Messu/saarna Korpilahden kirkossa, Jyväskylässä 03.03.2024 10.00

Nousemme kuulemaan päivän evankeliumia. Johanneksen evankelmiluvusta kahdeksan. Jeesus sanoi, kuka teistä voi osoittaa, että minä olen tehnyt syntiä? Ja jos puhun totta, miksi ette usko minua? Se, joka on lähtöisin Jumalasta, kuulee mitä Jumala puhuu. Te ette kuule, koska ette ole lähtöisin Jumalasta.

Juutalaiset sanoivat Jeesukselle, sinä olet samarialainen ja sinussa on paha henki. Eikö asia olekin niin? Jeesus vastasi, ei minussa ole paha henkeä. Minä kunnioitan isäni, mutta te häpäisette minua. Itse en kysy kunniaani, mutta on toinen, joka kysyy ja tuomitsee. Totisesti, totisesti, joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan näe kuolemaa.

Juutalaiset sanoivat hänelle, nyt asia on selvä, sinussa on paha henki. Abraham on kuollut, samoin profeetat, mutta sinä sanot, joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan kohtaa kuolemaa. Sinäkö muka olet suurempi kuin isämme Abraham? Hän on kuollut. Ja niin ovat kuolleet myös profeetat. Mikä sinä luulet olevasi?

Jeesus vastasi, jos minä itse kirkastan kunniaani, se kunnia ei ole minkään arvoinen, mutta minun kunniaani kirkastaa isä, hän, jota te sanotte minun omaksi Jumalakseni. Te ette ole oppineet tuntemaan häntä, mutta minä tunnen hänet. Jos sanoisin, etten tunne, olisin valehtelija niin kuin te. Mutta minä tunnen hänet ja pidän kiinni hänen sanastaan.

Teidän isänne Abraham iloitsee siitä, että saisi nähdä minun päiväni. Hän näki sen ja riemuitsi.

Juutalaiset sanoivat hänelle, et ole edes viidenkymmenen ja olet mukaan nähnyt Abrahamin. Jeesus vastasi, totisesti, totisesti, jo ennen kuin Abraham syntyi, minä olin.

Silloin he alkoivat poimia kiviä heittääkseen niillä häntä.

Kiitos.

Halusivat papin paikalle. Olin tuossa tilanteessa vähän arkana ja veloissani. Mietin, että olenko oikea ihminen keskustelemaan tällaisessa tilanteessa. Mutta lupasin kuitenkin mennä, kun pääsin niiden ihmisten luokse.

Aivan ensimmäisenä lyhyen keskustelun jälkeen totesin, että tuo ihminen ei todella ollut aharhainen ja hänellä ei ollut tuollaista akuuttia mielenterveyteen liittyvää. Hän oli täysin työkykyinen ja oli tässä todellisuudessa täysin läsnä. Hänellä oli kuitenkin tuo profetoimisen kyky.

Kun menin sinne, hän alkoi kertoa tuosta lahjastaan. En muista profetioista. Ja kun hän oli sitten kertonut tovinnoita asioita, aloimme keskustella. Keskustelimme siitä, että mihinkä usko lopulta perustuu. Me kaikki olimme samaa mieltä siitä, että usko lopulta perustuu kirjoitettuun Jumalan sanaan. Ja Jumalan sanan avulla arvioidaan kaikkea opetusta.

Eli tuollaistenkin profetioiden äärellä kysytään, että ovatko ne raamatun mukaisia ja ovatko ne samassa käsityksessä raamatusta nousevan uskon ymmärryksen kanssa. Totesimme, että no profetiat eivät sellaisia olleet. Niissä oli paljon kovuutta, tuomintaa, lakia. Niissä oli ennustuksia sellaisia, joita ihmiselle ei voida luvata raamatun mukaan.

Monet noista ennustuksista, joita tuo ihminen oli saanut, eivät olleet myöskään toteutuneet. Minua pelotti tuossa tilanteessa, voinko sanoa suoraan, että mielestäni nuo ennustukset eivät ole raamatun mukaisia. Mutta kerroin sen ja pyrin perustelemaan raamatulla, miksi näin ajattelen.

Pelkäsin, että tuo ihminen pahastuu ja ajattelee, että en ota todesta hänen saamaansa lahjaa. Mutta yllätykseksi tuo ihminen oli hyvin helpottunut. Hän vilpittömästi halusi tietää, onko hänen lahjansa Jumalasta vai jostakin muusta.

Ja kun keskustelimme, hän tuli siihen samaan johtopäätökseen, että todella eivät ole raamatun mukaisia. Ja oli keventynyt mielin ja helpottunut siitä. Ja ajatteli, että tuo lahja ei tuolla kertaa ollutkaan Jumalalta, vaan jostakin muusta.

Ehkä lahjasta kertoo sekin, että jos profetoimisen lahja on Jumalalta, se rakentaa seurakuntaa. Mutta jos se ei ole Jumalalta, se hajottaa ja hämmentää sitä.

Jos ajattelee tuon ihmisen lähipiiriä, joka noista profetioista oli kuullut, he olivat hyvin ahdistuneita, hämmentyneitä ja peloissaan. Voitiin todeta, että sitä läheistä seurakuntaa, joka tuolla ihmisellä oli, noita läheisiä ihmisiä, jotka halusivat luottaa vilpittömästi elävään Jumalaan, eivät nuo profetiat rakentaneet ja eivät olleet siis Jumalan sanan mukaisia.

Ihminen oli helpottunut ja kiitollinen. Asiat ratkesivat.

Tämä tuli mieleeni tämän päivän evankeliumitekstin äärellä. Juutalaisten näkökulmasta Jeesus oli tuon parannuksen lahjan ja profetian lahjan saaneen ihmisen asemassa. Jeesus oli Nazaretilaisen rakentajan, Joosefin ja Marjan poika. Ja hän alkoi sitten tuon julkisen toimintansa, jossa tapahtui monenlaisia tunnustekoja.

Jeesus paransi ja hän opetti ihmisiä. Hän voisi sanoa, että julisti Jumalan sanaa ja profetoi ihmisille. Ja ihmiset sitten arvioivat, että mistä tuo Jeesuksen opetus on. Onko se Jumalasta vai ihmisistä.

Toiset ihmiset eivät uskoneet Jeesuksen. Toiset ihmiset uskoivat. Jeesus itse sanoo tässä kohdassa noille kuulijoilleen, että te ette kuule, koska ette ole lähtöisin Jumalasta. Ainoastaan Jumala voi avata sanaa. Ainoastaan Jumala voi avata näkemään Kristuksen.

Ja nuo ihmiset, jotka arvioivat Jeesuksen puheita ilman että Jumala oli herättänyt heidän sydämiään etsimään elävää Jumalaa, arvioivat niitä puheita inhimillisin perustein omista lähtökohdistaan. Ja silloin he tunsivat, että Jeesus paremminkin herjaa Jumalaa ja pilkkaa Jumalaa. Hän ei ole Jumalan asiaa.

Heitä myöskin pahensi tuo sana, kun Jeesus sanoi, että joka pitää kiinni minun sanastani ei milloinkaan näe kuolemaa. Sanoivat, että herjaat Jumalaa. Sinähän olet vasta alle viisikymmentävuotias mies, vähän päälle kolmekymmentävuotias, ja sanot, että joka pitää kiinni sinun sanastasi ei milloinkaan näe kuolemaa.

He eivät nähneet Jeesuksessa Jumalan poikaa, vaan tosiaan tuon ihmisen ainoastaan. Vaikka Jeesus oli kaksi osa, he näkivät vain toisen puolen. He eivät kuulleet, että Jeesus ei opeta niin kuin ihmiset, vaan se, jolle se on annettu valta.

Toisin oli opetuslasten kohdalla. Toisaalla Johanneksen evankelissa kerrotaan, kuinka monet ihmiset jättivät Jeesuksen. Ja kun Jeesus kysyy läheisimmiltä opetuslapsiltaan, että ettekö tekin lähde, he vastaavat, että Herra, minnekään me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat.

He uskoivat siihen, että joka pitää kiinni Jeesuksen sanasta ei milloinkaan näe kuolemaa. Mutta juutalaiset eivät uskoneet. He pahastuivat siitä ja ajattelivat, että Jeesus pilkkaa Jumalaa, kun hän puhuu tuolla tavalla.

Jeesus pilkkaa heille tärkeitä ihmisiä uskonkin kannalta: Vanhan testamentin pyhiä, Abrahamia ja Moosesta muun muassa. Mooses, joka oli antanut lain. Abraham, joka oli esikuva. Juutalaisista puhutaan usein Abrahamin lapsina. Hän oli kantaisä, tärkeä juutalaisille.

Kun Jeesus puhuu Abrahamista, hän sanoo, että hän on ollut ennen Abrahamia. Ja teidän isänne Abraham iloitsi siitä, että saisi nähdä minun päivän. Hän näki sen ja riemuitsi.

Jeesus vetoaa siihen, että jopa Abraham on nähnyt hänen päivänsä.

Monesti nähdään tämä kohta siinä kertomuksessa, jossa Abraham menee Iisakin kanssa Moorian vuorelle. Jumala antaa käskyn, että Abrahamin pitää uhrata oma poikansa. Ja kun matkalla sitten Iisak kysyy Abrahamilta, että meillä on puut ja tuli, mutta missä meillä on uhrieläin? Abraham sitten vastaa, että Herra on katsova meille uhrieläimen ja uhrin.

Ja siinä voidaan nähdä jo se, että Abraham, vaikka hän oli saanut niin raskaan tehtävän Jumalalta, että uhraa oma poikasi, Jumala tällä tavalla koetteli Abrahamia. Ja Abraham siinäkin luotti Jumalaan, että Jumala hyvyydessään voi herättää eloon ja voi antaa tuon uhrin.

Sanotaan, että Abraham katsoi jo Jeesusta ja sitä sovitusuhria, jonka Jeesus kaikkien ihmisten puolesta kerran teki.

Ja kun etsimme ja kuulemme tuon äänen, niin silloin siihen ääneen kannattaa tarttua. Uskolla Jumala sen meille voi antaa.

Ja tänäänkin tuo kutsuva ääni on läsnä. Me saamme Abrahamin tavoin katsella ja luottaa siihen, että Jumala on kerran antanut uhriksi Jeesuksen Kristuksen, joka on sovittanut meidän syntimme.

Me saamme uskoa synnit anteeksi hänen nimessään ja sovintoveressään ja turvautua tuohon iankaikkiseen Jumalan poikaan, meidän syntiemme sovittajaan ja kuoleman voittajaan.

Siinä meillä on paras turva. Se on Jumalan sanan mukainen turva. Siihen perustuva turva. Se kestää ikuisesti. Se kestää myöskin kuoleman ja vajavaisuuden rajalla, jonne kerran meidät kaikki johdatetaan.

Meillä silloin on turva Jeesuksessa Kristuksessa ja iankaikkisessa Jumalassa ja hänen sanassaan ja sen lupauksissa. Meillä on vahva turva tässä elämässä ja myös kuolemassa. Siihen meitä kutsutaan turvaamaan ja sitä omistamaan, myöskin tänään.

Nousemme tunnustamaan kristillisen uskomme.

Kiitos. Kärsi Pontius Pilatuksen aikana. Ristiin naulittiin. Kuoli ja haudattiin. Astui alas tuonelaan. Nousi kolmantena päivänä kuolleista. Astui ylös taivaisiin. Istuu Jumalan, Isän, kaikkivaltiaan oikealla puolella. Ja on sieltä tullut tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Ja pyhään henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhien yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.

Kiitos.