Messu/saarna Kinnulan kirkossa 04.02.2024 10.01

Nouskaamme kuulemaan pyhää evankeliumia ja Luukkaan evankeliumia toisesta luvusta.

Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle. Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysen poikaa.

Jerusalemissa eli hurskas ja Jumalaa pelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:

"Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut. Valon, joka koittaa vakanakansoille. Kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille."

Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.

Hyvät kuulijat, kirkkovuodessa on joitakin raamatuntekstejä, jotka toistuvat joka vuosi. Tällainen teksti on joulu-evankeliumi ja tällainen teksti on myös tämän päivän evankeliumitekstimme. Varmaan te kaikki suurin piirtein kirkkoon tullessanne tai nettiradion avatessanne tiesitte, mistä kynttilän päivänä on kysymys.

Jeesuksen aikana eli kirjanoppineita, fariseuksia, saddukeuksia. Jeesus heille totesi, että te tutkitte kirjoituksia. Mutta Jeesus heille myös totesi, että te ette tunne Pyhän Hengen voimaa. Ja joskus sanoi jopa niin, että te kuljette eksyksissä, kun ette tunne pyhiä kirjoituksia.

Tämä Jeesus tarkoitti sitä, että ihmistä ei lopulta auta se, vaikka hän tietäisi jopa ulkoa joitakin raamatuntekstejä, niin kuin vaikkapa tämän päivän evankeliumitekstin. On tärkeää, että ihminen löytäisi noista kirjoituksista Kristuksen kirkkauden.

Tämä Simeon, joka oli eräs tekstimme henkilöistä, oli varmaankin myös tutkinut kirjoituksia. Ja hän oli löytänyt noista kirjoituksista Kristuksen kirkkauden. Hän oli ymmärtänyt profeettojen ennustuksista, että Iisain kannosta puhkeaa verso.

Ihmeellistä oli se, että Pyhä Henki oli Simeonille ilmoittanut, että hän ei kuole ennen kuin hän saa nähdä Herran voidellun. Tarvittiin siis paljon Pyhää Henkeä, jotta kaikki olisi totta, jotta kaikki olisi niin kuin oli kirjoitettu.

Me muistamme jouluevankeliumin lopusta Luukkaan kuvauksen Mariasta. Maria tutkisteli kaikkea tätä sydämessään. On hyvä, että mekin tutkiskelisimme kaikkea sitä, mitä olemme lukeneet tai kuulleet sydämessämme. Näin varmaan Simeonkin oli tehnyt. Ja hän kaipasi sitä hetkeä, odotti sitä hetkeä, jolloin kaikki se, mitä oli luvattu, olisi totta tänään juuri nyt.

Me ihmiset kaipaamme lepoa ja rauhaa. Tällainen kaipaus meillä on ajallisessakin mielessä. Siksi me vietämme tänään lepopäivää. Ja Raamatun mukaan lepopäivän viettäminen on oikea juuri silloin, kun olemme Jumalan sanan äärellä.

Toki me ymmärrämme sen, että sunnuntain päiväänkin kuuluvat välttämättömät askareet. Me tarvitsemme elämämme perustarpeita, juomaa ja ruokaa. Varmaan Simeonillakin oli elämässä nämä perustarpeet. Ei varmaan niin kuin me tämän ajan ihmiset sitä ajattelemme, mutta kuitenkin sillä tavalla, että hän koki, että Jumala häntä johdattaa ja Jumala pitää hänestä huolen.

Tällainen ajatus meilläkin saisi olla, kun me lepopäivää vietämme.

Tänään täällä Kinnulan kirkossa voidaan uskoa toteutuneeseen lupaukseen. Ja niin voidaan tehdä myöskin siellä nettiradion äärellä. Simeon odotti Israelille luvattua lohdutusta.

Huomatkaa, hyvät kuulijat, evankeliumitekstimme sanoo, että Pyhä Henki oli hänen yllään. Tämä merkitsee sitä, että Vanhan testamentin uskovat saivat kantaa sydämessään Pyhän Hengen lahjaa. Se oli mahdollista, kun he uskoivat tulevaan kerran tapahtuvaan Messiaan syntymään ja hänen kärsimyksensä kuolemaansa ja ylösnousemiseensa.

Hebrealaiskirja toteaa tästä, että he saivat taampaa katsella ja hyvin siihen tyytyivät. Me saamme katsella tätä hetkeä ja me saamme katsella, mitä tapahtui noin 2000 vuotta sitten Kolkatalla. Nämä tapahtumat ovat läsnä aina siellä, missä julistetaan elävää Jumalan sanaa.

Pyhä Henki kirkastaa sitä Kristusta, joka oli, joka on ja joka tuleva on. Siis hebrealaiskirjeen sanoin, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti.

Hän syntyy tähän maailmaan lainalaiseksi, niin kuin voimme lukea Kolossalaiskirjeen 4. luvun neljännestä jakeesta. Siksi hänen elämässään tapahtui myös tämä: jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle. Myöskin hänen vanhempiensa piti tuoda Herralle laissa säädetty uhri, kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysen poikaa. Ne, joilla oli enemmän varallisuutta, uhrasivat enemmän, karitsan ja kyyhkysen.

Tämä uskominen on sellainen, ettei siihen tarvita mitään ihmisen omaa. Ei tarvita varallisuutta, ei tarvita sellaista kuuluisaa syntyperää, isoa sukua. Raamattu pikemmin puhuu siitä, että ei ole monta jalosukuista, ei monta ajallisesti viisasta. Maan Jumala on valinnut ne, jotka eivät tässä maailmassa mitään ole. Sellaiset, jotka eivät omista mitään, niin uskon kautta omistavat kaiken.

Tämä Simeon uskon kautta katseli Jeesusta. Voisiko se olla enää yhtään konkreettisempaa kuin että ottaa Jeesus käsivarsilleen ja todeta: "Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut. Valon, joka koittaa vakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille."

Tämän hän näki tuossa pienessä lapsessa. Hän näki sen uskon kautta. Ja hän myöskin näki sen, että pelastus on tarkoitettu kaikille ihmisille, jotka sen haluavat vastaanottaa.

Tämä oli ihmeellinen ennustus meidänkin kannaltamme. Meikin hän olemme olleet alunperin pakanakansa. Tänne on evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta kulkeutunut. Ja Pyhä Henki on sitä kirkastanut. Ja Pyhä Henki on vaikuttanut myötätuntoa, katumista, evankeliumin uskomista. Sitä Pyhä Henki tahtoo vaikuttaa tänäänkin.

Tänäänkin korotetaan Ihmisen Poika ylös. Raamatussa puhutaan siitä, että myöhemmin kun Jeesus varttui aikuiseksi ja aloitti julkisen toimintansa, niin ihmeteltiin puhetta Ihmisen Pojasta. Ihmeteltiin puhetta myöskin Jumalan Pojasta.

Jumalan Pojasta.

Simeon ennusti tämänkin asian. Hän sanoi Marialle, että tämä lapsi on pantu koetukseksi. Monet nousevat, mutta monet kompastuvat. Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta.

Raamatun mukaan sydämen usko tuo vanhurskauden ja suun tunnustus pelastuksen. Ihminen, joka haluaa uskoa, tunnustaa myöskin uskonsa Jumalan antamalla voimalla.

Näinhän Simeonkin teki. Hän ääneen siellä lausui nämä sanat, jotka tänään luimme evankeliumitekstistämme. Ja hän uskoi myöskin iankaikkiseen elämään.

Voimme sanoa, että tämä oli Simeonin uskontunnustus. Millainen uskontunnustus sinulla on?

Luukkaan evankeliumista me voimme lukea Marian kiitosvirren. Siinä Maria tunnustaa uskonsa:

"Sillä voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja. Hänen nimensä on pyhä. Polvesta polveen hän osoittaa laupeutta niille, jotka häntä pelkäävät."

Ja myöskin voimme lukea Sakariaan kiitosvirren, joka on hänenkin uskontunnustuksensa:

"Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala. Armossaan hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen, väkevän pelastajan. Hän on nostanut meille palvelijansa Daavidin suvusta, niin kuin hän ikiajoista asti on luvannut pyhien profeettojensa suulla. Hän on pelastanut meidät vihollistemme vallasta, kaikkien vihamiestemme käsistä. Hän on nyt osoittanut laupeutensa, uskollisuutensa isiämme kohtaan. Hän on pitänyt mielessään pyhän liittonsa, valan, jonka hän isällemme Abrahamille vannoi. Näin me saamme pelotta palvella häntä vihollisistamme vapaina, pyhinä ja vanhurskaina hänen edessään kaikkina elämämme päivinä."

Rakkaat kuulijat, tänään pelastus, pelastuksen evankeliumi on keskellämme. Jumalan kirkkaus Jeesuksessa Kristuksessa säteilee Jumalan valtakunnan evankeliumin sanassa.

Tänään sinä saat nähdä, miten valon valtakunta on keskellämme. Jeesus opetti, että minä olen maailman valo. Se, joka minua seuraa, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.

Jos tänään tätä saarnaa kuuntelee joku, joka kokee elämänsä pimeydessä, epäuskoon, sumentanut ja pimentänyt taivaan tien, niin tänään sinulle. Ja tänään myöskin sinulle, joka valon lapsena olet kokenut uskossasi monta kertaa heikkoutta, epäilyksiä, syntisyyttä ja kiusauksia, niin rohkaistukaa kaikki uskomaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Ja iloitkaamme Jumalasta. Iloitkaamme hänen armostaan.

Jumalan vaativa laki puhuu kadotuksesta ja kuolemasta. Jumalan armo puhuu elämästä ja pelastuksesta. Elämä ja pelastus löytyvät valon valtakunnasta. Kuolema ja kadotus pimeyden valtakunnasta. Näiden kahden valtakunnan välillä on suuri ero.

Kristus tuli tänne maailmaan vapauttaakseen kaikki synnin, kuoleman ja pahan vallasta. Rohkaiskaamme toinen toistamme uskomaan, uskomaan, uskomaan ja tunnustamaan kristillinen usko:

Minä uskon Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan luojaan.

Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikiisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin. Astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista. Astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän kaikkivaltiaan oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.