Seurapuhe Haapajärven RY:llä 28.01.2024 18.23

Hiljennymme Jumalan sanan äärelle, jota luen psalmista kahdeksankymmentäneljä. Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijaasi, Herra, Sebot? Sydämeni nääntyy kaipauksesta, kun se ikävöi Herran temppelin esipihoille. Minun sieluni ja ruumiini kohottaa riemuhuudon, kun tulen elävän Jumalan eteen.

Herra seisoo valona minun kuninkaani, ja Jumalan sinun alttarisi luota on varpunenkin löytänyt kodin, pääskysen pesäpaikan, jossa se kasvattaa poikasensa. On onnellisia ne, jotka saavat asua sinun huoneessasi. He ylistävät sinua alati. Onnellisia ovat ne, jotka saavat voimansa sinusta, ne jotka kaipaavat pyhälle matkalle. Kun he kulkevat verettämässä laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde ja sade antaa heille siunauksensa.

Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa, he saapuvat Siioniin Jumalan eteen. Jumala, Herra Sebot, kuule rukoukseni, älä ummista korviasi, Jaakobin Jumala. Jumala meidän kilvemme, katso voideltusi puoleen. Parempi on päivä sinun esipihoissasi kuin tuhat päivää muualla. Mieluummin olen kerjäläisenä temppelisi ovella kuin asun jumalattomien katon alla.

Herra Jumala on aurinko ja kilpi, hän lahjoittaa meille armon ja kunnian. Hän ei kiellä hyvyyttään niiltä, jotka vaeltavat nuhteettomasti. Autuas se, joka turvaa sinuun, Herra Sebot. Osainen saarnavirttä laulettiin laulu. Käymme Herra eteesi.

Se oli minun rippilauluni, joka laulettiin vuonna tuhat yhdeksänsataakahdeksankymmentäkolme Raisjärven kirkon alttarilla. Tuon jälkeen siirrymme opistolle, opiston ruokalaisiin, jossa lauloimme tuon toisen laulun, joka laulettiin myös edellä kuule nuoren ystäväni. Jeesus puhuu juuri sinulle. Kuulet myös, vanhempi ystäväni, näissä seuroissa rauhanyhdistyksellä tai nettiradion äärellä.

Jeesus puhuu juuri sinulle. Ihmeellistä tämä Jeesuksen puhe on täällä maan päällä kaikunut senkin jälkeen, kun hän kuoli ristillä ja Jumala herätti hänet kuolleista ja Jeesus pilven mukana kohosi taivaaseen. Muistamme, että Jeesus antoi opetuslapsilleen tehtävän saarnata evankeliumia kaikille luoduille. Tämä teksti, jonka luin, varmaan tuo teille myönteisen kuvan keväisestä, kesäisestä pääskysen pesästä. Luulen, ettei kukaan ajattele tuosta kuvasta mitään negatiivista. Odotamme kesää, odotamme, odotamme, että pääsköiset visertävät.

Vuonna tuhat yhdeksänsataayhdeksänkymmentäneljä Suviseuroihin kokoonnuimme Tornioon. Suviseurojen tunnuslauseena oli "Lintuan huoneen löytänyt." Sinä, rakas kuulijani, olet tänä iltana löytänyt tiesi Herran huoneeseen. Sinä saat nyt katsella, kuinka ihanat ovat Herran asuinsijat. Sinäkin, kuulija, joka olet nettiradion äärellä, voit katsella tätä.

Uskon kautta voit katsella Vapahtajaasi, Herraa Jeesusta Kristusta. Hän kaunistaa tämän seurasalimme, ja hän kaunistaa myös sinun seurasi oman vastaanottosi ääressä. Ehkä joku voi kuunnella tätä puhetta sillä mielellä, että minun sydämeni nääntyy kaipauksesta. Toisessa psalmissa psalmirunoilija toteaa, että muisteli sitä, kun suuressa joukossa sai vaeltaa Herran huoneeseen. On sellaisia kuulijoita, jotka olitte täällä Haapajärven rauhanyhdistyksellä, pääsitte käymään seuroissa, mutta enää ei terveys sitä mahdollista.

Täällä on sinullekin rakkaita ihmisiä, täällä on sisaria ja veljiä, jotka muistavat sinua. Ensi lauantain myyjäisetkin järjestetään sinua varten, jotta sinä edelleenkin voisit kuunnella Jumalan sanaa täältä Haapajärven rauhanyhdistykseltä. Tämä Herran huone ei ole käsillä tehty huone, tämä Herran temppeli on taivaan esipiha. Me saamme täällä nauttia taivaallisia aarteita Jeesuksessa Kristuksessa. Siksi on niin, että kun tänne pääsemme, tai pääsemme kuuntelemaan nettiradion äärellä, niin kuitenkin minun sieluni ja ruumiini kohottaa riemuhuudon, ja mistä syystä.

Siksi, että saamme tulla elävän Jumalan eteen. On ihmeellistä, että maan päällä on elävä Jumalan seurakunta, joka on rakennettu elävistä kivistä. Te pienet lapsetkin olette koulussa opetelleet, että on eläviä ja on elottomia asioita. Opettaja on varmaan teille kertonut, että tuollainen kivi on eloton asia. Näinhän se on, kun me tällä ajallisella tiedolla sitä tarkastelemme.

Mutta kun puhumme hengellisistä kivistä, niin silloin me olemme eläviä kiviä. Jeesuksestakin sanottiin, että hän on kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, ja Jeesus kuitenkin on sellainen, joka elää aina ja ikuisesti. Tämä maailmakin näkee, että on kyse elävästä uskosta. Ei ole kysymys sellaisesta uskosta, joka lain tappamana täällä maan päällä vaikuttaa. Vaan on Jumalan Hengen eläväksi tekemästä uskosta kysymys.

Olemme kokoontuneet emme tultais syöksyvän, hirmuiselta näyttävän Siinain vuoden tykö, vaan Pyhän Jerusalemin luokse Herran ihanaan majaan. Voimme ajatella, että eräällä tavalla, kaikissa seuroissa, me saamme olla Kirkastusvuorella. Jeesus täällä puhuu profeettojen kanssa. Jumalan sana elää, kirjoitukset elävät. Herra, olet minun kuninkaani ja Jumalani, alttarisi luota on varpunenkin löytänyt kodin, pääskynen pesäpaikan, jossa se kasvattaa poikasensa.

Erkki veli puhui edellä siitä, että tätä joukkoa johtaa kuningas. Herra Jeesus Kristus. Tämä johtaa myöskin Jumala, niin kuin hän johti kansaansa vanhan testamentinkin aikana. Mooseksen kirjoista voimme lukea, että Jumala itse etsi kansalle leiriytymispaikat. Ja on ihmeellistä, että voimme lukea Mooseksen kirjasta, että Mooses vei israelilaiset Kaislamereltä surjin autiomaahan, ja he avaisivat siellä kolme päivää löytämättä vettä.

Miksiköhän Jumala tällä tavalla kansaa johdatti. Täällä Seurasalissa tai nettiradion äärellä voi olla myös kuulijoita, jotka ajattelevat, että näinhän Jumala minuakin on johtanut. Hän on johtanut hyvin kuivalle paikalle, sellaiselle paikalle, että jaksanko uskoa. Kun lapsi, nuori tai aikuinen tulee seuroihin, voi olla sellainen olo, että jaksanko Jumalan sanasta löytää sielullisen savintoa. Emme me itse jaksa, Jumala antaa siihenkin voiman. Tämä Mooseksen kirjan kohta, jota siteerasin, jatkui näin.

Sitten he saapuivat Maran, mutta eivät voineet juoda Maran lähteen vettä, koska se oli kitkerää. Aina Jumalan sanan äärellä ei ole helppo olla. Joskus voi tuntua, kun Jumala sanansa kautta neuvoo synnistä parannukseen, että on vaikea taipua, on vaikea uskoa, noin niin kuin Jumala tahtoisi. Tämä paikka sai nimen Mara, tämä nimi merkitsee kitkerää. Kansan nurisi Moosesta vastaan ja sanoi, mitä me nyt juomme.

Mooses rukoili apua Herralta, ja Herra osoitti hänelle puunoksen, joka hänen piti heittää veteen. Kun hän teki niin, niin vesi muuttui juotavaksi. Ehkä Jumala voi tehdä sinullekin näissä seuroissa, että hän tekee sellaisen ihmeen, että sinun sielusi voi kuin voikin ammentaa vettä autuuden lähteestä. Ei tämä Jumalan valtakunta, Jumalan huone, ole sellainen huone, jossa itä johdattaa lapsensa umpipujaan. Niinkin Israelin kansa luuli tapahtuvan, kun se sai vapautua Egyptistä, ja sitten kuultiin, että faara on sotajoukko ajaa takaa, edessä on Kaislameri.

Näinkö tässä kävi? Ei käynyt, vaan Jumala avasi vedet. Mooses kohotti sauvansa, ja Jumala pani itätuulen puhaltamaan niin, että Israelilaiset saivat kuivaa maata pitkin ylittää Kaislameren ja viholliset hukkuivat. Kuinka ihana on huoneessa Jumala. Minua Herra suuri, ravitset siellä juuri pyhällä sanallasi, siis veissaan kiitostasi.

Varpunen on löytänyt kodin, pääskynen pesäpaikan, jossa se kasvattaa poikasensa. On tärkeää, että lintuemot, äidit ja isät kasvattavat poikasensa tässä pesäpaikassa Jumalan huoneessa. On tärkeää, että isä ja äiti kutsuvat yhä uudelleen lapsiansa ja nuoriansa myös seuroihin, Jumalasta oman äärelle. Kuorissa saattaa olla sellaisiakin nuoria, jotka ette aina jaksa lähteä. Jälkikäteen karuttaa.

En tiedä onko tänään nettiläsin äärellä nuoria, joita isä ja äiti ovat pyytäneet seuroihin, mutta jäitte kotiin ja päätitte kuunnella seuraaja nettiradiosta. Sinulle nuori, joka kuuntelet Seurasalissa tai nettiradion ääressä, Jumala sanoo: Sinä olet rakas. Sinä olet tärkeä, sinä olet arvokas. Jeesus tuli maan päälle sinunksesi. Hänen päälleen syljettiin, häntä kiusattiin, pilkattiin, ja hänen häpeänsä on sinun kunniasi.

Sinä rakas nuori, sinä rakas aikuinen. Usko, synnit, kiusaukset ja epäilykset anteeksi, Jeesuksen nimessä ja veressä. Miten onnellisia ovatkaan ne, jotka saavat asua sinun huoneessasi? He ylistävät sinua alati. On minulla onnen päivä, miksi en laulaisi.

Kun sydämeni on täynnä, miksi en kertoisi siitä, ettemme me aina näin jaksa uskoa, emme aina näin jaksa ajatella niin kuin jo puhuin, että joskus voi olla hyvinkin kuivalla paikalla, ja voi olla sellainen ajatus, että miten tällainen sielu, miten tällainen sydän vielä voisi saada vettä, joka virvoittaisi, joka kastelisi sydämen maaperään. Muistan, kun veljet kymmeniä vuosia sitten jo saarnasivat, puhuivat isoissa seuroissa siitä, että joskus astia on niin ravistunut, vertasivat ihmisen sydäntä puiseen astiaan, jossa ei pitkään aikaan ollut vettä, että vesi valuu puisen astian raoista saumakohdista pois, eikä astiaa tunnu pitävän. Mutta kun on saatu olla Jumalan sanan kuulossa, jopa useita päiviä, niin astia on alkanut pitää. Ja voin nyt käydä niinkin, että astia on mennyt yli, ja on ääneen kiitetty Herraa Jeesusta. Tämäkin muistan lapsuudestani, Kokkolan rauhanyhdistyksellä seuroissa istuessani, kun siellä eräs sisar alkoi

ääneen kiittää Herraa, Jeesusta. Onnellisia on ne, jotka saavat voimansa sinusta. Mikä rakas kuulijani on sinun voimasi? Täällä sanottiin vähän myöhemmin, askel askeleelta heidän voimansa kasvaa ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen. Jos ajattelemme seuroihin lähtöä, niin aluksi se voi olla hyvin vaikeaa.

Sitten kun päästään siihen vaiheeseen, että saadaan vaatteet päälle, päästään autoon, niin tuntuu, että voimat ovat jo vähän kasvaneet. On jo otettu monta askelta kohti Jumalan Sanan kuulemista. Seuraavamatkatkin ovat tärkeitä asioita. Se kertoo, että on halu uskoa, kun on lähdetty, vaikka on ollut monenlaista vastusta ja vaivaa lähtemisessä. Erityisesti muistan teitä pienten lasten isiä ja äitejä. Minun lapseni ovat jo vähän isompia, mutta kyllä meilläkin edelleen tiedetään, millaista on lähteä lasten kanssa seuroihin.

Kerron teille nuoret isät ja äidit esimerkin omasta elämästäni, kun olin pienten lasten kanssa kotona, taisin olla kesälomalla. Vaimoni oli töissä, tuohon aikaan toimin opettajan ammatissa. Halusin lasteni kanssa lähteä ulkoilemaan. Oli kolme pientä lasta, ja oliko neljä. Vaihdoin varmaan yhdelle tai kahdelle vaipat siinä lähtiessä, ja tuntui vähän kiusauksia olevan siinä ulos lähtemisessä.

Kun olimme ulkoilemassa, muistan, kun kaksivuotias poikani yhtäkkiä alkoi laulaa noissa vaunuissa istuessaan, "Siunaa äitiä ja isää, heille elinpäivää lisää," eikä hän tainnut tuota virttä laulaakaan tuohon pidemmälle. Koin, että siinä oli arjen keskellä isot seurat, jotka olivat järjestäneet pieni, Jumalan valtakunnan työmies. Kun Markku veli tuossa myyjäissä infossaan kehotti lapsia merkitsemään isän ja äidin kalenteriin nuo myyjäiset, niin kehottaisin teitä pieniä lapsia, tyttöjen ja hoitoja merkitsemään isän ja äidin kalenteriin myös seurat. Jos käy niin, että te pääsette tänne rauhanyhdistykselle, niin muistuttakaa isää ja äitiä siitä, että nyt kuuluisi nettiradiosta seurat. Kun me tulemme tänne rauhanyhdistykselle, tuntuu, että meidän voimamme kasvavat, kasvavat siitä, että me näemme toisia sisaria ja veljiä.

On tärkeää, että meillä jokaisella olisi edes yksi ystävä. Haluan muistaa sinua, joka olet jäänyt kotiin näistä seuroista sen vuoksi, että sinun on vaikea tulla rauhanestykselle seuroihin, kun ei ole ystävää. Sinäkin saat tuon minun silloisen kaksivuotiaan poikani kanssa laulaa ystäväsä lapsien katso minuun pieleen. Rohkaistu sinäkin siellä Netilälleni äärellä uskomaan synnit anteeksi. Kiusaukset ja epäilykset Jeesuksen nimessä ja veressä.

Ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle, me kaipaamme täällä ajallisia matkoja tehdessämme, vaikkapa seuramatkojakin tehdessämme, sille matkalle, josta ei enää palata. Sille matkalle, josta me tiedämme Jesajan kirjan ennustuksen mukaisesti. Aurinko ei enää ole sinun päiviesi valona eikä kuu kirkasta sinun teitäsi, vaan Herra on sinun ikuinen valosi ja sinun Jumalasi on sinun kirkkautesi.

Täällä maan päällä eläessämme, meillä on jo valo, meillä on kirkkaus täällä Jumalan valtakunnassa. Apostoli kiittää siitä, että Jumala on antanut meille perintöosan valon valtakunnasta.

Kun he kulkevat vedettämässä laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde ja sade antaa heille siunauksensa. Huomaatko, rakas, kuulijani, että nytkin sinun vedettämään matkaasi on pisaroinut armon kastetta Herran Jeesuksen sovintoveren voimaa, ja sitä siunausta, jonka Jumala on jo täällä maan päällä, kulki maan päällä lapsilleen luvannut, kun olemme pyytäneet, että tulee Jeesus ja siunaa lastas on tuulinen maailmantie.

Kyllä Jumala tietää meidän aikamme, ja tietää meidän elämämme. Ja me saamme myös Jumalaa siitä muistuttaa. Jumala herra CPAP, kuule rukoukseni, älä ummista korviasi Jaakobin Jumala.

Emme me sano, että Jumala on huonomuistiinen, hän muistaa, mutta me saamme rohkaista itseämme siihen, että kyllä Jumala meitä, kyllähän minua muistaa. Muista Jeesus minua, voimiini uupuessa. On tärkeää, että rukoilemme toinen toisemme puolesta, vaikkapa nuorten puolesta tai vaikeassa elämäntilanteessa olevien puolesta, jotka eivät itse jaksa rukoilla, eivät löydä sanoja, mutta heitä lohduttaa se, että heitä muistetaan, heidän puolestaan rukoillaan.

Rohkaisen sinua kuulijani täällä salissa ja Nentrimanin äärellä luottamaan siihen, että myös Jeesus rukoilee sinun puolestasi. Hän on Jumalan luona taivaassa, ja hän on täällä arvovaltakunnassa keskellämme.

Siellä missä kaksi tai kolme kokoontuu hänen nimensä, siellä hän on luvannut olla heidän keskellänsä, ja onpa hän sinun sydämestäsikin sydän, joka uskot. Sitä kuljet seurassa Jeesuksen, sen kertoo katteesi riemuinen, sen kertoo laulusi, hölkkyvä, myös murheen kyynelten keskellä. Jumala, meidän kilpeemme, katso voideltusi puoleen. Muistamme Jesajan kirjan kuusikymmentäyksi. Luvusta, Jesajan ennustuksen Jeesuksesta.

Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut, hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangitulle vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista. Näin siis tämä Jumalan Voideltu herra Jeesus Kristus on hän, jota Jumala katselee. Hän katselee meitä poikansa Jeesuksen Kristuksen ansion kautta, sinuakin epäilevä, kiusattu matkaystävä.

Kun ajattelet, että miten sinä voit päästä perille. Kun sinä uskot synnit anteeksi, niin Jumala katselee sinua hänen poikansa täydellisen ansion kautta, kaikki minkä Jeesus on tehnyt, ovat sinun tekojasi.

Kaikki on siis täytetty, kaikki on maksettu. Lasten velka on poispyyhitty. Parempi on päivä, sinua esipihoosi kuin tuhat päivää muualla. Mieluummin olen kerjäläisenä temppelisi ovella kuin asun jumalattomien alla. Jumalan valtakuntaa ei kannata jättää. Raamatusta muistamme, esimerkiksi tuhlaajapojan, joka lähti isän kodista.

Tälle tuli nälkä. Ei ollutkaan hyvä olla, hän kaipasi isän kotiin.

Jos tänään on sanan kuulossa sellaisia, jotka ovat luopuneet elävästä uskosta tai ovat jo pitkään etsineet Jumalan valtakuntaa, niin on läsnä valtakuntasi. Saan armon, hyvän sanan kuulla, syntini annat anteeksi, haavaisi kautta parannat, elävän toivon lahjoittat. Tällaiset lahjat ovat tarjolla Jumalan valtakunnan evankeliumissa, juuri nyt, juuri sinulle. Rohkaistu uskomaan epäusko ja kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Ja sinä Jumalan lapsi, nuori tai vanhempi, älä lähde tästä valtakunnasta. Muistan, kun vanhat veljet puhuivat siitä, että jos joku on lähdössä Jumalan valtakunnasta, niin käykää ensiksi jättämässä jäähyväiset. Käykää kertomassa, miksi olette lähdössä, mikä mieltänne painaa. Ja voi ollakin niin, että aukeavat armon lähteet ja haluatkin kuulla, että vieläkö näin suuri syntinen saa uskoa synnit anteeksi, ja käykin niin, että ei ihanampaa voi kuulla savimaja kulkeessaan täällä turmion kuin että syntynyt on Vapahtaja ja turvansa saa panna armoon. Kun sinulle kuuluu Jumalan valtakunnasta syntien anteeksiantamus Jeesuksen nimessä ja veressä, niin sinä mielessäsi alat tapailla.

Ihana on siunattu virtoinensa, kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi Herran Sebal. Herra Jumala on aurinko ja kilpi, hän lahjoittaa meille armonia, kunnian. Jumala siis ajoittaa meille yli ihmisymmärryksen käyvän armonsa, mutta hän lahjoittaa myös kunniansa. Raamatusta me luemme, että ne, jotka hän on vanhurskaiksi tehnyt, niin he ovat myös kunniallisiksi tehneet. Tai niin kuin Kirkko Raamattu sanoo, että heille hän on myös ilmaissut, näyttänyt kirkkautensa.

Jumalan kunnia heijastuu meistä, sisaret ja veljet. Se ei ole meidän omaa kunniaamme, vaan se on Jumalan kunniaa. Se, että sinä tänään istut seuroissa tai kuuntelet kotona nettiradiosta seuroja, niin se on Jumalan kunnia, siinä näkyy Jumalan kunnia. Sinä et voi omasta voimastasi järjestää, et sinä voi edes tulla Jumalan sanan kuuloa, vaan Pyhä Henki sinua kutsuu. Pyhä Henki on tänäänkin koonnut meitä yhteen.

Pyhä Henki kutsuu ja kokoaa. Sellainen henki, joka on tästä maailmasta, se hajottaa, se särkee, mutta Jumalan henki eheyttää. Se nostaa, se kantaa. Hän ei kiellä hyvyyttään niiltä, jotka vaeltavat nuhteettomasti. Emme ymmärrä tätä niin, että kykenisimme elämään nuhteettomasti.

Mutta ymmärrämme tämän niin, että kun saamme Jeesuksen ansion omaksi ansioksemme, niin eikö Jeesuksen vaellus ollut nuhteetonta? Eikä se tarkoita sitä, etteikö meihin synti tarttuisi, mutta silloin kun synnit on anteeksi ja Jumala katselee meitä poikansa ansion kautta, niin silloin me olemme nuhteettomia. Autuas se, joka turvaa sinuun, Herran Sebal. Autuas, ikuisesti onniteltava, ikuisesti onnellinen. Myös on se autuas, ken etsii armoa, ei sulje sydäntään, vaan kantaa ristiänsä. Hän sananturvaksensa saa aina matkallensa: Näinhän me lauloimme.

Tuo virsi kaksisataa, joka oli saarnavirtenäni, oli tämän psalmin kahdeksankymmentäneljä pohjalta, tai on tulen psalmin kahdeksankymmentäneljä:n pohjalta runoilta. Me saamme näissäkin seuroissa yhteenvetona todeta, että aurinkovilussa ja kilpisorassa turvani, auttajamani, laupias, Jumalani. Voi Herra armo, anna ja kunniaasi kanna. Eihän tässä jää nyt mitään kunniaa meille. Puhutaan Jumalan kunniasta, puhutaan Jumalan kirkkaudesta, puhutaan Jumalan Pyhästä evankeliumista, jota rohkaisen teitä, hyvät kuulijat, vieläkin ammentamaan.

Sinä rakas lapsi, rakas nuori, rakas aikuinen. Sinä, joka olet näitä seuroja odottanut ja ajattelet, että Jumala jonkun sanan sinullekin näissä seuroissa jakaisi, sinä, joka olet väsynyt uskossa, sinä, joka olet iloinnut siitä, että pääsit seuroihin, sinä, joka olet rukoillut, että Jumala kutsuisi jo sinut pois täältä ajasta.

Kaikille teille kuuluu hyvä sanoma Jumalan valtakunnassa, että uskokaa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Rakkaat sisaret ja veljet, on tämä ihana valtakunta. Minäkin haluaisin tässä valtakunnassa elää päivieni loppuun asti. Siksi kysyin, että saanko uskoa omat syntini, epäilykseni ja kiusaukseni anteeksi.

Tahdon uskoa tämän juhlajoukon kanssa. Jo yhden päivänkin eläisin mieluummin sinua palvellessa kuin tuhat turhuudessa. Jo Herra ovellasi riemuitsen huoneessasi. Aamen.

Yhdymme rukoukseen. Jumala, me kiitämme sinua armostasi.

Me kiitämme sinua pojastasi. Me kiitämme sinua voimastasi. Me kiitämme sinua ihmeellisestä johdatuksestasi. Me kiitämme sinua ystävistä. Kiitämme siitä, että sinä vielä meitä siedät, olet kantanut jaksanut, olet Hanna uhritiellä, velkani maksanut.

Kiitos siitä, että sinä meitä siunaat. Kiitos, että sinä voit heitäkin siunata, joilla vielä ei ole yhtään ystävää. Siunaa meitä kaikkia. Pidä meitä valvomassa täällä korvematkalla, anna kasteen taivaasta laumassa päälle langeta, poikastahden puhtahana, pidä meidän sielumme, kunnes meidät kotiin korjaat rauhanmaahan perille. Aamen.