Seurapuhe Lempäälän RY:llä 03.03.2024 17.30

Kolmijehteisen Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen jatkamme näitä seuroja. Ja pyydämme hiljentyä hetkeksi Jumalan sanan äärelle, joka on kirjoitettuna Jobin kirjassa, Jobin kirjan viimeisessä luvussa, 42 sen luvun lopussa.

Niin Herra siunasi Jobin elämän loppuajan vielä runsaammin kuin oli siunannut sen alkuajat. Hänellä oli nyt lampaita ja vuohia 14 000, 6000 kamelia, 1000 kyntöparia härkiä ja 1000 aasintammaa. Hän sai vielä seitsemän poikaa ja kolme tytärtä. Yhdelle tyttärelle hän antoi nimeksi Jemima, toiselle Kesia ja kolmannelle Keren Puk. Eikä koko maassa ollut kauniimpia naisia kuin Jobin tyttäret. Heidän isänsä antoi heillekin perintöosuuden niin kuin heidän veljilleen.

Job eli näiden tapahtumien jälkeen vielä 140 vuotta. Hän sai nähdä lapsiaan ja lastensa lapsia aina neljänteen polveen saakka. Ja hän kuoli korkeassa iässä ja elämästä kyllänsä saaneena. Aamen.

Tämä oli pieni kappale Jobin kirjan aivan sieltä lopusta. Minä kun tätä tekstiä pohdiskelin, niin tarkastelin myöskin aika monta, varmaan parikymmentä suviseurajulkaisua. Ja niidenkin perusteella huomasin, että tästä Jobin kirjasta aika harvoin on saarnattu. Toki joskus, mutta niissäkään suviseurajulkaisussa ei nähdäkseni ollut yhtään kertaa Jobin kirjasta saarnatekstiä luettu. Ja huomasin myös omalla kohdallani sen, että eipä ole tullut Jobin kirjasta tekstiä aikaisemmin valittua.

Tietenkin se helppo ratkaisu olisi ollut ottaa joku toinen teksti. Mutta se monesti on sillä tavalla, että kun joku Raamatun kirjoista tulee mieleen, niin saattaa olla sitten yksinkertaisinta, että ottaa sen tekstin sitten siitä kohdasta. Ja sehän on aina niin, että me luotamme siihen, että jos taivaan isä sen hyväksi näkee, niin hän näistä Raamatun teksteistä avaa sanansa. Ja juuri sen verran, kun me itse kukin sitä tarvitsemme.

No miksi sitten arvoin Jobin kirjasta puhutaan, saarnataan, en tiedä. Ehkä yksi syy voi olla se, että siinä puhutaan Jobin kärsimyksistä. Kärsimyksistä, jotka olivat inhimillisesti ajatellen aivan kohtuuttoman kovia kärsimyksiä. Mutta sitten kuitenkin, niin kuin me tuosta tekstistä kuulimme, niin lopussa Jobia hyvin suuresti Jumala siunasi. Kaikki eniten kärsimysten jälkeenkin.

No, tämä Jobin kirja, kun sitä lueskelin, niin sen huomasi, että se antaa aihetta, aiheita, ajattelemisen aiheita hyvin monenlaisista teemoista. Mutta täällä on hyvin mielenkiintoisia kohtia. Ja ei ole ihme, että tämä Jobin kirja on Pyhään Raamattuun tallennettu.

Yksi tietysti on sellainen teema, josta aika paljonkin puhutaan, on tämä kysymys siitä, että miksi Jumala, hyvä Jumala, sallii monenlaisia kärsimyksiä maailmassa. Tuossa kahvitauolla väliajalla keskusteltiin myös maailman tapahtumista, joista me uutisista seuraamme, joita me seuraamme aivan päivittäin. Ja onhan aivan valtavaa kärsimystä, jota ihmiset joutuvat kokemaan eri puolilla maailmaa.

Miksi Jumala sallii kärsimyksen? Jumala on hyvää ja mikään ei tapahdu hänen tietämättään. Mutta kyllä me tietysti näemme tässä Jobin kirjassakin sen, että Jumala salli nämä kärsimykset Jobin kohdata. Ja lopulta kaikki koitui sitten Jobin kohdalla siunaukseksi. Ja näitä me voimme tässä tätä Jobin kirjaa laajemminkin, jos Jumala suo tässä hetkessä hieman läpi käydä.

Ja tämä Jobin kirja, sen perusrakenne on sellainen, että tässä alussa on kaksi lukua, jotka ovat ikään kuin kehyskertomusta. Ja sitten siihen kehyskertomukseen kuuluu sitten viimeinen luku, josta tuo meidän tekstimme on. Kaiken kaikkiaan siis 42 lukua. Tämä on kohtuullisen pitkä kirja.

Ja sen kehyskertomuksen sisällä sitten luvusta kolme eteenpäin sinne lukuun 41 on runomuotoon kirjoitettua tekstiä, jossa Job puhuu, taikka Jobin ystävät puhuvat, taikka Jumala puhuu.

Ja tästä Jobin kirjasta voi vielä todeta myöskin sen, että sen aivan historiallisesti ei tiedetä tarkkaan sitä, että milloin tämä Jobin kirja on kirjoitettu. Luultavasti muutamia satoja vuosia ennen Kristuksen syntymää. Ja sen kirjoittajasta ei myöskään ole tietoa.

Se tiedetään, että heprean kieli, jota tässä alunperin on käytetty, poikkeaa jonkin verran siitä normaalista heprean kielestä. On kenties joiltakin toiselta murrealueelta. Ja tämän Jobin kirjan sisällä on noin sataa sellaista termiä, sanaa, joita ei oikeastaan pystytä edes tulkitsemaan, mitä ne tarkoittavat.

Eli aika vaikeaa on ollut varmasti kielen asiantuntijoille, niille, jotka ovat Raamatun käännöksiä tehneet. Niin aika vaikeaa tämä Jobin kirja on heillekin ollut. Ja on myös sanottu, että tässä luultavasti puuttuu useita osia, sellaisia, jotka ovat aivan siellä alkukielisessä tekstissä ollut, mutta niitä ei ole sitten koskaan löytynyt.

No, kuka oli tuo Job? Tässä Jobin kirjan ensimmäisessä luvussa kerrotaan, että Usin maassa oli mies, jonka nimi oli Job. No, tuota Usin maatakaan ei tiedetä tarkkaan ottaen, että missä kohdassa se on ollut. On ajateltu oikeastaan kaksi vaihtoehtoa, että nykyisen Syyrian alueella siellä vähän niin kuin pohjoisempana tai koillisosassa, jos Israelista katsotaan. Taikka sitten siellä etelässä Eedomin maalla Israelin eteläosassa, taikka Jordanian eteläosassa.

No, tästä Jobista annetaan kyllä hyvin hyvä todistus tässä heti ensimmäisen luvun alkupuolella. Täällä sanotaan, että hän oli kunnon mies. Kunnon mies, rehellinen ja Jumalaa pelkäävä, ja hän karttoi kaikkea pahaa. Hänellä oli seitsemän poikaa ja kolme tytärtä, siis kymmenen lasta, ja runsaasti omaisuutta.

Ja sitten oli kuvattu täällä, kuinka lampaita ja vuohia oli seitsemän tuhatta ja kameleita kolme tuhatta, viisisataa kyntöparia härkiä ja viisisataa aasintammaa. Ja palvelusväkeä paljon. Ja sitten vielä todetaan, että Job oli mahtavin mies idän mailla. Oli mahtavin mies idän mailla.

Ei ollut ihan mikään tahansa tai kuka tahansa, vaan mahtavin mies siellä. Ja sitten täällä kerrotaan näistä Jobin lapsista. Ja tämä kertoo varmasti aika paljon siitä, millä tavalla Job uskoi ja siitä heidän perheensä elämästä.

Nämä Jobin pojat järjestivät pitoja usein, ja myöskin ne kolme sisarta oli siellä pidoissa. Ja täällä kerrotaan Raamatussa, että kun kaikki olivat pitonsa pitäneet, Job kutsui aina poikansa luokseen uhratakseen puhdistusuhrin, polttouhrin. Jokaisen puolesta erikseen.

Hän näet ajatteli, poikani ovat hyvinkin voineet tehdä syntiä. Ehkä he ovat mielessään rikkoneet Jumalaa vastaan. Joka kerta hän teki näin.

Jotenkin tuntuu siltä, että tämä kertoo ihan siitä samasta asiasta, mikä toivottavasti on niin meidänkin perheissämme, että siellä perheissä, uskovaisissa perheissä siunataan toinen toista ihan pyytämättäkin.

Siis tällä tavalla tämä Job ajatteli, että poikani ovat hyvinkin voineet tehdä syntiä. Ehkä he ovat mielessään rikkoneet Jumalaa vastaan. Tämän takia Job halusi aina uhrata näiden poikiensa puolesta.

Ja tämän jälkeen sitten täällä kerrotaan ensimmäisessä luvussa hyvin erikoinen tapahtuma. Nimittäin täällä sanotaan tällä tavalla. Eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat koolle ja asettuivat Herran eteen. Myös Saatana oli heidän joukossaan.

Herra kysyi Saatanalta, mistä sinä tulet? Saatana vastasi, olen kuljeksinut pitkin ja poikin maita mantereita. Herra kysyi, oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole maan päällä toista hänen kaltaistaan, niin vilpitöntä ja nuhteetonta ja Jumalaa pelkäävää, eikä ketään, joka niin karttaisi kaikkea pahaa.

Oli erikoinen tapahtuma. Nyt siinä hepreankielisessä raamatussa tässä kohdassa puhutaan nimenomaan tästä sielun vihollisesta tällä alkuperäisellä nimellä Saatana. Ja kuka tämä oli? Me ymmärrämme, että sielun vihollisesta on kysymys.

Ja täällä toisaalla Hesekielin kirjassa kerrotaan näin. Siis tässä sielun vihollisesta. Hesekielin kirjan 28. luku. Kerubiksi minä sinut tein, sädehtiväksi vartiaenkeliksi. Sinä olit pyhällä vuorella. Käyskentelit välkehtivien kivien keskellä. Moitteen sijaa ei sinussa ollut siitä päivästä, jona sinut loin. Siihen päivään, jona lankesit pahan. Nyt olen syössyt sinut alas. Sinä olet iäksi pois.

Eli tämä kerubi, niin kuin joskus on sanottu, langennut enkeli, joka on syösty alas maan päälle. Sielun vihollinen, joka paratiisissakin vietteli Adamin ja Eevan ensimmäisen ihmisparin syntiin.

Ja nyt sitten tässä meidän tekstissä kerrotaan, että nämä enkelit, Jumalan pojat, niin kuin täällä sanotaan, enkelit tulivat koolle ja asettuivat Herran eteen. Ja tämä sielun vihollinen oli heidän joukossaan.

Tuokin on paljon puhuva tuo vastaus, kun Jumala kysyy sielun viholliselta, mistä sinä tulet, niin sielun vihollinenhän ei koskaan anna hyviä vastauksia, eikä sellaisia, niin kuin sanotaan, että kiertovastauksiaan sieltä kuuluu.

Eli mistä sinä tulet, niin sielun vihollinen vastasi, olen kuljeksinut pitkin ja poikin maita mantereita. Ja sen jälkeen sitten Jumala puhuu tästä Jobista, antaa hyvän todistuksen uskovaisesta Jobista, Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole maan päällä toista hänen kaltaistaan. Niin vilpitöntä ja nuhteetonta ja Jumalaa pelkäävää.

Ja nyt sitten tämä sielun vihollinen vastaa Jumalalle, että miksi ei Job olisi Jumalaa pelkäävä? Sinähän olet sulkenut hänet suojelukseesi, olet siunannut kaiken, mihin hän ryhtyy. Mutta ojennappa kätesi ja tartu siihen, mitä hänellä on. Saat nähdä, että hän kiroaa sinua vasten kasvoja.

Ja tämän jälkeen sitten täällä kerrotaan, että Herra sanoi Saatanalle, että hyvä on, saat tehdä mitä haluat, kaikille mitä hänellä on, mutta häneen itsensä et saa koskea.

Ja sitten kävi sillä tavalla, josta kerrotaan täällä ensimmäisen luvun loppupuolella, että tuo rikas, idän mahtavin mies Job joutui suurten menetysten kohteeksi.

Ja täällä kerrotaan ensiksi, kuinka Jobin... Siellä oli palvelusväkeä pellolla kyntämässä härillä, aasintammat oli siellä, saapalaiset iskivät kimppuun, me ryöstivät eläimet ja surmasivat miehet.

Ja saman tien tuli toinen sanantuoja, taivaasta iski Jumalan tuli, se leimahti päin vuohia ja lampaita ja paimenia ja poltti kaikki tuhkaksi.

Sitten tuli kolmas sanantuoja, Jobin luo, kallialaiset hyökkäsivät, veivät kameelit ja surmasivat niiden ajajat.

Ja sitten tuli neljäs sanantuoja, sinun poikasi ja tyttäresi olivat aterioimassa. Ja tämä on ehkä se kaikkein vaikein asia.

Ja tuli suuri tuuli autiomaan tuolta puolen, joka tarttui rakennuksen neljään kulmaan ja luhisti sen sinun lastesi päälle niin, että he kaikki kuolivat.

Eli aivan hetkessä se Jobin omaisuus oli menetetty, hän menetti sen omaisuuden ja hän menetti myös lapsensa. Valtava, hirvittävä kohtalo.

Mitä sitten Job tuossa tilanteessa teki? Hän repäisi viittansa, kumartui maahan ja sanoi, alastomana minä tulin äitini kohdusta. Alastomana palaan täältä. Herra antoi, Herra otti. Kiitetty olkoon Herran nimi.

Ajatelkaa, se mitä oli tapahtunut. Kaiken sen jälkeen Job kiitti Jumalaa. Kiitetty olkoon Herran nimi.

Ja täällä edelleen Raamatussa sanotaan, kaiken tämän keskellä Job ei kapinoinut Herraa vastaan, eikä syyttänyt häntä.

No tämähän ei riittänyt sielun viholliselle. Täällä kerrotaan sitten, että jälleen eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat koolle ja asettuivat Herran eteen ja sielun vihollinen oli heidän joukossaan.

Ja Jumala kysyy sielun viholliselta, mistä sinä tulet, ja vastaus oli aivan sama kuin edelliselläkin kerralla. Olen kuljeksinut pitkin ja poikin maita mantereita.

Ja Jumala kysyy, oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole maan päällä toista hänen kaltaistaan, niin vilpitöntä ja nuhteetonta ja Jumalaa pelkäävää.

Ja sielun vihollisella oli vastaus valmiina tähänkin. Sielun vihollinen toteaa Jumalalle näin. Hyvän kaupan Job on tehnyt. Pelasti sentään oman nahkansa. Mutta ojennappa kätesi ja koske hänen lihansa ja luihinsa. Saat nähdä, että hän kiroaa sinua vasten kasvoja.

Ja Jumala antoi sielun viholliselle sitten luvan. Hyvä on, tee hänelle mitä haluat, mutta henkeä et saa häneltä viedä.

Ja täällä kerrotaan kuinka seuraavaksi sitten sielun vihollinen meni ja runteli Jobia märkivillä paiseilla. Ja niin kauhistuttava se tilanne oli, että siinä hetkessä Jobin vaimokin menetti sitten toivonsa.

Ja tämä Jobin vaimo sanoi hänelle, Vieläkö sinä pidät kiinni puheestasi? Kiroa jo Jumalaa ja kuole pois.

Mutta siihen Job vastasi tuolle vaimolleen tällä tavalla hullun puhetta. Kun otamme Jumalan kädestä hyvän, tottakai meidän on otettava myös paha.

Kaiken tämän keskellä Job ei sanallakaan kapinoinut Herraa vastaan.

Jos ajattelemme tätä tilannetta, mitä kaikkea Job oli menettänyt ja nyt hän menetti terveytensä, niin senkin jälkeen hänestä sanotaan, että Job ei sanallakaan kapinoinut Herraa vastaan.

Tämän jälkeen sitten täällä Jobin kirjassa kerrotaan siitä, se on otsikoitukin täällä näin, että ystävät saapuvat lohduttamaan Jobia.

Ja Jobilla oli siis kolme ystävää. Nimeltään oli Elipas, Bildad ja Sofar.

Ja kun nämä ystävät tulivat Jobin luo, niin he näkivät sen kauhistuttavan tilanteen, jossa Job oli.

Ja täällä kerrotaan, että he istuivat Jobin viereen ja istuivat seitsemän päivää siinä Jobin vieressä ja eivät pystyneet puhumaan mitään.

Viikon istuivat Jobin vieressä. Kukaan heistä ei puhunut Jobille mitään, sillä he näkivät, miten kauhea hänen tuskansa oli.

Ja tämän jälkeen alkaa hyvin pitkä jakso tässä Jobin kirjassa, jossa nämä Jobin ystävät puhuvat ja Job puhuu.

Ja näistä tämä Elipas puhuu kolme kertaa, aika pitkätkin puheet kolme kertaa, sitten Bildad myöskin kolme kertaa ja sitten tämä Sofar kaksi puhetta.

Ja näiden kaikkien puheiden välissä Job puhuu.

Ja tämä alkaa sillä, että ensimmäisenä Job itse puhuu. Täällä on Jobin ensimmäinen puhe.

Ja näitä Jobin puheita kaiken kaikkiaan on tänne tallennettuna kymmenen.

Ja tässä ensimmäisessä puheessa tämä on otsikoitu, Job kiroaa syntymänsä. Kuolemaa olisi elämää parempi.

Ja tästä otan muutaman esimerkin, jotka olen tänne merkinnyt, jotka ehkä kuvaavat tätä keskustelua, jota sitten Job näiden ystäviensä kanssa käy.

Eli Job toteaa tällä tavalla, miksi en syntynyt kuolleena, miksi en menehtynyt tultuani äidin kohdusta. Miksi äitini polvet ottivat minut vastaan, miksi rinnat antoivat ravinnon.

Minä lepäisin haudassa aivan hiljaa. Nukkuisin, minulla olisi rauha.

Ja sitten alkaa tämän ensimmäisen ystävän Elifasin ensimmäinen puhe.

Ja nyt sitten voisi sanoa tästä Elifasista, että hän hyvin voimakkaasti näissä omissa puheissaan tuo esille sitä, että Jobin kärsimykset ovat seurausta Jobin synneistä.

Ja täällä esimerkiksi täällä ensimmäisessä puheessa Elifas sanoo tällä tavalla, sinun luottamuksesi perustana on Jumalan pelko, sinun toivosi perustana oman vaelluksesi puhtaus, mutta sano minulle, milloin on viaton joutunut tuhoon, milloin on oikeamielinen hukkunut.

Voiko ihminen olla oikeassa ja Jumala väärässä?

Siis me näemme näissä puheissa tässäkin kohdassa ja näissä muissakin Jobin ystävien puheissa, että niissä oli paljon aivan sellaisia asioita, jotka me ymmärrämme, että oli oikein, sinänsä oikein.

Mutta eivät he kuitenkaan pystyneet millään tavalla sitä Jobia sen kärsimyksen keskellä lohduttamaan, puhumattakaan, että he olisivat nähneet sen, että Jobihan oli kuitenkin, niiden kauheuksien ja epäilysten keskellä oli kuitenkin uskomassa.

Ja tämä Elifas edelleen kysyy, voiko ihminen olla oikeassa ja Jumala väärässä? Voiko ihminen olla puhdas luojansa silmissä?

Ja sen jälkeen, tämän puheen jälkeen Job vastaa taas, minä olen lopussa, kaikki on toivotonta, osoittakaa minulle, missä olen mennyt harhaan.

Totta kai minä tuon tiedän, ei ihminen voi olla oikeassa Jumalaa vastaan. Se, joka ryhtyisi käymään hänen kanssaan oikeutta, ei pystyisi vastaamaan hänen kysymyksiinsä.

Ja sitten edelleen täällä on Jobin puhetta, mieluummin tahdon kuolla, nääntyä hengiltä kuin kärsiä tätä tuskaa.

Sitten tämän jälkeen Bildad puhuu ensimmäisen kerran.

Ja tämän Bildadin puheessa on ehkä huomiota herättävää se, että hän tuo esille sitä, että ehkäpä se syy onkin ne Jobin lapset.

He hakevat koko ajan sitä syytä, että mikä on se syy, että on aiheutunut tämä valtava kärsimys Jobille.

Ja nyt sitten Bildad hakee sitä syytä niistä Jobin lapsista.

Kuinka kauan aiot jatkaa noita puheitasi? Tuulta ne ovat, pelkkää tuulen pauhinaa.

Antaisiko Jumala väärän tuomion? Vääristäisikö kaikki valtias oikeutta?

Ehkä poikasi tekivät syntiä Jumalaa vastaan, ja hän antoi heille heidän rikkomustensa mukaan.

Ja jälleen Job vastaa tähän Bildadin puheeseen.

Ja sitten tulee tämä naamalainen Sofar, kolmas näistä ystävistä, joka sitten oli varmaankin näistä kolmesta ehkä se kaikkein ankarin.

Ja itse asiassa hänen puheittensa keskeinen sisältö on se, että tuo Job olisi ansainnut vieläkin pahemmat kärsimykset, kuin mitkä hänen kohdalleen on tullut.

Ja hän kehotti Jobia katumukseen.

Tässä Sofarin puheessa on tällä tavalla, että eikö kukaan vastaa tuohon vuodatukseen, onko joku oikeassa vain siksi, että hän puhuu ja puhuu?

Luuletko, että sana ryöppysi vaientaa kaikki muut? Että herjaavat puheesi jäävät vaille vastausta.

Sinä sanot, minä olen oikeassa, olen syytän Jumalan silmien edessä.

Toivoisinpa tosiaan, että Jumala avaisi suunsa ja sanoisi sinulle suorat sanat. Hän ilmoittaisi sinulle viisauden salaisuudet, jotka ovat meidän järjellemme käsittämättömät.

Näin siis tämä Sofar ja sen jälkeen Job taas vastaa.

Ja täällä näissä Jobin vastauksissa, minä tässä hypin joitakin lukuja ylitse.

Täällä Jobin vastauksissa sanotaan muun muassa näin, Job siis puhuu, sinä tarkkaasit kyllä askeleitani, mutta et pitänyt kirjaa synneistäni.

Pahat tekoni olisivat kukkarossasi sinetillä suljettuna. Sinä peittäisit ne näkymättömiin.

Tämäkin yksi kohta sen tänne erikseen merkitsin.

Job puhuu siis omista synneistään, omista pahoista teoistaan.

Ja tässä näkyy kyllä se, että kaikkien noiden kärsimysten keskellä, niin siellä se Jobin usko kuitenkin tulee esille.

Siis pahat tekoni olisivat kukkarossasi sinetillä suljettuina. Sinä peittäisit ne näkymättömiin.

Kyllä siinä Job jo ennen vapahtajan uhrikuolemaa ja kärsimyksiä, ennen Kristuksen maanpäällisen vaelluksen aikaa, niin ajattelen näin, että siinähän puhuu niistä tapahtumista, jotka kerran siellä Golgatalla saivat sitten tapahtua.

Eli ne Jobinkin pahat teot ovat sinetillä suljettuna, ja ne ovat peitetty näkymättömiin Kristuksen työn, Kristuksen ansion tähden.

Ja sitten täällä Jobin viidennessä puheessa, minä olen merkinnyt tuon itselleni, laittanut siihen merkinnän, että aivan kuin Jobin uskon tunnustus.

Tämä on otsikoitu, minulla on taivaassa todistaja. Älä peitä minun vertani maa, älä tukahduta sen koston huutoa.

Minulla on taivaassa todistaja. Hän on minun puolustajani korkeudessa.

Ystäviltäni saan osakseni vain pilkkaa, mutta minun silmäni kyyneleet kohoavat Jumalan eteen.

Minulla on taivaassa todistaja.

Eikö tuo ole myös viittaus siihen, että on lunastaja, joka on maksava, ja joka nyt on maksanut meidän kaikkien, ja niin myös Jobin synnit.

Ja Herra Jeesus Kristus on todistajana, puolustajana siellä taivaan kodissa.

Sitten edelleen täällä 19. luvussa tähän samaan viitaten, Job sanoo näin, Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.

Ja sitten kun minun nahkani on riekaleina, ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan. Saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät, hän ei ole minulle outo.

Minä tiedän, että lunastajani elää.

Näin Job niiden kärsimystensä keskellä totesi.

No, sitten mennään eteenpäin. Tässä on paljon näitä puheita, ja nyt menemme sitten aivan tänne lukuun 32.

Ja nyt sitten tähän tilanteeseen tulee neljäs henkilö. Ja tämä on jotenkin yllättävää.

Kun täällä aikaisemmin puhutaan näistä Jobin ystävistä, kolmesta ystävästä, jotka sitten eivät millään tavalla Jobia voineet auttaa, vaan päinvastoin oikeastaan he vain moittivat sitä Jobia, ja yrittivät löytää syytä, sitä syytä, että miksi Jobille on käynyt niin kuin on käynyt.

Miksi nuo onnettomuudet on tulleet Jobin kärsittäväksi, niin nyt sitten tähän tilanteeseen tulee neljäs henkilö, jonka nimi on Elihu.

Ja tämä Elihu on nuori, nuori mies.

Kun nuo kolme ystävää itse asiassa olivat hyvin vanhoja, itse asiassa siellä kerrotaan niin, että he olivat vanhempia kuin Jobin isä.

Ja me ymmärrämme, että tuossa, voisimme sanoa patriarkaalisessa yhteiskunnassa, hyvin vahvasti kunnioitettiin myöskin vanhoja ihmisiä, ja nämä kolme viisasta vanhaa miestä, Jobin ystävät saivat puheenvuoron aluksi.

Mutta nyt sitten tämä neljäs Elihu, joka oli nuori mies, niin hän ei voinut enää olla hiljaa, vaan hän avasi nyt suunsa.

Ja täällä sanotaan näin, että nuo kolme miestä eivät nyt enää puhuneet Jobille mitään, koska Job piti itseään syyttömänä.

Mutta silloin suuttui Elihu. Hän suuttui Jobille, koska Job katsoi, että hän Job oli oikeassa ja Jumala väärässä.

Ja hän suuttui Jobin ystäviin, koska nämä eivät pystyneet vastaamaan Jobille, vaikka katsoivat, että Job oli väärässä.

Elihu oli jo odottanut ennen kuin ryhtyi puhumaan, koska toiset olivat häntä vanhempia.

Ja tämä Elihu aloittaa puheensa tällä tavalla, että vähät ovat minun elämäni päivät, kun vertaan teihin vanhuksiin.

Näin Elihu nuorena miehenä aloitti tuon puheen, kertoen siitä, että hän on nuori.

Siksi minä arastelin ja pelkäsin lähteä kertomaan, mitä minä tiedän.

Ajattelin, puhukoot nuo vanhat, puhukoot viisauden sanoja, ne, joilla on takanaan paljon vuosia.

Mutta henki ihmisen tekee viisaaksi, kaikki valtiaan henkäys, ei ikä yksin tuo viisautta.

Kuulkaa minua, nyt on minun vuoroni kertoa, mitä minä tiedän.

Ja nyt sitten täällä on nämä Elihun neljä puhetta.

Ja täältäkin olen muutamia kohtia erikseen merkinnyt.

Minä kuulin sinun puheesi, omin korvin kuulin, kuinka sanoit.

Minä olen viaton, minä en ole tehnyt vääryyttä, en ole tehnyt syntiä, minä olen puhdas.

Minun on pakko sanoa, sinä olet väärässä.

Onhan Jumala suurempi kuin ihminen.

Kyllä Jumala puhuu, puhuu toisenkin kerran, mutta ihmiset eivät sitä huomaa.

Ja sitten mainitsee näin, tautivuoteen tuskat puhuttelevat nekin ihmistä.

Tässä tuo Elihu kertoo Jopille siitä, että tämä kärsimys, ja tämäkin, että Job on nyt sitten sairastunut, on sairaana paiseiden kourissa, siinäkin Jumala puhuttelee häntä.

Jumala puhuttelee ihmistä. Sairaudenkin kautta.

Ja sitten Elihu jatkaa, tutkikaamme siis yhdessä, mikä on oikein, selvittäkäämme, mikä on hyvä.

Ja edelleen täällä myöhemmin, onko mielestäsi oikein, että sanot, minä olen oikeassa, ja Jumala väärässä.

Ja tämän Elihun puhe päättyy sanoihin, kaikki valtiasta me emme voi tavoittaa, hän on voimallinen, hänen on oikeus, hänen on vanhurskaus.

Koskaan hän ei tuomitse väärin.

Sen tähden ihmiset pelkäävät ja rakastavat häntä.

Mutta Jumala ei katso niihin, jotka itse pitävät itseään viisaana.

Siihen päättyy tämä Elihun puhe, tai ne neljä Elihun puhetta.

Ja tämän jälkeen Jumala puhuu Jobille.

Ja Jumala ei lähde vastaamaan siihen, että miksi. Ei vastaa niihin kysymyksiin, että miksi. Miksi nuo kärsimykset ovat tulleet Jobin osalle.

Ei.

Vaan Jumala itse asiassa hyvin, niin kuin voisimme sanoa voimakkaasti, selkeästi, ottaa esimerkkejä luonnosta. Ja osoittaa Jobille sen, että kuinka ylivertainen Jumala on, ja kuinka ylivertaisia Jumalan suunnitelmat ovat.

Ja tähdän muutama esimerkki vielä Jumalan puheesta.

Missä sinä olit silloin, kun minä laskin maan perustukset? Kyllä siinä oli syvällinen kysymys.

Missä sinä Job olit silloin, kun minä laskin maan perustukset? Oletko käynyt merellähteillä? Oletko tutkinut syvyyden pohjan? Tunnetko sinä tien valon kotipaikalle?

Sitten Jumala viittaa tähtiin. Hän on koko maailman kaikkeuden, koko universumin luoja, niin kuin me ymmärrämme.

Osaatko sinä solmia yhteen seulasten tähdet, tai avata Orionin siteet?

Sinäkö huolehdit villieläimistä?

Täällä on monta, monta esimerkkiä.

Ja sitten Jumala jatkaa.

Vielä Herra puhui Jobille.

Voiko tämä, joka näin arvostelee kaikki valtiasta, käydä oikeutta häntä vastaan?

Sen, joka tahtoo ojentaa Jumalaa, on oltava valmis vastaamaan sanoistaan.

Silloin Job sanoi Herralle, olen liian vähäinen, miten voisin vastata sinulle? Minä panen käden suulleni ja vaikenen.

Kerran minä olen puhunut, enää en tee, en sitä tee.

Tein sen vielä toisenkin kerran, mutta nyt pysyn vaiti.

Ja Jumala edelleen vastaa Jobille, väitätkö sinä, että minä en tuomitse oikein? Syytätkö minua vääryydestä, jotta itse saisit olla oikeassa?

Ja Jumala jälleen luonnon tapahtumien, luonnon ilmiöiden kautta kertoo sitä samaa Jobille, kuinka kaikki on Jumalan vallassa.

Ja kun Jumala päättää tuon puheensa, Job vastaa, nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi, eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa.

Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä. Ne ovat minulle liian ihmeellisiä.

Minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa.

Näin tuon Jumalan puhuttelun alla Job ymmärsi sen oman mitättömyytensä, oman syntisyytensä.

Mutta myöskin sen, niin kuin niistä Jobin puheista aiemminkin nähtiin, että Job kuitenkin uskoi, luotti siihen, että hänenkin syntinsä on annettu anteeksi.

Hänellä on lunastaja, joka on taivaassa.

Ja tämän jälkeen sitten Jumala antoi Jobille käskyn uhrata, uhrata omasta, siis Jobin puolesta ja näiden kolmen ystävän puolesta.

Polttouhri ja edelleen käskee Jobia rukoilemaan heidän puolestaan ja lupaa kuulla Jobin rukoukset.

Ja täällä sanotaan, kun Job oli rukoillut ystäviensä puolesta, Herra käänsi hänen kohtalonsa.

Herra antoi Jobille kaksin verroin kaikkea, mitä hänellä oli ennen ollut.

Ja tuossa meidän tekstissämme kerrottiin se, mitä kaikkea Jumala siunasi Jobia, antoi hänelle lampaita ja vuohia, neljätoista tuhatta, kuusi tuhatta kamelia, tuhat härkää, tuhat aasintammaa.

Kaikkia kaksin kerroin enemmän, kuin mitä hänellä oli ollut alun perin. Kaksin kerroin.

Mutta sitten täällä kerrotaan, Job sai vielä seitsemän poikaa ja kolme tytärtä.

Job sai siis saman määrän lapsia, jotka hän oli menettänyt.

Tässä ehkä voimme nähdä sen viittauksen siihen, että Jumalan ei tarvinnut antaa Jobille lapsia kaksinkertaista määrää verrattuna siihen, mitä Jobilla oli ollut.

Ne Jobin lapset olivat turvassa ja he olivat kerran nousevia ylös.

Ja näin Jobilla kaiken kaikkiaan niitä lapsia oli sitten kaksinkertainen määrä.

Se kymmenen lasta, jotka olivat ennen noita koettelemuksia ja kymmenen lasta, jotka olivat saatu sitten koettelemusten jälkeen.

Tällainen on tämä kertomus Jobista, Jobin kärsimyksistä.

Job oli kärsimysten tuttu ja jos me itseämme asetamme siihen tilanteeseen, jossa Job oli, niin voimme sanoa, että kyllä päämme painuu.

Ne olivat valtavat kärsimykset, joiden kohteeksi hän joutui.

Mekin itse kukin varmasti omassa elämässämme on ollut niitä hyviä päiviä ja on ollut niitä ei niin hyviä päiviä.

Ja on niitä päiviä, että me saatamme napista Jumalan puoleen, että miksi sinä tällaisen minun kohdalleni sallit.

Mutta usein voimme kuitenkin todeta sen, että kun vertaamme noihin kärsimyksiin, mitä Job sai kokea, niin meidän kärsimyksemme ovat aika pieniä.

Mutta me ihmisenä kuitenkin olemme sellaisia, että me hyvin herkästi lähdemme napisemaan ja olemme tyytymättömiä.

Emme näe sitä kaikkein suurinta siunausta, joka meidän kohdalle on tullut.

Se, että me vielä tänä päivänä, juuri tänään, saamme olla uskomassa.

Meillä on uskonlahja. Se kaikkein kallein aarre, jonka ihminen voi maan päällä omistaa.

Ja kun tätä Jobin kirjaa lukee, niin tulee mieleen Jeesuksen vuorisaarnan kehotus, sana, älkää mistään murehtiko. Älkää mistään murehtiko.

Ja se saakoon olla aivan kuin tällainen muistutus meille tänäkin iltana Jumalan huolenpidosta tältä Matteuksen evankeliumin kuudennesta luvusta.

Sen tähden minä sanon teille, älkää huolehtiko hengestänne siitä, mitä söisitte tai joisitte.

Älkää ruumiistanne siitä, millä sen vaatettaisitte.

Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?

Katsokaa taivaan lintuja, eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa, eivätkä kokoa varastoina, silti teidän taivaallinen isänne ruokkii ne.

Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut.

Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään verta?

Rakkaat verjet ja sisaret, tällaisina monesti epäonnistumina omalta puoleltamme saamme turvallisesti kuitenkin tänäkin iltana jäädä uskomaan.

Kaikki elämän murheetkin on lupa uskoa anteeksi.

Kaikki synnit on lupa uskoa anteeksi.

Jeesuksen nimessä ja veressä saa uskoa.

Kaikki synnit anteeksi.

Rauhan ja vapauteen ja iloon asti.

Jeesuksen nimessä ja veressä saa uskoa.

Synnit anteeksi.

Jeesuksen nimessä ja veressä synnit ovat anteeksi.

Ja jos siellä internetin kauttakin tätä puhetta on joku kuuntelemassa, niin sinnekin verkon taakse saa turvallisesti jäädä uskomaan.

Synnit saa uskoa anteeksi.

Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä ja olla hyvässä turvassa.

Saanko minäkin jäädä vielä lopuksi tämän samaan evankeliumin alle? Saanko minäkin uskoa? Kaikki syntini anteeksi.

Näin haluan yhdessä teidän kanssanne uskoa ja saamme olla vakuutettuja näin, että mekin tällä heikollakin uskolla kerran saamme voittaa paljon ja pääsemme perille taivaan kotiin.

Jeesuksen nimeen. Aamen.

Hiljennymme Herran siunaukseen.

Herra, siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä.

Herra, kirkastakoon kasvonsa teille ja olkoon teille armollinen.

Herra, kääntäköön kasvonsa teidän puoleenne ja antakoon teille rauhan.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen. Aamen.