Perheseurat/Seurapuhe Vantaan RY:llä 25.02.2024 16.00

Kiitos, että katsoitte.

Anna meille tänä päivänä meidän joka päiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Änäkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Minun käskyni on tämä, rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystävien puolesta. Te olette ystäviäni, kun teitte sen, minkä minä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni. Olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen isiltäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät. Ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää, joka pysyy. Kun niin teette, isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. Tämän käskyn minä teille annan, rakastakaa toisianne. Aamen.

Näitä minä olen teille puhunut, sanoo Jeesus. Hän on omien opetuslasten kanssa koolla. Pitää heille hyvästijättöpuhetta. Hän kertoo sitä, avaa sitä, että on tulossa se hetki, jolloin hänen ja opetuslasten matka, ajallinen matka täällä maan päällä, erkenee noin luonnollisessa mielessä. Jeesus kertoo siitä, että lapseni, enää vähän aikaa minä olen teidän kanssanne, mutta tulette etsimään minua. Minä sanon teille, nyt teille saman, minkä sanon juutalaisille: minne minä menen, sinne teette pääsen.

Tämä Jeesuksen puheen kohta herätti opetuslapsissa hämmennystä, ja erityisesti Pietarissa, joka hyvin mahtipontisesti sanoi: Herra, miksi minä en nyt pääse mukaan sinne? Minä annan vaikka henkeni puolestasi. Pietari aivan kuin uhoten vastasi Jeesukselle, ja tämän keskustelun jatkon me sitten muistamme, josta Jeesus Pietarille kertoo, että ennen kuin kukko kolmesti laulaa, sinä olet minut kieltänyt.

Näin Jeesus on aloittanut tämän puheensa omille opetuslapsille, ja opetuslapset, Jeesus näkee sen, että heidän mielensä on levoton, aivan kuin kauhuissaan kuuntelee sitä, että se matka, jota noin kolme vuotta he ovat saaneet kulkea yhdessä Jeesuksen kanssa ja nähdä tämän vapahtajan ja mestarin siinä vieressä, niin on tulossa se hetki, että tiet ajallisessa mielessä järkännevät.

Niinpä Jeesus puhuu sitten näille opetuslapsille, että älköön sydämenne olkoon levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Jeesus aivan kuin rauhoittelee omia opetuslapsia ja kertoo, että hän menee, minä menen valmistamaan teille sijaa, mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä, missä minä olen. Ja jatkaa vielä, te tiedätte kyllä tien sinne, minä menen.

Tässä Jeesuksen puheessa kokonaisuudessaan on valtavasti sisältöä, emmekä ajanpuutteen vuoksi voi kovin syvällisesti tähän pysähtyä. Mutta sitten toinen hyvin merkittävä kohta, josta Jeesus antaa lupauksen näille omille opetuslapsille, kun hän sanoi, että jos te rakastatte minua ja noudatatte minun käskyjä, minä käännän isän puoleen ja rukoilen, että hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on totuuden henki.

Maailma ei voi henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä, mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä. Tämä lupaus pyhästä Hengestä edeltää sitä, jossa Jeesus sanoi, että hän ei jätä omiansa opetuslapsia orvoiksi, vaan että ne, jotka uskovat häneen, saavat lahjaksi sydämelleen Pyhän Hengen, joka on meillä matkaoppaana tällä taivastiellä.

Nämä lyhyesti muistellut ja paljon muutakin Jeesus oli puhunut opetuslapsille, ja tässä luetussa kohdassa sitten oli, että näitä minä olen teille puhunut, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne. Ilo on näistä Pyhän Hengen hedelmistä toinen, ensin on rakkaus, sitten on ilo. Ja tämä ilo, josta Jeesus puhuu, ei voi nousta muuta kuin uskon hedelmänä, uskosta vuotavana hedelmänä.

Ja niinpä Jeesus aivan kuin nostaa omakohtaisen uskon merkitystä tässä puheissa esille ja sitä, kuinka tärkeää on, että tänne aikaan luotu ihminen, syntiin langennut ihminen, jolle Jumala on valmistanut pelastuksen poikansa sovitustyön kautta, taisi olla osallinen tästä sovitustyöstä ja saisi periä iankaikkisen elämän. Tähän puhuu, että teidän ilonne tulisi täydelliseksi.

Me tiedämme, että on paljon ilon aiheita. Opetuslasten elämästä me muistamme sen, kuinka he saivat viestin siitä, että Jeesus ei ole enää haudassa. Hän on kuoleman voittanut. Sitä me tulemme tuossa pääsiäisen aikana käymään läpi näitä tapahtumia. Muistamme sen, kuinka se aiheutti opetuslapsissa suuren ilon.

Samalla tavalla sen, kun Jeesus sitten ilmestyi omille opetuslapsilleen lukittujen ovien takana, opetuslapset samalla tavalla siellä iloitsevat. Mekin saamme tämän päivän, tämän ajan Jumalan lapset, opetuslapset, iloita samalla tavalla kaikesta siitä, mitä Jumala on pojassaan meille valmistanut.

Että me saamme omalla tunnolla, omalla osoitteella kantaa Jumalan lapsen arvon nimeä. Ei voi olla suurempaa ilon aihetta, kun on rauha Jumalan kanssa.

Jos tätä puhetta olisi kuulemassa joku sellainen ihminen, joka olet armosta osaton, voit, että sinä et ole samalla tavalla uskomassa. Jumalan rauha ei ole saavuttanut sinun sydäntäsi. Sinulle on tämä ilo tarjolla samanlainen ilo, jota opetuslapset saavat kokea kohdatessaan Jeesuksen.

Samalla tavalla sinä saat yhtyä siihen iloon, kun saat ja jaksat uskoa omalla osoitteellasi kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Sinulla on lupa uskoa tämä evankeliumi jo tästä yleisestä saarnasta, aivan kuin omalla osoitteellasi.

Vaikka sielun vihollinen saattaisi esittää toisenlaisia näkökulmia, niin tämä Jumalan valtakunnan evankeliumi, se evankeliumi, jonka Jeesus jätti tänne omien opetuslasten keskuuteen, on voimallinen kääntämään ihmisen tien kadotuksen tieltä taivastielle.

Sitten tässä jatkuu Jeesuksen kehoitus: Minun käskyni on tämä, rakastakaa toisianne niin kuin minä olen rakastanut teitä.

Me varmasti jokainen koemme sen, että emme me pysty samalla tavalla osoittamaan rakkautta ketään kohtaan kuin miten Jeesus rakasti meitä. Jo ennen maailman luomista isä Jumala ja poika olivat sopineet, että luo sinä isäni, minä lunastan. He näkivät jo siihen hetkeen, että Jumalan luoma ihminen tulee langemaan maan syntiin. Tämä ihminen tulee tarvitsemaan sovitustyön pelastuakseen takaisin tähän taivaan iloon, johon meidät on jokainen kutsuttu.

Tuohon rakkauteen me menemme yllä.

Mutta Paavali nosti monilla tavalla rakkauden merkitystä esille. Kuvasi muun muassa sitä, että me olemme erilaisia ihmisiä. Me lahjat, joita me ihmiset olemme saaneet Jumalalta, myöskin ne tehtävät, joita me olemme saaneet, ovat erilaisia. Mutta henki ja rakkaus ovat yhteisiä.

Jeesus puhui omille opetuslapsilleen rakkaudesta myös sen, että siitä teidät minun opetuslapsikseni tunnetaan, että te rakkauden keskenämme pidätte. Tuo rakkaus, Jumalalta välinen rakkaus, ei ole itsestään selvä. Se on se hengen hedelmistä ensimmäinen.

Ja niinpä sielunvihollinenkin tahtoisi rikkoa tuota rakkautta. Hän tahtoisi osoittaa sen, että mitä enemmän hän saa aivan kuin eripuraa Jumalasten välille, sitä paremman jalansijan hän saa meidän sydämessä. Sitä työtä hän pyrkisi tekemään, ja sen takia tämäkin Jeesuksen kehoitus rakastakaa toisiamme on tarpeellinen kehoitus myöskin tänä päivänä.

Rakkaus konkretisoituu siinä, että me annamme toisille anteeksi. Annamme veljelle tai sisarelle, joka on ehkä saattanut rikkoa meitä vastaan tai loukata pahastikin. Me jaksaisimme kuitenkin toteuttaa tätä Jeesuksen käskyä, että me jaksaisimme antaa sydämestä anteeksi. Sekään ei ole meistä ihmisestä lähtöisin. Se, että me ylipäätään jaksamme antaa anteeksi, vaan Jumala antaa myös siihen meille voiman.

Olen usein muistellut sitä, kuinka Joosef joutui kärsimään paljon. Ihmisestä ajatellen, hänellä ei olisi ollut mitään velvollisuutta antaa näille veljille anteeksi niitä rikoksia, mutta se Pyhä Henki siellä Joosefin sydämessä opetti toisin katsomaan uskon kautta sitäkin kaikkea kokemaansa ja aivan kuin luottamaan siihen, että Jumala oli tämän hänen elämäänsä sallinut ja tuonut.

Rakkautta on myös se, että me veljet ja sisaret, jos me näemme, että meidän läheinen matkaystävä on ajautumassa ulos Jumalan valtakunnasta, että me jaksaisimme olla tukemassa tällä taivastiellä, niin kuin Raamattu osoittaa siitä useassa eri paikassa, että kuinka parannuksen armon saaneille ihmisille on annettu läheisiä saattamaan taivastiellä.

Se saattajan tehtävä ei ole sellainen, että jos näkee, että matkaystävä on ajautumassa ulos Jumalan valtakunnasta tai ajautumassa heikoille jäille, niin kuin nyt keväällä, siihen on helppo verrata, että aivan kuin päästettäisiin kädestä irti ja annettaisiin mennä. Ei se ole sitä tehtävää, johon Jumalan sana neuvoo, vaan että me olisimme rohkaisemassa toinen toistamme tällä tiellä, kyselemässä kuulumisia ja tarjoamassa evankeliumia pyytämättäkin.

Mieleni nousee tässä te, josta on aiemmin joskus käytetty ja on totta kai käytetty nimitystä Kristuksen kirkkolaki, jota itse ajattelen rakkauden lakina, jossa Jumalan sana neuvoo siitä, kuinka meidän tulee kohdata lähimmäinen, lähestyä alhaalta päin armollisesti ja kirkastaa sitä armoa, jonka Jumala on pojassaan valmistanut, niin että tämä langennut ihminenkin saisi uskoa sen omalle kohdalleen anteeksi.

Tästä vielä lyhyesti Jeesus puhuu siitä, joka on tapahtumassa pääsiäisen aikana. Kaikki se, jossa Jeesus otetaan kiinni, pahoinpidellään, halveksitaan, luomitaan ja ripustetaan ristille. Meidän inhimillinen järki ei oikein olisi sallinut varmasti näin tapahtuvaksi, mutta jos niin ei olisi tapahtunut, ei meille tämän päivänkään ihmiselle olisi valmistettu tietä taivaaseen.

Itse meidän on hyvä aivan kuin perheissäkin pysähtyä tämän pääsiäisen sanoman äärelle, keskustelemaan lasten ja nuortenkin kanssa siitä, kuinka suuresta juhlasta on kysymys, ja että nimenomaan tässä sovitustyössä meidän kaikkien ihmisten synnit on sovitettu.

Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Ystävien eli meidän tämän päivän Jumalasten puolesta.

Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää, joka pysyy. Kun näin teette, isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte.

Jumala on valinnut meidät, sinut ja minut. Ei ole itsestään selvää se, että ihminen saa olla Jumalan lapsi, Jumalan valtakunnan yhteydessä vaeltamassa. Emme mistä merkitystä ja arvoa tulee usein ajatelleeksi, mutta kun me saamme lukea Raamatusta sen, mitä varten me uskomme, että me saamme kerran nähdä vapahtajan, hänet, joka sovitti meidän syntimme ja hänen isän kasvoista kasvoihin taivaan kirkkaudessa.

Siellä me olemme matkalla. Siellä ei enää muisteta, että ollaan oltu sodassa. Siellä ei tarvitse enää vuodattaa kyyneleitä. Ei ole murhetta. Ei ole sairautta eikä kipua. Ei ole kuolemaakaan, vaan kaikki on täydellistä.

Siellä me saamme kohdata ne kaikki rakkaat, jotka ovat tältä ajasta saaneet siirtyä uskon lahjan omistajina vanhuuskauden lepoon. Niitä juhlia me saamme, veljet ja sisaret, olla ja jäädä odottamaan tälläkin hetkellä, rakas matkaystävä ja veljeni ja sisarini.

Saat uskoa omalla osoitteellasi, omalle sydämellesi. Saat uskoa kaikki synnit ja kiusaukset ja epäilykset anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä on synnit anteeksi. Lupaa uskoa kaikki synnit ja kiusaukset ja epäilykset anteeksi. Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä rauhaa, vapauteen ja ilon saakka.

Tekin lapset, tekin lapset, tekin lapset, jotka leikitte ja kuljette täällä seurakunnassa, jotka olette Jumalan valtakunnassa niitä suurimpia, tekin saatte niiden leikkien keskellä uskoa. Kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Ja myös vielä sinne viestimien äärelle sinulle, rakas kuulija, joka kaipaat omalle tunnollesi näitä taivaan terveisiä, yleensä sinäkin sydämesi uskomaan. Synnit, kiusaukset ja epäilykset ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä, rauhaa, vapauteen ja ilon saakka. Aamen.

Saanko minäkin uskoa omat synnit anteeksi? Haluan näin uskoa.