Keskusteluilta/Alustus Helsingin RY:llä 11.02.2024 16.00

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aloitamme tämän keskusteluillan yhteisellä kiitoksella ja rukouksella. Rakas taivaallinen Isämme, Pyhä ja vanhurskas Jumala. Olet tuonut meidät tänä iltapäivänä yhdelle koululle keskustelemaan yhdessä ajallisen elämän ilmiöistä ja niiden vaikutuksista omaan elämäämme, erityisesti uskonelämää. Anna meidän yhdessä rakentua ja virkistyä tänä iltana yhteisessä uskossamme!

Kiitos, että saamme näin kokoontua yhteen pyhän sanasi ääreen. Kiitos valtakunnastasi! Kiitos rohkaista kaikenikäisistä sisarista ja velistä, joita olet meille antanut ympärillämme. Kiitos pojasta Jeesuksesta Kristuksesta, että me hänen ansionsa tähden saamme omistaa kaikkien syntien anteeksiantamuksen. Ajattelemme tämän levottoman ajan keskellä myös sodan uhreja ja rukoilemme heidän puolestaan, että näissä maissa, joissa sotaa käydään, tulisi rauha eikä ihmisten tarvitsisi kärsiä.

Viisisataakahdeksankymmentäyksi sanoi rukoilemme rauhaa myös koko maailmaan, että kaikki kansat pian saavat isänmaan. Sinä Herra saatat mielet avarta, että ymmärrämme, on yhtä koko maa. Pyydämme tänä viimeisenä vaalipäivänä vielä Jumalan siunausta koko Suomenmaalle, isänmaallemme ja kansallemme. Ja muistamme tänään valittavaa maanpäämiestä, että hän saisi sivulta viisautta toimia tämän isänmaamme presidenttinä. Siunaa myöskin eduskuntaa ja hallitusta ja johdata, että ne palvelisivat oikeutta ja vanhurskautta.

Kutsu myös ulkona olevia sinun valtakuntaasi! Sinä tiedät, rakas Jumala, meidän ajatuksemme. Sinä tunnet meidät sisintämme myöten. Ole meidän kanssamme tänäkin iltana henkesi kautta. Näitä me pyydämme sinulta rakkaan poikasi Jeesuksen Kristuksen nimeen.

Aamen.

Sai reilu kuukausi sitten Juntusen Sakari-Riittaviestin. Hän kysyi, että pääsisinkö tänä päivänä käyttämään puheenvuoron. Aihe oli ja on edelleen menestyminen yksilökeskeisessä ajassamme. Oli sillä tavalla rohkaisevaa lähteä tätä alustusta laatimaan, että sain myöskin tämmöisen taustakeskustelun jäsennyksen, että minkälaisista asioista voisin tämän puheenvuoroni laatia, mutta sain myöskin täyden vapauden poiketa siitä listasta.

Mukava tulla tänne Helsingin rauhayhdistykselle. Muistuu mieleen 90-luvulla, kun kokeilin vähän teologiaopintoja ja täällä oli teologi-iltoja, joissa sitten olin. Aikaa on vierähtänyt kolmekymmentä vuotta eikä minusta teologiaa tullut, mutta nyt sitten harjoittelen eläkepäiviä viime syksystä saakka. Tuolla näkyy nyt nämä alaotsikot. En niitä käy tässä kertaamaan.

Laulamme tuossa välissä sitten Virren kolmesataakahdeksankymmentäneljä.

No niin. Ensin, mitä menestymisestä kerrotaan Raamatussa. Raamatussa viidennessä Mooseksen kirjassa puhutaan israelilaisille: Herra, teidän Jumalanne, antaa teille runsain mitoin menestystä kaikessa, mitä teette. Teille syntyy paljon lapsia, karjanne lisääntyy ja maa tuottaa suuren sadon.

Herra iloisee jälleen teidän menestyksestänne, kuten hän iloisi teidän esi-isiennekin menestyksestä. Toisessa kuningasten kirjassa Vanhassa testamentissa menestyminen kytkeytyy Herran läsnäoloon ja hänen tahtonsa noudattamiseen. Tämä lainaus toisesta kuningasten kirjasta: Herra oli Hiskiän kanssa, ja hän menestyi kaikessa, mihin ryhtyi. Ensimmäisessä Samuelin kirjassa profeetta Samuelin äiti Hanna toteaa: Hän pitää huolen omiensa askelista, mutta pahat joutuvat pimeyteen. Omin voimin ei yksikään menesty.

Jumalan huolenpito Israelin kansasta tuotti menestystä syntyvyydessä. Kun Egyptin vaara huolestui heprealaisten lisääntymisestä, hän käski surmata poikalapset. Heprealaiset kätilöt halusivat olla kuuliaisia Jumalalle ja säästivät sekä tyttövauvat että poikavauvat. Jumala antoi kätilöiden menestyä, ja kansa lisääntyi ja voimistui suuresti, koska kätilöt ottelivat Jumalaa, säilyivät perheet suurina. Tämä oli toisesta Mooseksen kirjasta, ensimmäisestä luvusta.

Heprealaiskirjeessä kerrotaan Mooseksesta ja liitetään hänet tähän samaan ajatukseen. Eli Mooseskin joutui valitsemaan kahden vaihtoehdon edestä. Parantyttären poikana hänellä olisi kaikki ajallinen hyvä ja menisi siis ulottuvillaan, mutta hän näki paremmaksi vaihtoehdoksi säilyttää uskonsa. Lainaoserealaiskirjeestä: Koska Mooses uskoi, hän aikuiseksi vartuttuaan kieltäytyi esiintymästä vaaraan tyttärenpoikana.

Hän mieluummin jakoi Jumalan kansan kärsimykset kuin hankki synnistä ohimenevää nautintoa. Hän näet piti Kristuksen osaksi tulevaa häläisistä suurempana rikkautena kuin koko Egyptin aarteita, sillä hän kiinnitti katseensa tulevaan palkintoon. Ensimmäisen Mooseksen kirjassa kerrotaan Jaakobista, kuinka hän alkoi pitää menestystään oman ansionaan. Hän oli saanut kokea suurta Jumalan siunausta ja menestystä, ja niin kuin usein käy, menestys oli alkanut näyttäytyä omana ansiona. Sitten muistamme, miten Jaakko joutui painimaan Jumalan kanssa.

Hän löysi itsensä heikoksi ja armoa tarvitsevaksi, ja hänen tarvitsi kuulla siunaus. Hän sanoi tuolle miehelle, jonka kanssa hän painii, että en pääse sinua, ellei siunaa minua. Raamatussa kerrotaan Joosefista, joka sai lapsuuden kodissaan erityisaseman isältään. Joosef joutuikin veljensä kateuden kohteeksi, hänet myytiin orjaksi Egyptiin. Monen vaiheen jälkeen hän kohosi Egyptissä merkittävään asemaan.

Hän säilytti uskon eikä katkeroitunut veljilleen. Hän näki omassa elämässään Jumalan johdatuksen. Joosefin kuuliaisuus ja nöyryys koituivat siunaukseksi Joosefille ja Egyptin kansalle. Jumalan henki vaikutti Joosefissa anteeksi antavan mielen myös veljeä kohtaan. Sitten kymmenen käskyn neljäs käsky sisältää lupauksen.

Kunnioita isääsi ja äitiäsi niin kuin Herra sinun Jumalasi on sinua käskenyt, että saisit elää kauan ja menestyisit siinä maassa, jonka Herra sinun Jumalasi sinulle antaa. Raamattu kertoo kuitenkin, että Jumalaan uskovallakin ja turvautuvalla voi olla raskaita koettelemuksia. Tunnetuin esimerkki tästä on Job, jonka elämässä oli hyvien ja onnellisten aikojen lisäksi valtavasti kärsimystä. Job pohti jumalattoman osaa. Jumalalle jumalattomat sanovat: Pysy loitolla meistä, emme piittaa sinun teistäsi.

He ajattelevat, mikä on kaikkivaltias. Miksi me häntä palvelisimme? Mitä hyödyttää pyytää häneltä apua? He uskovat, että menestys on heidän omissa käsissään. Heidän ajatuksensa ovat kaukana Jumalasta.

Salmissa seitsemänkymmentäkolme Asaf ihmetteli: Miksi myös jumalaton voi menestyä? Hän pyrki pettymystään ja joutui siitä suorastaan hengelliseen kriisiin ja syviin epäilyksiin. Minä kadehdin jumalattomia, kun näin heidän menestyvän. Heillä ei ikinä ole vaivoja, he ovat terveitä ja lihavia. He eivät joudu raatamaan niin kuin muut ihmiset, eikä heitä toisten tavoin kuriteta.

Asaf löysi kuitenkin elämälleen oikean tärkeysjärjestyksen. Hän meni Jumalan pyhäkköön jumalasten luokse, ja näki elämänsä iankaikkisuuden perspektiivissä. Ajallinen elämä on kuin unikuvaa. Hän lauloi: Taivaasta minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä. Vaikka ruumiini ja sieluni väsyy, Jumala on kallioni minun osani iankaikkisesti.

Minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan Jumalaan, ja kerron kaikesta hänen teoistaan. Kun ihminen ei ottanut kunniaa itselleen, Jumala antoi hänen menestyä. Daavid menestyi sotapäällikkönä, mutta kuningas alkoi pelätä häntä. Ensimmäisestä Samuelin kirjasta lainaus: Silloin Sauli alkoi pelätä Daavidia, koska Herra oli Daavidin kanssa, mutta oli hylännyt hänet itsensä.

Saula hetki Daavidin pois luotaan ja teki hänestä tuhannen miehen päällikön. Daavid johti miehiään taisteluissa ja menestyi kaikessa, sillä Herra oli hänen kanssaan.

Jatkuva menestys saattaa saada ihmisen kuvittelemaan itsestään suuria ja ottamaan itselleen eri vapauksia. Näin kävi kuningas Daavidille, joka joutui huuruuden ja murhan synteihin, mutta hän sai myöskin palaamisen armon. Taavinin poika kuningas Salomo sai esittää Jumalalle pyynnön ja toivoa mitä tahansa.

Hän sanoi: Anna minulle ymmärtäväinen sydän, jotta osaisin hallita ja tuomita kansaasi ja erottaisin hyvän pahasta. Jumala mielistyi tähän pyyntöön ja antoi Salomonille suuren viisauden, josta hän tuli kuuluisaksi koko sen aikaisessa maailmassa. Hän sai ajallista hyvää ja eli loisteliasta elämää.

Ilmeisesti Salomo ulotti kaikkien lahjien antajan, Jumalan. Hän oppi itselleen vieraista kansoista vaimon ja vastoin Jumalan neuvoja.

Salomo alkoi myös palvoa epäjumalia, ja hänen sydämensä kääntyi pois elävästä Jumalasta. Sitten lähestytään vähän toisesta kulmasta tätä menestyskäsitettä. Eli tuttu Maslowin tarvehierarkia.

Menestyminen ja valta on kiehtonut ihmistä aikojen alusta. Mitä me menestyksellä tänä päivänä ymmärrämme?

Moni meistä ei halua valtaa ja kunniaa. Kohtuullinen pärjääminen riittää tai että selviytyy kotona, työssä, arjessa ja tulee jotenkuten toimeen itsensä kanssa. Menestykselle ei voi antaa mitään täsmällistä määritelmää.

Ajallista menestymistä kuvaa yleensä maineen, julkisuuden, rikkauden tai sosiaalisen aseman saavuttaminen. Tavoittelevat kaikki menestystä?

Yhdysvaltalainen tunnettu psykologi Maslow esitti vuonna 1943 niin sanotun tarvehierarkian. Sen mukaan ihmisen täytyi tyydyttää tarpeensa tietyssä järjestyksessä. Alemman tason tarpeet pitää olla tarpeeksi tyydytetty, että ihminen voi siirtyä seuraavalle portaalle.

Maslow on luokitellut ihmisen tarpeet siten, että alin taso kattaa fysiologiset tarpeet. Eli ihmisen täytyy saada ruokaa, hän pystyy ylläpitämään sopivaa ruumiinlämpötilaa ja hengittämään.

Tämä taso ylläpitää elintoimintoja, mutta ei muuta. Toinen taso sisältää turvallisuuden tarpeet. Elämä on suhteellisen vakaata, on mielekästä tekemistä, työtä, on riittävästi terveyttä, turva, ei tarvitse pelätä, ja on myöskin rauhantila.

Kolmannella tasolla on yhteenkuuluvuus ja sosiaaliset tarpeet. Haluamme muiden ihmisten seuraa, ystävyyttä, meillä on tarve ilmaista ja vastaanottaa rakkautta, kuulua yhteisöön sekä saada hyväksyntää.

Tähän tämmöinen kommentti, että olisi hyvä, jos jokainen uskovainen saisi kokea toisten Jumalalta seurassa rakkautta ja yhteenkuuluvuutta.

Neljännessä tasossa on tunnustuksen tarve. Meillä on tarve tuntea olevamme arvostettuja ja saada mainetta ja erottua siitä ryhmästä, johon kuulumme. Maslow sisältää itsetunnon ja itsekunnioituksen tähän tasoon.

Sitten on viides ylin taso, jota kutsutaan itsensä toteuttamisen tarpeeksi.

Tämä viides taso sisältää kaikkein vaikeimmat tavoitteet. Ne liittyvät moraaliseen ja henkiseen kehittymiseemme, etsiessämme elämän tarkoitusta.

Ja näistä, ikään kuin yhteenvetona: Osalle ihmiskunnasta ja kansoista edes alimmat tasot eivät täyty tyydyttävästi. Heillä on pula jokapäiväisestä ravinnosta ja turvasta. He elävät jatkuvassa pelossa ja stressissä.

Osalla kaikki ponnistelut tähtäävät hengissä selviämiseen. Me elämme hyvinvointivaltiossa, jossa useimmilla täyttyvät ainakin fysiologiset ja turvallisuuden tarpeet. Silti on keskuudessamme ihmisiä, jotka kokevat puutetta tai väkivallan uhkaa.

Tulkitsen, että nuo kaksi ylintä tasoa, arvonannon taso ja itsensä toteuttamisen tarpeiden taso, kuvaavat yksilötasolla menestystä tai ainakin hyvää elämää. Arvonannon taso ei välttämättä edellytä sitä, että ihminen saa kuuluisuutta ja mainetta.

Riittävää voi olla, että mielipiteitämme kuunnellaan ja arvostetaan ja meidät nähdään. Ylin taso eli itsensä toteuttaminen voi toteutua myös tehdessä jotakin itselle luovaa mieluisaa harrastusta. Ylimpään tasoon liittyy myös elämän tarkoituksen etsiminen. Ajattelen teoriaa vapaasti soveltaen, että Jeesuksen sovitustyöhön turvautuva ei enää etsi, vaan hän on löytänyt elämän syvimmän tarkoituksen. Vaikka ihmisen alemmat tarpeet täytyisivät puutteellisesti, usko antaa elämälle syvemmän tarkoituksen.

Iankaikkisen elämän perustarpeista Jeesus puhui vuorisaarnassaan, kun hän puhui hengissään köyhissä: he ovat autuaita, koska heillä on taivasten valtakunta. Autuaita ovat ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano; heidät ravitaan.

Osa kolme, työn siunaus. Kolossalaiskirjeessä Paavali kirjoittaa: Mitä teettekin, tehkää se täydestä sydämestä, niin kuin tekisitte sen Herralle ettekä ihmisille. Jeremian kirjassa kehotetaan: Toimiikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt.

Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksellenne. On palkitsevaa, kun tunnollisesti työ huomioidaan. Siitä saamme hyväksyntää ja arvostusta esihenkilöiltä sekä työtovereilta. Mahdollisesti ammatillinen itsetunto kasvaa ja saatamme päästä työuralla ylöspäin. Ajallinen menestys on sellaisenaan hyvä asia, ja hyvinvointivaltiosta vaurastuminen ja menestyminen hyödyttää verotuloina kaikkia kansalaisia.

Vanha sanonta on, että jokainen on oman onnensa seppä. Lauseen sisältö väittää, että elämässä onnistuminen on vain itsestä kiinni. Sen mukaan omilla valinnoillamme vaikutamme elämämme onnistumisiin ja kohtaamiimme vaikeuksiin. Elämä ei kuitenkaan ole näin suoraviivaista. Riippumatta valinnoistamme ja pyrkimyksistämme meille voi tapahtua odottamattomia asioita, jotka kääntävät elämän suunnan.

Vakavat sairaudet tai läheisen kuolema pysäyttävät hyvätkin suunnitelmat. Tilalle tulee Jumalan suunnitelma. Ymmärrämme, että ainoa onnen seppä on Jumala, joka johtaa elämämme kulkua sen kaikissa vaiheissa. Menestyskin tulee Jumalan kädestä. Jos näemme sen vain omana ansionamme, saattaa meissä syntyä ymmärtämättömyyttä ja kovuutta huono-osaisempaa lähimmäistä kohtaan. On vaarana, että pidämme itseämme parempana kuin muita ihmisiä.

Paavali kirjoittaa roomalaiskirjeessä: Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: Älkää ajatelko itsestänne liikoja enempää kuin on aihetta ajatellen, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut.

Jumalan valtakunnan työ ja erityisesti seurojen pito kotimaassa ja eri puolilla maailmaa on tuonut suuren siunauksen. Jumala on meidän työnantajamme. Jumalan valtakunnan työn menestyminen on paljon tärkeämpää kuin ajallinen menestyminen, koska Jumalan valtakunnan työ tähtää iankaikkisuuteen. Jokainen voi osallistua Jumalan valtakunnan työhön omilla lahjoillaan.

Jumalan valtakunnan työstä saa myös vahvistusta omalle uskolle sekä hyvän mielen ja ystäviä. Me olemme Jumalan heikkoja palvelijoita kylväessämme Jumalan sanan siementä. Ensimmäisessä korinttolaiskirjeessä Paavali kirjoittaa: Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa. Ja Paavali myöskin kirjoittaa ensimmäisessä korinttolaiskirjeessä: Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun.

On hyvä asia, jos meillä on mahdollisuus auttaa avuntarpeessa ja hädässä olevia. SRK:n kanavoima humanitaarinen työ ja resurssipankki ovat hyviä kanavia lähimmäisen auttamisessa. Myös muun muassa Kirkon ulkomaanapu ja Punainen Risti sekä monet muut järjestöt kanavoivat apua kärsiville.

Sitten siirrymme tähän otsikon toiseen näkökulmaan. Puhutaan yksilökeskeisyydestä.

Se on individualismi, on synonyymi, vieraskielinen synonyymi tälle sanalle. Individualismi on Wikipedian mukaan varhaisen liberalismin ja uuden ajan humanismin perussuuntaus. Se on yhteisön sijasta yksilöitä arvostama maailmankatsomus. Yksilökeskeisyydessä painotetaan henkilökohtaisia saavutuksia, sitä, miten itse voi rakentaa elämäänsä. Yksilökeskeisessä kulttuurissa minuuden tehtävä on vallan lisääminen ja oman aseman parantaminen.

Yksilön raha ja omaisuus ovat yksin hänen. Yhteisöllisen kulttuurin jäsen sen sijaan tiedostaa normit ja hyväksyy ne, mutta vapauttaan korostava yksilö elää valinnanharhakuvan varassa. Yksilökeskeisessä kulttuurissa on lupa ja myös velvollisuus toteuttaa itseään jopa muiden ihmisten kustannuksella. Toiset ihmiset ovat vain välineitä ja palvelevat yksilön omaa etua. Näemme yksilökeskeisen kulttuurin vaikutukset ympäröivässä maailmassa.

Yksilökeskeisessä kulttuurissa yksilöstä tulee Jumala. Ajastamme korostui myös ulkonäkökeskeisyys ja itsestä toteuttaminen muista välittämättä. Elävän uskon näkökulmasta yksilökeskeisessä kulttuurissa on vieraita piirteitä. Vanhan testamentin aikaan ei sanoitettu yksilökeskeisyys tällä sanalla. Kuitenkin esimerkiksi kuningas Saulin elämässä voi nähdä, kuinka hänen oma etunsa meni kaiken edelle.

Saul alkoi myös ajatella itsessään suuria. Hän halusi toimia oman mielensä mukaan Jumalan tahdon sijasta ja tavoitteli maailmankunnia. Riikka Linnanmäki pohtii päivämiehen blogissaan yhteisön ja yksilökeskeisen kulttuurin eri puolia. Molemmissa kulttuureissa, sekä yhteisö- että yksilökeskeisessä, on todella paljon hyviä ja arvostettavia piirteitä. Yksilökeskeisissä kulttuureissa kirjoittaja arvostaa esim.

Demokratiaa, toimivia tuki- ja palvelujärjestelmiä, uskonnonvapautta, tasa-arvoa ja ylipäätään vapautta toteuttaa itseään. Joskus tämä vapaus voi mennä yli, Riikka Linnanmäki pohtii. Se voi mennä synnin luvallisuuden puolelle, eikä se lopulta enää ole vapautta, vaan synkkää taistelua sielunvihollisen lisääntyvien orjuutuksien alla. Tällaisessa tilanteessa on lupa kääntyä armahtavan Jumalan puoleen ja rukoilla parannuksen armoa. Lainaus päättyy.

Uskonelämän hoitamisessa tarvitsemme toisiamme ja Jumalan seurakuntaa. Jumalan sana kehottaa rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistä niin kuin itseä. Siihen kuuluu lähimmäisestä huolehtiminen ja yhteisen hyvän tavoitteleminen. Elävä yhteys Jumalan seurakuntaan ja kotiseurakuntaan on tärkeä. Yksilökeskeisyys heijastuu Raamatun ja uskon tulkinnassa.

Yksilökeskeisyys näkyy myös hengellisyydessä. Moni tämän ajan ihminen haluaa muodostaa itse oman uskonsa sisällön. Sen ei tarvitse pohjautua kirjoitettuun Jumalan Sanaan. Raamattu ei ole enää useinkaan kristityksi itseään nimittävien uskon ja elämän ylin ohje. Myös kirkkomme opin tulkintoja ja linjauksia näyttää määrittävän muut tekijät kuin Jumalan Sana.

Esimerkiksi Raamatun mukainen opetus seksuaalisuudesta ja sen toteuttamisesta on valtavirran mielestä auttamattoman vanhanaikaista. Liberaali teologia on individualisti ja siten arvostaa henkilökohtaista uskonnollista kokemusta enemmän kuin oppeja, kirkon arvovaltaa tai kirjoitusten tulkintaa. Sen mukaan jumalisuhteet ja ymmärrys Jumalasta muuttuvat historian saatossa, ja siksi mitkään uskonnolliset totuudet eivät ole kiveen hakattuja, sillä kunkin ihmisen henkilökohtainen kokemus voi paljastaa jonkun uuden näkökannan. Liberaaliteologia, joka on siis sukua tule, on individualisti, se on saanut vahvan jalansijan myös kansankirkossamme. Raamatun arvovalta asetetaan liberaaliteologiassa kyseenalaiseksi.

Ja tästä teologiasta käsin on haettu tukea muun muassa samaa sukupuolta olevien vihkimiselle ja naispapereille. Yleishumanistinen ajattelu myös poistaa ihmisen syntisyyden ja tekee Kristuksen sovitustyön turhaksi.

On olemassa myös sellaista raamatuvasta hengellistä opetusta, jota kutsutaan menestyksen teologiaksi, sen mukaan oikeanlainen usko takaa ihmiselle ajallisen menestyksen ja terveyden. Köyhyyden ja sairauden uskotaan olevan seurausta uskon heikkoudesta. Uushenkisyys korostaa ihmisten tekemiä vapaita individualistisia valintoja.

Uushenkisyyden monimuotoisuutta on sekin, että monille sen piirissä oleville liikkeille näyttäisi olevan oman mielen hyvinvoinnin kehittäminen, missä ei sinänsä tietenkään ole mitään pahaa. Uushenkisyyden sisällä vallitsee ajatus, että eri uskontoperinteet sisältävät lopulta samanhenkisen viisauden, jotta voi ammentaa erilaisia elementtejä oman elämän tarpeisiin. Veliemme Erkki Alasaarella on pitänyt tästä hyvän alustuksen. Sitä oli lyhennys myös päivämiehissä. Sitten lyhyt kappale vielä ja sitten laulamme yhdessä ton virren kolmesataakahdeksankymmentäneljä.

Yksilön yhteisenä osana pyhien joukkoa. Yksilökeskeisyyttä painottavan maailman keskellä saamme elää Jumalan seurakunnan keskellä. Tätä yhteisöä ei silmin voida nähdä, koska Jumalan valtakunnan rajat tulkevat sydämessä.

Emme ole jääneet ilman mitään tärkeää. Opetuslapsi Pietari kysyi kerran: entä me?

Olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Jeesus vastasi: Totisesti, kuka ikinä minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, äidistään, isästään tai lapsistaan tai pelloistaan, hän saa satakertaisesti nyt tässä maailman ajassa taloja, veljiä, sisaria, äitejä, lapsia ja peltoja, tosin myös vainoa, ja tulevassa ajassa hän saa iankaikkisen elämän. Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.

Martti Luther kuvaa isossa katekismuksessa pyhien yhteyttä: Minä uskon, että maan päällä on pieni pyhä joukko ja yhteisö, joka koostuu pelkistä pyhistä ihmisistä.

Sillä on yksi pää Kristus, ja Pyhä Henki on kutsunut sen koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys. Sillä on monenlaisia armolahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa. Puolueita ei siinä ole eikä hajaannusta. Siihen minäkin kuulun.

Olen sen osajajäsen, osallinen sen kaikista aarteista ja keskinäisestä yhteydestä. Pyhä Henki on vetänyt minut siihen ja liittänyt sen jäseneksi antamalla minun kuulla Jumalan sanaa, jota edelleenkin saan kuulla. Usko on omakohtaista ja toisaalta Jumalan seurakunnan yhteistä uskoa. Apostolien teoissa kerrotaan, kuinka uskovien joukolla oli yksi sydän ja yksi sielu. Evankeliumin omistaminen ja omien syntien anteeksi uskominen tuo rakkauden toisiin Jumalan lapsiin.

Luther opettaa, että sen siis, jonka Kristus on ensin löytänyt seurakunnan kirkossa, on yksi.

Ja nyt on sitten sen virren vuoro, ja jatketaan kohdassa seitsemän. Kappale seitsemän: Elämää ei voi rakentaa katoavaan varaan. Jeesus kehotti: Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa.

Ja hän esitti heille vertauksen. Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon. Hän mietti itsekseen, mitä tekisin. Minun satoni ei enää mahdu mihinkään. Hän päätti: Minäpä teen näin.

Puran aitan ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko sadon ja kaiken muun, mitä omistan. Sitten sanon itselleni: kelpaa sinun elää. Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää niin, syö, juo ja nauti elämästä.

Mutta Jumala sanoi hänelle sen: Sinä hullu. Tänä yönä sinun sielusi vaalitaan sinulta takaisin. Ja kaikki, mitä olet itsellesi varannut, kenelle se joutuu?

Jeesus lopettaa tämän vertauksen sanoen: Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen, mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona. Tämä Jeesuksen vertaus on aina ajankohtainen. Se kertoo meille sen, että kannattaa tällä ajassa tavoitella katoamatonta aarretta eikä katoavaista.

Hän sanoi myös: Missä on aarteesi, siellä on sydämesi. Jeesus sanoi kerran opetuslapsille: Älkää siitä murehtiko, mitä söisitte tai joisitte. Älkää sitä etsikö tätä kaikkea, mitä maailman ihmiset tavoittelevat. Teidän Isänne tietää kyllä, että te sitä tarvitsette. Ja sitten kappale kahdeksan ahneudesta.

Tästä oli paljon muuten Raamatussa. Paavali kirjoittaa Timoteukselle: Suuri rikkauden lähde, usko kyllä onkin, kun tyydymme siihen, mitä meillä on. Emme ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan, emmekä voi viedä mitään täältä pois. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä. Ne, jotka tapahtuvat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksyvät ihmisen tuhoon ja perikatoon.

Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Raha himoitessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä. Sitten Jesse sanoi Luukkaan evankeliumissa: Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa.

Ensimmäisessä Timot-kirjassa Paavali kirjoittaa: Sillä ahneus on kaiken pahuuden juuri, jota muutamat ovat himoineet ja ovat uskosta eksyneet ja itsellensä paljon murhetta saattaneet.

Sananlaskuissa omaisuus, jota ahneesti hallitaan, ei lopulta ole siunaukseksi. Sananlaskuista edelleen: ahne osaa aikaan riitaa, Herran luottava menestyy. Edelleen sananlaskuista: ahne on aina ottamassa, vanhurskas antaa, ei kitsastele.

Paavali kirjoitti efesiläisille: Tehän tiedätte hyvin, ettei kenelläkään sivettömällä eikä saastaisella ole osaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnasta, ei myöskään ahneilla, sillä hän on epäjumalan palvelija.

Virsi viisisataayhdeksänkymmentäkahdeksan voisi kuvata nykyaikaa. Se on kuitenkin kirjoitettu 1600-luvun loppupuolella. Millainen on aikamme? Riinan raastama on se. Itsekkäästi ihminen toimii toista syrjien.

Mitä raha? Tavara? Muuta on kuin tomua? Kaikki, minkä vaivoin saa, kohta arvon kadottaa. Entä valtakunnia niin kuin korsi murtuva? Tyhmä valtaa ahnehtii, toinen tyhmä kadehtii.

Mitä onkaan suosio, haihtuva kuin tuokio? Ei voi luottaa ystävään, veli luopuu veljestään.

Sitten kappale yhdeksän, osaanko iloita lähimmäisen menestyksestä. Ajallinen menestyminen näkyy yleensä myös ulospäin. Menestyvä ihminen saa ympärilleen ihailijoita, arvostusta ja myös kalleitioita.

Kateus saattaa johtaa kilpailuun. Hieno auto ja koti voivat osoittaa ihmisten yhteiskunnallisen aseman ajallisten varojen puolesta. Mutta arvostusta saa myös ammatissaan korkeaan tai muuten arvostettuun asemaan kohonnut. Vertailu toiseen aiheuttaa helposti kateutta. Lappeenrannassa oli yksi veli, jolta kysyttiin aina, että miten hänellä menee, niin sanoi, että hyvin menee kun ei vertaile.

Jumalan Henki ohjaa iloitsemaan lähimmäisen ajallisesta menestymisestä. Jos Jumala on siunannut omaisuutta, emme halua kavehtiä häntä. Omat turhat päätelmämme toisesta voimme muutenkin jättää syrjään. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.

Tämä oli ensimmäisessä Samuelin kirjassa. Vauva kirjoitti Filippiläisille: Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta.

Kappale kymmenen: Jumalan valtakunnan arvojärjestys, jossa Jeesus ikään kuin keikautti ihmisen arvojärjestyksen toisinpäin. Eräänä päivänä opetuslapset halusivat tietää, kuka on suurin taivasten valtakunnassa.

Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: Totisesti, ellette tule lasten kaltaiseksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Joka löytyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.

Jeesus sanoi myös: Joka teistä on suurin, olkoon toisten palvelija, sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.

Sitten muutama sana nykyajasta ja lapsista. Suorituskeskeisessä yhteiskunnassa myös lapset ovat alttiita erilaisille menestymisen vaatimuksille.

Vaatimuksille he tarvitsevat ennen kaikkea kannustusta ja hyväksyntää. Viime viikon Helsingin Sanomissa toimittaja Emmi Maaranen pohti, miten tuemme lastemme menestystä. Hän päätyy toteamaan: Jos vanhempi on ylpeä pelkistä onnistumisista ja saavutuksista, vaarana on, että lapsi jää tällaisiin ulkokohtaisiin asioihin kiinni ja alkaa pitää niitä elämän merkityksellisimpinä asioina. Meidän kannattaa ilmaista lapselle, että me rakastamme häntä hänen itsensä vuoksi. Lapselle ei saa ladata menestymisen painetta.

Se voi tehdä hänestä pakonomaisen suorittajan, joka yrittää vielä aikuisenakin täällä hyväksyntää muita miellyttämällä.

Sitten luen seuraavassa luvussa katkelmia Saarnaajan kirjasta. Kun tutkin Saarnaajankirjaa, niin tosiaan tuli semmoinen tunne, että ei tosiaankaan ole mitään uutta auringon alla. Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta. Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstä, jolla hän itseään rasittaa auringon alla?

Sukupolvi menee, sukupolvi tulee, mutta maa pysyy ikuisesti. Aurinko nousee, aurinko laskee, kiirehtii nousunsa sioille ja nousee taas. Tuuli menee etelään ja kääntyy pohjoiseen, kiertää kiertämistään, ja samalle kierrokselleen tuuli palaa. Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei täyty. Ja minne joet ovat laskeneet, sinne ne yhä edelleen laskevat.

Kaikki sanat uupuvat kesken. Kukaan ei saa sanotuksi kaikkea. Silmä ei saa näkemisestä kylläänsä, eikä korva täyttymystä kuulemisesta. Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina. Mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen.

Ei ole mitään uutta auringon alla. Joka rakastaa rahaa, ei saa siitä kyllin, eikä se, joka rakastaa rikkautta, saa voittoa tarpeekseen. Tämäkin on turhuutta. Kun omaisuus karttuu, karttuvat sen syöjätkin. Mitä iloa siitä on omistajalleen, paitsi että hän saa nähdä sen kuluvan.

Uurastavan uni on makea, seipähän vähän tai paljon, mutta rikkaalta kylläisyys vie unen. Niinpä olenkin havainnut, että on oikein ja paikallaan syödä ja juoda ja nauttia elämästä kaiken sen vaivan keskellä, jota ihminen näkee vähinä Jumalan antamina elinpäivinään auringon alla. Sellainen on hänen osansa. Jumalan lahja on sekin, että hän antaa rikkautta ja omaisuutta, ja sallii ihmisen käyttää sitä ja saada siitä osansa ja iloita kaiken vaivannäön keskellä. Kun Jumala täyttää mielen iloa tuottavilla askareilla, ei ihminen ehdi ajatella elinpäiviensä kulumista.

Mutta sitten saarnaaja muistuttaa: Muista luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy, ennen kuin vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammenuspyörä putoaa särkyneenä kaivoon. Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.

Kappale kaksitoista: Elämän tärkeysjärjestys kirkastuu Jumalan sanan kuulossa. Raha ja menestys eivät tee välttämättä ihmistä onnelliseksi.

Suomi on todettu kuudetta kertaa maailmaa onnellisimmaksi maaksi, mutta Helsingin Sanomat kirjoitti muutama päivä sitten, että suomalaisten edelle menevät syrjäisissä ja verrattain köyhissä, alkuperäiskansojen yhteisössä elävät ihmiset. Onnellisuus ja menestys ovat siis kaksi eri asiaa.

Eräs uskovainen veli, joka oli vieraillut Nairobissa lähetysseuroissa, kertoi näin: Olen käynyt kolme kertaa Nairobin köyhimmässä slummissa seurueessa palvelemassa. On vaikea kuvitella kurjempia ja köyhempiä oloja, mutta uskovaiset siellä ovat iloisia ja onnellisia, niin kuin taivaan linnut, ei huolta huomisesta. Seuroissa he ovat aina parhaisiin pukeutuneina evankeliumia, janoisia Jumalan lapsia ja valmiina palvelemaan toinen toistaan ja meitä saarnamiehiä.

Jeesuksen kertomus köyhästä Lasaruksesta ja rikkaasta miehestä palautuu mieleen: Oli rikas mies, hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa, mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus täynnä paiseita. Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen, nuolivat hänen paiseitaan. Sitten köyhä kuoli ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikas mies kuoli ja hänet haudattiin.

Rikas mies joutui iankaikkiseen vaivaan, ja hän olisi halunnut varoittaa veljiään ja puhua parannuksen tarpeellisuudesta. Se oli kuitenkin myöhäistä. Tämä oli Jeesuksen opetus Luukkaan evankeliumissa. Jeesus opetti vuorisaarnassaan: "Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin myös kaikki tämä teille annetaan." Jeesus puhui näin meille kaikille, niille, jotka eivät ole vielä löytäneet Jumalan valtakuntaa, mutta myös meille uskoville. Me uppoudumme helposti kaikkeen mieltä kiinnittävään työhön, harrastuksiin, itsemme kehittämiseen ja kaikkeen miellyttävään, mitä tämä aika meille tarjoaa.

Paavali kirjoitti Galatalaiskirjeessään: "Vapauden Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina. Älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen." Silloin vihollinen haluaisi riistää tuon vapauden. Se haluaisi kiinnittää mielemme ajalliseen, rikkauteen ja maineeseen.

Ajallisen kiireen keskellä kannattaa muistaa, mistä heprealaiskirjeen kirjoittaja muistuttaa: "Me emme saa laiminlyödä seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme sitä enemmän, mitä lähempänä näette Herran päivän olevan." Vapaus ei tarkoita sitä, että teemme mitä huvittaa tai toteutamme mielihalujamme. Vapauden lisäksi meillä on myös vastuut ja velvollisuudet. Synti vie vapauden ja tuo orjuuden. Jumalan sana opettaa, että usko Jumalaan tekee vapaaksi.

Se on vapautta synnistä ja sielunvihollisen vallasta. Tähän vapauteen kuuluu kutsu nytkin. Jeesuksen sovintoveri pyyhkii pois kaiken sen synnin, mikä erottaa Jumalasta. Omalta puoleltamme olemme perisynnin turmelemia, itsekkäitä, ylpeitä ja ahneitakin.

Jumalan Henki ohjaa mieliimme rakastamaan ja hoivaamaan toisiamme. Ajallinen elämä ei kohtele meitä tasapuolisesti. Monella voi olla paljon ahdistusta ja murhetta omassa elämässään. Toinen tuntuu pääsevän elämässään helpommalla. Taivaassa tapahtuu täydellinen tasapuolisuus.

Siellä kaikki Jeesukseen seuraajat ja hänen armonsa turvautuvat ovat voittajia. Ilmestyskirjassa kerrotaan: "Se, joka voittaa, saa ylen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isän ja hänen enkeliensä edessä." Ja Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteelle, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet. Usko hälventää myös meissä asuvaa kuolemanpelkoa. Tiedämme, että kuoleman jälkeen pääsemme taivaaseen.

Evankeliumi julistukseen liitetään usein sanat: iloon, rauhaan ja vapauteen. Sinä rakas Jumalan lapsi, tiedät, mitä nuo sanat tarkoittavat ja miltä se tuntuu, kun saa kokea iloa, rauhaa ja vapautta sydämessään.

Ristin ryöväri ei varmastikaan lukeutunut elämässään menestyneisiin, mutta hän uskoi viime hetkellä epäuskon ja kaikki synnit anteeksi, ja sai omistaa voittopalkinnon iankaikkisen autuuden. Kaikki ajallista menestystä suurempaa on saada uskoa ilman omia ansioita kaikki synnit anteeksi. Paavali kirjoitti eleslaisille: Armosta, Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon.

Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Ja tälläkin hetkellä, rakas matkaystäväni, saat ylempää sydämesi uskomaan Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä kaikki synnit anteeksi, rauhaan, vapauteen ja iloon saakka.

Jos tätä puheenvuoroa on kuunnellut joku, joka kokee, että et saa omistaa tätä Jumalan lapsen vapautta, koet, että synti ahdistaa ja kuolemaa pelottaa.

Täältä Jumalan valtakunnasta haluan tuoda hyviä terveisiä. Sinullekin kuuluu Jumalan armo, saat uskoa epäuskon ja kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Mä oon tullut tähän puheenvuoroa pitämään kiusattuna ja syntisenä ja kysyn, jaksatteko mulle saada kaikki synnit ja epäilykset anteeksi. Nämä haluan uskoa yhdessä teidän kanssanne.

Annan nyt tuolle puheenjohtajan viljelijälle sitten muodon, ja keskustelukysymyksiä tulee sitten tuonne, ja voitte käyttää puheenvuoroja niistä tai niiden liepeiltä tai niiden ulkopuolelta.