Seurapuhe Vaasan RY:llä 04.02.2024 16.04

Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta. Aloitamme yhteisellä kiitoksella ja rukouksella.

Rakas taivaan Isämme, me kiitämme siitä valosta, jonka olet lähettänyt tänne maailmaan pojastasi, Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Sinä olet antanut hänet meidän edestämme kärsimyksiin ja kuolemaan niin, että me olisimme vapaat. Sinä olet hänen kauttaan avannut meille tien taivaaseen. Me kiitämme sinua kaikista näistä aarteista, joita annettiin. Onsiottomina saamme omistaa uskon lahjan, jonka olet lahjoittanut sydämiimme.

Me isänä rakas kiitämme sinua armon valtakunnasta, jonka olet laskenut tänne ihmisten keskelle. Ja erityisesti sydämemme kiittää siitä, että saamme sen asukkaina tehdä matkaa kunniain valtakuntaan. Siihen valtakuntaan, joka heikolla uskolla kerran alautuu ihmeellisenä silmiemme eteen.

Me isänä rakas kiitämme sinua kaikista niistä ajallisista lahjoista, joita olet antanut nautittavaksemme. Me kiitämme tästä kauneudesta, kauniista keväästä ja kaikesta hyvästä.

Me isänä rakas pyydämme, että sinä olisit vahvistamassa meidän heikkoa uskoamme. Olisit nytkin avaamassa pyhää sanaasi meidän kuolemattomien sielujemme ruuaksi. Sillä me isä tiedämme, että ilman ruokaa me näännymme, emme jaksa perille. Siksi me pyydämme, että avaat nytkin sanaasi niin, että me saisimme ja löytäisimme siinä sydämellemme levon.

Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä johdata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Tämä on kynttilänpäivän teksti, tuo eteen Pyhän perheen tapahtuman, jolloin pieni Jeesus-lapsi, 40 päivän ikäisenä, tuodaan temppeliin. Raamattu kertoo liikuttavalla tavalla siitä, miten uskovainen vanhus siellä temppelissä, Simeon nimeltään, ottaa tuon pienen vauvan syliinsä. Hän on sitä odottanut, tietäen, että siinä on maailman Vapahtaja. Hän oli saanut ilmoituksen siitä, että kun tuon lapsen saat kietoa syliisi, niin silloin sinulle koittaa sen jälkeen vapautus.

Ja niin tuo Simeon sanookin, että nyt sinä Herra lasket palvelijasi rauhaan menemään, sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi. Tuo kynttilänpäivä siis kääntää vielä meidän katsettamme jouluun, siihen tapahtumaan, kun valo tuli pimeään maailmaan. Paimenet kertoivat ihmetellen sitä, kun sysimustaan pimeyteen yhtäkkiä Herran kirkkaus ympäri valaisi heidät.

Kynttilänpäivän tekstit puhuvat palkeudesta, ja niin kuin uudempikäännös puhuu valosta. Olen ottanut tekstiksi tälle päivälle merkityn evankeliumitekstin, valinnaisen tekstin. Se ei siis kerro sitä, mikä kertoo syystä Jeesus-lapsen ja Simeonin kohtaamisesta, vaan tämä on vähän lyhyempi teksti, kun meillä on muutakin ohjelmaa tänään, niin se sopinee.

Tämä on Johanneksen evankeliumin 12. luvusta, jakeet 35 ja 36. Ja sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen. Jeesus sanoi heille: "Vielä hetken aikaa valo on teidän keskellänne. Kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka kulkee pimeässä, ei tiedä, minne on menossa. Niin kauan kuin teillä on valo, uskokaa valoon, jotta teistä tulisi valon lapsia." Tämän sanottuaan Jeesus lähti ja poistui heidän näkyvistään. Aamen.

Valo teidän keskellänne. Tämä teksti siis puhuu siitä, että Jeesus sanoo joillekin ympärillä oleville ihmisille, että hän on vielä hetken. Vielä hetken aikaa valo on teidän keskellänne. Siinä nimittäin oli käynyt sillä tavalla, että kun Jeesus sanoo, että hän on vielä hetken, kun Jeesus oli puhunut siitä, että hän on lähdössä eroa tästä maailmasta, niin nämä ihmettelivät, että eikö Messias pysy iankaikkisesti. He eivät ymmärtäneet valon todellista merkitystä.

Ja Jeesus siis sanoo heille, että vielä hetken aikaa valo on teidän keskellänne. Tuo "teidän keskellänne" – muistatko raamatun kohdan, jossa Jeesus sanoo nuo sanat "teidän keskellänne"? Se on se kohta, kun fariseukset kysyvät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta on tuleva. Niin Jeesus sanoo, ettei se tule niin, että sen tulemista voitaisiin tarkkailla. Ja siten hän sanoo, että Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.

Ja tässä siis valo on teidän keskellänne. Eli voimme sanoa, että siellä, missä Jumalan valtakunta liikkuu, siellä on Jumalan lähettämä valo, iankaikkinen valo, joka paistaa tämän maailman keskellä. Ja tämä teksti puhuu siis siitä, että me olemme päivän lapsia ja teemme niin kauan työtä kuin on päivä. Me olemme päivämiehiä. Ja tässä valtakunnassa ei tehdä pimeyden työtä.

Näin siis Jeesus sanoo, että vielä hetken aikaa valo on teidän keskellänne. Tuo, että vielä hetken, sehän muistuttaa meitä siitä, että se on ohikiitävä hetki. Se on se oikea aika, oikea hetki tehdä parannus. Että jos tätä puhetta kuuntelee joku sellainen, joka ei ole vielä päässyt sisälle Jumalan armo valtakuntaan, valon valtakuntaan, niin nyt on oikea hetki. Sillä vielä hetken on tämä valo tämän maan päällä.

Ja me näemme historiasta kansoja, joissa on ollut suurikin kristillisyys, mutta se valo on siirtynyt pois, kun he ovat hylänneet Jumalan. Korinttolaiskirjeessä Paavali sanoo tuosta oikeasta hetkestä, että oikealla hetkellä olen kuullut sinua pelastuksen päivänä. Olen tuonut sinulle avun. Juuri nyt on oikea hetki. Juuri nyt on pelastuksen päivä. Silloin kun elävä evankeliumi kuuluu, silloin kun sitä saarnataan, silloin kun Jumalan valtakunta on lähellä, silloin on oikea hetki.

Ja kun tämä raamatun kohta jatkuu, että kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, niin minä ajattelin, että tuossa on vahvasti esillä etsikon aika. Nimittäin etsikon aika on sellainen, että Jumala erityisesti ihmistä puuttelee. Ja silloin hän antaa valonsa loistaa. Ja jos ihminen rakastaa enemmän pimeyttä, niin kuin Jeesus sanoi, että on ihmisiä, jotka rakastavat enemmän pimeyttä, he eivät voi tulla valkeuteen, koska heidän työnsä ovat pahat.

Etsikon aika on sellainen, että sitä ei sovi tuhlata. Raamattu kertoo meille hyvin vakavan esimerkin ja tutun siitä, miten tekin muistatte lapsena sellaisen miehen kuin Joona. Joona saarnasi tuolla sellaisessa kaupungissa kuin Ninive. Ensin hän ei olisi millään sinne halunnut mennä, kun hänellä oli sellainen vaikea tehtävä, hänen piti nimittäin saarnata tuolle yli satatuhatta päiselle kaupungille, että neljäkymmentä päivää niin Jumala antaa sataa tulta tämän kaupungin päälle.

Se ei ollut kovin mieluinen saarna, mutta vaikka Joona yritti vastustella, kun Jumala sanoi, että mene Niniveen, niin Joona lähti Tarsikseen. Hän ei ollut kovin mieluinen, hän oli eri suuntaan. Mutta valaan kyydillä Joonasta vietiin Niniveen. Muistamme, en lähde sitä sen paremmin kertomaan, mutta nyt kun Joona saarnasi siellä Ninivessä, niin tuota tuomion sanaa ihmiset tajusivat, että heillä on etsikon aika. He tekivät parannuksen, ja Jumala armahti sitä suurta Niniven kaupunkia.

Joonaa se harmitti, kun hänestä tuntui, että hän ennusti väärin. Mutta Joona kyllä sanoi, että minä tiesin, että Jumala on armollinen. Kyllä Joona oli kallisti uskomaan. Hän siinä sanoi, että minä tiesin, että kumminkin Jumala on armollinen.

Ja niin sinäkin saat, rakas matkaystävä, omien kiusauksiesi ja huoltesi ja murheittesi keskelle tietää sen, että Jumala on kuitenkin armollinen. Sinä saat uskoa jo näin seurojen aluksi: kaikki synnit ja matkatanteet Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi.

Nyt vaan sitten tuo Jeesus käyttää tätä Joonan saarnaamista ja Niniven kääntymistä esimerkkinä Matteuksen evankeliumissa, kun hän puhuttelee omia kansalaisiaan, niin hän sanoo, että Niniven asukkaat nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja langettavat sille tuomion. He kääntyivät, kun Joona saarnasi heille, ja tässä teillä on enemmän kuin Joona.

Eli ei voinut hänen aikalaisensa sanoa, että emme me tienneet, emme me kuulleet, emme me nähneet. Se valo ei koittanut meille. Ja tässä on, kun Jeesus sanoo, kun hän on teidän keskellänne, Jumalan poika, joka on lähetetty valoksi, niin tässä on enemmän kuin Joona. Eli teiltä on Jumala lähestynyt vielä voimakkaammin kuin lähestyi Joonan kautta Niniveetä.

Ja Ninive teki parannuksen. Ninive teki parannuksen. Ei ole siis aina mahdollista löytää. Tämä etsikkoaika on sellainen, että silloin kun Jumala on lähellä, kun Jumalan valtakunta on lähestynyt, niin kuin me rukoilemme, että tulkoon sinun valtakuntasi, tai niin kuin se myöskin... Jos sanotaan, että lähestyköön sinun valtakuntasi. Tai niin kuin profeetta sanoo, se on Jesajan kirjassa, että etsikää Herraa silloin, kun hänet voidaan löytää. Huutakaa häntä avuksi, kun hän on läsnä.

Ja kuinka ei tarvitse kovin lujaa silloin huutaa, kun Herra on läsnä. Jos tätä puhetta kuuntelee sellainen, joka olet ajatellut, että Jumala ei kuule minun ääntäni tai minä olen niin syntinen, niin kuin Jumalan sana koskettaa ja puhuttelee, ei tarvitse lujaa huutaa, kun Jumala kuulee. Ja se armahtaa katuvaa syntistä. Ja se kuulee myöskin sinua, rakas veljeni ja sisareni. Jumalalla on tarkka kuulo.

Sitten Jeesus jatkaa, kun hän sanoo, että kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Ehkä siinä tulee mieleen, että ihan luonnollisestikin pitää kiirehtiä, jos on oudolla paikalla. Minä itse olin joskus kauan sitten matkoilla tuolla Keski-Euroopassa ja lähdin sitten sieltä hotellihuoneesta käymään jollakin asialla vielä iltamyöhällä. Minulla oli tarkoitus äkkiä käväistä. Oli vielä hyvin näköistä, kun lähdin. Mutta ei mennyt kauan, kun palasin takaisin.

Ja kun siellä nopeammin tulee pimeys kuin täällä Pohjolassa. Nytkin me menemme kohti kevättä ja kesää. Pimeää ei tule ollenkaan, mutta siellä tuli niin nopeasti. Mutta onneksi kuitenkin löysin tien takaisin. Pimeys ei siis saanut niin peittää, että olisin eksynyt.

Mutta tässä ei nyt suinkaan tarkoiteta luonnollista pimeyttä. Kun Jeesus sanoo, että ei pimeys saisi teitä valtaansa, niin me voimme kysyä, mikä on se pimeyden valta. Se on synti, se on sieluvihollinen. Synti kuljettaa ihmisen pimeyteen. Jeesus sanoo Johannekselle, kun sinä olet pimeyden valta, ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa täyden ihmiset ovat valinneet sen asemasta pimeyden.

Eli ihmiset kulkevat synnin johdattamina pimeyteen. Ja tuo pimeyden valta, siis se on sieluvihollisessa. Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumissa, puhuu siitä, mitä se saa aikaan. Se sanoo, että monien rakkaus kylmenee. Sanoo näin, että kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee. Ja tuo on sitä pimeyden valtaa.

Kolossalaiskirjeessä Paavali puhuu siitä, että pyytää kolossalaisia, että kiittäkää Isää siitä, että hän on tehnyt teidät kelvolliseksi omistamaan sitä kallista perintöosaa. Ja siinä yhteydessä hän sitten sanoo, että hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.

Huomasitko sen, että kuka siirtää pimeyden valtakunnasta valon valtakuntaan? Ei se ole ihmisen hyvä luonto ja viisas päätös ja taitava valinta, vaan apostoli sanoo, että hän on pelastanut meidät ja hän on siirtänyt meidät pimeyden vallasta.

Silloin kun ihminen on ulkopuolella Jumalan valtakunnan, niin hän on pimeyden vallassa. Ja häntä johtaa silloin pimeyden ruhtinas. Hebrealaiskirjeessä tästä apostoli sanoo, että kun hän puhuu niistä lapsista, jotka Kristus on lunastanut, niin hän sanoo, että hän tuli heidän kaltaisekseen. Siten hän kykenee kuolemallaan riistämään vallan kuoleman valtialta, saatanalta.

Se on siis pimeyden valtias on kuoleman valtias ja se on sieluvihollinen. Jeesus jatkaa, että joka kulkee pimeässä, ei tiedä minne on menossa. Pimeässä mennään harhaan. Ei silloin tiedetä, että oletko joskus eksynyt. Olet varmaan sitten, jos olet eksynyt, joskus niin olet huomannut, että olet menossa harhaan.

Uskonasioissakin voi käydä niin, että eksytään. Sitä me rukoilemme, että Jumala saisi pitää meitä lapsenaan lasten valtakunnassa, ettei me joutuisi harhaan. Psalmin kirjoittaja puhui, että ihastelee sitä, että sinä pelastit minut, siis Jumala. Et antanut jalkani astua harhaan. Minä saan vaeltaa Jumalan edessä siellä, missä on elämä ja valo.

Eli täällä Jumalan valtakunnassa on elämä ja valo. Nytkin täällä on elämä. On mahtavaa katsella täältä edestä. Teitä on täällä paljon lapsia ja fyysisestikin lapsia, mutta kun on koolla paljon Jumalan lapsia. Nyt on tällaisissa seuroissa tuntuu niin hyvältä, kun olette lähteneet seuroihin, vaikka varmasti olisi ollut muutakin tekemistä.

Täällä on elämää ja täällä on elämän valo. Sitten Jeesus vielä jatkaa, että niin kauan kuin teillä on valo, uskokaa valoon, jotta teistä tulisi valon lapsia. Valon lapsia.

Miten päästään valon lapseksi? Minä olen sen kertonut monesti, mutta kerron sen nytkin, kun varmaan joku ei ole sitä kuullut, kun eräs koulutyttö sanoi uskovaiselle koulutoverilleen, että miten teihin liitytään. Tuo koulutyttö oli nähnyt, että tuo uskovainen on niin valoisa, jotenkin sen kasvoilla loistaa valoa. Ja hän kysyi, että miten teihin liitytään.

Tuo tyttö ei heti osannut sanoa, että miten se nyt oikeastaan tapahtuu, että mennään kysymään isältä. Eli hän meni kysymään isältä, uskovaiselta isältä, ja kysyi, että miten meihin voidaan liittyä. Ei isäkään sitten, kun meissä on joutunut sellaiseen tilanteeseen, että miten se tapahtuu, että pitäisikö siinä joku kaavake täyttää.

Mutta se on ajettu, että mennään kysymään mummulta. Ja niin mentiin mummun juttulle. Ja mummu ei puhunut mistään kaavakkeista, vaan sanoi, että olisitte saarnanneet kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sillä tavalla liitytään valon lapsiksi.

Niin kauan kuin se on, teillä on valo. Uskokaa valoon, jotta teistä tulisi valon lapsia. Valon lapseksi siis synnytään Jumalan valtakunnan elävästä saarnasta, jonka ydinsanoma on syntien anteeksiantamus. Se sana kaikuu tälläkin hetkellä katuvalle syntiselle: sinä saat uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Se on tärkeää, että saa liittyä valon lapseksi, ettei käy niin kuin tässä sanottiin viimeisinä sanoina. Tämän sanottuaan Jeesus lähti ja poistui heidän näkyvistään. Se on surullinen tapahtuma, kun Jeesus poistuu näkyvistä.

Tämä, jos olisimme lukeneet tätä tekstiä, niin siellä puhutaan paatumuksesta, että hän on sokaissut heidän silmänsä, etteivät he näkisi. Silloin, kun Jeesus poistuu, häntä ei nähdä.

Me riemuitsemme tänä päivänä siitä, että me saamme elävässä evankeliumissa, evankeliumin kirkkaudessa katsella Herran Kristuksen kasvoja. Me, jotka loistamme Jumalan valtakunnassa, siinä armon sanassa, jota tälläkin hetkellä saarnataan.

Saat näin, veljeni ja sisareni, uskoa kaikki matkaan vihattuun ja synnit anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi. Sielun rauhaan ja vapauteen asti. Jeesuksen nimeen. Aamen.

Kiitos.