Vanhempainpäivä/Alustus Alajärven RY:llä 14.01.2024 13.07

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon meidän kaikkien kanssamme. Käymme aluksi kiitokseen ja rukoukseen. Pyhä Jumala, rakas Taivaallinen Isämme. Tänä talvisena pyhäpäivänä me kiitämme sinua kaikesta, mitä olet meille mittaamattomassa rakkaudessasi suonut.

Kiitämme kaikesta ajallisesta, mutta yli kaiken me kiitämme sinua tärkeimmästä. Kiitämme sinua omakohtaisesta ja yhteisöstä uskomisen lahjasta, sen ainoasta perustasta, rakkaasta pojastasi. Kiitämme sinua armovaltakunnastasi, jonka laski tänne maan päälle, ja jonka keskellä edelleen poikasi työ jatkuu Pyhän Hengen työnä. Kiitos, että annat edelleen sinun siemustasi täyden kirkkauden paistaa.

Kiitos, että tuo valtakunta on meille turvapaikka tämän epävarman ja levottoman maailman ja ajan keskellä. Kiitos, että olet meitä tähän hetkeen saakka lapsenasi kuljettanut. Ja kun olemme nyt tulleet yhdelle koolle, meillä on löytöpyyntö rakas sisäänmme. Siunaa kokoontumisemme.

Ole henkesi kautta kanssamme. Ohjaa ajatuksiamme ja puheitamme, niin että tämä tilaisuus koituu sinun pyhän nimesi kiitokseksi ja kunniaksi, sinun seurakuntasi rakennukseksi ja meidän kaikkien iankaikkiseksi parhaaksi. Kuule vielä meitä, kun rukoilemme sinua poikasi opettamin sanoin: Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme, ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti.

Aamen.

Rakkaat alan lapset. Minua pyydettiin käyttämään alustuspuheenvuoro tässä vanhempainpäivässä. Otsikko annettiin: uskovaisena arjen valintatilanteissa. Ennen kuin tähän alustukseen menen, ihan lyhyesti totean, että tämä on semmoinen mitä kaikkea koskettava aihe.

Jokaisesta Jumalasta koskettava aihe, hyvin käytännöllinen, mutta samalla hyvin tärkeä. Tämä aihelumme kaikki. Kaikilla meillä on kosketuspintaa, ja siksi siitä meidän on hyvä ei vain alustusta kuunnellen, vaan myös yhdessä keskustellen sen ääreen pysähtyä. Näistä lähtökohdista kun tätä alustusta tein, löysin myös itseni hyvin heikon ja syntisen paikalta. Alustusten teko, siinä on sellainen siunaus aina, että siinä myöskin itse tulee asetetuksi aiheen ääreen Jumalan sanan peilin eteen.

Monenlaista kiusaustakin siinä on ehtinyt olla. Siksi haluan tässä ihan aluksi kysyä rakkaissaaretta veljet, että saanko uskoa oman syntini anteeksi. Näin lupaan uskoa ja näin saatte tekin uskoa. Saatte uskoa Jeesuksen nimessä ja kallis Sovintovereissä. Kaikki synnit anteeksi jo heti tämän tilaisuuden aluksi.

Näin meitä on hyvä evankeliumin alla aloittaa yhteistä päivää. Tässä alustuksessa on väliotsikoita, jotka luen tässä nyt aluksi. Jäsentyy se, että missä järjestyksessä asioista puhutaan. Aluksi on lyhyt johdanto tähän aiheeseen. Sitten otsikko Uskon lahja, kolmantena Usko ohjaa valintoja.

Neljäntenä, mistä tietää, mikä on oikein ja mikä väärin. Viidenneksi, ajankohtaisia asioita ja ilmiöitä. Ja kuusi. Jumalan valtakunta on armo ja anteeksiantamuksen valtakunta.

Aluksi johdantoa tähän aiheeseen.

Kuten todettua, tämä aihe on meitä kaikkia koskettava. Ja kun olemme tästä pysähtymässä keskustelemaan, meillä on rukouksen mielin. Se, että tämä tilaisuus ei olisi vain ihmisten keskustelua, vaan ennen kaikkea tämä olisi hetki, jossa Jumala saisi meitä kaikkia pysäyttää ja rauhoittaa kuuntelemaan, mitä hänellä on meille sanottavaa. Ja sitten kun mietimme tätä aihetta, meillä on tähän ainakin kaksi tulokulmaa. Ensiksi ihan henkilökohtaisen uskon elämän tulokulma.

Miten juuri minä oman arkeni valintatilanteessa toimin. Miten toimin niissä uskovaisena ihmisenä? Ja sitten toinen tulokulma. Kun tämä oli peruskouluikäisten lasten ja nuorten vanhempien päivä. Miten äitinä ja isänä, ylipäätään aikuisena ihmisenä, olen lapsen ja nuoren tukena hänen elämänsä valinnoissa.

Hyvin suuri kysymys. Pyydämme, että Taivaan Isä antaa meille valkeutta ja oikeaa ymmärrystä. Sitten otsikko Uskon lahja. Me emme elämämme arjessa varmaankaan kovin monesti pysähdy ajattelemaan, kuinka suuri lahja ja ihme on se, että olemme uskomassa.

Moni meistä on lapsuudenuskovainen. On saanut aina asua koko ikänsä Herran huoneessa. Mutta sitten on minun kaltaisiani, en tarkemmin tunne niitä alaa ja ihmisiä lähellekään kaikkia enkä tiedä teidän elämänpolkujamme, miten me olemme menneet. Mutta on myös meitä, jotka olemme saaneet maailman reissulta palaamisen armon. Olipa ihminen lapsuuden uskossa tai sitten parannuksen arvon saavuttanut, usko on lahja ja ihme. Se ei ole itsestäänselvyys.

Se on Jumalan lahja ja alusta loppuun Jumalan tekoa. Meidän olisi hyvä arjessa ja juhlassa pysähtyä miettimään monestikin tätä, kuinka suuri lahja olemme saaneet. Tähän meitä kehottaa Raamattu. Apostoli Johannes kirjoittaa hyvin lämpimät ja turvalliset, puhuttelevat sanat: Katsokaa minkä kaltaisen rakkauden Isä on meille osoittanut, että meitä Jumalan lapsiksi nimitetään. On tässä katselemista ja ihastelemista.

Siionin laulun sanoin saamme sydämessämme kiittää. Mikä armosi mittaoi Herra, minun kohdalle määrätyn. Usko on lahjoista suurin. Me kiitämme siitä uskon lahjan antajaa. Samalla kun me tästä lahjasta kiitämme, meillä on se mieli, että emme halua tätä lahjaa laittaa vaaralle alttiiksi.

Se on juuri, kun mietimme tämän päivän otsikkoa uskovaisena arjen valintatilanteissa, niin otsikkoon liittyvä tärkeä näköala. Uskon lahja on nimittäin sellainen, että sen voi myös menettää. Ja liian moni on menettänyt. Meillä on perhepiireissämme aika monilla, arvelen, kipeitä kokemuksia, kun läheisiä ihmisiä on kieltänyt uskonsa ja jättänyt tämän valtakunnan. Ja laajemmin, kaikki ihmiset ovat syntyneet tähän maailmaan uskovaisina.

Mutta voi voi, viljat ihmiset, kun eivät ole saaneet varttua Jumalan valtakunnan yhteydessä. On tullut sitten aikanaan hengellinen kuolema. Kun ei ole sielu saanut ravintoa ja synti on päässyt elämää hallitsemaan. Sen takia uskossa valvominen, uskon elämän hoitaminen, on äärimmäisen tärkeä joka päivä ajankohtainen asia jokaiselle Jumalan lapselle. Ja onhan meillä se mieli, että haluamme kaikesta heikkoudesta huolimatta yksinkertaisesti uskoa.

Myös tunnustaa uskoamme. Ja elää niin, että emme tahallamme tuota murhetta Jumalan Pyhälle Hengelle. Senkin tiedämme, että vaikka olisi hyvä tahto, liha on heikko. Me olemme syntisiä ihmisiä. Synti tarttuu ja tekee matkan hitaaksi.

Osana uskon elämän hoitamista sen aivan ydinasiana, kun tunto on kiveä, on tärkeää, että panemme synnin pois. Muutoinkin meillä on halu. Ja meillä on myös käytännön valinnat sellaisia, että pääsemme Jumalan sanan kuuloon. Saamme kuulla ja uskoa evankeliumia. Ja laajemmin maan sanan tärkeimmät opetukset.

Yksi raamatunkohta tulee erityisesti nyt mieleen, kun alamme pohtia, miten usko sitten näkyy meidän elämässämme ja miten se ohjaa meidän valintojamme. Paavali kirjoittaa: Joko me kotona olemme eli ulkona vailla, niin me ahkeroimme siitä, että me hänelle kelpaisimme. Tärkeä neuvo kaiken ikäisille uskovaisille. Tärkeä neuvo isille ja äideille ja kaikille kasvattajille myöskin tukea kasvavia lapsia ja nuoria, että olivatpa he missä tahansa. Tärkein kysymys olisi se, että kelpaa Herralle.

Että ei tulisi mitään sellaista, joka vaarantaa tämän tärkeimmän lahjan. Puhuin jo tuossa edellä synnin pois panemisesta. Paavali neuvoo nuorta Timoteosta: Säilyvä usko ja hyvä omatunto. Kolmas otsikko: Usko ohjaa valintoja. Kun mietimme sanaa valinnat, voimme hahmottaa ainakin kaksi hieman erilaista valintakokonaisuutta.

Ensiksi on elämän suuret päätökset ja valinnat, joita eri ikävaiheissa ihminen voi tehdä. Me ymmärrämme uskovaisina, että Jumala johtaa elämäämme. Ei. Ja mitään ei tapahdu hänen sallimattaan. Ja monta kertaa käy niin, että meidän oma haaveemme tai unelmamme eivät toteudukaan.

Jumala johtaa elämään toisella tavalla. Siitä huolimatta on hyvä, että me suunnittelemme ja valmistaudumme huomiseen ja pidemmälläkin aikavälillä. Ja tähän liittyen teemme myös päätöksiä Jumalan antamien mahdollisuuksien rajoissa. Esimerkiksi avioliiton solmiminen on tällainen asia. Aviopuoliso on Jumalan lahja, ja kukaan ei voi väkisin mennä naimisiin.

Jos Jumala ei soita puolisoa, ei sitä mistään voi väkisin kaivaa. Ja tämä on monelle matkaystävällemme kipeä kokemus. Rukouksista ja toiveista huolimatta Jumala ei ole osoittanut elämänkumppania. Mutta siinäkin tilanteessa, kun Jumala nuoremmalle taikka vanhemmalle tämän tilanteen tuo eteen, se hetki sitten kun ollaan kirkon alttarilla ja sanotaan tahdon. Se on paitsi Jumalan johdatusta, myös ihmisen oma päätös.

Vapaaehtoinen sitoutuminen elinikäiseen pyhään avioliittoon. Se on varmaan yksi suurimmista ajallisista päätöksistä ja sitoumuksista, minkä ihminen voi tehdä. Mutta sitten on paljon muita isoja kauaskantoisia asioita. Joissain meidän on hyvä tukea myös nuoriamme. Mitä lähteä opiskelemaan?

Ottaako joku työpaikka vastaan, joka oli kenties toisella paikkakunnalla? Lähteekö muuttamaan työn perässä vai järkö asumaan sinne mihin elämä on kuljettanut? Ja niin edelleen. Alkaako rakentaa taloa jossakin tietyssä elämänvaiheessa? Ja niin edelleen.

Lukemattomia tällaisia isoja ja kauaskantoisia ratkaisuja, joita me elämässä joudumme tekemään. Mutta uskovaisena me saamme ne Jumalan huolenpitoon luottaen ja häneltä ymmärrystä rukoillen, turvallisuus mielin tehdä. Usko vaikuttaa suuriinkin ratkaisuihin. Ja ennen kaikkea se tuo luottamusta niiden tekemiseen. Mutta sitten kun mietimme tätä päivän otsikkoa, niin aivan erityisesti se johdattaa meitä pohtimaan meidän arkisen elämän ulkoisilla mittareilla monta kertaa aika pienenkin näköisten.

Mutta uskon elämän kannalta hyvin merkittävien yksittäisten valintojen ja päätösten tekemistä. Enpä varmaan monesti sitä ajattele, mutta pysähdymme miettimään aivan arkista omaa päivän tai perheemme päivää. On paljon nopeita päätöksiä joita tehdään. Otanko puhelimen käteen ja katsoa mitä uutisissa lukee. Vai juttelenko TUVAssa olevan lapsen tai nuoren kanssa juuri siinä hetkessä.

Lähdenkö käymään lenkillä? Lähdenkö nyt käymään kaupan asioilla. Nämä on tämmöisiä käytännön kysymyksiä ja sitten on niitä hyvin vakavia asioita. Sielun vihollinen tai tämä maailma tuo meidän eteemme houkutuksia, joista Jumalan henki varoittaa. Omassa punnussa kuuluu ääni.

Ei kannata lähteä kokeilemaan, tuo vaarallinen tie. Mutta samalla veto voi olla kova, kun meillä on, työ meidän vanha osamme, se on liitossa sielunvihollisen kanssa ja se on turmeltunut, siinä on taipumus pahaan. Me joudumme myös näitä kamppailuja käymään. Jumalan antamalla voimalla meillä on se tahto, että valitsisimme oikein näissä tilanteissa, kun synnin houkutukset tulevat lähelle. Myöhemmin tässä alustuksessa puhutaan vielä vähän lisää, että missä asioissa erityisesti tänä päivänä meidän lähelle tulee tällaisia vaaroja ja puhumme siitä varmasti myöskin keskustelussa. Mutta yleisesti ottaen, kun mietimme elämää maailman ihmisten keskellä, lastemme ja nuortemme elämää koulussa, vapaa-ajallaan.

Siihen on paljon raamatunkohtia, jotka antavat meille hyvin turvallisia neuvoja ja tienviittoja. Paavali kirjoittaa: Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne niin, että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

Meitä varoitettiin tässä siitä, että emme aivan kuin huomaamatta mukautuisi maailman menoon. Kun maailman menossa on niin paljon sellaista, joka meidän vanhaa osaamme voisi houkutella ja johon sielun vihollinen aivan salakavasti voi meitä pikkuhiljaa kuljettaa.

Siksi on tärkeää tämä: Älkää mukautuko maailmanmenoon. Vaan sen sijaan annetaan Pyhän Hengen tehdä meissä hyvää työtään, uudistaa meitä ja pitää meitä uskossa paikalla. Psalmien kirjassa tähän liittyen kirjoitetaan: Autuas on se, joka ei vaella jumalattoman neuvossa, eikä seiso syntisten tiellä, eikä istu, kun syntiset pilkkaajat istuvat.

Kun me olemme saaneet uskonlahjan, niin Jumalan Henki ei neuvo meitä elämään synnissä, vaan neuvoo meitä elämään niin, että säilyisi usko ja hyvä omatunto.

Tähän liittyen Paavali kirjoittaakin: Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatte sen himoja. Ja Jeesus sanoo: Kukaan ei voi palvella kahta herraa.

Sitten kun vielä mietimme arjen valintoja ihmisten keskellä, niihin liittyy keskeisesti aihe, uskontunnustaminen. Tuo on aihe, jonka äärellä me varmaan monesti painamme katseemme alas. Koemme, että olemme hyvin arkoja ja omalta puoleltamme heikkoja uskontunnustajia. Tämä on turvallinen kokemus, sillä Jumalan voima on heikoissa väkevä.

Tämä Jumalan valtakunta ei ole sellaisten suurten onnistujien ja itsessään voimakkaiden valtakunta. Antaa lasten ja lasten kaltaisten valtakunta. Jumala on aina pärjännyt hyvin heikkojen ja syntisten kanssa.

Uskontunnustamisesta puhutaan Raamatussa paljon, mutta aivan keskeinen opetus on tämä: Jeesus sanoo: Te olette maan suola.

Jos suola menee mauttomaksi, millä sitten suolataan? Ja sitten Jeesus sanoo, että olette maailman valkeus. Ei sitä kaupunkia voida peittää, joka on ylhäällä vuorella.

Tähän liittyen Jeesus kuvasi sitä, että maailma kyllä näkee Jumalan lasten uskon. Valkeuden valtakunnan valo, Herran Jeesuksen kasvoista säteilevä valo, joka paistaa tunnon valkeuttajana Jumalan lapsen sydämeen.

Se näkyy myös uskovaisen elämässä. Ja maailma sen näkee.

Tämä voisi olla meille myös semmoinen rohkaisu, ettei meidän tarvitsisi liikaa arkailla uskontunnustamista. Ainakin tuolla meillä päin, kun asutaan, olen tuolta Raisjärveltä, hyvin pieni paikkakunta, jossa kaikki tuntevat toisensa, niin olen joskus yrittänyt itselleni sanoa, kun meinaa arkuus uskontunnustamisessa, että eiköhän kaikki kuitenkin nyt tiedä, että mitä porukkaa ollaan. Ettei tarvitsisi arkailla.

Ja näin saattaa olla täälläkin teillä päin. Mutta uskomiseen kuuluu ristin kantaminen, siihen kuuluu vaivaakin, koska me olemme kaksiosaisia. Se liittyy tähän uskontunnustamiseen.

Edelleen Jeesus sanoo hyvin pysäyttävän sanan tästä aiheesta: Jokainen, joka minut tunnustaa ihmisten edessä, sen minä tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa.

Mutta joka minut kieltää ihmisten edessä, hänen minä myös kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.

Aika vakavia sanoja, hyvin pysäyttäviä sanoja.

Sitten Paavali vielä kirjoittaa, että sydämen uskomme vanhurskaaksi tulemme ja suun tunnustuksella autuaksi tulemme. Uskovainen ihminen uskon hedelmänä haluaa myöskin tunnustaa uskonsa.

Ja sehän ei ole todella vain tällainen suulla tunnustettava asia, vaan koko meidän elämämme silloin, kun me haluamme elää Jumalan tahdon mukaan. Se tunnustaa uskoamme ja kirkastaa Jumalan kunniaa.

Ja Jumalan Henki vaikuttaa Jumalan lapsissa Hengen hedelmiä, joita Paavali luettelee: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävyys, hyvyys, usko, hiljaisuus ja puhtaus.

Kun vietämme arjen valintoja, Jumalan Henki vaikuttaa niin, että arjen valinnoissa näkyisivät nämä hedelmät.

Ne näkyisivät siinä, ettei haluta tehdä pahaa. Mutta ne näkyvät myös siinä, että halutaan tehdä hyvää. Kristitty on pelastettu palvelemaan. Meitä on tarkoitettu rakastamaan lähimmäisiämme. Aivan erityisesti toisia Jumalan lapsia, mutta omien mahdollisuuksien mukaan auttamaan ja tukemaan.

Niitä lähimmäisiämme, joilla on elämässään vaikeaa. Tähän me voimme rohkaista myös lapsia ja nuoria. Mikä ilo onkaan vaikkapa yksin elävälle vanhalle matkaystävälle, kun kotiseudun lapsia tai nuoria tulee käymään kylässä tai käy tekemässä lumityötä. Aivan tällaisia arjen asioita.

Raamatusta löytyy myös monia esimerkkejä, miten Raamatun ja Jumalan lapset tekivät valintoja elämässään ja miten usko näkyi niissä. Otan esille muutaman esimerkin. Kaikki muistamme Nooan, sieltä ensimmäisen maailman ajan lopulta. Syntielämä rehotti maailmassa, ja Jumala oli päättänyt, että hän hukuttaa maailman ja luomansa ihmiskunnan, mutta pelastaa uskovaisen Nooan ja Nooan perheen. Jumala antoi Nooalle ohjeen, miten pelastutaan lähestyvästä tuhosta.

Käsi rakentaa sen arkin. Nooa teki sen valinnan, että oli kuuliainen Jumalan käskylle, vaikka varmaankin kaikki järkisyyt sanoivat vastaan. Ympärillä ihmiset elivät railakkainta syntielämää. Varmaan monet houkutukset olivat Nooallekin tarjolla. Nooa kaiken keskellä yksinkertaisesti uskoi ja myös tunnusti uskoaan ja alkoi toteuttaa Jumalan antamaa tehtävää.

Rakensi kuivalle maalle suuren laivan, arkin. Tiedämme, että tuolla kuuliaisuudella oli siunaus. Nooa ja Nooan perhe pysyi uskomassa, ja he pelastuivat veden paisumuksista. Toinen hyvin puhutteleva Raamatun henkilö tässä suhteessa on Joosef. En käy laajemmin Joosefin monipolvisia elämänvaiheita läpi, niissä näkyy väkevällä tavalla Jumalan huolenpitoa, mutta otan yhden tapauksen, jossa synnin houkutus tuli Joosefia lähelle.

Joosef oli joutunut orjaksi Egyptiin ja asui siellä Potifarin perheessä. Joosef oli nuori mies. Tämmöisen kuvan me Raamatusta saamme, että komea nuori poika. Ja siellä Potifarin kodissa Potifarin vaimo ihastui nuoreen orjapoikaan. Ja tuo Potifarin vaimo yritti sitten Joosefia vietellä vuorouden syntiin.

Miten Joosef toimi? Joosef sanoi, kuinka voisin tehdä niin paljon pahaa Jumalani vastaan. Joosef ymmärsi, että ei ihan uskovaisena poikana voi sellaiseen lähteä. Menee hyvä omatunto, menee uskon lahjoitus, jos huonosti tiede lähtee. Hän valitsi Jumalan tahdon tien, vaikka varmaan houkutus oli kova.

Ja muistamme senkin, että Joosef joutui myös tuosta valinnasta kärsimään. Valheellisen todistuksen takia hän joutui vankilaan, mutta Jumala käänsi nuokin elämänvaiheet siunaukseksi. Kolmas esimerkki, Mooses. Hänenkin elämässään olisi monia asioita, jotka tähän liittyvät, mutta otan esille hänen elämänsä suuren valinnan. Mooseshan oli pelastunut siltä Niilin virrasta, kun Faraon tytär oli sen sieltä nostanut ja ottanut kasvatti pojakseen.

Mooses varttui faraon hovissa. Hänellä oli edessään kaikki mahdollisuudet, mitä sen ajan maailma saattoi tarjota. Mooses ei kuitenkaan nähnyt niitä elämän suurimpana asiana, vaan aikuiseksi varustettuaan hän teki sen valinnan, että hän jätti tuon hovin ja palasi Israelin kansan keskelle, Jumalan lasten keskelle. Heprealaiskirje tiivisti kuvaamaan valinnan. Uskon kautta Mooses kuin hän suureksi tuli.

Kiesi kutsuttiin itseään faraon tyttären pojaksi. Hän kärsi mieluummin vaivaa Jumalan joukon kanssa kuin etsi synnistä ohimenevää nautintoa, koska hän etsi palkanmaksua. Mooses jätti monet ajalliset mahdollisuudet, koska näki vaaran. Tuolla vielä menetän uskoni.

Neljäs esimerkki, kuningas Daavid. Daavidin elämässä on monenlaista ihmeellistä. Mutta otan esille tilanteen, jossa Daavid lankesi. Daavid oli uskovainen kuningas, menestyksellinen kuningas. Mutta hänen elämässään tuli myös raskaslankeemus.

Oikeastaan raskaat lankeemukset. Eräänä vuonna, kun koitti aika vuodesta, jolloin kuninkaiden oli tapana lähteä sotaan, Daavid ei lähtenytkään, vaan otti kesälomaa. Hän lähetti armeijansa sotaan, mutta jäi itse kotiin. Ja voimme nähdä tässä kuvan siitä, että uskossa valvominen unohtui, otti kesälomaa siitä sodasta, jota me Jumalan lapset joka päivä käymme syntiä ja sielunelämää vastaan.

Kun Daavid siellä kotona oli, hän näki palatsin pihalla kauniin naisen, Vatsanan, joka oli yhden Daavidin sotapäällikön vaimo.

Daavid iski silmänsä tuohon Vatsanaan ja kutsuttiin hänet luokseen, ja he tekivät vuorollaan synnin. Tuon synnin seurauksena Vatsana alkoi odottaa lasta. Oma mies oli sodassa ja nainen odotti lasta kuninkaalta. Kun tämä paljastui Daavidille, Daavid alkoi peitellä jälkiään sillä, että hän lähetti rintamalle kirjeen: "Laittakaa tämä uhri, siis tuo sotapäällikkö, sellaiseen paikkaan, jossa kohtaa varma kuolema."

Ja näin kävi. Tuli vuorollaan synnin lisäksi vielä murhasyntiä. Tämä on pysäyttävä tilanne. Uskovainenkin voi joutua hyvin ajallisestikin mitattuna vakaviin synteihin. Ja kyllä Daavidin kohdalla kävi ilmi se, että noiden lankeemusten myötä hän myöskin lankesi pois elävästä uskosta.

Nimittäin, kun Jumala, joka ei eksynyttä Daavidia kuitenkaan hylännyt, lähetti Naatan-profeetan keskustelemaan Daavidin kanssa. Siinä keskustelussa tuli esille Daavidin sydämen tila. Se, kuinka hän oli lain alla, oli ankara, tuomitseva. Vielä sen keskustelun tässä muistelemme lyhyesti. Naatan esitti Daavidille kertomuksen.

Oli rikas mies, jolla oli valtavasti karjaa. Rikkaan miehen naapurissa oli köyhä mies, jolla oli vain yksi karitsa, jota tämä hoiti kuin omaa lastaan. Rikkaalle miehelle tuli vieraita, mutta rikas mies ei raskinutkaan ottaa ruokavärkkejä omasta karjastaan, vaan kävi ottamassa sen köyhän miehen ainoan karitsan ja valmisti siitä ruuan. Kun Daavid kuuli tämän kertomuksen, hän jyrähti tuomion: "Totisesti se mies on kuoleman oma."

Tähän Naatan sanoi, olen ajatellut, että kyllä Naatanille oli annettu aika paljon rohkeutta. Hän sanoi: "Sinä olet mies." Tuo keskustelu avasi Daavidille sen, mitä hänen elämässään on tapahtunut. Se, että elävä usko oli sydämeltä kuollut. Mutta aukesi myös se, että vielä on armon ovi auki ja Daavid sai palaamisen armon, parannuksen armon.

Monia muita esimerkkejä Raamatusta löytäisimme. Tässä muutamia, voimme keskusteluissa palata ja ottaa muita. Kaikkiaan Raamatusta voimme näistä esimerkeistä todeta: sellaisilla elämänvalinnoilla, joissa on tartuttu kysyä Jumalan tahtoa, ja päällimmäinen ajatus on ollut se, että säilynhän uskomassa, sillä on ollut aina siunaus. Ennen kaikkea iankaikkisen elämän siunaus, mutta myös ajallinen siunaus, joka tosi monta kertaa meille ihmisille tulee aika mutkikkaita reittejä.

Väliotsikko: Mistä tietää, mikä on oikein ja mikä väärin? Ensiksi toteamme, että Jumalan sana on uskon ja elämän korkein ohje. Se on meille uskovaisille ja sen pitäisi olla meidän kirkollemme luovuttamaton periaate. Jopa oli erityisen tärkeä Martti Lutherille.

Hänhän eli aikanaan, kun uskonpuhdistus alkoi, sitä ennen katolisen kirkon yhteydessä, ja siellä ihmisoppi oli syrjäyttänyt Jumalan sanan arvon. Tähän liittyen, kun Jumalan sana on uskon ja elämän korkein ohje, kyllä me uskovaisina pidämme kiinni siitä, että jos jokin asia Raamatussa sanotaan syntiseksi, niin asia ei muutu, vaikka aika muuttuu. Jesajan kirjassa sanotaan: "Ruoho kuivattuu ja kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti." Jeesus sanoo: "Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa." Tässä ajassa Raamatun arvovalta tehdään monesti tyhjäksi.

On varmaan jo joitain muitakin hengellisyyksiä, jotka aivan vilpittömästi etsivät totuutta. Ja pitävät Raamatun arvovaltaa esillä. Mutta kyllä, me Jumalan lapset tässä asiassa erotumme. Siinä, että me annamme Jumalan Sanalle sen aseman, mikä sille kuuluu, ja me emme lähde sitä muuttelemaan, vaikka ihmisten yleinen mielipide olisi millainen tahansa. Pidämme kiinni Jumalan sanan opetuksesta.

Raamatussa on kuitenkin sanottava se, että se on kirja, jota ihminen ei voi ymmärtää, jos Jumalan Henki ei sitä avaa. Se on lukittu kirja, johon tarvitaan avain, ja Pyhä Henki on tuo avain. Siksi on tärkeää, että me tulemme seuroihin. Siellä me saamme kuulla elävää sanaa, kuinka Jumalan Henki itsessään köyhien palveluiden kautta avaa sanaa. Pyhän Hengen työ on aivan keskeinen uskomisen kannalta.

Usko on Pyhän Hengen vaikuttamaa. Uskomassa säilyminen on myös Pyhän Hengen työtä. Tähän liittyen, sen lisäksi, että meillä on Jumalan sanan neuvot, meillä on myös Pyhän Hengen antamat neuvot meidän valinnoissamme. Meille on tuttua sanonta, että Pyhä Henki on meillä kotiopettajana. Se on kauniisti, lämpimästi ja rauhallisesti sanottu.

Pyhä Henki asuu jokaisen uskovaisen sydämessä. Ja Paavali kirjoittaa, että kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. Jeesus sanoo, että totuuden Henki johdattaa meidät kaikkeen totuuteen. Näin Pyhä Henki meitä neuvoo. Pyhä Henki neuvoo omassa tunnussaan.

Johtaa uskovaisen elämää niin, että siinä näkyy Hengen hedelmiä. Johtaa sitä niin, että me varoimme pahaa, vältämme syntiä, ja johtaa niin, että kun synti tarttuu, panemme synnin pois. Näin Henki meitä neuvoo. Mutta Jumalan Henki neuvoo meitä paitsi omassa sydämessä ja omassa tunnussamme myös, ja ennen kaikkea Jumalan seurakunnassa. Mainitsin jo edellä, kuinka tärkeää meillä on avata sydämemme ja korvamme Jumalan valtakunnan saarnalle.

Siinä me saamme kuulla armon ja anteeksiantamuksen sanat. Ja kaikki tärkeät neuvot, joita Jumala tahtoo meille tähän aikaan antaa. Ilmestyskirjassa kehotetaan: jolla korva on, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnalle sanoo. Heprealaiskirjeessä sanotaan samasta asiasta: "Älkää jättäkö yhteistä kokoontumistanne, niin kuin muutama tapa on, vaan neuvokaa toisianne, ja sitä enemmän kuin näette sen päivän lähestyvän."

Tässä meitä kannustettiin paitsi tulemaan seuroihin tai kotona kuuntelemaan seuroja, myöskin yhdessä keskustelemaan. Neuvokaa toisiamme, ja sitä enemmän, mitä lähempänä näette sen päivän eli Herran Jeesuksen toisen tulemisen olevan. Tässähän on tässäkin tilaisuudessa kysymys. Me tulemme Jumalan pyhien kasvojen eteen kysymään, mikä on hänen tahtonsa tässä ajassa ja tämän alueen kysymysten äärellä. Tärkeää onkin se, että me Jumalan lapsina pysähdymme keskustelemaan ajankohtaisista asioista.

Tästä löytyy esimerkkejä jo Raamatun ajalta. Kun uuden liiton aamussa Jumalan valtakunnan työ lähti menemään eteenpäin Välimeren alueella, kohdattiin monenlaisia kysymyksiä. Ja kun kaikesta ei ollut kirjoitettua Jumalan Sanaa, oli tarpeen keskustella. Apostolien teoista saamme lukea, kuinka Jerusalemissa pidettiin ensimmäinen puhujien kokous, apostolien kokous, jossa nimenomaan keskusteltiin siitä tai monistakin kysymyksistä, jotka liittyivät tilanteisiin, joissa oli pakanuudesta parannuksen arvon saaneita. Emme mene niihin yksityiskohtiin tarkemmin, mutta jo silloin näin pysähdyttiin keskustelemaan.

Kokouksen lopputuloksesta sanottiin, että se, mitä kokous päätti, sopii meille ja Pyhälle Hengelle. Pyhälle Hengelle. Tärkeä näköala myös meille, kun me pysähdymme keskustelemaan ajankohtaisista asioista. Me ennen kaikkea rukoilemme, että Pyhä Henki kirkastaisi meille oikeaa tietä ja oikeita valintoja. Meille ei ole tärkeää se, että saanhan minä olla oikeassa.

Tärkeintä on se, että Jumala saa kirkasta hyvää tahtia meille. Jumalan armo meitä opettaa elämään Jumalan tahdon mukaisesti. Siitä erityisesti Tiituksen kirjassa Paavali kirjoittaa meille tutut sanat, kuinka Jumalan arvo kaikille ihmisille terveille on ilmestynyt, ja se opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot. Tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalaisesti elämää. On tärkeää, että me kuulemme, miten Pyhä Henki meitä neuvoo.

Mutta sitten elämässähän on myös asioita, joista meillä uskovaisillakin voi olla erilaisia mielipiteitä. Meillä on erilaisia ajatuksia, saattaa olla vaikkapa, jos otetaan hyvin arkisia esimerkkejä, niin automerkeistä tai metsänhoidosta tai politiikastakin. Toki sielläkin meidän on tärkeää se, että emme voi tukea antaa sellaiselle toiminnalle, joka on meidän arvojemme vastaista. Mutta on paljon ajallista, josta meillä on ja saa olla erilaisia mielipiteitä ja erilaista toimintaa. Mutta siihenkin liittyen on tärkeää, että huolehdimme siitä, että säilyy usko ja hyvä omatunto.

Ja toinen asia, säilyy Jumalasten välinen rakkaus. Me emme näissäkään asioissa, mitkä eivät suoraan ole uskomisen asioita ja siihen liittyviä toimia, niin, että se särkee rakkautta Jumalan lasten välille. Eilen oli Jyväskylässä puhujien kokous ja siellä oli otsikkona Jumalan lasten yhteinen ja keskinäinen rakkaus. Tähän liittyy tähän meidänkin aiheeseen ja juuri tähän, mistä nyt olen puhumassa. Tämä Jumalalta välinen rakkaus, joka on lähtöisin taivaasta, se on vuodatettu sydämen äänien kautta.

Se on äärimmäisen arvokas asia. Jeesus siitä sanoikin: Siitä kaikkien pitää tuntemaan teidät opetuslapsikseni, että te keskenänne ne rakkauden pidätte. Liittyen sitten näihin ajallisiin asioihin, taikka sellaisiin asioihin, joita on sanottu niin sanotuksi ehdonvallan asioiksi. Näin Martti Luther käyttää tällaista sanaa. Paavali antaa näistä esimerkkiä.

Roomalaiskirjeessä kirjoittaa tilanteesta, jossa pohdittiin sitä, että voiko uskovainen ihminen ostaa lihaakaupasta sellaista lihaa, joka on teurastettu tilanteessa, jossa uhrataan epäjumalalle. Tämä ei ole meille täällä Suomessa varmaan kovin arkinen kysymys, mutta siellä Välimeren maissa tuohon aikaan oli. Paavali oli sitä mieltä, että uskovainen voi syödä kaikkea, minkä Jumala on ruoaksi antanut. Mutta hän ottaa esille tämän, että pitää katsoa ei vain omaa parasta vaan myös veljien ja sisarten parasta. Ja aina mennä heikoimman mukaan.

Katsokaa, ette saata veljeänne kompastumaan ja kaatumaan. Jos veljesi pahastuu ruuastasi, et enää ole noudattanut rakkauden vaatimuksia. Älä saata ruuallasi perikatoon sitä, jonka vuoksi Kristus on kuollut. Sillä ei Jumalan valtakunnalle ruoka ja juoma. Mutta vanhurskaus ja rauha ja ilo hyvässä hengessä.

Keskustelussa voisimme miettiä, mitkä asiat meidän ajassamme on tällaisia, joista meillä ei ole selvää Jumalan sanaa. Eikä selvää uskovaisten yhteistä kantaa, mutta jossa meidän juuri samalla ajatuksella on hyvä miettiä, että emme saa ketään valkeamaan. Tällaisia on eri aikoina ollut erilaisia, Jumalan henki on niissä kirkastanut aina oikean toimintatavan. Hyvä neuvo kasvavalle polvelle ja meille aikuisille on varmasti tämä: Jos on joku asia, joka meitä mietityttää, onkohan tämä oikein vai onko tämä väärin, on parempi jättää kokeilematta harmaalla alueella olevat asiat. Sitten lyhyesti ajankohtaisista asioista.

Kun mietimme aikaa, mitä me elämme, siinä on hyvin suuria meitä Jumalan lapsia huolestuttavia kehityskulkuja. Ensinnäkin niin suomalainen kuin muutenkin länsimainen yhteiskunta on paljon maallistunut ja maallistuu. Täällä on teitä veljesisaari, jotka olette nähneet elämää jo vähän pidemmästi kuin vaikka minä. Te pystyisitte paljon kuvaamaan sitä, että mitä vaikka tällä Alajärvellä on vuosikymmenten aikana yleisesti ottaen ihmisten elämänarvot etääntyneet kristillisistä arvoista. Löytyisi paljon esimerkkejä. Laajasti ottaen ihmiset ovat luopuneet monista, aiemmin yleisesti jaetuista kristillisistä arvoista.

Elämä on myös monessa mielessä paljon viihteellistetty. Moni synnin sisältö, josta uskovaiset aiemmin varjeluimme, kun meillä ei ollut televisioita, on nyt salaavalaiset tullut houkutuksineen meidän lähelle nykytekniikan, esimerkiksi kännyköiden, kautta. Ja on suuri valvomisen paikka meillä ja kasvavalla polvella näiden asioiden äärellä.

Yksi aihekokonaisuus, jossa maallistuminen Jumalan sanasta luopuminen näkyy ehkä räikeämmällä tavalla, on laajasti ottaen seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset. Ensin avioliiton pyhyys unohdettiin siinä mielessä, että monet solmivat eronneinakin uusia avioliittoja tai menivät avoliittoon. Avioliiton ulkopuolista sukupuolielämää yhä suurempi osa ihmisistä toteutti.

Nyt tänä aikana näiden lisäksi myös Jumalan sanaa selvästi synniksi osoittavat samaa sukupuolta olevien sukupuolisuhteet ovat tulleet hyväksytyiksi ja on jopa avioliitto laajennettu. Ei niin kuin Raamattu sen osoittaa, että se on miehen ja naisen elinikäinen liitto. Myös koskemaan mies-naisparia.

Meidänkin kansankirkossa tästä käydään keskustelua. Siellä on tapahtunut yhtä ja toista, joista meillä jumalan lapsilla on murheellinen ja huolestunut mieli. Monia tällaisia ilmiöitä, ehkä yhtenä asiana voisin vielä mainita päihteiden käytön, joka on yhteiskunnassa paljon lisääntynyt.

Tällaisia suuria ilmiöitä on, jotka voivat tuoda myös uskovaisille monenlaista kiusausta ja houkutusta. Voivat tuoda painetta mukautua tämän maailman menoon niin kuin alustuksen alussa framittua lainompiin. Meidän on kuitenkin turvallista muistaa, että näissäkään aiheissa Jumalan valtakunnan opetus ei ole muuttunut.

Jumalan sanan opetus ei ole muuttunut. On turvallista pysyä kestävällä entisellä perustalla ja entisten lannusten jäljissä. Sitten vähän yksityiskohtaisempia aiheita, joihin voisimme keskustelussa ottaa kantaa. Millaisia asioita kohtaamme kotona, joissa Jumalan sanan ja Pyhän Hengen neuvot tulevat haastetuksi.

Edellisiin aiheisiin liittyen minä luulen, että yksi aihepiiri on matkapuhelimet, kännykät, digilaitteet ja niissä olevat sisällöt. Siinä on sekä ajan käyttöön että sitten sieltä mitä sieltä luetaan, kuunnellaan ja katsotaan. Siellä on paljon uskonelämälle vaarallista asiaa ja tarvetta meidän yhdessä keskustella, mikä on hyvä ja mikä ei, missä menee oikean ja väärän rajat.

Kodeista tätä keskustelua joudutaan varmasti kokonaan käymään. Sitten kotona joudutaan varmaan pohtimaan, mitä tarkoittaa tässä ajassa neljäs käsky, kunnioita isääsi ja äitiäsi. Miten Hengen hedelmät näkyvät uskovaisen käytöksessä?

Taikka sitten vaikka tällainen kysymys: miten meidän kodissa vietetään pyhäpäivää? Siihenkin on hyvin selvä Jumalan sanaan neuvo. Mutta tiedämme ja näemme, kuinka meidän yhteiskunnassa pyhäpäivän lahja on joutunut ihmisiltä hukkaan.

Sitten, meidän lapsemme ja nuoremme käyvät koulua. Siellä tulee myös paljon sellaista, josta meidän on hyvä käydä keskustelua. Lapsemme ja nuoremme voivat kohdata opetussisältöjä, joissa tulee esille teemoja, jotka ovat ristiriidassa sen opetuksen kanssa, mitä me uskovaisena tahdomme antaa.

Liittyen nyt erityisesti varmaan seksuaalisuuteen liittyviin kysymyksiin. Sitten koulussa on ollut tilanteita, joihin uskovaisten kotien lasten ei ole hyvä mennä. Voi olla viihteellistä sisältöä tai joitain muita tekijöitä, miksi on hyvä meidän pyytää. Ja varmaan koulut monesti tarjoavatkin vaihtoehtoista ohjelmaa.

Näistä varmaan on, ainakin me ollaan tuolla meidän sijainnissa puhuttu, että meillä on hyvä aina äitinä ja isinä käydä, jos tulee joku uudentyyppinen tilanne. Jumalan tahtoa pysyvää keskustelua. Miten me uskovaisena perheinä toimimme, vaikkapa jonkin tapahtuman, joka on koulun puitteissa, niin sen kanssa.

Osallistummeko vai emme. Ja nimenomaan sillä ajatuksella, että kenenkään kohdalta ei kallein laaja vaarantuisi eikä särkyisi uskovaisten välinen rakkaus.

Sitten asia, josta muilta paikkakunnilta kuuluu hyvin surullista viestiä, että uskovaisten kotien lasten ja nuorten välillä saattaa olla kiusaamista. Tämä on hyvin vakava kysymys. Edellä puhuttiin Jumalan lasten välisestä rakkaudesta ja miten tärkeä asia se on.

Ei rakkauteen kuulu kiusaaminen. Ei kuulu syrjiminen. On selvää, että varsinkin jos on paljon lapsia ja nuoria, niin kuin tälläkin laajalla varmasti on, voi tulla monenlaista tilannetta. Mutta on tärkeää se, että me myös tässä asiassa tuemme lapsia ja nuoria Jumalan sanan mukaiseen elämään. Että kun meillä tulee riitatilanteita tai muulla tavalla loukkaamme toista, niin haluamme korjata asioita.

Evankeliumi on ihmeellinen. Se korjaa sen, minkä ihminen pystyy särkemään, mutta sittenkin on vielä, kun on asioita sovittu. Monesti tärkeää käydä keskustelua. Mikä tähän kaikkeen johti? Miten tämä voitaisiin jatkossa välttää? Jumalan tahto on se, että me elämme rauhassa ja rakkaudessa, toinen toisiamme tukien.

Sitten yksi aihepiiri, johon liittyy varmaan tätä oikean ja väärän kamppailua liittyen tuohonkin kotona olemiseen, mutta laajemmin vapaa-aika. Opistolla nuorten kanssa kun puhutaan, aika moni kokee, että tänä päivänä tulee paljon harrastuksiin liittyviä houkutuksia. Sinänsä hyvien asioiden, musiikin, liikunnan tai niiden ja niin edelleen äärellä meille voi tulla sellaisia tarjouksia ja houkutuksia, joihin uskovainen ei voi hyvällä omallatunnolla lähteä. Edelleen meidän on hyvä pitää kiinni siitä ymmärryksestä, joka meillä on esim. kilpaurheilun suhteen, Jumalan hengen johtamana.

Ettei kenenkään kohdalla tulisi vahinkoa. Ja sitten ajankäyttöön liittyen, liittyen myös näihin meidän kännyköihin. Onhan meillä perheenä aikaa ja halua käydä kylässä uskovaisissa kodeissa ja kutsua väkeä, toisia uskovaisia, meille kylään. Ja myös kannustaa nuoriamme ja lapsiamme siihen, ettei vapaa-ajan viettokaan menisi siihen, että loputaan kylillä.

Vaan oltaisiin hyvien asioiden parissa. Ja oltaisiin, kaikilla olisi aikaa myöskin viettää aikaa, koti Siionin toisten asuvaisten kanssa. Voimme keskustelussa nostaa, kun minä alajarmoni Siionin arkea tunnen, niin voitte ottaa esille puheenvuoroissa, että onko jotakin tämän tyyppisiä asioita vai jotain muita asioita. Nyt täällä ajankohtaista, mistä on tarpeellista puhua. Nämä olivat tämmöisiä aivan yleisesti eri puolilla kohdattuja asioita, jotka saattaa tänä aikana tulla lähelle.

Ja se meidän on hyvää turvallisesti todeta, että aivan kaikista asioista meidän on Jumalan valtakunnassa hyvä käydä keskustelua Jumalan tahtoa kysyen.

Sitten alustuksen viimeinen lyhyt osio. Jumalan valtakunta on armonvalta. Tässä alustuksessa on tullut esille monia asioita, joissa on puhuttu ajan ilmiöistä, on puhuttu siitä kamppailusta, joka oikean ja väärän välillä Jumalan lapsi joutuu käymään. On ollut esillä asioita, jotka saattavat meitä vähän ahdistaakin, tai tuntuu, että voisi olla jotenkin mukavampiakin puheenaiheita.

Mutta kun mietimme tätä otsikkoa uskovaisena arjen valintatilanteissa, niin meidän on syytä kohdata näitä osa-alueita, joissa me niitä vaikeitakin valintoja joudumme tekemään. Kaikista tärkeintä tänäänkin on se, että saamme arvostaa uskoa. Tärkeintä ei ole se, mitä me olemme tehneet, vaan se, miten suuresti Jumala on meitä rakastanut ja kuinka hänen poikansa on meidän kaikki syntimme sovittanut. Ja kun puhumme valinnoista, Jeesus sanoo pysäyttävät sanat: Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät.

Miten suuri asia, että juuri sinä ja minä saamme uskovaisena istua Alajärven rauhayhdistyksellä juuri nyt? Herra Jeesus on niin suuresti meitä rakastunut, että meni ristinkuolemaan ja nousi kuolleista meidän tähtemme. Ja kuinka suuri on ollut maala rakkaus, että hän on tähän hetkeen kuljettanut?

Uskon hedelmänä meillä on se mieli, joka oli Paavalin. Hän tämän maailman hallitsijoiden edessä tunnusti uskonsa näin.

Sen minä sinulle tunnustan, että tämän tien kautta, jonka he eri seuraksi kutsuvat, palvelemme sieni Jumalaa. Että minä uskon kaikki, mitkä laissa ja profeetissa kirjoitetut ovat, ja pidän sen toivon Jumalan puoleen, jota he itsekin odottavat. Että kuolleiden ylösnousemus pitää olevan sekä vanhurskasten että vääräin. Ja sen tähden minä harjoitan itseäni aina pitämään pahentamattoman omantunnon Jumalan ja ihmisten edessä. Eikö meillä ole samaa mieltä kuin Paavalilla?

Näemme haluamme uskoa ja haluamme myös elämässämme tehdä niitä valintoja, että olisi aina pahentamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edessä. Paavalinkaan ei tarvinnut tehdä kuitenkaan omalla voimalla. Eikä meidänkaan tarvitse sitä tehdä omalla voimalla, vaan me saamme Jumalan voimassa tehdä matkaa. Evankeliumissa me saamme tuon voiman osaksemme. Tämä Jumalan valtakunta on armonvaltakunta.

Se on Jesajan kirjan sanoo juhlakaupunki, jossa on avoimet lähteet kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan. Ja sanotaan vielä näinkin, että kenenkään tämän kaupungin asukkaan ei tarvitse sanoa minä olen heikko, koska kansalla jopa siellä asuu, pitää olevan syntein päästä.

Tämän alustuksen lopuksi me saamme tästä synninpäästöstä omakohtaisesti iloita. Saatte uskoa Herran Jeesuksen nimessä ja kalliessa soveltuvereessä kaikki synnit, kiusaukset ja epäilykset anteeksi. Keskustelun aiheeksi on sitten muutama kysymys.

Mitä usko merkitsee sinulle? Ajatuksia neuvosta, pidä usko ja hyvä omatunto. Mistä saa voimaa tehdä oikeita valintoja? Mistä asioista kotisijonissamme on tarpeellista keskustella? Mitä sinulle merkitsee Jumalan lasten välinen rakkaus?

Kotisionin merkitys, kokemuksia evankeliumin voimasta.