Seurapuhe Turun RY:llä 12.11.2023 16.15

Jesuksen nimeen käymme seuraajien aluksi yhteiseen rukoukseen ja kiitokseen. Herra, Kaikkivaltias, Jumala ja Isä, sinä olet lähettänyt oman poikasi. Hän on valmistanut meille autuuden ja pelastuksen. Hän on tie ja portti sinun kasvojesi eteen. Hänessä avautuu Jumalan valtakunnan salaisuudet.

Tänään käännymme puoleesi ja pyydämme ohjaa elämäämme ja uskoamme ja myös Jumalan kansan keskinäistä yhteyttä Pyhän henkesi siunauksella ja voimalla. Tänään isänpäivänä kiitämme kaikista isistä, isän tehtävästä ja siitä, että meillä on isänä ja isissä ja isoisissä paljon elämän suojaa, opastusta ja turvaa. Kätke isät ja meidät kaikki sinun hyvyytesi suojaan ja elämän johdatukseen ja opastukseen. Anna meille seura siunaus, että saamme elää sanastasi ja vahvistua sanasi voimasta. Aamen.

Isänpäiväseurojen tekstinä on psalmin 145 muutamia jakeita viidestätoista eteenpäin Jeesuksen nimeen. Kaikki katsovat odottaen sinuun, sinuun, ja sinä annat heille ruuan ajallaan. Sinä avaat käteesi ja hyvyydessäsi ravitset kaiken, mikä elää. Herra on kaikessa oikeamielinen. Hän on uskollinen kaikissa teoissaan. Hän on lähellä sitä, joka häntä avuksi huutaa, sitä, joka vilpittömästi kääntyy hänen puoleensa. Hän täyttää niiden pyynnöt, jotka häntä pelkäävät. Hän kuulee heidän huutonsa ja auttaa heitä. Aamen.

Kiitos, kiitos aikaisemmalta ajalta tästä syksyn mittaan. Kiitos, kiitos, kiitos, kiitos, kiitos, kiitos, kiitos, kiitos, kiitos, kiitos, kiitos, kiitos, kiitos.

Tänään olemme saaneet viettää isänpäivää. Toivotan onnea ja Jumalan runsasta siunausta kaikille teille, jotka olette isiä. Samalla toivotan onnea ja Jumalan siunausta kaikille teille, jotka olette isoisiä. En tiedä, onko täällä vielä seuraavankin polven isiä. Onnea myöskin teille.

Isän tehtävä ja isänä oleminen, tai se, että meillä kaikilla on isä, on hyvin moni-ilmeinen ja arvokas. Tämä on suuri asia. Tänään minua on muistettu. Uskon, että monessa muussakin kodissa isänä olemista on muistettu ja isiä on huomioitu.

Mielestäni on ollut jo aika kaukaa ensimmäiset hetket, kun ensimmäinen lapsi perheessä syntyi, tulin isäksi ja Katrin kanssa vanhemmiksi. Kaikki oli uutta, kaikki oli jännittävää, kaikki oli hyvää. Mutta silti isänä oli monella tavalla sellainen epävarma olo, miten tämän uuden tehtävän ja tämän uuden ihmisen kanssa elämän alku lähti liikkeelle.

Tänä syksynä olen saanut harjoitella tätä toisen sukupolven isänä olemista, eli pappana olemista. Ja ainakin sen huomasin, että on ihan kokonaan unohtunut se, että joskus isät voivat joutua nukkumaan yönsä huonosti. Vauvat saattavat herättää vanhempia ja valvottaa. Ja tulee sellainen tunne, että voi että olisi parasta, jos saisi joskus nukkua niin, että herää aamulla virkeänä.

Monenlaisia muitakin muistoja isänä olemiseen liittyy. On jännittävää huomata, kun oma lapsi oppii jotakin uutta. Ja on jännittävää seurata sitä, minkä kaltainen oman lapsen elämänpolku on, kun sitten tulee se aika, että hän harjoittelee ja ajattelee sitä, miten vanhemmista irrottaudutaan ja aloitellaan oman elämän itsenäisiä elämänvaiheita.

On hieno asia olla vanhempi. Ja on hieno asia osata arvostaa sitä elämän osaa olla vanhempi tai isä. Isänpäivä ei kuitenkaan ole pelkästään meidän isien huomioimista varten tai sitä, että me isät katselisimme, mitä kaikkea elämässä on tapahtunut. Vaan kyllä se on kaikkien meidän yhteinen, siinä mielessä, että ketään meistä ei olisi, jos meillä ei olisi vanhempia ja isää.

Aina nuo muistot ja elämän aikana tapahtuneet asiat lapsen ja vanhemman kokemuksesta eivät ole aivan yksiselitteisiä. Eivätkä ne ole aina pelkästään ilonaiheita. Vaan kyllä siellä monta kertaa vanhempana isänä olemisessa tapahtuu myöskin sellaisia hetkiä, jotka nolostuttavat ja harmittavat, ja harryneisiä, ja vähävoimaisuutta, ja erilaisten aikaa vievien työ- tai harrastusasioiden vuoksi. Liian vähän on mielessä aikaa ja sellaista rauhallista, kiireetöntä yhdessä olemista.

Mielenkiintoista on myöskin se, että isänä oleminen tai lapsena oleminen on sellainen, voisiko sanoa, hyvin hitaasti ja pitkällä aikavälillä elämässä muuttuva ja mukaan tuleva asia.

Loppuviikosta eräässä radiokeskustelussa tai puheenvuorossa puheenvuoron käyttäjä sanoi, että isäksi tuleminen ja vanhemmaksi tuleminen on investointi tulevaisuuteen. Eräässä toisessa radio-ohjelmassa oli tällainen 1800-luvun merkki, ja se oli kaikki henkilö, jossa kerrottiin hänen elämästään.

Ja sitä historiallista ohjelmaa kuunnellessani en voinut välttyä siltä ajatukselta, että kaikki ne asiat, joita me ihmisinä tällä hetkellä teemme, saattavat vaikuttaa seuraamuksina. Ja se on se, että kaikki ne asiat, joita me ihmisinä tällä hetkellä teemme, saattavat vaikuttaa seuraamuksina hyvin pitkien aikojen päähän.

Puhutaan ylisukupolvisesta, kauas tulevaisuuteen asti vaikuttavista elämän asioista ja ratkaisuista. Jos tänään tapahtuu jotakin hyvää, voi olla, että se sama hyvä tapahtuu uudestaan huomenna, ja vähitellen tuo hyvä toistuu, ja siitä muotoutuu pysyväisyyttä, ja vähitellen se hyvä valtaa alaa, ja tulee sellaiseksi ominaisuudeksi tai asiaksi, joka rakentaa ja rakentaa elämää.

Samalla tavalla voi olla niin, että jos tällä hetkellä tapahtuu jotakin ikävää, ihmisten välissä tapahtuu sellaista pahaa, joka satuttaa tai haavoittaa tai rikkoo luottamusta ja turvaa, niin se ikävä ja väärä ja paha kertautuu ja kulkee mukana päivästä, viikosta, vuodesta, jopa sukupolvesta toiseen.

Me olemme ihmisinä hitaita ja ymmärtämättömiä huomaamaan tällaisten, voisiko sanoa, arvojen ja tärkeiden elämän asioiden eteen pysähtymisen ja arvostamisen.

Isänpäivä on yksi juhlapäivä, joka pysähdyttää ajattelemaan ja arvostamaan kasvattamista, perheestä huolehtimista, mutta samalla myös anteeksi antamuksella ja armahtavaisuudella lähestymään vanhempaa, joka sitä tarvitsee tai kaipaa.

Miksi sitten isänpäiväksi valitsin tuon psalmitekstin, joka on Kiitos-psalmi? Valitsin tämän ajatellen sitä, että psalmin sana lähestyy taivaallista Isää. Psalmin sana opastaa meitä katsomaan, uskomaan ja muistamaan, että Luoja, Pyhä Jumala, on kaikkien ihmisten ja koko luodun ja luomakunnan oikea ja alkuperäinen Isä.

On väärin ja synti kadottaa tämä näköala, että kaiken me olemme saaneet Jumalalta ja että Hänen varassaan ja Hänen hyvyydessään ja johdossaan elämässä tapahtuvat kaikki ne asiat, joiden keskellä me elämme.

Psalmin kirjoittaja tässä Kiitos-psalmissa aloitti tuon 15. jakeen 145 psalmissa: kaikki katsovat odottaen, odottaen sinuun, Herra, ja sinä annat heille ruuan ajallaan. Eli psalmin kirjoittaja muistuttaa ja asettaa laulajansa ja lukijansa katselemaan Jumalan puoleen ilman pelkoa, täydessä uskossa ja täydessä rohkeudessa.

Psalmin kirjoittaja jatkaa: Herra, sinä avaat käteesi ja hyvyydessäsi ravitset kaiken, mikä elää. Voimme hyvin pysähtyä miettimään sitä, että psalmi on kirjoitettu kovin kauan sitten ja psalmin kirjoittamisen aikana ihmisten elämä, ravinto ja kaikki jokapäiväisen elämän välttämättömät tarpeet tulivat meidän osaksemme.

Viilelemisestä, luonnon antimista ja monta kertaa noista luonnon antimista ja jokapäiväisen ruokapöydän tarpeista on ollut suuri puute ja ainakin suuri huoli. Kaikkien suurten huolten keskelle psalmin kirjoittaja avaa näköalan, että Jumala taivaallisena Isänä hyvyydessään ravitsee ihmisen ja kaiken pitää yllä ja että uskollisuudessaan ja ilman pelkoa kaikki saavat elää ja olla turvassa.

Ajattelen, että meille, jotka tälläkin ajalla saatamme sydämissämme kantaa elatuksen murheita ja tulevaisuuden huolia, rakentaa ajatuksiimme. Tässä on muistiläksyä ja rohkaisun sanaa, jonka turvin on hyvä ajatella, mihin kaikkeen me tarvitsemme varoja, mitkä ovat elämässä ensisijaisia ja välttämättömiä ja voimmeko luopua tai säästää sellaisista elämän mukavista asioista, jotka eivät ole riittävän elintason tai välttämättömän hengissä pysymisen kannalta olennaisia tai tarpeellisia.

Eli psalmin kirjoittaja asettaa meidän ajatuksiimme ja uskomme eteen sellaisen lupauksen, että ei tarvitse olla mistään huolissaan, vaan että Luoja antaa sen, mitä me tarvitsemme.

Sitten toisena tällaisen Jumalan suuruuden ja hyvyyden ilmentymisen muotona psalmin kirjoittaja on, että hän, joka huutaa Herraa vilpittömästi avuksi ja kääntyy Hänen puoleensa, niin tällaisen pyynnön Jumala kuulee ja auttaa ja vastaa.

Tässä kohtaa pysähdyn tuon sanan "huutaa Jumalaa avuksi" kohdalle. Usein me rukoilemme yksikseen hiljaa iltarukouksen. Seuroissakin on usein rukous niin, että puhu ja lausuu, seuraavakin pystyy hiljaa mielessä.

Tässä kohtaa psalmin kirjoittaja kuitenkin käyttää aika voimakasta sanaa, kun hän sanoo, että Jumala on lähellä niitä, jotka huutavat häntä avuksi. En ole aivan varma, että tarkoittaako psalmin kirjoittaja tässä sitä, että rukoillaan kuuluvalla äänellä. Ehkä se voi tarkoittaa sitä, että jossakin autiossa paikassa, yksinäisyydessä tai ehkä suurenkin ihmisen joukon keskellä jonkun rukous on kuuluvalla suurella äänellä tapahtunutta huutoa.

Mutta voi olla, että tästä kohdasta on kysymys myöskin siitä, ei niinkään, että ääni on kuuluva, vaan että rukoilijan pyyntö on tällainen, voisiko sanoa, hätääntyneen huuto, huokaus Jumalan puoleen.

Tässä kohtaa ajatukseni pysähtyvät ja mietin, että minkä sisältöisiä ovat ne rukoukset, joita rukoilija rukoilee ahdistuneena, niin että sydän aivan huutaa Jumalan puoleen.

Mielestäni on tälle huutavalle sydämelle, ahdistuneena huutavalle sydämelle, useitakin erilaisia syitä. Yksi syy on varmasti, että rukoilija on kuullut kaikenlaiset huolet, jotka tulevat omasta terveydestä ja tunne siitä, että elämään on tulossa rajaa, jota ei voi ylittää.

Toinen syy tällaiselle ahdistuneena Jumalan puoleen huutavalle mielelle ja sydämelle on se, että rukoilija on kuullut ja sydämelle on se, että huomaa tai tunnistaa, että on tehnyt vääriä valintoja elämässä, että on antautunut sellaisten elämän houkutusten vietäviksi, jotka ovat tuntuneet aluksi kiinnostavilta tai harmittomilta tai vahingottomilta, joiden kanssa on varaa leikitellä.

Mutta kun sitten joutuu kasvotusten oman tunnon, lähimmäisen puhuttelun tai omien tekojen seuraamusten kanssa, sydän ahdistuu ja hätääntyy synnin ja rikkomusten vuoksi.

Jumalan puoleen on lupa kääntyä syntien ja rikkomusten vuoksi, ja uskossa saa luottaa, että Jumala taivaallisena Isänä kuulee nämä lupaukset, nämä rukoukset, ja että hän armossaan ja hyvyydessään vastaa näihin pyyntöihin.

Varmaan monella vanhemmalla, isällä ja äidillä ja meillä kaikilla, kun sitä kasvattajan vaiheita käy, elämästä taaksepäin läpikäymään, tunnistaa sellaisia sydämen tuntoja, joissa mieli on kipeä ja joissa katuen katselee taaksepäin.

Tekisi mieli elää uudestaan, tekisi mieli ottaa lapset takaisin pieninä ja viattomina, opastaa uskomisen asioita paremmin ja ymmärrettävämmin, niin että Jumalan varjelus varjelisi omakohtaisessa uskomisessa.

Monia muitakin sydämen ajatuksia ihmisen mieli ja rukoileva sydän tuntee. Uskon, että sinä sanankuulija, joka joskus olet tällaisen kokenut, tiedät miltä se tuntuu.

Huutavan sydämen lähellä kulkee epäuskon saarna, joka syventää ahdinkoa ja rakentaa sellaisia esteitä, jotka peittävät allensa suuret lupaukset.

Sauni päättyy siihen, että Herra kuulee heidän huutonsa ja auttaa.

Evankeliumin sanaa, syntien anteeksiantamisen lupaus, anteeksi pyytämisen lahja, parannuksen tekemisen ihmeellinen siunaus ja evankeliumin vastaanottamisen siunaus on sitä, miten Jumala taivaallisena Isänä näihin pyyntöihin ja kaipauksiin vastaa ja meitä lähestyy.

Tänä iltana seuroissa on ihmeellistä lahjaa ajatella, että Jumala taivaallisena Isänä lähestyy ja on järjestänyt asiat niin, että oma hänen valtakuntansa on täällä meidän keskellämme, että saamme kuulla hänen äänensä, omistaa hänen lupauksensa ja turvallisesti ja rohkeasti, ilman epäilyksiä, jäädä uskomaan kaikki synnit anteeksi.

Tänään saakoon sydämemme yhtyä Jumalan kiitoslauluun, kiitoslauluun, joka sanoo: kaikki katsovat sinuun, ja sinä avaat hyvyydessä käteesi, sinä ravitset kaiken, mikä elää.

Ystäväni, veljeni ja sisareni, jää turvallisin mielin uskomaan kaikki synnit anteeksi, ilman pelkoa, ilman murhetta, ilman epäilyksiä, ja kaiken Jumalan hyvyyden siunaamana ja varjelemana.

Sekin kysyn monien ajatusten alla, saanko jäädä tällä tavalla teidän kanssanne uskomaan kaikki synnit ja epäilykset anteeksi. Minä haluan jäädä turvallisin mielin uskomaan kaikki synnit anteeksi Jeesus.

Jeesuksen nimessä ja veressä, Jeesuksen nimeen, amen. Kiitos.