan keskellä vaeltaessamme rohkenemme samalla tavalla luottaa Jumalan johdatukseen.

Täällä sanottiin, että nämä kaikki ovat uskossa kuolleet eivätkä ole lupauksista saaneet, vaan ainoastaan taampaa nähneet ja kuitenkin niihin turvanneet.

Meillä jokaisella ihmisellä on taivaallisen Isän tahdon jälkeen se elämän tehtävä, myös se ajallinen elämän tehtävä, jota me teemme siellä kodissa tai työelämässä tai koulussa tai missä itse kukin olemme. Se on suurta Jumalan lahjaa.

Mutta niin kuin tämä Raamatun paikka osoittaa, me katselemme vielä suurempia, uskomme vielä suurempien asioiden äärelle. Tämä ajallinen elämä, joka on meille hyvin tärkeä ja josta me saamme kiittää, on siitä huolimatta aivan kuin pieni hetki ajassa.

Taivaallinen Isä on saattanut antaa monelle ihmiselle pitkänkin ajallisen elämän vuosikymmeniä, mutta sekin aika on sen iankaikkisuuden rinnalla hyvin pieni.

Sen vuoksi on hyvä meidän tänäänkin näissäkin seuroissa aivan kuin katsella sitä, miksi sinä ja minä tänä päivänä haluamme kilvoitella Jumalan lapsina. Miksi minä haluan, niin kuin edesmenneet uskoneet kilvoittelivat Jumalan lupauksen päälle.

Me tänä päivänä saamme ja olemme saaneet lukea ja nähdä sen Raamatun opetuksen, että miten parituhatta vuotta sitten Vapahtajamme syntyi tänne maailmaan.

Tämän päivän tekstinä olisi ollut Jeesuksen itsensä puhe Vuorisaarnasta, missä Herra Jeesus monin eri sanoin opasti ja muistutti omia opetuslapsiaan ja muita kuulijoita, mikä on tärkeintä uskon elämässä.

Vaikka siellä puhuttiin autuuden tuntomerkeistä, jotka ovat hyvin tärkeitä, niin Herran Jeesuksen opetus oli, että jokaisen ihmisen tulisi ensin etsiä Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin hänelle sitten kaikki sen ohella annetaan.

Mitä tämä Jumalan lähettämän Pojan, Herran Jeesuksen puhe merkitsi sen ajan ihmiselle ja merkitsee sinulle ja minulle tämän illan kuulijana?

Me saatamme ensin ajatella, että Jumalan valtakunnan etsiminen on ainoastaan sellaisten ihmisten, jotka tänä päivänä eivät ole uskomassa.

Mutta kun me katselemme sitä, kenelle Herra Jeesus tuon Vuorisaarnan piti, hän ensin kokosi lähelle omansa, omat läheiset opetuslapset halusi heille, ja sinne alkoi sitten tulla muitakin kuulijoita.

Jumalan lapsen halusi heille aivan kuin teroittaa sitä, että vaikka he olivat löytäneet Jumalan valtakunnan, heidän tulisi aina etsiä sitä, että he säilyvät Jumalan lapsina täällä ajassa.

Jumalan lapsen kilvoitus on tänäkin aikana samalla tavalla.

Meitä tarvitaan, että meitä ohjataan, neuvotaan ja opastetaan myös taivaan tien kulkijoina.

Meillä saattaa olla monia kysymyksiä, ja voi miten tärkeää onkaan, että niin etsitään vastauksia Jumalan valtakunnasta.

Ei lähdetä etsimään vastauksia somesta. Sieltä kyllä saadaan monenlaisia neuvoja ja ohjeita.

Mutta aivan samalla tavalla tuo Jumalan valtakunnan etsiminen on tärkeää tänäkin aikana myös niiden ihmisten kohdalla, jotka omalta puoleltaan kokevat, että heillä on turvasta puute.

Heillä ei ole Jumalan rauhaa sydämellä. Heillä ei ole sitä rauhaa, jonka Jumala on lapsillensa antanut.

Jos näissä seuroissa, täällä Rauhan yhdistyksellä tai netin äärellä on joku sellainen ihminen, joka tänä päivänä, tällä hetkellä on aivan kuin etsivällä mielellä, taivaan Jumala on antanut sinulle sellaisen tunnon, sellaisen halun, että sinäkin haluaisit kerran päästä taivaan kotiin, Jumalan valtakunnasta.

Jumalan lapset ja tänä päivänä näissäkin seuroissa sinulle kuulutetaan aivan samalla tavalla kuin itse Herra Jeesus kerran oli kuuluttamassa.

Ja mitä tapahtuu, kun sinä rohkenet näin uskoa? Jumala antaa sinulle rauhantunnon. Jumala antaa sinulle taivastoivon, sen taivastoivon, jota edesmenneet läheisemmätkin uskovaiset ihmiset kantoivat ja joka kantoi sen kuolemankin yli, että he ovat odottamassa ylösnousemuksen ihanaa aamusta.

Ja ainoastaan sen vuoksi, että me jokainen saisimme säilyä Jumalan lapsina ja kerran pääsisimme sinne taivaan kotiin, johon taivaan Jumala on luvannut viedä kaikki uskovaiset.

Ja he, jotka näkivät ja kuitenkin niihin turvasivat ja hyvin tyytyivät ja tunnustivat, että he olivat vieraita ja muukalaisia maan päällä.

Eikö ole lämmittäviä terveisiä hebrealaiskirjoittajalta tässäkin Raamatun kohdassa tuomassa?

Kun me ajattelemme omaa vaellustamme, aivan samalla tavalla mekin monesti koemme, että me olemme vieraita ja muukalaisia tämän maan päällä.

Vaikka me samalla toteamme, että meille Jumala on antanut ihmeellisen rauhan ajan, jonka keskellä me olemme saaneet ja saamme tehdä työtämme, opiskella, käydä koulua ja perustaa perheitä ja elää tämän maailman keskellä Jumalan lapsina.

Ja samalla, kun me ajattelemme sitä, miten ympärillämme tämä maailma on niin monessa luopunut siitä Jumalan tahdonmukaisesta vaelluksesta, mutta siitä huolimatta me saamme turvallisesti ajatella, niin kuin edesmenneet saivat kokea, vaikka he olivat vieraita ja muukalaisia, että he säilyivät uskomassa ja niin mekin säilymme.

Ei sillä omalla voimalla, vaan sillä, että Jumala on meidän kanssamme.

Sillä ne, jotka näitä sanovat, osoittavat, että he isän maata etsivät.

Täällä Hebrealaiskirjeen kirjoittaja kirjoittaa isän maasta.

Me tänä aikana saamme monesti ihastella, millaisen maan me olemme saaneet: isän maan, jossa me saamme vapaasti myös seuroja järjestää, tulla yhdelle koolle Jumalan sanan äärelle, etsiä Jumalan suuta niihin kysymyksiin, joita meitä askarruttaa.

Mutta miten tässä vielä enemmän osoitetaan sitä, että he etsivät, he odottavat sitä todellista isän maata, jonka kerran jokainen uskova ihminen saa omalle kohdalleen.

Raamattu kertoo meille monin eri sanoin siitä, mikä on meitä odottamassa tämän ajan perästä.

On ihmeellinen asia, että me saamme kokea, me saamme nähdä ja tuntea sen, että tämä ajallinen elämä on meidän jokaisen kohdalla aivan kuin läpikulkeva hetki, johon me emme millään aivan kuin ehdi tarttua.

Tänä aikana entistä enemmän tuntuu siltä, että me olemme vain kiireisempiä ja kiireisempiä ja menemme eteenpäin.

Taivaallinen Isä on näinä viimeisinä vuosina monilla eri tavoilla pysähdyttänyt myös meidänkin elämäämme.

Olemme nähneet ja olemme saaneet kokea, että Jumala on kuitenkin se, joka pitää huolen myös tästä ajallisesta elämästä.

Me toki saatamme ihmetellä ja kysellä sitä, miksi sitten Jumala sallii esimerkiksi sotia.

Meillä saattaa olla monia kysymyksiä. Saattaa olla monia pelkoja.

Mutta meidän ihmisten ajatukset ovat hyvin pieniä niiden aivoitusten ja ajatusten rinnalla, jotka ovat Jumalalta.

Jumala tietää, millainen ja missä elämäntilanteessa sinä ja minä, taivaantien kulkija, tänä päivänä olemme.

Me saamme näin turvallisesti uskoa, että Jumala tietää juuri sinun ja minun elämäntilanteen.

Se saattaa monesti siellä arkielämän keskellä tuntua mahdottomalta.

Saattaa tuntua aivan mahdottomalta, että Jumala tietäisi minun elämäni, että Jumala näkisi, Jumala tulisi auttamaan minua näissä ajallisen elämän vaikeuksissa.

Mutta kun me katselemme Jumalan sanaa, kun me katselemme sitä, millä tavalla Jumala siunaa ihmiselämää, hän on antanut tänne aikaan meille saattomiehiä, sisaria ja veljiä, joiden kanssa ja keskellä me saamme vaeltaa tänäkin aikana.

Tämä Jumalan valtakunta on turvapaikka. Se on paikka, jossa on turvallista asua ja elää ja talostella, tehdä sitä elämän matkaa.

Rukoilla taivaalliselta Isältä ymmärrystä, että me rohkenemme ottaa Jumalan kädestä kaikki, myös ne vaikeudetkin, ne haasteetkin, joita Jumala meille sallii.

Mutta näidenkin kiusausten, näidenkin epäilysten ja kuormienkin kautta Jumala monesti meitä aivan kuin pysäyttää.

Nimittäin ihmismieli olisi muutoin sellainen, että se ajattelee, että kyllä minä omiin voimiin, kyllä minä oman ymmärryksen kautta osaan näitä asioita ratkoa.

Mutta kun me katselemme Jumalan sanaa, tätäkin Raamatun paikkaa, niin me näemme, että Jumala on se, joka tietää.

Jumala on se, joka siunaa meidän elämämme ja on joka hetki mukana.

Ja jos he sitten muistaisivat, kusta he lähteneet olivat, olisi heillä kyllä aikaa palata ollut.

Monesti ihminen ajallisen elämän keskellä saattaa lähteä miettimään, niin kuin opetuslapsetkin tulivat Jeesukselta kysymään, että mitä siitä on hyötyä, että me uskomme.

Ihminen saattaa tänä päivänä samalla tavalla monesti kysyä ja ajatella, että miksi minä uskon Jumalan sanaan, onko se totta.

Mutta kun Jumala antaa sitä ymmärrystä ja näköalaa, että minkä vuoksi sinä ja minä olemme saaneet tämän elämän lahjan, sen vuoksi, että me palvelisimme taivaan Jumalaa, palvelisimme lähimmäistämme ja vaeltaisimme Jumalan lapsina tässä ajassa.

Monet saattavat kipuilla siinä, että monet läheiset ovat kieltäneet uskonsa.

Se on kipeä paikka, mutta tästäkin asiasta me saamme turvallisesti ajatella ja rukoilla, että Jumalalla on mahdollista vielä niitä kadotuksen lapsia, jotka ovat synnin ja viettelysten kautta tästä valtakunnasta lähteneet takaisin Isän kotiin.

Taivaallinen Jumala kuulee Jumalan lapsen rukoukset.

Monet rukoukset me saamme jättää taivaallisen Isän sydämelle, että läheisemme ja ystävämme saisivat löytää takaisin Jumalan kotiin, saisivat löytää Jumalan valtakunnan uudelleen ja päästä uskomaan samalla tavalla kuin mekin tänä päivänä.

Mutta he pyytävät parempaa, se on taivaallista.

Sen tähden ei Jumala häpe kutsuttaa heitä Jumalakseen, sillä hän valmisti heille kaupungin.

Hebrealaiskirjeen kirjoittaja muistuttaa meitä tänä päivänä samalla tavalla kuin nuo, jotka meidän edellämme.

Täällä on viitattu esimerkiksi Aapeliin, Eenokkiin, Aabrahamiin, Saaraan ja niin edelleen.

Jumala, jotka vaelsivat aikanaan täällä ajassa, heille Jumala oli osoittanut tehtävän, heille Jumala oli osoittanut aikansa.

Tai esimerkiksi Nooa, jos me ajattelemme Nooankin aikaa.

Nooa uskovaisena rakensi arkkia, saarnasi Jumalan valtakunnasta ja muistutti siitä, että on tuleva vedenpaisumus ja Jumala hukuttaa maailman.

Me voimme tänä päivänä nähdä ja ajatella, että kyllä Nooa varmaan oli monesti epäilyksissä, oli monesti kiusauksissa, onkohan Jumala antanut hänelle liian suuren tehtävän kertoa tuosta pelastussanomasta, johon vain hänen läheisensä uskoivat, kertoa tuolle epäuskoiselle maailmalle.

Onkohan sinulla, sisareni ja veljeni, tänä iltana näissäkin seuroissa, joka olet saanut tulla sanankuuloon monesti epäilyksissä, onkohan Jumala minut unohtanut tänne maan päälle? Mikä tehtävä minulla enää täällä on?

Mutta Jumalan sana osoittaa, että Jumala muistaa jokaisen Jumalan lapsen.

Jumala on antanut meille eri tehtäviä, esimerkiksi sen rukouksen lahjan, jonka kautta me saamme lähestyä taivaallista Isää omien asioiden, läheisten asioiden puolesta.

Monet rukoukset kantavat taivaallisen Isän sydämelle tänäkin aikana.

Ja ennen muuta siinä, että me jokainen rukoilemme ja pyydämme, että taivaallinen Isä kuljettaisi minua tässä valtakunnassa niin pienen paikalla, että minä säilyn Jumalan lapsena ja kerran pääsen voittajana perille sinne taivaan kotiin, sinne, johon monet ja monet meidän läheisemme ovat saaneet ummistaa silmänsä.

Voi miten turvallista on tänä aikana, kun saa uskoa omat synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä.

Kun uskoo sen pelastussanoman päälle, että kerran Herra Jeesus kuoli juuri minun ja sinun syntiesi edestä.

Tuo uskon vanhurskaus, jonka Jumala valmisti poikansa sovituskuoleman kautta, oli niin täydellinen, että meidän ei tarvitse tehdä sen eteen mitään omia töitä, vaan me saamme tänäkin päivänä täysin armosta olla uskomassa.

Ja tuo pelastussanoma, pelastustyö, ristin kuolema oli niin täydellinen, että jokainen ihminen, aivan jokainen ihminen, joka tahtoo tähän pelastussanomaan kiinni tarttua, saa uskoa omat syntinsä anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä.

Oli ihmeelliset seurat siellä Kolkatan mäellä, kun Herra Jeesus oli ripustettu ristille.

Siellä oli vierellä kaksi pahantekijää.

Raamattu ei kerro, mitä he olivat tehneet, mutta he olivat saamassa ansionsa mukaan ristiinnaulitsemisen.

Niin tuon toisen pahantekijän sydämen taivaallinen Jumala avasi.

Hän antoi tuolle sen ymmärryksen, että tuo ihminen näki, että tuossa hänen rinnallaan on Vapahtaja.

Ja hän pyysi, että hänkin saisi tulla siihen valtakuntaan, josta Herra Jeesus oli opettamassa ja jonka synnit hän sovitti siellä keskimmäisellä ristillä.

Jeesus sanoi hänelle: "Tänä päivänä sinä olet oleva minun kanssani paratiisissa."

Ei ollut pitkä ristin ryövärin kilvoituksen matka.

Tässä näkyy se mittaamaton Jumala-arvo.

Jumala tietää juuri sinun, Jumala tietää minun tilanteet, meidän tilanteen.

Me saamme täysin turvata Herran Jeesuksen sovitustyöhön.

Juuri minun edestäni kerran on Herra Jeesus kuollut.

Minä saan uskoa omat syntini ja puutteeni anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä.

Tänäkin päivänä, tälläkin hetkellä, on lupaa uskoa.

Sinä saat juuri sille omalle osoitteellesi uskoa kaikki synnit, epäilykset, kiusaukset anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä.

Sinä saat turvallisesti uskoa, että kerran pääset voittajana perille sinne kunnian taivaaseen, johon me olemme matkalla.

Mutta itse tälle paikalle tulin hyvin kiusattuna, epäilevänä.

Haluan kysyä, että vieläkö minäkin saan uskoa omat syntini anteeksi.

Minä haluan uskoa yhdessä toisten Jumalan lasten kanssa ja kerran päästä taivaan kotiin.

Jää sinäkin, sisareni ja veljeni, tänäänkin uskomaan.

Te pienet tytöt ja pojatkin, nuoret, yhdessä vanhempien kanssa uskokaa tekin.

Viimeisetkin epäilykset, kiusaukset, tottelemattomuudet, synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä.

Jeesus on lasteystävä, joka on meidän kanssamme täällä ajassa ja kerran me pääsemme perille taivaan kotiin.

Jeesuksen nimeen. Aamen.