Pookiseurat/Seurapuhe Haukiputaan RY:llä 10.12.2023 16.57

Rukoukset

Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä, niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahalta.

Opetuslapsilleen hän sanoi: Tulee aika, jolloin te toivotte näkevänne edes yhden ihmisen pojan päivän, mutta ette saa nähdä. Teille sanotaan silloin, hän on tuolla, hän on täällä, mutta älkää lähtekö minnekään, älkääkä juosko perässä. Sillä niin kuin salama välähtää ja valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on ihmisen poika oleva ilmestymisensä päivänä.

Se oli tämän päivän evankeliumiteksti. Ja me aloitimme nämä seurat Jeesuksen opettamalla rukouksella. Ja sehän on hirveän hyvä rukous. Sen parempaa rukousta ei ole vielä keksitty. Siinä on kaikki se sanottu, mitä ihminen täällä tarvitsee. Ja uskontunnustuksessa on taas kerrottu kaikki se, mitä Jumala meille antaa.

Siis minä uskon Jumalaan, Isään, kaikkivaltiaaseen. Ja Jeesukseen, Kristukseen, Jumalaan, hänen poikaamme, meidän Herramme. Ja pyhään henkeen, pyhään yhteiseen seurakuntaan, pyhään yhteyteen. Ja niin edelleen.

Kun Luther selitti isossa katekismuksessa tai myös vähäisessä, pääkatekismuksessa, tätä Isän meidän rukousta, jossa sanotaan, että Isän meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi. Nämä asiat liittyvät toisiinsa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi. Ja siinä toteutuu Jumalan valtakunta täällä maan päällä.

Martti Luther selitti tätä Isän meidän rukousta tätä kohtaa. Tämä kohtaa: Tulkoon sinun valtakuntasi. Ja sillä tavalla. Nimittäin Jumalan valtakunnasta tässä päivän tekstissä on kysymys. Hän selitti, että tämä tulkoon sinun valtakuntasi. Se tulee kyllä ilman meidän rukoustamme. Siitä ei ole epäilystäkään. Jumalan valtakunta varmasti tulee ja täyttää sen tehtävän täällä maailmassa.

Mitä varten se on olemassa? Sillä onhan koko maailmankaikkeus Jumalan. Ja kaikki näkyväiset ja näkymättömät, mitä on olemassa, on Jumalan luomaa. Ja ne on tehty sanan kautta. Ja alussa oli sana ja se sana oli Jumala. Ja se tuli lihaksi ja asui meidän keskellemme.

Eli kaikki on luotu, kuten Paavali sanoo, Jeesuksen Kristuksen kautta. Ja Jumala kaiken tämän ylläpitää. Hän on siis Herra ja maailmankaikkeuden valtias ja vielä enemmänkin näkyvän ja näkymättömän maailman luoja ja valtias. Se on yksinkertainen ja kiistaton tosiasia. Ja tämän tosiasian halusi koko Pyhä Raamattu alusta loppuun saattaa viestittää ihmiselle.

Mutta valtaosa ihmisistä on tänäkin päivänä niin kova väistä, että se viesti ei tahdo mennä perille ainakaan sydämeen saakka. Eikä kantaa sitä hedelmää, jota Jumala tahtoo tällä viestillään saada aikaan. Jumalan valtakunta on siis käsittämättömän laaja.

Mutta sitten. Jumalan valtakuntaa käsitellään Raamatussa hyvin monesta eri näkökulmasta. Ja yksi sellainen keskeinen näkökulma on tässä meidän tekstissämme. Luther sanoo, että Jumalan valtakunta tulee. Varmasti se tulee. Ja juuri sillä tavalla niin kuin Jumala on suunnitellut. Sen takia on kaikki valtias maailmankaikkeuden ja koko olemassa olevan näkyvän ja näkymättömän Herra. Ja sitä ei kukaan voi estää. Ja se etenee niin kuin Jumala on sen suunnitelman tehnyt. Ihan varmasti päätökseen asti.

Isossa katekismuksessa. Tuo äskeinen oli siis vähän katekismuksesta ja se jatkui. Jumalan valtakunta kyllä tulee ilman meidän rukoustamme. Mutta me rukoilemme tässä, että se tulisi myös siis meidän keskuuteemme. Ja tähän liittyy uskovaisille sanottu. Sanottu Jeesuksen opetuslapsille suunnattu. Herramme ja Vapahtajamme kehotus. Niille, jotka murehtivat kaikenlaisia ajallisen elämän asioita, joita meidän sydämemme tänäkin päivänä pakkaa olemaan täynnä.

Varsinkin yöllä, silloin kun uni katoaa ja vanhemmille ihmisille se alkaa olla sitten tuttua. Niin tulee se suden hetki, jolloin tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. Ja heti kun sitten alkaa aamu valkenemaan, niin ne katoaa niin kuin savu.

Putter sanoo, että Jumalan valtakunta näet tulee luoksemme kahdella tavalla. Ensiksi se toteutuu täällä ajassa sanan ja uskon välityksellä. Toiseksi se toteutuu ikuistoteutuksena. Se toteutuu ikuisesti Kristuksen ilmestyessä tuomiolla.

Me pyydämme tässä rukouksessa kumpaakin. Rukoilemme, että Jumalan valtakunta saavuttaisi ne, jotka eivät vielä ole siitä osallisia. Ja että se joka päivä kasvaen saapuisi meidän luoksemme, jotka olemme jo päässeet siitä osallisiksi.

Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki muu teille annetaan. Tähän liittyy se. Tämä liittyy siis tähän Jeesuksen sanaan, tämä Lutterin selitys. Niin että joka päivä Jumalan valtakunta saa vaikuttaa meidän elämässämme.

Että kaikki se, mitä me teemme ja sanomme ja suunnittelemme, olisi samassa suunnassa kuin se meidän uskon elämämme. Niin että se, mitä me valitsemme täällä, ole ristiriidassa hyvän oman tunnon kanssa, vaan että Jumalan nimi tulisi pyhitetyksi ja hänen tahtonsa toteutuisi.

Ja Luther jatkaa. Me pyydämme siis tässä kumpaakin. Sitä, että se meitä lähestyy ja että ne, jotka eivät ole vielä uskomassa, vastaanottaisivat Jumalan valtakunnan sanoman ja ryhtyisivät parannukseen. Mutta myöskin sitä, että kun Jumalan valtakunta ikuisesti toteutuu Kristuksen ilmestyessä tuomiolla, että me saisimme olla siinä joukossa, joka on siellä istuimen oikealla puolella.

Me pyydämme kumpaakin. Rukoilemme, että se saavuttaisi ne, jotka eivät vielä ole siitä osallisia, ja että se joka kasvaen saapuisi meidän luoksemme, jotka olemme jo päässeet siitä osalliseksi. Toiseksi rukoilemme, että se tulisi luoksemme myös iankaikkisessa elämässä.

Se oli Martti Lutherin selitys tähän Isä meidän -rukoukseen, jossa me rukoilemme niin kuin Herra ja Vapahtajamme on meitä opettanut: Että tulkoon sinun valtakuntasi.

Tekstistämme Jeesusta lähestyvät fariseukset, ja ne kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee. Hän vastasi, ei, Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Ei voida sanoa, se on täällä tai se on tuolla. Katsokaa, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.

Tällaisen kysymyksen kanssa tulivat fariseukset Jeesuksen luokse. Ja Jeesuksen vastaus on tässä. Hän vastasi kysymykseen näillä sanoilla. Vaikuttaisi siltä, että tuo keskustelu oli melko lyhyt. Ja vaikuttaisi siltä, että Jeesus oli oikeastaan ainakin tässä tilanteessa melko haluton jatkamaan fariseusten kanssa tätä keskustelua.

Ehkä se johtui siitä, että Jeesus näki heidän sydämensä tilan. Nimittäin edellisessä luvussa Luukas, jonka evankeliumista tämä meidän tekstimme on, kertoo, että fariseukset suhtautuivat Jeesukseen ivallisesti ja naureskellen, kun Jeesus kertoi siitä epärehellisestä taloudenhoitajasta.

Ja sen vertaus oli niin vaikea, että Jeesus lopuksi sanoi, että Herra kehui sitä epärehellistä taloudenhoitajaa hänen toimeliaisuuttaan. Ja sitten sanoi, että joka on vähimmästä väärä, se on paljossa väärä. Ja sanoi, että ihminen ei voi palvella kahta Herraa.

Niin Luukas sanoi, että nämä fariseukset olivat rikkaita. Niillä oli varallisuutta ja ne ivasivat Jeesusta. Nauroivat päin naamaa Jeesukselle. Nyt ne ovat kyselemässä, kun Jeesus päättää sen keskustelun sillä kertaa: Lain ja profeettojen aika.

Siis sen keskustelun Jeesus päättää, jonka keskustelun päätteeksi fariseukset nauroivat Jeesukselle. Jeesus sanoi, että lain ja profeettojen aika kesti Johannekseen asti. Siitä lähtien on julistettu hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta, ja jokaista vaaditaan tulemaan sinne sisään.

Nyt nämä fariseukset tulevat Jeesuksen tyköön ja kysyivät, milloin se Jumalan valtakunta tulee. Kun Jeesus oli sanonut, että laki ja profeetat — sehän oli käsite, tuo sana laki ja profeetat — se tarkoitti, että Raamattu siihen saakka on ollut, kuten toiset evankelistat sanovat, ennustusta.

Mutta Johannes Kastajasta lähtien, niin hän sanoo toisessa evankeliumissa, Jumalan valtakunta on murtautumassa esille. Ja sitten siellä sanotaan, että toiset tahtovat tunkeutua sinne väkisin, tai sitten siinä on käännösvaihtoehto, että toiset tahtovat ryöstää sen väkivalloin itselleen.

Ja ehkä nämä, jotka tahtoivat omia sen väkivalloin itselleen ja pitää etuoikeutettuna itseään Jumalan valtakuntaan, olivat juuri näitä fariseuksia, joista Jeesus sanoo, että he eivät tule sisälle Jumalan valtakuntaan eivätkä sallisi niiden, jotka haluavat sinne mennä, pääsemän sinne sisälle.

Jeesus näyttää siis jostakin syystä tässä tekstissä olevan haluton tätä enempää keskustelemaan tästä asiasta. Mutta sitten kääntyy opetuslasten puoleen ja puhuu erikseen opetuslapsille, että kun minä tässä sanon, että Jumalan valtakunta ei tule niin, että sitä voidaan tarkkailla, tai kuten aikaisemmat käännökset sanovat ihan yhtä hyvin, Jumalan valtakunta ei tule sillä tavalla, että se voitaisiin nähdä.

Niin hän sanoo opetuslapsilleen sitten: Olkaa huolissanne siitä. Tulee sellainen päivä, ettei ole epäilystä siitä, että ette tunnista, kuka tulee. Niin kuin salama leimahtaa idästä ja näkyy taivaan äärestä taivaan ääreen, niin oleva ihmisen poika ilmestyessään päivänä.

Kenenkään ei tarvitse kysyä, kuka hän on ja missä on Jumalan valtakunta. Se yllättäen ja äkisti saapuu niin kuin salaman leimahdus, joka näkyy taivaan äärestä toiseen. Niin on ihmisen poika oleva ilmestyessään päivänä.

Ja tästä hän sitten jatkaa ja puhuu maailmanloppumerkeistä.

Milläistä Jumalan valtakuntaa nämä fariseukset sitten odottivat? Jos ne olivat ihan vakavissaan tämän kysymyksensä kanssa eivätkä tulleetkaan Jeesuksen tykö pilkallisesti, niin kuin edellisessä luvussa voisi päätellä, niin millaista Jumalan valtakuntaa he odottivat?

Juutalaisten keskuudessa vuosisatojen ajan oli ihanteena ollut Daavid ja hänen valtakuntansa. Ja Daavidhan oli rakentanut mahtavan valtakunnan, jonka rajat ulottuivat sieltä Eufrat-joelta Egyptin purolle tai Niilin purolle saakka.

Ja tämä oli sellainen asia kaikille juutalaisille. Se oli yhteistä kaikille juutalaisille. Se oli yhteistä myöskin uskovaisille ihmisille Vanhan testamentin aikana ja Jeesuksen aikana. Ja tämän tosiasian me tunnustamme tänäkin päivänä.

Se oli malli, joka säilyi ja pysyy juutalaisten mielissä ja on tänäkin päivänä ihanteena niille juutalaisille, jotka vielä jaksavat odottaa, että Jumalan valtakunta ilmestyy. Ne odottavat edelleen Messiasta, joka on Jumalan valtakunnan kuningas.

Mutta vielä tärkeämpi asia siellä Vanhan testamentin aikana tässä yhteydessä oli juutalaisille kaikille, ja se oli yhteinen asia. Siis periaatteessa lähtökohta oli sama, ja se oli se, että Jumala oli luvannut Daavidille, että Daavidin valtaistuimella istuu mies hänen suvustaan ikuisesti.

No niin, se oli lupaus, joka painui siis juutalaisten mieleen, ja sitä toistettiin jatkuvasti. Ja profeetat pitivät sitä koko ajan elävänä. Ja psalmien kirjoissa toistuvasti puhutaan Daavidin pojasta.

Ja mekin olemme laulaneet tänä viime sunnuntaina: Hosianna Daavidin pojalle, siunattu olkoon hän, joka tulee kuningas. Tai niin kuin Markus-evankeliumissa sanoo: Hosianna Daavidin pojalle, siunattu olkoon hän, joka tulee. Siunattu olkoon meidän isämme.

Ja se on meidän isämme Daavidin valtakunta. Ne jaksoivat odottaa siitä syystä, että profeetat tekivät aina tämän Jumalan lupauksen eläväksi: Älkää uupuko ja väsykää. Se, mitä Jumala on luvannut, se on varmasti totta.

Sitten oli valtava määrä tietysti niitä ihmisiä, jotka eivät uskoneet. Ja sitten taas oli suuri määrä ihmisiä, jotka tulkitsivat tämän asian väärin.

Mutta entäpä sitten, kun Daavidin jälkeen tuli Daavidin poika, joka rakensi temppelin? Ja hänen jälkeensä tuli sitten Daavidin jälkeisiä kuninkaita, joista valtaosa oli täysin kelvottomia miehiä ja eli jumalattomasti. Suosivat ja palvoivat epäjumalia.

Muutama kuningas vielä sitten Vanhan testamentin mukaan oli uskovainen. Mutta profeetat ylläpitivät tätä uskoa Jumalan lupaukseen, ja aina oli niitä, jotka uskoivat siihen, mitä profeetat sanoivat.

Sitten tuli suuri katastrofi. 400 vuoden ajan Daavidin suvun kuningas istui siis Jerusalemissa Daavidin valtaistuimella.

Entäpä sitten, kun Jumala oli luvannut, että ikuisesti mies Daavidin suvusta tulee istumaan sillä valtaistuimella? Ja nyt kun 400 vuotta on kulunut, kansakunta koki siihen asti ennennäkemättömän katastrofin.

Ja sitten, kun se on luvannut, että ikuisesti mies Daavidin suvusta tulee istumaan sillä valtaistuimella, Babylonian kuningas Nebukadnessar valtasi Jerusalemin ja tuhosi koko kaupungin. Ja Jumala salli, että Jerusalemin temppeli myöskin tuhottiin.

Kuninkaat olivat olleet ja papit olivat olleet siinä kirkossa niin jumalattomia, että Jumala päätti, että ei ole mitään tarkoitusta tätä jatkaa. Ja ne vetivät suuren rangaistuksen.

Siis syntiä seuraa rangaistus. Ja se kannattaa muistaa. Se on ihan surullista ja säädettävää tänäkin päivänä, miten kerskaillaan synnin tekemisellä. Säädetään lakeja, joita ei edes ihan tavallinen talonpoikakaan järkikin käsitä.

Että miten voi olla mahdollista, että valtaosa 200 miehestä ja naisesta eduskunnassa voi enemmistöllä päättää, että semmoiset lait astuvat voimaan, jotka täysin sotivat siis ihan luonnollista järkeä vastaan, luontoa vastaan, puhumattakaan, että sotivat Jumalan sanan kirjoituksia vastaan.

Aika niin kuin kahle kahleelta se, mistä Ilm. kirja puhuu. Saatana päästetään vankeudestaan ja lähtee villitsemään maan kansoja eri puolille. Kaikki Raamatun kirjoitukset varmasti tulevat toteutua. Jumala varjelkoon meitä siitä.

Tuli siis kuuden sadan vuoden, siis neljä sataa vuotta, Daavidin valtaistuimella istui Daavidin suvun kuningas. Ja kun profeettojen sanalla ei ollut mitään merkitystä, niin Jumala sallitsi sen kuninkaan valtaistuimen kaadettavan. Jerusalem tuhottiin ja temppelikin tuhottiin.

Tuli pitkä hiljainen kausi, kun sitten Israelin kansa joutui erilaisten miehittäjien alaisuuteen. Ja profeetat ylläpitivät toivoa, että tästä kaikesta huolimatta ne, jotka uskoivat sitä, mitä Jumala profeettojen kautta julisti ja sanoi, niin niillä pysyi luottamus Jumalaan.

Ja ne pysyivät kiinni siinä lupauksen sanassa, vaikka eivät ymmärtäneetkään. Daavid uskoi, mitä Jumala sanoi, ja ymmärsi sen ja kumarsi suurta Jumalaa, mutta hän ei ruvennut sitä selittämään.

Niinhän sitten kävi, että Daavidin suku katosi sieltä Jerusalemin valtaistuimelta ja koko valtaistuin kukistettiin. Ja Israelin kansa ja juutalainen kansa joutui sitten satoiksi vuosiksi miehittäjien alaisuuteen.

Aina tuli uusi valta. Babylonin jälkeen tuli persialaiset, ja sitten tuli makedonialaiset. Ja kun Jeesuksen aikaa elettiin, roomalaiset hallitsivat. Ja näytti siltä, että Jumalan valtakunnasta ei kuulunut mitään.

Vai kuuluiko? Joulu-evankeliumista me juuri tästä samasta Luukkaan evankeliumista luemme. Kuuluiko Jumalan valtakunnasta? Ei ollut Jumalan valtakunnasta yhtään mitään.

Enkeli tuli sisälle Snetzyt Marjan tykö. Ja sekin oli sanottu jo Jesaja-profeetan aikana. Jumala oli luonut merkin. Snetzyt tulee raskaksi ja synnyttää pojan. Se on yksi merkki.

Enkeli sanoi: Älä pelkää, Maria, Jumala on siunannut sinut armollaan. Sinä tulet raskaksi ja synnytät pojan ja annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri. Häntä kutsutaan korkeimman pojaksi.

Ja Herra Jumala antaa hänelle, hänen isänsä, Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti. Hänen kuninkuudellaan ei ole loppua.

Jeesus tuli. Jumalan valtakunta oli paikan päällä, vaikka miehittäjä Rooman valtakin oli. Mutta se valtakunta, jota nämä fariseukset odottivat, oli vain Jumalan valtakunta.

He vastasivat sitä, mitä profeetat olivat julistaneet. Ja Jeesus ei missään vaiheessa yhtynyt näiden fariseusten käsitykseen Jumalan valtakunnasta. He odottivat siis maallista ja kansallista ja poliittista Messiasta, joka oli jonkinlainen voimahahmo ja soturi, joka vapauttaa ihmisiä heidän vieraiden vallan alaisuudesta.

Jeesuksella ei ollut koskaan sellainen käsitys. Ja uskovaisetkin Vanhan testamentin aikana, joka oli siis vanha liitto, ja se vanha liitto päättyi, kun Johannes tuli ja alkoi julistamaan uutta liittoa.

Sitähän se tarkoitti, että laki ja profeetat olivat Johannekseen asti. Keskivät Johannekseen asti. Siitä lähtien on julistettu hyvä sanoma Jumalan valtakunnasta, ja jokaista vaaditaan tulemaan sinne sisälle.

Että siis tuo laki ja profeetat, eli Vanha testamentti meidän nimityksemme mukaisesti, oli siis Jeesuksen raamattu. Siis vanha liitto. Vanhan liiton aika on mennyt ohi.

Ja Johannes Kastaja julisti: Aika on täyttynyt ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Ja kun Jeesus astuu julkisuuteen siellä Galileassa, hän julistaa: Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumiin.

Siis aivan toisenlaisesta valtakunnasta on kysymys. Tätä samaa sanomaa lähtivät julistamaan sitten kaikki apostolit. Mutta se olikin sellainen valtakunta, jota ei voitu nähdä.

Luther sanoikin siitä valtakunnasta hyvin. Hän sanoi, että Jumalan valtakunta on kuulo-valtakunta. Jumalan valtakunnalla on rajat. Sillä on selvät rajat. Ja Jumalan valtakunnan rajat laittaa, Jumalan valtakunnan rajat kirjoittaa Luther, asettuvat täällä maan päällä sen mukaan, kuin kuulemme Vapahtajamme ääntä.

Ja tässä mielessä Jumalan valtakunta on sisäinen valtakunta. Se on kätketty uskon kautta uskovaisten ihmisten sisimpään. Mutta sitä ei silmä voi nähdä.

Täälläkin on paljon Jumalan valtakunnan kansalaisia. Ja siellä sanan kuulossa, Pookin radion äärellä, on Jumalan valtakunnan kansalaisia. Niitä ihmisiä, joiden sisällä on Jumalan valtakunta, joiden sydämissä asuu Herra Jeesus Pyhän Henkensä kautta.

Ja vaeltaa ja kulkee täällä kaikkien ihmisten keskellä. Mutta sitä ei voi silmä nähdä. Joka ei ole uudesti syntynyt, hän ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. Ja Jumalan valtakuntaa voidaan nähdä vain uskon silmin.

Mekin näemme täällä Haukiputaan rauhanyhdistyksessä silmillämme vain joukon uskovaisia ihmisiä, mutta emme näe Jumalan valtakuntaa, joka on kätketty itse kunkin meidän sydämeen. Mutta me uskomme, että se siellä on. Ja se siellä varmasti on Pyhän Hengen kautta.

Se on näkymätön täällä. Ja tästä johtuu sitten, kun se on kuulon valtakunta, ettei sitä ulkopuolinen voi nähdä. Sitä ei voida tarkkailla. Se on kuulon valtakunta sen tähden, että Jeesus itse sanoi, että joka kuulee minun ääneni, hän saa elää.

Ja se on kuulon valtakunta sen tähden, että Jeesus itse sanoi, että joka kuulee minun ääneni, hän saa elää. Ja apostoli sanoi, että usko tulee kuulosta, ja sen kuulemisen synnyttää Kristuksensa.

Heippa Jeesus uskovaisten ihmisten välityksellä, joiden julistuksen välityksellä Pyhän Hengen kautta Jumalan valtakunta, joka on näkymätön, mutta joka on todellisuutta täällä maailmassa, joka vaeltaa täällä, niin kuin sanotaan, kahden jalan päällä.

Meidän mukanamme, missä uskovaiset ihmiset elävät, liikkuvat ja toimivat, siellä kulkee täällä Jumalan valtakunta. Ja uskovaiset ovat Kristuksen täysin valtaisia lähettiläitä. Ja meidän tehtävämme on täällä julistaa Jumalan valtakunnan evankeliumia.

Ja sitten kun se on julistettu kaikkialla maailmassa, niin Jeesus sanoi, että sitten tulee loppu. Ja se, mikä täällä on ollut näkymätöntä, muuttuu silmänräpäyksessä näkyväksi, kun salama leimahtaa idästä ja Jumalan valtakunta ilmestyy kirkkaudessa.

Rakkaat veljet ja sisaret, kiitämme Jumalaa, että me saamme kuulla Jumalan valtakunnan evankeliumia. Saamme kätkeä uskossa sen sydämiimme ja vaeltaa Herran Jeesuksen jalanjäljissä vaivassa ja valtakunnassa.

Saatte nytkin uskoa täällä Haukiputaan rauhanyhdistyksellä ja siellä viestimien äärellä Jumalan valtakunnan evankeliumin. Siis kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovinto veressä Jeesuksen nimessä. Aamen.