Seurapuhe Haapaveden RY:llä 21.01.2024 18.29

Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen jatkaessamme vielä hetken seuroja luheen puheen ja tutkimisen aiheeksi Johanneksen evankeliumin neljännestä luvusta, sen jakeet 39-42. Sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen kuultuaan naisen todistavan. Hän kertoi minulle kaiken, mitä olen tehnyt. Kun samarialaiset tulivat Jeesuksen luo, he pyysivät häntä jäämään kaupunkiin, ja hän jäikin sinne kahdeksi päiväksi. Yhä useammat uskoivat Jeesukseen kuultuaan hänen itsensä puhuvan. Ja he sanoivat naiselle: nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja. Aamen.

Kirkkovuodessa me viedämme nyt loppiaisen jälkeen sunnuntaita. Ja tämä on toisen vuosikerran mukainen teksti. Kun Jeesus oli aloittanut toimintaansa, hän kulki ympäri Israelin maata. Ja hän saapui myöskin sitten Samarian alueelle. Tuo Samaria on Israelin siinä keskellä, vähän pohjoispuolella oleva maakunta. Ja Jeesuksen aikana juutalaiset eivät seurustelleet samarialaisten kanssa. Jeesus kertoi muun muassa vertauksen laupiasta samarialaisesta, joka on meille kaikille hyvin tuttu. Kun häneltä tultiin kysymään, niin hän otti vertaukseksi tuon henkilön, joka on Samariasta. Miksi juuri niin vertaukseen? Sen tähden, että juutalaiset, muut Israelin kansan asukkaat, eivät pitäneet samarialaisia minään.

Tähän kertomukseen samarialaisesta naisesta siellä Sykkärin kaivolla on kirjoitettu myöskin ylös se, miten Jeesus puhui samarialaiselle. Tämän sunnuntain tekstit puhuvat paljon siitä, miten usko ja miten Jumalan Jeesuksen työt herättävät sen uskon ihmisissä. Me muistamme hyvin monia raamatun kertomuksia, missä Jeesus suoritti monia ihmetekoja, jotka ovat ihmisjärjelle käsittämättömiä.

Me kuulemme Johannes Kastajasta tuossa edellisessä puheessa huutavan äänikorvessa. Kun hän valmisti tietä Jeesukselle, hän kertoi, että minun jälkeeni tulee se, jonka kengän nauhoja en ole sovelias sitomaan. Minä kastan vedellä, hän kastaa tulella ja hengellä. Mutta kun Johannes ei sitä silloin tiennyt, kun Jeesus aloitti julkisen toimintansa, niin hän lähetti ihmiset Jeesuksen luokse kysymään, oletko sinä se Messias. Ja Jeesus vastasi heille, niin kuin Jesaja on ennustanut jo monta sataa vuotta aikaisemmin, että mitä tapahtui: kuurot kuulevat, rammat hyppäävät, hyvin monenlaisia sairauksia parannetaan, mutta erityisesti julistetaan synnin päästä evankeliumi. Ja kun nämä viestit Johannekselle vietiin, niin hän tiesi, että tämä on se Messias, niin kuin on ennustettu.

Kaanaan häissä vesi muuttui viiniksi. Muistamme myöskin ennen niitä, tätä Sykkärin kaivoa, tai muita sen jälkeen tapahtuneita tilanteita, miten Jeesus herätti myöskin kuolleista: Jairuksen tyttären, mutta myöskin Lasaruksen. Ihmisjärjelle käsittämättömiä.

Monet näistä ihmetöistä herättivät ihmisen miettimään sitä, kuka on tämä, jolla on valta tehdä tällaisia töitä. Monet olivat lukeneet raamattua. He tiesivät, että Messias tulee. Ja silloin tapahtuu monta tämmöistä ihmetekoa. Muistamme myöskin sen tilanteen, mistä Markuksen evankeliumissa puhutaan. Kun Jeesus oli menossa Jairuksen tyttären luokse, niin hän paransi sen punataudista sairastuneen naisen. Nainen tiesi, että Jeesuksella on voimaa parantaa se tauti. Ja hän meni Jeesuksen perään ja kosketti Jeesuksen vaatteita tietämättä Jeesuksen.

Kun Jeesus huomasi sen tilanteen, niin hän kääntyi ympäri. Ja se viesti oli siitä: sinun uskosi on sinut parantanut. Myöskin se sokea kerjäläinen, miten hän uskoi sen Jeesuksen sanan päälle. Ja hän tuli jälleen näkemään.

Tässä kertomuksessa puhutaan samarialaisesta naisesta, joka on siellä Sykkärin kaivolla. Kun Jeesus oli opetuslasten kanssa matkalla. Ja oli kuudes hetki, eli käytännössä keskipäivä. Niin päivän polttavassa helteessä Jeesukselle tuli väsy, ja hän istahti sen kaivon viereen. Opetuslapset lähtivät läheiseen kylään tai kaupunkiin hakemaan ruokaa. Ja siellä kaivolla oli nainen, jolta Jeesus pyysi: anna minulle vettä.

Ihmetys oli suuri. Sinä olet juutalainen ja minä olen samarialainen. Ja sinä pyydät minulta vettä. Se keskustelu sen jälkeen jatkui sillä lailla, että se rupesi kyselemään siitä, että minkä lahjan Jumala on antanut. Kun sinä tiedät, kuka sinulta pyytää vettä, että sinä itse pyytäisit häneltä sitä vettä.

Ajallisessa mielessä tämä nainen tietenkin teki sinulle astian, millä sinä ammentaisit vettä. Niin Jeesus kertoo siitä elävästä vedestä. Jumala. Jumala. Jumala. Mutta sitä vettä, jota minä annan, niin se vesi tulee hänessä elävän veden lähteeksi, joka vuotaa iankaikkiseen elämään. Ja ei ole sen jälkeen jano.

Siihenkin nainen ajallisessa mielessä sanoi: anna minulle sitä vettä, että ei minun tarvitse enää tulla tänne kaivolle hakemaan vettä, että minulla ei ole koskaan enää jano. Niin siihen Jeesus sanoo, että hae tänne sinun miehesi. Niin se nainen vastaa, että ei minulla ole miestä. Jeesus, joka tietää, niin vastaa, että oikein. Vastaa, että ei sinulla ole miestä. Ja se mies, kenen kanssa sinä asut, ei ole sinun mies. Viisi miestä sinulla on jo ollut.

Sen jälkeen alkaa se keskustelu sitten siitä Messiaasta, Kristuksesta, kun se nainen sanoo, että profeetta, sinä tiedät minun elämäntilanteeni. Monta kertaa näissä tilanteissa oli tämä tilanne, että Jeesus paransi sairaita, paransi särjettyjä sydämiä. Hän tiesi, mitä ihminen sisimmässään ajattelee. Ja monta kertaa, kun ihminen jo uskoi, niin hän tuli terveeksi.

Mutta muistamme myöskin niitä tilanteita, esimerkiksi kun Jeesus paransi kymmenen spitaalista. Niin hän sanoi, että menkää nyt pappien luokse. Koska siihen aikaan oli se sääntö, eli tuo vaikea sairaus oli semmoinen, että ne piti erottaa muusta kansasta. Ja ainoastaan sitten, kun oli parantunut siitä, jos parantui, niin piti mennä pappien luokse, jotka totesivat, onko tauti parantunut.

Kun kymmenen spitaalista paranivat, niin Jeesus lähetti heidät sitten pappien luokse, niin niistä vain yksi tuli takaisin kiittämään Jumalaa. Mihin ne jäi ne yhdeksän? Vain yksi kymmenestä tuli kiittämään parantajaa.

Onko meillä elämässä ollut monia sellaisia tilanteita, joissa on tuntunut, että nyt on vaikea hetki. Nyt on sellainen tilanne, että tästä ei taida oikein kunnolla selvitä. On sairauksia, on taloudellisia huolia, on opiskeluhuolia. On hyvin monenlaisia tilanteita elämässä, jotka saattavat tuntua ylitsepääsemättömiltä.

Me tiedämme, taivaallinen Isä joskus sallii kaikenlaista koettelemuksia, mutta kun hän sallii koettelemuksen, niin kuin Paavali siitä kirjoittaa, niin Jumala myöskin samanaikaisesti valmistaa poispääsyn. Ettei se ole ylitsepääsemätön, ylivoimainen.

Jos me jokainen katsomme omaa elämäämme taaksepäin, niin me voimme täydellä sydämellä kiittää taivaallista Isää siitä, miten hyvin se on meitä siunannut. Miten hyvin se on varjellut minua uskomassa. Miten se on antanut minulle matka ystäviä. Ja miten myöskin ajallista elämää hän on siunannut.

Jaksammeko me aina, muistammeko me aina kaikesta kiittää Jumalaa? Tuntuuko joskus tämän yltäkylläisyyden keskellä, että on aina joitakin asioita, mitä meidän pitäisi saada? Tai että aina jokin asia on sellainen, joka on mielestämme vähän huonosti?

Tämän yhteiskunnan, joka ympärillämme on, on voimistamassa itsekkyyttä. Siellä on tyytymättömyys monta kertaa voimakkana esillä. Voi olla, että ne laineet lyövät meihinkin joskus. Ei muisteta, että näin hyvin on asiat, vaan aina joku asia on sellainen, josta pitää valittaa. Että tuo ja tuo asia ei nyt olekaan oikein hyvin. Ja sitten niitä asioita, jotka ovat hyvin, niitä ei paljonkaan mainita.

Myöskin uutisvirrassa. Ne hyvät uutiset, ne, että tapahtuu hyviä asioita ihmisille, niin eivät tahdo ylittää uutiskynnystä. Mutta jos jotakin pahaa tai surua tai jotakin muuta tapahtuu, niin sellainen ylittää helposti. Minkä vaikutuksen se saa aikaan sitten lukijoissa, kun ei niitä hyviä asioita tuodakkaan esille, vaan ainoastaan huonoja.

Monta kertaa ne tekevät myöskin sen lukijoina ja kuuntelijana sellaisen vähän huonon olon, että tuo ja tuo asia on tosi vaikeaa tällä hetkellä.

Jumala maailmankaikkeuden luoja ja ylläpitäjä. Ja kaikki täällä tapahtuu hänen sallimuksestaan. Mutta myöskin Jumala varjelee, hoitaa, kantaa, pelastaa.

Monesti ne elämän vaikeat tilanteet ovat sellaisia, että ne kirkastavat sen, mikä on kaikista tärkeintä. Ja saattaa olla, että monet myöskin Jumalan valtakunnan ulkopuolella olevat ihmiset, kun kokevat monia vaikeuksia, surua, murhetta, jopa sotaa, niin voi olla siunaukseksi sille kyseisille, että ne löytävätkin Jumalan valtakunnan.

Ihmeellisiä ovat Jumalan työt. Vielä tänäkin päivänä paljon tapahtuu sellaista, mikä inhimillisesti tuntuu tosi hankalalle ja vaikealle. Mutta iäisyyden näkökulmasta Jumala on valmistanut tien jollekin ihmiselle parannukseen, että hän löytää Jumalan valtakunnan ja saa kaikki synnit anteeksi.

Tässäkin kertomuksessa tuo samarialainen nainen, joka tuli kaivolle, keskusteli Jeesuksen kanssa, kuunteli sitä puhetta. Ja hän sai uskoa omat synnit anteeksi. Niin hän lähti iloiten kertomaan siitä sinne omille läheisille, tutuille, ystävilleen, sinne kylälle, kaupunkiin kuuluttamaan, että tulkaa kuuntelemaan. Tulkaa kuuntelemaan sitä hyvää sanomaa.

Tuolla Jaakobin kaivon luona on mies, Messias, joka puhuu Jumalan valtakunnasta. Kun ne samarialaiset tulivat sinne ja ne kuuntelivat, niiden sydän syttyi. Ja varmaan paljon oli siellä parannuksen tekijöitä. Ja ne pyysivät, että Jeesus jäisi sinne vielä pidemmäksi aikaa puhumaan niitä hyviä sanoja taivaallisen Isän sydämeltä, jotka lohduttavat, tukevat ja neuvovat.

Ja niin Jeesus jäi kahdeksi päiväksi saarnaamaan. Ja yhä useammat uskoivat Jeesukseen kuultuaan hänen itsensä puhumallaan. Ne tulivat sinne kaivolle, kun nainen, joka oli saanut kuulla sen mestarin puhuvan ja synnit anteeksi, jäi vielä kertomaan sitä ilosanomaa. Ja sitä ihmettä, että hän tiesi kaiken, mitä minä olen tehnyt. Hän on profeetta.

Näiden monien ihmetöiden kautta Jumala kutsui ja kutsuu edelleenkin sen kaikista kalleimman evankeliumin äärelle. Ja se on kuitenkin, että uskoo Jeesuksen sovitustyön päälle. Uskoo epäuskon ja omat synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Se tuo rauhan sydämelle.

Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi. Tuo rauhan sydämelle sellaisen rauhan, jota tämä maailma ei tunne. Sillä se rauha on Jumalasta, ei tästä maailmasta.

Monet opiskelijat erityisesti ovat ihmetelleet joskus, mistä ne tietävät aina, että on joku uskovainen. Miten ne tuntevat tai tietävät, kun menee ouvolle paikakunnalle. Ja se, että tuo on varmaankin uskovainen. Meillä on monia omakohtaisia kokemuksia siitä, mutta mitkä ovat ne hengen hedelmät? Rakkaus, ilo, rauha.

Mistä teidät, minun opetuslapsikseni, tunnetaan? Siitä Jeesus sanoi, että hedelmistä puu tunnetaan. Ja samoin näistä hedelmistä, mitä usko vaikuttaa sydämellä, kun on rauha Jumalan kanssa, niin se herättää sen rakkauden. Herättää rakkauden toisia uskovaisia kohtaan, mutta myös kaikkia muita ihmisiä kohtaan.

Me emme halua puhua toisista pahaa tai aiheuttaa toiselle surua ja murhetta. Tämä on meidän tahtomme. Monta kertaa kuitenkin oma liha ja veri, tämä maailma ja sielunvihollinen saavat lankeamaan siinäkin asiassa. Se, että me haluamme toisille hyvää, on yksi niistä rakkauden hedelmistä.

Joka tilanteessa me pyrimme, mikäli se meistä riippuu, olemaan kaikkien ihmisten kanssa. Miten monta kertaa omassakin työssä saa sovitella niitä asioita, kun puhutaan toisesta pahaa, kun halutaan takanapäin tehdä toiselle pahaa. Hieman ilkeyttä tai vähän enemmän. Jopa aikuisten kesken.

Synti on se, joka haluaa rikkoa sen rakkauden. Ja se on se sielunvihollisen kaikista suurin halu, että se rikkoo sen keskinäisen rakkauden. Jeesuksen nimessä ja voimassa on kaikki synnit anteeksi. Se keskinäinen rakkaus.

Siitä Jeesus sanoi monta kertaa, että siitä teidät tunnetaan minun opetuslapsikseni, että te keskinäisen rakkauden pidätte. Puhujan kokouksessa tästä paljon puhuttiin. Kuulimme myöskin Timon veljen puhuvan sitä edellisessä puheessa.

Mutta miksi juuri nyt puhutaan paljon rakkaudesta? Sen takia, että tämä maailma haluaa rikkoa. Sielunvihollisen vallassa oleva maailma haluaa rikkoa ihmisten välisen rakkauden. Ja samalla myöskin uskovaisten keskinäisen rakkauden.

Sen lisäksi tämä maailma haluaa korostaa sen rakkauden yhtä osa-aluetta. Jos puhutaan rakkaudesta, niin tulee ensimmäisenä mieleen se kreikan kielisen sanan merkitys eros. Ja siihen liittyvä rakkauden osa, agape-rakkaus, eli se Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan. Mainitaan Uudessa testamentissa monta kertaa.

Mutta sitä ihmisten aviopuolisoiden välillä olevaa rakkautta, eros, sitä ei mainita yhtään kertaa. Tämä rakkauden käsite yksistään on yksipuolistunut yhteiskunnassamme. Puhutaan vain tietystä osasta.

Ja kun me tiedämme, että sanan rakkaus pitää sisällään monta eri osa-aluetta: perheen sisäisten, suvun välinen rakkaus. Se on yksi voimakas rakkauden osa. Miten sisarukset rakastavat toisiaan, isä ja äiti lapsiaan ja toispäin. Miten suku on tärkeä. Miten ihmisten keskinäinen, sellainen veljellinen rakkaus. Sellainen rakkaus, että halutaan auttaa toisia, halutaan pyyteettömästi olla toisille avuksi, uhrautua toisten puolesta.

Ne ovat paljon voimakkaampia rakkauden osoituksia. Ja ne ovat vähentyneet yhteiskunnassamme.

Toisesta huolehtiminen. Mitä se minulle kuuluu? Olenko minä veljeni vartija? Kun kysytään nuorilta, että oletko kysynyt, että mitä sinulle kuuluu jollekin toiselle, jolla on vaikeaa, niin on kuulunut monesti, että ei se minulle kuulu. Tai että se on hänen oma asia.

Näin ei Jumalan sana opeta. Vaan Raamatussa, Jumalan sanassa, puhutaan paljon siitä, miten tärkeää meidän on toisiamme tukea, auttaa, kantaa, kulkea vierellä. Kysyä, mitä sinulle kuuluu? Sitä kallinta asiaa tuo esille.

Evankeliumia julistaa: usko vielä kaikki synnit ja kiusaukset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Evankeliumi on se Jumalan voima, jonka avulla me jaksamme.

Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi. Kun sitä elävää vettä saa nauttia ja saa omalle kohdalle, niin tulee sen elävän veden lähteeksi, joka pulppuaa iankaikkiseen elämään.

Tämäkin vaimo siellä Sykkärin kaivolla sai omistaa sen evankeliumin omalle kohdalle. Ja hänestä tuli sen elävän veden lähde. Ja hän lähti kuuluttamaan sitä ilosanomaa ympärilleen. Ja paljon oli, jotka uskoivat sen.

Se evankeliumi on Jumalan voima jokaiselle sen uskovalle autuudeksi. Sen tähden me tahdomme ammentaa aina uudestaan ja uudestaan köyhille sieluille sitä evankeliumia, että me jaksamme vielä hetken aikaa kilvoitella.

Meille on tallella pantu se aarre siellä taivaassa. Se ilolaulu alkaa, eikä se koskaan pääty. Aina hetkittäin me saamme sitä iloa myöskin täällä ajassa kokea, kun me saamme uskovaisten joukossa olla ja uskoa omat synnit anteeksi, niin se malja on ylitsevuotavainen.

Se ilo, riemu siitä, että minä saan olla Jumalan lapsi. Minun nimeni on kirjoitettu elämän kirjaan. Minä saan omistaa sen kalleimman nimen, että minua kutsutaan Jumalan lapseksi.

Sitäkin, kun lapsena kuunteli monesti nuorena sitä, että on Jumalan lapsi, niin meni jonkun aikaa ennen kuin rupesi miettimään, että hetkinen, siis Jumala, kuka hän on? Ja minä olen sen lapsi.

Sekin oli semmoinen tilanne, ei sitä nuorena monesti ajatellutkaan, että Jumalan lapsi, juu, Jumalan lapsi, mutta miten arvokas ja kallis, suuri on se nimi, kun sitä miettii, että sinä saat omistaa sen nimen. Sinä olet Jumalan lapsi.

Sen tähden meidän kannattaa tätä matkaa tehdä evankeliumin korjaajina, niin nytkin se kaikista kallein kuuluu: Kuuluu, saat uskoa kaikki synnit ja kiusaukset ihan omalla osoitteella anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Ja myöskin te pienet lapset ja nuoret, teidänkin sielunne kaipaa sitä ainoaa ravintoa, mikä sielulle voi olla ravintona, se Jumalan evankeliumi, niin saat uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Myöskin oma sielu, niin monessa vaivattu ja kiusattu. Mä kysyn, että saanko minäkin uskoa vielä omat synnit anteeksi? Näin minä haluan uskoa yhdessä teidän kanssanne.

Jään, jäämme Jumalan ja hänen armonsa sanan siunattuun haltuun Jeesuksen nimeen. Aamen.

Yhdymme vielä Herran siunaukseen. Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra kirkastakoon kasvossa meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja annakoon meille rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Tää ashkaat. Kiitos.